Välit poikki vanhempien kanssa

 

Minulla oli aikoinaan nyt jo kuolleen äitini kanssa välit poikki noin kahden vuoden ajan. Hän oli alkoholisti, enkä jaksanut enää hänen valheitaan. Kun oli välit oli poikki, sain aikaa ajatella suhdettamme noin ylipäätänsäkin. Suhde oli lapsuudessa hyvä, silloin äiti ei ollut vielä alkoholisti. Hän alkoholisoitui keski-iässä isän itsemurhan jälkeen.

Kahden vuoden jälkeen annoin periksi,  huono suhteemme jatkui, ja pystyin edelleen kuuntelemaan hänen valheitaan, joihin hän itsekin uskoi. Ei sukulaiset ja perhe pysty parantamaan alkoholismia. Parantuminen vaatii, että alkoholisti myöntää olevansa alkoholisti.

Jokainen varmasti toivoo, että olisi hyvät suhteet vanhempiin. Usein lähimmät suhteet on kuitenkin kaikkein vaikeimpia, ja isältä ja äidiltä siedetään miltei mitä tahansa. Mutta joskus tulee ajatus, että nyt riitti.

Nainen, 52 kertoo Helsingin Sanomien kyselyyn välirikosta:

"Välit  äitiin ja siskoon ovat poikki. Siskoni oli "niin paljon parempi ihminen" kuin minä, kuvitteli tietävänsä ja tuntevansa minut paremmin kuin minä itse. En jaksanut tätä arvostelua. Äiti taas ei ole koskaan välittänyt omista lapsistaan, soitti vain humalassa ja kylvi riitaa minun ja siskoni välille, joten päätin luopua yhteydenpidosta."

Yleensä jos lapsi kertoo, että katkaisi välit, automaattisesti ajatellaan, että hänessä itsessään on jotain vikaa, kun ei pysty joustamaan ja sopeutumaan.

Vaikeat perhedynamiikat ovat vaikeita siksi, että ne eivät näy ulkopuolisille, eivät välttämättä edes kaikille perheenjäsenille.

Aikuinen lapsi on monesti todella vähään tyytyväinen. Jos vanhempi vaikka sanoo, ettei varmaan onnistunut aina olemaan reilu ja tasapuolinen ja pahoittelee tätä, lapsi on valmis antamaan anteeksi.

Aina välit eivät ole korjattavissa. Tällöin pysyvä välirikko voi olla elämää perusteellisesti selkiyttävä ratkaisu.

Nainen,53 kertoo:

"Itselläni oli hyvin surullinen ja itkuinen olo usein päiväkausia tapaamisten jälkeen, koska äiti sai itsetuntoni pohjalukemiin. Tunsin monesti voimakasta vihaa ja halveksuntaa. Kun katkaisin kokonaan välini, vihan tunne helpottui. Oma olotila oli hyvin lohdullinen."

Jos on ottanut asioita puheeksi, yrittänyt vetää rajat, mutta tulee aina solvatuksi tai jyrätyksi, ja kohtaamisen jälkeen on aina paha olla, pitää alkaa ajatella itseään. Jokaisella ihmisellä on oikeus kasvaa omanlaisekseen, ja ottaa ohjat omiin käsinsä, eikä alistua huonoon kohteluun.

Välirikko saattaa olla hyvin helpottava kokemus. Elämä voi olla hyvää, vaikka yhteys sukulaisiin puuttuisi.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 30.12.2021, kuvat omat

"Mitähän se taas tarkoitti?"

 

Tämä kysymys voi pyöriä mielessä jonkun kohtaamisen jälkeen. Ihminen lukee toisten ajatuksia, halusi tai ei, mutta ikävä kyllä tulkinnat menevät usein pieleen, ja se on monen mielipahan ja riiidan salattu syy.

Naapuri vain moikkasi, ei jäänyt juttelemaan, mitähän se tarkoitti? Ehkä hän on kyllästynyt meidän juttutuokioihin. Tämän tyyppiseen ajatteluun sorrutaan useinkin. Ihminen kuvittelee tietävänsä, mitä toinen ajattelee ja tuntee.

Usein tällaisessa tilanteessa on päällekkäin parikin ajatusvinoumaa: ajatustenluku eli toisen ihmisen mielen sisäisten tapahtumien ylitulkinta ja katastrofiajattelu eli epätodennäköisten ja itselle epäsuotuisten skenaarioiden pyörittely mielessä. Murehtimiseen ja ahdistukseen taipuvaisilla ihmisillä katastrofikelat käynnistyvät herkemmin ja jäävät mielen päälle pidempään.

On täysin luonnollista antaa merkityksiä satunnaisille asioille, joita ympärillä tapahtuu. Samalla tulkitaan koko ajan automaattisesti toisten ajatuksia. Skeemat eli mielen mallit auttavat tässä. Niihin on varastoitunut kaikki aiempi tieto tietystä tilanteesta. Skeemojen ansiosta ostetaan vaikkapa asioida kaupassa. Tiedetään, että makaroneja ei kannata etsiä maitohyllyltä ja että ostokset ladotaan kassahihnalle.

Myös sosiaalisista tilanteista syntyy skeemoja, mutta ne eivät pädekään joka kerta samalla tavalla. Ihminen on monimutkainen, toisia ihmisiä ei voi tulkita samoin kuin muuta ympäristöä.

Ihminen voi kuvitella  osaavansa lukea kaupan kassan ja bussikuskin ajatuksia. Pitkällä tähtäimellä tällä ei ole suurtakaan merkitystä, sillä ventovieraan mielipide ei merkitse niin paljon. Läheisissä ihmissuhteissa asia on toisin, sillä niissä tulkintavirheet voivat aiheuttaa kärsimystä ja ristiriitoja.

Etenkin joskus parisuhteessa ei ilmaista omia tarpeita ja tunteita, vaan toivotaan toisen ymmärtävän rivien välistä. Miksi avoimmuus on niin vaikeaa? Pelätään, että siitä seuraa säröjä suhteeseen tai peräti hylkääminen. Parisuhteessa nämä pelot korostuvat. Evoluution näkökulmasta yksin jääminen on ollut kohtalokasta, ja se tuntuu siltä yhä.

Yhtenä selityksenä avoimen kommunikaation puutteeseen on tapa kasvattaa tytöt kilteiksi, mukautuviksi ja helpoiksi. Tarpeet ja toiveet eivät kuitenkaan häviä, vaikka niistä ei puhuttaisi suoraan. Erityisesti seksuaalisuuudessa suoruus voi pelottaa. Mitä jos tulee torjutuksi ja loukkaa toista?

Ihminen ei pärjäisi sosiaalisena olentona ilman mentalisaatiota eli kykyä pohtia, mitä toinen ajattelee. Ajatusten luku ei ole itsessään huono asia. Mutta ongelmia syntyy, jos uskoo jokaiseen ajatukseen.  Kun ymmärtää, että tehdyt tulkinnat  ovat oman mielen tuotoksia, voi tarkastella niitä kriittisesti. Kannattaa kokeilla siirtyä itsensä ulkopuolelle havaitsijaksi. Onko mahdollista, että omat uskomukset ovat totta? Miltä tämä tilanne vaikuttaa kauempana tarkasteltuna?

Ajatusten luku on automaattista ja sille on selkeät perusteet, mutta sitä voi kuitenkin haastaa. Ihminen voi harjoitella myös myönteisiä tulkintoja. Voi esimerkiksi ajatella, että juhlayleisö piti puheestasi, vaikka et voi olla varma siitä. Tai  kun puoliso tuo kukkia, voit ajatella, että hän teki sen rakkaudesta eikä hyvitelläkseen jotakin.

Lähteet: Hyvä terveys 06/2022, kuvat Pexels

"Minkä ikäiseksi koet itsesi?"

Ennen tyttäreni kuolemaa koin itseni nelikymppiseksi, vaikka kasvot kertovat muut. Minun ajatteluni, kognitioni, tunne-elämä, itsetunto, minäkäsitys ja identiteetti olivat mielestäni jääneet sille tasolle kuin ne olivat nelikymppisenä. Nyt koen itseni noin 70-vuotiaaksi. Suru on vanhentanut minua todella paljon sekä henkisesti että fyysisesti. Fyysisesti on tullut ryppyjä ja juonteita, ylipainoa ja ryhtikin on jotenkin mennyt.

Ihmisellä on ainakin kolme ikää: toivottu, koettu ja fyysinen ikä. Nämä voivat paljastaa mielenkiintoisia asioita hyvinvoinnista ja ennustaa jopa jäljellä olevia elinvuosia.

Kun tietyt aikuisuuden ikärajat on saavutettu, moni saattaa oikein joutua muistelemaan, minkä ikäinen minä olenkaan. Fyysinen ikä voi välillä unohtua, eikä se haittaa ollenkaan. Enemmän ihmisestä kertoo tutkimusten mukaan se, minkä ikäiseksi hän kokee itsensä.

Koetun iän yhteys hyvinvointiin on huomattu monissa tutkimuksissa maailmalla ja Suomessa. Ilmiötä ei ole vielä onnistuttu täysin selittämään. Suurin osa ihmisistä länsimaissa kokee itsensä ikävuosiaan nuoremmaksi. Keskimäärin 44-vuotiaaksi.

Nuoremmissa ikäryhmissä koettu ikä on lähellä fyysystä ikää.

Ikäkokemuksia:

-31-39-vuotiaat kokevat olevansa keskimäärin 33-vuotiaita

-40-49-vuotiaat kokevat olevansa 40-vuotiaita

-50-59-vuotiaat kokevat olevansa 46-vuotiaita

-60-69-vuotiaat kokevat olevansa 56-vuotiaita

-70 vuotta täyttäneet kokevat olevansa 67-vuotiaita

Tutkimuksessa ei ikävä kyllä haastateltu yli 70-vuotiaita. Tämä on jonkinlaista ikärasismia.

Missä iässä ihminen alkaa kokea itsensä nuoremmaksi? Ratkaiseva  käänne tapahtuu 25-vuotiaana. Siihen asti lapset ja nuoret kokevat itsensä yleensä ikäänsä vanhemmiksi.

 

Tutkimuksissa on selvitetty myös, minkä ikäisiä ihmiset toivovat olevansa. Käänne tapahtui 25-vuotiaana tässäkin. Kaksikymppisistä 60 prosenttia halusi olla ikäistään vanhempi, mutta 26-vuotiaana jo 70 prosenttia toivoi olevansa ikäistään nuorempi.

Norjalaisessa tutkimuksessa selvitettiin koetun iän lisäksi toivotun iän yhteyttä hyvinvointiin elämän loppupuoliskolla. Havaittiin, että mitä lähempänä toivottu ikä on todellista ikää, sitä tyytyväisempiä ihmiset olivat elämäänsä ja sitä paremmin he voivat.

Pieni ero toivotun ja fyysisen iän välillä on hyvä asia, koska se kertoo, että ihminen suhtautuu omaan ikääntymiseensä myönteisesti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.6.2022

Surutyöni 111.

 

Siiri-kissi on ollut kadoksissa nyt seitsemän viikkoa. Hän on ehkä villiintynyt tai pahimmassa tapauksessa kuollut. Voi, miten lapsellisia olimme miehen kanssa. Ei tullut mieleenkään, että Siiri voisi lähteä metsään synnyttämään. Me otettiin parisängystä jalat pois, ettei hän synnyttäisi sen alla. Panin kolmeen laatikkoon pehmusteet, ja sijoitin ne rauhallisiin paikkoihin talossa. Siiri valitsikin yhden pahvilaatikon. Hän meni sinne nukkumaan. Mutta valmistelut oli turhat.

En tiedä, miten kissan ilmiasuun vaikuttavat geenit ja ympäristö. Ehkä geenit enemmän kuin ihmisellä, jolla on 50% perimä ja 50% ympäristö. Kissat kaiketi toimivat paljon perimän perusteella vaistolla. Siiri otettiin löytötalosta ja hän on villikissan pentu. Toistaako hän nyt äitiään?

Siiri on perheenjäsen, ja hänen katoamisensa on meille suuri suru. Eikö olisi riittänyt suru Verasta? Miksi meitä näin koetellaan? On suunnaton ikävä Siiriä.

Suru Verasta on jotenkin muuttanut muotoaan. Olen työstämisvaiheessa. Ajattelen usein jotakin puuhatessa, miten Vera olisi sen tehnyt, mitä sanonut, olisiko nauraa räkättänyt meidän epäkäytännölliselle puuhailulle? Epäkäytännöllisiä mehän miehen kanssa ollaan. Lapsista tuli onneksi käytännöllisiä, vaikka lapsi oppii mallioppimisella vanhemmiltaan tai toimii päinvastoin itsenäistyessään osana irtautumista vanhemmista.

Minä olen jotenkin päästänyt irti. En ole mustan noidan veneessä, kuuntele pirun solvauksia, Perkeleen ärinää, ja kun hän sylkäisee, maa kuolettuu, mätä peittää kaiken. Nyt nämä minua piinaavat ja ruhjovat olennot on poissa. Surunvaiheissa palataan entiseen palataan nykyiseen, suru ei etene suoraviivaisesti.

Olen siis päästänyt irti. En puuhaa koko ajan jotakin. Siivoamista joka toinen päivä, keittiön pintojen pyyhkimistä joka päivä, tapetointia, kaappien ovien ja ikkunankarmien maalausta, pyykinpesua, astianpesukoneessa pesua, puiden sirkkelöimistä polttopuiksi, ruohonleikkuuta, puutarhanhoitoa, nyt lähinnä kitkemistä ja muuta puutarhanhoitoa, ruoanlaittoa, leipomista ja ah, lukemista; Netflxiä ja Yle Areenaa, ja paljon muuta.

Nyt nukun pitkään ja saatan olla sängyssä vaikkapa melkein koko päivän lukiessani. Ruoan kyllä teen. Siivoan kohtuullisesti. Muistelen hyviä asioita Verasta. Niitä tulee jatkuvasti mieleen. Hänkin oli kyllä melkoinen häslääjä kuten me miehen kanssa, mutta mies toimii paljon rauhallisemmin kuin me.

Veran kuoleman jälkeen olen puolessatoista vuodessa lihonut paljon. Olen samassa lähtölukemassa kuin silloin - oliko se - kaksi vuotta sitten laihdutin 13 kiloa, lähtöpaino oli 81 kiloa ja olen 170 senttiä pitkä. Olen lohtusyönyt miten sattuu, suklaata ja voileipiä. Mieskin on lihonut, ja olemme herkutelleet yhdessä.

Alkuun ajattelin, etten rupea laihduttamaan, koska minulla ylensyöminen on surutyötä. Jotkut surevat menettävät ruokahalunsa. Jotkut lihovat. Meillä on vain tämä yksi ainut, ainokainen elämä, ihminen voi kuolla milloin vain - tämän Veran kuolema on opettanut - ja jos herkuista tykkää, saa niitä nauttia tuntematta syyllisyyttä tai häpeää. Pitääkö kiduttaa itseään herkkuja vältellessä? Minulle rasva kertyy vatsaan niin kuin vaihdevuodet ohittaneilla naisilla usein kertyy. Minä en myöskään häpeä olla pullukka. Pullukka on kiva sana ja kiva olotila.

Mutta mutta. Kilpirauhasarvojani seurataan, koska ne vain yhä on liikatoiminnan puolella, tyroksiinilääkitys on jo puolitettu verikokeiden perusteella. Siis mutta, mutta. Laboratoriokokeissa mitattiin myös muita arvoja. Kolesteroliarvot olivat loistavat, mutta verensokeri oli koholla. Sain ohjeen mennä diabeteshoitajalle ensi maanantaina. Ja arvaan, että hän ensimmäisenä sanoo, että pitäisi laihduttaa. Silloin kun laihdun 13 kiloa, sokeriarvot olivat hyvät.

Lääkäri sanoi, ettei kohonnutta verensokeria voi vielä sanoa diabetekseksi, mutta se on aikuisiän esidiabetes, jota hoidetaan ruokavaliolla ja elintavoilla. Insuliinilääkitystä ei vielä aloiteta.

Että siis laihduttamaan. Tämä minun tapaus on jojolaihduttamista noin tieteellisesti,   ja surutyötä minulle. Voi ardaaa, voi perkele. Saas nähdä. Olen kehopositiivinen, ihminen voi painaa niin paljon kuin haluaa, jos on hyvä olo ja jos etenkin pysyy terveenä.

Nyt täytän lautasesta kolmeneljäsosan kasviksilla; proteiinia kohtuullisesti; perunaa, riisiä ja pastaa hyvin vähän tai ei ollenkaan. Makeanhimoon syön hedelmiä ja marjoja. Kun viimeksi laihdutin söin näin paitsi riisiä ja muuta valkeaa hiilihydraattia en ollenkaan, lisäksi pätkäpaastosin ja tein kävelylenkkejä metsässä tai pikkuteille. Onneksi nyt on tuoreita, uusia, herkullisia   suomalaisia marjoja ja kasviksia kaupan.

Miten saada hyvät yöunet?

Minä kärsin aika harvoin unettomuudesta. Täytyy tapahtua jotakin hyvin mullistavaa, jotta menetän uneni. Mutta kun menetän uneni, olen seuraavana päivänä kuin flunssassa, ajatus ei toimi, kaikki yhtä höttöä. Minusta näkyy selkeästi, etten ole nukkunut tarpeeksi. Nukun yleensä kahdeksan yhdeksän tuntia yössä. Kaamosaikaan nukun kymmenen tuntia, ja joskus tuntuu, ettei sekään ole tarpeeksi. Olen etenkin kello 16-19 aikaan väsynyt, vaikka en syö tukevasti tuolla aikavälillä. Syön päivän lämpimän ruoan lounasaikaan.

Pyöritkö sinä taas illalla monta tuntia sängyssä? Heräilitkö yöllä? Tuntuiko olo aamulla tahmealta ja nuutuneelta? Et ole yksin. Joka kolmas suomalainen kärsii ajoittain unettomuudesta. Uni häiriintyy helposti elämän paineissa, mutta koskaan ei ole myöhäistä oppia nukkumaan.

Moni tietää, mitä pitäisi tehdä, jotta uni olisi laadukkaampaa, muttei silti ole valmis näkemään vaivaa. Ikävä kyllä ei ole pilleriä, joka veisi ongelman mennessään, vaan unettomuutta pitää korjata omilla valinnoilla pitkäjänteisesti, ja se vie jopa kuukausia.

Uniportti aukeaa

Illalla kello 22-23 melatoniinin tuotanto on tavallisella iltaunisella huipussaan. Silloin haukotuttaa, ja silmiä painaa, sillä luonnollinen uniportti on auennut.

Jos kuitenkin ohittaa  tuon noin 30 minuutin aikaikkunan, nukahtamista auttavan melatoniinin tuotanto laskee, ja myöhemmin voi olla vaikea nukahtaa.

Melatoniini eli elimistössä luontaisesti esiintyvä pimeähormoni on hyvin valoherkkä. Jo viiden minuutin sängyssä kännykän selailu laskee rajusti sen tuotantoa, siksi kaikki älylaitteet olisi hyvä sulkea viimeistään kello 21 aikoihin.

Aktiivinen päivä, uninen yö

Jotta valve-unikeinulauta voisi illan tullen kääntyä unen puolelle ja pysyä siellä yön yli, unipainetta tulee ryhtyä kerryttämään heti aamusta ja kasvattaa koko ajan. Kun saa päivisin riittävästi käyttöä aivoille ja keholle, on helpompi rauhoittaa niiden toiminta iltaisin. Yöpuvussa vietetyt päivät voivat silloin tällöin olla hauskoja, mutta tapahtumaköyhinä ne eivät lisää unipainetta toivotusti.

Illalla ajattelu voi tylsistyä

Rentouden lisääminen on paras keino tavallisen yöheräilyn taltuttamiseen. Jos unettomuus alkaa jo illalla huolestuttaa, ahdistus lisääntyy, mikä vaikeuttaa nukkumista entisestään.

Ajatuksia pitäisi jo sänkyyn mennessä pitää jotenkin kurissa. Vuoteessa kannattaa suosia hyviä, arkisia, jopa vähän tylsiä ajatuksia, kuten vaikka syötyjä aterioita tai jumppaliikkeitä.

Jos silti säpsähtelee kesken unien kauhuajatuksiin, on muistettava, että yöllä ajatukset tuntuvat pahemmalta kuin päivällä. Tähän on syynä, että yöllä aivojen otsalohko ei toimi toivotusti, joten viestit tunnekeskuksesta purkautuvat voimakkaampina. Pimeydessä olisi hyvä rauhoittaa itsensä ratkomaan murheita vasta päivällä, jolloin aivot pystyvät kirkkaaseen abstraktiin ajatteluun.

Riittävän laadukas uni riittää

Unettomuus voi syömishäiriön lailla pyöriä ajatuksissa päivän aikana. Tuskaillaan joka iltaista hidasta nukahtamista tai pelätään yöheräilyjä.

Unettomuus kehittyy monen tekijän yhteisvaikutuksesta, mutta kaikenlaiseen unettomuuteen pystyy kokeilemaan hoidoksi samoja keinoja. Eväitä paremmalle nukkumiselle on säännöllinen vuorokausirytmi, hyvä nukkumisolosuhteet ja ilta-ajan rauhoittaminen rentoutumiselle.

Keholla kestää noin viikko sopeutua uuteen unirytmiin, siksi valvominen  viikonloppuisin sotkee aina unikuvioita.

Uni ei muutu silmänräpäyksessä laadukkaammaksi, vaan joskus virkistävää unta saa hyvien muutosten jälkeen odotella jopa pari viikkoa, joissakin tapauksissa jopa pari kuukautta.

Olisi hyvä pysyä rauhallisena. Sen sijaan että miettii huolissaan, kuinka paljon on tullut nukuttua tai valvottua, kannattaa antaa seuraavan päivän kertoa tilanne. Jos herää pirteänä ja hyvillä mielin, pysyy päivän virkeänä ja arki sujuu, uni on itselleen riittävän laadukasta.

  

Lähteet: Hyvä Terveys 12/20, kuvat omat

Naisen ihana, kamala äitisuhde

 

Jo äidin ajatteleminen, saati kohtaaminen voi herättää erilaisia tunteita: iloa, kiitollisuutta, hellyyttä, huolta, syyllisyyttä, surua ja vihaakin. Kun tytär kasvaa aikuiseksi - tulee ehkä itsekin äidiksi -, suhteessa omaan äitiinsä hän on aina tytär.

Esimerkiksi parisuhdeongelmat johtuvat usein osaltaan äidistä: turvattomuus äitisuhteessa voi näkyä aiheettomana mustasukkaisuutena, vaikeutena luottaa, että kelpaa omana itsenään. Tai jos on kokenut, että äiti rakastaa sisarusta enemmän, kateus voi toistua aikuisena vertailuna kollegoihin ja ystäviin.

Sisäinen äidin ääni

Keskeneräiseksi eli irtautumisesta pois jäänyt äitisuhde on pysyvässä odotustilassa. Silloin täyttymättömät toiveet aiheuttavat tyttäressä surua, syyllisyyttä ja heikkoa itsetuntoa.

Äidin tärkeä tehtävä on antaa tyttären itsenäistyä äidin hyväksyvän katseen alla, mutta mitä huonompi suhde on ollut, sitä vaikeampi tyttären on eriytyä omaksi itsekseen.

Vaikka äidistä päästäisi irti, sisäinen äidin ääni saattaa jäädä päähän soimaan. Lapsuudesta tuttu arvosteleva äiti kuiskii korvaan jatkuvia ylisuorittamiseen ajavia vaatimuksia. Tehokkuuden avulla todistetaan, kuinka hyvä tytär on.

Rajat on rakkautta

Rajat kuuluvat aikuisen tyttären ja äidin suhteeseen. Vaihtuvissa elämäntilanteissa on löydettävä siihen hetkeen sopiva läheisyyden ja etäisyyden taso. Esimerkiksi isoäidiksi tuleminen voi olla monessa äiti-tytärsuhteessa kriisin paikka.

Hösäävä, omilla aivaimillaan kylään tuleva, kaappeja järjestelevä ja lapsenlapsiaan hemmotteleva mummo ottaa päähän, vaikka tunkeilevaisuus olisikin vain tapa osoittaa rakkautta.

Tyttären kyvyttömyys asettaa äidilleen rajoja voi sisältää pelkoa siitä, että loukkaa tai tulee hylätyksi. Aikuisen tyttären on kuitenkin otettava tämä puheeksi rauhallisena hetkenä, ei silloin, kun eniten ärsyttää.

Toisinaan tarvitaan kuitenkin tiukempaa vuorovaikutusta ja ääritilanteissa ehkä yhteydenpidon hetkellistä tauottomistakin. Voi olla aikalisän paikka, jos energia tuntuu kuluvan raskaassa äitisuhteessa tahkoamiseen. Tämän jälkeen sopu ja eheämpi oleminen äidin kanssa voi löytyä harvempien, arkipäiväisempien tapaamisten myötä.

Kohtuullinen suhde äitiin riittää

Välit äitiin kannattaa katkaista vain ääritapauksissa,  jos äiti vakavalla tavalla sabotoi henkisesti aikuisen tyttären elämää. Äidin siirtäminen kokonaan pois elämästä syö huomattavasti enemmän voimavaroja kuin laiha sopu, sillä viha sitoo yhteen rakkauttakin voimakkaammin.

Syyttelyn ja riitojen sijaan kannattaa rohkeasti rakentaa kahdelle aikuiselle sujuvaa suhdetta kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Kohtuullinen, keskusteluyhteyttä ylläpitävä äitisuhde on monelle riittävän hyvä.

Lähteet: Hyvä terveys plus, kuvat Pexels

Surutyöni 110.

 

Rakas, niin rakas Vera-tyttäreni kuoli yllättäen nukkuessaan. Kuolinsyytä ei löydetty kuolinsyytutkimuksessa, syy "tuntematon". Vera oli hyväkuntoinen ja terve molekyylibiologian opiskelija, joka oli todella onnellinen, että oli löytänyt alan, mikä häntä todella kiinnosti.

Siiri-kissi on edelleen kadoksissa tai kuollut. Toivon, että hän olisi etenkin imettämässä vauvojaan. Lähimetsä ja ulkorakennuksen sotkuinen takaosa on tutkittu todella perusteellisesti. Siiriä ei ole löytynyt.

Tuntuu, että nämä menetykset alkaa olla minulle liikaa. Pimeys valuu minuun kuin syövyttävä happo. Korkeintaan olen valon reunalla. Olen kuin julmuuden keskipisteessä. Minua ei auta uskonto. Ei tsemppipuheet. Oman mielen onkalot. Tämä kaikki kuvottaa minua. Kauhu odottaa sekin minua. Kauhu, kauhu kuoleman edessä. Repeydyn ajatuksessa.

Lapsuuden kodissa oli sellainen sääntö, ettei sängyssä saa olla lukemassa tai lepäämässä ennen kello 18.00. Nyt olen - ehkä viimein - rikkonut tuon säännön. Olen etsinyt ja huudellut Siiri-kissaa ja sen jälkeen usein mennyt sänkyyn. Suremaan ja itkemään. Tunnenko muotitermi itsemyötätuntoa? En tunne.

Pidin tästä blogista ja muusta somesta kahden viikon tauon. Ja tulin siihen tulokseen, että kannattaa säännöllisesti kirjoittaa tähän blogiin. On sentään jokin merkityksellinen rutiini, joka luo järjestystä päivärytmiin. Saa ajatukseni pois tästä mielen lietteestä edes hetkiksi.

Muuhun someen kirjoitan tästä lähtien vain satunnaisesti. En jaksa esimerkiksi Instagramin sairasta positiivisuutta. Täydellistä elämää. Ymmärrän kyllä, että positiivisten tunteiden kirjoittaminen ja valokuvaaminen voi nostaa mielialaa. Mutta kun se on jatkuvaa, voi menettää aidon itsensä ja saada mielenterveydenhäiriöitä, esimerkiksi unettomuutta ja masennusta. Toksinen positiivisuus - vaikka sekin on nyt muotitermi - altistaa monille sairauksille.

Lomaflunssan syynä voi olla stressaava arki

 

Loman aloittaminen flunssassa tuntuu huonolta tuurilta. Mutta kyse ei ole arpapelistä, vaan stressin purkautumiseen ja stressihormonitasojen laskuun liittyvästä ilmiöstä.

Loman  alla stressi voi olla usein voimakkaimmillaan, koska työt kasaantuvat ja päivät venyvät, kun lomalle lähtijä pohjustaa poissaoloaan.

Ja sitten, kun työkiireet vihdoin hellittävät, ihmisellä on aikaa sairastaa ja tuntea sairauden tunnetta. Arki on vauhdikasta, eikä ehdi kunnolla kuunnella kehon viestejä.

Sterssitilanteessa lisämunuaisista erittyy kortisoli-, adrenaliini- ja noradrealiinihormoneja, joista on lyhyemmällä tähtäimellä hyötyä, koska hormonit toimivat liikkeelle panevana voimana. Mutta kun stressi hellittää, kehon hormonitasapaino muuttuu. Tämä muutos voi herkistää infektioille.

Suurin osa flunssista on kausiluonteisia. Flunssan aiheuttajaviruksia on satoja ja on myös korona, ja niitä on kesälläkin kaikkialla, missä ihmiset liikkuvat. Ne siirtyvät ihmisistä toiseen pintojen, esineiden, käsien ja hengitysilman kautta.Käsipesu ja omien kasvojen koskettelun vältteleminen estää flunssavirusten leviämistä.

Perusterve ihminen sairastaa flunssan keskimäärin kahdesta neljään kertaa vuodessa. Jos flunssa iskee aina vapaalla, kannattaisi karsia kalenteria. Toistuvat flunssat, uni-, keskittymis- ja muistivaikeudet ovat merkkejä stressin pitkittymisestä. 

Stressiä voidaan ehkäistä huolehtimalla palautumisesta, kuten riittävästä unesta, työn tauottamisesta ja liikunnasta. Unen aikana keho palautuu päivän rasituksista, jonka jälkeen se on vahvempi kohtaamaan taudinaiheuttajia.

Hyvin nukkuneena jaksaa katsoa mitä suuhunsa laittaa: monipuolinen, terveellinen ja riittävä ruoka tukee vastustuskykyä. Liikunnassa kannattaa muistaa kohtuus, koska hyvin rankka liikunta on elimistölle stressitila, joka saattaa heikentää hetkellisesti elimistön immuunijärjestelmää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.6.2022, kuvat omat

Minkälainen on hyvä itsetunto?

Minulla on yleensä varmaankin keskimääräisen hyvä itsetunto, mutta se on nyt alentunut tyttäreni kuoleman jälkeen. Myönnän, että olen joissakin asioissa hyvä ja joissakin huono. Hyväksyn itseni puutteineenkin.En ota aina kovinkaan vakavasti sitä, mitä muut ehkä ajattelevat minusta. Osaan ottaa kritiikkiä vastaan, enkä lannistu siitä. Ymmärrän, ettei itsetunto ole aina hyvä vaan se voi vaihdella tilanteesta toiseen. Iän myötä itsetunto on vain parantunut. On jotenkin helpompi olla.

Hyvä itsetunto on usein jotakin ihan muuta kuin ihmiset ajattelevat sen olevan. Yksi tärkeimmistä hyvän itsetunnon merkeistä on se, että ihminen kokee itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on ja uskaltaa elää omannäköistä elämää. Hän tekee elämänsä ratkaisut sen mukaan, mitä itse haluaa, ei sen mukaan, mitä muut odottavat.

Toisin kuin usein ajatellaan, hyvä itsetunto ei välttämättä näy ulospäin mitenkään. Esimerkiksi työkseen esiintyvillä ei ole automaattisesti hyvä itsetunto eikä ujoilla ja vetäytyvillä huono. Itsevarma käytös ei ole aina merkki hyvästä itsetunnosta. Jos itsetunto on hyvä, sitä ei tarvitse tuoda kovin korskean itsevarmalla käytöksellä esiin.

Kun itsetunto on hyvä, ihminen arvostaa itseään ja luottaa omiin kykyihinsä. Hänellä on realistinen käsitys itsestään ja taidoistaan.

Itsetunnon kehittymiseen vaikuttaa usein lapsuudenkodin turvallisuus tai turvattomuus, kasvatus, muilta saatu palaute ja se, kuinka hyvin tuntee itsensä. Jotkut saavat jo lapsuudessa tunteen, että he ovat hyviä ja riittäviä itsenään. Vaikka itsetunto voi kehittyä halki elämän, lapsuudessa saadulla palautteella on iso merkitys. Monia on kehuttu, mutta vain hyvistä suorituksista, ei siitä, keitä he ovat ihmisinä.

Aikuisena itsetunto vaikuttaa esimerkiksi mielialaan, urakehitykseen, ihmissuhteisiin ja siihen, kuinka käsittelee vaikeuksia.

Hyvän itsetunnon omaava ihminen ymmärtää, että pettymykset kuuluvat jokaisen elämään. Hän myös ymmärtää, että on joissakin asioissa hyvä ja joissakin huono.

Totta kai jokainen menee polvilleen, jos tulee tarpeeksi kova trauma. Itsetunto romahtaa hetkellisesti, vaikka se olisi ollut kuinka hyvä.

Huono itsetunto saattaa näkyä muiden miellyttämisenä. Ihminen, jolla on kohtuu hyvä itsetunto, osaa sanoa ei ja olla itsensä puolella silloinkin, kun muut eivät ole.

Itsemyötätuntoa ja rajojen asettamista voi oppia harjoittelemalla. Jos ei oikein osaa sanoa ei, ystävällisen ja jämäkän vastauksen voi opetella valmiiksi seuraavaksi kerraksi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.6.2022, kuvat omat  

Kosmetiikka voi aiheuttaa auringossa palamista

 

Jopa 80 prosenttia ihon vanhenemisesta johtuu UV-säteilystä. Näitä ikääntymisen merkkejä pyritään kosmetiikassa häivyttämään erilaisilla kemikaaleilla, joihin voi kuitenkin kätkeytyä sudenkuoppa. Monet suositut anti age -hoitoon tarkoitetut tehoaineet altistavat ihoa auringon haittavaikutuksille, jos ihoa ei suojaa UV-säteilyltä kesäkuukausina erityisen huolellisesti.

Yleisimmät ihoa auringolle herkistävät tehoaineet ovat retinoidit ja erilaiset ihoa kuorivat hapot.Retinoideista yleisimpiä ovat retinolit, joita käytetään lähes yksinomaan anti age -ihonhoitotuotteissa.

Kuorivia happoja sisältävät kasvovedet ja seerumit ohentavat hieman ihoa, ja tämän takia kasvot ovat herkemmät auringolle. Jos käyttää auringolle herkistäviä tuotteita, kannattaa suojakertoimen olla 50.

Ihoon kajoavan hoidon kuten mikroneulauksen tai laseroinnin jälkeen voi syntyä yhteisvaikutuksessa auringon kanssa vaaleanruskeita pigmenttiläiskiä, joita on vaikea hoitaa pois.

UV-säteily aiheuttaa iholle oksidatiivista stressiä, joka lisää ihosyöpäriskiä ja vanhentaa ihoa. Jos haluaa huolellisen suojauksen lisäksi vielä hienosäätää ja ehkäistä ihon mahdollisia aurinkovauriota, iholle voi käyttää C- ja E-vitamiineja sisältäviä antioksidanttituotteita. Vitamiinivoiteita hankkiessa kannattaa olla tarkkana, että kyseessä on oikeasti tehokas tuote.

Ihoa viilentävillä after sun -tuotteilla ei ole käytännössä muuta hyötyä kuin kuumotusta viilentävä efekti.

Voiteiden hajusteisiin kannattaisi kiinnittää huomiota, koska ne voivat auringossa pahimmillaan aiheuttaa allergista  ihottumaa, joka voi jopa rakkuloida. Esimerkiksi luonnonkosmetiikassa käytetty lime on tällainen ainesosa.

Apteekin käsikaupassa myytävät tulehduskipulääkevoiteet voivat aiheuttaa yhdessä auringon kanssa iholle allergista ihottumaa, joka voi näyttää siltä, kuin iho olisi palanut pahasti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.6.2022, kuvat Pexels