Olenko onnellinen?

Siinäpä vasta suuri kysymys. Minä puhuisin tyytyväisyydestä omaan elämään. Olen kai onnellinen - noin yleensä. Vaikka elämään liittyy vastoinkäymisiä ja surua. Niistä pääsee yleensä ajan kanssa eroon. Eikä onni ole kadonnut minnekkään. Poikkeuksen tekee niin pahat traumat. Joista ei pääse yli ja eteenpäin. Mutta ihminen voi oppia elämään traumansa kanssa.

En kaipaa onnellisuuteen pinnallista rahan ja omaisuuden saamista. Raha kai niin sanotusti rauhoitta. Mutta mitään emme voi viedä hautaan mukanamme. Minä kaipaan syvällisempää, sisäistä onnea. Joka muun muassa olisi tasapainoa, terveyttä, hyviä ihmissuhteita.

Onnellisuutta on kolme eri lajia.

Psykologinen immuniteetti.Se tarkoittaa ihmisen taitoa suojella itseään vaikeissa tilanteissa. Se on onnellisuuden kulmakivi.

Lyhytkestoinen onnellisuus. Se tarkoittaa onnen tunnetta, kun olemme onnistuneet jossakin meille tärkeässä asiassa.

Pitkäkestoinen onnellisuus. Se tarkoittaa kokonaisvaltaista onnea ja siihen liittyy tyytyväisyys omaan elämään.

   Oma koti kullan kallis.

Monen ihmisen onnellisuus liittyy tulevaan. Sitkun ajatteluun. Muun muassa jos saisin tuon asunnon, hyvän ihmissuhteen, voisin matkustaa mielin määrin. Olisin vasta silloin onnellinen.

Ehkä avain onnellisuuteen on se, että unohtaa onnen tavoittelun kokonaan. Onnellisuus lisääntyy, kun lakkaa ajattelemasta sitä. Tutkimusten mukaan onnellisuuden pitäminen tärkeinpänä elämässä voi lisätä stressiä. Liika tavoitteellisuus ei ole hyväksi.

Onnellisuutta voi myös lisätä ihan käytännön toimin.

• Hoida itseäsi.Hyvät rutiinit esimerkiksi kunnon uni, liikunta tai muut mielekkäät harrastukset voivat lisätä lyhyt- ja pitkäkestoista onnellisuutta.
• Keskity täysin. Mikä tahansa keskittymistä vaativa toimi on hyvästä. Olisi se sitten vaikka tanssiharrastus tai käsityöt.
• Harjoita hyveitä. Ystävällisyys, kiitollisuus lujittavat ihmissuhteita ja lisää omanarvontuntoa.

Oletko sinä onnellinen? Tai tyytyväinen elämääsi?

Lähteet: Hyvä terveys 2/2017, kuvat omat

Mitä vuoden 2017 uutisoiduimmat ja sometetuimmat tutkimukset koskivat?

Kun niin monet ovat postanneet blogeissaan: mennyttä vuotta ja uusia tavoitteita ja uuden vuoden lupauksia vuodelle 2018.Mutta minä olen niin tylsä ihminen, ettei ole paljon kerrottavaa menneestä vuodesta. Enkä koskaan tee lupauksia tai tavoitteita tulevalle vuodelle. Yleensä ne ei toteudu. Viimeistään kesällä monet retkahtavat lupauksissaan. Mutta kaikki kunnia heille tavoitteellisuudesta! Minä pitäydyn vuoden 2017 uutisoiduimmissa ja eniten some-tilaa viedyissä tutkimuksissa. Joista jotkut kumoaa täysin entiset käsitykset.

Eniten keskustelua herättivät terveyteen liittyvät tutkimukset. Ykkösenä oli: Kovat, eläinperäiset rasvat eivät olekaan riski terveydelle. Vaan suurin kuolleisuus oli ihmisillä jotka söivät paljon hiilihydraatteja. Tähän asti ravinnon rasvojen ja etenkin kovien rasvojen on ajateltu lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Kovien rasvojen vähentäminen ei tuokaan terveyshyötyä. Vähärasvainen ruokavalio -  kaikkia aikaisempia käsityksiä vastaan  - lisäsikin kuolleisuutta. Tämä rasvatutkimus tehtiin suurelle joukolle ihmisiä vuosien 2003-2013 välisenä aikana. Ja julkaistiin arvovaltaisessa The Lancet lääketieteellisessä lehdessä. Huh! Menipä terveyskäsitykset mullin mallin.

Toiselle sijalle pääsi tutkimus, jonka mukaan tohtoriopiskelijoita voi haitata stressi niin paljon. Että se on uhka mielenterveydelle. Joka kolmatta uhkasi jokin tavallinen psyykkinen häiriö. Erityisesti masennus.

Kolmanneksi eniten netin käyttäjiä kiinnosti tutkimus, joka osoitti. Että naislääkärin potilailla on pienempi kuolleisuuden ja uudelleen sairastumisen riski kuin mieslääkärin potilailla. Tutkimus ei tarkemmin selitä, miksi näin on.

Tutkijat viittaavat aiempiin tutkimuksiin. Niiden mukaan naislääkärit ovat tunnollisempia virallisten hoito-ohjeiden noudattamisessa. Naiset tekevät myös enemmän sairauksia ennalta ehkäisevää työtä. He myös keskittyvät enemmän vuorovaikutukseen potilaan kanssa.

Oliko sinulle hämmästys tuo rasvauutinen?

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.1.2018, kuvat omat

Mikä on elämäni tarkoitus?

Vaikea ja iso kysymys. Jota olen ajatellut paljon. Ja vastaukset ovat olleet vaihtuvaisia. Toisinaan vastaus on ollut lakonisesti: Elämän tarkoitus on elämä itse. Toisinaan se on ollut: Usko, toivo ja rakkaus. Toisinaan vain: Rakkaus.

Kun miettii elämän tarkoitusta, ratkaisu siihen ei ole varmasti sama kaikilla. Jokaisella on erilainen elämä jo lähtökohdiltaan ja mahdollisuuksiltaan. Kun mietin elämäni tarkoitusta. Pitäisi ehkä samalla miettiä, mikä on elämäni suunta ja päämäärä.

Jos - jollakin ihmeen lailla - on ratkaissut elämänsä tarkoituksen, ihminen pystyy hahmottamaan elämänsä mielekkääksi kaikissa olosuhteissa ja muutosten keskellä.

Elämän tarkoitus voi selvitä miettimällä. Mitkä ovat tärkeimmät kykyni? Mikä on minulle rakkainta maailmassa? Kuka oikein olen?

Juha- Tapio on mielestäni hyvin filosofinen lauluntekijä ja esittäjä. Alla kaksi hänen videotaan You-Tubesta. Ne molemmat ovat mielestäni erittäin koskettavaa.

Arvot on asioita, joita pidämme tavoittelemisen arvoisina, arvokkaina. Ne linkittyvät myös kysymykseen elämän tarkoituksesta. Ihmisellä voi olla niin sanotut kovat arvot tai pehmeät arvot. Kovia arvoja on muun muassa raha, omaisuus, menestys. Pehmeitä arvoja ovat muun muassa  rakkaus, hyvät ihmissuhteet.Usko, toivo, rakkaus. Itsensä henkinen kehittäminen. Yritys muuttaa maailmaa paremmaksi elää. Minulle on selkeästi pehmeät arvot tärkeämpiä kuin kovat arvot.

Jotenkin elämän tarkoitus liittyy kuolemaankin. Miten kuolee. Minusta olisi ihana kuolla vanhana. Elämästään kylliksi saaneena. Pelkään esimerkiksi syöpää. Sen hoitoja ja kipuja. Mutta uskon, jos hoidot ei auta, ihminen vähitellen väsyy, nukkuu paljon. Erkaantuu hitaasti maailmasta. Kivunlievitystä on aina saatavana. Ehkä silloinkin voi kuolla elämästä kyllikseen saaneena

Olipa tummia, varjoisia ajatuksia tänään.

Oletko miettinyt, mikä on sinun elämäsi tarkoitus?

Lähteet: Omat, Hellsingin Sanomat 31.12.2017, kuvat omat

Ahmintahäiriö

Ahmintahäiriö, BDA ,on eri  asia kuin lohtusyöminen. Lohturuokaa harrastaa itse kukin. Vaikkapa ikävän päivän jälkeen. Ahmimishäiriö eroaa myös bulimiasta siinä, että ruokaa ei oksenneta pois tai käytetä ulostuslääkkeitä.

Ahmintahäiriö on psykiatrinen sairaus, johon liittyy aina henkistä kärsimystä. Ruokailusta katoaa ilo ja nautinto.

Ahmisiskohtauksissa syöminen ei ole enää omassa kontrollissa. Sitä ei pysty keskeyttämään, vaikka haluaisi.  Ihminen voi syödä hyvin nopeasti vaikkapa kokonaisen ranskanleivän ja litratolkulla jäätelöä. Ahminta pidetään salassa, koska sitä hävetään.

Jotta voidaan puhua sairaudesta, kohtauksia on vähintään kerran viikossa kolmen kuukauden ajan. Ahmintaan liittyy suurta ahdistusta. Kohtauksen jälkeen tunnetaan itseinhoa ja häpeää. Se ei ole missään nimessä nautinnollista. BED:issä syödyt kalorit saa jäädä. Niinpä ennen pitkään se voi johtaa suureen ylipainoon.

Miksi joku ahmii? Usein ahdistukseen. Myös laihdutuskierre tiukkaampi tiukkemmin säännöin voi laukaista sen. Lapsuuden ja nuoruuden traumaattiset kokemukset voi kummitella taustalla.

Moni ahmii illalla huonosti syödyn päivän jälkeen. Syöminen päivän mittaan säännöllisesti on looginen keino helpottaa ahmimista.

Bed:in hoito alkaa laihduttamisten lopettamisella. Tiukat dieetit hylätään. Syömisen sännöllistämisessä on hyvä apu ruokapäiväkirjan pitäminen. Pysyvä parantuminen edellyttää, että myöntää sairautensa. Opettelee armollisuutta itseään kohtaan.Säännöllinen arkiliikunta saattaa auttaa.

Ahmimisen tilalle pahaa oloa lievittämään kannattaisi etsiä uusia tapoja. Joku voi katsoa lempisarjaansa. Joku soittaa ystävälle tai lähtee kävelylle.

Jos ruokavalio saadaan korjattua säännölliseksi ja monipuoliseksi. Potilas yrittää myös oppia hyväksyntää ja sallivuutta. Silloin syöminen menettää vähitellen roolin, joka sillä on ollut sairauden aikana.

Jos ahmimisen taustalla on paljon psyykkisiä syitä ja häiriö on tosi paha, kotikonstit ei riitä. Potilas ohjataan silloin psykoterapiaan ja aloitetaan lääkitys.

Tunnetko yhtään ahmintahäiriöistä?

Lähteet:Hyvä Terveys 9/2017, kuvat Pexel ja Pixabay

Musiikki auttaa minua pysymään tasapainossa

                                         Eva Dahlgren You Tubesta Vem tänder stjärorna?

                                         Rauhoittavaa ja ihanaa musiikkia.

Minä kuuntelen musiikkia usein rauhoittuakseni ja rentoutuakseni. Pahalla tuulella saatan luukuttaa raskasta metallia. Kummasti musiikki auttaa. Iloisena kuuntelen usein kevyttä poppia. Kuntosalilla en jostakin syystä halua kuunnella musiikkia. Mutta siellä nuoret miehet kuuntelevat metallia kaiuttimista. Kovalla volyymilla. Eikä me mummot olla siitä kovin innoissamme.

Musiikista on tutkitusti apua muun muassa masennuksen, skitsofrenian,autismin ja päideongelmien hoidossa. Myös Parkinsonin taudin, dementian, aivoinfarktin, syöpäleikkauksen stessissä ja kivussa musiikki voi auttaa.

Aivan tavallisessakin elämässä surullinen musiikki auttaa käsittelemään surun tunteita. Se aivan kuin paijaa ja silittelee. Musiikki toimii ikään kuin vertaistukena. Kuulija voi täydentää soittamaansa kappaletta omilla tuntemuksillaan. Jo puolen tunnin musiikin kuuntelu hidastaa sykettä, laskee verenpainetta, lihasjännitys helpottaa.

                            Him ja The funeral harts You Tubesta. Surullista

                                          ja lovemetallia. Mutta niin kaunista.

Suomalaisia on pidettu kautta aikojen mollimusiikin ystävinä. Melankolisuus ja kaipaus jonnekin miellyttäisi. Mutta uusimpien tutkimusten mukaan näin ei olekaan. Jopa 40 prosenttia ihmisistä tykkää iloisesta ja reippaasta musiikista.

                                          Pirkko Mannola Pikku, pikku bikineissä.You Tubesta.

                                          Iloinen hyvän vanhan ajan laulu.

Musiikilla voi pönkittää omaa tunnetilaansa tai muuttaa sitä. Osa ihmisistä valitsee kuunneltavansa tietoisesti säätelemään tunnelmaansa. Musiikki on ikään kuin terapiaa. Joku valitsee aggressiivista musiikkia - kuten minä -, kun ottaa päähän. Toinen voi valita samassa tilanteessa sykettä alentavaa rauhallista musiikkia.

Iloisella tuulella monet ihmiset saattavat hyräillä tai lauleskella. Sekin kertoo aivoaluiden hyvästä kutinasta.

Joten antaa musiikin soida.

Mikä on lemppari musiikkiasi? Sääteletkö tunnetiloja musiikilla?

Lähteet: Hyvä Terveys 5/2017, kuvat omat

Tavoitteenani hyvä vanhuus

Minä toivon niin kovasti, että saisin elää eläkeelle pääsyyn asti. Ja sitten eläkkeellä saisin rauhassa pohtia alkuksi monia asioita:

Saanko vihdoin päättää, miten elän?

Hyvään, aktiiviseen vanhuuteen kuuluu, että jokainen määrittelee sen omalla tavallaan. Näin elämästä tulee mukavampaa. Voi elää ajattelematta, mitä muut ajattelee ikävuosista tai miten odotetaan toimivan. 

Kannattaako suunnitella vai muistella?

Oma mielikuva omasta iästä ja jaksamisesta vaikuttaa siihen, kuinka voi. Niiden, jotka ajattelevat olevansa kalenteri-ikäänsä nuorempia, on huomattu elävän keskimääräistä pidempään. Kannattaisi ajatella tulevaa ja - totta kai - on hyvä muistella elettyä elämää.

Yksin jääminen vanhana

Joitakin ajatus yksin olosta ahdistaa. Toiset suhtautuvat siihen rauhallisesti. Mutta taitavat olla vähemmistö. Tutkimusten mukaan  yksinäisyydestä kärsivää auttaa, että pääsee toisten ihmisten kanssa johonkin toimintaan.

Uuden oppiminen

Uuden oppiminen sujuu vanhana aivan hyvin. Se on vain vähän hitaampaa kuin nuorena. Onneksi tunne-elämään tulee rauhoittumista, tyyneyttä. Tutkijat puhuvat Senior Coolness-asenteesta. On kiva olla vähän cool.

Miten saa aikansa kulumaan eläkkeellä?

Aluksi on varmasti vähän puusta pudonnut olo. Sitten on todennäköisesti mukava nauttia päivien kulun omasta rytmistä. Voi tulla myös mieli  kohdata uusia haasteita. Tehdä jotakin mikä tekee elämästä merkityksellisen. Kannattaisi pysyä osana sosiaalisia verkostoja ja yhteiskuntaa.

Rapistuminen voi pelottaa.

Ehkä kannattaisi omaksua uusia elämää rytmittäviä rutiineja ja harrastuksia. Uusi kiinnostuksen kohde tai jäsenyys ryhmässä piristää. Elämään liittyvät tapahtumat ja menetykset olisi hyvä yrittää hyväksyä. Niihin kiinni jääminen kuluttaa voimavaroja.

Minkälainen on sinun eläkeikäsi? Jos olet vielä työelämässä, mikälaiseksi  kuvittelet eläkeikäsi?

Lähteet: Hyvä terveys 14/2017, kuvat pexel, Pixabay

Miten säilyttäisin ihoni kimmoisuuden?

Kaikki me vanhenemme vääjäämättömästi. Minä yritän pitää ihostani huolta muun muassa lenkkeilemällä ulkoilmassa. Ruokavalioni on suhteellisen terveellinen. En ole syönyt lihaa 36 vuoteen. En ota aurinkoa, enkä tupakoi. Yritän nukkua tarpeeksi. Käytän seerumia, päivä- ja yövoidetta. Teen joskus itse kasvonaamioita. Lisäksi juon granaattiomenamehuun sekoitettua kollageenijauhetta.

Ihon ikääntymistä voi hidastaa, mutta yli 60 prosenttisesti siihen vaikuttavat geenit. Ikävä kyllä. Olen aiemmin tehnyt ihonhoidosta useamman postauksen. Muun muassa linkkihttps://vimma50.blogspot.fi/2017/04/ihonhoito.html ja  lhttps://vimma50.blogspot.fi/2017/05/ihon-vanheneminen.html.

Noin viidenkympin tienoilla ja vaihdevuosien myötä ihon kimmoisuus alkaa vähentyä ja iho kuivuu herkemmin.
Voit testata ihosi kimmoisuuden näin: Nipistä ihoa sormilla kämmenselästä. Kimmoisa iho on joustava. Se palautuu nopeasti. Veltostunut iho jää pussittamaan.

Vanhetessa ihon kollageeni rakenne muuttuu. Elastiinisäikeet jäykistyvät ja jopa katkeilevat. Hiussuonet menettävät myös kimmoisuuttaan, jolloin iho saa vähemmän ravinteita.

Millaisesta kosmetiikasta on apua?
A-, C-, ja E-vitamiinit ja muut antioksitandit tekevät hyvää iholle. A-vitamiinin teho on tieteellisestikin todistettu. Hyaluroni-happo kosteuttaa ihoa. Hyvin kostutettu iho on elinvoimaisen näköinen. Aromaattiset eteeriset öljyt - etenkin ruusu ja jasmiini - edistävät ihosolujen uudistumista.

Miten ruualla voi vaikuttaa?
Puhdas, mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka on hyväksi. Kannattaisi välttää myös sokeria ja valkoisia jauhoja. Kasvisöljyt, marjat, hedelmät, vihannekset hoitavat ihoa. Erityisen tehokkaita on saksanpähkinät, porkkana ja granaattiomena

Näkyykö kiire ja stressi ihossa?
Kyllä näkyy. Stressi muuttaa hormonitoimintaa, mikä vaikuttaa ihoa väsyttävästi. Jos nukkuu huonosti, iho ei pääse unen aikana uusiutumaan ja veltostuu.

Auttaako hoitolahoidot?
Moni on saanut näistä apua: Neulaushoidot, sähköavusteiset radiofrevessihoidot, ultraäänihoidot ja sähköimpulsseja hyödyntävät biostimulaatiohoidot. Minulla ei ole näistä vielä kokemusta. Ehkä muutaman vuoden päästä käytän näistä jotakin.

Miten hoidat ihoasi?

Lähteet: Hyvä terveys 14/2017, kuvat omat