Kun huolestuttaa koko ajan

Ida Romppaisen, 22, elämä on täynnä uhkakuvia. "Ajatus tulee mieleen joka päivä: Mitä jos? Mitä jos tänään lähden kotoa bussilla ja se ajaakin kolarin?  Mitä jos en pessyt käsiäni tarpeeksi hyvin ja sairastun koronaan?"

Väsyneenä ja pimeässä mieleen nousee stressin aiheita, kuten ensi viikon hammaslääkäri ja huoli raha-asioista.

Romppainen valvoo sängyssä ja miettii, miten hän selviää, ja miten asiat järjestyvät.

Monet Romppaisen ahdistuksen aiheet liittyvät kuolemanpelkoon ja terveyteen. Jos pohje on kipeä, ensimmäinen ajatus on laskimoveritulppa. "Kauppaan mennessä saatan miettiä, että mitä jos saan siellä sydänkohtauksen?"

Kun ahdistus on hyvin voimakasta, Romppainen ei pysty keskittymään mihinkään muuhun. Aloitekyky heikkenee, eikä muisti toimi kunnolla.

Ahdistuneisuuden pahenemisen Romppainen huomaa esnimmäiseksi siitä, että päätä särkee ja leuat ovat jumissa, koska hän puree huomaamattaan hampaita yhteen.

Romppainen sai jo yläasteella diagnoosin yleistyneestä ahdistustuneisuushäiriöstä, kun tapahtui raskaita ja vaikeita asioita.

Ahdistus on sopivissa määrin osa elämää. Kaikkia ahdistaa välillä, mutta ongelmaksi ahdistus muodostuu, kun se on jatkuvaa, olosuhteisiin nähden liiallista ja toimintakykyä heikentävää.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on yksi yleisimmistä ahdistuneisuushäiriöistä eli neurooseista, joihin kuuluvat esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö ja erilaiset fobiat. Minulla on kokemusta paniikkihäiriöstä. Se on särisevää pimeyttä, musertavaa, täyttä kauhua, varmuutta siitä, että joko kuolee ja tulee hulluksi. Äärimmäistä ahdistusta ei voi edes oikein kuvailla sanoin. Se rikkoo sanatkin ja on niiden yläpuolella. Onneksi nykyisin saan paniikkikohtauksia vain harvakseltaan, ennen sain monta viikossa.

Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ihminen pelkää ja huolehtii jatkuvasti. Toisin kuin muissa ahdistuneisuushäiriöissä ahdistuksen kohde ei tarvitse olla selkeä, vaan ongelmaksi muodostuu itse huolehtiminen. Tunne on kuin loputonta heikoilla jäillä kävelemistä. Olo on jatkuvasti jännittynyt.

Korkeakouluopiskelijoiden ahdistuneisuusoireista kärsiminen on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Miksi on näin?

Mielenterveydestä puhutaan enemmän kuin aikaisemmin. Koulutuksen ja työmarkkinoiden kilpaillullisuus on kasvanut ja epävarmuus tulevaisuudesta lisääntynyt. Myös some vaikuttaa. Se on muuttanut kommunikaatiota ja lisännyt vertailua. Somea selatessa saatetaan ajatella, että muut ovat tyytyväisiä ja onnellisia, heille tapahtuu paljon. Minulle ei. Minä en ole onnellinen.

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivillä on usein muitakin mielenterveyden ongelmia, joista yleisimpiä ovat masennus ja muut ahdistuneisuushäiriöt. Jatkuva ahdistus voi johtaa lopulta uupumiseen ja masennukseen.

Uusien käypähoitosuositusten mukaan hoidoksi suositellaan kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa ja sopivaa lääkitystä. Psykoterapiassa ei riitä vain puhuminen vaan ahdistuneisuushäiriötä kärsivien täytyy  altistaa itseään asioille, jotka heitä ahdistavat.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.7.2020, kuvat omat

Aivot eivät tarvitse lisäravinteita

Näin väittää Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Eero Haapala. Aivojen hyvinvoinnin merkkejä on virkeä ja keskittymiskykyinen olo. Aivot eivät kuitenkaan tarvitse ravintolisiä pysyäkseen kunnossa.

Omega-3 ja B-vitamiinitablettien kaltaisten ravintolisien markkinointi perustuu siihen, että jollakin aineella tiedetään olevan tietty vaikutus ihmisen fysiologiaan. Ajatus on, että jos ainetta saisi lisää, se auttaisi aivoja voimaan paremmin.

Ravintoaineita saa kuitenkin riittävästi ruuasta. Ravitsemus on monimutkaisempi kokonaisuus kuin arkijärjellä ajattelisi. Ei nimittäin välttämättä tiedetä, millaisia vaikutuksia tietyllä aineella on yksinään.

Ruokalautasella on kaikkea sekaisin. Eri ruoka-aineet toimivat kehossa yhdessä. Haluttuja vaikutuksia aivojen hyvinvoinnille, kuten keskittymiskyvylle, saattaakin tehostaa ruuassa jokin toinen ravintoaine varsinaisen aivojen hyvinvointia edistävän aineen lisäksi.

Kasviksista  tai viljatuotteista saadut kuidut saattavat vahvistaa suolistomikrobiston monipuolisuutta. Tiedetään, että aivoilla ja suolistomikrobistolla on yhteys. Etenkin kuidut lisäävät aivojen hyvinvointia.

Monipuolinen, värikäs ja kasvispainotteinen ruokavalio vahvistaa aivojen hyvinvointia. Lautasella kannattaisi olla pari kertaa viikossa rasvaista kalaa, josta saa monityydyttymättömiä rasvahappoja, kuten DHA:ta ja EPA:aa. Myös kasvisöljyissä on hyviä rasvoja.

Ruokavaliolla on aivoihin suoria ja epäsuoria vaikutuksia. Ruuasta saatava rasva voi vaikuttaa suoraan hermosolujen toimintaan tai niiden rakenteisiin.

Epäsuorasti ruokavalion vaikuttaa hormoneihin, mikä näkyy aivojen toiminnassa. Ruokavalio vaikuttaa myös uneen, ja uni on aivojen terveydelle elintärkeä.

Ruoka-aineita, joilla on epäsuotuista vaikutusta sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan, kannattaa välttää. Tärkeintä aivojen terveydelle on välttää suolaa, mikä on yksi tärkeimmistä aivoverenkierron häiriöiden aiheuttajista ja aivoinfarktia ennustava tekijä.

Runsas tyydyttyneen rasvan käyttö aiheuttaa verisuonten ahtautumista, mikä voi saada aikaan tukoksia aivoissa.

Kasvispitoinen ruokavalio on hyväksi sydämelle ja verisuonille. Se auttaa myös laskemaan matala-asteista tulehdusta, joka näyttäisi heikentävän aivojen terveyttä jo nuorena.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.4.2020, kuvat Pixabay

Löytöeläintalosta saatu Siiri-kissamme

En voi edes oikeasti  kuvata, miten olen rakastunut meidän Siiri-kissaan. Tässä postauksessa on lähinnä kuvia suloisesta Siiristä. Saimme Siirin löytöeläintalosta kevättalvella. Siiri oli löytynyt pienenä pentuna erään talon pihalta. Löytöeläintalossa oli aika ankeat olosuhteet. Kissat ja koirat olivat häkeissä. Siirillä ei ollut elämään hyvät lähtökohdat. Ja heti kun näin hänet, mieleeni tuli nimi Siiri.

Melkein kaksi kuukautta  Siiri oli sänkymme alla. Laitoin sinne ruokaa ja hiekkalaatikon. Joka päivä puhuin hänelle ja hän liikkui öisin. Yhden kerran heräsin siihen, että hän nukkui vatsallani. Mutta päivisin hän oli erittäin arka, eikä tullut pois sängyn alta.

Sitten hän uskaltautui keittiöön. Istui lähinnä pöydällä, ja juoksi karkuun, kun häntä lähestyi. Vähitellen hän alkoi maukua minulle paljonkin ja kovaa. Ehkä se korvasi silittämisen. Joten juttelimme paljon. Mieheni oli aivan ihmeissään tästä maukumisesta, vastavuoroisesta keskustelusta.

Sitten viimein noin kuukauden päästä Siiri antoi silittää itseään. Voi, että miten onnellinen olin siitä! Melkein itkin. Jotenkin suuri huoli poistui. Minulle kärsimättömälle ihmiselle Siiri opetti kärsivällisyyttä. Löytökissaa ei kesytetä helposti. On annettava aikaa.

Siiri on nykyisin aikamonen temppuilija, suloinen sellainen. En rajoita vielä hänen hommiaan. Sitten vähän  myöhemmin. Siirillä on omanlaisiaan tapoja. Hän esimerkiksi tykkää kaataa kulhoja. Seuraavien  kuvien villi ja vapaa Siiri osoittaa, että heikommistakin olosuhteista voi nousta niin sanottuun normaaliin elämään. Mutta mitähän sekin on?

Seuraavissa kuvissa Siiri kaataa kannun. Kaataminen on ollut hänen intohimonsa. Voi luoja, miten hän nauttii siitä pienine suloisine tassuineen. Minä hommailen noissa kuvissa mausteyrttien pistokkaiden istuttamista ruukkuihin.

Siirillä on väliin jännä tapa syödä. Hän ikään kuin kauhoo ruokaa suuhunsa. Mutta tärkeintä on, että hän on kylläinen.

Lisää kuvia Siiristä:

Ei kai taas kaatamassa.

Yksi Siirin lempihomma on kopsuttaa   multaa kukista.

  

Kille-kissaamme emmen ole unohtaneet. Hän on rakas ja suhtautuu Siiriin leikkikaverina.

Epäselvässä kuvassa Siiri piiloutuu sanomalehden alle.

Siiri vähän ennen päiväunille nukkumista.

Illanvietto tyttären kanssa ja puutarhan tilanne

Tytär ehdotti tässä yhtenä  iltana, että grillattaisiin ja tehtäisiin viimein sitä sangriaa, minun lempialkoholikesäjuomaa. Ei kun kaupoille ja alkoon.

Mies oli työkeikalla, eikä ollut grillaamassa kuten yleensä. Mutta saimme silti pallogrilliimme hyvän hiilloksen. Naisvoimaa.

Sangrian teen aina yksinkertaisesti. Tällä kertaa luumuja, nektariineja ja limea paloiksi. Puolet  punaviiniä, puolet spritea. Oi, kun on hyvää!

Grillasimme kasvislohinyyttejä, paprikoita, tomaattia ja halloumia, joka vähän kärähti. Soitin yhdelle ystävälle ja pyysin mukaan, mutta hänellä oli flunssaoireita ja hän jäi varmuuden vuoksi kotiin. Tänään oli huojentavaa kuulla, että hänellä on lääkäreiden mukaan vain tavallinen flunssa.

Nyytteihin tuli mausteeksi omaa tilliä ja thaibasilikaa.

Jälkiruoaksi uunijuustoa, josta olen nyt innostunut.

Tyttären kanssa onneksi voimme jutella yöhön ja jopa aamuun asti. Hän on puhelias ja avoin. Suhteemme on hyvin läheinen. Tytär ei halua olla blogikuvissa.

Juhlintamme kesti aamuaurinkoon saakka.

Ei meikäläinen tumpelo saa haloista rivejä. Lopulta vain heittelin puita sinne tänne, mutta kuitenkin sateelta suojaan.

Pieneen  juhlaan oli aihettakin, koska sain sirkkelöityä ison puukasan talven polttopuiksi. Aikaa siihen meni, mutta eihän minulla ole muuta kuin aikaa leppeinä kesäpäivinä. Lähinnä ruoanlaittoa, leipomista, siivoamista, koneiden täyttöä ja tyhjentämistä.

Ulkohommat ja puutarhanhoito on piristäviä. Ja olen taas tapani mukaan kovasti innostunut uudesta asiasta. Nimittäin noiden polttopuiden teosta. Loput puut on sahattava moottorisahalla. Minulle aivan uutta, mutta uuden oppiminen on hyvää elämää. Minunlaiselle kärsimättömälle ihmiselle nämä polttopuuhommat ovat sopivia. Työtä voi tehdä nopeasti ja kädenjälki näkyy heti. Melkein hihkun innosta. Kuumalla ilmalla teen hommia raukeasti ja hitaasti. Oikeastaan pidän siitä, kun hiki valuu pitkin kasvoja.

Mieskin melkeinpä myös hihkuu tästä uudesta harrastuksestani, kun hänen ei tänä vuonna tarvitsekaan tehdä polttopuita. Ollaan molemmat tyytyväisiä.

Puutarhassa tapahtuu paljon kesän kuluessa.

Kylvin liikaa salaattia, mutta syödään sitä paljon. Oma salaatti on aina luomua kuten muutkin kasvikset.

Kesäkurpitsaakin on aivan liikaa, viisi tainta. Onneksi minulla on paljon kesäkurpitsareseptejä ja aina voi osan sadosta lahjoittaa naapureille.

Tähän pienelle läntille varasin paikat ainoastaan karviaiselle ja mustaherukalle. Alue oli vuohenputken vallassa. Ja vietin paljon aikaa sen juuria pois kaivellen. No, sitten iski vihreän ikävä. Istutin mahtailevan kurpitsan, villiviinejä miehen autotallia vasten, varjoliljoja, rodoja,  erilaisia aluskasveja, auringonkukkaa ja kehäkukkaa. Lienenkö näissä jutuissa kyltymätön.

Avomaan kurkku tekee jo kurkkuja. Kohta alkaa säilöminen. Teen hapatettuja venäläisiä suolakurkkuja, maustekurkkuja ja tavallisia suolakurkkuja.

Riviväleissä ja muuallakin olen antanut tämän maanpeitekasvin, muistaakseni keltapeipin, kasvaa vapaasti. Se on niin nätti.


Hyvää viikonloppua kaikille!

Länsimainen ruokavalio ärsyttää suolistoa

Länsimaissa, muun muassa Suomessakin, väestöstä 20-25 prosenttia on kroonisesti herkkävatsaisia. Jatkuva turvottelu on miltei normaali tila. Tätä on tutkittu paljon.

Selvä lääketieteellinen mittari huonolle ruoansulatukselle on ärtyneen suolen oireyhtymä (IBS). Siitä kärsii länsimaissa 15-21 prosenttia. Samoin refluksitauti eli mahanesteen nouseminen säännöllisesti ruokatorveen tai kurkkuun ja polttelee on hyvin yleinen. Kaukoidässä nämä vaivat ovat harvinaisempia. Ärtyneen suolen oireyhtymässä suoliston mikrobisto on muuttunut köyhemmäksi.

Ruokavalion muuttuessa suoliston mikrobisto voi muuttua jyrkästi jo muutamien päivien aikana. Yhdysvaltoihin muuttaneiden thaimaalaisten suoliston bakteerikanta alkoi köyhtyä nopeasti.

Mitä kauemmin thaimaalaiset asuivat Yhdysvalloissa, sitä köyhemmäksi muuttui heidän bakteerikantansa. Muutokset yhdistyivät lihomiseen.

Länsimaalaisessa ruoassa on vähemmän ravinteita ja kuituja, ja se sisältää paljon sokeria, rasvaa ja pitkälle prosessoituja ruokia.

Yksi selitys suoliston sairauksille on yllättävää kyllä syömisen rytmi, johon vaikuttavat jo ruokailuvälineet. Kaukoidässä syödään puikoilla, mikä hidastaa syömisrytmiä ja pienentää suupaloja.

Riisin verensokeria nostattava vaikutus, glykeeminen indeksi, pieneni 81:sta 68:aan, kun riisiä syötiin lusikan sijasta puikoilla.

Hitaasti syövillä on kolme kertaa vähäisempi metabolisen oireyhtymän riski kuin nopeasti syövillä. Oireyhtymässä ihmiselle kasaantuu valtimokovettumataudin, hitaan tulehduksen ja 2-tyypin diabeteksen vaaratekijöitä.

Runsaat ateriat, ilman nieleminen, hotkiminen ja hiilihapotetut juomat ovat keskeisiä refluksitaudin syitä.

Japanissa aikuisista noin neljä prosenttia on lihavia, kun Suomessa sama lukema on noin 25 prosenttia. Perinteinen japanilainen ruoka on hyvin ravitsevaa ja se tukee ruoansulatusta. Siinä on usein paljon maitohappobakteereja sisältäviä ruokia, esimerkiksi misoa, joka on hapatettu soijaruoka. Maitohappobakteereja sisältävät ruoat sulaa helposti, koska bakteerit ovat tehneet hajoitustyötä etukäteen.

Yllättäen Ranska on poikkeus länsimaista, sillä siellä ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsii vain viisi prosenttia, ja myös refluksitautia on vähemmän.

Miksi ranskalaisilla on vähemmän suolistotauteja kuin muilla länsimaalaisilla? Vastaus ei ole herkuista kieltäytyminen. Ranskalaiset syövät kuusinkertaisesti juustoja, nelinkertaisesti leivonnaisia ja kolminkertaisesti lihaa verrattuna Yhdysvaltoihin.

Ranskalaisten salaisuus saattaa olla "pienten annosten ruokavalio". Siinä suositaan kaikenlaisia ruokia, mutta pieninä annoksina. Näin syövät saavat vähemmän kaloreita. Pienet annokset eivät myöskään kuormita ruoansulatusta eivätkä käynnistä suoliston stressiviestinää aivoihin. Ruokailu on myös arvokas tapahtuma, eikä vain tankkausta. Ruoan tulee olla hyvää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.7.2020, kuvat Pixabay