Valittamisesta on hyötyä. Se tuulettaa tunteita ja purkaa turhautumista. Me valitellaan puolin ja toisin miehen kanssa. Valittaminen yhdistää ja on aika kivaakin (?).
Nyt on kodin ulkopuolinen kaikki kiva peruttu. Kevään ja kesän suunnitelmat menevät uusiksi, mutta mieleen tulee myös kehtaako sitä valittaa, kun monella on minua paljon enemmän huolia. Esimerkiksi lomautukset ja kokonaan työttömäksi joutuminen, yksityisyrittäjien murheet toimeentulosta, yksinäisyys, lapselle turvattomat kotiolot, päihteet ja tietysti koronaan sairastumisen pelko.
Kaikki ei mene aina putkeen, ja se saakin tuntua kurjalta. On aivan hyvä myöntää, että tämä ei tunnu reilulta ja ottaa nyt päähän. Kaikenlaisten tunteiden - myös kielteisten, kauheiden, kuolemanpelkoisten - hyväksyminen on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Hyväksyvä asenne jo itsessään hillitsee stressireaktiosta aiheutuvia tunnereaktioita.
Valittaminen on yleensä sosiaalista toimintaa. Ihmisen päivittäinen valitus ei monesti tähtää muutokseen vaan valitus on turhautumisen purkamista, sympatian hakemista. Koronassa ei voi edes yrittää muuttaa poikkeustilannetta. Viranomaisten ohjeita on vain noudatettava, jotta ei sairastuisi. Muuta ei voi tehdä. Ehkä vain syödä C-vitamiini- ja sinkkilisää.
Poikkeustila rajoittaa itsenäisyyttä todellisista syistä. Pelottaa, hirvittää. Mutta kun maailmaa ei voi nyt oikein muuttaa, voisi vaikka yrittää vähän muuttaa itseään. Tämä tilanne on haaste, mutta myös mahdollisuus.
Tutkijat erottavat toisistaan ikävien asioiden rakentavan pohtimisen ja haitallisen hautomisen. Jatkuva uhkakuvien kelaaminen mielessään stressaa ja lietsoo katastrofimielialaa ja paniikkia.
Puhuminen auttaa, mutta sen vastapainoksi tarvitaan tekemistä ja toimintaa, joka vie ajatukset muualle. Esimerkiksi arkielämänsä rutiinien säilyttäminen on osa tätä.
Lähteet: Helsingin Sanomat 2.4.2020, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!