Hyvää vappua!

Me ei tänä vuona erityisemmin vietetä vappua, koska kumpikaan tytär ei tule kotiin. Se murtaa meidän perheen vappuperinteitä. Tyhjän pesän tunne voimistuu juhlapyhinä, kun lapset elävät omaa elämäänsä (mutta kyllähän heidän olisi pitänyt juhlapyhäksi tulla, näin ajattelen minä, napinaa, nipotusta ja  suruakin...).

Kokkaillaan kyllä melko pienesti,  jossain määrin. Mutta munkkeja en tänä  pyhänänä  leivo, vaikka on ne simatkin tehty. Sopisi vallan paljon yhteen munkkien kanssa. Nekin kuuluu meidän vappuperinteeseen. Mutta nyt ei munkkeja ole, koska tyttäret eivät ole perinteistä vappua viettämässä meidän kanssa.  Juomme myös kuoharia. Skool sille!Sekin perinne. Nyt ruokakaan ei ole vappuperinteistä - perunasalaatista, nakkeja. Perinne ei kuitenkaan ole sitä kaupan mössömäistä perunaslaattia ja nakkeja. 

Uudenlaisen vapun  ruokavihjeen saimme Hesarista. Tänä  iltana  iloisin mielin kuitenkin kokkaamme hieman erilaisia ruokia kuin perinteenä on ollut.  

Dukkah valkopapu-tahna tulee viemään kielen mennessään, uunissa tiristetyt tomaatit timjamilla on helppo työ. Perunasalaatin teen itse ja siihen voi laittaa sopivasti valkosipuliakin. Viinilehti kääryleetkin on helppo homma. Kaupasta vain ja liika öljy pois.

Vaikka olen laihdutuskuurilla, herkuttelen vapun aikaan, koska tämä iloinen juhla, vihjaus kesästä.

       

      Ihanaa, kaunista, helmeilevää vappua!        

Ekäise syöpää syömällä

Kokonaisuus on tärkeä. Ei yksittäiset ravintoaineet. Terveellinen ruoka voisi solahtaa osaksi arkea. Kikkailu superfoodeilla, vitamiineilla ja lisäravinteilla on turhaa. Jos syö jo muuten terveellisesti, voivat liialliset vitamiinit ja lisäravinteet jopa lisätä syöpäriskiä. Kun arjessa syö hyvin, voi parhaimmillaan vähentää syöpäriskiä 20 prosentilla.

Ravinnolla ei voi kuitenkaan taata sitä, ettei sairastuisi syöpään. Ruoka ja muut elämäntapatekijät ovat vain yksi riskitekijä iän, perimän ja ympäristön kanssa. Tunnen/tunsin ihmisiä jotka sairastuivat syöpään, vaikka syövät/söivät terveellisesti.

                      Länsimainen ruokavalio

Tieteessä on kuitenkin huomattu, että länsimainen ruokavalio suurentaa syövän riskiä. Etenkin sokerit ja nopeat hiilihydraatit kuten valkoinen leipä. Eläinrasvat, punainen liha, pitkälle prosessoitu ruoka.

                      Välimeren ruokavalio

Sen sijaan Välimeren ruokavalio olisi ihanteellinen. Runsaasti palkokasveja, kasviksia, hedelmiä, oliiviöljyä, kalaa. Vain vähän punaista lihaa.

Neitsytoliiviöljyn käyttö on tutkimuksissa todettu vähentävän rinta-, eturauhas- ja suolistosyöpien rskiä.

               Kasvikset, hedelmät, marjat

Näissä on terveydelle hyviä ravintoaineita ja yhdisteitä. Voimallisia ovat muun muassa parsakaali. Tummanvihreät lehtivihannekset kuten lehtikaali, pinaatti, rucola. Porkkana, kurpitsa, tomaatti.

Syöpäepäystävällisiä ruuanvalmistustapoja on uunissa kypsyttäminen tai höyrytys. Paistinpannulla paistaessa syntyy epäterveellisiä yhdisteitä.

                        Kokonaisuus ratkaisee

Jankkaan taas kokonaisuuden tärkeydestä. Ei vain se ravinto vaan

• tupakoimattomuus
• kohtuullinen alkoholinkäyttö
• painon hallinta
• liikunta
• auringolta suojautuminen

                           Sattuman kauppaa

Mutta näin ylipäätänsä. Ei se ole ihmisen oma vika, jos hän saa syövän.Kaikkien ihmisten solut voivat - aivan tuntemattomasta syystä - villiintyä ja muodostaa syövän. Solunjakautumista tapahtuu koko ajan.

Mutta on jotenkin lohdullista, edes yrittää vaikuttaa syövän ehkäisyyn. Tulee ainakin parempi mieli.

Pelkäätkö sinä syöpää?

Lähteet: Terveydeksi 3/2017, kuvat Pexel

Viisas pelko koronan aikaan

 

Voi  hitsi, hitsin hitsi. En saa tuota ensimmäistä kuvaa keskelle, vaikka kovasti yritin. Blogger ei aina toimi hyvin. Olkoon siis vasemmassa reunassa. Mitäpä muuta voin.

Kirjoitin viime perjantaina vähän tästä viisaasta pelosta. Mutta aihe on niin tärkeä (minun pienessä mielessäni), että kirjoitan siitä vähän lisää. Miltei nämä kaksi kuukautta on kaikille pitkä aika poikkeustilaa. Tämä vallitseva vaara on todellinen.

Pelko saa meidät olemaan riittävästi valppaana, mutta kaupan kassat ja muut palvelutyöntekijät ovat kertoneet rajoituksiin löyhästi suhtautuvista asiakkaista. Heidän mukaansa osa suhtautuu suosituksiin välinpitämättömästi, ja ostoksilla käymisestä on tullut ajanviettokeino. Tuntuu siltä, että ei jakseta enää oikein pelätä.

Viisas pelko on pelkoa, joka ei vello, vie mukanaan. Se ei ole pelolle antautumista, vaan viisasta oman pelkonsa kohtaamista, pelkoa, että arjessa kuitenkin muistaa, että elämme poikkeustilassa.

Moni meistä on todennäköisesti selättänyt kriisin ensimmäiset psykologiset vaiheet. Esimerkiksi shokin, kieltämisen ja pohdinnan. Meneillään on nyt sopeutuminen vallitseviin oloihin.

Tiede ei osaa antaa vielä varmaa vastausta, milloin koronasta päästään eroon. Siksi meidän olisi hyvä oppia sietämään ja käsittelemään poikkeustilaan liittyvää pelkoa, epävarmuutta ja hyväksymään niiden olemassaolo.

Tasapainottelu välinpitämättömyyden, sopivan pelon ja liiallisen ahdistuksen välillä ei ole helppoa kaikille. Vaaratilanteessa helpompi ja sopiva käyttäytyminen voi johtua sisäisestä turvallisuudentunteesta ja rauhasta, läpieletyistä traumoista ja niiden hyväksymisestä.

Osa ihmisistä on unohtanut pelon liiankin helposti ja alkaa suhtautua tilanteeseen välinpitämättömästi. Osalla taas pelko hallitsee arkea liikaakin. Pelko ei ole enää viisasta.

Rutiinit rauhoittavat mieltä, sillä ne tuovat rakennetta, järjestystä ja tuttuuden tunnetta elämään. Lisäksi fyysinen tekeminen tuo ihmisille hallinnan tunteita: se saa aivot uskomaan, että ihminen voi vaikuttaa asioihin itse. Esimerkiksi suursiivoaminen, leivonta ja kokkaaminen. Fyysinen tekeminen antaa aivoille viestiä, että tilanne on hallinnassa.

Itseltä ei kuitenkaan pidä vaatia liikaa. On ehkä vain hyväksyttävä, jotta peloissa ollessa osa aivojen kapasiteetista on ikään kuin pelon hallinnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että osa aivojen kapasiteetista on sitoutunut kriisin ajattelemiseen. Tässä tilanteessa kriisin ajatteleminen ja arviointi on kuitenkin hyvä asia, ja suojaa meitä tartunnalta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2020, kuvat omat

Laihdutusta ja viisasta pelkoa

Olen nyt riemullisesti pudottanut painosta sen kilon, joka tuli pääsiäisen herkuttelun aikaan. Painan nyt 71 kiloa. Olen laihtunut 3 kuukauden ja 2 viikon aikana 10 kiloa. Lähtöpaino oli siis 81 kiloa. Olen ylipäätänsä kärsimätön ihminen ja ihmettelen sitä, kuinka kärsivällinen olen ollut tässä laihdutuksessa. Mutta ehkä se on niin tärkeää esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen torjumisessa, että olen ollut säntillinen. Sokeriarvot olivat koholla ennen laihduttamista, nyt ne ovat viitearvojen sisällä. Jees!  

              Kasviksia ja proteiinina kikherneet.

Viime kerralla tästä laihduttamisesta kirjoittaessani mietin, alanko käyttää Nutrilettia. Niitä pirtelöitä tai keittoannospusseja käytin  13 vuotta sitten laihdutuksessa, jolloin tiputin painoa hoitamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi 13 kiloa. Hulluna liikkuen ja raastavaa nälkää tuntien.

Päätin, että en käytä Nutrilettia ja erittäin vähäkalorista dieettiä. Syynä siihen on ehkä se, että jos käyttää Nutrilettia, ei opi laihdutuksen jälkeen järkevää syömistä. Terveellistä syömistä, kun on kikkaillut noitten annospussien kanssa. Ja en halua kauheaa, pysäyttävää nälkää. Koska rakastan kasvisruokaa, syön sitä. Thats it.

Lisäksi olen tämän "laihdutusurani" aikana huomannut, että mitä tiukempia säännöksiä laitan syömiseen, sitä suurempi halu on toimia niitä vastaan. Kielletty kiehtoo.  Siksi syön jälkiruuaksi pari palaa tummaa suklaata.

Ymmärrän nyt, että ei pidä olla liian ehdoton. Marjoja voi syödä mielinmäärin, hedelmiäkin, vaikka niissä on paljon sokeria.  Minusta kylläisyydentunne ratkaisee laihduttamisen onnistumisen. Se kylläisyys on saavutettu kasviksilla, palkokasveilla, hedelmillä ja marjoilla. Vähärasvaisesti syön yleensä palkokasveja proteiinina. Kylläisen ihmisen on parempi tsempata syömisen haasteisiin.

 Tein falafel pyöryköitä.

   Taikina

              Pyörittelin pyörykät seesamin siemenissä.

Koska minä  tykkään ruuasta ja syömisestä, syön vatsani täyteen. Ja aina voi säätää syömistä vähäkaloriseen ruokavalioon. En tosin laske kaloreita, en osaakaan, enkä ole innostunut koskaan elintarvikkeiden kaloritaulukoista. Mitä vähemmän kiinnittyy ruokaan sitä vähemmän se on mielessä.  Kyllähän nyt järkeni sanoo esimerkiksi, missä ruuassa on paljon rasvaa ja paljon proteiinia, hiilihydraatteja. Proteiinia tarvitsen, että lihakset eivät ala häviämään, hiilihydraatit on elinvoimaa. 

Päädyin nyt vastikään siihen, että laihdutus on minulla nyt vähän vaikeaa liikuntatottumusten takia. En ole tiputtanut painoa suunnitelmini mukaisesti. Mutta se ei ole liian vakavaa ja tärkeää. Olen kävellyt ripeästi tunnin päivässä. Nyt myös teen lihaskuntotreeniän kehon omalla painolla vähintään kolme kertaa viikossa. Tuntuu siltä, etten saa vatsamakkaroita muuten häviämään.  Ne voivat olla ikuisia vaihdevuosien takia. Joten jaksaa, jaksaa. Vatsatreenit on raskaita. Mutta kuten kaikki varmasti tietää, liikunta palkitsee. On hyvä olo kaiken ählinnän jälkeen.  

Iltapalana marjakiisseliä ja sienisalaattia, jota minän himoitsen, se on yksi  yksi lempiruokani.

Välillä pelko ropsahtaa, hakkaa, hakkaa kuin oksa vasten ikkunaa. Myrskyssä. Niin kuin myrsky kulkee metsän läpi. Tuuli tuulee missä tuulee. Korona pelottaa. Olen joskus tummissa, syvissä vesissä. Musta noita soutaa mustaa venettä mustassa, syvässä joessa. Aamun reunalla olen yksin. Metsäkin, kumppani, työntää pimeitä puita. Melankoliaa.  Onneksi nämä on vain hetkellisiä tuntemuksia. Ne menee ohi. Tiedän, että ne menee ohi. Kun vain suljen hetkeksi silmäni ja olen ajattelematta mitään.Viisas pelko tulee tilalle. Lempeästi. Kuin iltarusko.

Vielä viisaasta pelosta koronan aikaan. Viisas pelko on pelkoa, joka ei kaappaa mukaansa. Se ei ole pelolle antautumista vaan viisasta oman pelon kohtaamista. Pelkoa, jotta arjessa muistaa, että elämme poikkeusajassa ja ottaa viranomaisten neuvot todesta.

Osa ihmisistä unohtaa pelon liiankin helposti ja alkaa suhtautua vallitsevaan tilanteeseen välinpitämättömästi. Osalla taas pelko voi haitata arkea liiaksi. Silloin pelko ei enää ole viisasta pelkoa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ihon hoidosta

Rupesin käyttämään kosteusvoidetta vasta reilu kolmekymppisenä. Samoin meikkivoidetta. Nelikymppisenä tajusin vihdoin käyttää päivä- ja yövoidetta erikseen. Viisikymppisenä myös seerumia. Nyt en tulisi "toimeen" ilman näitä.

Uskon, että se mitä syö vaikuttaa ihoon ja muutenkin kehoon. On aivan turha käyttää ryppyvoidetta ja lisäravinteita, jos syö liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

Iho on suurin elimemme. Iholla näkyvät ikä, tunteet, sairaudet, elintavat.

Iho on erilainen eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Päivisin se tarvitsee suojaa aurinkoa ja ilman epäpuhtauksia vastaan. Öisin suojaa ei tarvita, vaan on aika ravita ihoa. Siksi päivä- ja yövoiteet ovat usein erilaiset. Yöllä iho parantaa itseään, ja aamulla sen pinnalla on kerros likaa, talia ja kuona-aineita.

Kasvot paljastaa, pitääkö itsestään huolta. Mitä syöt ja juot, miten liikut, tupakoitko, nukutko riittävästi.

Tunteet näkyvät iholla. Jotkut punastuvat helposti, kun huomio ja jännitys saa veren humahtamaan kasvoille. Punastumiseen vaikuttaa se, miten pinnassa verisuonet ovat. Tästä syystä kaikki ihmiset eivät punastele.

Estrogeenilla on suotuisia vaikutuksia ihoon. Tästä syystä estrogeenia sisältäviä ehkäisypillereitä määrätään usein aknen hoitoon. Vaihdevuosien aikana estrogeenin tuotanto hidastuu vähitellen ja loppuu. Se näkyy iholla. Tulee ryppyjä ja juonteita.  Iho ohenee ja kuivuu herkemmin.

Sanotaan, että rakkaus saa ihon hehkumaan. Surullisen ja väsyneen iho voi näyttää harmaan kalpealta.

                            Vuodenajat rytmittävät

Ihoa kannattaisi hoitaa myös vuodenajan mukaan. Talvella pakkanen, lämmitys ja kuiva sisäilma saavat ihon kuivumaan, ja normaalia ihoakin kiristää siksi helposti. Valottomuus saa kasvot kalpenemaan, ja monet iho-ongelmat riehaantuvat. Iho kaipaa enemmän hoivaa kuin kesällä.

Kohtuullinen auringonvalo hoitaa ihoa, ja lieventää atooppista ihottumaa, psoriasista ja aknea. Liika auringonvalo tuhoaa ihon tukikudosta kollageenia. Iho veltostuu; tulee uurteita ja ryppyjä.

                            Yhteys mieleen

Ihosairaus ei ole välttämättä vain kehon ongelma. Atoopikoilla on tutkimusten mukaan kohonnut riski psykiatrisiin sairauksiin,  muun muassa masennukseen ja ahdistukseen. Syytä ei varmasti tunneta, mutta univaikeuksilla voi olla osansa.

Ihotautien erikoislääkäri Ville Kiiski sanoo, että lapsesta saakka häiriintynyt unirytmi saattaa vaikuttaa aivoihin haitallisesti.

Atooppinen ihottuma saa ihon myös rypistymään helpommin. Sekin voi painaa mieltä alas. Jos atooppisesta ihottumasta tai psoriaksesta kärsivän iho saadaan kuntoon, kutina lakkaa ja yöunet paranevat, elämänlaatu voi kohentua dramaattisesti.

Lähteet: Voihyvin 6/2019, kuvat Pixaba

Ystävän kadehtiminen

Minä en juurikaan kadehdi ystäviä, mutta kadehdin noin ylipäätänsä valtaosaa ihmisistä siitä, ettei heillä ole paniikkikohtauksia ja aika ajoin vellovaa ahdistusta. Heidän elämä on helpompaa kuin minun siinä mielessä. Toki ymmärrän, että ahdistus kuuluu elämään, mutta kaikilla se ei muutu paniikiksi. 

Onneksi saan nykyään tosi harvoin paniikkikohtauksia, mutta ne ovat hirveitä kauheaa käsittämätöntä kuoleman pelkoa tai lopullisesti hulluksi tulemista. Tiedän, ettei noin käy. Mutta paniikkikohtauksessa se on vain pelkästään totta,  kun järjen ääni häviää, sumentuu kaukaisuuteen, piirtää hulluuteen huutomerkin ja pisteen yhtä aikaa.

Helsingin Sanomat teki kateutta ja ystävyyttä käsittelevän kyselyn. Vastauksia tuli 70. Jutussa mainitut ihmiset eivät esiinny omalla nimellään.

Veera, 23, sai kuulla hyvältä kaveriltaan: olet ihan nätti, mutta tuo ystäväsi on kaunis. Vertailu tuntui ikävältä, ja sai Veeran kadehtimaan ystäväänsä. Jos kaveri olisi pelkästään kehunut ystävän kauneutta, Veera olisi yhtynyt kehuihin.

Yhdessä ystävässään Veera kadehtii kauneutta, toisessa taas karismaattista persoonaa. Toinen ystävä nimittäin valaisee koko huoneen, kun hän astuu sisään.

Kukaan ei haluaisi tuntea kateutta. Etenkään ystäviä kohtaan. Silti moni tuntee. Kateutta tunnetaan mitä erilaisimmista syistä. Sitä voi aiheuttaa toisen ulkonäkö, ura, perhe tai terveys. Oikeastaan kateutta saattaa aiheuttaa mikä tahansa asia, jota itse arvostaa elämässä.

Kateutta saattaa siis tuntea niistä asioista, joita haluaisi omaan elämään. Vertailu kuuluu ihmisyyteen, ja vertailusta kumpuava kateus on inhimillinen tunne. Melko harva kadehtii julkkiksia. Useimmiten kadehdimme kaltaisiamme, siksi kateus kohdistuu helposti ystäviin. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Niin sanotusti tasan eivät käy onnenlahjat. Tämä on vain hyväksyttävä.

Oman kateuden tiedostaminen on tärkeää. Se ei ole aina helppoa, sillä oman kateuden tiedostaminen on ikävä ja häpeälliseksi koettu tunne. Moni ei myönnä kahdehtivansa. Tunnetta ei kannata kuitenkaan paeta, sillä sen tiedostaminen estää tunteen kasvamista myrkylliseksi.

Kateutta kannattaa kuunnella. Se kertoo nimittäin enemmän itsestä, omista toiveista ja haluista kuin muista ihmisistä. Se kertoo siitä, mitä ihailee ja arvostaa. Kateus voi paljastaa, mihin asioihin on elämässään tyytymätön.

Aina kateutta herättäviä asioita ei kuitenkaan voi saavuttaa, esimerkiksi tietynlaista ulkonäköä tai hyvää perhe-elämää, silloin täytyy keskittyä oman elämänsä hyviin asioihin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.4.2020, kuvat omat

Näin vähätellään koronaa

Koronaa vähätellään hyvin korkealla tasollakin. Puhumattakaan arjen tasosta, tunnen montakin ihmistä, jotka vähättelevät koko tautia. Ehkäpä he turvautuvat puolustusmekanismiin kieltäminen. Suututtaa.

Ja tietysti Trump. Hän ilmoitti, että Yhdysvaltojen terveysviranomaiset kehottavat koko kansaa suojaamaan kasvonsa ulkona liikkuessaan. Trump muistutti, että kyse on "vain suosituksesta" ja lisäsi, että "näin ei tarvitse tehdä" "en usko tekeväni itse niin", hän sanoi.

Vähän samoin tavoin Britannian pääministeri Boris Johnson ylpeili vielä 3.3 kätelleensä sairaalassa koronaviruspotilaita ja jatkavansa ihmisten kättelyä. Niin, ja yllätys, yllätys Johnson sairastui koronaan. Toipumista ja kaikkea hyvää kuitenkin hänelle.

Nämä ovat esimerkkejä "ei koske minua"-ajattelusta. Se perustuu yleisiin psykologisiin harhoihin. Yksilötasolla harhat vaihtelevat ylioptimismista yhteisen edun ongelmaan, jossa vastuu on levinnyt niin laajaksi, että oman toiminnan osuus tuntuu merkityksettömältä. Eikä enää noudateta yhteisiä sääntöjä. Ei pestä käsiä ja hakeudutaan ihmisten pariin.

Maailmanpolitiikassa psykologiseksi harhaksi näytti nousevan myös se, miten rajojen sulkeminen, muut maakohtaiset toimenpiteet ja "kansan erityispiirteet" voisivat aiheuttaa tilanteen, jossa juuri oma maa pärjäisi kaikkein parhaiten koronaa vastaan.

Esimerkiksi Turkissa television asiantuntijapaneeli piti vielä viime kuussa mahdollisena, että turkkilaisten geenit suojaavat koronalta paremmin kuin muiden kansojen geenit.

The Japan Times-lehti ehti vielä aikaisemmin iloita siitä, että japanilainen kulttuuri suojaa maata keskimääräistä enemmän. Perusteluina oli, että kavosuojia käytetään tavallisenkin flunssan ehkäisyssä, japanilaiset ovat tottuneet niihin. Hygieniataso on korkea, japanilaiset pysyvät hiljaa julkisessa liikenteessä eikä tuttuja halailla. Tämän jälkeen myös Japanin sairastumisluvut ovat kääntyneet jyrkkään nousuun.

Suomessa on ollut vastaavaa optimismia. Yhdessä Aamulehden pääkirjoituksessa muun muassa kerrottiin, että "Suomen sitkeän kansan tuntien voi olla hyvin mahdollista, että olemme maailman parhaita myös tässä."

Perustelut olivat hieman samanlaisia kuin Japanissa: "maailman paras terveydenhuolto, lainkuulijaisuus ja jäyhyys ovat tehokas yhdistelmä koronavirusepidemian torjumisessa".

Näiden suuntaisilla puheilla on ollut hyvä tarkoituskin: toivon ja tulevaisuususkon luominen vakavan kriisin keskelle, mutta ei kannattaisi aivan harhaiseksi lipsahtaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 5.4.2020, kuvat omat

Repsahdus laihduttamisessa

    Mustapapupihvi proteiinina ja kasviksia.

Niinhän siinä kävi, että pääsiäisen aikaan paino nousi kilon. Vaikka en omasta mielestäni aivan kauheasti, kursailemattomasti herkutellut. Pidin annoskoot pieninä. Oikeastaan ainoa kunnon sokerinen herkku oli Mignon suklaamunat. Pidän niin paljon niistä! 

Painan nyt 72 kg. Laihdutuksen alussa, kolme ja puoli kuukautta sitten painoin  81 kiloa. Olen nyt kuitenkin laihtunut kokonaisuudessaan 9 kg. Se on jo mielestäni hyvä saavutus. Toisaalta tuntuu nyt, että olen laihduttamisen luopio. Kelvoton.  Syntymätollo akan kopukka ja hupakko.

  Tyypillinen iltapala: ruisleipä, hunajamelonia ja omena.

Mutta kyllä se taas tästä. Hitaasti jaanaillen. Panen itseni ruotuun ja hyväksyn, että nyt paino junnasi, pysähtyi kokonaan ja sitä tuli lisää. Pääsiäinen on minulle suurempi juhla kuin joulu. Totisesti  iloisen juhlinnan arvoinen! Siihen liittyy myös luonnon, maan ylösnousemus kevääseen. Meillä on aina juhlittu kaikkia pääsiäisen pyhäpäiviä ja myös pitkäperjantaita. Ortodokseille se merkitsee paaston loppumista ja juhlaa kristuksen ylösnousemuksesta.

Tältä näytän 9 kiloa laihduttaneena. Vitsi, kun ei ole kuvaa ennen laihduttamista. Olisi ne paljon  käytetyt kuvat "ennen ja jälkeen". Mutta ennen laihdutusta tunika ei melkein mahtunut päälle ja oli ikävän tiukka. Nyt se istuu hyvin.
       
Olen nyt miettinyt Nutriltin vähäkalorista ruokavaliota. Eli niitä annospusseja tai valmiita pirtelöitä, joita pitää nauttia viisi kertaa  päivän aikana. Tosin pätkäpaastoan ja tulisin syömään niitä kolme pussia päivässä. Katsotaan miten käy, ostanko niitä.

Minä  kuitenkin tykkään niin paljon ruuasta ja syömisestä ja olen syönyt terveellistä kasvis-kalaruokaa koko koko laihduttamisen ajan suurilla kasvisannoksilla, paitsi pääsiäisen aikaan... Melkein herkkua  on parsa-, ruusu- ja kukkakaali, vihreät pavut ja kaikki kuivatut palkokasvit. Voisin syödä niitä mielin määrin.

Laihdutin viimeksi 13 vuotta sitten. Silloin käytin Nutrilettia, ja se oli rankaa, koska myös liikuin päivässä kolme tuntia. Mutta  laihduin nopeasti 13 kiloa. Joten Nutrilett kannatti. Toisaalta olen nyt myöhäiskeski-ikäinen ja aineenvaihdunta on hitaampaa kuin nuorella. Siksi laihduttaminen on vaikeampaa.

En tiedä, onko minulla jo vaihdevuodet. Vaikka kuukautiset loppuivat muutama kuukausi  sitten, fyysisiä oireita ei ainakaan vielä ole, ja psyykkisenä oireena voisi olla mielialojen heittely. Juon granaattiomenamehua, ja sen sanotaan olevan luonnon paras estrogeeni ja lisäksi syön kasvisruokaa, nämä vähentävät vaihdevuosioireita. Minulla voi hyvinkin olla vaihdevuodet ja olenhan jo sen ikäinen, 54-vuotias.

Pitäisi mituuttaa estrogeeniarvot. Kunhan saisi aikaiseksi. Päätin jo kauan sitten, että haluan vaihdevuosissa hormonikorvaushoidon, koska ajattelin meneväni aivan sekaisin ilman sitä. Nyt en enää ole niin varma. Ehkä en tarvitsekaan sitä. Jos tämä nyt sitten on vaihdevuosia. Minulla on myös lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa. En tiedä nyt sitäkään, onko kilpirauhasarvot tasapainossa. Yhdessä vaiheessa oli ylitoimintaakin. Kilpirauhasarvokin pitäisi mituuttaa.

Vein yläkertaan kaappiin jäljelle jääneet Mignon-munat, jos iskee taas himo niihin, voin hillitä sen mielikuvaharjoituksella  matkan aikana yläkertaan.

Pääsiäisenä syötiin muun muassa pestolohta, oreganokatkarapuja ja parsaa ja ahventa. Muut söivät myös kanaa. Lisäksi söimme runsaat  myöhäiset, yhteiset aamiaiset eli kai pitäisi sanoa brunssit, joihin kuului esimerkiksi yrttiset mozzarella-tomaattiuunimunakkaat,  rahkapiirakka ja  itse leivotut tuoreet sämpylät. Kokkasin suuresti iloiten. Käytin ruuan laittamiseen paljon aikaa. Sitten herkuttelimme yhdessä toisen tyttären ja miehen kanssa. Myös valko-tai punaviiniä joimme aterioilla. Nams! Erityisen hyvää oli oreganojättikatkaravun pyrstöt. Niiden ohje kuvin seuraavasti:

Katkarapujen kuivaamisen jälkeen paistettiin oliivi- ja seesamiöljyssä savupaprikaa, chilirouhetta ja kuivattua oreganoa pannussa, kunnes mausteet alkoivat tuoksua. Sitten lisättiin katkaravut pannulle ja paistettiin noin pari minuuttia kovalla lämmöllä.  Lisättiin aurinkokuivatut tomaatit, valkosipuli ja sitruunamehu. Paistettiin vain hetki ja lisättiin oregano- ja persiljasilppu.

Näin siis laihdutus voi mennä, mutta aion tuhertaa sen parissa. Sitkeästi. Kunnes 68 kg on saavutettu. Eikä tämä niin vakavaa ole. Jos paino ei ala pudota kahden viikon sisällä, hyväksyn sen itselleni sopivaksi painoksi. Toisaalta eihän ole mitään muuta kuin vain aikaa tähän laihdutusjuttuuni. Voin katsoa vaikka kaksi kuukautta, mihin suuntaan tämä menee. Olen rakastava ja armollinen itselleni. En liiaksi halua kiusata itseäni, vaikka tämä laihdutus ei ole ollut erityisen vaikeaa tai hankalaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!