.jpg)
Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. "Syy tuntematon". Teen surutyötä. Edelleen miltei kahden vuoden jälkeen.
Tunnetila nyt:
Olen syvissä hiilenharmaissa vesissä.
Hulluuden kosket vaahtoavat
poukamissa rautaiset.
Päässä kohina ja häly.
En saa otetta mistään.
Hukun.
Hukun suruun.
Tämä on mahdoton matka.
Haluan uida kirkkaissa, tyynissä vesissä.
Löytää rauhan ja hiljaisuuden.
Olen kasvuiässä tässä surussa.
Uhma ja rakkaus
kamppailevat minussa.
Lumen hiljainen mutina.
Peityn siihen punainen haava.
En usko enää mihinkään.
Olen edelleen hyvin väsynyt. Kuin olisin tullut pitkältä matkalta.Olen sentään aloittanut taas lenkkeilyn viikon tauon jälkeen. Eipä se paljon piristä. Mutta on hyvä vähän liikkua, koska laihdutan. Aineenvaihdunta kiihtyy kai jonkin verran.
Olen laihtunut nyt seitsemän tai kahdeksan kiloa, yhteensä kymmenen, kun lasken mukaan elo- ja syyskuun hitaan laihduttamisen, jolloin laihduin kolme kiloa. En muista tarkalleen, mikä oli lähtöpaino - muisti reistailee muutenkin. Laihdun nyt noin kaksi kiloa kuukaudessa. Aluksi laihduin kilon viikossa. Sitten paino jumitti kolme viikkoa. Minulla ei ole nälkä, vaikka pätkäpaastoan, en syö illan, yön ja aamupäivän välillä mitään, olen 16 tuntia syömättä. Kahdeksan tunnin aikana saan syödä monipuolisesti.
Rahka ja raejuusto, leipä sekä kunnon ateria ja iltapala pitävät nälän poissa. Enkä kestäisikään nälkää, koska olo on muutenkin niin huono. Välillä pidän herkkupäivän. Syön suklaata, salmiakkia ja juustoja. Tein tiistaina kaalilaatikkoa, jota söin kolme päivää. Se on yksi lempiruokani. Jauhelihan korvaan soijarouheella. Juon vähän punaviiniäkin.
Menneellä viikolla tuli yhtenä päivänä lunta hitonlaisesti. Kuitenkin nautin lumitöistä. Siinä näkee kättensä jäljen heti. Kille-kissakin on ruvennut käymään ulkona. Hän suri Siiri-kissan katoamista pitkään. Söikin vain vähän. Onneksi Kille on lohduttamassa. Tässäkin surussa.
Välillä on hyvin vaikea uskoa, että Vera on kuollut. Loppunut kokonaan tai on toisessa tietoisuudessa. Iltaisin puhun Veralle mielikuvissa. Kerron kuinka rakastan, kuinka kaipaan. Myös vähän päivän kuulumisia.
Ei kukaan toinen voi käsitellä toisen surua,ihminen on loppujen lopuksi yksin surun kanssa,
VastaaPoistatoisen ihmisen on vaikea löytää sanoja lohduttaakseen, ei siitä surusta koskaan pääse, jos oma lapsi on kysymyksessä. Raamattu puhuu paljon siitä kuinka Jumala on haluaa lohduttaa, koska hänellä on kaikki valta meidän ihmisten suhteen kaikessa, sieltä voi lukea kuinka hän lupaa lohduttaa kaikissa ahdistuksissamme.Täällä vähän aikaa sitten 2 nuorta kuoli ajettuaan kovassa vauhdissa seinään, ennen joulua se toi surun kahteen kotiin. Kuolema olisi voitu välttää jos he ei olisi ajaneet hurjasti ylinopeutta, ja kun juuri oli satanut lumen maahan.
Surulliseksi tekee sen, kun on nuori ihminen kysymyksessä,hyvin usein se on auto onnettomuus, kun vauhti on kova.Itse ajattelen monesti että miten minä kestäisin jos oma lapsi yht äkkiä kuolisi, ei minulla olisi mitään muuta keinoa kuin huutaa Jumalan puoleen, ja odottaa häneltä vastausta ja lohdutusta, saattaisin olla paljon syömättä, kontaktteja ei olisi kehenkään, masentuisin täysin, en selviäisi jokapäiväisistä asioista yksin.
Minä suren vieläkin 9 vuotiaan serkku pojan kuolemaa, vaikka siitä on jo 49 vuotta,
hän oli ainut lapsi, 12 vuotiaat pojat surmasivat hänet, hänen ja siskoni kuolemaan minä olen tietoinen miksi heidän kohtalo oli tämä, hyväksyä sitä ei silti voi, se lohduttaa että heillä on kuitenkin hyvä olla siellä missä nyt ovat.
Sinulle toivon voimia, ja kysymään Jumalalta miksi hän otti lapsesi pois
Kiitos kommentistasi pike. Ehkäpä minun kannattaisi kääntyä Jumalan puoleen. Tiedän, että niin saisin lohdutusta. Mutta en osaa. Tämä olisi paljon helpompaa, jos olisin uskossa. Mutta en ole. Ainakaan kunnolla. Jumala on minulle vain vaihtoehto. Uskon kuitenkin Jumalaan sen vuoksi ja siitä kertoo se, että olen katkera hänelle. Joten hän on. Katkeruudestani huolimatta.
PoistaMinua puhuttelee kristinuskossa armo ja Lutherin ja Augustinuksen ajatukset. On armoa, että saa uskoa ja saa syntinsä anteeksi.
Osanottoni serkkusi kuolemaan, joka oli vain 9-vuotias. Kauhea tragedia, että 12-vuotiaat surmasivat hänet. Täysin käsittämätöntä. Samoin nämä nuoret, jotka kuolivat ajettuaan autoa liian kovaa.
Ymmärrän kyllä, että elämä ei ole kovinkaan helppoa yhdelle jos toiselle ihmiselle. Minulla on nyt hyvin vaikeaa, mutta voi jolla kulla olla aivan yhtä vaikeaa.
Olen huomannut, että monien on vaikeaa syvästi lohduttaa surijaa. Jotkut jopa lopettavat yhteydenpidon. Minä en ole onneksi yksin suruni kanssa. Mies suree kanssani.
Voimia edelleen, tähän päivään ja tuleviin.
VastaaPoistaKun ajattelet ja muistelet, ja juttelet Veralle, hän on läsnä ja olemassa - omalla tavallaan.
Sanat ovat pieniä, mutta lähetän sinulle lohduttavia ajatuksia!
Kiitos kommentista ja voimien toivottamisesta Erikoiset Asiantuntijat. Kyllähän Vera tosiaan jollakin tasolla yhä on muistoissa ja puheessani hänen kanssaan. Puhuminen mielikuvissa on hyvin lohdullista.
Poista🧡
VastaaPoistaKiitos Susanna.
VastaaPoista