On ne taas "suuret" ongelmat minulla. Teen ihan oikeasti kärpäsestä härkäsen. Lähinaapurit päästi lehmät pellolle. Oli suuri ilo katsoa niitten villiä menoa ja kirmailua. Mutta - ehkä siitä johtuen - meille tuli lappaamalla tai siis lentäen kauhea kärpäslauma. Niin kuin joka kesä. Mutta lempeäsilmäisiä lehmiä on mukava seurata. Täällä maalla on halvat huvit. Ja kärpäsiin tottuu kesän mittaan.
Olen niin herkkämielinen kasvissyöjä, etten ole aikaisemmin tappanut kärpäsiä tai hyttysiä. Mutta naisen mieli on toden totta ailahtelevainen. Ai, niin meinasi unohtua, että tämä on myös vaatepostaus. Mekko on muutaman vuoden vanha. Merkiltään Anna Field. Sandaalit nekin vanhat merkiltään Taupage. Kuvissa taas röyhötän pönttöuunin edessä. Kuvatessaan mies antoi tapojensa vastaisesti poseerausohjeita. Ja enkä minä osaa poseerata. Se siitä.
En siis ole aikaisemmin tappanut kärpäsiä tai hyttysiä. Ylipäätään mitään hyönteisiä tai nisäkkäitä. Mutta yksi alkuilta istuin tietsikan äärellä netin päättymättömissä maisemissa, ja hermostuin jatkuvasti pörräävistä ja iholle tulevista kärpäsistä. Hermostuneena ja murhanhimoisena hain keittiöstä kärpäslätkän ja aloin tappaa niitä. Samalla mietin. Olenko nyt sarjamurhaaja? Entäs jos kärpäsillä on sielu? Pikku pahasilla. Ja paha saa palkkansa. Karma kostaa minulle. Vaikka en ole kyllä hindulainen tai buddhalainen. En taida vaikuttaa täysjärkiseltä. En lainkaan. Omasta mielestänikään.
Viikon aikana on tullut tuta perheemme koko suvun naisilta periytyvä temperamenttisuus ja spontaanius. Eli kiihdytään satasella. Minä en kestä meteliä aamulla. Haluan syödä aamupalan hitaasti ja täydessä rauhassa.
Mutta muutama päivä sitten kotona lomaa viettävä erittäin puhelias tyttäreni tuli aamupalaa syödessäni luennoimaan jostakin luonnontieteellisestä jutusta. Sanoin hänelle, että kerro siitä jutusta myöhemmin.Tytär hermostui. Enkö minä saa puhua? Rähinähän siitä lopulta syntyi. Minä muun muassa huusin (pidän siis hiljaisista aamuista?), että nyt hiljaa. Tytär otti ja heitti kukkaruukun lattialle. Juu, minulta peritty ja opittu heittämistarve riitatilanteessa. Minä heitän astioita. Hän mitä käteen sattuu. Onko tässä menty kehityksessä huonompaan suuntaan? Kun heitellään mitä vain eikä erikoistuta tiettyyn kohteeseen.
Sitten muistin olevani äiti. Rupesin sovittelemaan. Siivosin sotkun. Tytär meni menojaan. Mutta niin tyypillisesti meidän temperamentilla emme tunnin kuluttua muistaneet koko tapausta. Juttelimme niitä näitä. Kumpikaan ei edes muistanut pyytää anteeksi.
Ja toinen tytär on se temperamenttisin. Hänellä opiskelu kestää vielä muutaman viikon. Jos hän tulee kotiin. Vahvoja tunteita ja nopeita kiihdytyksiä riittää. Mies on mielissään, kun voi pysyä sivussa naisten puhuessa, kalkattaessa, kiihtyessä. Minun aikani ja energiani ei yksinkertaisesti riitä hänen kanssa riitelyyn. Hän voi käyskennellä talossa viisaanoloisena, tyynenä, skandinaavisena. Kun ei ole niin tyhmästi italialaistyyppinen kuin naiset ovat.
Olen pohtinut paljon tätä perheen, suvun naisten temperamenttiongelmaa. En ole onnistunut ratkaisemaan tilannetta. Eli katkaisemaan sukupolvesta toiseen jatkuvaa pahan ketjua. Mutta niinhän sanotaan, ettei suutarin lapsella ole kenkiä. Että siis minun psykologian opiskelu ei auta perheen sisäisissä ongelmissa juuri mitään. Kiihtymiset, tarmokkaat riidat jatkunee läpi kesän.
Mutta onneksi me unohdetaan yhtä helposti kuin riidellään. Ja ollaan kuin mitään ei olisikaan riidan jälkeen. Voidaan puhua melkein mistä tahansa. Niinpä avoimuus on siis perheemme voimavara. Ei hillitty, hallittu käytös. Kotona pitää voida olla täysin oma itsensä, mutta ei riidoissakaan saa huutaa aivan mitä vain. Toisen syvällä olevia, vaivoin jaettuja, puolia, piirteitä, asioita. Jotain rajaa. Maailmalla pätee tietyt sosiaaliset käyttäytymissäännöt, joihin on parasta mukautua. Se onnistuu melko hyvin, kun ei vain lotkauta korvaansakaan riidan mahdollisuuden sisältäville aiheille.
Tajusin juuri, että tämän postauksen nimi on Päivän vaatteet ja kuulumisia. Ja minä en ole tainnut kertaakaan oikeasti kirjoittaa kuulumisia eli mitä minulle on tapahtunut menneellä viikolla. Olen jaaritellut niitä näitä. Ehkäpä tähän pitää tehdä muutos.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Hei Marja! On hienoa kun temperamenttiset ihmiset taistelevat keskenään. Se on hyvä siksi että kaikki he voivat unohtaa nopeasti. Mutta jos sattumalta riidan toinen osapuoli on viileästi käyttäytyvä ja harkitseva siinä on ongelma. Hän ei helposti unohda. Saattaa leimata täysin tämän luonteiset. Ikävää mutta kokemusta on. Olen myös itse temperamenttinen eikä hillintä onnistu kun joku pääsee yllättämään. Pitää mainita että tuo mekko on ihatuttava ja sopii sinulle täydellisesti.( Miehesi varmaan myös huomasi sen kun antoi poseerausohjeita.) Ihanaa päivää! Ps. Minustakin on vaikeaa tappaa kärpäsiä. Viimekesänä laitoin kärpäspspereita..pöh. menihän niihin jokunen. Mutta fiksuja on kärpäsetkin. Niistä jos saisi tapettua sen kuningattaren..kun pörriäisistä ei saa kun koko hovi muuten jää syntymättä. Moi.
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi. Tervetuloa temperamenttisten kerhoon! Surullista, että sinulla on kokemusta hillityn ja temperamenttisen ristituulesta. Se voi rapauttaa vähitellen parisuhteen. Mieheni on rauhallinen, mutta kyllä hänkin alkaa virkistyä ja huutaa riitatilanteissa. Nopeasti sovitaan. Onneksi. Kiva lukea, että joku muukin on niin herkkä, ettei tohdi kärpäsiä tappaa. Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua sinulle!
PoistaMarja nyt on mekkojen mekko, näytät käsittämättömän upealta ja miten kaunis vartalo sinulla onkaan. <3
VastaaPoistaVoi lehmien ilo, se on varmasti mieletöntä katsottavaa.
Sanotaanko näin, että vaikka olen suuri eläinystävä, niin en kestä hyttysen ininää, enkä kärpäsen surinaa hetkekäkään ja yöunetkin menee piloille, jos moisia äänenpäästöjä joudun kuuntelemaan.
Meidän kuopus on maailman temperamenttisin ja päästää kaiken ulos ja seuraavassa hetkessä maailman onnellisen. Henkisesti raskasta aina hänen raivoamisensa välillä, kun ei hänellä ole mitään pidäkkeitä, mutta sitten myös se maailman suurin hymy. Hih isäänsä tullut, itse pidän tunteet helposti sisällä ja märehdin.
Sydämellistä viikonloppua upeus <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Aivan panee punastuttamaan kehusi. Vartaloni on suhteellisen sopusuhtainen. Silloin harvoin kun käyn vaatekaupassa, myyjät usein sanovat, että sinulle sopii vaikka minkä malliset vaatteet. Mutta kaunis ei vartaloni ole. Kuitenkin hyväksyn iän mukana tulleet kiloni ja allin alut. Sitä kehopositiivisuutta. Sinulla varmaankin vaatii pitkää pinnaa, kun kuopuksesi on temperamenttinen ja itse et ole. Mutta oma lapsi on aina se ihanin. Oli hän millainen tahansa. Meillä perusluonteeltaan rauhallinen skandinaavimieheni osaa onneksi myös riitatilanteissa kuohahtaa. Mutta molemmat muistaa, ettei sanota jotakin syvästi loukkaavaa. Lähinnä kiroillaan. Ja se siitä. Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua sinulle ja itse olet upeus!
PoistaKoska tämä on vaatepostaus sanon heti kärkeen, että mekkosi on ihanan naisellinen. Ja sinä kaunis tässäkin mekossa. Olet turhan kriittinen poseeraamisesi suhteen.
VastaaPoistaMinun anoppi sanoi temperamenttisista lapsistamme : "Kyllä on pieniin piirakoihin ahdettu paljon sydäntä!"
En minäkään hyttysiä ja kärpäsiä rakasta. Olen valmis tappamaan jokaisen lähelleni tulevan yksilön. enkä näe siinä mitään ristiriitaa.
Oikein ihanaa viikonloppua sinulle Marja!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Jännä että kaikki kommentoijat kehuvat mekkoa. Minä olen ajatellut aina, että se on yksi mekko muiden joukossa. Kesämekko kyllä.Ihana tuo anoppisi sanonta. Niin sanottu täysjärkinen ihminen kyllä tappaa kärpäset ja itikat. Mutta kun minä olen erityisherkkä, kasvissyöjä ja en ihan täysjärkinen. Rentoa ja leppeän lämmintä viikonloppua sinulle!
PoistaKiva mekko ja kiva tarina. Tulihan siinä ne kuulumisetkin :) Mikä sen parempaa kuin puhua viimeaikaisista tunteista.
VastaaPoistaMinäkin olen huomannut, että lapsissani virtaa sukuni veri. Me olemme ärhkäköitä hermostumaan. Vanhin ärhäköijä opetti minut aikoinaan kuuntelemaan ... puhelimessa ... sillä tavoin, että hän löi luurin korvaan heti, jos annoin ohjeita ja kyselin, ja koska minulla oli häntä ikävä ja halusin hänen soittavan usein, opin olemaan kommentoimatta ja kuuntelin hyväksyvästi mitä tahansa oli tapahtunutkaan, ellei hän kysynyt suoraan neuvoani. Tästä taidostani on ollut minulle paljon hyötyä myös kasvokkaisessa keskustelussa.
Mikään ei ole sen arvokkaampaa kuin säilyttää hyvät välit lapsiinsa.
Ihana tuo mekko ja sopii sinulle aivan täydellisesti! Kesällä saa olla vaatteissa kukkia ja koukeroita! (😊)
VastaaPoistaMeillä kaksi tytärtä joista toinen on niin rauhallinen ja toinen oli nuorempana kovin kipakkaluonteinen mutta nyt on luonne tasaantunut lasten saannin myötä. Itse olen rauhallinen viilipytty eikä minua kovin helposti saa suuttumaan, mutta jos suutun, niin sitten kunnolla ja lepytteleminen onkin sitten hankalampaa. Mieskin on aika rauhallinen joten riitoja ei olla saatu aikaiseksi - alkaa vaan naurattamaan molempia jos aletaan vääntää jostain asiasta eli vitsiksi menee.
Olisikohan minunkin käytävä etsimässä kaupasta joku mekko kesäloman kunniaksi, kun kuljen aina vaan samoissa kuteissa.. Nyt viehättäisi joku nilkkoihin asti ulottuva koltttu..
Toivottelen sinulle oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua. ☀️