Itsetunto on itsensä arvostamista

 

Nykyään psykologian tutkimuksessa ajatellaan, että itsetunto muuttuu elämän eri tilanteissa, eikä se ole kenelläkään pelkästään hyvä tai huono.

"Itsetuntoon vaikuttaa moni  asia, ja se on joustava ja eri tilanteisiin mukautuva kokemus. Se ei ole pysyvä ominaisuus", sanoo psykologi Nina Lyytinen.

Itsetuntoa voidaan määritellä myös siten, että ihminen tuntee itsensä, missä asioissa on hyvä ja missä huono, mutta etenkin sillä tarkoitetaan ihmisen arviota omasta itsestään ja arvostaan. Se rakentuu kahdesta eri osasta: ihmisen sisäisestä kokemuksesta omasta itsestään ja ulkopuolelta tulevasta muiden ihmisten palautteesta.

Jos itsetunto on hyvä, ihminen kokee kelpaavansa ja riittävänsä sellaisena kuin on. Kun itsetunto on huono, ihminen kokee paljon epävarmuutta omasta arvostaan ja riittävyydestään.

Itsetunto alkaa jo kehittyä varhaislapsuuden kiintymyssuhteissa. Vanhemmilta ja muilta hoitajilta saatu huolenpito ja turva vahvistavat lapsen hyvää kokemusta omasta arvosta ja riittävyydestä. Jos taas lapsi jää vaille tarpeellista huolenpitoa ja huomiota, hän alkaa kokea epävarmuutta omasta arvostaan.

Nina Lyytikäisen mukaan vaille huolenpitoa jäämisen kokemus voi syntyä, vaikkei perheessä olisi suuria ongelmia, kuten kaltoinkohtelua tai fyysistä väkivaltaa. Jopa se, että vanhemmat ovat kiireisiä, eivätkä ehdi huomioida lapsen tarpeita, voi heikentää lapsen kokemusta omasta arvostaan.

Myöhemmin itsetunto kehittyy muun muassa koulussa ja töissä. Opettajilta, esihenkilöiltä, työkavereilta ja kavereilta tuleva arvostelu ja arvottaminen muokkaavat ihmisen käsitystä omasta kelpaavuudestaan.

Jos ihminen ei luota itseensä ja omiin kykyihinsä, se saattaa näkyä hänessä esimerkiksi jatkuvana epäonnistumisen pelkona, voimakkaana itsekriittisyytenä, keskittymisenä omiin puutteisiin tai muiden miellyttämisenä.

"Jos ei itse arvosta itseään, tarvitsee yleensä paljon ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää", Lyytinen sanoo.

Psykologiassa itsetunnon käsitettä on viime vuosian myös alettu haastaa. Se johtuu siitä, että itsetunto ei ole sama asia, joka pysyisi samanlaisena päivästä toiseen. Muun muassa elämäntilanne, mieliala ja vireystila voivat vaikuttaa itsetuntoon paljon.

"Jos vaikka mieliala on jonakin päivänä matalalla, kokemus itsestä voi olla kielteisempi ja kriittisempi kuin normaalisti", Lyytinen sanoo.

Normaaliin elämään kuuluu myös ylä- ja alamäet. Kenenkään elämä ei ole jatkuvasti voittokulkua vaan jokaiselle elämä heittää joskus eteen haasteita ja kipeitä menetyksiä. Muun muassa läheisen kuoleman, avioeron, sairastumisen tai työttömyyden aikaan kenenkään itsetunto ei voi olla parhaimmillaan.

Kun oma olo jostakin syystä tuntuu arvottomalta ja riittämättömältä, Nina Lyytinen suosittelee vahvistamaan hyvinvointia olemalla  lempeä ja ymmärtäväinen itseä ja omia heikkouksia kohtaan.

Itsemyötätunnon opettelu kannattaisi aloittaa miettimällä, miten omaa itseä voisi kohdella samalla tavalla kuin hyvää ystävää. Kun esimerkiksi havahtuu siihen, että jatkuvasti syyttelee ja moittii itseään, voi miettiä, miten asiat voisi ilmaista ymmärtäväisemmin ja rakentavammin.

"Usein kohtelemme itseämme paljon ankarammin kuin muita. Kun opimme puhumaan itsellemme lempeästi, annamme itse itsellemme  myötätuntoa, jota tarvitsemme."

Jos ihminen ei ole varma omasta arvostaan ja riittävyydestään, hänen mielessään pyörii usein myös paljon kriittistä puhetta. Tähän voi harjoitella ottamaan etäisyyttä, joka tapahtuu tunnistamalla omia ajatuksia ja uskomuksia.

"Jos ilon ja hyvän olon kokemukset häviävät elämästä kokonaan ja omat ajatukset ovat jatkuvasti hyvin kielteisiä, voi olla hyvä hakeutua juttelemaan ammattiauttajan kanssa."

Iloista Vapun aattoa kaikille!

Lähteet: Diabetes nro 2 2025, kuvat omat

Arkipäivän hyvät kokemukset - glimmerit

Arkisia  yksityiskohtia ei kannata väheksyä, sillä niiden äärelle pysähtyminen voi laukaista glimmerin.

Tuntuiko auringonnousu tänään erityisen hyvältä? Entäs naapurin hyvän huomenen toivotus ja hymy? Näitä pieniä hetkiä on alettu kutsua glimmereiksi. Ne rauhoittavat, luovat turvantunnetta ja iloa, myös kaiken kiireen keskellä.

Glimmeri-käsitteen on luonut amerikkalainen kliinistä sosiaalityötä tekevä Deb Dana ja sittemmin käsitteen on popularisoinut muun muassa psykologi Justine Grosso.

Lääketieteen tohtori ja stressi- ja hyvinvointitutkija Heimo Langinvainio pitää ajatusta glimmereistä tärkeänä.

Pienten ilahduttavien hetkien kokeminen tuo arkeen merkityksellisyyttä ja positiivista sisältöä. Sen laukaisijana voi toimia yksinkertainenkin asia.

Glimmereiden luonne voi olla kuitenkin satunnainen ja henkilökohtainen. Jos tänään tapahtuu jotakin ilahduttavaa, ei sitä välttämättä tapahdu jatkossa. Eivät samat asiat aina synnytä samankaltaisia kokemuksia uudelleen.

Langinheimolta kysyttiin kolmea neuvoa, jotka auttavat löytämään glimmereitä omasta elämästä.

"1) Tiedosta glimmereiden olemassaolo"

Tärkeintä glimmereiden metsästämisessä on niiden olemassaolon tiedostaminen. Ne eivät vain tapahdu vaan ne pitää oppia myös näkemään ja löytämään.

Miellyttävien tunnereaktioiden hakeminen ei ole välttämättä tietoista, vaikka juuri tietoisuus glimmereiden löytämisessä on tärkeää, Langinvainio sanoo.

"Kun oloa rauhoittavien glimmerin löytää - maailmasta tulee parempi ystävä."

"2. Pysähdy yksityiskohtien äärelle"

Pieniinkin yksityiskohtiin kannattaisi kiinnittää huomiota, koska jo kukan katsominen, valonsäteen huomaaminen harmaiden pilvien seassa tai viileä juoma kuumana päivänä voi rauhoittaa mieltä.

Yksityiskohta saattaa olla yllättäväkin. Muun muassa musiikkia Langinvainio kuvaa "hurjaksi elementiksi", jonka avulla omaan oloon voi vaikuttaa myönteisesti.

"3. Jaa glimmereitä muille"

Kun itse kokee positiivisen tunnereaktion, kannattaisi siitä kertoa toisellekkin. Kuuntelija todennäköisesti kuuntelee ilonaihetta mielellään, ja saa keskustelusta miellyttävän tunnereaktion.

Kenties hän saa inspiraatiota samankaltaisten glimmereiden etsimiseen. Langinvainio kannustaa vastavuoroisuuteen. Glimmereitä voi vaikka etsiä toisen kanssa, jopa harrastusmaisesti.

"Ennen vanhaan lapsina kerättiin ja vaihdeltiin esimerkiksi postimerkkejä. Samaa ajatusta voi tässäkin hyödyntää. Toivon, että ihmiset oppisivat jakamaan positiivisia löytöjään entistä rohkeammin."

Lähteet: Helsingin Sanomat  12.4.2025, kuvat omat

Elämää maalla 63.

 

Pääsiäispyhät, sunnuntai ja maanantai menivät nopsaan. Kiirastorstai, pitkäperjantai ja lauantai eivät ole varsinaisia pääsiäispyhiä. Ensimmäisenä pääsiäispyhänä söimme hyvin. Alkuruuaksi sienikeittoa; pääruuaksi lohta, parsaa, salaattia ja puoliksi lohkottuja perunoita uunista (leikkauspinta sivellään ölyllä ja maustetaan mustapippurilla, kuminalla tai rosmariinilla ja suolalla, minä suosin kuminaa). Jälkiruuaksi söimme perinteistä rahkapiirakkaa.

Tämän kestokatetrin aluksi tunsin vihaa, surua ja katkeruutta. Nyt pahoin pelkään, että suru on muuttunut masennukseksi: nukun 10-11 tuntia yössä ja silti olen niin väsynyt, että nukun kahden tunnin päikkärit.

Tai sitten  olen vain väsynyt tämän kestokatetrin säätöön. Yksi osa meni taas rikki. Onneksi sain sairaalasta mukaani osan, jossa oli tämä vuotava osa. Neuroottisesti kokeilen usein, että katetrin pieni letku ei ole liian tiukalla - niin tiukalla, että virtsarakossa oleva varsinainen katetri pullahtaisi pois.

Alapää pitää pestä aamuin illoin. Katetrin osiin saa koskea vain desinfiouiduin käsin. Käteni ovat kuivuneet. Olen väsynyt myös näihin toimiin. Niin väsynyt.

Onneksi ensi viikolla pääsen tästä hökötyksestä eroon, kun virtsarakkoon sijoitetaan vatsan läpi katetri ja virtsa tulee vatsan päällä olevaan putkeen ja pissa sitten pussiin, jonka voi tyhjentää - näin otaksun. En tiedä paljon toimenpiteestä ja sen seurauksista. Enkä googleta. Toivon, että elämä olisi tämän jälkeen helpompaa - mutta en ole varma. Ainakin virtsaamista voi harjoitella. 

Yksi väsymykseni syy on se, etten saa käydä kuntosalilla. Tajuan nyt, että se oli minulle hyvin tärkeää. Tuntuu, kun jännitteitä tulisi kroppaan ja mieleen.

Kylvin tällä viikolla krassin. Taimia tulee varmasti liian paljon, mutta tungen ne kuitenkin köynnöskukkaseinään. Panen monta taimea yhteen ruukkuun.

Aitoelämänlangan ja mustasilmäsusannan latvoin, jotta taimista tulisi tanakoita. Kelloköynnökseen en ole koskenut. Olen ihaillut sen taimien pontevaa tarttumista tukikeppeihin. Tarkastan taimet ensimmäisenä aamulla. Nyt odotan innolla, kuinka krassit itävät. Samoin avocadon itämistä. Se on kokeilussa. Myös kultaköynnöksen kaksi pistokasta.

Olen nykyisin kotirouva. Sanoin itseni irti työpaikasta. Se oli pitkän harkinnan tulos.

Miten kotirouvan päivä sujuu:

Herään kahdeksan ja yhdeksän maissa. Tarkastan nuo taimet ja itämisen. Teen aamutoimet. Pesen kasvot. Laitan luonnonretinoliseerumia, päivävoidetta ja silmänympärysvoidetta. Jos lähden jonnekin meikkaan kevyesti. Meikkivoidetta, poskipunaa ja huulipunaa. Silmiä en meikkaa, joten meikkaaminen sujuu nopsaan. Föönään kuitenkin hiukset.

Syön yleensä aamulla jugurttia, jossa on kaksi kourallista pakastemarjoja, kauraleseitä ja mysliä. Minä kahvikissa juon kaksi kuppia kahvia. Syön lisäravinteet ja lääkkeet. Näin keväällä otan rautakuurin. Syön lisäksi omega kolmosta, koska kalaruokaa on vain noin kerran viikossa. Lisäksi D-vitamiinia, B 12:sta ja monivitamiinia.

Sitten teen kotitöitä. Pesen muun muassa joko keittiön tasot tai vessan. Pyykkään. Pesen astioita. Sitten onkin tullut aika laittaa lounasta. Mies on lihansyöjä, ja siksi kokkaan toisinaan hänelle liharuokaa, vaikka lihan haju kuvottaa minua.

Itse syön papuja tai papupihvejä, linssikeittoa, Muun kasviskebablastuja tai jotakin muuta kasvisvisvalmisruokaa ja kaksi näkkäriä. Syön myös kourallisen värikkäitä wokkivihanneksia,kaksi korallista  hapankaalia ja juon piimää.Mies syö melko usein samaa ruokaa. Noita hapanmaitotuotteita syön siksi, että olen syönyt jo kuusi antibioottikuuria tämän katetrin aikaan. Se aiheuttaa helposti virtsarakon tulehdusta. Vatsan mikrobisto on varmasti todella huonossa jamassa.

Välipalaksi syön hedelmän. Päivälliseksi jotakin keittoa. Iltapalaksi usein 1-3 ruisleipää juustolla ja paprikalla tai kaurapuuroa.

No, nyt tämä päiväjärjestys juuttui tuokaan, koska pidän ruuasta.

Lounaan jälkeen kirjoitan tätä blogia. Sitä ennen siis nykyisin päikkärit. Aikaa menee noin tunti, olen Facebookissa tunnin ja Instassa noin tunnin.

Illalla käyn reippaalla kävelylenkillä. Ihailen luontoa metsätiellä. En uskaltanut melko pitkään aikaan käydä lenkillä, koska tammikuussa tajunta sumentuin hetkeksi ja kaaduin ensiksi ojaan ja yhä sitten lenkin aikana tielle. Minulla oli tuolloin jo keuhkokuume ja kuumetta, jota en mitannut kuin yhden kerran illalla ja se oli 8,5 astetta.

Ajattelin, että se oli vain joku kohtaus.Kun menin päivystykseen virtaputkentulehduksen takia CRP-arvoni oli  muistaakseni 154, kun sen pitäisi olla alle viisi. Minulla oli kuumetta 39,7 astetta. Mieli oli sekaisin. Jouduin osastolle ja minulla todettiin keuhkokuume. Olin myös ollut varmaan virtsarakon tulehduksessa kaksi viikkoa. Join karpalomehua ja se auttoi vähän kihelmöintiin. Oi, jospa olisin tajunnut tuolloin mennä lääkäriin ja syönyt antibioottikuurin, tätä härdelliä ei ehkä olisi lainkaan.

Luen pari tuntia. Nyt uudelleen Michel Tournierin Kolmen kuninkaan kumarrusta. Rakastan hänen kirjojaan! Katson suoratoistopalveluista elokuvan tai sarjoja. Yleensä tähän nukahdan. Sängyn viereen kasaan tyynyjä, ettei tietsikka menisi rikki pudotessaan.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Työssä koettu häpeä

"Tutkija  Jaana-Piia Mäkiniemi keräsi lähes 250 tarinaa suomalaisten töissä kokemasta häpeästä. Kolme syytä toistui muita useammin."

"1. Kieltinen palaute

Monesti työpaikalla koettu häpeä johtuu esihenkilön, kollegan tai asiakkaan antamasta kielteisestä palautteesta. Usein palaute on kohtuutonta. Tutkimusaineistossa toistuivat verbit "huutaa", "sättiä" ja "tylyttää".

"Tilanteille on aika tyypillistä se, että virhe on pieni tai sitä ei välttämättä edes ole ja silti saa kohtuutonta kritiikkiä."

Hyvin usein nöyryytys tapahtuu muiden ihmisten edessä, eikä kukaan tule puolustamaan.

Kun työpaikalla joutuu julkisen ryöpytyksen kohteeksi, itseluottamus voi kadota.

"2. Virheet"

Varastotyöntekijä rikkoo vahingossa siirrettävän esineen tai opettaja laskee väärin lasten edessä. Virheen ei tarvitse olla iso, jotta se hävettää.

Toiset ovat alttiimpia häpeälle kuin toiset. Tätä sanotaan häpeäherkkyydeksi. Herkkyydelle altistavat traumaattiset kokemukset.

Työn virheitä hävetään, koska ajatellaan, että on epäonnistunut täyttämään oman ammatin vaatimukset.

"3. Osaamattomuus"

Kolmantena häpeän syynä on osaamattomuus. Tässä kyse ei ole yksittäisten virheiden häpeämisestä, vaan laajemmasta huonommuuden kokemuksesta.

Osaamattomuuden tunne on yleistä tilanteessa, jossa juuri on vaihdettu työpaikkaa. Ja jos osaamattomuus hävettää, ei välttämättä kehdata pyytää apua muilta. 

Osaamattomuuden takia koettu häpeä saattaa johtaa sulkeutumiseen. Tällöin ei kerrota omia ideoita muille.

Vastalääke häpeälle on arvostuksen kokemus. Nykyinen epävarma työmaailma ei sitä juurikaan tarjoa.

Lisäksi työpaikalla on tapoja, jotka voivat vahvistaa osaamattomuuden tunnetta. Työsuoritusten mittaaminen ajaa työntekijät kilpailutilanteeseen: kuka on tässä kuussa tiimin tehokkain työntekijä, kenen pitää kiristää tahtia?

Miten työhäpeää voisi vähentää?

Perehdytys: Jokainen uusi työntekijä tarvitsee perehdytyksen. Heti alussa pitäisi tähdentää, että saa saa kysyä ja pyytää apua.

Palaute: Kritiikki on välttämätöntä, mutta ketään ei kannattaisi nolata muiden silmissä. Jos on tehnyt virheen,  todennäköisesti jo häpeää tekoaan. Tarpeeton läksytys vain voi  pahentaa tilannetta.

Puuttuminen: Kun työntekijä tulee kertomaan ongelmistaan, asia yleensä hävettää ja siitä kertominen on vaikeaa. Tällaisessa tilanteessa pitäisi olla myötätuntoinen ja ottaa toisen huoli vakavasti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.3.2025, kuvat omat. Tie- ja polkukuvat symbolisoivat elämää.

Kosketuksen kolme tasoa parisuhteessa

Hyvää ensimmäistä pääsiäispyhää!

Kosketuksen parisuhteessa voidaan jakaa kolmeen eri typpiin. Etenkin emotianaalista kosketusta kannattaa lisätä, sillä se johtaa parempaan yhteyteen ja voi jopa pelastaa suhteen ja seksielämän.

Monen parisuhteen mullistaisi se, että kumppanit koskettaisivat toisiaan enemmän ja monipuolisemmin ajattelee parisuhdeterapeutti ja erityistason seksuaaliterapeutti Susanna Syld, jolta ilmestyi tammikuussa kirja Tunneseksi - Löydä yhteys aitoon nautintoon.

Kosketustasot:

1)"Arkikosketus ylläpitää yhteyttä"

Arkikosketus on kumppanin ohimenevää kosketusta: esimerkiksi olan taputus ohikulkiessa tai suukko ennen töihin lähtemistä.

"Ajatellaan, että tällainen kosketus on sitä, mitä kuuluu olla - ja aika moni myös huolehtii siitä."

Vaikka arkikosketusta on suomalaisissa parisuhteissa hyvin, sen laatuun voisi usein kiinnittää huomiota.Kosketus voi olla myös aika kylmää ja mekaanista.

"Että aina kun lähdetään, annetaan suukko, jossa ei ole ollenkaaan läheisyyttä ja lämpöä - se tehdään, koska niin pitää tehdä."

2)"Emotionaalinen kosketus välittää rakkautta"

Parisuhteissa olisi Syldin mukaan usein kipeimmin tarvetta emotionaaliselle kosketukselle. Tämä tarkittaa läsnäolevaa kosketusta, jossa pysähdytään toisen lähelle: silitetään tai vaikka ollaan toisen kainalossa.

Kosketuksella voi välittää toiselle rakkautta ja arvostusta. Tämän tausta  on jo lapsuudessa. Kaikki lapset kaipaavat sitä, että saa aikuiselta kehollista turvaa ja pääsee syliin hakemaan rakkautta ja lohtua.

Emotianaalinen kosketus voi olla aikuiselle vaikeaa, jos sitä ei ole saanut riittävästi lapsuudessa, Syld sanoo. Etenkin pojat saavat sitä usein liian vähän.

Ihastumisen ja alkuhuuman vaiheessa emotionaalista kosketusta on paljon. Kun suhde arkistuu läsnäoleva kosketus ei usein tule luonnostaan ja se voi unohtua. Kumppanit voivat päätyä tulokseen, että rakkauden tunteita ei enää ole.

Tämän vuoksi Syld kannustaa ottamaan kosketukselle tietoisesti aikaa. Pidemmässä kosketuksessa mielihyvähormonien tuotanto ja sitä myötä yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa.

Moni luulee tarpeen täyttyvän, jos katsoo toisen kainalossa televisiota, mutta jos huomio on ruudussa, läsnäolo toiselle ei toteudu.

Emotionaalista kosketusta voi saada television ääressä vaikka hieromalla toisen jalkoja tai niskaa.

Kun suhteessa on emotionaalista kosketusta, se madaltaa kynnystä seksuaaliseen kosketukseen.

3) "Seksuaalinen  kosketus vahvistaa hyväksynnän kokemusta"

Seksuaalinen kokemus ymmärretään liian suppeasti. "Ollaan hyvin yhdytäkeskeisiä eikä ymmärretä seksuaalisen kokemuksen koko laajuutta."

Seksuaalista kosketusta on kaikki se, mikä herättelee aisteja ja kiihottaa. Muun muassa posken tai selän sively voi olla seksuaalista.

Seksuaalisessa kosketuksessa pitäisi olla toiselle auki herkimmällä hetkellä, koska se vahvistaa hyväksynnän kokemusta. "Se on mieletön voimavara parisuhteessa."

Syld suosittelee pareja keskustelemaan seksuaalisen kosketuksen laadusta , ja siitä millaista kosketusta itse milloinkin kaipaisi.

Seksuaaliselle kosketukselle pitää antaa aikaa, koska kukaan ei lämpene viidessä minuutissa.

"Jos ainakin puoli tuntia oltaisiin kerralla toisen iholla läsnä ja nautittaisiin kosketuksesta, se olisi aika iso asia monen seksielämään."

Jos yhteys tunntuu vahvemmalta, toiselle voi olla helpompi puhua. Kumppaniin alkaa herkästi suhtautua ymmärtäväisemmin.

Kosketus on yksi ihmisen perustarve. Sitä janoaa jokainen. Kosketuksen voima on valtava.

Lähteet: Helsingin Sanomat 25.1.2025, kuvat omat

Elämää maalla 62.

Terveiset maalta! Me asumme tosiaan aikamoisessa korvessa. Kirkonkylälle on matkaa 20 kilometriä.Tietä sinne reunustavat metsät. Asutusta on vähänlaisesti.

Huhtikuu jotenkin aina ahdistaa minua, on ruskeaa ja harmaata. Rumaa. Onneksi on kevään sipulikukat, leskenlehdet ja vuokot. Kukkapenkissä tulppaanit nousevat pontevasti. Krookukset ja sinililjat jaksavat kukkia.

Olen tehnyt vähän puutarhatöitä: puhdistanut ainokaisen kukkapenkin lehdistä ja risuista ja kanttannut sen reunat. Kanttaaminen sujui, koska se ei ollut raskasta virtsakatetria ajatellen. Eikä pihan kivetysten harjaaminen. Kuntosalikin kiellettiin. Meidän etupihalle mahtuu vain yksi ainokainen kukkapenkki miehen autopaljouden lisäksi. 

Osaltaan tämän vuoksi kasvatan paljon köynnöskukkia, ne kun ei vaadi tilaa kuin vain ylöspäin. Kasvimaata en voi kääntää lapiolla, koska se on raskasta puuhaa. Mies joutuu hommiin kuten ulkona kukkaruukkuja täyttessä. Siinä kun joutuu kantamaan raskasta multasäkkiä. Voisin tietenkin kantaa avatusta säkistä multaa jollakin sankolla ruukkuihin - mutta se olisi liian hidasta kärsimättömälle luonteelleni. Köynnöskasvien taimikasvatus sujuu suhteellisen hyvin. Eilen piti ostaa jo kukkakepit. Suureksi surukseni kärhöt ovat talvella kuolleet. Niissä ei ainakaan vielä ole mitään eloa.

Pitää keksiä niiden tilalle kestävämmät köynnöskasvit. Viherpeukalon tai muun sellaisen kaupan kuten Hankkian kautta voin valita ja tilata ne.

Tänä vuonna teen kokeilun: en haravoi. Monet sanoo, että kuolleet lehdet on ravintoa ruoholle. Nyt katsotaan, miten käy.

Virtsakatetriin olen lopen kyllästynyt - pitää kantaa virtsaputkea ja virtsapussia. Ulkohommatkin ovat siksi vähän vaikeita, kun katetrin putkea ja virtsapussia kannan niskassani ja hartioilla. Voisin poistaa pussin ja letkun, mutta se lisää infektioriskiä. Ihmisten ilmoille lähtiessäni otan katetrin virtsa- ja virtsapussin pois.

Onneksi katetri vaihdetaan avanteeseen. En oikein tiedä, onko tuo nimitys oikea. Joka tapauksessa pieni putki kuljetetaan vatsan kautta virtsarakkoon ja ulos tulee virtsapussi, jonka voi tyhjentää. En ole googlettanut asiaa. Parempi kun en tiedä etukäteen siitä juuri mitään.

Virtsakatetrin kanssa olen neuroottinen. Tarkastan usein, että alapäässä pieni letku ei ole liian tiukalla, ettei katetrin virtsarakon sisällä oleva varsinainen katetrin osa tippuisi pois.Kädet pitää aina desinfioida.

Virtsakatetri kuluu käytössä. Tällä viikolla taas yksi liitos alkoi vuotaa virtsaa, ja housuni olivat aivan märät, kuten osa lattiaakin. Onneksi olin saanut sairaalasta juuri siihen osaan sopivan vaihto-osan. Sen vaihto sujui kotona, eikä tarvinnut lähteä päivistykseen 80 kilometrin päähän. Sain viimeksi sairaalan tutkimuksissa mukaani kolme virtsapussia ja kolme tuota osaa -  olen siitä syvän kiitollinen. Ja sitten virtsapussikin alkoi vuotaa - ja taas onneksi meillä oli varapusseja.

Alapäätä on taas kihelmöinyt muutaman päivän virtsatessa. Eilen vein pissanäytteen labraan. Ettei taas ole virtsarakon tulehdus, ja saisin taas antibioottikuurin. Se olisin kuudes reilun kahden kuukauden aikana. Olen syönyt hapankaalia, juonut piimää ja syönyt jugurttia. Mutta tuskin noillakaan ruoka-aineilla saan vatsan mikrobiston voimaan hyvin. Mikrobisto kun vaikuttaa niin moneen asiaan - esimerkiksi masennuksen puhkeamiseen. En ole tästä katetrihommasta ollut vielä masentunut vaan surullinen, vihainen ja katkera.

Sunnuntaina ja maanantaina vietetään varsinaisia pääsiäispyhiä. Monetkaan eivät tiedä, että kiirastorstai, pitkäperjantai ja lankalauantai eivät ole varsinaisia pyhiä. On muun muassa tipuja, munia, pupuja, noitia runsaasti koristeina. Valtava määrä narsisseja, mutta ei tiedetä, miksi pääsiäistä juhlitaan. Instassa ja Facebookissa on ollut kyllästymiseen asti pääsiäiseen liittyviä kuvia.

Toivotan hyvää pitkäperjantaita ja tulevia pääsiäispyhiä kaikille!

Aikuinen lapsi syyttää vanhempiaan

 

Kun sain ensimmäisen oman lapsen, mietin äitini ja minun suhdetta. Asuimme kaukana kotipaikasta, ja en käsitellyt äidin kanssa suhteitamme ja lapsuuttani edes puhelimessakaan. Mieleen putkahti se seikka, että äiti vei minut naapurin lapsirakkaalle tyttärelle usein hoitoon, jo varmasti vauvaikäisenä. Olen nähnyt siitä valokuvia. Tästä olin äidille vihainen, koska sisaruksiani ei ollut viety ikinä hoitoon.

Toisaalta sain paljon rakkautta naapurin tytöltä. Lapsella voi olla useampikin hyvä kiintymyssuhde, mutta usein se on äiti.Olen miettinyt, että ehkä tunneherkkyyteni johtuu tästä.

Aikuinen lapsi saattaa selvitellä menneisyyttä monesti silloin, kun hänen omassa elämässään on käännekohta: hän muuttaa pois tai saa oman lapsen.

Lapsen ja vanhemman suhde on valtavan  pitkä ja tunteita tulvillaan, psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen luonnehtii. Häneltä on julkaistu kirja Väärin rakastettu vuonna 2019.

"On väistämätöntä, että eteen tulee myös suhdetta koettelevia kehityskriisejä. Moni toivoo vanhemman ja lapsen välille ymmärrettävästi hyvää suhdetta, mutta sellaista ei ole täydellisenä olemassa.

Elämä tuo haasteita ja ristiriitoja väistämättä. Lapsuuden merkitystä ihmisen koko elämän kannalta painotetaan nykyisin hyvin paljon.

Jos aikuinen lapsi sitten ottaa esille lapsuuden kipukohtia, vanhemman suurin tunne on yleensä valtava syyllisyys."

Se ei ole aina huono asia. Hyvä syyllisyys auttaa havaitsemaan ja korjaamaan asioita. Se saattaa voida saamaan aikuisen pohtimaan rooliaan ja ymmärtämään paremmin lapsen tunteita.

Ongelmalliseksi syyllisyys tulee silloin, jos vanhempi kuvittelee, että voi syyllisyydessään rypemällä muuttaa menneisyyden tapahtumia.

"Se voi johtaa vanhemman lamaantumiseen ja syyllisyyden loputtomaan sovittamiseen esimerkiksi niin, että lapsi saa kohdella vanhempaansa sopimattomasti: haukkua tai kiukutella."

Tämä on itserankaisua pahimmillaan. Menneessä rypeminen estää elämästä tässä ja nyt. "Lapsen kynnysmatoksi ei tarvitse ryhtyä."

Keskusteleminen voi lisätä ymmärrystä, jankuttaminen ei. "Kysyä saa, mutta ei käydä toisen persoonaan kiinni tai alkaa jahdata. Jatkuva haukkuminen ei johda parempaan kommunikaatioon", Törrönen toteaa.

"Hyvä aloitus keskustelulle on kertoa, millaisia muistoja itsellä on, ja kysyä miten toinen muistaa asiat."

On melko yleistä, että asiat muistetaan eri tavalla. Vanhempi voi muistaa mukavat koti-illat, lapsi taas jatkuvan painostuksen koulutehtävien pariin.

Erilainen esimerkki voisi olla, että lapsi muistaa tulleensa jätetyksi yksin.Mutta kyse on voinut olla siitä, että hän koki jääneensä perheessä yksin vanhempien omien kriisien aikana. "Tunnemuistot ovat aina oikeita, vaikka faktoista oltaisiin eri mieltä", Törrönen sanoo. Kilpailu siitä kuka on oikeassa, ei johda mihinkään vaan lukkiuttaa ymmärrystä.

Eri aikoina perheeseen liittyvät asenteet ovat olleet erilaisia. Mikä joskus oli hyväksyttyä, ei välttämättä enää ole. Esimerkiksi ennen vanhemmat olivat lapsilleen ehdoton auktoriteetti.

Hyvä tavoite välienselvittelyssä on niin sanottu pahan pienentäminen. Se tarkoittaa molempien osapuolten käsitystä siitä, että kun vanhemmat ovat toimineet väärin, se on johtunut ymmärtämättömyydestä ja avuttomuudesta. Anteeksipyyntö voi olla paikallaan, jos se tulee suoraan sydämestä.

"Menneisyyden selvittely on tavallisesti vain yksi vaihe, joka usein menee ohi."

Lähteet: Hyvä Terveys 2/2025, kuvat omat

Parisuhderiitojen toistuvat kaavat.

Me miehen kanssa riidellään toistuvan kaavan mukaan. Minä huudan ja saatan heittää astioita seinään. Mies vetäytyy ja tulee hetken päästä paikalle, kun minä nöyränä ja katuvaisena keräilen astioiden siruja lattialta. Sovimme riidan nopeasti. Minä en nyt edes muista, milloin olisimme riidelleet, ehkä vuosi kaksi sitten.

Toinen on luvannut tehdä jonkun tärkeän homman, ja kun toinen tulee kotiin, eikä hommaa ole tehty, hän saattaa suuttua.

Tutut kaavat on ehkä nopeasti kaivettu esiin: kotiinpalaaja raivostuu, toinen vetäytyy, kuten meillä.

Tunnekeskeisen psykoterapian ja kouluttajapsykoterapeutin  Eira Eklund -Mikolan mukaan onnellisessakin parisuhteessa tämäntyyppiset asetelmat toistuvat herkästi. Eklund-Mikolalta on juuri ilmestynyt kirja Rakkauden logiikka, joka käsittelee parisuhteiden ristiriitoja. 

Tyypillisimmässä tilanteessa toisesta osapuolesta tulee ristiriidassa vaativa ja kriittinen päällepäsmäri ja toisesta selittelevä tai hiljainen vetäytyjä.  "Vaikka autan muita pareja työkseni, omankin parisuhteeni riidoissa aktivoituvat helposti toistuvat kehät. Vaikeissa parisuhteissa minussa herää vaativuus, kumppanissa taas vetäytyminen", Eklund- Mikola kertoo.

Vaatija ja vetäytyjä ei ole kumminkaan rooleja, sillä niitä ei voi omalla päätöksellä valita. Ihminen ei voi päättää vaihtaa reagointitapaansa toiseen.

"Toistuvissa poteroissa on kyse kullekin ominaisista suojakeinoista, joihin kumppanit turvautuvat pärjätäkseen henkisesti haastavassa tilanteessa."

Tunnekeskeisen pariterapian tutkimus on löytänyt parisuhteista kolmenlaisia kielteisiä kaavoja.

"Kaikkein tyypillisin kielteinen kehä on juuri sellainen, jossa toisen selviytymiskeino on vaatiminen ja kritisointi, toisen taas vetäytyminen. Mitä enemmän toinen vaatii, sitä enemmän toinen vetäytyy ja päinvastoin.".

Kahden vetäytyjän suhteessa kielteinen kaava on vetäytymistä seuraava etääntyminen.  Mikäli kummallakin on taipumusta lakaista maton alle erilaiset toiveet, pettymys ei johda riitoihin, mutta kylläkin henkiseen etääntymiseen.

"Jos taas suhteessa on molemmilla käytössään vaativuuden selviytymiskeino, se tarkoittaa usein rajujen riitojen kehää, ja riski eroamiselle voi olla suuri."

"Biologinen fakta on, ettemme voi selviytyä yksin tässä maailmassa. Siksi ihmisen aivot on viritetty luomaan vahvoja tunnesuhteita, eli kiintymyssuhteita, muihin. Tarvitsemme toisten tuottamaa suojaa ja turvaa."

Toistuvat kaavat ovat suhteissa tavallinen tilanne. Vain harva pariskunta saapuu kuitenkaan psykoterapeutin vastaanotolle hakemaan apua kuormittavaan roolijakoonsa.

"Siihen kyllä väistämättä pureudutaan tunnekeskeisessä pariterapiassa. Mutta vastaanotolle tulon syy voi olla vaikka uskottomuus, johon ajautumisen syytä kumppanit eivät tunne ymmärtävänsä."

"Suhteemme alkuaikoina meillä oli miehen kanssa jokin arkinen riita, joka lähti paisumaan, kuten niille helposti käy. Paisuminen kuitenkin pysähtyi, kun mieleeni pälkähti kuva kumppanista pienenä poikana."

Kuva herätti empatiaa ja ajatuksen, ettei kumppani tahdo käytöksellään tietoisesti loukata häntä.

Myöhemmin Eklund-Mikola on käyttänyt samaa menetelmää hyödyksi työssään. Hän saattaa pyytää vastaanotolle saapuneita pareja miettimään vaikealla hetkellä toisiaan pieninä lapsina. Tällöin voi nähdä toisessa olevan haavoittuvuuden, jota taistelemisen tai pakenemisen on tarkoitus suojata.

"Vaatimisen tai vetäytymisen vaiheessa aivomme tekevät automaattisesti inhottavia tulkintoja toisesta. Vetäytymisen suojakeino saattaa vaikuttaa välinpitämättömyydeltä ja vaativuuden suojakeino ilkeydeltä."

Jos onnistuu murtamaan automaattiset tulkinnat, toisen toiminnan näkee monipuolisemmin. Kaavat siis murtuvat helpommin, jos esimerkiksi ymmärtää toisen suojaavan itseään vetäytymällä pelokkaan lapsen tavoin.

Suhteessa ei kuitenkaan saa olla vastuuton lapsi, jonka huonoa käytöstä pitää kestää. Asia on päinvastoin, aito tunneyhteys voi palautua vain siten, että molemmat riidan osapuolet ottavat vastuuta käytöksestään viimeistään riidan jälkeen.

Voi olla pelko, ettei toinen kuitenkaan anna anteeksi, hyväksy - tai pahimmillaan rakasta. Tämän vuoksi yksi huutaa, toinen selittelee loputtomiin ja kolmas vaikenee.

Eklund-Mikola vakuuttaa, että kaavat menee rikki, jos toinen ottaa tunnetason riskin puhumalla peloistaan ja toinen ottaa hänestä kopin kuuntelemalla ja pahoittelemalla osuuttaan.

"Omat pelot ja tarpeet ovat usein parisuhteen tärkeimmät keskusteluaiheet. Kun terapiassa saa autettua ihmiset pois kaavoistaan, se koskettaa joka kerta sydänjuuria myöten."

Lähteet: Hyvä Terveys  3/2025, kuvat omat

Elämää maalla 61.

 

                       Nurmaanjoki huhtikuussa

 Valitettavasti tuo minun kommenttikenttä on sekaisin. Näyttää kommentit liian myöhään, eikä järjestyksessä.

               

Niin, sairastuin viime sunnuntaina vatsatautiin. Ripuli oli hallitseva oire. Piti oikeasti juosta vessassa. Olin todella pahoin mielin. Itsesääli. Miksi vielä tämä? Enkö kärsi tarpeeksi katetrista, jonka ulkona olevaa härveliä tarkastan neuroottisesti, ettei virtsarakkoon menevä pieni putki olisi liian tiukalla saaden virtsarakossa olevan varsinaisen katetrin irtoamaan? Kädet pitää käsitellä käsidesillä aina ennen ronklaamistani. Kädet ovat kuivuneet.

Velloin kaksi päivää itsesäälissä. Se oli kuin lietteinen maa, josta en päässyt irti. Olin kateellinen tavallisille ihmisille. Katkera. Makasin sängyssä musta itsesäälin pilvi yläpuolellani ja juoksin välillä vessaan.

Tauti helpotti jo maanantai-iltana. Samoin itsesääli. Suurin pelkoni on, että en enää ikinä pysty normaalisti pissaamaan. Se nähdään sitten. Joskus.

En saa rehkiä. Miten täytän ulkona olevat ruukut mullalla, jotta saan istuttaa keijunmekon-, mustasilmäsusannan-, aitoelämänlangan- ja krassin taimet niihin? Pitää kai pyytää mieheltä apua nostamaan raskaat multasäkit. Hän tuskin on kovin innostunut, koska keskittyy vain vanhoihin autoihiinsa.

En ole mieletäni masentunut vaan puhtaan surullinen tästä tilanteesta. Mutta joskus tämä loppuu. Ehkä.

Olen aina inhonnut huhtikuuta paitsi nyt. Maa on harmaa ja ruskea, kuin kuollut. Roskat ja kuivat lehdet lepattavat ojissa. Tämä T.S Eliotin runo on yleensä hypähdellyt mielessäni huhtikuussa:

Autio maa

Huhtikuu on kuukausista julmin,

se työntää sireenejä kuolleesta maasta, 

sekoittaen muiston ja pyyteen, 

kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella. 

Talvi piti meidät lämpiminä, 

kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,

kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin.

Lohduton runo. Lohdutun maa. Kuitenkin kaunis runo.

Olen ravannut tutkimuksissa. Viimeisin tutkimus oli aivojen reseptoreiden gammakuvaus. Sain kolme tuntia ennen tutkimuksia tutkimusaineen käteeni tehtyyn kanyyliin.

Tukimustkimustunnelissa puoli tuntia liikkumatta. Minusta tutkimus oli turha. Mitäänsanomaton. Viikon päästä neurologi soittaa tuloksista.

Tostaina oli rintasyöpäseulonta. Menin sinne nöyrin mielin. Viime kerralla en mennyt mammografiaan. Yksityinen gynekologi neuvoi kerran, miten rinnat voi itse tutkia tehokkaasti. Pitää olla maaten ja tunnustella rintoja aika kovaa. Hänen mielestään mammografia on turha, jos tutkii rinnat näin muutaman kuukauden välein. Lieneekö ollut oikeassa.

Tulevana tiistaina minun pitää mennä verikokeisiin tämän kakkostyypin diabeteksen takia. Sain diagnoosin viime heinäkuussa. Olen niin tumpelo käsistäni, etten pysty ja osaa tutkia verensokeria itse mielestäni monimutkaisella laitteella. Siksi labraan pitää mennä kolmen kuukauden välein. Kolesteroliarvoni ovat loistavat ja verenpaine alhainen, enkä ole pahasti ylipainoinen. Tautini on ehkä perinnöllinen. Olen laihtunut kahdeksan kiloa tämän pissiongelman vuoksi.

Silmänpohjankuvaus on keskiviikkona tämän diabeteksen vuoksi. En näe sen jälkeen normaalisti, joten pitää olla mies kuskina.

Ensi viikolla on myös pissakoe. Sain sairaalasta purkin, mihin pitää pissata. Koe on väärä sana. Vien vain virtsan labraan. Sitten asennettaan toivottavasti helpompi virtsankeräys. Vatsaani tehdään viilto, mitä kautta pieni putki menee virtsarakkoon. Saan virtsan keräyspussin mahalleni. Silloin ei tarvitse ronklata ulkoista katetria. Mutta varmaan kuntosali on edelleen kielletty. Voi helvetti. Kuntosali oli minulle tärkeä. Nyt pitää tyytyä vain reippaaseen kävelyyn. Silti pelkään varsinaisen katetrin irtoamista.

Onneksi pian on toukokuu. Vihreä kuukausi. Saan nauttia puiden silmujen heräämisestä. Kukista. Toivosta.

"Parisuhteessakin voi uupua"

 

Uupumus liitetään yleensä työelämään, mutta siihen voi johtaa myös parisuhde. Ongelmiin havahdutaan usein liian myöhään, vaikka uupumusta voisi ehkäistä, sanoo psykiatri Juhani Mattila.

Aikaisemmin tärkeät asiat eivät kiinnosta. Voimat on vähissä, ja arki tuntuu suorittamiselta. Epämääräinen huono olo voi olla uupumusta.

Mattilan mielestä työstä ja parisuhteesta kumpuavan uupumuksen taustalla on sama asia: ihmisen omat tarpeet ovat jääneet pitkäksi ajaksi syrjään. "Hän on tottunut sivuuttamaan tunteensa ja haaveensa ja tekee sitä, mitä työ tai puoliso häneltä odottaa", Mattila sanoo.

Parisuteessa uupumisen taustalla on ratkaisemattomia ristiriitoja, joita suhteessa ei ole pystytty käsittelemään.

"Sisälle muodostuu valtava möykky, ja tunneherkkyys häviää", Mattila kuvailee.

Ristiriidat voivat tulla esimerkiksi siitä, jos kokee, ettei saa puolisoltaan riittävästi huomiota tai arvostusta. Suhteesta voi puuttua läheisyys tai erotiikka. Myös puolison persoonallisuuden piirteet, kuten dominoivuus tai itsekkyys,voi vaikuttaa.

Myös jos puoliso voi huonosti ja kärsii masennuksesta tai uupumisesta, se voi aiheuttaa kumppanissa parisuhdeuupumusta. Suhteen paremmin voiva osapuoli saattaa joutua auttamaan ja ajattelemaan toista liikaa - ja tukahduttamaan omia tunteita. Toisaalta tälle ei voi mitään.

Jos suhde ei syystä tai toisesta toimi, syntyy helposti uupumusta vahvistava kehä. Ihminen voi syyttää  itseään ja yrittää ajatella enemmän puolisonsa tunteita. "Silloin vieraantuu yhä enemmän itsestään."

Hyvin suuressa vaarassa ovat Mattilan mukaan valmiiksi alemmuudentuntoiset ihmiset, jotka sopeutuvat helposti liikaa. Alttiutta lisää myös se, jos on tunneherkkä ja pettyy helposti, eikä osaa tuoda esiin pettymystään.

Lähellä uupumusta oleva ihminen ei helposti tunnista oloaan, sillä yhteys omiin tunteisiin on silloin heikko. Uupumus saattaa oireilla myös fyysisesti esimerkiksi pääkipuna ja vatsavaivoina.

"Moni tyytyy ja ajattelee, että kyllä tämä suhde alkaa toimia. Että nyt se vie energiaa, mutta ehkä se tulevaisuudessa antaisi sitä."

Parisuhteessa uupunut voi alkaa panostaa enemmän muihin osa-alueisiin elämässään: esimerkiksi lapsiin, töihin tai harrastuksiin. Suhteen ongelmat jäävät helposti selvittämättä. Tämä voi johtaa lopulta parisuhdekriisiin.

Kun huomaa itsessään parisuhdeuupumisen merkkejä, Mattila kehottaa pohtimaan, mihin suhteessa on pettynyt ja mitä kaipaisi lisää. Toiveita kannattaa miettiä mahdollisimman tarkasti, mikäli huomaa kaipaavansa huomiota, millaista huomiota? Sitten tarpeista kannattaa puhua puolisolle.

Tällainen tilanne on yleensä korjattavissa, jos molemmilla on siihen tahtoa. Ennen suuria päätöksiä, esimerkiksi eroamista, kannattaa perehtyä tarkasti siihen, mistä oikeasti on kysymys. Tilannetta voisi vielä käsitellä pariterapiassa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.3.2025, kuvat omat.

Irti kaunasta

 

Kaunan kantaminen voi tehdä ihmisestä pahimmillaan "myrkkypilven". Tällöin vaikeutuu sekä nykyhetkessä eläminen että tulevaisuuden mahdollisuuksiin tähtääminen.

Psykologi Heli Heiskanen sanoo:"Monesti kaunaan ja katkeruuteen liittyy se, että epäoikeudenmukaisuuden tunne jää päälle - ihminen kokee, ettei hän saa hyvitystä tai korjausta tilanteeseen."

Kauna voi syntyä monista eri syistä, mutta yleensä taustalla on jokin tapahtuma, joka on satuttanut tai aiheuttanut pettymyksen tunteen.

Elämää on voinut muuttaa esimerkiksi petetyksi, loukatuksi tai jollain muulla tavoin epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tuleminen.

"Se tapahtuma on voinut herättää esimerkiksi vihaa, pettymystä ja surua. Jos sitä ei saa purettua eikä asiaa kohdattua, kauna jää jumittamaan mieleen ja kehoon."

Kaunaansa takertunutta ihmistä ei pitäisi syyllistää. Heiskanen muistuttaa, että harva ihminen varmastikkaan ei halua jäädä vellomaan ikäviin muistoihin - niistä eroon pääseminen voi vain olla erittäin vaikeaa.

"Kyllähän suurin osa ihmisistä tietää järkitasolla, ettei kaunaan kannattaisi juuttua. Ei varmasti kukaan tarkoituksella haluaisi joutua sellaisiin tuntemuksiin."

Kaunan kantaminen on rankkaa  sekä psyykkisesti että fyysisestikin. Se voi pidemmän päälle johtaa jopa masennukseen.

Moni saattaa vuodattaa pahaa oloaan ympärilleen, mikä voi ilmetä muun muassa negatiivisena tai kyynisenä käytöksenä. "Se voi työpaikalla tai perheessä tuntua myrkyllisenä ilmapiirinä. Kaunainen ihminen on sellainen myrkkypilvi, jos voin näin suoraan sanoa", Heiskanen kuvailee.

Eteenpäin pääseminen vaatii vähintään itsetuntemusta. Osa tiukimmista solmuista ei avaudu välttämättä ilman ammattiapua.

Seuraavaksi Heli Heiskasen työkaluja kaunaan:

1. Tiedosta tilanne

Kaunasta ei pääse eroon, jos ei itse tiedosta tilannettaan. "Voi olla, että kyse on niin pitkäaikaisesta olotilasta, että se tuntuu normaalilta. Silloin ihminen ei tiedosta juuttuneensa kaunaan tai katkeruuteen", Heiskanen sanoo.

2. Ala käsitellä ongelmaa

Pelkkä tiedostaminen ei vielä ratkaise ongelmaa, vaan kaunaisuutta on hyvä käsitellä ja purkaa.

Ääritapauksissa ikävän kaunan suosta ei pääse ylös ilman ammattiapua. On hyvä kääntyä psykologin puoleen.

Jos itse käsittelee kaunaa,  monille toimiva keino on kirjoittaa. "Hyviä keinoja voivat olla myös ihan ajatteleminen sekä esimerkiksi tunteiden purkaminen itkemällä, huutamalla tai liikkumalla."

"3. Hyväksy tilanne"

Olipa mieltä vaivaava tapaus mikä tahansa, yksi asia on varma: se on menneisyyttä. Kaunan lopettamisessa keskeistä on oivallus siitä, ettei menneisyyttä voi muuttaa.

"Hyväksyy vain tosiasiat, ja sillä sipuli. Sitten keskitytään tähän hetkeen, johon voi vaikuttaan - menneisyyteen ei enää voi."

"4. Anna tai älä anteeksi"

Tilanteen hyväksymisen jälkeen tulee tyypillisesti anteeksianto.  "Anteeksianto ei ole välttämätön, mutta hyväksyntä tarvitaan, jotta kauna ei kalva koko ajan." Heiskanen ajattelee, että joskus asiat voivat olla niin ikäviä, ettei anteeksianto ole mahdollista.

Kaunasta eroon pääsy tuo kuitenkin helpotusta loukkaantuneelle itselleen, eikä se ole synonyymi anteeksiannolle.

5. Vapaudu elämään eteenpäin

Menneissä vellominen ei vie eteenpäin, ja katse olisikin hyvä saada käännettyä tulevaisuuteen. "Silloin voi keskittyä nykyisyyteen, tulevaisuuteen ja kaikkiin mahdollisuuksiin ja hyviin asioihin, jotka ovat vielä elämässä mahdollisia."

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.3.2025, ensimmäinen kuva Salmelan kesänäyttelystä, muut kaksi omat.