Ihana joutilaisuus

                       Kille huilaa.

Minä osaan olla etenkin iltaisin aivan joutilas. Luen paljon,  kirjoitan tätä blogia ja yhtä käsikirjoitusta, käyn lenkillä metsässä, tapaan ystäviä. Lapsuuden kotini  omalaatuisen ankaruuden takia en osaa lukea päivällä. Se tuntuisi laiskuudelta.  Sadepäivänäkin. 

Omakotitalossa on paljon puuhaa kesällä: korjauksia, polttopuiden tekoa sirkkelillä ja puutarhanhoitoa. Puutarhanhoito on kyllä niin rentouttavaa, että pidän sitä toisaalta joutilaisuutena. Samoin kuin sienestämistä. Ai jai, miten ihanaa, kun kohta alkaa kantarellit nousta maasta. Marjojenpoimintaa kärsimättömänä ihmisenä aivan inhoan, enkä siinä rentoutuisi. Harteilla raskas työn taakka.

Miljoonien ihmisten elämän seisauttamalla korona-pandemialla saattoi olla odottamaton seuraus. Vaikka se oli pelottavaa, korona sai aikaan hyvääkin. Tärkeiksi tulivat pienet ja jokapäiväiset asiat, jotka meillä olivat jo lähellämme, mutta joita olimme pitäneet itsestään selviyksinä. Ehkä moni ei haluakaan palata entiseen.

Mitä joutilaisuus on? Kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala määrittelee sen: "Joutilaisuus on täydellistä joutenoloa, toimettomuutta, laiskottelua ja tästä kaikesta seuraavaa kiirettömyyttä."

Kiire voi pönkittää itsetuntoa, sillä se saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi. Ellei olla koko ajan tehokkaita, tunnemme itsemme hyödyttömiksi ja podemme huonoa omatuntoa, mutta jaksaaksemme tarvitsemme myös täydellistä joutenoloa. Tässä asiassa olisi itsekasvatuksen paikka ehkäpä suorastaan asennekasvatuksen paikka.

Koronan poikkeusaikana olemme myös voineet hyvällä omatunnolla tehdä asioita, joita haluaisimme tehdä, jos olisimme palkkatyöstä vapaita.Yksi on voinut käyttää  luppoajan puutarhan hoitoon. Joku on käpertynyt sohvalle ja lukee. Yksi on alkanut harrastaa ulkoilua ja kuntoilua.

Pandemia pakotti ihmiset muuttamaan kulutustottumuksiaan ja elämänrytmiään. Monet ovat tehneet vähemmän työtä ja täyttäneet vapaa-ajan muulla kuin shoppaamalla.

Lähteet:  Helsingin Sanomat 22.6.2020, kuvat omat

Sinusta pidetään enemmän kuin uskotkaan

Minulla meinaa mennä hermot tämän bloggerin kanssa. Kuvia saa siirrettyä vain yksitellen , ja kuvan laatu on uskomattoman huono, kun haluaisi käyttää suurta kuvaa. Joten kuvat ovat vastaisuudessa tätä keskikokoa, jos bloggeri ei toimi paremmin. Kuvat ikään kuin menevät rikki. Yritän myös opetella  uuden bloggerin käyttöä. Digiblondina häslään, enkä saa oikein selkoa tästä uudesta bloggeristakaan. Tuntuu siltä, ettei tämäkään toimi nyt hyvin. Mitä kokemuksia sinulla on bloggerista?

Nyt asiaan:

Hyvin usein ihmiset eivät keskity tarkkailemaan keskustelukumppaninsa mokia vaan omiaan.

Uusien ihmisten kohtaaminen voi jännittää. Omaa suoritusta tarkkaillaan: Mitä tuli sanotuksi? Mitä se minusta ajattelee? Mutta kuitenkin toinen osapuoli suhtautuu meihin myönteisemmin kuin uskomme. Harvardin ja Cornellin yliopistojen tutkijat havaitsivat ihmisten arvioivan alakanttiin sen, kuinka paljon keskustelukumppanit pitävät heistä.

Yleensä ihmisillä on taipumus pikemmin yli- kuin aliarvioida kykyjään, mutta keskustelutaidot on tästä poikkeus. Tutkijoiden mukaan ihmiset syyttävät kiusallisista hetkistä - kuten pitkistä tauoista - yleensä itseään. Jos on tuntenut menevänsä jäihin tai lipsautelleensa tyhmiä, keskustelukumppani saattaa ajatella samaa itsestään. Hän suhtautuu armollisesti sinun mokiisi ja keskittyy omiinsa.

Täydellinen aamupuuro ravitsemusterapeutin mukaan

Minä pidän kovasti kaurapuurosta, sen pehmeästä mausta ja tuoksustakin. Syön sitä nykyisin joka aamu. Keitän puuron veteen ja lisään siihen ainakin kaksi kourallista marjoja, etenkin puolukkaa ja mustikkaa. Lisään puuroon myös muutaman pakastetun banaanin viipaleen. Ne tekevät sulaessaan puurosta ihanan, ihanan kermaista. Nams!

Voisin tietty joskus kokeilla ravitsemusterapeutti Anette Palssan suosittelemaa täydellistä puuroa. Palssan mielestä tavallinen puuro ei pidä nälkää kunnolla. Tästä olen eri mieltä, minä olen puuron jälkeen kylläinen ainakin neljä tuntia, mutta syönkin sitä aina suuren annoksen.

Palssa suunnitteli Hesarin pyynnöstä täydellisen aamupuuron.

Proteiinit

Täydelliseen puuroon tulee 20 grammaa proteiinia. Tämä tarkoittaa, että puuroon tulee 120 grammaa raejuustoa. Pari ruokalusikallista ei riitä. Kananmunakin voi toimia proteiinin lähteenä, mutta yksi ei riitä, lisäksi tarvitaan  myös yksi valkuainen.

Marjat ja hedelmät

Palssa kehoittaa lisäämään marjojen ja hedelmien määrää aamupalalla. Puurossa tulisi olla 100-200 grammaa marjoja tai hedelmiä.  

Rasvat

Rasvat hidastavat ruoan matkaa suolessa ja pitävät verensokerin tasaisena.

Sopivasti rasvaa saa, kun lisää puuroonsa esimerkiksi pienen kourallisen pähkinöitä tai pienen lorauksen öljyä.

Jotkut pitävät myös margariinin käyttämisestä. Olisi tärkeää, että se olisi rasvaisempaa vaihtoehtoa ja sitä pitäisi lisätä reilu teelusikallinen.

Vaihtoehtoisesti pellavansiemenrouhetta voi lisätä vajaan ruokalusikallisen.

Kunnon puuro tukee tutkimusnäytön mukaan ateriarytmiä päivän mittaan ja auttaa syömisen hallinnassa.

Toki energian tarve vaihtelee eri päivinä, esimerkiksi stressi, unen määrä ja naisilla kuukautiskierto voivat vaikuttaa päivän energian tarpeeseen ja kylläisyyden kokemiseen.

Kun kulutus lasketaan 2000 kilokalorin päivätarpeelle, aamiaisesta tulisi saada laskennallisesti 500 kilokaloria energiaa.

Minusta Palssan täydellinen puuro ei vaikuta kovinkaan herkulliselta. Se on kuin sekametelisoppaa. Mutta kokeillaan kuitenkin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.1.2020, kuvat Pixabay, oma

Enää ei pitäisi puhua normaalipainosta

Näin sanoo hormoni- ja aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri Pertti Mustajoki.

Jo 50 vuotta sitten luotiin laajojen tutkimusten jälkeen käsite normaalipaino. Mustajoen mukaan normaalipainosta puhuminen on huono asia, koska ihmiset ovat erilaisia.

Painoindeksin liikapainon raja 25 voi saada kuvittelemaan, että kyse on kiveen hakatusta luvusta, joka on kaikille se ainoa oikea. Tämä ei pidä paikkaansa. Luku on vain keskiarvo. Tärkeämpää on se, mihin paino kertyy.

Jos naisella ylipaino kertyy alavartaloon, reisiin ja peffaan, se ei ole kauhean epäterveellistä, ja nainen voi olla jopa normaalipainoisia terveempi. Ja toisaalta syntymästä asti hoikkarakenteiselle jo painoindeksi 23 voi tarkoittaa, että rasvaa on kertynyt vatsaonteloon siinä määrin, että ollaan epäterveen painon puolella.

Mustajoen mukaan pitäisi puhua terveellisestä painosta, jolla ihminen todennäköisemmin säästyy lihavuuteen liittyviltä sairauksilta.

Yksinkertaisin tapa selvittää terveellinen paino olisi vyötärön mittaaminen. Tämä kertoo paremmin terveydestä kuin painoindeksi. Raja vyötärölihavuudelle on miehillä 100 ja naisilla 90. Nämä luvut eivät ole parista sentistä kiinni. Jos luku ylittyy reippaasti, voi miettiä sen vaikutusta terveyteen.

Kuten kaikki varmasti tietää vyötärölihavuudessa rasvaa kertyy vatsaonteloon ja jopa maksaan. Tällöin alkaa syntyä tulehdussoluja, jotka erittävät tulehduksen välittäjäaineita.  Hiljaista tulehdusta ei tunne ja se näkyy vain tarkoissa verikokeissa. Verikokeilla pystytään varmistamaan, onko vyötärölihavuus jo vaikuttanut terveyteen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.2.2020, kuvat Pixabay

On vaikea sanoa, että rakastan sinua

Tämä juttu liittyy etenkin vanhemmille suunnattuihin rakkauden ilmauksiin. Minun vanhempani ovat kuolleet jo kauan sitten, eikä heidän eläessään tullut mieleenkään sanoa, että "rakastan sinua". 

Äidin kanssa onneksi ehdin keskustella perusteellisesti ja syvästi suhteestamme. Äiti oli alkoholisti ja välillä laiminlöi meitä lapsia. Mutta onneksi pystyin antamaan äidilleni anteeksi. Hänellä oli syynsä juoda, ja hän oli hyvin voimakkaasti addiktiopersoona ehkä perinnöllisistä syistä, koska myös ukki joi ja kaikki sisarukset. Heistäkin kuoli moni viinaan. Jumalauta, mikä suku, mikä perimä minullakin on. Minäkin addiktoidun helposti. Esimerkiksi kun saan päähäni tehdä jonkun uuden jutun tai opiskella uutta, syvennyn siihen liikaakin, kaikki muu jää. Pakkomielteistä.

"Rakastan sinua" on niin suuri ilmaus. Jotenkin mahtipontinen, amerikkalainen. Mieheni kanssakin sanotaan, että tykkään sinusta. Se riittää vallan mainiosti.

Miksi rakkauden ilmaisu sanoin, etenkin vanhemmille, on osalle ihmisistä vaikeaa? Ihmisillä on erilaisia taustoja ja sitä kautta syitä, miksi on vaikea sanoa rakastavansa.

Osalla ihmisistä on vanhempien kanssa riitoja, ja suhteet ovat olleet lujilla. Joillakin on myös niin syviä säröjä, että niitä ei pysty vanhemman kanssa enää korjaamaan. Lapsi on saattanut kokea turvattomuutta.

Toisaalta taustalla voi olla kevyempikin syy. Vaikeus sanoa rakastamisen sanat. Ettei se kuulu omaan perhekulttuuriin tai se kuulostaa kornilta.

Myös se kenelle ilmaistaan rakkautta, voi sisältää erilaisia näkemyksiä. Joidenkin mielestä rakkauden ilmaisu kuuluu parisuhteeseen. Joidenkin on helpompi sanoa se lapsilleen.

Jotkut vanhat vanhemmat voivat olla tunneilmaisultaan estyneitä. He ovat voineet saada perinnökseen ivaa ja halveksuntaa tunteiden ilmaisua kohtaan. Moni on kasvanut suorittavassa kulttuurissa, jossa tunteet on sivuutettu.

Rakkauden ilmaisua vanhempiaan kohtaan voi alkaa tuoda pikkuhiljaa vaikka halaamalla, ja voi esimerkiksi vierailun loppuessa sanoa "Kyllä te olette niin tärkeitä ihmisiä minulle".

Heti ei tarvitse sanoa "minä rakastan sinua", koska se voi tuntua absurdilta ja kiusalliselta. Tarvittaisiin tunneälyä ja pieniä askeleita. Mutta koskaan ei ole onneksi myöhäistä opetella tunteen ilmaisemisen taitoja.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.6.2020, kuvat omat

Suloista juhannusta kaikille!

Tein tänä aamuna mansikkatäytekakun, koska se on kuulunut meidän - ja varmaan monen muunkin - juhannukseen.

Vietämme juhannusta vain perheen kesken ja melko vaatimattomasti. Tärkeintä on ihana kesä, toistemme seura ja hyvä ruoka ja juoma.

En tee juhlapyhinä erikoisia ruokia, sellaisia monimutkaisia kommervenkkeineen, ja mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän lapsuuden  kodin vaikutus näkyy ruuissa. Ruoat ovat perinteisiä ja selkeitä. Melkein joka juhannus on syöty näin, oli vieraita tai ei.

Syödään:

Varhaiskaalisalaatti

Pastasalaatti

Uudet perunat ja sillit

Grillissä

Lohikasvisnyytit

Halloumjuusto

Kesäkurpitsa

Munakoiso
Paprika

Grillimakkara muulle perheelle

Jälkiruokana mansikkakakku

Kirjoitan tähän helpon mansikkakakun reseptin

3 munaa 

1,5 dl sokeria

0,5 dl perunajauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Vuokaan

Leivinpaperi, näin pääsee helpommalla kuin rasvaamalla ja jauhottamalla vuoan.

Kostutukseen

2 dl maitoa tai laimennettua sitrusmehua

2 tl vaniljasokeria

Täyte ja koristelu

1 l tuoreita mansikoita

4 dl kuohukermaa

2-3 rkl sokeria

Laita vuokaan leivinpaperi. Vatkaa munat ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Lisää ne muna-sokerivaahtoon kevyesti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen osaan ja kostuta molemmat osat. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sokeri.

Jätä noin puolet marjoista koristeluun, ja täytä kakku toisella puolella mansikat viipaleiksi leikaten. Levitä mansikoitten päälle kolmasosa kermavaahdosta. Nosta päälle toinen puoli ja koristele mansikoilla, kermavaahdolla ja sitruunamelissan lehdillä.

Kun mikään ei riitä onnellisuuteen elämässä

 

 

Käytän nyt tätä kirjoittaessani ensimmäistä kertaa uutta Bloggeria. Etenkin kuvia on hankala siirtää , samoin tämän jutun sisennykset ja marginaalit ovat vinksin vonksin, isompikokoista tekstiä kirjoittaessa pitää koko ajan vaihtaa siihen normaalista ja tunnuksiakin on hankala laittaa.Kaipa tämän oppii ja tähän tottuu. Digiblondikin.

 

Ihminen tavoittelee onnea. Mutta pakkomielteinen täydellisyyden kaipuu myrkyttää myönteisyyden etenkin nuorilla.

Varsinkin Y-sukupolvi, alle 40-vuotiaat, ovat kasvaneet haitalliseen täydellisyyden tavoitteluun, mikä estää heitä olemasta onnellisia.

Kun menestykseen kuuluu myös onnellisuuden esittäminen - siis nimenomaan esittäminen - positiivisuus muuttuu kannustavasta myrkylliseksi.

Nykyisin julkaistaan paljon self-help -oppaita, onnellisuuden käsikirjoja. Niin sanottu positiivinen psykologia on kasvanut vahvasti viime vuosikymmenet. Silti masennusdiagnoosit, masennuslääkkeiden käyttö ja uupumus ovat yleistyneet.

Self-help  -oppaissa on yksi yhteinen puute: ne korostavat voimakkaasti yksilön roolia, ajatusta siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Ne ohittavat yhteiskunnalliset tyytymättömyyden syyt, jotka vaikuttavat paljon onnellisuuteen.

Onnellisuuteen kuuluu yksilön panostuksen lisäksi suotuisat kasvuolot. Ihmisillä on hyvin erilaiset lähtökohdat ja käsitys onnellisuudesta.

 

Ihmiset  keskittyvät siis omaan onneensa kaikin keinoin sen sijaan, että yritettäisiin olla yhdessä onnellisia.

On helpompi muokata tunteita kuin olosuhteita ja ajatella: sinä teet itsestäsi onnellisen, olivat olosuhteet mitä vain. Tämä voi johtaa myrkylliseen positiivisuuteen, jossa onnellisuuden tavoittelu kääntyy itseään vastaan.

                                           Perfektionismi

Pitkäaikaisten tutkimusten mukaan perfektionismi  on lisääntynyt nuorissa yliopisto-opiskelijoissa suoraviivaisesti vuosina 1989-2016.

Perfektionismi on aiheuttanut sen, etteivät nuoret ole tyytyväisiä itseensä, eivätkä myöskään siihen, mitä heillä on. Tämä on voinut osaltaan vaikuttaa masennuksen, ahdistuksen ja anoreksian vahvaan kasvuun. Perfektionisti ei voi olla aidosti onnellinen.

Puhutaan vähittäismyyntiterapiasta, jossa ihminen yrittää ostaa onnellisuutta, vaikka aineettomien hyödykkeiden ostaminen lisää onnea enemmän kuin materian ostaminen.

 

                                      Onnellisuuttako?

Viime vuosikymmenten aikana ihmiset ovat ryhtyneet enenevässä määrin keskittymään siihen, että he olisivat onnellisia ja voisivat hyvin. Tämän varjopuolena on, että onnellisuudesta on tullut entistä enemmän menestymisen mitta.

Onnellisuustutkija Ilona Suojanen sanoo: "Enää ei riitä, että on rikas ja hyvä työpaikka, vaan menestynyt ihminen on onnellinen ihminen."

 

 

Jos ihminen ei ole aidosti onnellinen, hänelle voi tulla sosiaalinen paine esittää sitä. Tutkijat puhuvat niin sanotuista onnellisuusnaamareista: oma onnettomuus ja tyytymättömyys kätketään kuoren taakse.

"Tässä korostuu paine, että ihmisen pitäisi olla aina positiivinen. Se voi olla pidemmän päälle hyvin kuormittavaa, kun ei kohdata negatiivisia asioita. Se johtaa siihen, että lopulta ihminen menettää täysin kosketuksen siihen, mitä oikeasti on olla onnellinen", Suojanen selittää.

Onnellisuuden jatkuva tavoittelu ja sen taustalla olevat ajatusmallit ovat yksi syy siihen, miksi ihminen on onneton.

 

 

 

  Lähteet: Helsingin Sanomat 15.6.2020, kuvat omat

 

Vaativien vanhempien lapsesta voi kasvaa liian itsekriittinen

On niin ikävää, surullista ja raadollista, että niin sanottu vanhemman sisäinen ääni voi ohjata ihmisen käytöstä vielä vanhanakin.

Vanhemmilta kuultu toistuva arvostelu vaikuttaa tapaan, jolla ihminen puhuu itselleen. Jos vanhemmat ovat olleet hyvin kriittisiä, sisäisestä äänestä voi tulla armoton.

Elämästä tulee suorituskeskeistä. Mikään suoritus ei kuitenkaan saa  aikaan tunnetta riittävyydestä. Pohjimmiltaan ihminen etsii suorituksillaan vanhempiensa hyväksyntää. Tietenkään kaikkien tilanne ei ole tämä.

Mitä äiti ajattelisi tästä? Ihminen saattaa vielä aikuisenakin punnita päätöksiä sen mukaan, mitä vanhemmat niistä ajattelisivat. Kyseessä on ehkä vaikeus irrottautua vanhemmistaan. Kun lapsi ei ole saanut riittävästi turvaa kehittyessään, hän jää kysymään sitä ikuisesti.

On toisaalta paradoksi, että kun lapselle on annettu paljon turvaa ja lämpöä, hänen on helpompi irrottautua vanhemmista, kasvaa omaksi itsekseen ja ajatella itse eikä toisten kautta.

Aikuinen ei voi alitajuisesti kelvata vanhemmilleen. Hän yrittää kovasti saavuttaa tilan, jossa voisi viimeinkin kokea olevansa hyväksytty ja turvassa. Kelpaamisyritykset voivat jatkua sen jälkeenkin, kun vanhemmat ovat kuolleet.

Tämän mekanismin voi viheltää poikki esimerkiksi työuupumus tai masennus. Nämä voivat saada pohtimaan, mistä paha olo kumpuaa, ja miksi suorittaa ilman, että kokisi siitä milloinkaan tyytyväisyyttä.

Monet ihmiset joutuvat aikuisina peilin eteen ja alkavat käsitellä riittämättömyyden juurisyytä. Tämä mahdollistaa muutoksen. Pelkkä tiedostaminen ei aina lopeta haitallista sisäistä puhetta, vaan pitäisi myös uskaltaa kokea kokemuksiin liittyviä tunteita ja käsitellä niitä.

Usein aikuinen, joka puhuu lapselleen korostetun vaativasti ja arvostelevasti, on mielessään itseään kohtaan samanlainen. Usein myös hänen vanhempansa ovat olleet vaativia. Ajatusmalli etenee sukupolvien ketjussa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.6.2020, kuvat omat

Sokeriähky

Kyllähän minulla on ollut sokeriähkyä monesti, niin monesti. Etenkin irtokarkkipussin tyhjennyttyä. Olo on vetänyt veltoksi sohvan pohjalle. Nyt kun laihdutin viitisen kuukautta 13 kiloa ja saavutin tavoitepainon,  minulla on yksi herkkupäivä viikossa, enkä silloinkaan vedä kaksin käsin herkkuja vaan nautiskelen hitaasti. Nautinto kuuluu elämään. Tähän meidän yhteen ja ainokaiseen.

Monilla pienten lasten vanhemmilla on vahva käsitys, että suuri annos sokeria aiheuttaa lapselle sokerihumalan - riehuntaa ja melskettä. Toisaalta usea aikuinen on kokenut, että pussillinen irtokarkkeja tai suklaaöverit vetää veltoksi ja juurruttaa sohvaan loppupäiväksi. Nämä kaksi kokemusta käyvät harvinaisen huonosti yhteen.

Väitettyä sokerihumalaa on myös selvitetty monissa tutkimuksissa. Niiden mukaan suurikaan annos sokeria ei aiheuta vilkkautta enemmän kuin keinomakeutettu herkku.

Aikuisille tehtyjen tutkimusten mukaan tiedetään, että verensokerin nopea nousu suuren hiilihydraattiannoksen jälkeen väsyttää. Tämä vaikutus on vahva lounaan jälkeen. Vastaava kalorimäärä ei väsytä samalla tavoin, kun annos koostuu suositusten mukaisesti tasaisesti proteiinista, kasviksista ja terveellisistä rasvoista.

Suuren hiilihydraattimäärän pöpperöittävä vaikutus ehkä perustuu siihen, että se lisää välittäjäaine serotoniinin määrää aivoissa, mikä raukaisee ja väsyttää.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan jotkin karkkien lisäaineet, kuten arabikumi, rasva ja laktoosi, kiusaavat herkimpiä ja aiheuttavat myös tukalaa ja velttoa oloa suklaan tai karkin syönnin jälkeen.

Lähteet: Apu Terveys 3/2020, kuvat Pixabay

Onko ihminen joskus riittävän kypsä?

Kehityspsykologisten teorioiden mukaan aikuisella on useita kehitysvaiheita. Harvardin yliopiston professori Robert Keganin mukaan iso osa aikuisista elää maailmassa, joka on heidän kehitystasolleen liian vaativa.

Keganin teoriassa ihmisellä on kehityksessään viisi vaihetta. Ensimäisellä tasolla ihminen käy läpi kaikki lapsuuden normaalit kehitysvaiheet uhmaiästä murrosikään.

Toisella tasolla ovat pääasiassa murrosikäiset eli 13-19-vuotiaat. Noin kuusi prosenttia aikuisista ei kehity tätä pidemmälle. Tätä tasoa määrittävät erityisesti ihmisen tarpeet. Ihminen muodostaa minäkuvansa, erityisesti käsityksen siitä, mitä haluaa. Toisten tunteita ja tarpeita on tuolloin usein hankala ajatella.

Kakkostasolla olevat ihmiset suhtautuvat usein muihin keinoina saavuttaa omat halunsa ja päämääränsä, mikä hankaloittaa yhteistyötä muiden kanssa.

Kolmannella tasolla ihminen on muodostanut niin sanotun yhteisöllisen tajunnan. Suurin osa aikuisista, yli 60 prosenttia, on kolmannella tasolla.

Ihminen on kiinnostunut ja tarkka omasta roolistaan yhteiskunnassa, ideoista, ja erityisesti muiden suhtautumisesta niihin ja ihmiseen itseensä. Tässä vaihesessa tapahtuu siirtymä yksilöllisyydestä yhteisöllisyyteen.

Kolmannen tason yleiseksi ongelmaksi Kegan nostaa kyvyttömyyden muodostaa rajoja omiin velvoitteisiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Ongelma on myös se, että ihminen ottaa hoidettavakseen ja vastuulleen asioita, jotka eivät hänelle varsinaisesti kuulu.

Keganin neljännen tason ero kolmanteen on se, että neljännen tason ihminen ei koostu uskomuksista, arvoista ja tunteista, vaan hänellä on niitä. Läheisyyteen liittyy se, että toinen nähdään itsenäisenä ihmisenä, joka voi muodostaa itse erilaisia ajatuksia ja arvoja, ja toinen hyväksyy hänet.

Vain noin prosentti ihmisistä kehittyy viidennelle tasolle, eikä juuri kukaan ennen keski-ikää. Nämä harvat ihmiset eivät ole enää identiteetin vankeja. Sen sijaan, että sitouduttaisiin yhteen näkökulmaan, ideologiaan, rooliin, liikutaan sujuvasti erilaisten mallien välillä ja luodaan oma käsitys itsestä yhä uudelleen tilanteesta riippuen.

Keganin mukaan suurin osa  aikuisista jää alemmalle kehitystasolle kuin vaivatta yhteiskunnassa pärjääminen vaatisi. Tämä on yhteinen piirre monen muun kehityspsykologian teorian kanssa, että suurin osa ihmisistä ei kehity ajattelussa, ja vain harva voi esimerkiksi sisäistää yhtä aikaa useita erilaisia ajatusmalleja.

Iso osa aikuisista elää hyvin stressaavassa maailmassa. He eivät ole tarpeeksi kypsiä kohtaamaan työn ja perhe-elämän vaatimuksia.

Lähteet: helsingin Sanomat 1.6.2020, kuvat omat