Onko ihminen joskus riittävän kypsä?

Kehityspsykologisten teorioiden mukaan aikuisella on useita kehitysvaiheita. Harvardin yliopiston professori Robert Keganin mukaan iso osa aikuisista elää maailmassa, joka on heidän kehitystasolleen liian vaativa.

Keganin teoriassa ihmisellä on kehityksessään viisi vaihetta. Ensimäisellä tasolla ihminen käy läpi kaikki lapsuuden normaalit kehitysvaiheet uhmaiästä murrosikään.

Toisella tasolla ovat pääasiassa murrosikäiset eli 13-19-vuotiaat. Noin kuusi prosenttia aikuisista ei kehity tätä pidemmälle. Tätä tasoa määrittävät erityisesti ihmisen tarpeet. Ihminen muodostaa minäkuvansa, erityisesti käsityksen siitä, mitä haluaa. Toisten tunteita ja tarpeita on tuolloin usein hankala ajatella.

Kakkostasolla olevat ihmiset suhtautuvat usein muihin keinoina saavuttaa omat halunsa ja päämääränsä, mikä hankaloittaa yhteistyötä muiden kanssa.

Kolmannella tasolla ihminen on muodostanut niin sanotun yhteisöllisen tajunnan. Suurin osa aikuisista, yli 60 prosenttia, on kolmannella tasolla.

Ihminen on kiinnostunut ja tarkka omasta roolistaan yhteiskunnassa, ideoista, ja erityisesti muiden suhtautumisesta niihin ja ihmiseen itseensä. Tässä vaihesessa tapahtuu siirtymä yksilöllisyydestä yhteisöllisyyteen.

Kolmannen tason yleiseksi ongelmaksi Kegan nostaa kyvyttömyyden muodostaa rajoja omiin velvoitteisiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Ongelma on myös se, että ihminen ottaa hoidettavakseen ja vastuulleen asioita, jotka eivät hänelle varsinaisesti kuulu.

Keganin neljännen tason ero kolmanteen on se, että neljännen tason ihminen ei koostu uskomuksista, arvoista ja tunteista, vaan hänellä on niitä. Läheisyyteen liittyy se, että toinen nähdään itsenäisenä ihmisenä, joka voi muodostaa itse erilaisia ajatuksia ja arvoja, ja toinen hyväksyy hänet.

Vain noin prosentti ihmisistä kehittyy viidennelle tasolle, eikä juuri kukaan ennen keski-ikää. Nämä harvat ihmiset eivät ole enää identiteetin vankeja. Sen sijaan, että sitouduttaisiin yhteen näkökulmaan, ideologiaan, rooliin, liikutaan sujuvasti erilaisten mallien välillä ja luodaan oma käsitys itsestä yhä uudelleen tilanteesta riippuen.

Keganin mukaan suurin osa  aikuisista jää alemmalle kehitystasolle kuin vaivatta yhteiskunnassa pärjääminen vaatisi. Tämä on yhteinen piirre monen muun kehityspsykologian teorian kanssa, että suurin osa ihmisistä ei kehity ajattelussa, ja vain harva voi esimerkiksi sisäistää yhtä aikaa useita erilaisia ajatusmalleja.

Iso osa aikuisista elää hyvin stressaavassa maailmassa. He eivät ole tarpeeksi kypsiä kohtaamaan työn ja perhe-elämän vaatimuksia.

Lähteet: helsingin Sanomat 1.6.2020, kuvat omat

Puheliaisuus ei ole vain luonteenpiirre

Olen melko puhelias ihminen ja olen huomannut, että joskus myös  saatan puhun toisen päälle. Se on hyvin ikävä ominaisuus, ja olen yrittänyt karsia sitä. Mutta osaan kuitenkin mielestäni kuunnella. Olen hyvin kiinnostunut ihmisistä, heidän tarinoista, ilonaiheista, suunnitelmista ja ongelmista.

Vaikka ajattelisi olevansa ekstrovertti, puheliaisuutta voi säädellä, riittää kun hengittää kerran syvään ennen kuin sanoo mitään.

On olemassa kaksi temperamenttityyppiä: rauhallinen ja vilkas. Tämä näkyy siinä, miten suhtaudutaan ympäristön ärsykkeisiin. Rauhalliset ihmiset ovat yleensä varautuneempia ja tarkkailevat ennen kuin toimivat. Toiset taasen ovat nopeatempoisia ja reagoivat helpommin. Kasvatus ja kokemukset vaikuttavat siihen, miten temperamentin piirteet tulevat esiin. Maan kulttuurikin vaikuttaa asiaan.

Puhuminen on näistä syistä jollekin luontaisempaa ja helpompaa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että puheliaan olisi sopivaa puhua muitten päälle. Puhuminen on käyttäytymistä ja käyttäytymiseen voi vaikuttaa.

Ihmiset voivat käyttää puhetta vain puolustaakseen itseään. Oikeassa olemisen tapa voi olla selviytymiskeino.

Jos jokin tilanne arvioidaan uhaksi, käynnistyy erilaisia reaktioita: taistele, pakene tai jähmety. Jotkut saattavat hyökätä puheen avulla, toiset pakenevat olemalla hiljaa.

Kokoukset ja palaverit ovat hyvä paikka arvioida sitä, olenko ihminen, joka ei anna muille puheenvuoroa. Aiheesta voi antaa palautetta. Suupaltille voi kertoa, että haluaisi kuunnella muittenkin mielipiteitä.

Ryhmässä syntyy nopeasti psykologisia rooleja, ja ryhmän jäseniltä aletaan odottaa tietynlaista käyttäytymistä. Jonkin ihmisen odotetaan esimerkiksi ottavan asiat puheeksi. Rooli saattaa tehdä ihmisestä puheliaan.

Eläytyvä kuunteleminen ja itsensä ilmaiseminen rakentavasti ovat taitoja, joita jokainen voi opetella. Tärkeintä on tulla tietoiseksi siitä, ettei anna muille suunvuoroa. Jo asian tiedostaminen on edistysaskel. Tämän jälkeen voi harjoitella sitä, ettei puhu muitten päälle.

Kuuntelemista kannattaa opetella, koska kuulluksi tuleminen on ihmisen perustarve. Ihminen kaipaa sitä, että joku ymmärtää ja haluaa kuulla juuri minun todellisuuttani.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.11.2019, kuvat omat