Ulkoilma tekee nyt ihmeitä

Nyt koronaviruksen aikaan mieltäni ja kehoa virkistää ulkoilu. Tykkään muutenkin kävellä lampsia tai hölkätä ulkoilmassa. Oli sää mikä tahansa. Kaatosateella ja ukkosilmalla en mene ulos. Mutta muuten kaikki käy. Olen niin pohjoisesta kotoisin, että kestän hyvin vähän alle 30 asteen pakkasia. 25 astetta ei hetkauta. Kunhan pukeutuu sään mukaisesti.

Pimeyskään ei haittaa. Minulla on taskulamppu, otsalamppu ja heijastinliivi aina käytössä  talviaikana. En nirise ,ettei tuonne pimeään voi mennä. Näin maalla ei ole katulamppuja. Vaan susia, karhuja, ilveksiä, kettuja ja supikoiria...   Jännittävää. Noh, ei aina. Välillä pelottaakin.

Olen jo jossakin aikaisemmassa postauksessa korostanut sitä , että tutkimusten mukaan ulkona, luonnossa liikkuminen laskee stressihormonien - kortisolin ja adrenaliinin - tasoja. Ja lisää mielihyvähormonien, oksitosiinin ja endorfiinin, eritystä sekä laskee verenpainetta.

Vaikka olisi kuinka väsynyt olo, hyvä että saa lenkkarit solmittua jalkaansa, ulkoilun jälkeen on aina piristynyt. Väsymys on poissa. Tutkimusten mukaan ulkoilu ja liikunta lievittää myös stressiä, masennusta, ahdistusta. Kun on ahdistunut, ulkoilma rauhoittaa. Kun on väsynyt, ulkoilma piristää.

Lyhytkin ulkoilu - vaikka 20 minuuttia  - parantaa mielialaa,valppautta ja kokonaisuudessaan hyvää oloa. Saattaa olla tosi vaikea lähteä ulos liikkumaan. Etenkin talvella sitä tykkää istua sohvan nurkassa ja katsoa televisiota tai somea.

Tosin jotkut ihmiset ovat hyvin sääherkkiä. Tiede on keksinyt heille nimityksen meteopaatti.

Jos on vaikea lähteä liikkumaan, kannattaa pyytää tavallisena aikana kaveri siihen hommaan avuksi ja omaksi parhaakseen . Kun on valmiiksi sovittu treffit ja aika, siitä ei luiskahda niin helposti.

Luonnossa on hyvä löytää jokin paikka, jossa on hyvä olla ja istuskella liikunnan vastapainona. Joku haluaa katsella tiettyä puuta. Toinen taas syventyä horisonttiin tai katsella aavaa ja laakeeta.

Puhelin kannattaa jättää kotiin.  En voi muuta kuin sanoa: Lähde liikkeelle, vaikka se ei houkuttelisi väsyneenä. Liikkumisen jälkeen olet kuin uusi ihminen.

Harrastatko sinä ulkoliikuntaa?

Lähteet: omat, kuvat omat

Digipaasto

Minä olen vielä sen verran digiblondi, etten ole tottunut olemaan valtavasti digimaailmassa.Voin olla ilman digiäkin. Pidän yleensä kerran viikossa kahden päivän digipaaston. Muina päivinä kirjoitan tätä blogia, vastailen kommentteihin, käväisen muutaman ihmisen blogissa,  Instagramissa ja silloin tällöin Face Bookissa. Siinäpä se.

Työelämään liittyy yhä enemmän multitaskausta eli useamman tehtävän samanaikaista suorittamista. Vaikka on tutkittu, että ihminen voi oikeasti tehdä vain yhtä tehtävää, jos halutaan hyviä tuloksia. Ihminen on jatkuvien keskeytysten ja digin ärsykevirran tulvassa. Ja se jatkuu monilla kotonakin.

Tämän vuoksi aikuisten tarkkaavaisuushäiriöt on yleistyneet.Muutama vuosi sitten lääkäriin alkoi tulla ihmisiä, jotka valittivat keskittymiskyvyttömyyttä ja muistikatkoksia.  Oirehtimiselle on annettu nimi ADT, attention deficit trait, kömpelösti suomennettuna vähäisen tarkkaavaisuuden oire.

ADT:tä aiheuttaa eniten multitaskaaminen, ja jatkuva kuvien ja tekstien virta älylaitteista.

Monilla nuorilla mopo on lähtenyt käsistä, koska he saavat vieroitusoireita digittömyydessä. Nuoret ja osa aikuisista ei pysty enää lukemaan kirjaa alusta loppuun keskittymiskyvyttömden takia.

Jatkuva kuvien ja tekstien virta heikentää reaalimaailman sosiaalisia suhteita ja jopa ympäristön havaitsemista.

Digipaaston hyödyt on niin moninaiset, että on ihme, ettei ihmiset kokeile sitä.

Seuraavaksi digipaaston hyötyjä.

Rauhantunne lisääntyy
Kun digilaitteet eivät ole jatkuvasti kilahtelemassa, piipittämässä, surraamassa
rauhan- ja läsnäolontunne lisääntyy. Hengitys syvenee.
Tulee rentoutunut olo, jos ei ole riippuvainen digistä kuten monet nuoret. He saisivat aluksi vieroitusoireita: kärsimättömyyttä, hermostuneisuutta, ahdistusta.

Voimaa luonnosta
Luonnossa melkein kaikki aistimme ovat käytössä. Haistamme metsän vivahteikkaan tuoksun. Näemme metsän kauneuden. Tunnemme maan jalkojen alla tai tuulenvireen kasvoilla.

On tutkittu, että luonnossa liikkuminen vähentää stressihormonien adrenaliinin ja kortisolin tuotantoa. Verenpaine laskee. Hiljaisuus, "tylsyys", sopiva laiskottelu tuo uusia ajatuksia ja lisää luovuutta.

Sosiaaliset suhteet
Jos on jatkuvasti digissä, reaalimaailman ihmissuhteet voivat kärsiä. Digipaastolla voi tavata ystäviä face to face. Jo puhuminen toisten ihmisten kanssa tuntuu hyvältä.

Töissä vähädigisesti
Puhelimen voi rajoittaa vain soittamista varten. Tietokoneen työasioita varten. Näin ei lillu somevirrassa. Älylaitteet on aikasyöppöjä. Moni on kokenut digipaastolla vapaa-ajan lisääntyneen.

Samoin kuin keho tarvitsee lepoa juoksulenkin jälkeen. Myös aivot tarvitsevat lepoa työpäivän päätteeksi. Aivot vaativat palautuakseen joutokäyntiä ja lepoa jatkuvasta kuva ja sana tulvasta.


Miten riippuvainen sinä olet digistä?

Lähteet:Ruohonjuurilehti 1/2019, Pixabay

Hiljaisuus on helppoa arjen ylellisyyttä

Minulle on aivan ehdotonta - terveen kirjoissa pysymisen kannalta - hiljentyminen, rauhoittuminen. Luen. Liikun luonnossa. Syön aamupalan täydessä hiljaisuudessa.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan suurin ympäristöongelma terveydelle on ilmansaasteiden jälkeen melu. Melun kansainvälisenä mittayksikkönä on riskirajaksi asetettu 55 desibeliä. 55 desibeliä vastaa tavallisen toimiston tai koululuokan melutasoa. Tavaratalon taustamelu on jo 63 desibeliä. Kotona televisiota katsellessa ja musiikkia kuunnellessa - muun kodin taustahälyn lisäksi - riskiraja ylittyy helposti.

Kun melu yltyy liian paljon yli 55 desibeliä, se muun muassa ärsyttää tahdosta riippumatonta hermostoa. Nostaa verenpainetta. Lisää stressiä. Nämä tekijät lisävät sitten riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Melu väsyttää, aiheuttaa univaikeuksia, heikentää muistia, keskittymistä, oppimista, työtehoa.

Rauhaa ja hiljaisuutta pitäisi siis saada, mutta miten se arjen kiireiden keskellä onnistuu? Ikävä kyllä lukeminen ei lepuuta aivoja kovinkaan paljon - television katseleminen vielä vähemmän - koska aivot kuitenkin saavat ja käsittelevät uutta informaatiota. Mutta joka tapauksessa lukeminen rentouttaa ja antaa hiljentymisen hetken. Vain kirja ja minä. Rauha.

Luonnossa liikkuminen - vaikkapa metsässä, meren tai järven rannalla - on tutkimuksissa todettu parhaaksi hiljentymisen ja rauhoittumisen keinoksi. Professori Liisa Tyrväisen tutkimusryhmä tutki, mitä muutoksia luonnossa kulkeminen saa aikaiseksi fyysisellä tasolla. Syke- ja verenpainetestit osoittivat, että elpyminen luonnossa ilmenee jo 15 minuutin jälkeen.Pulssi laskee. Lihasjännitys heikkenee. Parasympaattisen, rauhoittavan hermoston ,toiminta lisääntyy. Parasympaattinen hermosto säätelee esimerkiksi verenkiertoelinten, ruoansulatuselimistön ja rauhasten toimintaa.

Panin tähän videon Nurmaan joesta huhutikuussa. Tuo alla oleva videokuvake näyttää niin omituiselta. Että en tiedä, millaisena se näyttää videon. Koettakaa kestää tätä minun resuamista digimaailmassa.

Miksi hiljaisuus voi pelottaa?

Jotkut ihmiset välttelevät hiljaisia hetkiä. Kulkee luurit korvilla. Kotiin tullessa napsauttavat television, radion, digin päälle. Tässä voi olla kyse suojakeinoista omia ahdistavia ajatuksia, surua, vaikeita ihmissuhteita kohtaan. Ulkoinen hiljaisuus antaa tilaa myös sisäiselle hiljaisuudelle. Joka voi pelottaa. Jos ihminen on erkaantunut omista tunteistaan.

Niille jotka oppivat hiljentymään ja kuulostelemaan itseään. Hiljaisuus on iso voimavara ja elinvoiman lähde.

Hiljaisuudessa olo rauhoittuu. Ajatukset kirkastuvat. Hiljaisuus puhdistaa, uudistaa, lisää luovuutta ja saa panemaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Millä tavalla sinä rauhoitut?

Lähteet: Anna 26.4/17, kuvat omat

Miksi pidän syksystä?

Luonto

Pidän ruskan ajasta. Keltaisista, kullansävyisistä, punaisista, rusehtavista puista. Kun lehdet tippuvat, tulee jotenkin yksinkertaisen graafisen kaunista. Olen sienihullu. Samoilen ja sienestän metsässä paljon syksyllä. Ilma on ihanan raikasta hengittää. Syksyn kuulaus on ilmassa. Pieni sadekaan ei haittaa. Metsän tuoksukin tuntuu voimakkaammalta kuin kesällä.

Kotoilu

Kun ulkona sade soljuu ja vihmoo taivaalta, on ihana käpertyä sohvan nurkkaan. Ja lukea kaikessa rauhassa. Syksy saa myös runosuoneni pulputtamaan ja kirjoitan paljon runoja. Tuli ritisee pönttöuuneissa. Antaa lämpöä ja tuoksua.

Kotia voi vähän sisustaa. En kuitenkaan ole varsinainen sisustusihminen. Vaan lähinnä vähän freesaan kotia kirpparilta ostamillani vanhoilla esineillä.

Syksyllä leivon tavallista enemmän muun muassa meheviä omenapiirakoita. Kokkailukin innostaa tavallista enemmän. Teen usein mausteisen täyteläistä ruokaa.

Hitaus

Kesällä on kaikenlaisia menoja esimerkiksi juhlia. Syksyllä rauhoittuu. Hitaudesta ja rauhasta voi nautiskella hyvällä omatunnolla. Syksyyn ei liity niin paljon ladattuja odotuksia kuin kesään. Kesälomalla pitää sitä ja tätä. Ehkä myös jonkinlainen slaavilainen melankolia hiipii mieleen syksyllä.

Ystävät

Syksyllä on aikaa tavata useammin muuallakin kuin somessa. Ystävien kesken voi keskustella kuulumisista, talven suunnitelmista ja muistella yhdessä kesää. Juoda kahvia, syödä tai nauttia lasi  tai toinenkin rotevaa punaviiniä.

                     Työmatkan varrella

   
Harrastaminen
Varmaan melkein kaikilla on kokemusta uuden harrastuksen aloittamisesta syksyllä. Eikä se oikeastaan paljon haittaa, vaikka se jääkin kesken. Alkuinnostus on siinä parasta. Itse aloitin reipastunnelmallisen ATK:n peruskurssin. Hauskaa on ollut ja ehkä jotakin olen oppinut. (Niin...tarkalleen sanoen:mitä? No, ainakin osaan nyt muuttaa tietokonenäkymäni kuvan ja sitä on tullutkin sitten vaihdeltua. Usein).

             

Valokuvakansioiden päivittäminen

Minulla ainakin on kesäkuvat huonossa järjestyksessä. Yhdelle kuukaudelle saattaa olla minulle tuntemattomasta syystä monta kansiota. On kiva panna kuvat järjestykseen ja samalla muistella haikeasti mennyttä kesää.

Lopuksi syksyisen runosuoneni pulputusta:

Syksy lymysi puiden latvoissa

ja keimaili kuolemalle

(ennen sitä se oli kaatanut ovelasti monta ihmistä).

Äkkiä tuulet kasvoivat mustiksi kukiksi.

Syksy putosi maahan kuolema kainalossaan.

Pyörtynyt valo painui mullan auringoksi.

Aamuisin rapakot aukaisivat risahtelevat silmänsä.

Pidätkö syksystä vai inhoatko syksyä?

Lähteet: kuvat omat