Nautintoon voi tottua liikaa

Uusi kaunis vaate, palkankorotus tai hauska biletysilta saa mielen korkealle, mutta onnen tunne voi hiipua pian. Aletaan tavoitella jotakin parempaa. Ilmiössä on kyse hedonistisesta adaptaatiosta, nautintoon sopeutumisesta. Nautintojen oravanpyörästä.

Jatkuvaan nautintoon turtuu. Antamisen ilo sen sijaan kestää paremmin kuin esimerkiksi itselle ostaminen. Muita auttavat ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin itsekkäämmät ihmiset.

Loputtomasti kiinnostavia elokuvia, jäätelömakuja, drinkkejä... Runsas valinnanvara on ylellisyyttä, joka voi lamauttaa. Columbian yliopiston tutkimuksessa ihmiset poimivat hillopurkin tai esseen aiheen mieluummin kuudesta kuin kolmestakymmenestä vaihtoehdosta. Vaihtoehtojen runsaus lisäsi tyytymättömyyttä päätöksiin.

Myönteinen muutos pitää tyytyväisenä pidempään, kun siitä löytää uusia puolia ja arvostuksen aiheita. Esimerkiksi uuden ihmissuhteen onni hiipuu, jos lakkaa tekemästä kumppanin kanssa hauskoja asioita ja alkaa etsiä hänestä vikoja.

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.6.2019, kuvat omat.

Kipulääkeriippuvuuden kuntoutushoidossa 6.

Tämä kuntoutus oli välillä kylmää kyytiä, mutta sai minut pohtimaan tiettyjä asioita, etenkin syyllisyyttä ja häpeää. Terapiaryhmäläiset ja katkon asiakkaat olivat kaikki pohjimmiltaan hyviä, herkkiä ihmisiä. Paljon rumaa ja surullista myös näin. Ja olen joutunut miettimään alkoholismiakin, vaikka olen kipulääkeriippuvainen. Äitini alkoholismi on avautunut uudella tavalla.

Ryhmässä käsiteltiin myös vuorovaikutustaitoja ja ne ovat minulla suurin piirtein hyvät. Paitsi rajojen asettamisessa on vähän ongelmia. Minä en ajattele välillä omaa hyvinvointia vaan saatan ajatella toisen hyvinvointia liikaakin.

Ryhmän jättäminen oli liikuttavaa ja vaikeaa. Sain vieläpä ruusuja muilta ryhmäläisiltä. Miten heitä tuleekaan ikävä. Toivon niin paljon heille hyvää ja voimia. Kaijan kanssa sovimme pitävämme yhteyttä, ja vaihdettiin puhelinnumerot.

Minulla on kuukauden päästä intervallijakso eli tulen tänne uudestaan viikoksi. Aivan hyvällä mielellä tulen.

Menneellä viikolla meillä oli iltapäivisin liikuntaa yhdessä, jotta ryhmäytyisimme. Se kyllä tapahtui jo osastolla terapioiden jälkeen. Saimme ja annoimme vertaistukea ruokailuissa ja oleskeluhuoneen sohvilla iltaisin. Liikuntana oli muun muassa jousiammuntaa, sulkapalloa, kuntosalia ja metsässä yhdessä kävelemistä.  

Juttelin lisäksi Riston ja Laurin kanssa. Risto on kuusikymppinen puhelias mies. Ja kova kävelemään. Risto on juonut pari viikkoa yötä päivää. Lopulta oli ajatellut itsemurhaa, hyppäämistä parvekkeelta. Hän ei ollut sen vuoksi uskaltanut välillä mennä parvekkeelle. 

Risto oli soittanut sossulleen itsemurhaimpulssien takia, ja ambulanssi oli tullut hakemaan jo tunnin kuluttua.  Suoraan katkolle. Yleensä sinne tullaan päivystyksen kautta. Karia mietityttää, miten pärjää pian alkavalla eläkkeellään, koska on liikaa aikaa. Ratkeaako juomaan?

Jukka on kuusikymppinen mies, joka on juonut kaksi vuotta. Hän on  kaatunut pahasti, ja aivokalvojen väliin on tullut verenvuoto. Jukka on hiljainen ja vaatimaton. Hän ei puhunut paljon ryhmässä. Jukka on sairastanut 20 vuotta masennusta, eivätkä lääkkeet ja terapia ole auttaneet. 

Maitokahvinvärinen päivä

syyskuu

pehmeät sormet

pusertavat mehua

appelsiinista

vihmoo

   aurinko.

Nuori mies kulkee tiellä ontuen

täynnä ilma

syvässä nauru.

Kipulääkevieroituksen kuntoutushoidossa 5.

Eilen illalla eräs katkolainen heitti tuolin seinään oleskelutilassa. Tilanne oli pelottava, koska mies oli täysin sekaisin. Joku sanoi, että hän on delirumissa, juoppohulluustilassa. Tämän takia ulko-ovi on lukossa, jottei sekavat katkolaiset lähtisi ulos. Katko ja kuntoutus ovat kuitenkin täysin vapaaehtoisia. Jokainen voi lähteä pois silloin kun haluaa, mutta esimerkiksi täysin sekavaa tai levotonta ihmistä ei päästetä pois. Riehunut mies laitettiin lepositeisiin ja vietiin eristyshuoneeseen.

Ryhmäterapiassa ja yksilöterapiassa käsiteltävät asiat ja tunteet myllertävät mielessä iltaisin. Kunnon lenkki selkiyttää mieltä, mutta olen nähnyt jopa unia näistä jutuista. Ja tulee juteltua muiden ryhmäläisten kanssa asioista ryhmäterapian ulkopuolellakin, mutta se on toisaalta antoisaa.

Eilen ryhmässä käsiteltiin myönteisyyttä, mikä teki hyvää kaiken kielteisen käsitellyn lietteessä. Löysin itsestäni paljon myönteisiä asioita. Olen merkinnyt paperiin rastin kaikkiin itselleni sopiviin piirteisiin. Yhden olen yliviivannut, koska se muistuttaa mielestäni ensimmäistä kohtaa niin paljon.

Juttelin tänään Petrin kanssa. Hän on juonut kesän. Petri on viisikymppinen mies, joka on kaatunut pahasti humalassa kolme vuotta sitten ja lyönyt päänsä. Hän oli ollut yliopistosairaalassa pitkään ja meinannut kuolla aivovammoihinsa.

Sittemmin oli selvinnyt, että hänen otsalohkoon ja ohimolohkoon oli tullut vaurioita. Hän sanoi luonteensa muuttuneen; hän kiihtyy helposti, ja muisti- ja tunne-elämä on myös muuttuneet. On varmaan kauhea tunne, kun itse huomaa muutoksen, eikä voi sille mitään. Siihen ja toivottomuuden tunteeseen hän juo.

Jarmo on  kuusikymppinen. Hän hymyilee ja nauraa paljon, eikä hänessä näy mitään vieroitusoireita, vaikka hän on juonut jopa Lasoliinia (voi olla kirjoitettu väärin) eli auton tuulilasin pesuainetta. Hän oli laittanut sitä vähän lasin pohjalle ja päälle vettä. Hän sanoi, että pitää sitten juomisen jälkeen varautua oksentamaan. Hänellä ei näytä olevan huolen häivää; hänen pitää olla vahvaa tekoa.

Syksy on kapeat hartiat
vilunpuistatus ihmiskuumassa kapakassa.
Säröisessä kahvikupissa laihaa kahvia.
Kilometrin pituinen jono kauppaan
missä ei ole enää mitään muuta
myytävää kuin kerrankäytettyjä rauta-nauloja.
Sostakovitsin Leningrad-sinfonia, jota
varikset kernaasti kuuntelevat.
Loistohotellin edessä sämpylännäköinen mies
joka myy Jerry Cottoneita ja
huutaa: Halleluja.
Oi, syksy ja Burana ja aivastus.

Kipulääkeriippuvuuden kuntoutushoidossa 4.

Tänään käsittelimme ryhmässä repsahdusta. Se ei ollut minulle kovinkaan antoisa aihe. Tuskin repsahdan, koska minun pitäisi saada lääkäriltä vahvojen kipulääkkeiden resepti. Tuskinpa sitä  lääkärini enää kirjottaisi, koska tässä on ollut niin pitkä tauko.

Alkoholiongelmaisille repsahdus oli hyvä aihe ja siitä riitti kovasti juttua. Moni ei voi juoda vain yhtä kaljaa tai paukkua, koska siitä lähtee hallitsemattomasti juomaputki.

Puhuimme myös kuivajuomisesta, jota ei saisi tehdä katkolla ja kuntoutuksessa. Kuivajuominen tarkoittaa sitä, että juomisen loputtua puhuu paljon juomisesta, ja näin korvaa oikean juomisen. Muistelee rehvakkaasti juomakokemuksia, juomaseikkailuja, miten hauskaa oli. Kehuu että pystyi juomaan valtavia määriä kauan aikaa.

Heidi tuli katkolle vain neljä päivää sen jälkeen, kun oli lähtenyt sieltä. Surullista. Heidi on viisikymppinen nainen (miksi täällä on niin paljon viisikymppisiä?). Hän sanoo, että jos hänelle vain kirjoitettaisiin enemmän rauhoittavia lääkkeitä, hän ei joisi pelkotiloihinsa.

Hän tuli osastolle huonossa kunnossa. Ei tiennyt, mikä päivä on. Sai vatsakramppeja. Oli turvonnut, ja syke huiteli pilvissä. Oli mustelmilla ja arvilla, koska oli monta kertaa kaatunut kotona .Tarjalla on sydämen vajaatoiminta ja keuhkoahtaumatauti. Silti hän polttaa ja juo. Voi sinua Tarja.

Päivän runo. Nämä minun runonikin taitaa olla välillä surullisia.

Syksyn savut liehuvat ilmassa

painan pääni tyynyyn

enkä tunne sitä enää.

Kosketan kasvojani, onko ne sen lapsen...

Valo tuijottaa jo ikkunasta

käännän kylkeä.

Tiedän että ihmiset

kävelevät tänä aamuna varpaisillaan

ja pitävät käsistään kiinni

etteivät löisi.

Kipulääkevieroituksen kuntoutushoidossa 3.

Eilinen päivä tuntui olevan täynnä tekemistä. Vaikka konkreettisesti ei ollut. Minulla oli yksilöterapia, jossa juteltiin muun muassa paniikkikohtauksistani ja yleensäkin ahdistuksesta. Tultiin siihen ajatukseen, että minun pitäisi jotenkin vähentää kiireen tuntua mielessäni. Voisin käyttää siihen itsesuggestiota. Sitten oli kaksi tuntia ryhmäterapiaa, ja iltapäivällä ammuttiin jousipyssyllä, mikä oli mielenkiintoista. Jousipyssy oli todella iso, ja en saanut kunnolla nuoleeni voimaa.

Ryhmäterapiassa käytiin läpi kunkin vaikeimpia tunteita. Oli vaikeaa valita paperista sopivin tunne. Olisin halunnut valita monta, mutta päädyin ahdistukseen. Se on ollut välillä vellovaa ahdistusta ja voimakkaimmillaan paniikkikohtaus. Osalla ryhmästä oli myös ahdistus vaikeimpana.

Nyt iltapuolella käytiin Kaijan kanssa kävelyllä ja puhuttiin edelleen vaikeista tunteista. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen.

Täällä syödään paljon. On aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja iltapala. Kasvisruokani on hyvää ja monipuolista. Syön sitä liiankin suurella ruokahalulla.

Kaija on verevä ja puhelias karjalainen 70-vuotias nainen. Hänen ikäänsä ei millään uskoisi todeksi, koska hän näyttää viisi - kuusikymppiseltä. Kaija on juonut kaksi vuotta ja vain Koskenkorvaa, koska hänellä on kihti, mikä ei siedä värillisiä viinoja. Hänen miehensä kuoli kolme vuotta sitten, ja Kaija joi yksinäisyyteen, vaikka hänellä on paljon kavereita. Mutta osasta heistä tuli myös juopottelukavereita, jotka houkuttelivat kerta toisensa jälkeen juomaan. Kaijalla on maksa-arvot pilvissä, mutta hän ei ole silti huonokuntoinen. Hän sanoo olevansa sitkeä ja sisukas.

Kaija nukkuu yleensä vain kaksi tuntia yössä, mikä on mielestäni käsittämättömän vähän. Uskon, että hän käy ylikierroksilla, ja autonominen hermosto on yölläkin ylivirittynyt. Moni kärsii täällä unettomuudesta. En kehtaa edes kertoa, että illalla olen aivan poikki ja nukun yhdeksän tuntia. Aamulla jokaisella on sama kysymys: miten nukuit? Hoitajatkin kysyvät sitä.

Kuntoutuksesta ja ryhmäterapiasta jäi pois Tero. Hän sanoi, ettei terapiasta ole hänelle mitään hyötyä, koska hän ei tykkää vatvoa asioita. Tero on nelikymppinen bodaaja, joka ryhmäterapiassa piti puheen pakolaisia vastaan. Ohjaaja yritti pyytää, että hän puhuisi asiasta, mutta puheryöpylle ei ollut tulla loppua. Tero on juonut kesän ja käyttänyt myös amfetamiinia (ja todennäköisesti hormoneja). Huh, pelottavan näköinen suuri mies, muuten kalju mutta päälaella letti. 

Syksyn kuulaus erittää musiikkia
joka kiertyy ympärilleni 
kun kuljen roudan ruhjomalla tiellä.
Enää en anele yksinäisessä huoneessani: 
oi, Atropos anna minun vielä... 
Tänään otan tiukasti myrskyn tukasta kiinni
ja revin itseni ilmassa kokonaan auki.

Kipulääkevieroituksen kuntoutushoidossa 2.

Kuntoutusryhmän ryhmäterapia sujuu hyvin. Meitä on kuusi: kolme ihmistä on hyvin puheliaita ja kolme introvertteja, sisäänpäinkääntyneitä. Siksi ryhmä toimii hyvin. Jos kaikki olisivat hyvin puheliaita, emme ehtisi käsitellä kaikkia jutteluaiheita. Ryhmän vetäjä Jaakko on pätevä ja terävä tyyppi. Hän hoksaa ajatuksen jo parista lauseesta.

Toinen vetäjä Anna on aivan liian, liian rauhallinen. Vailla vertaansa. Hän ei ole oma itsensä. Koska kaiketi ajattelee, että terapeutin pitää olla rauhallinen. Mutta rajansa kaikella. Hänelle haluttaisi usein sanoa, että sano nyt, kun hän pitää pitkiä taukoja puheessaan. Jaakko riittäisi vallan hyvin ryhmän vetäjäksi.

On hyvä niin sanotusti sanoittaa tunteita ja ajatuksia. Tänään ihmettelimme sitä, että miksi niin monella oli samanlaisia ajatuksia syyllisyydestä. Minä tunnen näköjään monestakin asiasta syyllisyyttä. Miksi jatkoin aina vain vahvojen kipulääkkeiden syömistä? Lääkärihän minulle niitä kirjoitti. Mutta itse panin ne suuhuni. Tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole töissä vaan pitkällä sairauslomalla. Tunnen syyllisyyttä myös siitä, että olen nyt niin väsynyt. Ja aika monesta muustakin asiasta.

Häpeä ja syyllisyys kietoutuvat yhteen. Joten tunnen myös häpeää, vaikka aluksi ajattelin, että olen enemmän syyllisyystyyppiä. Mutta elämme luterilaisessa syyllisyyskulttuurissa. Esimerkiksi Japanissa ja Kiinassa on häpeäkulttuuri. Pahinta on kasvojen menetys.

Jyrki on hyvin avoin ja herkkä noin 50-vuotias  mies. Hän pyytää usein, että toinen asiakas kuuntelisi häntä. Lisäksi juttelee kahdenkesken hoitajan kanssa. Jyrki on hyvin komea mies. Hän ei ole kuntoutuksessa vaan katkolla. Vaikka katkolaiset ovat eri osastolla, meillä on yhteiset tilat. Jyrki on juonut viikon. Ja on käyttänyt myös amfetamiinia. Hän on ollut ennen sitä kolme vuotta juomatta. Jyrki itkee usein.  Sitä että repesi taas juomaan. Sitä että ei mennyt töihin. Etenkin sitä että parisuhde ehkä katkeaa. Hän on pettänyt kumppaniaan juomaputkensa aikana.

Porukan ehdottomasti puheliain ja hauskin mies on Pekka. Hän on juonut noin kaksi vuotta, mutta se ei näy hänestä. Pekka on hyvin pyylevä noin 40-vuotias herkuttelija. Suurin osa miespotilaista on hyvin hoikkia - jotkut jopa alipainoisia -, koska eivät kuulema ole ehtineet syödä viinan juonnilta. Eikä ole ollut vain nälkä.

Pekka laulaa usein väännöstä Matin ja Tepon laulusta Kaiken takana on nainen. Omassa versiossaan hän laulaa "Kaapin takana on nainen". Hän ei sano "kohti uusia seikkailuja" vaan "kohti uusia pettymyksiä". Ruokailussa Pekka analysoi ruokaa ja laukoo siitä erilaisia kommentteja.

Hänen mielestään osaston ruoka on mautonta. Mutta eiköhän se usein ole laitoksessa. Jotta kelpaisi noin ylipäätään kaikille. Pekan asiantunteva arvostelu johtuu siitä, että hän on ollut 20 vuotta kokki. Nyt työtön useamman vuoden. Pekka pitää hienosti keskustelua yllä oleskeluhuoneessa.

Tämän päivän runo:
Pellot kääriytyvät itseensä
muuttuvat hiljaisiksi
muuttuvat syksyksi.
Harmaita linnunsulkia ilmassa
   harmaa ilma
       linnut poissa.

Päivän aiheet:

Kuvat: hoitopaikan seinillä olevat taulut ja ulkoa hoitojakson aikana.

Kipulääkevieroituksen kuntoutushoidossa 1.

Sain kutsun tähän kuntoutukseen  viikoksi. Psykiatrisessa sairaalassa hoidettiin vieroitus vain teknisesti. Eli tiputettiin  lääkkeet pois.

Nyt kuntoutuksessa käsitellään riippuvuuden henkistä puolta. Hoidossa on kaksi kertaa päivässä tunnin verran ryhmäterapiaa, kolme kertaa viikossa yksilöterapiaa ja joka päivä tunti liikuntaa koko ryhmälle, jotta niin sanotusti ryhmäytyisimme. Ryhmäterapiassa annetaan myös kotitehtäviä. Jokaisessa ryhmäistunnossa käsitellään yhtä päihteiden käyttöön liittyvää aihetta. (Tämä on psyykkisesti aika rankkaa.)

Tämän rakennuksen nimi on päihdehoitoyksikkö. Osastolla on katko- ja kuntoutuspuoli. Katkolaiset ovat täällä viisi päivää. Katko tarkoittaa nimensä mukaan päihteenkäytön katkaisua.

Suurin osa asiakkaista on alkoholiriippuvaisia. Olen yksin lääkeriippuvainen. Tarkemmin sanoen voimakkaiden kipulääkkeiden. Olen ollut nyt neljä kuukautta käyttämättä lääkkeitä. Rakennus on kerrostalo, josta on vain kaksi kerrosta käytössä homeongelman takia. Katkolle mahtuu kymmenen asiakasta ja päihdekuntoutukseen kahdeksan.

Tulin tänne viime perjantaina, ja oma huone on luksusta. Osasto muistuttaa sairaalaosastoa. Siistiä, valkoista, kliinistä. Täällä on jotenkin surullista. Tekstini tulevat siksi olemaan aika surullisia ja latteita.  Koettakaa kestää. Kirjoitusvirheitä tulee olemaan, koska ainakin perjantaina olin hyvin väsynyt päivän ongelmien pöyhimisestä. Jonkun runon pistän väliin. En kirjoita ihmisistä oikeilla nimillä. 

Olen kiinnostunut ihmisistä. Niinpä, kun olen jutellut jonkun kanssa, olen pyytänyt häntä kertomaan, miksi hän päätyi tänne. En halua kuitenkaan kirjoittaa sosiaalipornoa, johon liittyy mässäily toisten ongelmilla.

Katkon asiakkaat tyrmäävät, koska suurin osa heistä  on pahasti alkoholisoituneita. Yksi kävelee kuset housuissa. Yhtä kramppaa. Yksi on hyvin levoton. Ja niin edelleen.

Tämä on hyvä koulu välttää alkoholiriippuvuutta, mutta minunkin kipulääkeriippuvuus on päihdeongelma. Fyysiset vieroitusoireet ovat vähentyneet roimasti, mutta psyykkiset vieroitusoireet kyllä vaivaavat. Se on pakko myöntää.

Tänään juttelin muun muassa Karin kanssa. Kari on noin 50-vuotias. Hän oli lähtenyt kuusi vuotta sitten mökilleen, ja on yhä samalla reissulla. Kari on hyvin vaatimaton ja hyvä ihminen. Häneltä on täällä ollessaan poistettu kaikki mädät hampaat, suu on miltei tyhjä, mutta hänelle tullaan laittamaan implantit. Kari joutuu syömään vain soseutettuja ruokia ja jäätelöä. Hän on juonut kaksin käsin yötä päivää, on alipainoinen. Jalat kramppaa.

Juttelin myös Riinan kanssa ja hän on juonut koko menneen kesän. Riinalla on ollut kolme vuotta sitten niin paha haimatulehdus, että hänen koko elimistönsä on romahtanut. Hän on saanut aivoinfarktin ja sydämen vajaatoiminnan ja ollut kuukauden teho-osastolla. Kuntoutuminen on kestänyt yli kaksi kuukautta. Lääkäri oli sanonut, ettei hän voisi enää koskaan juoda, koska siitä seuraisi kuolema.

Mutta hän on silti juonut, alkanut juoda kahden kuukauden jälkeen sairaalasta päästyään. Kun järkyttyneenä kysyin, miten hän on uskaltanut juoda, hän sanoi: "minä olen alkoholisti". Osa hänen kehon vasemmasta puolesta on halvaantunut aivoinfarktin seurauksena.


Tänään ryhmäterapiassa oli aiheena häpeä. Terapiassa juttelevat ne, jotka haluavat. Suurimmalla osalla juttua riittää, ja olemme usein huomanneet, että meillä on samanlaisia ongelmia. Tunnen kuitenkin olevani vähän erilainen kuin muut, koska kaikilla muilla  on alkoholiongelma.

Minä en tunne erityisesti häpeää kipulääkkeiden takia. Olen enemmän syyllisyystyyppiä. Tietenkin tunsin jonkin verran häpeää siitä, että lääkkeitä oli pakko syödä. Ulkopuoliset eivät huomanneet minussa mitään erikoista. Jos olisivat huomanneet, olisin hävennyt enemmän. Alkoholin käytön huomaa helpommin.

Laitan näihin juttuihin kuvan päivän keskusteluaiheista.

Voiko vanhenemista hidastaa?

Vanheneminen on suurelta osin biologiaa. Koe-eläinten elinikä on saatu moninkertaistumaan eri tavoilla. Toimiiko sama ihmisillä?

Kalorinsaannin rajoitus

Ikääntymistutkimus alkoi vuonna 1939, kun havaittiin, että rajoittamalla hiirten kalorinsaantia voitiin pidentää niiden elinikää.

Ruoan saanti ei saa kuitenkaan luiskahtaa suoranaisen aliravitsemuksen puolelle, ja vitamiineja ja hivenaineita pitää saada riittävästi.

Löydös on todistettu useilla lajeilla, parin viime vuoden aikana myös kädellisillä. Niukka energiansaanti ei pelkästään pidennä eläinten elinikää vaan hidastaa ikään liittyvien sairauksien, kuten diabeteksen ja verenpainetaudin kehitystä.

Kevyessä kehossa sydämellä ja verisuonilla on vähemmän työtä ja ne pysyvät paremmassa kunnossa.

Myös ihmiset, jotka ovat saavuttaneet pitkän iän, ovat usein kuivansitkeän laihoja. Takavuosina Yhdysvalloissa tietyissä piireissä oli muodikasta hallitusti näivettää kehoa "pitkäikäisyysdieetillä".

Sisäinen kello ei toimi

Vanhetessa moni alkaa herätä hyvin aikaisin, jopa aamuyöllä. Sisäisen kellon heittely ei ole vanhenemisen seuraus vaan myös syy.

Kun säätely on pielessä, keho tekee vääriä asioita väärään aikaan. Säätely on ikuisessa jet lagissa, mikä altistaa ylipainolle ja diabetekselle sekä muutenkin rasittaa ja vanhentaa kehoa.

Happiradikaalit

Tunnetuin ikääntymisen selitys lienee happiradikaalit. Ne vaurioittavat soluja ja mahdollisesti niiden perimääkin. Vähitellen vaikutukset kasaantuvat ja kudokset ikääntyvät.

Kalorirajoitus liittyy tähänkin, sillä mitä vähemmän saa energiaa, sitä vähemmän happiradikaaleja syntyy. Happiradikaalien vaikutusta voi ehkä vähentää syömällä antioksidantteja, sillä ne ottavat happiradikaalien osumat itseensä ja suojelevat näin soluja.

Mutta tämä teoria on kyseenalaistettu. Happiradikaalien aikaansaamat vauriot saattavat olla enemmän vanhenemisen seuraus kuin sen syy.

Senesenssisolut

Solun täytyisi joko jatkaa jakautumistaan tai kuolla pois. Senesenssisolut rasittavat kehoa turhalla olemassaolollaan ja voivat sotkea muiden solujen normaalia toimintaa.

Vanhenevilla hiirillä senesenssisolut edistävät muun muassa Alzheimerin ja Parkinsonin tauteja, syöpää, rasvamaksaa, verisuonten kalkkeutumista ja heikentävät sydämen toimintaa.

Senesenssisoluja tappavia lääkkeitä on kokeiltu hiirillä ja ihmissoluilla lupaavin tuloksin.

Matala-asteinen tulehdus

Kun elimistö ikääntyy, tulehdusarvot yleensä kohoavat. Jatkuva matala-asteinen tulehdus on yhteydessä moniin ikäsairauksiin, esimerkiksi syöpiin, diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin.

Matala-asteisen tulehduksen vanhenemisvaikutuksesta ei olla kuitenkaan varmoja. Se voi synnyttää näitä vaivoja, mutta voi myös olla seurausta niistä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 5.8.2019, kuvat omat

Aikuisen lapsen ja vanhemman suhde

On jännää, että minulla on pesän jättäneisiin tyttäriini erilainen suhde. Tai meillä on erilainen suhde. Toinen viilettää ja pitää silloin tällöin yhteyttä. Toinen soittaa tai minä soitan hänelle joka päivä ja hän käy usein kotonakin.

Suhteet aikuiseen lapseen on erilaiset. 40-vuotias saattaa kiukutella vanhemmilleen kuin murrosikäinen. Aikuinen tytär soittaa äidilleen kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja purkaa pettymystä elämään. Kolmas pitää etäisyyttä vanhempiin.

Moni vanhempi menettää mielenrauhansa aikuisten lasten takia. Usein tämä on turhaa.

                              Hyväksynkö lapseni?

Vanhempi ja lapsi saattavat jäädä jumiin suhteessaan. Vanhempi voi olla huolissaan lapsen ongelmista - todellisista ja kuvitelluista. Hän kokee syyllisyyttä ja voimattomuutta, ja väsymys ja stressi voivat saada ajatukset pyörimään kehää.

Aikuinen lapsi taasen voi ihmetellä, miksi vanhempien kanssa olo saa hänet käyttäytymään kuin teini, mököttämään ja kiukuttelemaan.

Usein kyse on siitä, että vanhemman ja lapsen suhde on jäänyt kesken. Todellista itsenäistymistä ei ole tapahtunut.

Vanhempi voisi kysyä itseltään: riittääkö lapsi minulle juuri tuollaisena kuin on? Hyväksynkö hänet oikeasti? Olenko päästänyt irti peloistani lapsen suhteen?

                                      Älä syyllisty

Vanhemman tunne omasta vastuusta ei lopu siihen, kun lapsi aikuistuu. Mutta jos vastuuntunne on ylikorostunut, on syytä lähteä miettimään, onko kyse riippuvaisuudesta.

Tunne voi liittyä myös syyllisyyden paikkaamiseen. Vanhempi kokee, että jotakin meni vikaan ja haluaa sovittaa virheitä vielä vuosien takaa.

Olisi tärkeää, että vanhempi kykenisi vetämään terveellä tavalla rajoja aikuisen lapsen ongelmiin. Ahdistus ja vatvominen ei auta mitään.

                                    Kuulolla oleminen
On hyvä miettiä, onko omassa lapsi- ja vanhempisuhteessa edes vivahteita kahden aikuisen suhteesta.

Jos on, silloin yhteydenpidon motiivina on halu olla tekemisessä toisen kanssa. Ei velvollisuus tai syyllisyys. Kumpikin näkee toisensa nykyhetkessä ja suhteellisen realistisesti. Hyvä merkki on se, että toisen lähellä on helppo ja hyvä olla.

                                    Lapsuus meni jo
Aikuiselle kiukuttelevalle lapselle viesti voisi olla: lapsuus on ohi. Ota vastuu elämästäsi.

Lapsen kannattaisi pohtia suhdetta vanhempiin. Jos huomaa käyttäytyvänsä hullusti vanhempien seurassa, voi pohtia, mitä keskeneräisyyttä itsessään ei pysty kohtaamaan, ja miksi laittaa sen mielellään vanhempien syyksi.

Miten vanhempi voi saada etäisyyttä tulehtuneeseen tilanteeseen? Yksi tärkeä asia on oivaltaa, ettei omaa lastaan koskaan täysin tunne - etenkään kun hän on aikuinen.

Kaikki perheenjäsenet ovat kokeneet menneisyyden tapahtumat eri tavalla, siksi kannattaisi luopua totuuden etsimisestä.

Lähteet: Anna-lehti? Hävinnyt,  kuvat omat

Vaikuttavatko älylaitteet muistiin?

Onko strutsin silmä suurempi kuin aivot? Tällaiset silpputietokysymykset kävivät ennen aivojumpasta. Nykyisin vastaukset etsitään nopeasti internetistä. Myös puhelinnumerot, syntymäpäivät tallennettiin ennen usein muistiin, nyt ne ovat tallessa älypuhelimessa.

Muistojen ulkoistaminen kirjoittamalla ei ole uusi keksintö, mutta tekniset laitteet ovat tehneet siitä helpompaa.

Kenties suurimman datakaatopaikan muodostavat tilannekuvaukset: somessa julkaistut valokuvat ja omaa elämää dokumentoivat päivitykset. Saatamme kuvitella, että kuvien ja tarinoiden julkaiseminen auttaa muistamaan tapahtumia paremmin, mutta todellisuudessa käy päinvastoin.

Matkalla valokuvia ottaneet ihmiset muistavat matkansa myöhemmin huonommin. Tutkija Diana Tamir Princetonin yliopistosta sanoo: "Kun luomme kokemuksesta teknisen kopion, päähämme jää heikentynyt versio."

Nykyisin voi olla niin, että yhä useammin ei tarvitse muistaa varsinaista tiedon sisältöä vaan ainoastaan, mistä sen löytää.

Jatkuva turvautuminen laitteisiin saattaa kuitenkin estää hahmottamasta, miten hienosti muisti tavallisesti toimii: arvioimme koko ajan, onko jokin muistiin painamisen arvoista vai ei.

Nykytekniikka tuntuu pikemminkin hienosäätävän kuin mullistavan muistin. Ja kyllä, strutsin silmä on suurempi kuin aivot.

Lähteet: Tiede 3/2019, kuvat Pixabay

Ei enää tiukkoja laihdutuskuureja

Aila Rissanen on tutkinut lihavuutta lähes 50 vuotta. Hän on Helsingin yliopiston professori ja sisätautien ja kliinisen ravitsemuksen erikoislääkäri. Aikoinaan hän tutki erilaisia laihdutusmenetelmiä, mutta enää hän ei kannusta ketään tiukoille laihdutuskuureille.

Rissasen mukaan lihavuus ei ole välttämättä ihmisen oma vika vaan nyky-yhteiskunnan tuottama ongelma. Ihminen lihoo, koska elinympäristö on muuttunut sellaiseksi, ettei se sovi meidän kivikautisille geeneillemme. Useimmilla ihmisillä on lukuisia erilaisia perintötekijöitä, joiden vuoksi lihotaan helposti.

Geenit vaikuttavat esimerkiksi siihen, millaisista ruuista pidämme tai miten herkästi reagoimme kylläisyyden tunteeseen. Perimä myös ohjaa sitä, kuinka helposti lihakset kasvavat ja minne vararasva kertyy. Tästä syystä kaikki eivät ole painonhallinnassa samalla viivalla.

Jokainen ihminen ansaitsisi hyvän olon. Siihen liittyy se, että yrittää saada elämäntahdin sellaiseksi, että herää virkeänä ja voi sanoa illalla viimeiseksi, että olipa aika hyvä päivä.

Rissanen puhuu laihduttamisen sijaan hyvinvoinnista. Elämänhallinta tulee ensin ja painonhallinta vasta sitten. Hän korostaa erityisesti unen tärkeyttä.

Kysymys on elämäntavan muutoksesta eikä pelkästään ruokavaliosta. Ruokavalio ei ole ihmisen elämässä tai painonsäätelyssä erillinen saareke.

Unirytmiä korjaamalla ja liikuntaa lisäämällä ihminen ei laihdu niin kuin tositelevisiossa, eikä tarvitsekaan. Terveyshyötyjä saa jo viiden prosentin painonpudotuksella, eli keskimäärin neljällä kilolla. Mallin mittoihin ei muutamalla kilolla pääse, mutta itsetuntoa ei muutenkaan kannata rakentaa ulkonäön varaan. Kauneus on katoavaista.

Rissasen mukaan ahmintahäiriöt ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä, kun laihduttaminen on yleistynyt.   Laihduttamiseen liittyy syömishäiriöiden lisäksi toinen ongelma: se ei yleensä toimi pitkällä aikavälillä. Hyvin usein kilot tulevat takaisin.

"Jos on kerran lihonut, elimistö puolustaa luolamiehen biologiaa monin kieroin tavoin. Aivoihin jää jälki siitä, että olet kerran ollut tietyssä ravitsemustilassa. Jos tilasta poiketaan, elimistön hälytyskellot soivat ja elimistö pyrkii entiseen painoonsa", sanoo Rissanen.

Noin miljoona suomalaista laihduttaa joka vuosi. Tästä huolimatta enemmistö aikuisista on THL:n mukaan vähintään ylipainoisia, ja joka neljännen painoindeksi on yli 30 eli lihavuuden puolella. Vaikka 2010-luvulla on eletty ja eletään fitness- ja hyvinvointibuumia, työikäisten lihominen on jatkunut.

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.8.2019, kuvat omat

Uusi parisuhde voi toistaa vanhaa

Moni aiemmassa parisuhteessa pettynyt ajattelee: tällä kertaa kaikki on toisin kohdatessaan uuden rakkauden. Kaikki ei ole välttämättä  ole uudessa parisuhteessa toisin - päinvastoin. Tuore kanadalainen tutkimus kertoo, että kumppanin vaihtaminen ei juuri muuta parisuhteen dynamiikkaa. Tutkimus julkaistiin tiedelehti Journal of Family Psychology:ssa.

Tutkimus on kahdeksan vuoden pitkittäistutkimus, jossa tarkastellaan 554 ihmisen parisuhdetta. Tutkimuksen materiaali on kerätty neljään otteeseen tehdyistä haastatteluista: ensin noin vuotta ennen ensimmäisen parisuhteen päättymistä ja suhteen viimeisenä vuotena sekä uuden suhteen ensimmäisenä vuotena ja vuotta tämän jälkeen.

Tutkimus selvittää parisuhteen dynamiikkaa seitsemästä näkökulmasta: tyytyväisyys parisuhteeseen, tyytyväisyys seksiin, seksin sekä toisaalta ristiriitatilanteiden toistumisen tiheys, luottamus suhteen kestoon, kyky avautua kumppanille ja arvostus kumppania kohtaan.

Seitsemästä tutkitusta näkökulmasta viisi pysyi samana menneessä ja nykyisessä parisuhteessa.

Uudessa suhteessa oli kuitenkin seksiä enemmän ja osallistujat osoittivat kumppanille aiempaa useammin arvostusta. Vaikka seksiä oli useammin, yleinen tyytyväisyys siihen ei muuttunut parisuhteesta toiseen.

Uusi rakkaus alkaa täyteän ihanana symbioosina ennen, kun todellisuus vetää takaisin maan pinnalle.

Ihminen luo uuden kumppanin kanssa usein samoja tapoja kuin edellisenkin kanssa, koska hän on sama ihminen.

Ihmiset etsivät rakkaudessa  kerta toisensa jälkeen samankaltaista kumppania - vaikka he olisivat päättäneet, että seuraava kumppani on varmasti erilainen kuin edellinen.

On havaittu, että ihmisillä on myös taipumus etsiä kumppaneikseen ihmisiä, joilla on samanlaisia persoonallisuuden piirteitä kuin heillä itsellään.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.9.2019, kuvat omat