Mistä johtuu, minkälainen puoliso valitaan?

 

Ihastumiseen saattaa riittää, että kumppanin seurassa herää lapsuudesta tuttu tunne. Omat vanhemmat siis vaikuttaa monella tavalla siihen, millaisen kumppanin valitsee. Kumppanilta voi esimerkiksi hakea niitä kokemuksia, joita olisi kaivannut omilta vanhemmiltaan, tai etsii juuri sitä, mitä vanhemmilta sai.

Nämä ajatukset ovat psykologi, psykoterapeutti, paripsykoterapeutti ja tunnekeskeisen pariterapian työnohjaaja ja kouluttaja Hanna Pinomaan.

Puolison valintaan vaikuttavat monet tekijät. Osa niistä voi selittää sitä, jos kumppanissa tuntuu olevan jotain samaa kuin omassa vanhemmassa.

Puolison valinnassa tuttuus viehättää monia. Se luo turvallisuuden tunnetta, jota ihmiset yleisesti kaipaavat.

"Tutkimukset ovat osoittaneet, että meitä miellyttävät sellaiset ihmiset, joiden kanssa tunnemme olomme mukavaksi ja turvalliseksi", Pinomaa sanoo.

Puolisoehdokas voi olla vaikkapa turvallinen, luotettava tai  hauska samalla tavalla kuin oma äiti tai isä.

Saattaa olla niinkin, että ihminen kaihtaa tietoisesti vanhempaa muistuttavaa ihastusta, jos oma äiti tai isä on ollut esimerkiksi valtavan ankaria. Myös kumppanin ulkonäössä saattaa olla jotain samaa kuin toisessa vanhemmassa.

Samankaltaisuus ei tarkoita vain ulkonäköä tai luonteenpiirteitä. Ihastumiseen saattaa riittää, että kumppanin seurassa herää lapsuudesta tuttu tunne. Näin käy usein tiedostamatta.

Pinomaa antaa esimerkin: jos äiti on ollut hyvin huolehtivainen ja suojeleva, ihminen saattaa etsiä kumppania, joka ottaa vastuun ja tekee päätökset, koska se tuntuu tutulta ja turvalliselta.

"Tai jos lapsena tottunut kannattelemaan vanhempiensa tunteita, saattaa hakeutua parisuhteeseen, jossa alkaa huolehtia kumppaninsa tunteista ja ongelmista."

Silläkin on varsin iso merkitys, millainen kokemus ihmisellä on vanhempiensa parisuhteesta  ja siitä, miten nämä ovat kohdelleet toisiaan.

Jos menneisyyteen sisältyy muun muassa paljon rikkonaisia kokemuksia, ihmisen saattaa olla vaikea elää sellaisen kumppanin kanssa, joka tarjoaa lämpöä ja rakkautta. Se on hänelle hämmentävää ja vierasta, jos on tottunut uskomaan siihen, että maailmasssa pitää selvitä yksin.

Lapsen kiintymyssuhdetyyli  muotoutuu sen perusteella, miten herkästi vanhemmat osaavat tulkita lapsen tarpeita ja vastata niihin hoivallaan. Mitä enemmän lapsi saa   oikea-aikaista hoivaa, sitä enemmän hänelle  kertyy  kokemuksia, joiden mukaan hän on rakastettava ja voi luottaa ympäröivään maailmaan.

Kiintymyssuhteet vaikuttavat paitsi puolisoiden käyttäytymiseen parisuhteessa myös siihen millaisista ihmisistä ylipäätään viehättyy. Tutkimuksista tiedetään, että turvallisesti kiintyneet pariutuvat usein keskenään ja turvattomasti kiintyneet keskenään.

Jos taas kasvuympäristö on ollut turvaton, ja jo lapsena on pitänyt päättää paljosta yksin, hän saattaa valita aikuisena kumppanin, joka on etäinen ja vaikeasti tavoitettavissa

Muutos on kuitenkin mahdollinen, Pinomaa sanoo. "Parisuhde on toinen mahdollisuus kokea turvallinen tunneyhteys ja saada turvallinen kokemus itsestä ja muista ihmisistä. Näen työssäni, että turva voidaan rakentaa uudelleen."

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.10.2023, kuvat omat

Elämää maalla 6.

 

No, mitäs olen täällä korvessa vanhassa talossa puuhaillut? Pientä pintaremonttia eli maalausta. Luettelen, mitä olen tehnyt, vaikka on sanonta: Laiska töitään luettelee. Taidanpa olla vähän laiska. Myönnettäköön.

Maalaushommani alkoi pönttöuunin maalauksesta. Olen tosi tyytyväinen siihen, että se on nyt vihreä. Pönttöuunista siirryin lasikuistin 12 ikkunan karmien maalaukseen. Niihin ei oltu koskettu varmasti kertaakaan. Hirveä siivo.

Sitten maalasin talon kaikki 13 ovea. Sitten kaappien ovia ja lopulta lattialistat tällä viikolla. Mitäs seuraavaksi? Olen alkanut ajatella, että maalaisin tupakeittiöstä yhden seinän vaaleanvihreäksi ja joko vaaleanpunaiseksi tai oranssiksi. Vieressä päädyssä on tosi värikäs kasviaiheinen tapettiseinä valkoisella pohjalla. Toisella puolella paljon viherkasveja.

Kasviaiheinen tapetti nimeltään Raparperi on hyvin levoton, mutta piristää mieltä. Haluni maalaamiseen lähentelee kai jonkinlaista hulluutta, mutta antaa mennä vaan.

Vihreän ja oranssin värien liitto olisi sopiva minun värisilmääni, mutta oranssi ei toistu missään.  Se kuitenkin houkuttelee minua. Katsotaan, päädynkö oranssiin vai vaaleanpunaiseen, joka on melko hallitseva väri tapetissa. Ensi viikon homma. Kuten myös lehtien haravointi. Olen odottanut, että suurin osa koivun lehdistä on tippunut, ja sitten vasta haravoin. Nyt on aika.Ennen kun tulee routa. Mielelläni haravoin, mutta lehtikasojen roudaaminen pois joutomaalle tuntuu aina työläältä.

En hallitse tätä Windows 11. Digiblondina en ymmärrä digikieltä. Haluaisin myös uudemmat kuvat taskuihin siis ehkä tiedostoihin järjestyksessä esimerkiksi kuukausittain 2023-10. Ensi viikolla täytyy mennä taas kauppaan, josta ostin koneen ja pyytää  apua. Vaikka viime kerralla poika, joka möi koneen minulle sanoi, että muistaa jo salasanani. Hups heijaa, olen vaivannut häntä niin kovin. Mutta elän toivossa, että joskus vielä ymmärrän tätä konetta.

Tähän maalaiselämään liittyy suuresti talon lämmitys. Meillä on ilmalämpöpumppu, pellettitakka ja kaksi pönttöuunia. Mutta - suoraan sanottuna helvetisti - minua raivostuttaa, että halot on tänä vuonna märkiä. Yleensä saan tulen uuniin vasta noin neljännellä sytytyskerralla. Naapuri on lahjoittanut aina puita, jotka on karsittu metsän harvennuksessa. Tänä vuonna ne olivat tuoreita ja kosteita. Mutta täällä maalla naapuriapu toimii ihanan hyvin puolin ja toisin.

Sain vain yhden kurpitsan tänä vuonna, mutta se on niin iso, että siitä on moneksi. Keitin kurpitsakeittoa ja tein appelsiinikurpitsahilloa. Kurpitsakeiton ohje on hyvin yksinkertainen. Kurpitsaa paloitellaan, samoin sipulia ja valkosipulia. Kasvislientä laitetaan niin paljon, että kurpitsat juuri ja juuri peittyvät. Keitetään. Soseutetaan ja maustetaan timjamilla, mustapippurilla ja chilillä ja lisätään kermaa. Eipä juuri yksinkertaisempaa ruokaa ole olemassa.

On aivan ihanaa, että olen metsässä käyskennellessäni löytänyt suppilovahveroita. Metsä antaa niin paljon. Rauhaa, kauneutta ja satoa.

Minulle meinaa tulla edelleen paniikkikohtauksia. Kun tunnen sellaisen tulevan toispuoleisen päänsärkynä  tai turtumisena, otan, jos olen kotona, lääkkeen ja menen vuoteeseen. Tämä vie pois kohtauksen. Mutta olen ollut aina ahdistukseen taipuvainen, kuitenkin niin sanotun elämään liittyvän ahdistuksen olen hyväksynyt.

Olen nyt Netflixissä katsonut The Good Doctor sarjaa reilut kaksi viikkoa myöhään iltaisin. Ja olen saanut tietoisesti katsottua  aina vain yhden osan. Jos sitäkään. Olen nukahtanut ja yleensä jo yöllä havahatunut hereille tietsikka sylissä, vieressä tai lattialla. Lattialle olen entisen koneen kaksi kertaa rikki menosta oppineena laittamaan sille tyynyjä. Ehkä joskus pääsen sarjan loppuun. Mutta nämä Netflix-sarjat ovat erittäin tehokasta unilääkettä minulle. Ensin luen kirjaa aivan pirteänä ja sitten vaihdan Netflixiin ja nukahdan miltei heti.

Olen tällä viikolla - ennen Netflixiä - lukenut Aulikki Oksasen Alumiinipaita-romaania. Se on hyvin kaunis kieleltään ja liikkuu eri aikatasoissa. Samoin olen kuunnellut Spotifyn musiikkia. Sellaista josta pidän. Se on parantanut minun yleislevottomuutta. Sanotaan - tai aivan tutkimusten mukaan -, että musiikki on eniten mieleen vaikuttava taidemuoto. Ymmärrän sen nyt.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ylivastuullinen haalii liikaa tehtäviä

 

Minä teen! Oli se pihatalkoot, suvun juhlat tai ylityöt. Melko usein se, joka toimii ylivastuullisesti töissä, tekee niin myös kotonaan ja sosiaalisissa piireissä. Ylivastuullisuus on kokonaisvaltaista huolehtimista ja murehtimista monista asioista.

Ylivastuullisuus voi johtaa uupumiseen siksi, että ylenpalttisesti vastuuta kantava ylittää usein oman vastuualueensa lisäksi myös jaksamisensa rajat.

On pakko. Täytyy. Pitää. Ylivastuullisuuteen liittyy velvollisuudentunnetta, perfektionismia ja kontrollintarvetta.

Ylivastuullisuuden juuret ovat usein heikossa vanhemmuudessa, mutta aina ei tietenkään näin ole. Esimerkiksi vanhemman alkoholismi on pakottanut ottamaan liikaa vastuullisuutta kotitöistä ja pienien sisarusten hoitamisesta.

Lapsuudessa on saattanut kehittyä kokemus, että on häpeällistä, jos ei hoida asioita ylivastuullisesti.

     

Heikkojen vanhempien lapselle ei tule tietoisuutta siitä, mistä vastuun kantaminen alkaa ja mihin se päättyy. Sen sijaan tulee rajattomuus, että minun pitää huolehtia aivan kaikesta.

Asioiden hoitamisesta on saatettu myös kehua ja palkita. Se on taas voitu sivuuttaa, miltä vastuunkantaminen on lapsesta tuntunut.

Ongelmallista on se, että vaikeaan ylivastuullisuuteen on vaikea havahtua ajoissa, koska ajattelu- ja toimintamallit on usein automatisoituneet.

Aina vastuunkantaminen ei liity persoonalisuuden  ominaisuuksiin. Joskus työssä saattaa joutua ylivastuulliseen asemaan resurssipulan takia.

Ylivastuullisuus voi liittyä pakko-oireiseen häiriöön. Henkilö pelkää aiheuttavansa omalla toiminnalla vahinkoa muille.

Omien rajojen vetäminen ei olisi  väärin. Silti ylivastuulliset ihmiset tuntevat siitä syyllisyyttä ja murehtivat, miten muut pärjäävät.

Ylivastuullisuudesta pois harjoitteleminen saattaa olla joskus loppuelämän prosessi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.9.2022, kuvat omat

Miksi vanhuksia kunnioitetaan tai ei kunnioiteta?

Minä kunnioitan vanhoja ihmisiä. Heidän elämänkokemusta, suhteellisuudentajua, viisautta ja usein tietynlaista rauhaa ja tyyneyttä. Näin on ollut lapsuudestani saakka, koska äidinpuoleinen ukki ja mummi olivat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä. Tukipilareita ja turvan antajia.

Aikoinaan metsästäjä-keräily- ja maanviljelyskulttuurit olivat täysin riippuvaisia vanhusten tiedosta ja kokemuksista.

Myös nykyajan perheissä arvostetaan isovanhempia. He saattavat tukea ja auttaa lasten kasvatuksessa. Mutta pitää muistaa, että heillä on myös aivan oma elämänsä.

Yhteiskunnan suhtautuminen on aivan toista. Nykyisin arvostetaan nuoruutta, rahaa ja jopa tietynlaista röyhkeyttä. Vanhusten syrjintä ja laiminlyönti tunnutaan hyväksyvän. Esimerkiksi vaativa lääketieteellinen tutkimus jonkin vaivan takia saatetaan jättää tekemättä. Tämä raivostuttaa minua. Ajatellaanko niin, ettei vanhuksista ole enää hyötyä työelämässä ja he kuolevat joka tapauksessa?

Mielestäni kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Iästä, varakkuudesta, terveydestä, yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

On omituista, että kun kaikkein vanhempien ihmisten määrä kasvaa ennätysvauhtia, heidän palvelujaan ajetaan alas. Suomi käyttää jo nyt huomattavasti vähemmän voimavaroja kuin Ruotsi vanhusten hoitoon. Mutta yhä uusia leikkauksia rahavaroihin suunnitellaan.

Vanhusten jättäminen heitteille ei ole sattumaa vaan valitun politiikan tulos.

Jos nyt yhteiskunnallisella tasolla haluamme osoittaa kunnioitusta vanhuksia kohtaan, monista ikäsyrjinnän muodoista on päästävä eroon. 

Vanhuksille on taattava kunnon hoito ja turva.

Kaikilla vanhuksilla ei ole varaa asettua yksityiseen hoivakotiin. Eläke ei riitä tai eläke menee miltei kokonaan hoivakodin maksuihin.

Olen aikanaan lukenut, että isoissa vanhainkodeissa, joissa on yleensä liian vähän henkilökuntaa, vanhuksille saatetaan jo noin kello seitsemän illalla antaa unilääkkeet. Jotta heitä ei tarvitsisi hoitaa. Lisäksi vanhuksille - jopa heidän tietämättään - syötetään masennus- ja psykoosilääkkeitä, koska ne väsyttävät. Ja hoivaa ei tarvita niin paljon, kun vanhus makaa miltei zombiena sängyssään.

Henkilökunnalla ei ole edes aikaa valvoa, syökö vanhus riittävästi. Toivottavasti lukemani tiedot ovat jo vanhentuneet. Epäilen kyllä.

Surullista että jotkut perheet sysäävät isovanhempansa näihin laitoksiin. Ja sitten melkein unohtavat heidät. Tämäkin vihastuttaa minua niin hemmetisti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.9.2018, kuvat Pixabay

Elämää maalla 5.

 

Tätä viikkoa on värittänyt -tai paremminkin mustannut - krapula. Viime lauantaina oli ystävän kanssa taas neljän tunnin puhelu. Saimme jostakin päähän, että juodaan nyt yhdessä puhelun aikana. Hauskaa oli! Minä join seitsemän annosta punaviiniä, mikä oli täysin liikaa. Juon yleensä 1-2 annosta viiniä. Näin syksyllä ja talvella punaviiniä, mikä aiheuttaa kyllä päänsärkyä. Mutta pidän niin sen mausta! Keväällä ja kesällä sitten kuivaa kuohu-, rose-, tai valkoviiniä.

Minulla täytyy olla erityisen herkkä hermosto, koska krapula kesti viisi päivää. Vai onko se vain tämä ikä? Olin levoton ja hyvin ahdistunut. En yleensä nuku päiväunia. Enkä krapuloissanikaan saanut päivällä unta, mikä olisi varmaankin parantanut oloani.

En hermostoni tähden voi juoda esimerkiksi Berocca energialisäravinnetta. Minulle tulee siitä hyvin levoton olo. Olen testannut kahteen kertaan.

Opinpahankin tästä juomisesta jotakin: en voi juoda isoja annoksia kuten nuorena ja vielä kolmikymppisenä kestin tuosta vaan krapulani. Veran kuoleman jälkeen join kerran ison annoksen ja se lisäsi surua ja ahdistusta.

Olen käynyt tällä viikolla vain kaksi kertaa kuntosalilla krapulan takia. Tai olen kyllästymässä siihen, mutta jatkossa käyn ainakin kaksi kertaa. Lihaskuntotreenissä ja lenkeillä pyrin valmistautumaan vanhuuteen hankkimalla lisää lihasmassaa. Ja ne endorfiinit kunnon kuntosalivoimailun tai lenkin jälkeen!

Olen nyt maalannut kodin ovet kahteen kertaan. Yrittänyt olla kärsivällinen ja mietteliäs. Olen tehnyt pohjatyöt huolellisesti. Maalarinteippiä, sanomalehtiä, hiominen käsin ja sitten vasta maalaaminen. Päätin eilen siirtyä tupakeittiön kaappien ovien maalaamiseen. Sitten on vuorossa lattialistat.

Tupakeittiön ensimmäisten kaappien maalaamisessa sekoilin. Maalasin alkuun kolme ovea hajamielisenä ihmisenä valkoisella, jota olin käyttänyt lasikuistin ja kodin ovien maalaamiseen. Tupakeittiön kaappien ovet  vaaleansinisiä. Kas kun en tätä huomannut, vaikka yleensä huomaan! Tänään täytyy käydä ostamassa vaaleansinistä maalia.

Kaksi keittiön kaappia ennen maalausta rapsutuksen jälkeen. Ja sitten ensimmäistä kertaa  väärän värisellä maalilla maalattuna.  

Monesti maalatessani olen ajatellut Veraa. Maalasimme yhdessä koko tupakeittiön muutama vuosi sitten. Kaksi kärsimätöntä ihmistä. Emme tehneet mitään pohjatöitä. Maalaamisen jälkeen verhotkin olivat maalissa. Puhumattakaan lattian ja vaatteiden tahroista. Ja maalausjäljestä.

Olen erään ystävän neuvosta löytänyt Spotify:n. Kuuntelen sitä välillä maalatessani ja lenkillä. Olen ihastunut siihen. Kuunnella lempiartisteja. Esimerkiksi Ismo Alankoa, Hectoria, Juice Leskistä, Amy Winehausea, Nina Simeonia...

Kahvittelimme menneellä viikolla erään ystäväni kanssa, joka ymmärtää surua. Hänen miehensä ja ainoa lapsensa kuolivat syöpään muutaman vuoden välein. Se oli murskata hänet, mutta hän lopulta selviytyi.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Huijarisyndrooman puolustuspuhe

 

Huijarisyndrooma ei ole vain yksilön ongelma, vaan taustalla vaikuttavat yhteiskunnan rakenteet, joiden vuoksi osa ihmisistä kokee huijariajatuksia muita useammin.

Huijarisyndroomasta kärsivä ei ajattele, että omat saavutukset ovat hänen itsensä ansiota vaan hän uskoo, että on huijannut muut uskomaan itseensä ja osaamiseensa. Hän saattaa ajatella esimerkiksi saaneensa hyvän työpaikan sattumalta osaamatta mitään ja odottaa, milloin muut huomaavat sen.

Huijarisyndrooma on eräänlainen ajatusvinouma,  jonka ytimessä on itsensä ja omien kykyjen epäily. Kyseessä on vääristyneeseen minäkuvaan perustuva kokemus, joka kumpuaa huonommuudesta ja riittämättömyydestä ja se voi  pahimmillaan kestää läpi elämän.Voimakkaasen kokemukseen voi liittyä myös syvää ahdistusta, mutta huijarisyndrooma ei ole varsinaisesti mielenterveyden häiriö.

Huijarisyndroomasta puhutaan usein yksilön kokemuksena, mutta yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat asiaan luultua enemmän. Ihminen elää yhteiskunnan rakenteiden ympäröimänä ja suhteessa muihin, millä on myös vaikutuksia ajatusmalleihin.

Akateemisten vanhempien lapsella on esimerkiksi helpompi hakeutua ja päästä yliopistoon kuin vähemmän koulutettujen vanhempien lapsella. Huijariajattelu voi liityä yhteiskuntaluokkaan.

On yhteiskunnan ja yksilön kannalta tragedia, jos ihmiset alkavat jättää käyttämättä osaamispotentiaaliaan ja mahdollisuuksiaan huijaritunteiden takia.

Sukupuolirooleihin liittyvät odotukset voivat ruokkia huijariajattelua.Eräässä tutkimuksessa haastateltu miespuolinen varhaiskasvatuksen opettaja kertoi, että saa usein kuulla ihmettelyä alavalinnastaan. Jatkuva ihmettely aiheutti sen, että hän tuli itsekin miettineeksi, miksi oikeastaan oli päätynyt sille alalle ja oliko hän oikeassa paikassa. Tieteyssä ammatissa tai  asemassa olevan odotetaan sopivan tietynlaiseen muottiin, ja jos näin ei ole, huijariajatukset voivat aktivoitua.

Monet vähemmistöön kuuluvat ihmiset joutuvat jo lähtökohtaisesti osoittamaan osaamistaan muita kovemmin ja perustelemaan omaa olemassaoloaan.

Huijarisyndroomasta puhutaan usein työelämän yhteydessä. Se voi kuitenkin vaikuttaa myös henkilön ihmissuhteisiin ja muuhun sosiaaliseen elämään. Aivan tarkkaan ei tutkimuksienkaan valossa tiedetä, miksi osalla ihmisistä kehittyy huijariajattelun kaltaisia ajatusvinoumia ja toisilla ei.

Joskus huijarisyndrooma voi olla niin vahva, että se estää ihmistä toimimasta, hakemaan uusia työtehtäviä, kouluttautumaan ja saavat vetäytymään pois ihmissuhteista. 

Kun huijariajatuksiin liittyy vahvaa ahdistuneisuutta, niiden käsittely esimerkiksi psykoterapiassa voi olla tarpeen.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 11.11.2021, kuvat omat

Turvotus ja nesteen kertyminen

 

Esimerkiksi lomareissun jälkeen olo on raskas, turvottaa ja paino on noussut useamman kilon. Tässä kyse on todennäköisesti ylimääräisestä nesteestä, jota voi aiheuttaa muun muassa liika suola, alkoholi ja pitkään paikalla istuminen.

"Kehon nestemäärä vaihtelee jossain määrin, ja paino voi sen takia heilahdella jopa parin kolmen kilon verran", kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri Tapio Aalto sanoo.

  

"Ihmisen on nautittava noin 7000 ylimääräistä kilokaloria lihoakseen. Muutamassa päivässä on vaikea syödä niin paljon. Siksi nopea painonnousu liittyy yleensä nestetasapainon muuttumiseen."

Nesteestä johtuva painon nousu palautuu yleensä nopeasti. Siinä on myös yksilöllisiä eroja.

Yleisin syy nesteen kertymiseen on alaraajalaskimoiden vajaatoiminta. Siinä laskimot eivät toimi kunnolla ja pumppaavat verta tavallista hitaammin takaisin kohti sydäntä. Laskimoiden paine nousee, ja nestettä tihkuu pienistä verisuonista niitä ympäröiviin kudoksiin.

Alaraajalaskimoiden vajaatoiminta kerryttää nestettä alaraajoihin, mikä aiheuttaa näkyvää jalkojen turpoamista ja voi nostaa painoa.

Myös muualla kehossa, esimerkiksi kasvoissa, voi esiintyä hyvälaatuista laskimoiden ja pienten verisuonien paineolosuhteiden vaihtelua.

"Kasvoissa pintaverenkierron sääntely on herkkää, ja iän myötä pienet verisuonet alkavat läpäistä nestettä herkemmin. Myös kudosten rakenne muuttuu, jolloin niihin voi päästä nestettä helpommin."

Yleensä ylimääräinen neste poistuu virtsan mukana, kun munuaiset pitävät huolen nesteen kuljetuksesta. Munuaisten kyky poistaa nestettä on rajallinen, ja se voi ylittyä eri syistä.

Myös hyvin runsas suolan ja alkoholin nauttiminen saattaa sitoa nestettä elimistöön esimerkiksi kasvoissa, mahassa tai käsissä.

Olo voi olla turvonnut, vaikka nestettä  ei olisi kertynyt tavallista enemmän. "Nesteturvotuksen tunnistaa siitä, että se näkyy päälle päin. Jos se ei näy, kyse ei ole nesteturvotuksesta", Aalto sanoo.

Pinkeä vatsa ei tavallisesti tarkoita sitä, että vatsaan olisi kertynyt nestettä. Turvonnut olo liittyy yleensä suoliston toimintaan ja ilmavaivoihin.

Jos jalat turpoavat koko ajan niin, että se alkaa haitata kenkien pukemista tai jalkojen ihonväri alkaa muuttua, kannattaa hakeutua tutkimuksiin.

"Nesteenpoistolääkitystä voidaan harkita, jos kotikonsteista ei ole apua. Myös erilaiset lymfahoidot saattavat auttaa."

Lähteet: Referaatti Kauneus&Terveys 10-2023, kuvat Pixabay

Elämäni maalla 4.

 

Viikko on kulunut kaikenlaista puuhatessa. Maalla vanhassa omakotitalossa asuminen vaatii oman työnsä.Pitää olla valmis miltei jatkuvaan remppaan ja lämmitykseen. Meillä pellettitakalla, pönttöuuneilla ja ilmalämpöpumpulla. Kannoimme miehen kanssa 500 kiloa pellettiä sankoilla lasikuistin saaveihin. Homma otti alaselkään, vaikka olen nyt käynyt kuntosalilla puoli vuotta kolme kertaa viikossa.

Maalaushomma jatkuu. Maalaan nyt talon kaikki ovet. Aloitin homman keskiviikkona.  Lauantaina tulisi olla valmista, mutta maalaan  kaikki toiseen kertaan. Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja tyyni, mutta olen kai pikkaisen kiirehtinyt. Pohjatyöt olen tehnyt nyt hyvin. Olen pessyt, hionut, käyttänyt maalarinteippiä ja sanomalehtiä. Olen kuunnellut välillä äänikirjaa. Nyt olen ihastunut Kristin Hannahin kirjoihin Satakieli ja Tomun ja tuulen maa.

Siinä hitaasti ja kärsivällisesti maalatessa olen muun muassa pohdiskellut vanhuutta. Sehän on väistämättä edessä. Olen jo 57-vuotias ja vanhuusikä alkaa 65-vuotiaana.

Minä en ajattele, että hurraa ihanaa alkaa uusi kypsä elämänvaihe, niin kuin jotkut mediassa väittävät. Minulle vanhuus merkitsee hidasta ruumiillista rappeutumista. Kuolemaa en tällä hetkellä pelkää. Olen alkanut uskoa, että niin pääsen 21-vuotiaana yllättäen kuolleen tyttäreni Veran luokse.

Vanhuus tuli aluksi mieleen siitä, kun yhtenä aamuna nousin sängystä ja selkä ja jalat olivat aivan kankeat. Köpöttelin keittiöön. Ajattelin, mitenkähän kankeat ne ovat kymmenen vuoden päästä. Pääsenköhän ylipäätään sängystäkään ylös.

Toivon, että pysyisin perusterveenä ja pää toimisi. Ettei minulle tulisi nivelrikkoa ja selkävaivoja. Verenpaine, kolesteroli ja kakkostyypin diabetes eivät vaivaisi. Samoin sydän- ja verisuonitaudit. Onneksi nyt olen perusterve ja kaikki veriarvoni ovat hyvässä kunnossa, verenpaine on jopa alhainen - mutta kaikkihan voi muuttua.

Käyn kuntosalilla oikeastaan valmistautumassa vanhuutta varten. Yritän kerryttää lihasmassaa etenkin jalkoihin, käsiin ja selkään. Teen vain yhden vatsalihasliikkeen. Olen hyväksynyt tämän pömppövatsani, enkä aio laihduttaa enää koskaan. En koskaan!

Muutama päivä sitten panin toiseen pönttöuuniin ensimmäistä kertaa tänä syksynä tulet. Tuntui hyvältä -  melkein idylliseltä - katsella liekkejä. Mutta tiedän kyllä, että talvella idylli häipyy, kun pitää lämmittää joka päivä, ja kantaa puita liiteristä saavilla. Lämmittäminen alkaa tuntua työläältä.

Oli haikeaa heittää kesäkukat ja mullat pois. Etenkin köynnöskasvit toivat minulle paljon iloa. Mutta on ihanaa ajatella, että varhaiskeväällä nousevat ensimmäisinä krookukset, jotka nekin tuovat paljon iloa.

ATK- hommat  edistyy minulla digiblondilla. Yksityistunti opettajan kanssa oli hyvin hedelmällinen. Sain uuden kuvan tähän blogiin ja face bookiin. Samoin yhdessä saatiin toiminto koneen kuvat näkyviin. Itse tällä viikolla monien kokeilujen jälkeen löysin toiminnon, millä tuodaan kuvat kamerasta koneeseen. Windows 11. on todellakin vaikeampi ja monimutkaisempi kuin edeltäjänsä.

ATK-kurssilla tällä viikolla opeteltiin kuvan käsittelyä. Opettaja opetti paljon toimintoja, miten kuvaa voi muuttaa paremmaksi. Monet niistä ei olisi tullut mieleenkään. Sen kai huomaa tämän blogin kuvista.  Suodattimia olen käyttänyt vain joihinkin selfieihin.

Olen lukenut tällä viikolla Philip Rothin kirjaa Haamu poistuu. Olen lukenut kaikki hänen kirjansa. Hänen hieman lakoninen tyyli ja yleensä lyhyet lauseet viehättävät.

Unilääkkeeksi olen katsonut Netflixiltä sarjaa The good doctor. Pidän jostakin syystä kovasti sairaalasarjoista, ja päähenkilön autismi kiehtoo.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Keski-iässä helposti tulevat kilot

 

Väestötilastoissa  näkyy selvä piikki painossa ikähaarukassa 40-60. Perimmäinen syy iän myötä hiipiville liikakiloille ei ole kuitenkaan aineenvaihdunnan hidastumisessa niin kuin usein ajatellaan.

Science-tiedelehden julkaisemassa tutkimus paljasti, että aineenvaihdunta pysyy keskimäärin lähes luotisuoran tasaisena ikävuosina 20-60 raskausaika mukaan lukien.

Viisikymppinen ihminen polttaa kaloreita yhtä tehokkaasti kuin 20-vuotias ja yli 60-vuotiaillakin aineenvaihdunta hidastuu maltillisesti eli 0,7 prosenttia vuodessa, summaa tutkimusjohtaja professori John Speakman.

Suomessa ylipaino lisääntyy keski-iässä ja sitä vanhemmissa. Suurin osa ihmisistä on kuusikymppisinä ylipainoisia. Tämän jälkeen ylipainoisten osuus vähenee.

"Ilmiötä ei selitä siinä kohtaa äkkinäinen laihtuminen väestötasolla, vaan monien lihavien tippuminen pois tilastoista eli kuolema", sanoo painonhallintalääkäri Andre Heikus.

Mikä sitten on syy lihavuuspiikkiin, jos ei ikä ja aineenvaihdunta? Lähtökohta on yksinkertainen: iästä riippumatta paino nousee, kun kaloreita nautitaan liikaa, mikä yleensä tapahtuu tiedostamatta.

Ruuhkavuodet osuu yhä useammin keski-ikään, koska ensisynnyttäjien ikä on noussut. Yhä useammat elää silloin arkea, jossa kiireisen työpäivän jälkeen edessä ovat kotipuuhat ja lasten- ehkä omien vanhempienkin- tarpeista huolehtiminen. Oma hyvinvointi jää silloin usein kakkossijalle, ja se vaikuttaa myös ruokarytmiin.

Monilla omaa kehoa kuunteleva rento syöminen voi olla hakoteillä. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin mukaan ateriarytmi ei ole juuri koskaan kunnossa painonsa kanssa painiskelevien asiakkaiden kanssa. 

Keski-iässä on jo usein myös varallisuutta nuorempia enemmän. Tällöin itseään saattaa helpommin palkita hyvällä ruoalla ja alkoholilla.

Jo nelikymppisenä monella voi olla takanaan useampi laihdutuskuuri. Nämä epäonnistuneet laihdutusrupeamat vaikuttavat hyvin epäedullisesti syömiskäyttäytymiseen, aineenvaihduntaan ja painoon. Tämä selviää Itä-Suomen yliopiston Faranak Halalin julkaistusta väestötutkimuksesta. Toistuvia laihdutusyrityksiä tulisi siksikin välttää, Halalin summaa.  

Kun ihminen laihduttaa hänen perusaineenvaihdunta hidastuu, koska elimistö jarruttaa luonnostaan laihtumista. Elimistö yrittää kaikin keinoin ylläpitää ravinnonsaantia.

"Painon jojoilu kasaa epäonnistumisen tunteita, mikä latistaa itsetuntoa. Laihduttamisen lähtökohdat tulisikin olla maltillisissa tavoitteissa, jotka ovat sopusoinnussa oman elämänrytmin kanssa", Borg sanoo.

Borgin ydinsanoma on, että keho tietää, kuinka paljon pitää syödä. Tärkeää olisi opetella tunnistamaan aito nälkä ja kylläisyys. Monilla nämä keskeiset kehosignaalit toimivat huonosti, ja siihenkin on usein syynä jatkuva laihduttaminen.

,

Vaihdevuosien alkaminen saattaa vaikuttaa painoon noin 50-vuotiailla naisilla, mutta eri tavalla kuin usein kuvitellaan.

.

Vaihdevuodet aiheuttavat helpoiten kiloja uniongelmien takia, joita tulee usein estrogeenin vähenemisen myötä.

"Havaitsimme, että niillä naisilla, jotka liikkuvat enemmän ja syövät terveellisemmin, oli enemmän lihasmassaa ja vähemmän rasvamassaa koko kehossa", väitöskirjatutkija Hanna-Kaarina Juppi kertoo.

Uniongelmat ovat tuttuja vaihdevuosissa, mutta myös ruuhkavuosissa. Jatkuvasta univajeesta kärsivät syövät tutkimusten mukaan keskimäärin 300-400 kaloria enemmän kuin riittävästi nukkuvat. Univaje houkuttaa syömään höttöruokia ja lisää napostelua.

Liikkuminen on täsmälääke keskivartalolihavuutta ja sisäelinrasvoittumista vastaan. Fyysinen aktiivisuus muun muassa alentaa tulehdusarvoja, kohentaa mielialaa, käynnistää useita elimistön korjausprosesseja ja lisää verenkiertoa.

Kiireisessä keski-iässä voi kuitenkin olla hankala syttyä liikuntaan nuoruuden innolla ja kehoakin voi kolottaa helpommin.  Tällöin on hyvä muistaa, että kävelemällä saavuttaa kalorinpoltossa juoksua vastaavia tuloksia, kunhan jaksaa kävellä hieman pidemmän ajan.

Vaikka liikunta on suositeltavaa painonhallinnassa, on vielä tärkeämpää olla ylipäänsä aktiivinen. Ennen kaikkea kannattaa vähentää istumista. Sillä kaikkia passiivisuudesta johtuvia haittoja ei edes voi paikata liikuntaharjoittelulla.

Muutamat reippaat juoksulenkit viikossa eivät riitä korjaamaan liiallisen istumisen tuomia haittoja, kuten insuliiniherkkyyden heikkenemistä.

Uusimpien tutkimusten mukaan istumisen vähentämisestä hyötyvät lähes kaikki, myös he, jotka liikkuvat suositellun määrän viikossa. Jokaisen siis kannattaisi nostaa peppua penkistä hetkeksi säännöllisin väliajoin.

Lähteet: Hyvä Terveys 09-2023, kuvat Pixabay

Onko miehillä vaihdevuodet?

 

Ikä muuttaa myös miehen kehoa. Ylipainoa kertyy helpommin, väsyttää, on unihäiriöitä ja seksuaalinen halukin voi olla kateissa. Lääkärit ovat erimielisiä siitä, mistä tässä on miehen kohdalla kysymys. Yksinkertaista vastausta ei ole. Miehen mielialaa voi laskea myös se ajatus, että elämää on vähemmän edessä kuin takana, mikä voi liittyä keski-iän kriisiin.

Urologian erikoislääkäri Riitta Rönkä on sitä mieltä, että varsinaisista miesten vaihdevuosista ei voi puhua. Syy on selvä: toisin kuin naisilla, miehillä hormonitasot eivät suorastaan romahda. Miesten kivesten testosteronituotanto jatkuu yleensä läpi elämän.

Kun testosteronista on puutosta, se voi johtua perinnöllisestä häiriöstä tai jostakin sairaudesta.Testosteronin eritys voi lakata esimerkiksi kives- tai eturauhassyöpähoitojen seurauksena.

Ikääntyvän miehen testosteronin lasku johtuu yleisimmin ylipainosta tai jostakin kroonisesta sairaudesta, esimerkiksi maksan tai munuaisten vajaatoiminnasta, kilpirauhasongelmasta tai vaikka haavaisesta paksusuolentulehduksesta. Tämän lisäksi testosteronia laskevat iän mukana yleistyvät sairaudet, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, kakkostyypin diabetes ja metabolinen oireyhtymä.

Myös elämäntapa vaikuttaa. Testosteronitasoja laskevat hetkellisesti stressi, huono uni ja jopa D-vitamiinin puute.

Miesten hormonitasot vaihtelevat myös vuorokauden sisällä niin, että testosteronitasot ovat aamulla korkeimmillaan ja laskevat iltaa kohden. Keskimäärin testosteronitasot ovat jopa keväällä korkeammat kuin syksyllä, mikä johtunee valon määrästä.

Testosteronin määrä laskee luontaisesti yli 40-vuotiaalla miehellä vain noin prosentin vuodessa.  Matalaan testosteronivajeeseen liittyy selkeimmin alentunut libido, erektiohäiriö ja aamuerektioiden puute.

Väsymys, lihasheikkous, keskittymiskyvyn puute, unettomuus ja mielialan vaihtelut ovat epämääräisiä oireita, ja niiden yhteys matalaan testosteroniin  on epäselvä.

Jos ylipainoinen mies kärsii heikotuksen tunteesta ja unettomuudesta, hän hyötyy enemmän painonpudotuksesta kuin testosteronilisästä. Seksi ja ruumiillinen rasitus nostavat testosteronitasoa.

Seksuaalisiin haluihin vaikuttavat myös ympäristö, parisuhde ja muu terveys, kuten hermoston toiminta.

Nykyisin testosteronitasojen mittaus on jonkinlainen muoti-ilmiö. Lääkärin vastaanotolla käy jo paljon  noin 40-vuotiaita miehiä, jotka ajattelevat hyötyvänsä testosteronilisästä vetämättömyyden ja seksuaalisten ongelmien takia. He ovat kenties lukeneet aiheesta tai kumppani tai kaveri on suositellut testosteronitasojen tarkistusta.

Nuorempien miesten kohdalla elintapojen korjaaminen on tärkeää, asiantuntijat sanovat. Heille testosteronilisästä voi olla jopa haittaa, jos heillä on vielä lapsihaaveita. On hyvä tietää, että testosteronilisä sammuttaa kivesten toiminnan ja alentaa hedelmällisyyttä.

Ihmelääkkeeksi vanhuuden terveysvaivoihin ei testosteronilisästä Röngän mukaan ole. "Ikääntymiseen on pakko sopeutua niin miesten kuin naisten", hän sanoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.9.2023, kuvat Pixabay

Elämää maalla 3.

Vaikka  tässä on vähän melankolinen olo, kirjoitan tämän postauksen. No, mistä syystä melankolinen? Tajusin vasta eilen keskiviikkona, että on todellakin syksy. Minun siemenestä kasvattamat köynnöskukat kuolee. En ole koskaan pitänyt niin hyvää huolta kukistani kuin tänä vuonna. Silti olen aina pitänyt syksystä, sen dramaattisuudesta. Tuikeat tuulet ja vähitellen kylmenevä ilma. Alkusyksyn värikylläisyys ja sitten - ennen lumisateita - maiseman graafisuus.

Tilasin ja istutin kukkasipuleita ensi kevään iloksi. Ukon laukkaa, sinistä krookusta, paksuhelmililjaa ja kirjopikarililjaa. Krookusta ja kirjopikarililjaa on ennestään, mutta haluan, että niitä on enemmän. Valitettavasti tämä sipulikukkapenkki on rakkaan Kille-kissamme vessa. Siinä sipulit lentävät, mutta yritän tökkiä niitä paikoilleen ensi hallan jälkeen. Jospa tämä vessa ei enää silloin Killeä niin kiinnostaisi.

Atk-kurssilla tällä viikolla olin aivan pihalla. Kurssilla on paljon vanhuksia ja he olivat kymmenen kertaa terävämpiä kuin minä, tosin useimmat ovat käyneet saman kurssin viime vuonna. Mutta silti. Surkea digiblondi olen. Olen oppinut siirtämään kuvat kamerasta tietsikalle, mutta en saa kaikkia kuvia näyttöön tässä uudessa Windows 11:sta. Siis vanhoja. Siksi tässä postauksessa voi olla hiljattain aikaisemmin julkaistuja kuviani, kun muita en saa käyttöön. Ehkä tämä alkaa luonnistua huomisen ATK-opettajan yksityistunnilla. Jos sitten muistan, mitä opetettiin.

Tämän viikon olen maalannut lasikuistin ikkunakarmeja ja kukkalautoja. Ei kannata luulla, että minä teen maalaushommia jatkuvasti. Nyt on vain sellainen kausi. Minulla näitä kauseja riittää. Kaksi vuotta sitten kuumina kesäpäivinä tein viikon polttopuita sirkkelillä. Samana vuonna marjastin tiiviisti kaksi viikkoa. Mikähän kausi seuraavaksi tulee, jos on tullakseen? Toivottavasti jotakin hyödyllistä kodin kannalta.

Lasikuisti on ollut meidän romu- ja pellettivarasto, vaikka on mielestäni hyvin kaunis. Pelletti on tiivistettyä puuta, jota poltetaan pellettitakassa ja saadaan lämpöä. Aluksi tyhjensin lasikuistin rojusta. Osa kaatopaikalle ja osa seka- ja lasijätteeseen.

Ikkunoiden karmit ja kukkalaudat näyttivät lohduttomilta. Niitä ei ole maalattu yli 30 vuoteen. Ikkunoita on kaikkiaan 12. Puolet huoneen tilasta. Aluksi imuroin irtolastut ja roskat. Sitten jynssäsin grillinpuhdistusteräsharjalla ja sitten vasta hiekkapaperilla. Huomasin, että osa kukkalaudoista oli lahonnut. Taas imurointi. Maalauksen pohjatyöt olen viimein oppinut pönttöuunia maalatessani. Työ on tehtävä kahteen kertaan. Tässä postauksessa on ensimmäinen maalikerros.

Ja yritin kärsimättömänä ihmisenä olla kärsivällinen. Hidas ja tyyni. Nyt se melkein onnistuikin. Paitsi pudotin kerran maalipurkin käsistäni lattialle. Mikä sotku! Puolet maalista lattialla. Siivoamisessa meni kauan.

Mietteliäänä maalarina ajattelin eksistentialistifilosofi Sartrea. Hän on aina jotenkin vedonnut minuun. Ihminen on tuomittu vapauteen, mutta tämä vapaus aiheuttaa ahdistusta, kun on tehtävä valintoja. Valinnat elämässä pitäisi tehdä ilman uskontoa tai filosofiaa. Juuri tämä aiheuttaa ahdistusta.

Olen miettinyt myös epikurolaisuutta ja stoalaisuutta. Epikurolaisuus on enemmän mieleeni, vaikka molemmat ovat kelpo filosofioita. Epikurolaisuus syntyi jo ennen ajanlaskua. Sen mukaan hyvää tekevät suunniteltu elämäntyyli, johon kuuluvat ystävät, keskustelut ja kohtuulliset nautinnot. Maltilliset nautinnot olivat korkein hyve, jonka avulla ihminen saattoi saavuttaa mielenrauhan.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Miksi ystävät ovat niin tärkeitä?

 

Harvardin yliopistossa on ainutlaatuinen tutkimus, jossa samoja ihmisiä on seurattu yli 80 vuotta. Tutkimuksen mukaan olennainen tekijä, joka lisää onnellisuutta, ovat hyvät ja läheiset ihmissuhteet.

"Ystävät ovat onnellisuuden lähde", sanoo psykologi ja psykoterapeutti Aino Kohtala. Lämpimät ja vastavuoroiset ystävyyssuhteet lisäävät tunnetta, että kuulutaan johonkin. Voidaan luottaa siihen, että saadaan apua, jos elämässä on vaikeuksia.

Kun voidaan jakaa ystävien kanssa kipeitäkin asioita, niitä ei tarvitse pyörittää yksin päässä. Vastoinkäymisistä päästään yli helpommin, kun lähellä on ihmisiä, jotka kuuntelevat ja kannustavat.

Kohtalan mielestä ystävät toimivat peileinä, joiden avulla ymmärretään itseä paremmin. "Ystävät auttavat meitä ymmärtämään, keitä olemme, miten toimimme ja mitä meille tapahtuu. Tämä korostuu pitkissä ystävyyssuhteissa, joissa voimme jakaa yhteisiä muistoja."

Kaikilla on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Perhe ja puoliso täyttävät osaltaan näitä tarpeita, mutta tarvitaan silti myös ystäviä.

"Toisin kuin perheessä, ystävyydessä on kyse ihmissuhteesta, joka on itse valittu. Toisaalta elämässä on hyvä olla muitakin rooleja kuin olla vain puoliso tai vanhempi."

Ystävän seurassa voi olla oma itsensä. Ystävä hyväksyy sen, että joissakin asioissa ollaan erilaisia, mutta ollaan tärkeitä juuri sellaisena kuin ollaan.

Ystävystyä voi myös aikuisena, mutta pitkät jo lapsena tai nuorena solmitut ystävyyssuhteet ovat usein erityisen tärkeitä.

"Tutkimusten mukaan pitkät ihmissuhteet vahvistavat myönteistä minäkokemusta ja luottamusta itseen. Meillä on ihmisiä, jotka ovat halunneet kulkea rinnallamme. Kun pääsemme vaikeista  tilanteista yli ystävien tuella, se vahvistaa tunnetta, että pärjäämme jatkossakin."

Jos arki on kiireistä, yhtydenpito ystäviin voi hiipua. Kohtala kuitenkin kannustaa pitämään kiinni ystävistä. "On toki ihmissuhteita, jotka vuosienkin tauon jälkeen jatkuvat siitä, mihin viimeksi jäätiin. Keskimäärin ihmissuhteiden eteen pitää kuitenkin tehdä töitä. Emme voi laittaa niitä pause-tilaan ja odottaa, että ne pysyvät mukana ikuisesti."

Lähteet: Hyvä Terveys 10-2023, kuvat omat