Miehet - ei niitä saa lääkäriin

Tämä koskee myös omaa miestäni. Minun pitää naputtaa ja pitkään ennen kuin saan hänet menemään lääkäriin. Vakio vastaus on aina: Katsotaan nyt ensin, kyllä sinne myöhemminkin ehtii.

Sanotaan, ettei suomalainen mies mene lääkäriin kuin vasta pää kainalossa. Tai ambulanssissa suoraan sydämen pallolaajennukseen. Miehisyyden mitta on se, että ei itke "eikä mene ihan turhaan lääkärille".

Naisilla oli viime vuonna lääkärikäyntejä 55 prosenttia enemmän kuin miehillä. Me naiset hoidatamme miehiä kahta kertaa useammin muun muassa verenkiertoelinten ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Samaan aikaan miehet kuolevat selvästi useammin kuin naiset sydän- ja verisuonisairauksiin.

Miehet  torjuvat usein epämääräiset oireet. Kiristelevät hampaitaan. Kyllä tämä kestetään. Miehille on helpompaa mennä lääkärille näyttämään vaikka rikkinäistä olkapäätä. Joka osoittaa, että mies on urheillut tai tehnyt töitä.

Mahdollisesta sairaudesta puhumista vaikeuttaa se. Että miehet käsittelevät ongelmiaan mieluummin toiminnan kautta. Esimerkiksi avioeron jälkeen mies saattaa yltyä ryypiskelemään ja retostelemaan. Kun nainen puhuu tilanteesta ystävien kanssa.

Yksi syy siihen että naiset käyvät useammin lääkärillä on se, että he ovat tottuneet käyttämään terveyspalveluja. Naiset käyvät nuoresta pitäen melko säännöllisesti gynekologilla ja ovat raskauden aikana terveyspalvelujen ahkeria käyttäjiä. Naisille tehdään myös ennalta ehkäiseviä kohdunsuun ja rintasyövän seulontoja. Miesten terveyttä vaalitaan usein vain armeijaan asti. Sitten he ovat omillaan. Eivätkä "juokse lääkärissä yhtenään".

Kaikkien yli 40-vuotiaitten olisi hyvä käydä terveystarkastuksessa vuosittain. Näin ei miehet tietystikään toimi. Saati että seuraisivat aivan oma-aloitteisesti esimerkiksi verenpainettaan.

Voi noita meidän karskeja miehiä. Joita me naiset rakastaisimme vikoineen ja sairauksineen.

Jos sinulla on kumppani, minkälainen suhtautuminen hänellä on lääkäriin menoon?

Lähteet: Helsingin sanomat 5.4.2018, kuvat Shutterstoc,  Pixabay  

Miten tehdä työ mukavammaksi? Oletko työintohimoinen vai työholisti?

Minä en ole onnistunut muuttamaan työtäni mukavammaksi. Ei työni tosin mitään epämukavaakaan ole. Vaan ihan kivaa. Mutta aina voisi kehittyä. Olen kyllä kokeillut kikkaa ja toistakin. Vain joka viides suomalainen kokee työnimua ja sitä kautta työintohimoa päivittäin.

Työntekijä pystyy itse ehkäisemään työuupumusta tai työssä tylsistymistä. Työtä voi yrittää muuttaa sellaiseksi, joka vastaa enemmän omia toiveita, vahvuuksia, arvoja. Kansainvälisesti tästä puhutaan job craftingina.Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen on suomentanut ja muuntanut ilmauksen työn tuunaamiseksi. 

Käytännössä työn tuunaamiseen on monia tapoja. Esimerkiksi taloussihteeri voi lisätä ikuisten numeroiden vastapainoksi työpaikan yhteisöllisyyttä ja järjestää vaikkapa yhteisen taukoliikunnan. Kuvataiteen opettaja voi käydä oppilaiden kanssa silloin tällöin taidenäyttelyissä.

Jos haluaa työnimua, flow-tiloja työhönsä. Työn ei pidä olla liian helppoa vaan tarjota riittävästi haasteita. Ehkäpä vähän yllättäen työnimua koetaan paljon aloilla, jotka ovat esillä julkisuudessa yleensä kuormittavuutensa ja raskauden takia. Vaativaa ihmissuhdetyötä tekevät sosiaali-, terveys- ja opetusalan ihmiset tuntevat kuitenkin muita useammin työn imua.

"Tärkeintä on tunne siitä, että voi olla ylpeä työstään ja tekee jotakin merkityksellistä", Hakala sanoo.

                         Työholismi

Tämä on vastakohta edellä kuvaamani työnimun, työintohimon kanssa. Työholismiin liittyy akaran ylenpalttinen työnteko. Vapaa-ajan laiminlyönti. Vaikeus irrottautua työstä. Työholisti saattaa tuntea syyllisyydentunteita, kun ei ole tekemässä työtään. Usein hän vaatii itseltään enemmän kuin työnantaja. Ehkäpä hän voi hakea itsensä hyväksyntää jatkuvasta suorittamisesta.

Työholismi ennustaa työuupumusta. Se lisää myös perheen ja työn välisten ristiriitojen todennäköisyyttä. Perhe kärsii, kun työholisti olisi aina mieluiten töissä.

Tunnistatko itsessäsi työintohimoa tai työholismia? Oletko yrittänyt tuunata työtäsi?

Lähde: Helsingin Sanomat 13.5.2018, kuvat Pixabay

Ihastuin Samaskorun korvakoruihin

    Tammenterho korvakorut-savutammi ja ruostumatonta teräs-koko 2,5x1,5 cm-hinta 14.90 e.

Olen korvishullu kuten korkkarihullukin. Korvakoruja on kerääntynyt liuta ja toinenkin. Mutta joihinkin niin ihaniin korviksiin törmätessäni, ne on jokin sisäinen pakko ostaa.  Toki hinta asettaa rajat korvishulluudelleni. Ostan lähinnä niin sanottuja pukukoruja. Oikeastaan saan aitoja hopea- ja kultakoruja lahjaksi  vain mieheltäni. Osa koruistani on perittyjä.

Kun näin netissä sattumalta aika näyttäviä ja edullisia Samaskorujen kuvia, ihastuin täysin niiden maanläheisiin väreihin ja valmistusmateriaaleihin, lähinnä koivuun ja savutammeen. Pidin somia kissakorvakoruja monta päivää peräkkäin. Tumman ruskeina ne sopivat kaikenväristen vaatteiden kanssa.Sain mahdollisuuden tehdä yhteistyötä www.samaskoru.fi kanssa. Testiin tuli kahdet korvakorut ja yksi riipus.

    Kissat sydämellä korvakorut-savutammi  ja ruostumaton teräs-normaali hinta 14.90 e, touko-
    kuun loppuun tarjous 5 e.

Samaskoru on koonnut koruistaan SamasDesing-malliston, jossa on kauneimmat ja persoonallisimmat korut.

   Sudenkorento kaulakoru-savutammi ja ruostumaton teräs-riipuksen koko 5,5x3,5 cm,
    kaulaketjun pituus 45 cm-hinta 14.90 e.

Samaskoru perustettiin vuonna 2014. Korut suunnitellaan ja valmistetaan Joensuussa yrityksen omalla pajalla. Ne kootaan käsin valmiiksi tuotteiksi. Koruja tehdään puusta, akryylista ja myös hopeoituja ja kullattuja teräskoruja on saatavilla. Koruja ja sisustustauluja voidaan valmistaa mittatilaustyönä asiakkaan toiveiden mukaan, täysin yksilöllisesti.

                  Suomen kansalliskukka kielo sopii Samaskorun yritysideaan.

Koruihin halutaan sisäistää vaikutteita suomalaisesta luonnosta, eläimistä ja kulttuurista. Suomalainen koivu onkin yksi raaka-aineista samoin kuin savutammi.

Puukorut valmistetaan laserleikkaamalla, joten korun toisella puolella on näkyvissä vähän polttojälkeä, joka tuo vain elävyyttä koruun. 

Koruissa voi olla myös  rippunen iloa ja huumoria. Etenkin eläinkoruissa. Ja mikäpä estää lemmikin omistajaa ostamasta valmiista valikoimista erilaisia kissa- ja koirakoruja.  Puettuna koru tuntuu heti jotenkin yksilölliseltä ja omalta.

Olipa leppoisa sunnuntai

En osaa enää pyhäpäivänäkään nukkua pitkään. Mutta heräämisen jälkeen sängyssä loikoilu on ylellisyyttä. Voi venytellä kuin kissa. Antaa ajatusten virrata. Sitten aamiainen kaikessa rauhassa Elif Shafakin Valkoinen Norsu-kirjaa lukien, joka on loistelias romaani.

Sää oli mitä kaunein. Mieli alkoi palaa ulkohommiin. Istutin kukkia ja yrttejä vanhoihin kattiloihin, pottiin, ruukkuihin sun muihin. Miehen vanhat autot on vallanneet tilan etupihaltakin. En voi tehdä kukkapenkkejä, ja on siis tyytyminen ruukkupuutarhaan. Näiden kukkien istutus oli vasta alkusoittoa kesäkukkien istuttamiselle. Aion kukkahulluna istuttaa niitä paaaaaljon.

Sanon tässä välissä: Anteeksi jos en vastaa vanhempien tekstien kommentteihin. Sähköposti ei jostain nettiavaruudellisesta syystä lähetä niitä minulle, enkä tiedä sitten vastata. Päivän postauksesta katson aina, onko kommentteja. On iso ilo saada kommentteja ja vastata niihin.

   Pesin kattilat ja potat myöhemmin. Kille poika tutkii tilannetta.

                 Kanankakkaa mullan sekaan.

   Vanha Serefina rouva toimi aika laiskana pomona.

           Lipstikka on röyhähtynyt kasvuun. Monikäyttöinen mausteyrtti.

    Kevätvuohenjuuri 

Kasvimaalle istutin kesäkurpitsan taimia ja ruohosipulia. Kylvin kasvimaan Äitien päivänä 13.5  ja peitin harsoilla. Ja nyt harsojen alla pilkottaa jo vihreää.

               Kasvimaalle on tullut itsestään jännää maanpeitekasvia. Nimeä en muista.

Tämä on mieheni käsitys pienestä terassistamme: polttopuun kuivausvarasto.

Lähdin jalkaisin kyttäämään korvasieniä. Oli turha reissu. Niitä ei löytynyt edes vakiopaikasta, jossa niitä on aina ollut. Korvasienien asemasta yhdessä paikkaa oli keltainen hiirenvirna.

Shortseihin, toppiin ja lenkkareihin pukeutuneena mäkialue asetti omat haasteensa. Ryteikköä, kiviä ja lahoamaan jätettyjä puita. Tältä sääret näyttivät sen jälkeen. Ja ne ovat valkeat kuin sian potkat. En ota aurinkoa ja olen unohtanut käyttää Crissa Swedenin itseruskettavaa, jonka lanseeraustilaisuuteen sain kutsun.

En paljon itseäni suojaile punkkeja ja kyykäärmeitä vastaan. Kyyt karttaa ihmisiä. Ja joka kesä minulla on ollut ainakin kaksi punkkia ihollani. Punkkipihdit on kätevä vempain saada ne kokonaan pois.

Lantustelin sitten kotiin turhasta sienireissusta vähän nyrpeänä.  Hiki valui kasvoja pitkin. Päivä oli lämpöinen. Ja minulla oli - ihan oikeasti - huvittava lierihattuni päässä kasvojen aurinkosuojana. Ihailin järveä, kieloja ja kuusen vuosikasvaimia, joista voi tehdä vaikka mitä. Esimerkiksi syödä niitä tuoreeltaan, tehdä kerkkäsiirappia tai hilloa.

Lounaaksi tein nokkoskeittoa. Mietin aluksi, että panen tyttären pyydystämän hauen uuniin ryytien kanssa ja keitän ruotsalaisia uusia perunoita. Mutta päätin tehdä sitä sapuskaa huomenna.

Illalla päähänpistosta lähdettiin katsastamaan thaimaalainen ravintola Mäntyharjun cityssä. Suurin osa suomalaisista varmaankin grillasi, saunoi ja ui. Me pöljänlaiset ihmiset mentiin thairavintolaan. Ravintolassa pyysin ruoka-annoksen thaimaalaisittain maustettuna eli melko tulisen jymäkkänä. En suomalaistettuna versiona. Niin kuin se yleensä tarjotaan. Ruoka oli herkullista. Söin punaista currya, jossa oli muun muassa tofua, paprikaa, vihreitä papuja, bambun versoja.

Toivon sydämestäni, että Mäntyharjun porukka alkaisi käydä tässä ravintolassa. Jättäisi välillä pitserian ja kaksi lounaspaikkaa väliin. Kunnolla maustettu thaikasvisruoka on piristävää. Ihan oikeasti virkistyin. Ei liian täyttä ja turtaa, väsynyttä oloa. Vaan sain halun nauttia lempeästä ilta-auringosta Hesaria lukien.

Päivä oli muuten someton ja digitön paitsi, että laitoin Instaan pari kuvaa, mutta en alkanut selata sitä. Nyt kirjoitan tätä juttua editoituani valokuvat. Sitten luen pari tuntia Shafakin Valkoista norsua. Lopulta silmät alkaa lupsahdella. Unen aika.

Mitä sinä teet mieluiten vapaapäivinäsi?

               Rentukka

Stressi voi pilata hampaat

Tämä vaikuttaa aivan uskomattomalta jutulta, mutta hammaslääketieteen tohtori Marika Doepel on tätä mieltä. Ammatti-ihminen. Tuskin laskettelee luikuria.

20 vuotta sitten ei ollut näin. Nykyisin jo nuorella aikuisella hampaat voivat olla kuluneet. Tähän on kaksi syytä: ruokavalio ja stressi.

Hampaiden narskuttelu yöllä ja huomaamattakin päivällä liittyy stressiin ja kuluttaa hampaita. Narskuttelu on yleisimmin unenaikaista tahdosta riippumatonta nopeajaksoista kiristelyä ja hidasliikkeistä narskuttelua.

Myös syöminen ja suun pH-tasapaino vaikuttaa hampaiden kulumiseen. Jos syö paljon happamia ruokia tai juo energia- ja urheilujuomia; limsojen kaltaisia happamia juomia, se alentaa suun pH-tasapainoa. Kun nämä tottumukset yhdistyvät narskutteluun. Yhdistelmä toimii kuin hiekkapaperi. Tällöin hampaiden pinta on altis kulumaan. Ja mitä enemmän se kuluu sitä nopeampaa kuluminen on.

10-15 prosenttia ihmisistä kärsii purentaelimistön pulmista ja kivuista. Purentaelimistön ongelmat on monisyisiä. Yleisempänä syynä on siis tämä stressi ja erilaiset purentaviat.

Hoitamattomat purentalihasten ongelmat voivat johtaa jopa kaulan, niskan, hartioiden lihasjumeihin; päänsärkyyn ja korvakipuihin.

Hampaiden narsutteluun ei ole varsinaista hoitoa eli saada ihminen lopettamaan narskuttelu kokonaan. Hampaiden pitäisi olla kiinni toisissaan vain syödessä. Hampaita voidaan yrittää suojata hammaskiskoilla, joka peittää ylähampaat ja ottaa purressa kiinni alahampaisiin. Kisko korottaa purentaa, minkä takia lihakset rentoutuvat.

Oireita voi myös yrittää lievittää hieromalla kasvojen lihaksia hammaslääkärin ohjeiden mukaan, käyttämällä hammaskiskoja säännöllisesti ja voice massage-fysioterapialla, jossa hierotaan suun sisäisiä lihaksia. Todella vaikeissa tapauksissa kipupsykologista saattaa olla apua.  Teen tuosta voice massage-hieronnasta oman juttunsa.

Narskutteletko sinä tai joku lähipiiristäsi hampaita öisin?

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2018, kuvat Pexel, Pixabay