Minä en ole onnistunut muuttamaan työtäni mukavammaksi. Ei työni tosin mitään epämukavaakaan ole. Vaan ihan kivaa. Mutta aina voisi kehittyä. Olen kyllä kokeillut kikkaa ja toistakin. Vain joka viides suomalainen kokee työnimua ja sitä kautta työintohimoa päivittäin.
Työntekijä pystyy itse ehkäisemään työuupumusta tai työssä tylsistymistä. Työtä voi yrittää muuttaa sellaiseksi, joka vastaa enemmän omia toiveita, vahvuuksia, arvoja. Kansainvälisesti tästä puhutaan job craftingina.Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen on suomentanut ja muuntanut ilmauksen työn tuunaamiseksi.
Käytännössä työn tuunaamiseen on monia tapoja. Esimerkiksi taloussihteeri voi lisätä ikuisten numeroiden vastapainoksi työpaikan yhteisöllisyyttä ja järjestää vaikkapa yhteisen taukoliikunnan. Kuvataiteen opettaja voi käydä oppilaiden kanssa silloin tällöin taidenäyttelyissä.
Jos haluaa työnimua, flow-tiloja työhönsä. Työn ei pidä olla liian helppoa vaan tarjota riittävästi haasteita. Ehkäpä vähän yllättäen työnimua koetaan paljon aloilla, jotka ovat esillä julkisuudessa yleensä kuormittavuutensa ja raskauden takia. Vaativaa ihmissuhdetyötä tekevät sosiaali-, terveys- ja opetusalan ihmiset tuntevat kuitenkin muita useammin työn imua.
"Tärkeintä on tunne siitä, että voi olla ylpeä työstään ja tekee jotakin merkityksellistä", Hakala sanoo.
Työholismi
Tämä on vastakohta edellä kuvaamani työnimun, työintohimon kanssa. Työholismiin liittyy akaran ylenpalttinen työnteko. Vapaa-ajan laiminlyönti. Vaikeus irrottautua työstä. Työholisti saattaa tuntea syyllisyydentunteita, kun ei ole tekemässä työtään. Usein hän vaatii itseltään enemmän kuin työnantaja. Ehkäpä hän voi hakea itsensä hyväksyntää jatkuvasta suorittamisesta.
Työholismi ennustaa työuupumusta. Se lisää myös perheen ja työn välisten ristiriitojen todennäköisyyttä. Perhe kärsii, kun työholisti olisi aina mieluiten töissä.
Tunnistatko itsessäsi työintohimoa tai työholismia? Oletko yrittänyt tuunata työtäsi?
Lähde: Helsingin Sanomat 13.5.2018, kuvat Pixabay
Huomenta Marja.
VastaaPoistaLuin jutun suurella mielenkiinnolla. En ehkä ole oikea henkilö eläkeläisenä vastaamaan tähän, mutta vastaan kuitenkin.
Viimeinen palkkatyöni on ollut lastenkodissa ohjaajana. Siinä laitoksessa oli sellainen toimintakulttuuri, joka ei matsannut arvojeni kanssa. Eikä viimeksi tulleena ollut mahdollisuutta lähteä muuttamaan talon tapoja. Kun meille tarjottiin sisarussarjan sijaisvanhemmuutta, emme epäröineet hetkeäkään, vaan jäimme molemmat pois palkkatyöstämme. Se oli loikka tuntemattomaan, mutta kannatti (ei taloudellisesti, vaan muuten).
Ihanaa päivän jatkoa sinulle <3
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Olet aivan oikea vastaamaan tähän juttuun. Onhan sinulla pitkä työhistoria.Ikävä että viimeinen palkkatyösi ei sopinut sinun toimintatapoihisi ja arvoihisi. Mutta toisaalta ilman noita kokemuksia, sijaislapsityö olisi jäänyt toteutumatta. Olen ymmärtänyt, että sehän oli unelmasi. Aurinkoista keskiviikkoa sinulle!
VastaaPoistaKiitos Marja. Minun työni oli ns.kutsumusammatti.Hoitoala. Minä väsyin ja paloin loppuun kolmivuorotyössä, kun elin muutenkin kuormittavassa elämäntilanteessa. En voi sanoa että pidin työstäni suuresti silloin. Se oli ajoittain mielenkiintoista mutta työn raskaus vaikutti että siitä tuli pakkopullaa jota teki lopulta vain rahan takia valitettavasti. Silti koska olin suorittaja tein entistä tarkemmin työni ja velvollisuuden tietoisemmin vielä kuin työkaverini. En ehtinyt aamukahville kun työni oli vielä kesken. Päästyäni lopulta pois tästä työstä pystyin tekemään hoitotyötä eri tavalla. Tein vielä vähän hoitotyötä kotihoidossa mutta sitten sekin muuttui järjettömäksi juuri äskettäin. Toivon kaikille voimia omaan työhönsä. Aurinkoista päivää sateita odotellessa!
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi.Sinä olet ollut raskaassa ihmissuhdetyössä hoitoalalla. Niin moni hoito-, sosiaali- ja koulutyöntekijät palavat loppuun. Rahaa vähennetään noilta aloilta ja pitäisi tehdä työnsä yhä huonommilla resurseilla ja tehokkaasti. Olen minäkin monta kertaa miettinyt, että jaksanko tehdä tätä opetustyötä eläkkeelle pääsyyn asti.Etenkin viimeaikoina. Sinä olit suorittava työholisti, jotka etenkin palavat loppuun ja masentuvat.Lämpöistä ja mukavaa päivää sinulle!
VastaaPoistaHei, taas kovin ajankohtainen aihe sinulla. Itse olen 51v sinkkunainen ja lapsi on muuttanut 300km päähän opiskelemaan. Jos en kävisi töissä, tulisin varmaan viikossa hulluksi.
VastaaPoistaHieman nuorempana, olin ehkä 40v, jouduin vakavien sisäilma-oireiden takia kuukauden sairauslomalle. Kun kävin kaupassa, huomasin että kassalla tuli puheripuli. Se oli sen päivän ainoa sosiaalinen kontakti. Sen kokemuksen jälkeen en ärsyynny, vaikka eläkeläiset joskus hidastelevat kassalla, tiedän tunteen!
Oma työni on asiantuntijatyötä ja projektityötä. Projekteja pongahtelee sieltä täältä ja aluksi ne ovat täyttä hebreaa ja vaikea päästä alkuun. Välillä koen olevani vanha ja tyhmä. Minulla on oma kapea tietotekninen alueeni ja aina en voi kysyä neuvoa, vaan pitää itse selvittää, muillakin on kädet täynnä töitä ja selvittelyjä omissa projekteissaan.
Mutta työkaverit, minulla on noin 60 työkaveria, kaikki yleensä hyväntuulisia ja hauskoja, siihen perustuu minun työni flow ja vetovoima.
Töissä pidän kokousten ja työtehtävien välillä tauon. Surffaan surutta netissä ja tuuletan aivojani. Luen kotonakin sähköpostia ja vastailenkin, jotta voin töissä pitää leppoisampaa tahtia. Kotona minulla on vain pari karvakuonoa , jotka eivät pahastu vaikka avaan tietokoneen. Toivon vain että jaksan mahdollisimman pitkään käydä töissä, tavallaan vähän pelkään eläkeikää, mutta onhan tässä vielä työvuosia jäljellä..
Terveisin Sirpa
Kiitos, kommentistasi Sirpa. Anteeksi että vastaan näin myöhään. Mutta minun tietsikka on kai jotenkin sekaisin. Se ei ilmoita kommenteista sähköpostiin. Minun ATK-neuvojani ei osannut tehdä asialle mitään. Blogger ei vastaa palautteeseen. Onkohan kaikki niin kesäfiiliksissä?Kiva että sinulla on mukava työporukka. Se vaikuttaa ihmeen paljon töissä viihtymiseen. Ja huumori aina piristää. Minäkin ymmärrän kaupan kassalla viipyileviä eläkeläisiä. Ihmisellä on halu tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Eikö teillä ole töissä tietokonevastaavaa, jonka apuun voisi nojata? Minä nojaan meidän tietokonevastaavaan liiankin tukevasti.Kyllä töissä on oikeus pieniin omiin taukoihin, jos joutuu siirtymään erilaisista työtehtävistä toiseen.Minulla työ on tasaista pajatusta koko päivä, johon oppilaat tuovat iloa ja raikkautta. Hyvää kesän alkua sinulle!
Poista