Luulin jo lukeneeni kaikki Ljudmila Ulitskajan kirjat, mutta löysin kirjastosta suureksi ilokseni vielä yhden lukemattoman nimeltään Daniel Stein. Olin todella onnellinen löydöstäni. Ulitskajan kirjojen lukemisen jälkeen olen ollut eri ihminen kuin aiemmin. Tällä tavalla minuun on vaikuttaneet jotkin muutkin kirjailijat.
Kirja on hyvin polveileva ja rönsyilevä; ja siinä käsitellään muun muassa ihmissuhteita, uskontoja ja etenkin suvaitsevaisuutta. Kieli on notkeaa ja ketterää, nautinto lukea. Uskontojen maailmassa liikutaan juutalaisuuden, islamin, juutalaiskristittyjen, arabikristittyjen, katolilaisten ja ortodoksien parissa. Kirja vie aikaa, ottaa aikaa ja antaa aikaa ajatella. On usein pysähdyttävä pohtimaan kirjassa sanottuja asioita. Ainakin minun piti pohtia paljonkin ja välillä palata aikaisempaan tekstiin. Kirjassa oli sekä fiktiota että todellisia kirjeitä ja asiapapereita. Tämä oli siitä erikoinen Ulitskajan romaaniksi. Yleensä niissä tullaan ja mennään, ja vielä kiiruusti. Minusta romaani sopii hyvin meidän maailmanaikaan.
Toinen - nyt kahden viikon sisällä lukemani kirja - teki myös suuren vaikutuksen: se on Geir Gulliksenin Kertomus eräästä avioliitosta-kirja.
Gulliksen kirjoittaa hyvin analyyttisesti mutta silti runollisesti 20 vuotisen avioliiton päättymisestä. Kirjan teksti on hyvin vetävää - miltei hypnoottista - ja kuitenkin aika niukkailmeistä.
Kirja kuvaa niin intensiivisesti parisuhdetta, että se tekee lukijalle kipeää. Sydämeen, miltei hampaisiin asti vihloo. Mieshenkilö on hyvin herkkä, välillä itkee kuin lapsi, kun huomaa vaimonsa etääntyvän toisen miehen luo. Nainen on se rationaalinen osapuoli. Sukupuoliroolit on käännetty päälaelleen. Kun luin kirjaa järkytyin siitä, että noin herkkiä miehiä voisi olla olemassa. Melkein helpotuin, kun laskin jo luetun kirjan käsistäni. Luulin pääseväni kirjan suggestiivisesta kivusta, mutta se jäi viipyilemään mieleni verkostoihin.
