Surutyöni 127.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty kuolinsyytutkimuksessa. Teen edelleen surutyötä.

Joulu oli aivan sellainen, kun suunnittelin. Herkuteltiin miehen kanssa kolme päivää: ruokaa, leipomuksia, suklaata. Osin se oli minulle rennon juhlimisen lisäksi lohtusyömistä. Surin Veraa niin paljon. Ei juotu glögiä ja punaviiniä kuten Veran kanssa oli tapana.

Luin paljon. Finlandia palkitun Iida Rauman kirjan Hävitys: Tapauskertomus, Nobel palkitun Annie Ernauxin kirjan Vuodet ja Riikka Pulkkiselta  kirjan Vieras. Ernauxin teksti on hyvin visuaalista ja herkullista. Iida Rauman kirja on aistivoimaista ja samalla täsmällistä, mutta alkoi junnaamaan keskivaiheilla.

Rakstuin aikoinaan oitis Riikka Pulkkisen Reuna-kirjaan. Niin runollista kieltä, kauniita virkkeitä ja kuitenkin juonen juoksutusta. Mutta unohdin lainata häntä moneen vuoteen. Nyt luen hänen Paras mahdollinen maailma ja Lumo.

Tunnetila nyt:

Suru kuin läimäys vasten kasvoja.

Terävä tuskan puukko puhkoo silmäni,

enkä näe surulta mitään.

Hämärä maa, kuvat, mielikuvat.

Öisin pillastuneet hevoset laukkaa, laukkaa.

En jaksa enää.

En ilman sinua Vera.

Nykyisin välillä olen niin lamaantunut, että jaksan tuskin hengittää. Välillä taas puuhaan kaikenlaista kärsimättömästi. Ikään kuin pakenen paniikkikohtausta. 

Jotkut sanovat ahdistuksesta, että se pitäisi vain ottaa vastaan, tutkia sitä ja päästää se sitten menemään.  Jumalauta, tuo ei sovi minun ahdistukseen. Se ottaa nopeasti vallan mieleen ja kehoonkin. Tulee väkivaltaisesti sisääni. Voi johtaa paniikkikohtaukseen. Ei siinä paljon tutkita sitä ja päästetä menemään. Olen täysin ahdistuksen vallassa.

Tässä surussa on onneksi jo vaihe, että pystyn näkemään tulevaisuuden parempana, en varsinaisesti valoisampana. On toivoa, että opin elämään surun kanssa, vaikka aina se säilyy. Opin elämään surun kanssa.

Käytiin miehen kanssa torstaina Helsingissä miehen isää tapaamassa. Mieheni vastaa hänen laskujen maksamisesta. Isä ei saa lähetettyä niitä meille, joten haetaan ne 300 kilometrin päästä. Olin todella iloinen, että isä oli pirteä ja terävä. Aina hän on ollut hidas. Isällä on alkava Alzheimer, mutta hän on hyvässä kunnossa 82-vuotiaaksi.

Matkalla syötiin hampurilaisateriat ja pullaa perillä. Hah, ehdinkin laihduttaa kaksi päivää. En ole moneen vuoteen syönyt pikaruokaa. Ranskalaiset olivat hyviä, mutta kasvishampurilainen oli täysin mauton. Varmaankin tarkoituksella, että kelpaa kaikille kuin pienten lasten Piltti-ruoka.

Mutta:

Mukavaa Uutta Vuotta kaikille!

Kuvat oma  ja Pixabay  

Niskajumituksen syy voi olla suussa

 

Purentalihasten jumiutumisessa on paljon oireita: korvakipu tai ininä ja suhina korvissa tai tunne, että korvassa on vettä. Niskajumitus, päänsärky, hammassärky, äänen käheytyminen, jatkuva yskä ja jopa kehon toispuoleinen puutuminen.

"Korva- ja hammasoireet ovat hyvin tyypillisiä", kertoo fysioterapeutti ja Voice massage-terapeutti Anita Ortju. Voice massage -terapeutille hakeudutaan usein korvalääkärin tai hammaslääkärin neuvosta, kun korvia tai hampaita särkee, mutta niistä ei löydy mitään vikaa. Suun lihasten jumiutuessa esimerkiksi hampaaseen johtava hermo voi jäädä jännitystilaan ja aiheuttaa kovaakin hammassärkyä.

Purentalihaksia ovat muun muassa ohimolta leukanivelen yli kulkeva laaja lihas ja poskessa oleva iso purentalihas. Kallonpojasta lähtee myös leukaa aukaiseva lihas, joka esimerkiksi haittaa paljon puhuvia, kun se menee jumiin.

Jos oireet eivät ole liian häiritseviä, purentalihaksia voi hieroa ja venytellä itsekin. Purentalihakset löytyvät kasvoilta helposti tunnustelemalla, kun puree hampaat tiukasti yhteen ja sen jälkeen rentouttaa ne.

Asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, on leuan rentona pitäminen ja pidäkkeetön hengitys tarvittaessa lantion pohjaan asti.

Purentalihasten jumiutumisen syynä on hyvin usein hampaiden narskuttelu, josta ihminen ei välttämättä ole tietoinen. Monesti vieressä nukkuva kumppani huomaa asian ennen itse narskuttelijaa.

Usein purentalihasten jännitykseen syynä on stressi. Vaikkapa kiire työpaikalla tai henkilökohtaiset kriisit.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 1.12.2022, kuvat omat

Henkinen väkivalta parisuhteessa

 

Henkinen väkivalta voi tulla parisuhteeseen vähitellen. Kohde ei sitä aina välttämättä huomaa ennen kuin joku kolmas osapuoli siitä kertoo.

Henkinen väkivalta on aggression muoto, joka voi olla käytännön tasolla muun muassa epäasiallista kohtelua, haukkumista, mitätöintiä, ulkopuolelle jättämistä, nettikiusaamista, kiristämistä tai uhkailua.

Väkivallan ytimessä on tekijän pyrkimys hallita ja kontrolloida toista ihmistä ja hänen sanomisiaan, ajattelua ja tekemisiään. Sen päämääränä on murentaa väkivallan kohteen kykyä elää omaa elämäänsä ja tehdä omia itsenäisiä päätöksiä.

Joskus osaa henkisen väkivallan muodoista kuten vähättelyä tai mustamaalaamista voi olla vaikea tunnistaa tai mieltää väkivallaksi.

Jos tulee tilanne, että kolmas osapuoli kertoo toiselle olevan huolissaan tähän kohdistuvasta henkisestä väkivallasta, pariskunnan olisi syytä käydä keskenään keskustelu.

Toisen, johon väkivalta kohdistuu, olisi tärkeä saada tietää, millaisia tilanteita  asian puheeksi ottanut ihminen tarkoittaa. Olisi hyvin tärkeä tietää, mihin toisen tulkinta perustuu. Tämän jälkeen oletetun väkivallan kohde joutuu tekemään arvion omasta elämästään ja miettimään, kokeeko tai tunnistaako hän toisen kuvailemat asiat itselleen ja elämälleen vahingollisiksi, uhkaaviksi, pelottaviksi, eli kokeeko hän itse, että kyseessä on henkinen väkivalta.

Jos väkivallan kohde ajattelee, että kolmas osapuoli on oikeassa, on se selkeä merkki siitä, että raja pitää asettaa ja puolustaa itse itseään, tai pyytää joltakin apua.

Ulkopuolisen ihmisen, terapeutin tai kaverin, avustuksella voi miettiä, mitä reittejä tai keinoja on puuttua tilanteeseen, ja mikä on oma suhde henkiseen väkivaltaan jatkossa.

Ihmissuhteet eivät ole kuitenkaan aina sellaisia, että asian käsittely onnistuisi näin yksinkertaisesti. Joskus ihminen saattaa jäädä suhteeseen, jonka hän tietää vahingoittavan itseään. Tilanteet eivät aina mene niin, että kun asian ottaa puheeksi, se ratkeaa.

Kuitenkin väkivaltaa kokeva ihminen joutuu miettimään, mitä hän elämältään haluaa ja miten sitä haluaa elää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.3.2022, kuvat Pexels  

Meidän joulu

 

Tänä jouluna yritän nauttia jouluruoasta ja muista herkuista rennosti. En ole valmistanut jouluruokia ja -leivonnaisia yhtä paljon kuin yleensä. Tein vain lasimestarinsilliä, rosollin, tortut ja taatelikakun itse. Aiemmin olen tehnyt myös joululaatikot, joululeivät, joulupullakranssit, karjalanpiirakat, piparit...itse.

Vain imuroin. En mopannut lattioita, pyyhkinyt kunnolla pölyjä tai pessyt saunaa. Sain kuitenkin pestyä tiski- ja astianpesukoneen.

Ei jotenkin huvita viettää joulua, koska kuollut Vera-tyttäremme surettaa nyt erityisen paljon kuten kaikkina suurimpina juhlapyhinä. En muista viime joulusta mitään, koska suretti niin paljon. Mieheltä kyselin, miten me vietettiin joulua, kävimmekö miehen äidin luona.

Nyt on toinen joulu ilman Veraa. Hän tuli aina jouluksi kotiin opiskelupaikkakunnaltaan. Erityisesti Veran kanssa juhlittiin joulua. Syötiin, juotiin glögiä ja punaviiniä. Juteltiin pitkälle yöhön.

Vietämme miehen kanssa kaksin joulua. Toinen tytär on aattona ja joulupäivänä töissä ja töiden jälkeen hänellä on kiire mennä lenkittämään koiransa. Ehkä saan puhuttua hänet syömään edes yhtenä päivänä. Joten:

Iloista ja sydämellistä joulua kaikille! 

Kuvat Pixabay

Kun tuli kerrottua itsestä liikaa

 

Olen aika suora ja impulsiivinen ihminen, ja siksi on tullut melko usein kerrottua itsestä liikaa etenkin työelämässä. Siitä on seurannut haavoittuvuuskrapula etenkin, jos keskustelukumppani ei ole vastavuoroisesti avautunut elämästään. Haluaisin oppia olemaan enemmän hiljaa.

Ja pikkujouluaika alkaa olla lopuillaan.   Monien työkavereiden kanssa on puhuttu kunnolla pitkästä aikaa. Mutta jälkikäteen mieltä voi kalvaa epäilys. Juttu luisti juhlassa hyvin. Työkaverille tuli uskouduttua hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Tuliko avauduttua liiankin paljon? Mitä työkaveri nyt ajattelee?

Huolen, häpeän ja katumuksen tunnetta kutsutaan haavoittuvuuskrapulaksi.Se saattaa iskeä samanaikaisesti krapulan kanssa, alkoholi kun tunnetusti löysää kielenkantoja, vapauttaa ihmisen estoista ja heikentää arvostelukykyä.

Haavoittuvuuskrapula on kuitenkin alkoholista erillinen ilmiö. Sitä voi potea esimerkiksi silloin, kun on myöntänyt pelkojaan tai virheitä tai julkaissut somessa hyvin henkilökohtaisen päivityksen .

Ihminen on sosiaalinen eläin. Näkemysten ja kokemusten jakaminen keskustelussa on palkitsevaa. Kokemusten jakaminen aktivoi aivojen dopamiinijärjetelmää, jolla on yhteys mielihyvän kokemukseen.

Vuorovaikutus on tasapainottelua siinä, että onko keskustelu aivan neutraalia ja arkipäiväistä vai onko se emotionaalisesti hyvin merkityksellistä.

Toimintaa ohjaa myös sosiaaliset normit. On sanattomia sääntöjä siitä, että  mitä henkilökohtaisen elämän asioista on sopivaa jakaa tietyntyyppisissä ihmissuhteissa, esimerkiksi työpaikan jäsenelle.

Toisinaan on tilanteita, joissa ihmiselle tulee tarve luoda aiempaa luottamuksellisempi yhteys keskustelukumppaniin ja uskoutuminen tuntuu houkuttelevalta.

Uskoutumiseen liittyy usein vastavuoroisuuden normi. Vastavuoroinen avautuminen edistää ihmisten keskinäisiä suhteita ja läheisyyttä. Vaikeaksi tilanne voi kääntyä, jos joku avautuu esimerkiksi mielenterveyteensä liittyvistä haasteista ja odottaa toisenkin antavan itsestään tilanteessa jotakin.

Jos toinen sanoo, että "kuulostaa tosi vaikealta ja rankalta", mutta henkilön omista vaikeuksista ei tule mitään signaalia, voi tulla sellainen tunne, että tuli avauduttua liikaa.

Katumukseen saattaa kietoutua huoli luottamuksellisuuden rakoilusta, toinen tietää itsestä jotakin arkaluontoista, eikä vastapuolella ole välttämättä mitään syytä olla kertomatta asiaa muille ihmisille.

Avautuja voi myös kokea, että toinen ei luota häneen niin paljon, että olisi ollut valmis jakamaan omia henkilökohtaisia kokemuksiaan.

Siihen, kuinka herkästi kukin jakaa asioitaan, voivat vaikuttaa yksilölliset erot ja käyttäytymismallit. Osa ihmisistä on impulsiivisempia, ja siitä seuraa helpommin äkillistä mielihalua uskoutua toiselle.

Yksilöllisiä eroja on siinäkin, kuinka taipuvainen ruminointiin ihminen on. Ruminointi on psykologian nimitys asioiden pohtimiselle ja vatvomiselle. Ruminointiin taipuvaiset ihmiset voivat kokea haavoittuvuuskrapulaa herkemmin.

Jos voimakas avautumisen halu valtaa yllättävässä tilanteessa, voi yrittää miettiä sitä, miten minua ja tätä ihmistä palvelee se, jos kerron tämän versus en kerro tätä. Tämä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. 

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.11.2022, kuvat Pixabay

Tiski - ja pyykkikoneen puhdistaminen

 

 

Näin joulusiivotessa voisi puhdistaa myös tiski- ja pyykkikoneen.Minä olen nykyisin aika laiska siivooja. Sentään astianpesukoneesta olen puhdistanut suojaritilän ja suodattimen joka pesun jälkeen, mikä on useammin kuin suositellaan.

 Silloin tällöin pyöritän tyhjän koneen sitruunahapolla, mutta pyöritän tyhjän koneen vain kerran. Minulle oli uusi asia, että koneet pitäisi käyttää perusteellisessa pesussa  noin kolme kertaa ilman astioita tai pyykkiä.  Nyt tänä vuonna toimin Hesarin asiantuntijan mukaan, jos sitten viitsin. Saas nähdä. Yritystä on kuitenkin. Jospa sitten sen sijaan jättäisin muuten siivoamatta. 

Kuinka usein sitten kannattaa pestä tiski- ja pyykkikoneet? Perusteellinen pesu pari kertaa vuodessa ja kevyt pesu muutaman kerran kuukaudessa.

Kevyessä pesussa astianpesukoneen pohja ja tiivisteet puhdistetaan rätillä ja suodatinritilä irroitetaan ja pestään. Kone pestään myös ulkoapäin.

Perusteellisessa pesussa kevytpuhdistamisen jälkeen astianpesukoneen annetaan käydä pesuohjelma läpi ilman tiskiä. Pesuaineen sijaan käytetään pari ruokalusikallista sitruunahappoa tai kaksi desiä etikkaa.  Nämä poistaa koneesta kalkki ja muut saostumat. Sitruunahappoa on kaupassa mauste- ja leivontaosastolla.

Sitruunahapon jälkeen kone voidaan vielä käyttää tavallisella pesuaineella. Tähän  kannattaa käyttää 60 asteen pesuohjelmaa tiskikoneessa.

Pyykinpesukoneen kevyessä puhdistuksessa toimitaan aluksi samalla tavalla kuin astianpesukoneen puhdistuksessa. Myös koneen nukkasihti kannattaa puhdistaa useamman kerran vuodessa. Molempien koneiden takaosat kannattaa puhdistaa imurilla ja pyyhkimällä rätillä mahdollisuuksien mukaan.

Perusteellisessa pesussa toimitaan aluksi taas samalla tavalla kuin astiapesukoneen puhdistuksessa. Sitten kone pestään tyhjänä ja apuna voi käyttää sitruunahappoa pari ruokalusikallista tai etikkaa kaksi desiä. Sen jälkeen valitaan korkein pesuohjelma, joka on yleensä 90 astetta. Sitten koneen annetaan käydä vielä tavallisella ohjelmalla 60 asteessa pesuaineen kanssa.

Mistä tietää, että kone kaipaa pesua? Tämä selviää aivan silmämääräisesti. Liiallinen pesuaineiden käyttö pyykkikoneessa aiheuttaa pesuainesaostumia. Samoin pesuaine ei välttämättä huuhtoudu vaatteista pois kunnolla ja saattaa päätyä iholle.

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.11.2022, kuvat Pixabay 

Surutyöni 126.

 

Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. "Syy tuntematon". Teen surutyötä. Edelleen miltei kahden vuoden jälkeen.

Tunnetila nyt:

Olen syvissä hiilenharmaissa vesissä.

Hulluuden kosket vaahtoavat

poukamissa rautaiset.

Päässä kohina ja häly.

En saa otetta mistään.

Hukun.

Hukun suruun.

Tämä on mahdoton matka.

Haluan uida kirkkaissa, tyynissä vesissä.

Löytää rauhan ja hiljaisuuden.

Olen kasvuiässä tässä surussa.

Uhma ja rakkaus

kamppailevat minussa.

Lumen hiljainen mutina.

Peityn siihen punainen haava.

En usko enää mihinkään.

Olen edelleen hyvin väsynyt. Kuin olisin tullut pitkältä matkalta.Olen sentään aloittanut taas lenkkeilyn viikon tauon jälkeen. Eipä se paljon piristä. Mutta on hyvä vähän liikkua, koska laihdutan. Aineenvaihdunta kiihtyy kai jonkin verran.

Olen laihtunut nyt seitsemän tai kahdeksan kiloa, yhteensä kymmenen, kun lasken mukaan elo- ja syyskuun hitaan laihduttamisen, jolloin laihduin kolme kiloa. En muista tarkalleen, mikä oli lähtöpaino -  muisti reistailee muutenkin. Laihdun nyt noin kaksi kiloa kuukaudessa. Aluksi laihduin kilon viikossa. Sitten paino jumitti kolme viikkoa. Minulla ei ole nälkä, vaikka pätkäpaastoan, en syö illan, yön ja aamupäivän välillä mitään, olen 16 tuntia syömättä. Kahdeksan tunnin aikana saan syödä monipuolisesti.

Rahka ja raejuusto, leipä sekä kunnon ateria   ja  iltapala pitävät nälän poissa. Enkä kestäisikään nälkää, koska olo on muutenkin niin huono. Välillä pidän herkkupäivän. Syön suklaata, salmiakkia ja juustoja. Tein tiistaina kaalilaatikkoa, jota söin kolme päivää. Se on yksi lempiruokani. Jauhelihan korvaan soijarouheella. Juon vähän punaviiniäkin.

Menneellä viikolla tuli yhtenä päivänä lunta hitonlaisesti. Kuitenkin nautin lumitöistä. Siinä näkee kättensä jäljen heti. Kille-kissakin on ruvennut käymään ulkona. Hän suri Siiri-kissan katoamista pitkään. Söikin vain vähän. Onneksi Kille on lohduttamassa. Tässäkin surussa.

Välillä on hyvin vaikea uskoa, että Vera on kuollut. Loppunut kokonaan tai on toisessa tietoisuudessa. Iltaisin puhun Veralle mielikuvissa. Kerron kuinka rakastan, kuinka kaipaan. Myös vähän päivän kuulumisia.

Katkeruus

Aloin oikein miettiä, olenko katkera: kyllä olen ainakin jonkin verran.  Katkeruus on syntynyt kahdella aikatasolla. Nuorena ja nyt. Kun olin nuori isäni hirttäytyi, äiti kuoli alkoholismiin, paras ystävättäreni teki itsemurhan hyppäämällä kahdeksannesta kerroksesta katuun, läheinen sisko kuoli syöpään.Hän oli kuin tyttäriemme mummu. Nuorena ajattelin, että miksi meillä ei ollut tavallista kotielämää. Olin muille sellaisen omistavien kateellinen. Katkerakin jo.

Nyt aikuisuudessa tyttäreni kuolema on tehnyt minusta melko katkeran Jumalaa tai jotakin korkeampaa voimaa kohtaan. Samoin Siiri-kissan katoaminen on suuri suru. En ole  katkera suhteessa muihin ihmisiin. Meille kävi näin. Keski-iässä ei enää jaksa ja viitsi olla kateellinen muille ihmisille.

Terapeuttina työskentelevä Pekka Hämäläinen vertaa katkeroitumista lumipalloefektiin. Jokin pieni käsittelemättä jäänyt asia voi jäädä kaihertamaan mieltä, ja lopputulos paisuu ehkä vasta vuosien päästä katkeruudeksi.

"Se on tunne, joka on aika pitkälle edennyt sellaisissa mustissa merkeissä." Mustaa sävyä on mahdollisesti alkanut kertyä elämään jo aiemmin kateuden tuntemisesta. Kateus on kuin välipysäkki matkalla katkeruuteen.  

Suurimmat kateuden alkulähteet on kaksi asiaa: vuorovaikutussuhteet henkilöiden välillä ja läheisten ihmisten menetykset.

Menetyksen hetkellä katkeruus voi syntyä jopa pelkästään siitä, että rakas ihminen ei enää olekaan mukana elämän käänteissä. "Kun on ikään kuin luottanut siihen, että toinen on rinnalla koko ajan. Tämä voi katkeroittaa pitkäksi ajaksikin."

Myös kaltoinkohtelu tai halveksunta jättää jäljen, joka vaikeuttaa elämää vielä aikuisenakin. Usein on niin, että lasta ei ole huomattu ollenkaan kotona. Häntä ei ole nähty, eikä hän ole kokenut tulleensa kuulluksi omine tarpeineen.

Katkeruudesta on helpoin selvitä, jos mieltä painavasta asiasta puhuu. Katkeruus ei väljene ainakaan silloin, että sitä alkaa padota sisälleen. 

Jos ihmisestä tuntuu, että katkeruus jäytää ja jäytää, kannattaisi jo kääntyä ammattiauttajan puoleen. Ulkopuolisen avun voimin voi esimerkiksi pystyä katsomaan asioita uusista näkökulmista. Näin on helpompi päästä katkeruudesta.

Hämäläisen mukaan ei  ole tavatonta tuntea katkeruutta silloin tällöin. Katkeruus on yksi ihmisen normaaleista tunteista, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Jopa vuosien mittaiseksi ärtynyt katkeruus saattaa sen sijaan sotkea elämää kokonaisvaltaisesti. Eikä ihminen silloin pura pahaa oloaan sinne, mistä katkeruus on lähtöisin.

Joissain tapauksissa ei ole mahdollista purkaa menneisyyden taakkoja suoraan sen henkilön kanssa, jonka ihminen kokee katkeruutensa alkulähteeksi. Näin voi olla silloin, jos lapsuudessa väärin toiminut vanhempi on jo kuollut.

Hämäläinen neuvoo kirjoittamaan kirjeen kuolleille vanhemmille. "Kirje poltetaan haudalla ja todetaan, että nyt haluan vapauttaa itseni katkeruuden koukusta, jossa olen ollut. Kun polttaa kirjeen, myös mieli vapautuu. " Se on pieni symbolinen ele, mutta  sen merkitys voi olla vapautumisen kannalta todella suuri."

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 24.11.2022

Onko työpaikallasi lusmu?

 

Lusmuilmiö on yleinen. Melkein joka työpaikassa on oma Lusmunsa. Ennen kuin tuomitsee, kannattaa miettiä, miksi joku välttelee töitä.

Syitä saattaa olla monia. Lusmuilu voi johtua esimerkiksi työstressistä ja ylikuormituksesta. Voimavarat on vähissä ja se aiheuttaa tehottomuutta.

Alentunut työteho saattaa liittyä myös henkilökohtaisiin asioihin. Yksityiselämän ongelmat näkyvät helposti töissä. Tällöin työmotivaatio ei ole korkealla eikä pysty keskittymään. Tietysti voi olla niinkin, että joku on yksinkertaisesti laiska, mutta se ei ole aina välttämättä pääsyy lusmuiluun.

On myös mahdollista, että lusmuilija on väärässä työpaikassa ja hänellä on motivaatio hukassa.

Toisten työntekijöiden reaktio lusmuiluun on usein kiukku ja ärsyyntyminen. Ajatellaan, että nyt jää enemmän tehtävää muille. Esimerkiksi hoitoalalla on töitä, jotka jonkun on tehtävä, niitä ei yksinkertaisesti voi jättää tekemättä. Kun joku tekee vähemmän kuin muut, loput työt kasaantuvat oikeasti muille.

Sitten kun tunnolliset ja ahkerat ihmiset paikkaavat muiden työtaakkaa, he voivat väsyä ja joutua sairaslomallekin.

Lusmuilusta aiheutuu juoruilua, jopa riitoja. Työpanoksia saatetaan alkaa vertailla ja samalla kytätään, milloin työkaveri tulee töihin ja milloin hän sieltä lähtee.

Mitä lusmuiluille voisi tehdä? Paras tapa on asian ottaminen puheeksi lusmuilijan kanssa, mutta kuitenkin mahdollisimman kohteliaasti ja arvostavasti, ei kannata hyökätä tai syyllistää.

Jos tilanne ei muutu, asian voi ottaa puheeksi esimiehen kanssa. Viime kädessä työn ohjaaminen kuuluu työnantajan vastuulle. Monelle voi olla kuitenkin korkea kynnys mennä puhumaan asiasta pomolle. Se koetaan juoruiluksi.

Joskus lusmuilija on työpaikan hauskin ihminen, jonka kaikki aika menee muiden viihdyttämiseen - töille ei juuri jääkään aikaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.6.2021, kuvat Pixabay

 

Eläinten eleitä

 

Sinä halaat rutistaen koiraa, mutta tästä ei koira välttämättä pidä.  Rutistus ei ole koiran luontaista käytöstä. Koira kääntää katseensa muualle ja se saattaa myös läähättä tai lipaista kuonoaan. Tämä postaus perustuu tutkija Sonja Kosken ja eläinten käyttäytymistieteen tohtori Helena Telkänrannan ajatuksiin.

Ihmisellä on voimakas tarve koskettaa. Joten me ajattelemme, että se on muillekin eläimille yhtä palkitsevaa. Esimerkiksi hevosta taputetaan kaulalle, kun se on tehnyt jotakin hyvin. Tämä voi olla hevoselle epämiellyttävä ja hämmentävä teko.

Hevoset ei tao toisiaan eturaajoilla. Sen sijaan ne nykivät hampaillaan hellästi toisen hevosen harjan tyvestä. Se on pieni ja kevyt kosketus.

Eläinten ymmärtämisellä on paljon merkitystä. Mitä paremmin ymmärtää eläinten  tunteita, sitä paremmin eläintä kohdellaan hyvin.

Koirilla ja kissoilla on  esimerkiksi  paljon tuki- ja liikuntaelinvaivoja.  Elänten kipu voi jäädä ihmiseltä kuitenkin herkästi  huomaamatta.

Esimerkisi kroonisesta kivusta kärsivän koiran liikkeet muuttuvat jäykemmiksi tai askel lyhyemmäksi. Koira saattaa  olla myös ärtyisämpi kuin ennen. Se saattaa tuijottaa tyhjyyteen ja sen silmien väliin tulee pystysuunnassa ryppy.

Koirien kivun tunnistaminen on tärkeää, sillä kipu on yleensä hoidettavissa lääkkeillä ja fysioterapialla.

Toinen tuntemus, joka jää ihmisiltä helposti huomaamatta, on lemmikin pelko. Pelkäävän kissan silmät avautuvat pyöreiksi ja korvat kääntyvät sivulle. Pelkäävän linnun höyhenet painautuvat lähemmäs ihoa ja kaula ojentuu niin, että lintu näyttää hieman hoikistuvan.

Useimmat eläimet voivat kokea perustunteet, kuten pelon, ilon, surun, kiintymyksen, vähintään yhtä vahvasti kuin ihmiset. Ihminen kuitenkin pystyy  eläintä monimutkaisempaan älylliseen ajatteluun.

Eläimet elävät enemmän tässä ja nyt. Ihmisen ajattelu on usein menneessä ja tulevassa.

Monet eläimet tuntevat myös, kumppanin menetyksen aiheuttavaa surua; leikkisyyttä, ystävyyttä. Ystävyydellä on väliä kaikille laumaeläimille.

Etenkin kissoja ja hevosia voidaan pitää toisinaan kostonhimoisina, älykkäinä otuksina, jotka punovat ilkeyksiä. Mielikuva ei pidä paikkaansa. Jos kissa pudottaa vaikkapa kristallivaasin hyllyltä, se ei tee sitä ilkeyttään vaan siksi, että sillä on tylsää ja se haluaa leikkiä.

Kun koira puree omistajansa postin riekaleiksi, se saattaa näyttää siltä, että se häpeää silmät  päästään. Kyse on kuitenkin muusta. Eläimet osaavat tulkita ihmisten tunteita tarkasti. Koirat, kissat ja hevoset havaitsevatkin jo pienet lihasten jännittymiset ja kireän äänensävyn.

Kun esimerkiksi koira näkee, että omistaja on vihainen, se huolestuu. Tällöin koira saattaa painua matalaksi, heiluttaa häntäänsä ja kääntää korvansa taaksepäin. Tällä tavalla se yrittää rauhoitella ihmistä.

Koiralle yhdessäolo on tärkeää, joten yksinoloa pitäisi harjoitella jo pennusta lähtien aluksi vähän kerrallaan, jotta koira oppii tuntemaan olonsa rauhalliseksi. Ahdistunut koira rauhoittaa ja lohduttaa itseään pureskelemalla. Koira voi esimerkiksi järsiä kenkiä, koska niissä on rakkaan omistajan tuoksu. Koira ei protestoi vaan se yrittää keksiä keinoja, joilla paha olo helpottuu.

Stressi lisää nisäkkäillä virtsan eritystä ja nopeuttaa ruoansulatusjärjestelmää, jolloin ne saattavat pissiä tai kakata sisälle.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 20.10.2022, kuvat Pixabay

  

Suomalaiset syövät liikaa lihaa

Suomalaiset kuluttivat vuonna 2017 keskimäärin 81 kiloa lihaa per asukas. Ympäristön ja terveyden kannalta hyvässä ruokavaliossa syödään lihaa vain 30 kiloa vuodessa. Nykyinen lihankulutus on ilmastolle ja luonnolle kestämätön. Se haittaa myös terveyttä.

Eläinperäinen tuotanto vie 83 prosenttia maailman ruokatuotannon käytössä olevasta pinta-alasta.

Kasvisperäisessä ruokatuotannossa yksi hehtaari riittää ruokkimaan neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin eläinperäisessä ruokatuotannossa.

Yli 70 prosenttia kaikista maatalouden ilmastopäästöistä syntyy eläinperäisen ravinnon, kuten maitotuotteiden ja lihan, tuotannosta.

Eläinperäinen tuotanto on suurimpia syitä maailman villieläinten määrän romahtamiseen. Metsien raivaaminen ruoan tuotantoon ajaa villieläimet ahtaalle.

Jotta suomalaiset söisivät enemmän kasviperäistä ravintoa, sen on oltava halpaa, herkullista ja helppoa.

Poliittisten päättäjien on säädettävä tukipolitiikkaa ja muita rahoitusvälineitä ohjaamaan kuluttajien ruokakäyttäytymistä ympäristön kannalta parempaan suuntaan.

Lehmänmaito maksaa tukipolitiikan takia vähemmän kuin kasviperäinen maito, vaikka lehmänmaidon ympäristövaikutukset ovat moninkertaiset verrattuna kasviperäisiin maitoihin.

Tiivistynyt keskustelu ilmastonmuutoksesta on saanut viidesosan suomalaisista vähentämään lihansyöntiä.

Lihankulutuksen vähentämiseen kannustaa ympäristön lisäksi terveys. Liiallinen lihankulutus on yhteydessä esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja suolistosyöpiin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.3.2019, kuvat Pixabay

Kaamosajan herkuttelu

 

Nyt kaamosaikana minulla tekee mieli hiilihydraatteja ja makeaa. Juustovoileipiä ja suklaata. Olen yleensä lihonut kaamosaikana muutaman kilon, vaikka en ole tuntenut kaamosväsymystä. Nyt laihdutan, ja kaamossyöpöttely on pidettävä lempeästi kurissa. Noin kerran viikossa  herkuttelen yhden illan. Tai milloin siltä tuntuu.En syö aivan lautasmallin mukaan, koska lautasellani on kaksi kolmas osa kasviksia ja yksi kolmas osa jotakin proteiinia esimerkiksi papupihvejä ja falafel-pyöryköitä. Lisäkettä en syö.

Kaamoskiloja joka kolmennella

Kaamosväsymys ja kaamosmasennus on pidettävä erillään. Varsinaisesta kaamosmasennuksesta kärsii noin kaksi prosenttia ihmisistä.

Joka kolmannella suomalaisella on kuitenkin kaamosoireita. Pimeyden lisääntyminen laskee mielialaa, väsyttää ja saa syömään rasvaista ja makeaa. Myös sisäinen kello ja nälkäviestit menevät sekaisin. Kaamos sotkee elimistön hormonitoimintaa, myös nälän ja kylläisyyden tunteiden synnyttämiä hormoneja.

Tunnesyömistä vai nälkä?

Kaamoskiloja tulee siis ikävän helposti.Varsinkin tunnesyöjät ja syömistään vahvasti kontrolloivat ovat otollista maaperää. Kaamosväsymys voi moninkertaistaa ahmimiskohtaukset ja herkuttelun tarpeet.Tunnesyömisessä tukahdutetaan vaikeita tunteita.

Jos syö liian pienen aamupalan ja lounaan, illalla on niin iso nälkä, että se synnyttää tunnesyömisen kokemuksia. Jos kaamos saa aikaan tunnesyömistä tai muita syömiskohtauksia ja hallitsematonta makeanhimoa, paino voi nousta jopa kilon viikossa tai nopeamminkin.

Lempeää puhetta syömiseen

Lempeä puhe kannattaa aina. Tutkimuksissa on osoitettu sen tasapainottavan syömistä. Ruokaan on hyvä suhtautua joustavasti ja sallivasti. Lempeä ruokasuhde toimii kuitenkin vain, jos syömisen perusasiat ovat kunnossa.

Sallivuus on hyvästä, jos syö jo riittävän monipuolisesti ja säännöllisesti. Jos ateria- ja unirytmi on sekaisin, ja ruokaan liittyy paljon negatiivisia ajatuksia ja kieltoja, ei seuraa hyvää, jos yhtäkkiä syö kaiken, mitä tekee mieli.

 Aamiainen kuin kirkasvalo

Riittävä syöminen aamusta auttaa nälän säätelyssä. Silloin jaksaa hyvin koko päivän, eikä iltaa kohti tule voimakkaita mielitekoja. Aamiaisen tulisi sisältää 300-500 kaloria. Riittävä aamiainen suojaa tutkitusti myös kaamosoireilta. Se normalisoi elimistön sisäistä kelloa, kuten aamuinen kirkasvalohoitokin. On kuitenkin haasteellista syödä kunnolla, koska aamunälkä voi kaamosaikaan häipyä täysin.

Kasvikset

Kasvisten sisältämät antioksidantit ja muut yhdisteet vaikuttavat mielialaa parantavasti. Kasvisten runsaaseen käyttöön olisi hyvä oppia jo ennen pimeää aikaa, koska väsyneenä kasvikset tipahtavat ensimmäisenä lautaselta pois, ellei niitä kokkaa rutiinilla.

Monipuolinen ruokavalio ylipäätään pitää yllä hyvää mieltä. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että ainakin täysjyvävilja, omega-3-rasvahapot, pähkinät ja siemenet auttavat siinä.

Kun aamiainen ja lounas on riittävä ja muutenkin syö fiksusti, voi syödä, mitä tekee mieli. Jos tulee kuitenkin syömiskohtauksia, kannattaa muistaa, että vaikka paketti ei ole ihan vielä kasassa, on jo oppinut paljon ja on hyvällä tiellä.

Lähteet: Referaatti Hyvä Terveys 13/2022, kuvat Pexels

Surutyöni 125.

Rakas niin rakas  22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytä ei löydetty kuolinsyytutkimuksissa. Teen surutyötä.

Veraa on ollut erittäin kova ikävä tämän viikon. Jos ikävä voi nyt pahemmaksi muuttua. Ehkä se johtuu joulun lähestymisestä. Vera ei tule nyt joululomalle. Ei vietä joulua meidän kanssa.

Minä näen Veran usein vähän samannäköisissä tytöissä, kun pyörin tuolla kylällä. Samoin elokuvissa ja sarjoissa on Veran näköisiä tyttöjä. Tulee hetken ajatus, että se on Vera. Mutta hetki menee ohi. Vera ei ole enää täällä. Ei koskaan!

Lieneekö kaamosväsymyskin, vaikka aikaisemmin minulla ei ole ollut sitä, paitsi hiilihydraattihimoa. Mutta nyt väsyttää. Mielessä on tyhjyys. En jaksa käydä ulkona lenkillä tai kävellä metsässä. Usein aamuisin iskee paniikkikohtaus, vaikka olen vielä puoliunessa. Siihen ei auta enää kylmä suihku, syvähengitysharjoitukset ja hengityksen pidättämisharjoitukset. Silti käyn joka aamu kylmässä suihkussa. Se kuitenkin vähän vähentää hälinää mielessäni. 

Tuntuu, että olen uponnut  järviveteen, ja jäät raastaa rikki kurkun. Kuolen ja pääsen Veran luokse. Niin paljon haluan, haluan olla hänen lähellään.

Laihduttaminen on edistynyt noin kahden viikon aikana kilon putoamisella. Nyt kaamoksessa on haasteellista laihduttaa, kun on hiilihydraattihimoja. Pidän himot kurissa, mutta sallin välillä itselleni herkkuiltoja: syön suklaata, salmiakkia ja juustovoileipiä.

Rakas Siiri-kissa on edelleen kadoksissa. Miten hän voi tässä pienessä pakkasessa? Tunnen kauhua.

Siiri nukkuu kukkaruukussa peikonlehden kanssa.

Keskittyminen voi olla vaikeaa

Keskittymiskyvystä ei ole selkeää dataa, mutta koulumaailmasta tulevien viestien mukaan lasten keskittymiskyky on heikentynyt. Aikuisilla keskittymishäiriöitä, kuten ADHD:ta, diagnosoidaan enemmän kuin ennen.

Työssä uuvutaan aiempaa useammin ja stressiä koetaan enemmän. Tämä saattaa liittyä aiempaa nopeampaan tempoon. Asiasta toiseen hyppiminen ja multitaskaaminen voi aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä ja stressiä.

Myös elämäntilanne vaikuttaa keskittymiskykyyn ja aivojen terveyteen. Jos on paljon huolia, murheita, pelkoa ja pettymistä, ajattelun selkeys katoaa.

Työikäisten keskittymiskyvyn huonontumisessa ja unohtelussa on harvoin taustalla aivosairaus. Elämässä on vain niin paljon kuormittavia asioita, että ne heijastuvat aivojen toimintaan. Kun niitä saa korjattua, keskittymiskyky alkaa elpyä.

Univaje - olipa sen syynä innostava puuha tai huolet - häiritsee aivoja. Syvässä unessa muistot siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Jos sitä ei ole riittävästi, muistijäljet jäävät pinnallisiksi ja oppiminen vaikeutuu. Unen aikana syntyy myös hermosolujen uusia yhteyksiä ja kuona-aineita poistuu aivoista. Kun unta on liian vähän, prosessit jäävät kesken, ja se heikentää keskittymiskykyä.

On normaalia, että vireystila myös vaihtelee päivän aikana. Kukaan ei ole tehokas kahdeksan tuntia putkeen. Jos päivän tehtäviin pystyy itse vaikuttamaan, kannattaa ottaa huomioon, milloin itse on yleensä vireä ja tuottelias.

Jos edessä olevaan työhön on vaikea tarttua tai ajatus ei kulje, vireystila ei ehkä ole sopiva. Silloin kannattaa ottaa tauko ja yrittää hetken päästä uudelleen.

Yksi mielenkiintoinen tutkimustulos keskittymiskyvyttömyydestä on se, että sen taustalla voi olla myös tylsyyden pakoilua. Tehtävä voi olla niin vastenmielinen, että ennemmin hyppii asiasta toiseen. Tämä ei  tee hyvää aivoille. Se kuluttaa energiaa ja aiheuttaa enemmän stressiä.

Avuksi kannattaa joskus ottaa tylsyyden sietämisharjoittelu. Siihen tarjoutuu  hyviä tilaisuuksia joka päivä, esimerkiksi kaupan kassajonossa. Entä jos jonossa ei räpläisikään kännykkää vaan antaisi silmien ja aivojen levätä?

Keskittymiskykyä voisi parantaa miettimällä työn palastelua pienempiin tavoitteisiin ja nakuttaa pienempiä osia yksitellen pois to do-listalta. Myös mindfulness-harjoitukset voisivat parantaa keskittymistä.

Joskus huomaa, että oli helppo keskittyä. Silloin on voinut päästä flow-tilaan, jossa aika unohtuu ja keskittyminen on optimaalista. Olisi tärkeä tunnistaa syvän keskittymisen hetket ja tuoda niitä lisää arkeen - silloin aivot treenautuvat ja keskittymisen tilaan pääseminen helpottuu muissakin tilanteissa.

   Lähteet:  Lähde kadonnut, ehkä Hyvä Terveys viimeisin numero. Kuvat: Pexels

Nukahtaminen

 

Minulle nukahtaminen on onneksi helppoa. Mutta koputan puuta. Olen mielettömän onnellinen tästä lahjasta. Nukahdan  tahattomasti  katsellessani läppäriltä Yle Areenan ohjelmia, joskus katson myös Netflixiä. Nukuttuani läppäri sylissä havahdun muutaman tunnin päästä hereille ja panen läppärin pois. Nukahdan uudelleen. Kirjan kanssa en nukahda, se on ehkä vaativampaa ja enemmän keskittymiskykyä vaativaa kuin passiivisesti kuvavirran seuraaminen.

Ihmiset jaetaan aamu- ja iltavirkuiksi, mutta suurin osa edustaa välimuotoa. Ihmiset sietävät univajetta eri tavoin. Toisilla univaje ei vaikuta lainkaan työtehoon ja tarkkuuteen, kun taas joillekin työskentely muuttuu lähes mahdottomaksi.

Iso osa ihmisistä on virkeitä kello 19-21 välillä ennen kuin unipaine alkaa vaikuttaa. Tätä kutsutaan unelta kielletyksi alueeksi, koska silloin ison osan ihmisistä on vaikea nukahtaa.

Yöllä kello 3-5 ihminen on väsyneimmillään. Toinen väsymyshuippu on iltapäivällä kello 14-16. Tästä puhutaan lunch dippinä. Mitä huonommin on nukkunut, sitä voimakkaampi iltapäivän väsymyspiikki on. Iltapäiväväsymystä pahentaa se, jos syö lounaaksi nopeita hiilihydraatteja, kuten esimerkiksi pastaa. Tällöin verensokeri nousee ja laskee äkillisesti ja voimakkaasti, mikä väsyttää.

Aikuisen vuorokauden unen tarve on tavallisesti 7-9 tuntia. Alle kuutta tuntia pidetään liian vähäisenä - paitsi niille, jotka ovat geneettisesti lyhytunisia ja selviävät mainiosti alle kuuden tunnin yöunilla.

Töissä, jos mitenkään on mahdollista, yksi toimiva tapa pitää taukoa, on ottaa nokoset. Kansainvälisen tutkimusnäytön mukaan 15-30 minuutin nokostauolla on 2-3 tuntia kestävä virkistävä vaikutus. Jos nokosten vaikutuksen haluaa optimoida, kannattaa juoda kahvia ennen nokosia. Kofeiini vaikuttaa viiveellä ja ehkäisee heräämisen jälkeen tokkuraa.

Kannattaisi miettiä, minkälainen työrytmi on paras itselle: Milloin kannattaa tehdä ajattelua, keskittymistä ja innovointia vaativia tehtäviä? Milloin tehdä rutiininomaisempaa työtä? Kun löytää itselleen sopivan työrytmin, pysyy vireämpänä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.1.2021, kuvat omat