Elämää maalla 44.

 

Olen nyt huomannut, että pidän kaamoksesta. Se tekee olon rauhallisemmaksi. Kesä on täynnä hälyä, menoja, kiireitä. En inhoa kesää vaan oikeastaan pidän siitäkin. Pidän kaikista vuodenajoista lukuun ottamatta huhtikuuta.

Kaamos hidastuttaa. On aika pysähtyä ja levätä. Se on kuin suojaava musta kaapu. En ole saanut paniikkikohtauksia, ja ahdistusta on ollut vähemmän. En kuitenkaan ole väsynyt. Nautin.

Illalla lenkille meno on mukavaa, vaikka on pimeää. Tyypin 2 diabeteksen vuoksi pitää liikkua säännöllisesti ainakin viitenä päivänä viikossa. Olen käynyt myös kuntosalilla.

Yhtenä iltana minulla oli liian himmeä taskulamppu, patterit loppumassa. Ajattelin, että tuosta alkaa lyhyt kotitie, mutta astuin tyhjään. Olin syvässä ojassa. Toista polvea särki, enkä voinut kunnolla seistä, joten jouduin ryömimään ojasta. Polvi oli varmaankin venähtänyt ja se parani parissa päivässä.

Diabeteksen labratulokset tulivat, ja sokeriarvot olivat normalisoituneet. Lääke siis vaikuttaa. Olin niin, niin iloinen tästä. Maksa ynnä muut arvot olivat normaalit nekin.

Huh, tämä noin kaksi viikkoa on ollut teknisiä ongelmia. Kuten viimeksi kirjoitin, että läppärin laturi ei toimi. Vein sen kauppaan, josta ostin sen. Siellä sanottiin, että vika voi olla laturissa tai koneen sisällä. Todennäköisesti sisällä. Sitä ei voisi korjata, ja pitäisi ostaa uusi kone - mikä myyntipuhe.

Vietiin läppäri korjaamoon. Sieltä ei kuulunut mitään viikkoon. Soitin sitten sinne ja jätin viestin vastaajaan. Sieltä soitettiin takaisin melko pian. Vika on laturin päässä, joka laitetaan läppäriin. Se on vääntynyt. Ja heidän mukaansa kone kyllä latautuu, jos se on pöydällä. Uuden laturin saaminen voisi kestää viikon. Korjaamo suositteli, että hakisimme koneen, ja viikon päästä sitten uuden laturin. Saimme koneen eilen.

Ja miksiköhän sen laturin pää on vääntynyt? No, minä olen välillä nukahtanut se sylissä ja läppäri on tippunut sitten lattialle. Aina en muista laittaa tyynyjä siihen.

Suoratoistopalvelut on minulle unilääkettä. Luen yleensä ennen niiden katselua 2-3 tuntia. Se ei väsytä lainkaan, koska mielikuvat luodaan itse. Ohjelmien valmiita kuvia katsoessa aivot ovat melkein tyhjäkäynnillä, siksi nukahdan.

Hukkasin pankkikorttini makuuhuoneeseen, jossa kirjoitan muun muassa tätä blogia. Tyhmintä oli, etten löytänyt sitä mitenkään. Etsin ja etsin. Soitin sitten pankkiin, ja kortti kuoletettiin. Sain noin viikon päästä kirjeen, jossa muun muassa sanottiin, että uuden pin-koodin saa verkkopankista. Enpä löytänyt. Jouduin soittamaan pankkiin kaksi kertaa, jotta ymmärsin, missä se pin-koodi on. Kaikilla kolmella kerralla jouduin jonottamaan pankkiin yli puoli tuntia. Se oli minulle kärsimättömälle ihmiselle tuskaa. Lopulta asia hoitui.

Ennen läppäriongelmia yritin taas siirtää kuvia puhelimesta läppäriin, mutta se ei onnistunut. Oli tullut joku uusi ohjelma. Siinä samassa hävitin suurimman osan kuvistani, noin 1400. Seuraavaksi pitää taas mennä kauppaan ja pyytää apua josko saisin kuvat takaisin. Tätä hemmetin tekniikkaa, jota digiblondi ei osaa.

Hyvää viikonloppua!

Vahingonilo

Toisen töppäys herättää vahingoniloa. Pian jo nolottaa: saanko tuntea näin? Saa, ja samalla saattaa oivaltaa jotakin tärkeää, psykologi  sanoo.

Hah, hän sanoi ylimielisesti, että tietty voittaa ratsastuskilpailun, mutta jäi viidenneksi.

Vahingonilo voi nostaa päätään, kun joku palautetaan maan pinnalle tai paha saa palkkansa. Hyvä Terveys-lehti kysyi lukijoilta verkossa kokemuksia vahingonilosta.

Tulee sellainen olo, että saipa maistaa  omaa lääkettäsi, kuvailee 62-vuotias nainen.

Ilo ei kuitenkaan yleensä ole pitkä. Huvittumisesta voi seurata ristiriitainen ja jopa hölmö olo: miksi riemuitsen, vaikkein en edes hyödy toisen epäonnesta mitenkään?

Kaikilla on tarve kokea olevansa muiden kanssa tasavertaisia, sanoo työelämäpsykologi Marjukka Laurola.

"Olemme hyvin allergisia sille, että joku pyrkii asettumaan yläpuolellemme. Vahingonilo on tunne, joka palauttaa meidät samalle viivalle", Laurola sanoo.

Vahingonilon äärelle kannattaa pysähtyä ja kuulostella, mistä se kertoo.

Koen vahingoniloa silloin, kun kilpailevalla kivijalkaliikkeellä menee huonosti, myöntää 64-vuotias nainen.

Vahingonilo on kateuden sisartunne. Kateus on pitkäaikainen tunne, joka saattaa vaivata vuosikausia. Vahingonilo on hetkellinen: jos on kadehtinut viereisen bisneksen pyörittäjää jo pitkään, tuntee tyytyväisyyttä, kun isosti mainostettu alennusmyynti ei vedäkkään asiakkaita.

Usein ärsyynnytään erityisen paljon, kun samasta lähtöruudusta ponnistava ihminen pyrkii ylöspäin. Toisaalta myös julkkiksia kohtaan voi tuntea vahingoniloa. Kun vastoin arvoja toimivalle ihmiselle käy huonosti, se tuntuu oikeudenmukaiselta.

Tunnen vahingoniloa sellaisia julkisuuden henkilöitä tai poliitikkoja kohtaan, joiden toimintaa en arvosta. Esimerkiksi silloin, kun luin uutisen, että Elon Musk menetti omaisuuttaan, 37-vuotias nainen kertoo.

Vahingoniloa oikeastaan ruokitaan politiikassa ja mediassa. "Sillä saa yleisön kiinnostuksen, että joko nostaa tai polkee huomion keskipisteessä olevaa ihmistä", Laurola sanoo.

Vahingonilo kuitenkin nolottaa, mutta voisiko siitä olla jotain hyötyä? "Kannattaa kysyä itseltään, olisko tässä jokin tienviitta minulle. Puuttuuko minulta jotain, josta toisen epäonnistuminen muistuttaa."

Vahingonilo on niin kutsuttu pintatunne, joka ei yksin vielä vie kovin syvälle. Sen sijaan siihen kuuluva häpeä, kateus ja ärsytys voi opettaa jotain arvokasta itsestä.

Vahingonilo voi peittää alleen toiveita, joihin ei ole uskaltanut tarttua. Tämän vuoksi hymähtelemme mielellään ihmiselle, joka ei saa työpaikkaa, johon ei alunalkaeenkaan ollut täysin pätevä. Ei ehkä huomata sitä, että haluaisimme itsekin hakea samaa paikkaa, jos rohkeus vain riittäisi.

Vahingoniloon saattaa liittyä myös usein piilevä tunne siitä, että koska tuo ei olisi mahdollista minulle, muidenkaan ei pitäisi saada sitä.

Vahingonilon kohteeksi joutuminen ei ole mukavaa, ja siitä on helppo provosoitua. Tilannetta voi keventää sen muistaminen, miksi vahingoniloista tyyppiä oikeastaan hymyilyttää. "Hän asettaa sinut yläpuolelleen", Laurola muistuttaa.

Vaikka reaktio tuntuisi epäreilulta, kannattaa olla ymmärrystä. Kun asettuu ilkkuvan tuttavan asemaan, saattaa huomata, että tunne on inhimillinen. Toinen vaihtoehto olisi jättää asia omaan arvoonsa ja ottaa etäisyyttä.

Minulla on kaveri, joka vaikuttaa joskus vahingoniloiselta. Siksi en enää kerro hänelle epäonnisista tapahtumista, 26-vuotias nainen sanoo.

"Tärkeintä olisi, että jokainen keskittyy jättämään oman, ainutlaatuisen kädenlälkensä maailmaan", Laurola pohtii.

Ei kannata olla vahingoniloinen, sillä koskaan ei tiedä, milloin omalle kohdalle osuu jotain kurjaa, 65-vuotias lukija tiivistää.

Vahingoniloisuus on  tila, jossa toivomme tuhoa toiselle, mutta juomme myrkyn itse. Vähennämme näin omaa hyvinvointia.

Paras vastapaino vahingonilolle löytyy myötätunnosta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yrittää suhtautua ärsyttävän naapurin hienon auton kolhiintumiseen myötätuntoisesti.

Myötätuntoinen suhtautuminen on palkitsevampaa kuin vahingossa vellominen. Kelkka ei käänny hetkessä, mutta jo yrittäminen tuntuu paremmalta kuin vahingonilosta saatu hetkellinen tyydytys.

 

Lähteet: Hyvä Terveys 13/2024, kuvat omat

Lainattu identiteetti

 

Minulla oli myrskyisä murrosikä. Olin punkkari. Värjäsin hiukseni punaisiksi ja leikkasin ne siileksi.Oli nahkahousut ja rintamerkit. Silloin  minulla oli vielä turvallinen koti.

Väittelin isän kanssa arvo-, maailmankatsomus- ja elämäntapakysymyksistä. Isääni lähinnä huvitti, ja se lisäsi ärtymystäni lisää. Identiteetin muodostin itse ja kavereiden kanssa.

Jos ei kunnolla irtaannu vanhemmistaan, voi jäädä toistamaan heidän arvojaan ja elämäntapaansa. Silloin omasta identiteetistä, eli pysyvämmästä minäkäsityksestä, muodostuu lainattu, ja jossakin vaiheessa saattaa iskeä kriisi.

Murrosiässä on yleensä etsikkovaihe, jolloin saattaa kokeilla erilaisia tyylejä, ja miettiä, kuka minä olenkaan. Tämä etsikkovaihe on olennainen osa identiteetin muodostuksessa.

"Yleensä lapsi ihan luonnostaan suuntautuu teini-ikäisenä enemmän kavereihin päin ja pois vanhempien vaikutuspiiristä. Silloin tulee kyseenalaistettua myös lapsuudenkodin oppeja ja arvoja", identiteettiä ja sen muodostumista tutkinut psykologian tohtori Elina Marttinen kertoo.

Jos etsikkovaihetta ei ole, nuori saattaa pukea ylleen niin kutsutun lainatun identiteetin. Hän saattaa esimerkiksi toistaa vanhemman ajatuksia mustavalkoisesti. Poliittinen arvomaailma saattaa olla tismalleen sama kuin vanhemmilla. Asuinpaikkakin voi löytyä lapsuudenkodin naapurista.

Vanhempia polvia kasvatettiin usein voimakkaalla auktoriteetilla, mikä altistaa lainatulle identiteetille. "Autoritäärisessä kasvatuksessa vanhemmat eivät tue lapsen autonomista etsiskelyä, vaan lapselle kerrotaan yksioikoisesti, miten pitää elää ja mikä on lapselle hyväksi", Marttinen kuvailee.

Nykynuorissa ja nuorissa aikuisissa lainattu identiteetti on tutkimusten mukaan harvinainen. Kasvatusmenetelmät ovat jo pitkään olleet lempeämpiä.

"Ei kuitenkaan ole täysin mahdotonta, että nykynuorillakin voisi olla lainattu identiteetti, jos kotona on ollut kovin autoritäärinen kasvatus", Marttinen pohtii.

Nykyisin lainattua identiteettiä voi olla muun muassa uskonyhteisössä kasvaneilla.

"Jos ihminen on käynyt läpi normaalin identiteetin etsinnän, hänelle tulee myös ymmärrystä siitä, että ihmisiä voi olla hyvinkin erilaisia, eikä siinä ole mitään pahaa", Marttinen kuvailee.

Lainattu identiteetti ei aina kuitenkaan tunnu huonolta. Pikemminkin se voi tuntua hyvältä.

"Itsetuntokin voi olla hyvä eikä mikään ahdista. Ihminen ei edes huomaa, että jotakin olisi pielessä", Marttinen kertoo.

Lainattuun identiteettiin voi kuitenkin herätä esimerkiksi silloin, jos ihminen joutuu uuteen ympäristöön. Maailma voi tuntua vieraalta  - mitä tämä kaikki oikein merkitsee?

Minä tunnen yhden miehen, jonka perhe oli tiukasti uskonnollinen. Kun tämä nuori mies lähti opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, hän sairastui psyykkisesti skitsoaffktiiviseen sairauteen, mikä on sekoitus skitsofreniasta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Hän oli psykoosissa, mutta sai soitettua isälleen: tule hakemaan minut pois!

Jos lainattuun identiteettiin herää myöhään, esimerkiksi vasta keski-iässä vanhemman kuoleman myötä, tilanne voi olla hyvinkin hankala.

"Siinä vaiheessa voi olla vaikea lähteä selvittämään, kuka minä oikein olen. Tilanteeseen voi liittyä häpeän ja syyllisyyden tunteita, ja keskusteluapu saattaa olla tarpeen", Marttinen sanoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.7.2024, kuvat Pixabay

Ruokahäly - tekee mieli syödä ja syödä

 

Pitäisikö syödä vielä yksi pala suklaata? Miten kauan on vielä lounaaseen? Minkä annoksen tilaan illalla ravintolassa?

Pyöriikö mielessä jatkuvasti edellä kuvatun kaltaisia ajatuksia? Tämä ilmiö tunnetaan englanniksi food noise. Suomeksi se voidaan kääntää ruokahälyksi.

"Kyse on siitä, että ajatukset pyörivät jatkuvasti ruuan tai syömisen ympärillä", sanoo syömisen psykologiaan perehtynyt psykologi ja psykoterapeutti Taija Wilenius. 

Tavallista on miettiä vaikkapa sitä, mitä ja milloin voisi seuraavaksi syödä. Ruokahäly saattaa ilmetä myös huolena siitä, mistä ruokaa saa ja onko sitä tarjolla tarpeeksi. Toiset ajattelevat herkkuja ja esimerkiksi selaavat leivontaohjeita.

Se saa helposti napostelemaan, mikä hankaloittaa painonhallintaa.

Wileniuksen mielestä hälyä selittävät monet tekijät. Yksi tavallisimmista syistä on energiavaje. Kun noudattaa liian tiukkaa ruokavaliota, kehossa käynnistyy erilaisia energiansaannin turvaamiseksi syntyneitä mekanismeja.

"Keho alkaa erilaisin tavoin muistuttaa, että pitää syödä, ja ajatukset alkavat pyöriä yhä pakonomaisemmin ruuan ympärillä."

Nälkäviestit voivat voimistua rajun laihdutuskuurin jälkeen jopa vuosiksi. "Jos jostain tulee harvinainen herkku, vaikkapa suklaapatukan saa syödä vain kerran kuukaudessa, sen arvo kasvaa, siitä tulee houkuttelevampi ja se alkaa pyöriä mielessä."

Tilanne voi helpottua muun muassa sillä, että alkaa syödä monipuolisesti, säännöllisesti ja riittävästi. 

Aina ruokavalion muuttaminen ei vähennä hälyä. Jotkut ihmisistä ajattelevat ruokaa jatkuvasti, vaikka söisi enemmän kuin olisi tarpeen.

Tällöin tätä voi selittää kylläisyydestä, ja nälästä viestivän järjestelmän häiriintyminen.

Kun kylläisyyttä parantavien lääkkeiden käyttö on tullut yleisemmäksi, on huomattu, että moni pääsee lääkkeillä eroon ruokahälystä.

"Lihavuuslääkkeiden myötä moni on hämmästynyt, voiko olla näin tyyni olo. En ajattele koko ajan ruokaa, onko tämä se normaali olotila?"

Osalla ihmisistä ruokahäly liittyy puolestaan tunnesyömiseen, jossa ikäviä tunteita lääkitään ruualla. Minulla on tästä kokemusta. Kun tyttäreni kuoli, söin suklaata suruun ja ahdistukseen. Lihoin monta kiloa.

"Se, että katselee reseptejä ja miettii, millaista kakkua leipoisi seuraavaksi, voi olla pakopaikka joltakin ikävältä tunteelta."

Ruoka voi pyöriä mielessä myös siksi, että elämässä on vain vähän muita mielihyvän lähteitä.

Wilenius sanoo, ettei ajatuksia voi hillitä käskemällä. Tämän sijaan voi pysähtyä ruokahälyn äärelle ja pohtimaan, mistä se voi kertoa. Syödessä kannattaa havainnoida kehon tuntemuksia. Niin voi oppia huomaamaan, milloin herkkuhimo kertoo nälästä ja milloin mielipahasta.

Huomiota voi opetella suuntaamaan johonkin muuhun mielihyvää tuottavaan asiaan. Mitä jos tänään ottaisikin suklaapatukan sijasta päiväunet?

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.10.2024, kuvat Pixabay

Tietsikan kaapelin pää toimii vain näin. Siihen pitää lisätä painetta, vaikka näillä litran purkeilla. Ei hyvä. Kaupassa uumoiltiin, että vika on itse koneessa. Mahdollisesti huomenna viemme koneen korjaajalle, ja tulee taukoa tähän blogiin.

Elämää maalla 43.

 

Vanha riihi.

Viikko on mennyt tosi nopsaan, eikä minulle kuulu paljon mitään. Pönttöuunien lämmitys ja puiden raahaaminen saavilla sisään on taas alkanut. Vaikka minä en tästä pidä, on kotoisaa kuunnella tulen ritinää, rätinää ja pientä paukahtelua. Puut on tämänvuotisia ja kosteita. 

Join viime perjantaina liikaa viiniä, ja tuli hirveä krapula, joka kesti neljä päivää. Olo oli ahdistunut ja kurja. 21-vuotiaan lapseni Veran kuoleman jälkeen, olen juonut muutaman kerran liikaa - täysin liikaa.

Muisti ei mennyt. Juttelin ystäväni kanssa neljä tuntia puhelimessa. Hänkin oli juonut. Varsinainen maratonpuhelinkeskustelu, mutta teki mielelle hyvää -  puhua kaikesta avoimesti.

Tietokone ei pelittänyt. Vein sen heti maanantaina liikkeesen, josta ostin sen. Heillä ei ollut kaapelin päitä, enkä ymmärrä, miksi he eivät  voineet niitä tilata. Sain ohjeeksi työntää kaapelin pään tanakasti koneeseen, ja käyttää tietsikkaa vain pöydällä, kunnes akku on täynnä.

Tämän jälkeen tietokonetta  saa siirtää. Katson liian usein sitä, että tietokoneen akku täyttyy, joka näkyy sinisenä  valona. Nyt tilanne on kuitenkin jollain tavoin hallinnassa. Voin katsoa suoratoistopalveluja vanhalla koneella, josta blogi on hävinnyt. Mietin, että jos uuden voisi viedä tietokoneen korjaajalle Mikkeliin. Jos se ei ole korjattavissa, täytyy ostaa uusi tietsikka. Kaupassa myyjä ei tarkalleen tiennyt, johtuuko harmi laturista vai itse koneesta.

Muutenkin tämä Windows 11 on huonosti tehty. Kuvien siirtäminen puhelimesta koneeseen on aika hankalaa. Rehellinen myyjä sanoi, että se on alkeellista ja liian monivaiheista. Joskus kuvien siirtäminen onnistuu ja joskus ei. Kuten viimepäivinä ei.

Kaivossa vesi on edelleen vähäistä. Keittiö on täynnä talousveden ja järviveden saaveja. Mies tuo edelleen talousveden työpaikalta. Samoin pesee siellä vaatteet. Minä tiskaan iltaisin käsin kaikki astiat ja muut. Olen vähän kyllästynyt tähän, mutta se jotenkin rauhoittaa.

Olen innostunut uusista ravitsemussuosituksista, jotka julkaistaan tämän kuun lopulla. Suositus kehottaa luopumaan lihaleikkeleistä. Syömään vain kaksi kertaa viikossa liharuokaa, ja korvaamaan osan pavuilla ja muilla palkokasveilla. Ei kanalla.

Liha on suuri rasvan lähde ja aiheuttaa suolistosyöpiä. Lisäksi lihassa on paljon nitriittiä, joka vaikuttaa makuun, ulkonäköön ja säilytyvyyteen.

Uuden suosituksen mukaan  lihaa mahtuu vain siis kaksi kertaa viikossa. Yksi ateria viikossa suositellaan vaihdettavaksi palkokasveihin ja kalaan. Soijapapu on niistä eniten proteiinia sisältävä.

Lisäksi uuden suosituksen mukaan juureksia, hedelmiä ja marjoja tulee rutkasti. Niitä pitäisi syödä vähintään 500-800 grammaa päivässä. Aikaisempi suositus oli 500 grammaa. Minulla ravitsemussuositukset täyttyy jo hyvin. Syön palkokasveja ja kalaa paljon.

Rakkaassa 17-vuotiaassa kissimme Killessä vanhuus alkaa jo näkyä. Hän nukkuu koko päiväsajan ja lähtee vasta illalla ulos. Häntä pitää huhuilla sisään.      Kissamme Siiri katosi noin vuosi sitten, eikä hänestä ole kuulunut mitään. Sydän pakahtuu surusta.

Järkytyin ja olen surullinen Yhdysvaltojen vaalituloksesta. En voi käsittää Trumpin voittoa. Hän on selvästi narsisti.

Hyvää viikonloppua kaikille!

                Retrolamppu.

Riidanvälttelijä

 

Ristiriitojen välttely on myös tapa suojella itseään. Jatkuva mukautuminen ja sovittelu syö kuitenkin omaa oloa. Jämäkkyyttä voi oppia pienin askelin.

Riidanvälttelijä pyrkii siihen, ettei kukaan loukkaantuisi tai suuttuisi. Jos tilanne kiristyy, hän kiirehtii sovittelemaan.

"Jännitteet kuuluvat elämään. Emme voi väistellä niitä loputtomasti ja jännitteissä on hyviäkin puolia", psykologi Maisa Lehtinen sanoo.

Jos edessä siintää vaikka sukujuhlan järjestäminen, riidanvälttelijä tekee hyvissä ajoin listaa vieraiden ruokamieltymyksistä ja istumajärjestyksestä. Penttiä ja Erkkiä ei kannata laittaa vierekkäin, koska he alkavat väitellä päivänpolitiikasta, ja kun Erkki jää alakynteen, hän hermostuu."

Kaikella tuolla ennakoimisella ristiriitojen välttelijä pyrkii lievittämään omaa ahdistustaan.

"Ennakoiminen ja miellyttäminen helpottavat pahaa oloa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle toimintatapa on haitaksi omalle hyvinvoinnille", Lehtinen sanoo.

Kun mukautuu toisten tahtoon, omat toiveet ja tarpeet jäävät sivuun. Lopulta se voi jopa katkeroittaa. Eri vaihtoehtojen pohtiminen kuormittaa muistia ja keskittymiskykyä. Alakulo ja ahdistus tulevat mieleen, ja elämä voi kaventua.

Kun ilta ystävien kanssa koittaa, olo voi olla ylivirittynyt ja varautunut. Ylitulkintoja tulee tehtyä helposti. Apua, nyt Eeva sanoi noin, suuttuukohan Tiina! Mitä teen, jos tilanne kärjistyy?

Pahimmillaan sovittelija syyttää ristiriidoista itseään. Miten tässä kävi näin?

"Hän kantaa vastuuta paitsi omasta toiminnastaan myös muiden tunteista ja käyttäytymisestä." Ihmissuhteiden olisi hyvä olla vastavuoroisia. Muun muassa parisuhteessa tai ystävien kesken kenenkään ei pitäisi yksipuolisesti vastata sovusta tai toisten tarpeiden täyttämisestä.

Muutos voi alkaa tiedostamisesta. Olen aikaisemmin toiminut näin, mutta nyt haluaisinkin toimia toisin.

Loputtamattomalle sovittelulle on vaihtoehto: jämäkkä diplomaattisuus. "Jämäkkyydessä yhdistyy itsen ja toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. Silloin ei alistu suoraan toisen tahtoon, mutta ei ole myöskään aggressiivinen", Lehtinen sanoo.

Jämäkkä diplomaatti voi sanoa mielipiteensä ääneen ja tarvittavasti asettamaan selkeät rajat - mutta myös antamaan tilaa ja huomioimaan erilaisia näkökulmia.

Vaikka vastahankaan asettuminen tuntuisi vaikealta, se helpottuu harjoittelun myötä.Omaa persoonallisuuttaan ei tarvitse muuttaa, mutta silti on aina mahdollista oppia toimimaan toisin. Vaikka ei pitäisi ristiriidoista, jonain päivänä niitä ei enää pelkää.

Entäs jos muut loukkaantuvat, koska en enää sovittelekaan? Riidanvälttäjällä voi olla kipeitä pelkoja, joita ei aina edes tiedosta.

Jos on kokenut esimerkiksi koulukiusaamista tai menetyksiä vailla tukea, luottamus toisiin ihmisiin on saattanut kärsiä. Jos syyt ovat syvällä ja riitojen välttelystä on tullut suojamekanismi, muutos ilman ammattiapua voi olla vaikeaa.

Jos ei voi sanoa sanottavaansa tietyssä tilanteessa asiaan voi palata parin päivän jälkeen. Sitäkään ei kannata säikähtää, vaikka ilmoille karkaisi töksäytys tai suuttumus.

Jokaiselle voi tehdä hyvää kuulla, mitä toiset ajattelevat ja mistä heidän perustelunsa syntyvät.

Tämä sama pätee myös perheeseen. Taidot ulkomaailmaa varten eivät lisäänny, jos perheen sisällä ei ole mahdollista näyttää tunteitaan tai olla eri mieltä. Työmaailmassa voi olla riskinä jämähtää vanhaan tuttuun.

"Jos ollaan hyvin samanmielisiä, luovuus ja uusien ideoiden ja ratkaisujen löytyminen jäävät helposti pois."

Liiallista samanmielisyyttä on hyvä kyseenalaistaa. Olemmeko tosiaan kaikesta samaa mieltä vai emmekö vain uskalla sanoa, mitä oikeasti ajattelemme?

Lähteet: Hyvä Terveys 12/2024, kuvat omat

Tunnetaidot työelämässä

 

Tunnetaidot tarkoittavat kykyä tunnistaa ja säädellä omia tunteitaan. Tunnetaitoihin kuuluu myös kyky tunnistaa toisen ihmisen tunteita ja että hänen tunnetila voi olla samassa tilanteessa toinen kuin itsellä.

Tunteet tulee ja menee, ne ovat lyhytkestoisia reaktioita. Mieliala on pitkäkestoisempi kuin tunteet. Tunteet kuitenkin viestivät tärkeistä asioista, esimerkiksi siitä, mikä tuntuu pelottavalta.

Tunteita käytetään paljon hyödyksi ajattelussa ja päätöksenteossa, ja ne vaikuttavat merkittävästi vuorovaikutukseen.

Itä-Suomen yliopiston terveyspsykologian professori Taina Hintsa oli mukana tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin tunnetaitojen yhteyttä työntekijän hyvinvointiin ja työstä palautumiseen.

Tutkimuksessa valittiin osallistujiksi esihenkilöitä, sillä heidän tunnetaitonsa vaikuttavat työpaikalla myös muiden tunteisiin - ja siten hyvinvointiin.

Tutkimuksessa nousi esiin havainto, että tutkimukseen osallistuneista esihenkilöistä monet kertoivat palautuvansa työstä aiempaa paremmin.

Tunnetaidot näyttävät olevan yhteydessä parempaan palautumiseen. Yhteys parempaan palautumiseen liittyy tarkemmin parempaan vapaa-ajan hallintaan.

Iästä ja koulutuksesta riippumattta ne osallistujat, jotka kokivat tunnetaitojen parantuneen, kertoivat nyt hallitsevansa vapaa-aikaa paremmin.

Hyvät tunnetaidot helpottavat vuorovaikutusta työssä ja vapaa-ajalla. Vuorovaikutus sujuu todennäköisesti paremmin kuin silloin, jos esimerkiksi reagoi tunteillaan voimakkaasti jokaiseen tilanteeseen.

Hyvät tunnetaidot auttavat pääsemään hankalista tilanteista eteenpäin.Jos jää helposti työpäivänä aikana heränneisiin tunteisiin kiinni, joutuu niitä pohtimaan myös vapaalla. Tällainen kuormittaa ja saattaa tehdä vapaallekin ikävän tunnnelman.

Tutkimuksen mukaan tunnetaidot ovat yhteydessä myös parempaan työn imun kokemukseen ja parempaan resilienssiin, mikä tarkoittaa esimerkiksi parempaa kykyä palautua stressistä.

Omien tunnereaktioiden säätelyssä voi auttaa sen pohtiminen, millaisissa tilanteissa itsellä on tapana reagoida voimakkaasti. Voi miettiä, millaiset tilanteet suututtavat kovasti ja miksi näin on. Kun syitä miettii, pystyy suuttumuksesta ehkä menemään helpommin eteenpäin jatkossa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.9.2024, kuvat omat

Elämää maalla 42.

 

En saa tähän alkuun kuvaa, kun tietokone ei suostu siihen. Alhaalle tuli sitten kaksi kuvaa.

Vieläkään tämän Windows 11. kuvankäsittelykään ei toimi. Välillä se tallentaa kameran kuvat ja välillä ei. Olen katunut sitä, että yleensäkään ostin uuden tietsikan, kun 6-vuotiaassa tietokoneessa ei ollut muuta vikaa kuin hitaus. Saakeli!

Lenkillä olen huomannut, että pellot on kynnetty. Se näyttää mielestäni rumalta. Maa on viilletty, ruhjottu auki - kyllähän minä tiedän kuitenkin, että niin on tapana tehdä. Luonnonmukaiset viljelijät eivät kynnä peltojaan, vaan vain karhitsevat.Se on aivan riittävää ja takaa seuraavana vuonna hyvän sadon.

Nyt olen huomannut, että diabetes kahden lääkkeeni Metforem vie näläntunnetta pois. Siksi lounaani venyy noin kello 16 asti, enkä syö sitten päivällistä vaan vain iltapalan, vaikka ei ole nälkä. Tämä on tietty hyvä painonhallinnan kannalta. Diabetes kahden vertaistukiryhmässä on samanlaisia kokemuksia vaikka mistä lääkkeestä.

Elämän tähden blogi-postaus (sivustolle ei näköjään pääse tästä linkistä, anteeksi, mutta blogit.fi sivustolta se löytyy ja itse bongasin sen sieltä) kuolemanjälkeisyydestä pani minutkin taas ajattelemaan asiaa. Etenkin 21-vuotiaan tyttäreni kuoleman jälkeen pohdin sitä paljon.Hänen kuolemallen ei löydetty mitään syytä. Jos kysyn kuolemanjälkeisyydestä tavallisilta ihmisiltä, he yleensä vastaavat, että en tiedä tai että ihminen pääsee taivaaseen. Mutta mikä paikka se on? Yhdessä Raamatun kohdassa Jeesus sanoo, että "taivas on teidän keskellänne". Ei siis   kuolemanjälkeisyydessä.

Jos kysyy tosiuskovalta, he yleensä sanovat, että Raamatussa sanotaan niin ja näin. Mutta kun kysytään, mitä sinä oikeasti itse ajattelet, tulee tauko ja sitten taas vedotaan Raamattuun.

Minä olen alkanut itse ajatella, että kuoleman jälkeen säilyy tietoisuus. Se voi olla itkikan kokoinen ja joskus niin suuri kuin esimerkiksi elefantti - tai suurempi kuin ihmisajatus voi sen käsittää. Tietoisuus voi liikkua jatkuvasti sellaisella vauhdilla, jota ihminen ei voi taaskaan käsittää. Se voi tulla myös kuoleman surun alkuvaiheessa ihmisen lähelle tuoden toivoa ja lohdutusta hänelle.

Olen myös ajatellut, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Kuollut säilyy muistoissa ja sydämessä.

Vanha jääkaappimme meni rikki, ja piti ostaa uusi. Vanhan jääkaapin päältä löysin tytärten vanhoja päiväkoti- ja koulukuvia. Veran kuvia oli eniten. Itkin kun selasin niitä. En voinut olla leikkaamatta Veran kuvia ja laittamatta niitä uuden jääkaapin oveen. Aina, kun avaan jääkaapin, näen Veran, ja se lohduttaa minua. Suruni ei ole enää tuskaista vaan olen oppinut elämään sen kanssa.

Halkohommat on nyt onneksi tehty. Lämmitetään vielä siirrettävillä pattereilla. Ei ole vielä alkanut halkojen raahaaminen sisään, ja tulen sytyttämiset pönttöuuneihin, joka on minun homma. Pellettitakkaakaan ei vielä tarvitse lämmittää. Ilmalämpöpumppu riittää keittiössä.

 

Myös puutarhahommat on tehty. Paitsi tilasin lisää krookuksen ja tulppaanin sipuleita Englannista, koska Viherpeukalolla, Hankkijalla, Mustialassa ja Sydänmaan puutarhassa ei niitä enää ollut. Englannissa Bulbilla ne olivat tosi edullisia, mutta en tiedä, miten paljon niiden toimitus maksaa. En lukenut, koska olin niin innoissani siitä - minulle tavanomaista.

Vesi on edelleen vähissä kaivossa ja se haisee ja maistuu pahalta. Mies tuo talousveden työpaikaltaan ja muun veden järvestä. Edelleen tiskaan käsin. Pyykki pestään miehen työpaikalla. Pelkään, että talvi tulee, ja tilanne jatkuu koko talven. Paitsi mies ei saa enää vettä järvestä. Tai ehkä saa, jos tekee avannon. Jos tekee, käyn siellä kastautumassa joka aamu. Kerran harrastin avantouintia ja pidin siitä todella paljon, mutta matka avantoon oli todella pitkä.

Huomenna on Pyhäinpäivä, jolloin muistetaan kuolleita läheisiä. Käymme miehen kanssa sytyttämässä kynttilät Veran haudalle. 

Pyhäinpäivä oli aikaisemmin nimeltään Kekri. Silloin juhlittiin satopäivien päätteeksi. Syötiin ja juotiin hyvin. Muisteltiin myös kuolleita. Raja tämän elämän ja kuoleman välillä oli ohut.

En pidä Halloween-juhlasta - tai sitten olen vanha jäärä. Se on tullut aikoinaan Amerikasta ja on mielestäni typerä juhla. Lapset kuitenkin pitävät siitä. Mutta en ymmärrä aikuisia, jotka juhlivat sitä. Musta meikki, noidan asu, Halloween koristeet, luurangot. Kodin sisustaminen.

Huomasin juuri, ettei tietsikka saa virtaa laturista, ja kohta tämä ei toimi. Pitää mennä huomenna liikkeeseen, josta ostin sen ja pyytää korjausta. Joten älkää ihmetelkö, jos en postaa vähään aikaan.

Mutta kuitenkin:

Hyvää viikonloppua ja Pyhäinpäivää kaikille!

Ulkonäköpaineet lisääntyvät myös ikääntyneillä

 

Ulkonäköpaineet ovat yleisiä myös yli 60-vuotiaiden parissa, ja ne ovat todennäköisesti jopa yleistyneet - kuten nuoremmissakin ikäryhmissä, arvioi yliopistonlehtori ja tutkija Hanna Ojala Tampereen yliopistossa.

"Myös ikääntyneet ovat usein aktiivisia sosiaalisessa mediassa, joka kiihdyttää ulkonäköön liittyviä paineita. Juuri eläköityneet ihmiset ovat monesti terveydentilaltaan vielä todella toimintakykyisiä ja elävät aktiivista elämää, jossa paineet voivat olla isoja ja ulkonäkölläkin tärkeä rooli."

Esimerkiksi mainoksissa on nuoria ihmisiä. Ja jos siellä joku vanhempi on, hän on yleensä hoikka ja hyvännäköinen.

Ojalan mukaan ikääntyneet voivat kärsiä esimerkiksi ihon rypyistä, juonteista, veltostumisesta sekä lihasmassan vähenemisestä ja rasvakudoksen lisääntymisestä.

Ojala on itse tutkinut ikääntyviä miehiä, joille epävarmuutta aiheuttavat erityisesti kaljuuntuminen sekä "kaljamaha", jonka monesti pelätään kertovan elämänkontrollin puutteesta.

Naisten ulkonäköä kontrolloidaan ja arvioidaan yhteiskunnassa enemmän, mistä syystä he saattavat kärsiä ikääntymisen mukanaan tuomista muutoksista miehiä enemmän. Miehille ikääntyminen voi tuoda jopa charmikkuutta.

"Tosin miehilläkin muutosten pitää tapahtua juuri oikealla tavalla, eli siinä missä naiset usein piilottelevat harmaita hiuksiaan, miehille harmaus voi tuoda charmia - kunhan ylipäätään on ne hiukset", Ojala sanoo.

Myös ikääntyessä yleistyvät sairaudet voivat lisätä ulkonäköpaineita. Muun muassa syöpähoitoihin saattaa liittyä hiusten lähtöä, turvotusta ja painonnousua.

Erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkösen mukaan muistisairaudetkin voivat aiheuttaa ulkonäköhuolia."Esimerkiksi Alzheimerin tautia sairastavan ihmisen identiteetti voi olla kiinnittynyt menneeseen aikaan, jolloin peilistä saattaa katsoa aivan muun näköinen ihminen kuin se, johon muistikuvat itsestä liittyvät."

Ulkonäköpaineet ovat tavallisempia nuoruudessa ja nuoressa aikuisuudessa, ja usein ne hieman hellittävät iän myötä.Tämä voi liittyä siihen, että ikääntyvät ihmiset muuttuvat itsevitsevarmemmiksi ja enemmän sinuiksi itsensä kanssa, Pyykkösen mukaan.

Kauneuskirurgia ja muut toimenpiteet, joilla tavoitellaan nuorekkaampaa ulkonäköä, ovat lisääntyneet myös ikääntyneiden parissa.

Ojala näkee nykyisin ongelmana sen, että ihmiset eivät enää tunnista, miltä tavallinen, ikääntynyt ihminen näyttää - niin monilla on vähintään värjätyt hiukset.

Jos ihmisellä on ympärillään ihmisiä, jotka hyväksyvät ja rakastavat häntä sellaisena kuin hän on, hän voi tukeutua tähän ajatukseen silloinkin, kun kokee olevansa riittämätön tai "rupsahtanut".

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.10.2024, kuvat Pixabay

Miten saada tehokkaammat aivot?

 

Wenzi Ren on jo ehtinyt suorittaa kaksi maisterintutkintoa ja väitellä tohtoriksi.Lisäksi hän työskentelee opettajana, tutkijana ja yrittäjänä. Tämä kaikki onnistuu, sillä hän on opetellut tehostamaan aivojensa toimintaa.

Tässä jutussa myös psykologi ja aivotutkija Katri Saarikivi kommentoi Renin keinoja ja antaa omat vinkkinsä aivojen tehostamiseen.

1) Optimoi unisykli

Ensinnäkin Ren on pyrkinyt optimoimaan unisyklinsä. Hän nukkuu noin seitsemän ja puoli tuntia yössä. Se tarkoittaa viittä unisykliä.

Uni koostuu erilaisista vaiheista, jotka yhdessä muodostavat 90 minuutin kestoisen syklin. Uni jakautuu perusuneen ja rem-uneen.

Katri Saarikivi

Aivojen tehokkaan toiminnan kannalta uni merkitsee ylitse muiden. "Unen aikana on aivojen toinen työpäivä." Unessa aivot muun muassa käsittelevät kaikkea päivällä vastaanottamaamme tietoa. Siksi esimerkiksi ennen päätöksen tekemistä "yön yli nukkuminen" todella kannattaa. On myös olennaista saada unen kaikkia eri vaiheita riittävästi.

Liian niukat yöunet näkyvät usein toiminnanohjauksen ongelmina: työmuisti pätkii, ja tarkkaavaisuus ja keskittyminen eivät pysy yllä. Ongelmanratkaisukin tökkii, ja ihminen saattaa jäädä junnaamaan pikkuasioihin.

2)Taltuta taistelustressi

Stressi on monesti syy uniongelmiin. Yksittäiset ja ohimenevät stressin hetket kuuluvat elämään ja tehostavat työn suoriutumisesta. Stressi muodostuu ongelmaksi kroonistuessaan. Ren on tietoinen pitkäaikaisen stressin tuhovaikutuksista.

"Usein ajatus jonkin asian tekemisestä aiheuttaa enemmän stressiä kuin itse tekeminen." Renin mielestä murehtimisen sijaan kannattaisi tehdä suunnitelma asian ratkaisemiseksi. Se monesti taltuttaa stressin.

Katri Saarikivi

Stressin voi karkeasti luokitella kahteen: asioiden tekemiseen liittyvään stressiin ja taistelustressiin.

Taistelustressi on Renin kuvaamaa etukäteen murehtimista asian tekemisestä.

Hyvin pitkään kestävän stressin  on todettu aiheuttavan kudostuhoa etuaivolohkossa eli siitä aivojen osasta, joka vastaa toiminnanohjauksesta ja muistista.

"Stressi ei todellakaan ole mikään fiilisjuttu. Jos koskaan ei tule palautumisen hetkiä, alkaa stressi tehdä tuhoja aivoissa. Krooninen stressi heikentää myös immuunipuolustusta."

3)Aktivoi keho ja jumppaa aivoja

Kesäisin Ren liikkuu metsässä, ui ja pelaa tennistä. Talvisin hän lumilautailee. Tämä pitää kehon vireänä. Hän panostaa myös aivojensa jumppaamiseen.

Tähän auttavat uudet haasteet: esimerkiksi  kesällä hän perusti maailman metsäopiskelijoiden järjestön IFA:n Kiinan osaston.

Katri Saarikivi

Saarikiven mielestä aivojen tehostamisessa on tärkeä huolehtia sekä mielestä että kehosta.

Ihmislajin evoluutiossa on paikallaanolo ollut lepäämistä varten. Tämän vuoksi tuntikausien pänttäämisen ja kyhjöttämisen sijaan kannattaa lähteä vaikka kävelylle. Tietoja käsittelevä aivokuori aktivoituu liikkeessä.

Kävely lievittää stressiä, koska liikkeen aikana uhan kokemusta rakentavien aivojen mantelitumakkeiden aktiivisuus vähenee. Kehon kuormittaminen karaisee mieltäkin.

Aivojumppa kannattaa, sillä oppiminen on aivojen tärkeä tehtävä. Se on terveellistä etenkin, jos opittava aihe kiinnostaa. Tällöin aivoissa alkaa tapahtua muutoksia, jotka ovat vastakkaisia ikääntymisen aiheuttamille muutoksille.

4)Pura dopamiinikoukku

Ren on poistanut sometilinsä aivojen tähden. "Huomasin, että Instagramin käyttämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä."

Aivoille haitalliseen kategoriaan Ren niputtaa myös lyhyet uutiset ja lyhytvideot. "Esimerkiksi Tiktok on kuin huume, lyhytvideoiden selaamisen jälkeen huomaa, että aivoni reagoivat hitaammin."

Ren ei myös ei suorita montaa tehtävää yhtä aikaa eli multitaskaa vaan hän hoitaa yhden asian kerrallaan.

Katri Saarikivi

Pitkäkestoista keskittymistä kannattaisi kehittää, sillä nykyisin pitkäjänteinen keskittyminen voi olla vaikeaa.

Tätä ilmiötä vahvistaa puhelin, jonka viriketulvassa huomio poukkoilee sekunneissa aiheesta toiseen. Dopamiiniratoja kutitteleviin digisisältöihin pitäisi suhtautua kuten muihinkin nautintoaineisiin.

"Somepostaukset tuottavat dopamiinin lisääntyessä mielihyvää ja ovat samalla tavalla koukuttavia kuten karkit, mutta moni onnistuu karkkeihinkin kehittämään toimivan suhteen."

5)Tyhjennä mieli

Meditointi on Renille yksi  tärkeimmästä aivojen tehostamiseen liittyvistä keinoista. Hänellä on tapana meditoida noin vartti päivässä.

Katri Saarikivi

"Palautuminen lähtee liikkeelle, kun stressaavat ja mieltä yllyttävät asiat poistuvat päästä. Meditaatio voi treenata pitkäkestoisen tarkkaavaisuuden hallintaa."

6) Älä ylisuorita

Kiireisen arkensa keskellä Ren pyrkii sisällyttämään päiviinsä noin 20 prosenttia tyhjää. Tarkoitus on, että silloin aivot saavat levätä.

Mieli saa vaellella vapaasti vapaasti esimerkiksi siivotessa tai yksin lounastaessa. Tässä kysymys on varautumisesta.

"Koskaan ei tiedä mitä päivässä tapahtuu. Jos kaikki kapasiteetti on jo käytetty, pienikin vastoinkäyminen vie loput energiat", Ren sanoo.

Katri Saarikivi

Tekemättömyys sopivissa määrin on hyväksi. Se  esimerkiksi ruokkii luovuutta.

Siirtymät ovat hyviä hetkiä aivojen leputtamiseen. Saarikivi esimerkiksi pyrkii katselemaan maisemia bussissa, vaikka puhelin polttelisi taskussa.

Silloin muistan, että lapsena 1980-luvulla saatoin vain maata nurmikolla ja tuijottaa taivasta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.10.2024, kuvat Pixabay

Elämää maalla 41.

 

Täytän vuoden kuluttua 60 vuotta. Se tuntuu nyt paljolta, vaikka varmaankin, kun on sen ikäinen, sitä ei enää kummoisesti ajattele. Mietin, onko arvoni muuttuneet. Ei oikeastaan 20-30-vuotiaasta.

Henkisiä arvojani on lukemattomia. Muun muassa: jokainen ihminen on yhtä arvokas; on oltava heikompien puolella; ilmastonmuutoksen hillitseminen...Fyysisiä arvojani on muun muassa perhe, muut läheiset, terveys.

Ikääntymisessä on se hyvä puoli, ettei enää ajattele, mitä muut ajattelevat minusta. Se on helpottanut paljon elämää.

Tietty vähän turhamaisena ihmisenä suren tulevaa kasvojen rypistymistä, juonteita ja kimmoisuuden vähentymistä. Vaikka nämä ovat aivan tavallista ikääntymisessä.

Minua luultiin monesti tavallisesti nuoremmaksi, koska kasvoissa ei ollut paljon ryppyjä ja juonteita. Sekin oli varmaan perinnöllistä, vaikka lutraan - jos muistan - myös luonnonkosmetiikkaa: puhdistusaineita, seerumia ja kasvovoiteita. Teen silloin tällöin naamioita. Ensiksi puhdistavaa ja sitten kosteutta ja heleyttä lisäävää. Tyttäreni Veran kuoleman jälkeen vanhenin mielestäni kymmenen vuotta.

En tiedä, onko näistä oikeasti apua, mutta niistä tulee hyvä mieli. En voisi kuvitellakaan, että menisin nuorennusoperaatioihin muun muassa laserhoitoon, botoksiin, hyaroliinihappotäyteaineisiin. Puhumattakaan kohotusleikkauksiin. Kosmetologilla olen käynyt noin 30 vuotta sitten. Uskon, että ulkoileminen ja raikas ulkoilma ovat parasta kasvojenhoitoa.

Terveys on viime aikoina reistaillut. Sain kakkostyypin diabeteksen, joka on diabeteshoitajan mielestä nähtävästi perinnöllistä, koska kolesteroliarvoni ovat loistavat ja verenpaine tavallaan melkein liiankin alhainen. 30 prosenttia diabeteksesta on perinnöllistä.

Nyt kolmen kuukauden jälkeen sokeriarvoni ovat verikokeitten mukaan normaalilla tasolla. Olen siitä hyvin huojentunut. Syön Metforem 500 mg-lääkettä aamuin ja illoin.

Minun ei ole tarvinnut muuttaa ruokavaliota, koska kasvissyöjänä syön jo nyt terveellisesti. Pitäisi syödä viisi kertaa päivässä. Se on ollut vähän vaikeaa, mutta toisaalta hedelmät tai marjat välipaloina sopii aivan hyvin. Syön aamupalan, lounaan ja kevyen päivällisen. Diabetes on elinikäinen sairaus, vaikka voi päästä remissioon, jolloin ei tarvitse syödä lääkkeitä.

Diabeteshoitaja sanoi myös, että jalkojen jokapäiväinen pesu ei ole tarpeellista. Se on silloin hyväksi, jos diabeteksesta on tullut neuropatia. Jalkoja kihelmöi, niissä on tunnottomuutta ja turvotusta ja kipua. Koin jalkojen jokailtaisen  pesemisen, tarkan kuivaamisen -

myös varvasvälit - ja rasvauksen työlääksi. Siitä ei tullut rutiinia.

Tilasin jo hätäpäissäni diabetessukkia. Myös nekään ei ole diabeteshoitajan mukaan tässä vaiheessa tarpeellisia. Ne eivät purista, eikä niissä ole resoria.

Käyn edelleen kuntosalilla. Kävelylenkkeilen kolme kertaa viikossa teillä ja metsässä. Metsä hoitaa muun muassa ahdistusta. Olen nyt kolme vuotta rypenyt ahdistuksessa ja paniikkikohtauksissa. Sain viimein rauhoittavat lääkkeet. Mutta en syö niitä säännöllisesti, etten jää koukkuun. Voin myös hengityksellä vaikuttaa, kun paniikkikohtaus on tulossa. Hengitän kolmeen laskien sisään ja kuuteen laskien ulos ja pidän tauon. Tämä rauhoittaa vagushermoa.

Olisiko minulla kuitenkin vaihdevuosioireilua? Olen ajatellut, että selvisin niistä hienosti ja helposti. Sain yhden tai kaksi kuuman aallon ja hikoilin nukkuessa noin kuukauden. Siitä on jo viisi vuotta. Enpä taida uskoa, että kyse on vaihdevuosista - tai mistä sen nyt tietää. Voiko oireet tulla näin myöhässä?

Psykiatri, jolla hiljattain kävin, antoi diagnooseiksi monien testien jälkeen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja paniikkihäiriön. Hän määräsi mielialalääkkeet. Hän sanoi niiden alkavan vaikuttaa muutaman viikon päästä. Nyt sitä odotellessa.

Myös ahdistuksesta kärsivä ystäväni sanoi, että nämä lääkkeet tekevät aloitekyvyttömäksi ja laiskaksi. Jos minulle tulee moisia vaivoja, lopetan niiden syömisen. Haluaisin syödä lääkkeitä mahdollisimman vähän.

Onneksi minulla ei ole kaamosväsymystä tai masennusta. Tykkään pimeistä aamuista ja illoista. Niissä on tunnelmaa. Talvi on aivan ok, paitsi säännöllinen pönttöuunien lämmitys tökkii. Vielä sitä ei tarvitse tehdä. Lämmitetään siirrettävillä pattereilla.

Kaivossa vesi on edelleen vähissä ja se haisee ja maistuu kamalalle. Mies tuo töistä talousveden ja järvestä muun. Vaatteetkin voi pestä miehen työpaikalla. Pesen vain nyrkkipyykkiä.

Tiskaaminen on vähän työlästä. Pitää lämmittää talousvettä ja pestä käsin illalla kaikki astiat, mutta tavallaan se on rentouttavaa puuhaa.

Puutyöt jatkuvat. Nyt roudaan kottikärryllä jo valmiita halkoja liiterin ja ulkokatoksen viereen. Mies pinoo niitä nätisti. Minulla ei riittäisi kärsivällisyys siihen. Siksi valitsin roudaamisen, vaikka se on raskaampaa. Selkä on ollut kipeänä, vaikka käyn kuntosalilla. Nyt on jo kiire siinä hommassa, jotta ehditään ennen kovia vesisateita ja talven tuloa.

Puutarhassa olen tehnyt syystöitä. Poistanut perennoista kukkavarret ja kuolleet lehdet, tyhjentänyt kesäkukkien ruukut, vähän haravoinut. Olen kitkenyt kasvimaan ja istuttanut kukkasipuleita. Krookusta ja tulppaaneita.

Hyvää viikonloppua kaikille!