Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 16.

Hengitystä ja harhoja

Istuksimme toimintakahvihuoneessa iltapäivän
raukeudessa.
Yhtäkkiä sisään astui
uusi potilas.
Silmänräpäyksessä tämä nuori mies
alkoi opettaa "vallankumouksellista
hengitystekniikkaa, joka tuo traumat
pintaan; vapauttaa aivojen välittäjäaineita
dopamiinia ja serotoniinia."
Niin hän alkoi sitten puhista ja
paasasi: 30 nopeaa hengitystä
puuskuttaen suun kautta.
Lopuksi ilma puhalletaan päähän.
Minä hänelle: tuostahan tulee
hyperventilaatio, hän: nimenomaan,
se on tarkoitus...minä aluksi pyörtyilin...
sitten tunsin voiman nousevan...hyvä yhdistää
jääkylmään suihkuun...sairaudet häviää,
kunto kasvaa...Hei kokeilkaa
ohjauksessani. Otan kaiken vastuun.
Sitten hän näytti koko harjoituksen läpi
välillä vaikeisiin jooga asentoihin
hypähtäen. 
Vaikuttavaa kyllä.
Mutta en kokeile.
En halua saada traumoja pintaan
ohi puolustus- ja copingmekanismien
ilman OIKEAA psykoterapeuttia.
Kun hän oli paasannut ja puhissut
hyvän tovin.
Hän lähti pois.
Me, nuoret tytöt, narkkari ja minä
vanha akka jäimme istumaan
silmät ymmyrkäisinä ja suut
auki loksahtaneina.
Kuka tuo pyörremyrsky oli?
Ei kai taas uusi maanikko?
Sen ämmän jälkeen ei kestä...

Ruokailussa samainen heppu
hihkaisi: "Haluan olla kaikkien
henkinen opettaja!"

---

Kämppikseni harhat
yltyivät. Hän
välillä huusi ja toisti kauheita lauseita
huoneessamme: Haluan sinun
kuolevan tulevana yönä---
En saanut selvää nimestä.
Se en ollut minä. Onneksi.
Hänen toistuvat sanansa
kuulostivat niin manaukselta.
Kauheita sanoja.
Ja hän on oikeasti
terveempänä 
kultainen ja hyväsydäminen
nelikymppinen nainen.
Skitsofrenia.
Julma, ankara sairaus.
Aikaisemmin hänen mielestään
tietokoneeni säteili,
hiukseni haisivat,
hän oli kutistunut 
kolme senttiä,
saanut myrkytetyistä
liinavaatteista
ylirasvoittuneet hiukset
ja ihon
ja niin edelleen.
Hänelle järjestettiin oma huone.
Nyt olen yksin huoneessa.
Toivottavasti tulee
pian kämppis.
Niin on mukavampaa.
Tuntuu että parin päivän aikana
on tapahtunut paljon.
Hyvä kämppikseni
muuttui pahaksi ja osastolle
tuli vapahtaja,
joka haluaa oppilaita.
---
Lenkillä mielessäni alkoi
pyöriä:
"Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta."
Vuosien, vuosien takaa
nuoruudesta
nuo säkeet.
Silloinen ystäväni
Quasimodo.
Miksi nuo säkeet
tulivat nyt mieleeni?
Jokainen on yksin  
yhteisyydessä.
Lohdutonta.
Surullista.
Miksi auringonsäde
lävistää?
Miksi aurinko ei
vain paista kaikille?
Mikä on maan sydän?
Missä se on?
Nämä on vain
vieroitusoireista kärsivän
ahdistuneen houkan
kysymyksiä.

Revin
itkun terälehdet.

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 15.

Täällä ei kysellä ammattia

On vähän vaikea keskittyä kirjoittamiseen,

kun kämppis puhuu solkenaan ja kovalla äänellä

harhoilleen.

Mutta hän ei voi sille mitään.

Ei mitään.

Harhoille täytyy vastata.

Ja niitä on lukuisia.

Ja ne syyttävät.

Se on kauheaa.

Hän on mukava ihminen.

Hänelle toivoisi helpompaa

elämää.

Täällä ei kysellä ammattia.

Kukaan ei ole kertaakaan

kysynyt. 

Hyvä niin.

Arkielämässä ammattia

kysytään.

Ja määritetään ihmistä senkin kautta.

Täällä on tärkeää

olla hyvä toisille.

Se määrittää ihmisen.

Suljetussa yhteisössä

myös toisten kanssa

synkkaa paremmin kuin toisten.

Vietetään yhteistä aikaa.

Tyttöjen kanssa usein

naureskellaan ja

tirskutaan osaston miehille.

(Olenkohan minä tosiaan
53-vuotias?)

Osastolle tuli nuori narkkari

suoraan linnasta.

Hän on saanut kuusi vuotta

metadonia heroiiniriippuvuuteensa.

Hän sanoi,

että valtio säästää

niin 100 000 euroa vuodessa.

Kun hän ei tee rikoksia.

Mutta oli kuitenkin tehnyt

vasikään yhden.

Ryöstänyt kaupunki X:n

apteekin. Kaikki

bentsot, lyricat ja opiaattilääkkeet,

minunkin käyttämät lääkkeet.

Oli istunut poliisilla kolme viikoa.

Oli istunut läänillä kolme viikkoa.

Sen aikana bentsot

oli ajettu alas.

Hän on aika ahdistunut.

Korvissa venytyskorvikset.

Melkoiset reiät.

Hän tykkää luvuista

ja kun olimme kahden

toimintakahvihuoneessa,

hän luetteli minulle

eri huumeiden hintoja.

• Metamfetamiini 50 €/g, 5-10 annosta.
• Heroiini 150 €/g, 5-10 annosta.
• Kokaiini 150 €/g, "Menee yhdessä yössä, kun pitää sniffata 45 minuutin välein."
• Hasis 20 €/g, 5-10 annosta. "Itse käytän vain aamuin illoin, voi riittää viikoksikin".
• Bentsot 20 €/10 kpl, "Ei saa nykyisin mistään, tosi vähän liikkeellä."

Tuskin tätä blogia nuoret lukee.

Enkä halua kannustaa

huumeiden käyttöön.

Tuossa listassa oli vain

nuoren miehen

käyttämät aineet.

Metadonia ja heroiinia ei kannata

vetää samana päivänä.

Hasista ja viinaa ei kannata

käyttää yhtä aikaa.

Nuori narkkari

on mukava.

Opin täällä paljon.

Ekskursio mielisairauksiin

ja huumeisiin.

Kämppis ajaa nyt

minua pois huoneesta.

Koska tietokone säteilee

vaarallisia ainesosia.

Olen pitänyt läppärin

aina kaapissa

silloin kun en sitä käytä.

Muualla kuin huoneessa

ei ole minkäänlaista hiljaisuutta.

En voi kirjoittaa.

Lähden

toimintakahvihuoneeseen

hengailemaan.

Kämppikselläni on skitsofrenia.

Unien viestit

Kaikki näkevät unia, vaikka niitä ei aina muisteta. Monesti unet sivuutetaan. Uniohjaaja ja psykoterapeutti Anne Lindholm-Kärki  sen sijaan  kannustaa pysähtymään ja tutkimaan unia.

Toistuva uni tai painajainen on herättäjä ja hälytyskello. Mitä elämässäni todella tapahtuu?

Unien kanssa työskentely on syvällinen tapa kasvattaa itsetuntemusta. Uni yleensä kertoo sen, mikä päiväelämässä torjutaan. Näiden kipupisteiden torjunta pidemmän päälle vaan vain pitkittää tuskaa. Ne voivat liittyä elämää rajoittaviin uskomuksiin, ihmissuhteisiin, pelkoihin tai lahjakkuuteen, jota unennäkijä ei havaitse.

           Unien viesteihin kannattaa suhtautua vakavasti

Unet - myös painajaiset - ovat aina puolellamme. Ne toivovat meille parasta. 

Unia olisi hyvä tutkia suhteessa toisiinsa. Pelot ja uskomukset nousevat syvältä. Niiden voittaminen on pitkä prosessi. Vaatii kärsivällisyyttä oivaltaa, mihin elämä kutsuu meitä.

Ihminen on aina keskeneräinen. Keskeneräisyydessä on samaa kauneutta kuin puissa eri vuodenaikoina. Koivu on kaunis syksyllä ja keväälläkin. Milloin se on valmis? Ei milloinkaan.

Unet kannattaisi heti herättyä kirjoittaa muistiin. Ne haalistuvat ja unohtuvat helposti. Unityöskentely vaatii aikaa, rauhoittumista ja keskittymistä.

Unissa toistuvista symboleista on tehty helppolukuisia oppaita. Mutta sama symboli tarkoittaa ihmisille eri asioita.

Unet kutsuvat syvyyteen, eikä sinne päästä pinnallisin keinoin, vaikka haluttaisiin nopeita vastauksia. Eikä matka syvyyteen ole helppo matka, koska joudumme kohtaamaan pelkojamme.

Unia ei aina tarvitse tulkita. Jos herää ihanan hyvään oloon merkillisen unen jälkeen, sen voi ottaa alitajunnan lahjana.

                              Merkittävät unet

Merkittävissä unissa on selkeyttä. Eikä niissä ole monia tapahtumia. Jos näkee unessa arkkityyppisiä symboleja, esimerkiksi vanhan viisaan, vuoren tai narrin, uni voi olla merkittävä. Jos uneen tulee kokonaan uusi symboli tai hahmo, silloin kannattaa valpastua. Unen tunnelma viestii myös.

Ikävimpiä on painajaiset, joissa joku läheinen ihminen tai lemmikki kuolee. Näitä unia kannattaa tutkia. Nekin tahtovat hyvää meille. Mitä loppujen lopuksi pelkäämme? Mikä on unen tunnelma? Kuka kuolee? Millaiseen tunteeseen heräät? Voi pysähtyä miettimään ohjaako jokin pelko sinua täysin liikaa. Unessa kuoleva voi symboloida jonkin kuolemaa, loppumista itsessä.

Menettämisen pelon työstäminen on tärkeää. Menetykset kuuluvat elämään. Unien tulkinnan avulla voi oppia luottamaan ja hyväksymään sen, mihin ei voi vaikuttaa.

Lähteet: voihyvin 2/2019, kuvat omat

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 14.

Hometta ja yksi helpotus

Kun tulin toissa kerralla kotilomalta, ehdin olla huoneessani vain puoli tuntia ja minulla oli täysi flunssa päällä. Seuraavana aamuna oli vain kurkku kipeänä. Sitä kesti aikansa, ja tuli nuha. Aloin ihmetellä tätä omituista flunssan kulkua.Mukava kämppikseni joka puhuu usein kaapilleen pitkät tovit valitti samankaltaisia oireita kuin minulla. Yhdessä päädyimme - myös kaappi - siihen, että täällä voi olla hometta.

Minä sitä sitten kerkeästi kysymään hoitajilta ja sain kieltäviä vastauksia. Päätin kysyä osaston lääkäriltä, koska lääkärit puhuvat tosiasioista. Ja lääkäri sanoi, että kyllä, täällä on ikävä kyllä homeongelma.

Minä en ymmärrä, miksi hoitajat eivät voineet puhua totta. Mutta se kai kuuluu tähän sairaalaelämään. Nyt olen kärsinyt vaihtelevasti kurkkukivusta, nuhasta ja pääkivuista useamman viikon. Ei tätä voi muuta kuin kestää, jos aion viedä vieroituksen loppuun.

On pitänyt pitää väliviikkoja lääkkeen pudotuksessa, koska olen saanut pahoja ahdistuskohtauksia:

Olen kuin myrskyssä 
kylmän harmaalla
merellä
taivas kuin rikkiä.
Vedessä saukkoja
jotka näykkivät
koukkivat kapeilla kuonoilla
alastonta lihaani
kellun
olen täysin ahdistuksen
aaltojen vallassa.
Aalto tulee
painun veden alle.
En saa henkeä.
En saa millään henkeä.
Aalto kieputtaa ja kääntelee minua
niin kuin kylmät oranssit tuulet
haluavat.
Päämäärättömästi. 
Sitkeästi.
Olen simpukan sisällä
ajattelen jähmeitä ajatuksia
simpukan limassa.
Ahdistuksen kalvoinen lima.
Haluaisin huutaa
mutta minulla ei ole
ääntä.
Vain hidas päämäärätön
liike, joka toistuu.
Toistuu hahmottomana.
Merilevät kuristavat kurkkuani
haluaisin huutaa
mutta minun ääneni
on lakannut.
Lakkautettu.
Lamattu.
Viimein levälautalla
nukun sata vuotta.

Positiivista. Aivan älyttömän positiivista, että kimeä-kantava-ääninen maanikko lähtee huomenna kotiinsa. Ei enää metelöi. Metelöi niin helvetisti. Käytävällä. Ja ne laulut. Kimeää kiekumista. Toimintakahvihuoneessa sähähdin hänelle muutaman kerran, että ole nyt hiljaa tai häivy täältä. Hän häipyi käytävälle kailottamaan. Kuvitteli, että kaikki olivat kiinnostuneita hänestä. Kiinnostuneita hänestä? Kukaan ei ollut. Kaikki oli helvetin kyllästyneitä häneen. Aamusta iltaan taukoamatonta kovaäänistä seniiliä höpötystä ja laulua. Vaikka hän oli vasta minun ikäinen, hän kulki rollaattorilla. Minulla piti olla korvatulpat korvissa melkein koko aika. Koska olen kaiken lisäksi aistiyliherkkä. Mutta pääasia on. Että hän lähtee.

Jolien luonnonkosmetiikkaa

En olekaan vähään aikaan testannut luonnonkosmetiikka verkkokaupan Jolien kuukausiboxia. Nyt on hyvä aika arvioida huhtikuun kuukausiboxia.

Aquis-hiuspanta, 16 €

on leveä ja pehmeästä materiaalista valmistettu hiuspanta, joka suojaa hellävaraisesti hiukset eikä tee painaumia hiuksiin. Hiuspanta on helppo kiinittää tarralla, jolla sen saa mukavan napakaksi, eikä se valu kuorintaa, naamiota ja meikkiä tehdessä.

Neal's Yard Remedies Rose & Geranium Body Polish

Täytyy myöntää, etten ollut koskaan aikaisemmin tehnyt vartalonkuorintaa. Olen ajatellut, että saunassa irtoava iho on omanlaisensa kuorinta. Vähän puuhaahan se aloittelijalta vaati, mutta lopputulos oli palkitseva: iho oli pehmeä ja tuoksuva. Tuote sisältää arganpähkinän kuorta ja riisijauhetta kuorivina ainesosina. Sheavoi ja soija- ja kookosöljyt kosteuttavat. Lisäksi tuote sisältää ruusun, geraniumian ja Ylang Ylangin eteerisiä öljyjä tuoksun ainesosina. 

Zuii Organic Flora Tanning Foam, 39,90 €

Tuote oli helppo ja nopea levittää. Jo yhdellä kerralla sain kultaisen rusketuksen sääriini.  Bambumehu, raakakaakao  ja viinirypäleen siemenuute hoitavat ihoa. Väri voi säilyä 7-10 vuorokautta.

Absolution La Creme Gommante-kasvokuorinta, 31,90 € 

on ollut yksi Jolien historian suosituimmista tuotteista. Minä olen vierastanut mekaanisesti kuorivia voiteita, koska ne ovat jättäneet ihon santapaperin kuivaksi ja kireäksi. Tässä tuotteessa ei mekaaniset ainesosat olleet karkean rouheita ja iho jäi jopa kosteututeksi. Tuote sisältää mekaanisesti kuorivien ainesosien lisäksi entsymaattisesti kuorivia hedelmähappoja, jotka puhdistavat, kirkastavat ja elvyttävät ihoa ja saavat ihon hehkumaan. Hedelmähapot ovat peräisin kasviuutteista, esimerkiksi mustikasta ja sitruunasta.

Boxissa oli myös näyte Patyka Hydra-Booster Serumista.

Seerumi on kosteuttava ja kirkastava ja tuo iholle terveen hehkun. Tuote sisältää mineraalirikasta vettä MontBlancin jäätiköltä, valkohytykkäsientä, hyaluronihappoa. Tuote teki ihon ihmeen tasaiseksi. Se myös silminnähden kirkasti ihoa.

Täyspakkaus 34,90 €

Mikä tuote kiinnosti sinua?

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 13.

ABC:llä käymässä

Hengailtiin eilen
yhden nuoren tytön kanssa
toimintakahvihuoneessa. 
Juotiin paljon kahvia
ja juteltiin. Päätettiin sitten lähteä 
Apsille. 
Niin kuin täällä osastolla 
sanotaan.
On  iso juttu
mennä Apsille.
Iso juttu päästä tästä laitoksesta
ulos muuallekin kuin lenkille
tai keskustaan.
Tai kotiin.

Meikattiin. Minä panin lenkkivaatteet päälle.
Tyttö pukeutui räppärivaatteisiin.
Tytöllä oli toinen jalka vuoden takaisen
liukastumisen takia kipeä. Metalli
ei ole asettunut oikealla
tavalla murtuneeseen jalkaan.
Käveltiin.
Päätettiin liftata.
Päästiin autoon,
jota ajoi nuori mies vierellään nuori nainen.
Takapenkillä oli minun ikäluokan
mies. Selvisi että hän on
viereisen katkon (alkoholin katkaisuhoitolaitos) asiakas
ja auto on hänen pikkuveljellä
lainassa. Mies aikoi vain pistäytyä kotonaan,
kun oli saanut kulkuluvat (vapaa liikkuminen). 

Apsilla ostettiin herkkuja.
Minä yhden Tuplan suklaaproteiinipatukan,
jossa on paljon vähemmän kaloreita
kuin normaalissa Tuplassa.
Ostin  myös TV-mix Original pussin,
jossa on paljon kaloreita  
ja Pepsi maxin,
jossa ei ole yhtään kaloreita. 
Tyttö osti sipsejä, ison limsapullon,
Fazerin pähkinäsuklaalevyn ja tupakkaa.
Juotiin kahvit ja juteltiin.
Meillä oli
mukavaa.
Istuttiin penkillä
ulkona auringossa.
Tyttö poltti monta
tupakkaa putkeen.
Lähdettiin kävelemään
sairaalaan vievälle tielle.
Liftattiin taas ja
sama auto kuin tullessa pysähtyi.
Katkolainen puhui vähän
levottomia.
Pusun antamisesta.
Jäätiin kaikki kolme pois
kyydistä sairaalan ja katkon vieressä.
Tyttö ja katkolainen polttivat tupakkaa.
Minä seisoskelin.
Katkolainen puhui taas levottomia. Minä sanoin hänelle,
että noin ei naisille puhuta ja 
me molemmat ollaan varattuja.
Johon mies
että mä heitän
vaan läppää.
Se onneksi siitä.
Sovittiin
että nähdään torstaina
kanttiinissa.
Lamposteltiin osastolle,
jossa meidän laukut
tutkittiin.
Mutta ei 
puhallutettu.
Eikä tytölle tehty
huumeseulaa.
Päästiin kerrankin
vähällä.
Mentiin toimintakahvihuoneeseen
keitettiin kahvit ja
juteltiin.
Naureskeltiin sitä
että hoitajat luulivat
meidän kävelleen
koko reissun.
Eivät tajunneet,
että muuten vaan
hengailtiin
Apsilla pitkään.

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 12.

Metelöivä ämmä, vieroitusoireita

Anteeksi karkea kielenkäyttöni tässä jutussa.
Olen vaan niin turhautunut ja vihainen.
Olen itsekin ämmä.
Akka on jotenkin positiivisempi sana.

Tänne tuli kimeä ääninen maanikko.
Ääni on todella kauhea.
Erittäin kantava.
Nauru kuin noita-akalla.
Minun ikäluokkaa mutta
kulkee rollaattorilla.
Varmasti juonut aivonsa
paskaksi.
Juopon näköinen.
Kauhea ämmän kuvatus.

Olen pari kertaa sanonut hänelle,
että ole nyt hiljaa.
Hän on about 
viisi minuuttia hiljaa.
Jos ei ole seuraa,
kiljahtelee, laulaa hoilottaa
itsekseen.
Hänestä ei yleisesti
pidetä.
Hän on vain niin
saatanan ämmä.
Ruma.
Ohuthiuksinen.
Köpöttelevä.
Takapuolesta valuvat housut. 
Mielikuvissani olen
lyönyt häntä turpaan
suulle, jotta hän
ei voisi vähään aikaan 
metelöidä.
Joku hoitaja sanoi,
että kyllä se kimeä ääni
häiritsee heitäkin.
Joku hoitaja sanoi
että hän on vain sairas.

Vaikka ymmärrän,
että hän on maanikko.
Voin silti olla pitämättä
hänen äänestään.
Voin silti valittaa
hänen äänestään.
Ei minun tarvitse 
metelöintiä hyväksyä.
Voin siitä nyt tässä
valittaa.
Niin kuin ollaan
valitettu yhdessä
muutaman naisen kanssa.

Kello neljän lääkeannos
pieneni eilen puoleen
tablettiin.
Pari tuntia oli OK.
Kävin lenkilläkin.
Mutta sitten puoli yhdeksän
maissa
alkoivat kauheat
vieroitusoireet.
Puuskutin.
Häly mielessä.
Putoan jotenkin
alas.
Vapisin.
Makasin sängyssä.
Mindfulness auttoi vain
vähän. 
Vaivoin sain sitä tehtyä.
En ole syönyt 
nukahtamislääkkeitä.
Mutta oli pakko
ottaa sellainen.
Olo rauhoittui vähitellen.
Niskajäykkyyttä 
silittelin pois.
Nukuin onneksi
sikeästi.
Aamulla heräsin
maanikon kiljahteluun.

Zero waste-elämäntapa

Zero waste-ideologia ja ilmastonmuutos liittyvät voimakkaasti toisiinsa.  Zero waste-elämäntavalla pyritään kestävimpiin kulutustottumuksiin ja näin pienentämään hiilijalanjälkeä. Sitä voidaan kutsua myös nollahukka tai jätteettömäksi elämäntavaksi.

Jätteeksi voidaan määritellä kaikki se, mitä ei voida kierrättää. Jätettä syntyy aivan tavallisista aripäivänaskareista, ja pienillä teoilla voidaan saada aikaan muutoksia.

Zero waste-elämäntapaa ohjaa viiden K:n sääntö.

1. Kieltäydy

2. Karsi

3. Käytä uudelleen

4. Kierrätä

5. Kompostoi

Zero waste arki on pieniä muutoksia

On totta, että roskien ja jätteiden lajitteluun kuluu enemmän aikaa kuin, että ne heittäisi roskiin. Zero wasten pääpaino ei olekaan kierrättämisessä, vaikka se nähdään niin sanottuna viimeisenä vaihtoehtona.

Perusidea on, että jätteiden määrä pyritään minimoimaan mahdollisimman pieneksi. Tarvitseeko käyttää talouspaperia kestävien pyyhkeiden sijasta? Onko pakko ostaa kaupasta yksittäisiä jogurttipurkkeja litran pakkauksen sijasta? Aluksi nämä muutokset tuntuvat suurilta, mutta niihin tottuu ajan mittaan.

Pikamuoti ei ole enää in

Pikamuodin sijasta on trendikkäämpää ostaa kestäviä kotimaisia vaatteita, jotka kestävät parhaimmillaan koko eliniän. Ihmiset ovat nykyään paljon tietoisempia kulutustottumuksissaan kuin ennen olivat.

Zero wastessa pyritään minimoimaan kierrättämättömän muovijätteen määrä

Tiesitkö, että biopussit ei oikeasti maadu? Muovin maatumiseen menee tuhansia vuosia, joten kaikki tähän asti valmistettu muovi on olemassa jossakin. Muovijätteen vähentäminen voi tuntua hankalalta. Yksi käytännön teko on ottaa kauppaan hedelmille ja vihanneksille kangaspussi. Juomapillien tilalle löytyy puisia tai metallisia. Eväiden kuljetukseen löytyy lasisia eväsrasioita ja mehiläisvahakääreitä.

Hetkinen-kosmetiikka puupurkeissa

Kosmetiikassa on valtavasti muoviin pakattuja tuotteita, josta syntyy jätettä. Onneksi kehitystä on nähtävissä ja suomalainen Hetkinen on tuonut markkinoille puisiin purkkeihin pakatun kosmetiikkasarjan. Ne menevät Zero waste kategoriaan jo siksi, että purkeille löytyy varmasti uusiokäyttöä. Valikoimasta löytyy deodorantteja, huulivoiteita ja vartalorasvoja. Tuotteet tuoksuvat suomalaiselle metsälle. Muussakin luonnonkosmetiikassa on alettu käyttää muun muassa kartonkisia pakkauksia. Mahalo tuotesarja käyttää bambupuisia pakkauksia, joiden sisällä on lasipurkki. 

Käytä tavarat loppuun ja hanki vasta sitten uusia tilalle

Tärkeä pointti Zero waste-elämäntyyliin siirtymisessä on se, ettei olemassaolevia tavaroita kannata heittää pois sen vuoksi, että niissä on muovia. Tavarat kannattaa aina käyttää loppuun ja vasta uusia hankkiessa miettiä parempia vaihtoehtoja tilalle.

Elämäntyylistä ei kannata ottaa stressiä, koska täydellisyys on mahdotonta. Ahdistuksella ja itsesyytöksillä ei pääse pitkälle, mutta onneksi jokainen voi viedä tärkeää asiaa oikeaan suuntaan arjen valinnoissa.

Lähteet: terve.fi Janika Leinonen netti, kuvat kuvakaappaus artikkelista

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 11.

Sairastamispäiviä

Sain flunssan. 
En ole noin kahteen vuoteen ollut flunssassa.
Tuli mieleen, 
että tuon otsikon mukaan
olen sairas koko ajan.
Addiktiosairas.
Niinhän se on.
Totta.
Mikähän on seuraava addiktioni?
Toivottavasti siivoaminen.
Kun minä en siitä oikein perusta.
Kotona sen näkee.

Narkkaripotilas lähti tänään kotiin.
Nyt ei tarvitse pitää koko ajan
kaappia lukossa ja tietsikkaa siellä
kun lähtee lenkille, kuntosalille,
syömään.
Ikävä tosiasia on se,
että narkkari voi tehdä
mitä vaan, jotta saisi
huumeita.
Tämä meidän narkkari
amfetamiinia.
Mukava ihminen.
Kuunteli Mozartia.
Aurinkolasit silmillä.
Halusi näyttää minulle
miten hienosti osaa heittää
sokeripalan suuhunsa
toimintakahvihuoneessa.
Hän oli hyvin laiha
ja nuori, kaunis
mies.
Viimeisenä päivänä
pahantuulinen,
vieroitusoireissa.
Lähti vetämään
jo aivan hoidon alkuvaiheessa.
Ymmärrän häntä
koska olen itse myös tavallaan narkkari
riippuvainen oopiumista.
Kipulääkkeet olivat
OOPIUMJOHDANNAISIA.
"Tavallaan" on väärä sana.
Narkkaripa hyvinkin
hyvissä vaatteissa
hyvässä meikissä
hyvässä kunnossa.
Tultiin hyvin juttuun
amfetamiininarkkarin kanssa.
Minä olin ainut
jolle hän ei äiskinyt.
Ehkä siksi
että kerroin hänelle
kipulääkeriippuvuudestani.
Olen  narkkari
hienommasta ympäristöstä
kuin katukaupasta.
Että ihan apteekista
että ihan apteekista
ja reseptillä
sain huumeeni.

Nytkin on vieroitusoireita.
Sydän hakkaa
näkökenttä supistuu
hälinä päässä.
Mutta en pyydä
tarvittavia lääkkeitä.
Vaikka  ahdistaa.
En halua tottua
tarvittaviin, rauhoittaviin
lääkkeisiin.
Koska olen aina
aina
addiktioherkkä.
Kärsinpä.
Aivan oikein.
Vaikka on flunssa,
oli pakko käydä lenkillä
päästä ulos
lukkojen takaa.
Ulkona satoi.
Varis raakkui.
Lohdullinen sumu
kaiken yllä.

Odotan niin toukokuuta.
Nyt vilunväreet kehossa.
Teinköhän sairaana liian
pitkän lenkin?
Niin, odotan toukokuuta.
Huhtikuun kevätahdistus
häviää.
Pääsen
pois täältä.
Kaikki on vehreää.
Kevään lehtivihreärumpu
pärisee.
Kevät aukaisee
mullan höyryävät arkistot.
Voin kylvää kasvimaan.
Voin istuttaa kaukat.
Kille-kissa apupoikana.
Etenkin voin olla kotona.
Tavallista elämää.

Ruokahimo

Vaikka en ahmi ruokaa, lihon helposti. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, jota ei saada täysin hallintaan tyroksiinilääkitykselläkään. Niinpä aineenvaihdunta on hidas. Lisäksi täällä psykiatrisessa sairaalassa syödään minun ruokarytmilleni liian usein. Painoa on tullut monta kiloa lisää.

Ruoka pyörittää monen elämää. Syödään stressiin, suruun, ahdistukseen. Herkuttelusta tulee ongelma, jos se pitkittyy ja muuttuu pakonomaiseksi. Ruokaan liittyvässä riippuvuudessa ihminen ei hallitse syömistä vaan ruoka hallitsee häntä.

                                Syömisestä seuraa häpeää

Nykyisin ihaillaan hoikkuutta tai fitness-vartaloa. Ahmiminen aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. 

Yleensä ahmija syö piilossa. Ahmimisen jälkeinen morkkis voi olla valtava. Monesti ratkaisu tähän on jättää aterioita syömättä, mikä taasen johtaa ahmimaan myöhemmin. Noidankehä on valmis.

                      Päihteet addiktoivat, entä ruoka?

Ruokariippuvuus on käsitteenä ongelmallinen. Ruokahimolle ei löydy virallista sairausmääritelmää ja hoitosuosituksia. Se vertautuu muun muassa peli- ja shoppailuriippuvuuteen. Hallitsemattomasta syömisestä voidaan käyttää myös oikeaa diagnoosia ahmintahäiriö eli BED (binge eating disorder).

Ahmintahäiriötä sairastava ahmii kerralla suuria määriä ruokaa. Samaan aikaan hän voi laihduttaa ja jättää oikeita aterioita väliin. Tämä päättyy energiavajeeseen, joka johtaa ahmimiseen. Ahmintahäiriö eroaa bulimiasta siinä, ettei ahmija myöhemmin oksenna pois ruokaa.

Syömishäiriö on yleensä oire jostakin. Esimerkiksi vaikeat elämäntilanteet ja traumaattiset kokemukset voivat aiheuttaa pelkoja ja psyykkistä pahoinvointia, mikä voi johtaa  syömishäiriöön. Sairastava hakee syömisestä pakokeinoa pois hankalasta elämäntilanteesta. 

                             Säännöllinen ruokarytmi

Ahmintahäiriö on yleisin syömishäiriö. Neljännes lääkäriin hakeutuvista ylipainoisista kärsii ahmintahäiriöstä.

Ahmintahäiriöiselle olisi tärkeää luoda selkeä ateriarytmi ja ratkoa syömisen taustalla olevia ongelmia. Viestit nälästä ja kylläisyydestä on voitu vaimentaa vuosiksi. Niiden tuntemista on harjoiteltava uudestaan. Ahmintahäiriötä sairastavalla on usein muitakin sairauksia esimerkiksi masennusta, joiden hoito menee syömishäiriön hoidon edelle.

Ahmimishäiriöiset saattavat piilotella ongelmaansa, eikä lääkärikään sitä sitten huomaa. Terveydenhoidossa tarvittaisiin asennemuutos. Suurin osa syömishäiriöisistä ei näytä siltä mitä usein kuvitellaan.

Mitä ajattelet ahmintahäiriöstä? Tunnetko ketään, jolla on tämä ongelma?

Lähteet: terve.fi NRO 1/2019

Psykiatrisessa sairaalassa osa kipulääkeriippuvuuden hoidossa 10.

Nina Terno: Aurinkoratsastaja

Kotona, shoppailua ja sairaalaelämää

Olin viikonlopun kotona.

Rauhaa.
Rauhallista.
Ei musiikkia.
Ei yöllä  huutoa käytävällä.
Ei laitoselämää.

Kotona pejantai iltana siivosin miehen ja tyttären sotkuja. Jopa nautin imuroinnista, mitä yleensä inhoan. Lauantaina valokuvasin tulevia blogipostauksia varten kolmen postauksen kuvat. Laitoin ruokaa. Omanlaistani ruokaa. Leivoin uunissa paistettavan juustokakun. Sunnuntai meni vähän sairaalaan takaisin menemisen suremisessa. Ulkoilin ja luin. Sitten alkuillasta takaisin sairaalaan.

Sairaala on karu.

Vessat haisevat.

Viemärit vanhat.

Toinen vessa niin
ruma.

Betonilattia.

Itku.

Olen taas täällä.

Viime torstaina päätin lähteä ostamaan huulipunaa. Sokoksessa on nykyisin myös luonnonkosmetiikkaa. Etsin Dr. Hauschkan huulipunaa, joka on lähestymässä loppuaan. Onnekseni Sokokselta löytyi oikea väri. Nykyisin huulipunat uudistuvat nopeasti, joten ostin kolme varastoon. Kasvonaamiot ovat intohimoni. Kosteuttavat. Kuorivat. Nostavat. Kiinteyttävät. Ostin Neals Yardin kiinteyttävän naamion. Zuiin kulmakynän. Natura Siberican kiinteyttävän käsivoiteen.

Sitten takaisin sairaalaan.

Sairaalan pinttynyt haju.

Lyö ulko-ovelta vastaan.

Haisee kaalilaatikolta.

Kanttiinissa hoilataan.
Karaoke.

Karaoke koko laitos.
Hoitaja-hallitsijoilla valmiit
vuorosanat.
Joita he toistavat.
Tämä on Sääntö.
Se  on Sääntö.
Sellainen on Sääntö.

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 9.

Kevyttä elämää: Hengaamista koko päivä.

Aamulla sanoin itselleni: Tästä tulee kevyt päivä.

Otan kaiken kevyesti.

Vaikka huhtikuun  ahdistus  saa minut ylikierroksille.
Olkoon ahdistus.
Otan silti kaiken kevyesti.

Kuntosalilla kuuntelin musiikkia kuntosalin radiosta. Musiikkikin sattui olemaan erityisen kevyttä.

Pidin kevyen, rennon yläkroppapäivän.

Nostelin raskaitakin painoja tuosta vaan kevyesti. (Olihan painot tosiasassa olleet samat jo kaksi viikkoa , joten olin jo ehtinyt niihin tottua. Mutta pidetään tämä kevyt moodi.)

Söin kevyen lounaan kevyesti. Eli söin salaatteja, joita nostelin suuhuni kevyesti.

Ruoan jälkeen menin toimintakahvihuoneeseen keittämään kahvia. Siellä rupattelin ja hengasin reilu kaksikymppisen tytön kanssa.

Hän soitti minulle mielestään parhaita räppibiisejä ikinä.

Nekin oli mielestäni kevyitä. Olipa hyvä olo kuunnella kevyttä musiikkia ja juoda kevyesti liikaa kahvia. Saatiin olla kahdestaan.

Narkkari varmaankin nukkui. Kauhea tiputus aineista todellisuuteen. Myöhemmin nähtiin se päivällisellä silmät ristissä. Hoitaja tuli kovistelemaan, että täällä syödään silmät auki ruokaa. Hän oli yhä vierailla planeetoilla. Hoiperteli huoneeseensa.
Totesin tämän kaiken kevyesti. En alkanut hänen oloaan suremaan. Siihen minulla on taipumusta. Olen surrut monta. Monta. Ehkä turhaan, ajattelin kevyesti.

Hengailimme kahvihuoneessa pari tuntia. Musiikkia. Tyttö oli kova puhumaan miehistä. Nykyisestä ja entisistä. Minä kommentoin kevyen ympäripyöreästi.

Minun ei tarvinnut puhua itsestäni mitään. Paitsi kun menimme kuuntelemaan karaokea. Tyttö kysyi, että laulanko minä. Vastasin, etten laula. 

Puhuin siis vähän ja ympäripyöreästi.

Ympyrä on muodoista kevyin.
Neliö, kolmio. Terävät kulmat raapii raskaasti.

Unohdin tietoisesti. En siis kevyesti välittänyt keskipäivän mindfullnesstuokiosta.

Kello kahdeksi maleksimme karaokeen kanttiiniin. Syötiin jäätelöä. Olin tytön seurana tupakalla. Katselin miten savukiehkurat leijailivat kevyesti ilmassa.

Tyttö lauloi kaksi kappaletta todella hyvin.

Se oli mukavaa.

Yksi mies halusi omistaa laulunsa kauniille naiselle. Nyökkäsi ja katsoi intensiiviisesti minua. Muutkin katsoivat. En pahastunut. En mennyt noloksi. Otin koko jutun kevyesti ja kiitin miestä laulun jälkeen.

Neljältä maleksitiin syömään. Ruoka oli pahaa molempien mielestä. Niin kuin peruskoulussa. Rouskuteltiin hapankorppuja ja syötiin rahkajälkiruoka kevyesti. Välinpitämättömästi.

Sitten taas kahville toimintakahvihuoneeseen. Tyttö sanoi, että sä et meikkaa ollenkaan silmiä. Saanko mä meikata ne? Myönnyin kevyesti. Meikattavana oleminen oli mukavaa. Silmämeikki samanlainen kuin tytöllä. Mustanharmaa. Raskas. Mutta otin senkin kevyesti. Että tällainenkin voin olla. Että tähän aikaan ja tällaisessa paikassa. Sotamaalaus.

Unohdin kevyesti postauksen tekemisen. Lukemisen. Iltameditaation.

Jossakin vaiheessa illan hengailua tajusin. Että tällaistahan se nuorena olo oli. Huolettomasti tutustuttiin ja lähdettiin hengailemaan. Kevyesti muistin, kuinka helppoa ja luontevaa se silloin oli.

Ja nyt 53 vee hengaa 23 veen kanssa. Koko päivän ja illan.

Ruokaan rakastunut

Marita Eriksson oli äitiyslomalla, teki ruokavalioremontin ja kaipasi jotakin luovaa tekemistä. Yllätyksekseen hän löysi sen keittiöstä ja kameran takaa, vaikka hänellä ei ole kokki- tai muuta vastaavaa taustaa. Sain Fitralta luovuuden synnyttämän kirjan Ruokaan rakastunut.

Marita tykkää annostensa koristelusta ja tämän myötä kirjassa on upeita, värikkäitä kuvia. Kuvista minulle tuli inspiroitunut halu kokeilla valmistaa näitä ruokia ja leivonnaisia. Ensimmäiseksi tein Mustikkaisen bowlin piiloitetuilla vehreillä vihreillä. Eihän siitä tullut melkein lainkaan  samannäköistä kuin kirjassa. Mutta ainakin ainekset ovat sentään samat.

Ohjeet perustuvat kasvisruokavalioon ja ne ovat terveellisiä ja melko yksinkertaisia. Vaikka olen ollut pitkään kasvissyöjä, ohjeissa oli minulle ennalta tuntemattomia ainesosia, mutta niitähän saa kaupoista tai nettikaupoista.

Marita kirjoittaa johdantotekstissä: "Reseptiikkani on hyvin simppeliä - ruoan tai herkkujen valmistus ei saa olla liian monimutkaista. Saan kuitenkin paljon iloa, kun ruoka näyttää värikkäältä, hauskalta ja kauniilta. Koristelu ja oman tyylin etsiminen tekevät keittiössä olemisesta mukavaa, silloin saa luoda hetkellistä "taidetta", nähdä kuinka kauneus syntyy ja sitten voikin syödä (eli se paras osuus)! Arjessa kulhon koristelu tarjoaa minulle "halpaa terapiaa", se saa mielen piristymään, rentouttaa ja saa unohtamaan muun maailman."

Kirjan sisältö jakautuu seitsemään lukuun, jotka ovat:

• Ruokaan rakastunut
• Hitaat aamut - oodi puurolle
• Puuron kyytipojat
• Herkkuun rakastunut
• Hyvä vire ja halpaa terapiaa
• Suolaisen nälkä - vastaisku makealle
• Ruokamuistot

Seuraavaksi yritän valmistaa jonkin raakakakun.

Jos kokkaat tai leivot, pidätkö annosten koristelusta?

Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 8.

Mielivaltaisuutta ja huumeita

Edellisessä postauksessa kirjoitin siitä, miten hoitaja sätti minua.

Koska olin ylittänyt kilometri suuntaansa tietä pitkin lenkkeily-Säännön ulkoilussa.

Hän nimenomaan sanoi, että se on Sääntö.

Ja tänään kun olin menossa ulos, omahoitajani tuli avaamaan ovea. 

Sanoin hänelle, että lenkki on käynyt tylsäksi, kun pitää sahata kilometri sinne ja kilometri tänne ja niin edelleen.

Ees ja taas. Lenkkeilyn lobotomia.

Lobotomia. Nimenomaan.

Hän sanoi: Että mitä?

Kyllä täällä saa vapaasti liikkua, mutta jos menee keskustaan siitä pitää ilmoittaa.

Minä: Että mitä? 

Voi, hemmetti!!! 

Yksi hoitaja sanoi, että täällä on kilometri suuntaansa-Sääntö. Olen jo monta päivää sahannut sen Säännön mukaisesti edes ja takaisin.

Omahoitaja kysyi, mikä sen hoitajan nimi oli. 

Enhän minä sitä muistanut. Joku vaalea keski-ikäinen. Heitä on täällä tietty useampi. 

Se siitä Säännöstä. 

Mielivaltaisuutta. 

Aina yksi sadististyyppinen joukkoon mahtuu.

Missä tahansa.

Vaikka enemmistö hoitajista on päteviä työssään.

Entä seuraavaksi. Mikä Sääntö on se oikea Sääntö.

Täällä kai pitää olla tarkkana.

Ja se tuskin auttaa minuakaan. 

Kun Sääntö julki lausutaan. Ei potilas voi kuin totella. Sillä hetkellä. Siinä tilanteessa.

Hän on alamainen.

Entä sitten pahasti sairas potilas?

Mitä kaikenlaisia, mielivaltaisia Sääntöjä sadististyyppinen hoitaja-hallitsija voi hänelle säätää? Sairauden tuskan lisäksi.

Jos sattuu huvittamaan kyykyttäminen.

Voi näitä ihania herkkiä potilaita.

Surettaa.

------

Tänään osastolle tuli nuorimies selkeästi joissakin aineissa.

Suihkun ja tupakan jälkeen hän nukahti oleskeluhuoneen sohvalle.

Herättyään kömpi meidän toimintakahvihuoneeseen.

Hän kertoi kaikenlaista. 

Oli aamulla vetänyt pruutalla Diapamia kahteen kertaan kurkkuunsa. 

Päättelin.

Näin bentsot vaikuttaa nopeasti. Jauhemaisina.

Hän innostui tilittämään. 

Tekemään pikakatasauksen tilanteestaan.

Adhd. Ei ne usko. En saa reseptilääkkeitä.

Kadulta sitten. Rikollisille velkaa. 

Tulevat ja ampuvat polvilumpion paskaksi. 

Itä-Suomessa Venäjän mafia.

Järjestäytynyt rikollisuus.

Soittavat. Uhkauksia.

Niiltä amfetamiinia. Auttaa Adhd:hen. 

Kokaiini vielä paremmin.

En saa hermokipuun Lyrica-reseptiä.

Niiltä sitten Lyricaa ja tasoittavaksi Diapamia.

Kun olisi reseptit. Ei tarvistisi niiltä ostaa.

En tiedä uskoako.

En tunne nuorta miestä kylliksi.

Voin päättää asiasta sitten

kun tunnen.

Jos hän jää tälle osastolle.

Jos jaksan kuunnella.

Aikaahan minulla on.

Runsaasti aikaa.