Näin väittää sosiaalipsykologi Devon Price tutkimustensa perusteella. Hänen mukaansa laiskalta vaikuttavassa käyttäytymisessä ei ole kyse laiskuudesta vaan mielen sisäisistä esteistä.
Käytös, jota arjessa pidetään laiskuutena, johtuukin Pricen mukaan:
1)Pelosta, ettei onnistu riittävän hyvin.
2)Hämmennyksestä siitä, ettei tiedä miten aloittaa tehtävä.
Price kuvailee eniten työhön liittyvää laiskuutta. Työn ulkopuolisessa elämässä ihmiset kaipaavat rentoutumista, se voi olla vaikkapa kuntoilua tai sohvalla makoilua. Sanotaanhan myös , että luova laiskottelu liittyy esimerkiksi yleiseen luovuuteen sekä taiteen tekoon.
Price kirjoittaa: "Mitä tärkeämpi tehtävä ihmiselle on ja mitä enemmän hän haluaa siinä onnistua, sitä todennäköisemmin hän alkaa viivytellä sen tekemisessä."
Suomalainen aikaansaamiseen perehtynyt psykologi Satu Pihlaja lisäisi Pricen sisäisten esteiden listaan:
3)Stressi eli mielen kaaos, jossa ihminen yrittää tehdä monta asiaa yhtä aikaa.
4)Masennus, jossa toimeen tarttuminen on vaikeaa.
5)Motivaation puute, kun tehtävä ei tunnu innostavalta.
Pihlajan mielestä on olemassa tilanteita, joissa ihan aidosti laiskottaa. Tätä selittää se, että ihmisillä on biologinen vietti laiskotteluun.
Ihmiskeho on rakentunut säästämään energiaa. Vaativia ja uusia asioita tehtäessä aivot käyttävät paljon energiaa. Siksi aivot haluaisivat toistaa vanhoja rutiineja ponnistelun sijaan. "Jos ihminen seuraisi vain kehon luontaista viettiä, ei tapahtuisi mitään", Pihlaja sanoo.
Ihmisten välillä on eroja siinä, kuinka taipuvaisia he ovat säästämään energiaa. Toiset saavat asioiden aikaansaamisesta suuremman mielihyvän kuin toiset. Tätä selittää yksilön biologia, ja vuorovaikutuksessa syntyneet kokemukset. Jos on oppinut, että ponnistelua ja vaivannäköä seuraa ennemmin tai myöhemmin palkkio, sitä todennäköisemmin saa asioita aikaiseksi.
Lähteet: Helsingin Sanomat 19.1.2020, kuvat omat
Hyvin mielenkiintoista. En allekirjoita Pricen ajatusta siitä, että mitä tärkeämpi tehtävä ihmiselle on ja mitä enemmän hän haluaa siinä onnistua, sitä todennäköisemmin hän alkaa viivytellä sen tekemisessä. Minulla on monta kotiaskaretta, joita en pidä kovin tärkeinä, mutta en silti ryhdy niihin viivyttelemättä. Tästä lähtien alankin säästää energiaa, kun laiskottaa. Kuulostaa heti paremmalta.
VastaaPoistaOn epämiellyttävää, kun aina laiskotellessa tulee syyllinen olo. Johtuu kai kasvatuksesta. Ainahan sitä nuorena kuuli, ettei Luoja laiskoja elätä.
Mukavaa iltaa Marja!
Kiitos Kirsti kommentistasi. Pricen käsitykset ovat hänen omiaan. En itsekään allekrjoita niitä kaikkia. Onpahan mielenkiintoinen teoria ja suhtautuminen laiskuuteen. Minäkin viivyttelen joidenkin kotitöiden tekoa, etenkin siivoamista. Ehkäpä voit oppia syyllisyyden tunteen pois ehdollistamista. Kyllä itsekin tunnen joistakin jutuista syyllisyyttä, ja kasvatuksesta se varmasti johtuu.
VastaaPoista