Tossun allako?

 

Meidän parisuhteessa ei ole kumpikaan tossun alla. Esimerkiksi päätöksentekotilanteessa se saa päättää, joka on "erikoistunut" tähän asiaan. Välillä mies, välillä minä. Ainoa kismittävä asia minun kohdaltani on se, ettei mies halua keittiöremonttia. Minä haluaisin, koska keittiömme on ollut samanlainen 1980-luvulta asti. Mutta ajan kanssa tämä varmaankin ratkeaa, eikä minun tarvitse painostaa miestä. 

Kuitenkin parisuhteessa on varsin yleistä se, että toinen on hallitsevampi ja toinen mukautuva persoonallisuus, mutta voi kuitenkin olla mahdollista päättää asioista yhdessä - ja tällaisesta tilanteesta voi oppia kumpainenkin.

Psykologi, psykoterapeutti ja parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja Suvi Laru on sitä mieltä, että tossun alla käyttäytyminen ei oikein edusta nykyaikaista länsimaista parisuhdekäsitystä, vaan parisuhteessa on kaksi vapaata ihmistä rinnakkain, molemmat omasta tahdostaan.

Ulkopuoliset näkevät vain pienen osan parisuhteen dynamiikasta. Laru ottaa esimerkin: vaikka ihminen voi puolisonsa perheen luona vieraisilla käyttäytyä korostetun mukautuvasti, sama ihminen ei välttämättä ole lainkaan alistuva kotona puolisonsa kanssa.

Jokaisella on monenlaisia sosiaalisia rooleja. Jos joku on tietyssä sosiaalisessa tilanteessa hallitsevampi, siitä ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, ettei tämä ihminen anna koskaan toisen päättää.

On kuitenkin totta, että suuri osa ihmisistä tunnistaa itsessään taipumuksen johtaa tai mukautua muiden tahtoon.

Arjen sujuvuuden näkökulmasta on melkeinpä toivottavaa, että se, jolle jokin asia on tärkeämpi, sanoo viimeisen sanan. Jos ihminen tuntee tulevansa kuulluksi isoissa asioissa, ei synny tarvetta vängätä pikkuasioissa.

Arjessa on väistämättä tilanteita, joissa toisen etu on toiselta pois. Jos ei kykene pitämään puoliaan vaan vetäytyy päätöksenteosta, voi syntyä helposti epäreiluuden kokemusta ja katkeruutta.

Jos suhde on kuitenkin päässyt jämähtämään asemiin, joissa toinen on selvästi johtaja, on vastuu sen purkamisesta molemmilla. Asian voi ottaa esiin kumpi tahansa osapuoli: vetovastuuseen kyllästynyt tai kuulematta jäänyt. Hallitsevamman osapuolen tehtävä on kysyä ja kuunnella, mitä toinen haluaa - ja kun kysytään, pitää vastata.

Laru sanoo: "On yllättävän yleistä, että vuosien tai vuosikymmenien jälkeen paljastuu, että toinen ei ole ikinä kertonut omista tarpeistaan. Sillä on ehkä tarkoitettu hyvää, mutta se voi näyttäytyä toiselle myös valehteluna ja loukata. Hallitsevampi osapuoli on ehkä kuvitellut vuosia virheellisesti, että kumppani haluaa ja tarvitsee samoja asioita kuin hän itse."

Tasa-arvoista parisuhdetta ja tunneyhteyttä on ylipäänsä  vaikea ylläpitää, jos tärkeitä asioita ei jaa tai jyrää toisen, kun hän yrittää niistä puhua,  on kyse sitten yksityiskohdista tai elämän suurista linjoista.

Turvattomuus liittyy myös hallitsevuuden ja alistumisen rajanvedon pimeään puoleen eli tilanteeseen, jossa toinen kontrolloi ja rajoittaa toisen elämää. Kumppanin sosiaalinen eristäminen tai muu häiritsevä kontrollointi ovat merkkejä henkisestä väkivallasta, eivätkä ne ole osa tervettä parisuhdetta.

Laru sanoo: "Joskus vastaanotolla sanotaan, että meidän suhteessa ei riidellä tai olla eri mieltä. Silloin saatan kysyä, että missä teidän tunteenne ovat? Eivät erimielisyyydet ole vaarallinnen asia, eikä ole mikään tavoite olla kaikista asioista yhtä mieltä. Oleellista on, miten erimielisyydet käsitellään."

Vaikka kotityöt olisi pitkään hoidettu suurin piirtein tasan ja menoista päätetty yhteisymmärryksessä, lapsiperheen arki voi kuljettaa suhteen osapuolia eri suuntiin.

Mutta heterovanhempien perheessä kotityöt kasautuvat tutkitusti naisen harteille. Vahvassa elää myös käsitys siitä, että naiset tekevät parisuhteen tunnetyöt ja miehet jurottavat. Toisaalta Larun viimeaikaiset kokemukset eivät tätä enää tue. Nykyisin myös miehet ja nuoret pariskunnat hakevat apua parisuhteen haasteisiin ja haluavat työstää parisuhteen yhteenkuuluvuutta. Tämä on loistava kehityssuunta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.2.2023, kuvat omat

Surutyöni 132.

 

Rakas 22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve  ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Tätä ennen hän opiskeli lääketiedettä. Vera oli niin iloinen, että lopulta löytyi oma opiskeluala! Hän oli muutenkin iloinen ihminen. Kuolemalle ei  löytynyt mitään syytä perusteellisissa kuolinsyytutkimuksissa, joissa tehtiin myös geenitestit. "Syy tuntematon." Teen edelleen surutyötä.

Tunnetila nyt:

TUSKANI OLI NIIN SUURI

Tuskani oli niin suuri,

että ovi josta itkien astuin

ulottui minua vyöhön.

Miten pieniä olivatkaan

ihmiset ympärillä!

Minä kasvoin kuin liekki, liekki

joka leimahtaa hiuksista.

Kun he otsani halkaisivat

härät syöksyivät surusta villit

ja lävistivät ruumiit.

Niin suuri oli tuskani, että

tuonpuoleisuuteen katsoin

ylitse illan.

-Manuel Altolaguirre-

Suomentanut Eeva-Liisa Manner

Viikko on taas mennyt nopeasti. Olen saanut paniikkikohtaukset pois lääkkeellä. Olen niin, niin onnellinen, että ne ovat poissa. En osaa edes sanoin kuvailla. Elämä on paljon helpompaa, eikä paniikkikohtauksia muutenkaan tule niin paljon kuin aikaisemmin. Minun paniikkikohtaukset olivat vaikeaoireiset. Niin oli kirjoitettu Kantaan. Mutta miksi silti en saanut lääkettä kuin vasta neljän vuoden jälkeen? 

Joskus pitkän ja pahan paniikkikohtauksen jälkeen en kyennyt puhumaan. Asia, mitä piti sanoa, oli kyllä mielessä, mutta en saanut tuotettua sitä puheeksi. Mongersin jotakin, mistä ei saanut selvää. Välillä meni myös lyhytkestoinen muisti. Paniikkikohtaukset olivat täynnä kauhua. Sydän hakkasi, pulssi kiihtyi, vapisin, näkö himmeni,  vatsa meni sekaisin ja ripuloin, hyperventiloin. Näin vinhasti ja ahdistavasti liikkuvia geometrisia kuvioita. En nähnyt mitään muuta. Luulin kuolevani. 

Paniikkikohtauksen esioireena on pään puutuminen toiselta puolelta ja päänsärky. Nyt otan tuossa vaiheessa lääkkeen, eikä paniikkikohtaus ehdi tulla. Olen niin kiitollinen, kiitollinen tästä!

Minä olen jumpittanut ja vetkuttanut jääräpäisesti lähinäkösilmälasien ostamista. Olen ajatellut, että kyllähän minä näen riittävän hyvin lähelle, kun otan miinuslasit pois. No, viime viikolla tajusin, että minulla menee lukemisessa tavallista kauemmin aikaa. Kirjaa ei lueta tuosta vain. Luovutin. Mentiin paikalliselle Silmäasemalle, mutta siellä oli näöntarkastukseen kuukauden mittainen jono, ja silmälasivalikoima oli kallis.

Siis Specsaversiin lähimpään isoon kaupunkiin Mikkeliin. Siellä tilattu näöntarkastus. Ja 29 euroa kaksista silmälaseista. Valitsin halvimmat, koska kehykset noin parin minuutin jälkeen löytyivät helposti. Suhtaudun edelleen vähän epäluuloisesti siihen, miten voidaan myydä näin halpoja silmälaseja. Valmistetaanko ne halpatyövoiman maissa? Minä en onneksi osta uusia silmälaseja kuin reilun 10 vuoden välein. Ja paikalliselta Silmäasemalta, vaikka kehykset olisivat kalliit.

Oli päivä, etten ollut kiinnostunut ulkonäöstäni. Tyttäreni Vera oli niin paljon ajatuksissani. Vera rakas. Hällä väliä. Kunhan näen kunnolla lukea. Siis on tulossa nyt kahdet lukulasit, joiden ulkonäöstä ei ole muistikuvaa, paitsi että ne olivat viininpunaiset ja hennon vaaleanpunaiset. En sovitellut niitä peilin edessä vaan valitsin ne värin perusteella ja suurin piirtein tiedän, millaiset kehykset minulle sopivat. Punainen on lempivärini.  Ihmettelin, että minulle hymyiltiin kaupassa niin paljon.

No, mutta tällä oli kuitenkin vähän väliä: kun tultiin Mikkelistä, ja aloin puhdistaa pois meikkiä, huomasin, että minulla oli iso nokiläntti nenänpielestä leukaan. Siis todella näyttävä. Olin saanut sen siitä, kun latasin uunit valmiiksi ennen lähtöä pienen meikkauksen jälkeen. Tarkoitan uunien latauksella sitä, että laitan halot ja paperit valmiiksi tulipesiin, eikä tarvitse kuin sytyttää ne, kun tulemme aika myöhään kotiin. En meikkaa paljon. Vain kulmakarvat, meikkivoide ja huulipuna.

Miksi mies ei sanonut mitään? Kysyin häneltä ja hän vastasi, ettei tullut ajatelleeksi asiaa. Mistä minä uudet meikkivillitykset tiedän, vaikka olisin huomannutkin? Mies on tavallaan hippi ( joku hänet tunteva sanoi minulle niin...miehesi on hippi) ja minä jonkinlainen hippi myös siinä mielessä, että sisäinen elämä on yleensä tärkeämpää kuin ulkoinen elämä. 

Huvittavaa on, mitä optikko Specsaversilla ajatteli. Tai kenkäkaupan myyjä, jossa kävimme etsimässä minulle isolestisiä mutta korkeakorkoisia kenkiä. Isolestisiä siksi, että minulla on vaivaisenluut. Syynä kapeat korkokengät, joita käytin miltei koko aikuisikäni. Sopivia kenkiä en löytänyt. Myyjä oli jotenkin naurahteleva - ja syystäkin -, kun ehkä katsoi kasvojani.

Olin auttamassa yhtenä iltapäivänä miestä hänen vanhemmille ihmisille tarkoitetulla Hyvänmielen musiikkitunnillaan. Kannoin miehen soittovehkeitä,  keitin kahvia, katoin ja keräsin ja pesin astiat. Pidän aivan suunnattomasti ikääntyneistä ihmisistä, olen pitänyt jo lapsuudestani asti. Äiti kertoi aikanaan, että jo alle kouluikäisenä kävin erään Koskenharjun Marin luona muutaman kerran viikossa. Hän oli sitkeä ehkä kahdeksankymppinen nainen, jonka kanssa joimme kahvia ja söimme murokeksejä.

Musiikkitunnilla erään samassa pöydässä istuneen tuntemattoman naisen kanssa vaihdoimme luontevasti kuulumisia ja puhuimme sairauksistamme - on muuten varma puheenaihe. Lisäksi nautin siitä. Tunne oli todennäköisesti molemminpuoleinen. Toivon niin.

Olen sitkeästi siis lukenut ilman lukulaseja. Tällä viikolla luin Ian McEwanin Rannalla-kirjan ja Margaret Atwoodin kirjan Nimeltään Grace. Molempia yhdistää tiivis lause- ei runollinen, rönsyilevä - ja tarinallisuus. Yleensä pidän romaaneissa virkkeistä, jotka sisältävät runouden vaikutustapoja. Välillä on todella piristävää lukea tiukkaa tekstiä. Lisäksi olen lukenut joka aamu yhden Eeva-Liisa Mannerin runon. Näin tein aina nuoruudessani, ja nyt haluan taas liittää runon aamutoimiini.  

Ikäsyrjintä työelämässä

 

Työnhakija on pätevä ja motivoitunut. Hän on omasta mielestään täydellinen ja sopiva avoinna olevaan työtehtävään. On vain yksi ongelma: hakija on viisikymppisenä liian vanha, ja paikka menee 30-40-vuotiaalle.

Tällaisista kokemuksista kertoivat monet vastaajat Helsingin Sanomien kyselyssä, joka kartoitti lukijoiden kokemuksia työelämässä tapahtuvasta ikäsyrjinnästä.

"Olin muutaman haastattelukierroksen jälkeen kahden parhaan hakijan joukossa. Lopulta rektyroija soitti ja kertoi valinneensa toisen. Syytä kysellessäni hän kertoi suoraan, että toinen hakija oli nuorempi, ja hänen mielestään tukisi paremmin työyhteisöä", vastaa 48-vuotias mies.

56-vuotias nainen kertoo:

"50 vuotta täytettyäni en ole yhtä paikkaa lukuun ottamatta päässyt edes haastatteluun. Kyse ei ole voinut olla pätevyydestä, harkitsin hyvin tarkasti, mihin paikkoihin hain."

Virallisesti ikäsyrjintää ei tapahdu, jo lakikin sen kieltää. Työnantajat vakuuttelevat, että pätevyys, motivaatio ja asenne merkitsevät ikää enemmän.

Työterveyslaitoksen erikoistutkija Mervi Ruokolaisen mukaan ikäsyrjintä johtuu ennakkoasenteista: vanhempi työntekijä ei istu länsimaiseen ihanteeseen, jossa vaalitaan nuoruutta ja alati kehittyvää ihmistä. Vanhempia työntekijöitä saatetaan pitää muutoksen jarruina, jotka haluavat asioiden pysyvän ennallaan ja alkavat jäähdytellä eläkeiän häämöttäessä.

Ennakkoluulot eivät kuitenkaan pohjaudu faktoihin ja Ruokolainen sanoo: "Meillä on ikävä tapa, että jos meillä on huono kokemus vanhemmasta työntekijästä, ajatukset helposti yleistetään koskemaan koko ikäryhmää."

Tämän vuoksikin isoa ikäryhmää kohdellaan hahmottomana massana, jolloin yksilölliset erot sivuutetaan. Iäkkäät työntekijät suljetaan ulos sopivista ehdokkaista usein jo rekrytointivaiheessa.Tällainen ikäryrjintä nimetään Niina Viitasalon vuonna 2015 ilmestyneessä sosiaalipolitiikan väitöskirjassa torjunnaksi.

Viitasalon mukaan ikäsyrjintä voi ilmenee työpaikoilla myös painostamisena. Esimerkiksi esihenkilö tai työkaveri voi ehdottaa, että työntekijän olisi jo aika siirtyä eläkkeelle. Vaikka työntekijä tuntisi olevansa tuottava, naljailu voi kestää vuosikausia.

Monen Hesarin kyselyyn osallistujan mielestä vanhemman polven työntekijä nähdään kulueränä, jonka voi savustaa ulos tuoreemman työvoiman tieltä.

"Muutaman kerran on tullut kommenttia, että on jo aika alkaa jäähdyttelemään,Viitasalon väitöskirjassa tämä mainittu syrjinnän muoto on vähättely. Vanhemman työntekijä osaaminen saatetaan teilata, ja hänen annetaan ymmärtää, ettei hän enää pärjää modernin työelämän vaatimuksissa." 

Eräs 60-vuotias vastaaja kertoo esimerkiksi kokeneensa, että hänen koulutustaan on pidetty työpaikalla vanhentuneena. Lisäksi hänen ikäänsä on kommentoitu asiattomasti.

"On nimitelty eri tavoin: täti-ihminen, tantta. On sanottu, että kun sinä olet niin vanha.", kertoo 60-vuotias  nainen.

Neljäs syrjinnän muoto on työnteijän eristäminen. Työntekijä jää paitsi koulutuksista, perehdytyksistä tai projekteista.

Onneksi asenteet vanhempia työntekijöitä kohtaan ovat parantuneet, ja yli 50-vuotiaiden ikäsyrjintä työpaikoilla on vähentynyt.

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.1.2023, kuvat omat

Hyvän parisuhteen tunnusmerkkejä

 

Parisuhdeasiantuntijat listasivat Hesarissa yhdeksän hyvän parisuhteen piirrettä, jotka yhdistävät monia onnellisia suhteita. He kertoivat, millaisia toimivan suhteen merkkejä he ovat nähneet käytännön työssään.

Olin todella iloinen, että meidän parisuhteessa toteutuvat kaikki  muut piirteet, mutta ei 5. "Riidoissa yritetään ajatella ensin ja sanoa vasta sitten." Meidän riitamme ovat tulisia tai ennemminkin minun riitelytyyli, jos kyseessä on iso riita. Raivoan ja saatan heittää  astioita seinään. Mies  siirtyy takavasemmalle maltillisempana riitelijänä ja astioita pakoon. Hyvää on se, että riitelemme hyvin harvoin ja sovimme asiat nopeasti, enkä minäkään aina jaksa tulistua.

Ja kyllähän aika - 29 vuotta yhdessä - on hionut särmiä ja tuntee tuntevansa toisen melkein täysin. Telepatiaakin on: olen päivällä päättänyt, mitä ruokaa laitetaan ja mies on päättänyt samoin toisaalla.

1. Puoliso tuntuu myös ystävältä, jonka kanssa viihtyy

Suhteen hyvä laatu ei riipu siitä, kuinka paljon parilla on yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita.

Hyviä parisuhteita kuitenkin yhdistää se, että toisen kanssa viihtyy, ja tunneyhteyttä vahvistaa se, kun jostakin innostutaan yhdessä. Se voi olla vaikkapa matka, mutta yhtä hyvin hetket voivat olla pieniä ja arkisia. Voidaan katsoa vaikkapa esimerkiksi televisiota tai muuta vastaavaa yhdessä tai kokata yhdessä.

2. Puoliso ei ole ensisijaisesti kilpakumppani

Joskus parisuhteessa päädytään ikävänsävyisiin kilpailuasetelmiin: kumpi on hoitanut enemmän kodinaskareita tai tietää lasten asiat paremmin.

Tunnelma saattaa olla parempi, kun puolisot kokevat ikään kuin pelaavansa samassa joukkueessa.

3. Kun toinen on omissa menoissaan, toinen pystyy olemaan rento

Luottamus on hyvin tärkeä parisuhteessa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että puolisot voivat erillään ollessaan olla rauhallisin mielin.

Joskus toisen vahtiminen voi näyttäytyä mustasukkaisuutena, joka on sinänsä aivan terve piirre, mutta jos se yltyy ahdistukseksi asti, sitä on jo liikaa.

4. Molemmat kehuu toisiaan

Kun parisuhteessa molemmat muistaa kehua toisiaan, se voi jopa lisätä suhteen seksuaalista latausta. Myönteistä palautetta voi antaa melkein kaikesta. Voi esimerkiksi sanoa: "Kuinka kiinnostavia ajatuksia sinulla on, kuinka hyvältä näytät..."

On yllättävän yleistä, etteivät arjen väsyttämät puolisot keksi oikein mitään myönteistä toisistaan.

5. Riidoissa yritetään ajatella ensin ja sanoa vasta sitten

Rakkaussuhteen erimielisyyksissä tunteet voivat kuohua usein voimakkaina, koska mitä tärkeämpi ihmissuhde on, sitä vaikeampaa on tunnesäätely.

Olisi hyvä tiedostaa, millainen itse on suhteessa riitelyyn: osaako ilmaista vaikeitakin tunteita rakentavasti vai päästeleekö höyryjä liiankin kovasti? Jotkut myös lamaantuvat ristiriidoissa, mikä on suhteelle haitallista.

Lamaantuessaan ihminen ikään kuin mykistyy ja jäätyy ja vie itsensä ulos koko tilanteesta. Samalla toinen kokee jäävänsä yksin, minkä seurauksena hän voi lisätä kierroksia, korottaa ääntään ja inhottavillakin tavoilla painostaa toista reagoimaan.

Raivoavalle ja mykistyvälle on sama neuvo: sano, että tarvitsen nyt hetken selvittääkseni, mitä haluan sanoa. Joku voi tarvita aikaa vartin, toinen pidemmän ajan. Tärkeintä on sopia, milloin asiaan palataan.

6. Molemmat tietävät, mitä toiselle kuuluu

Parisuhteessa asiat ovat yleensä hyvin silloin, kun puolisot jakavat keskenään myös kummankin sisäistä maailmaa. Halutaan jakaa arkisten asioiden lisäksi kipeitäkin kokemuksia, omia ajatuksia, huolia, toiveita ja unelmia. Kysytään ja kerrotaan, mitä kuuluu.

7. Kun toinen on kuormittunut, toinen ottaa enemmän vastuuta arjesta

Tämä voi koskea kotitöiden tekemistä. Kun toinen on uupunut, toinen ottaa niistä enemmän vastuuta. Myös tärkeää on pohtia yhdessä, miten arkea voidaan helpottaa: imuroidaanko harvemmin tai aletaanko syödä enemmän valmisruokia.

8. Merkittävät päätökset tehdään yhdessä

Yleensä molemmat puolisot haluavat vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaisia isoja hankintoja tehdään tai miten kesälomat vietetään. Tämän kaltaiset päätökset kannattaa tehdä yhdessä ja pitää sovitusta kiinni.

9. Seksielämässä huomioidaan molempien toiveet

Hyvässä parisuhteessa seksi ja läheisyys sisältävät sellaisia asioita, joista molemmat nauttivat. Mutta kaikille myös tulee kuitenkin aikoja, jolloin halut eivät kohtaa.

On myös tilanteita, joissa toinen on liian kuormittunut tai ei koe toiselta arvostusta muualla elämässä.Tällöin tilanteen korjaamiseksi ei riitä, että pari puhuu siitä, mitä kumpikin kaipaisi seksistä.

Halun kokemiseen voi vaikuttaa muun muassa se, että ruokkii mieltään seksuaalisviritteisillä asioilla, pitää huolta kehollisesta hyvinvoinnista ja esimerkiksi lantiopohjan lihaskunnosta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.2.2032, kuvat omat

Surutyöni 131.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan poikakaverinsa luona. Hän oli 22-vuotias terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Vera oli niin onnellinen, että oli löytänyt oman alansa. Ennen tätä hän opiskeli lääketiedettä. Kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä Veran kuolemalle. Syy "tuntematon". Soitin vielä patologille ja melkein tivasin häneltä mahdollista lähintä syytä. Se olisi voinut olla sydämen rytmihäiriö.

Veran kuolemasta on jo kaksi vuotta. Tuntuu, että suruni vain pysyy ennallaan. Muistan hyvin elävästi, että kaksi poliisia tuli meille. Toinen sanoi, että on valitettavasti huonoja uutisia: Vera menehtyi. Tivasin häneltä tapahtumia, jotka olisivat olleet ennen Veran kuolemaa. Tarkkoja aikoja. Sitten meinasin pyörtyä. Huusin täyttä huutoa. Seuraavasta viikosta en muista mitään.

Tunnetila nyt:

Suru hengityksessä

salpaa.

Surun mustat kukat

kasvavat ihoni lävitse.

Suru täynnä kauhua

kuoleman edessä.

Suru liikkeissä

halvaannuttaa.

Suru ajaa minut rotkon reunalle

ja mietin hyppäänkö.

Minä en nyt mitään muuta

kuin yhdet kasvot ikkunassa.

Olimme miehen kanssa Helsingissä tapaamassa läheistä, jolla on alkava Alzheimer. Kunto oli viime kerran käynnin jälkeen heikentynyt. Se on niin surullista. Kotihoito käy hänen luonaan kolme kertaa päivässä. Kun menimme sinne sisälle tämä läheinen otti kummastakin kädestäni kiinni ja sanoi, että kiva kun sinäkin tulit.

Mies hoitaa läheisen raha-asiat. Läheinen on perinyt edesmenneen vaimonsa sukulaiselta. Hänelle olisi pitänyt tulla kirje perintöön liittyen jo kaksi viikkoa sitten. Kirjeessä oli vastauskuori ja postimerkki.

Kirjettä ei löytynyt läheisen kirjeistä. Hän oli sitä mieltä, ettei kirjettä ollut tullut laisinkaan. Kirjeen vastauksella oli kiire. Niinpä sitten välillä ajoimme Lohjalle ihmisen luokse, joka hoitaa osaltaan kuolinpesää. Saimme häneltä uuden kirjeen, ja mies vastasi siihen samana päivänä.

Ihailen miestäni, että hän jaksaa hoitaa läheisensä asioita työnsä ohella. Hänestä tulee varmaankin edunvalvoja, mikä sekin on rankkaa. Mieheni on tyyni ja rauhallinen. Ihailen hänen kärsivällisyyttään ja olen onnellinen, että olen ollut hänen kanssaan 29 vuotta. Hyvää vuotta.

Taustani on niin rankka, että ajattelen, että on oikein ja kohtuullista, kun sain onnellisen avioliiton.

Siiri-kissi ei ole tullut kotiin. Hän on ollut kahdeksan kuukautta kadoksissa. Tämä surettaa. Toivo alkaa mennä. Olen nähnyt nyt jo noin kahdeksan kertaa unta, että hän tulee kotiin ja on entisellään. Kille-kissa ei enää sure Siiriä, ruokahalu on parantunut ja hän käy viimein ulkonakin. Kille on jo 16-vuotias eläkeläinen.

Kokkaan eri ruoat miehelle ja itselle, koska laihdutan edelleen. Alan olla jo melkein tavoitepainossa. Muutama päivä sitten kokkasin miehelle intialaista ruokaa. Välillä sitäkin, kun olen niin jumittunut thairuokaan. Totta kai söin vähän tätä muhennosta, mutta keitin samalla linssikeittoa itselleni. Ihmeekseni paikallisesta S-marketista löytyi intialaista paneer-juustoa. Resepti löytyy netistä haulla "klassinen intialainen ruoka". Sävelsin tätä konstailematonta ja helppoa reseptiä hiukan:

Palak Paneer

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 tl garam masalaa

1 tl juustokuminaa

1 tl inkivääriä raastettuna

1 tl kurkumaa

1/2 tl jauhettua korianteria

noin 300 g pakastepinaattia

2 dl ruokakermaa

200 g intialaista paneer-juustoa, tofu ja kotijuustokin todennäköisesti käy

1/2 tl suolaa tai maun mukaan

1. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää mausteet. Sekoittele muutama minuutti, jotta maut irtoavat.

2. Lisää pinaatti ja kuumenna, jotta vesi haihtuu pinaatista.

3. Kaada pannulle ruokakerma ja kiehauta. Lisää lopuksi suola ja juusto. Tarkasta maku. Mausteita voi olla enemmänkin.

Oheinen kuva on huono, eikä Palak paneer pääse siinä oikeuksiinsa.

Saat mitä haluat

Saat mitä haluat-manifestoinnissa on kyse uskosta siihen, että ajattelemalla tietyllä tavalla voi muuttaa todellisuutta. Kun vain tahtoo jotakin tarpeeksi kovasti ja mielikuvaharjoittelee toiveen toteutumista, vetovoiman laki hoitaa loput. Minä en usko tähän ollenkaan ja koko homma tuntuu äärimmäisen itsekkäältä, mikä ei ota huomioon toisia ihmisiä lainkaan.

Viime marraskuun vaihteessa Twitter täyttyi #manifesting-asiasanan alle tehdyistä kirjoituksista. Niissä käyttäjät ilmoittivat toivovansa viime marraskuulla onnea, menestystä, taloudellista yltäkylläisyyttä ja hyvää vartaloa.

Positiivisen psykologian self-help-oppaissa on  viime aikoina kirjoitettu paljon tästä  manifestoinnista. Siitä kirjoitti jo 2000-luvun puolivälissä Rhonda Byren The Secret-kirjassaan, josta tuli erittäin suosittu ja jota nytkin hehkutetaan.

Tästä kirjasta hullaantui muun muassa talk show -juontaja Oprah Winfrey, joka alkoi puhua manifestoinnin ja unelmataulujen tekemisen puolesta.

Manifestoinnin opettelusta on tullut suuri bisnes. On manifestointiretriittejä, verkkokursseja, unelmavalmennusta. Rakkausvalmentajat opettavat, kuinka mielikuvaharjoituksilla voi vetää elämäänsä unelmakumppanin, runsausvalmentajat taas, kuinka vaurautta voi luoda ajatuksen voimalla. Sarjasta yksilöllistä rikastumisvalmennusta saa maksaa noin tuhat euroa.

Nuoret opastivat pian Tiktokissa toisiaan tekemään Oprah Winfreyn tyyliin unelmatauluja eli visualisoimaan Pinterest-kuvien avulla tulevan vuoden toiveita: täydellistä asuntoa, unelmien lomia, ihanteellista romantiikkaa, voimauttavia iskulauseita.

Manifestoinnilla ei ole tieteellistä pohjaa. Siitä huolimatta käsitteeseen törmää arkikielessä yhä useammin.

Itsensä kehittämiseen keskittyvän Queen Talk -podcastin juontajat varoittelivat Mokaatko manifestointisi -jaksossaan, että  manifestoinnin voi pilata väärällä energialla eli miettimällä liikaa sitä, voiko tavoite käytännössä toteutua: "Manifestoinnissa sun duuni ei oo ikinä selvittää, miten se tapahtuu, sun pitää vaan keskittyy siihen tulokseen, mitä haluat, ja sit universumi handlaa sen, että how."

Jos toiveet eivät voimakkaasta tahtomisesta huolimatta toteudu, syynä on liian ponneton manifestointi tai muuten vaan vääränlainen mielentila.

Lähteet: Helsingin Sanomat 5.11.2022, kuvat Pexels

Miten rentoutua?

Minä rentoudun parhaiten  kävelemällä metsäautoteillä tai  poluilla ja moottorikelkan urilla. Metsän rauhassa stressihormonitasot laskevat jo muutamassa minuutissa. Metsä hoitaa ja lohduttaa.

Rentoudun myös lukemalla paperikirjaa kolmisen tuntia illassa. Mindfulness sopii minulle ja käytän sitä aika usein. Samoin meditaatio rauhoittaa ja voi johtaa äärettömään iloon.

Suoratoistopalvelujen katsominen rentouttaa, kun ei katso liikaa. Ja kokkaaminen ja leipominen. Saunominen, ehdottomasti yksi parhaista rentoutumiskeinoista. Nukahdan kuin tukki sen jälkeen. Rentouttaa myös yksi tai kaksi viinilasillista - joskus enemmän - hyvässä seurassa. Jos osaisin tehdä käsitöitä, esimerkiksi neuloa, se olisi varmasti hyvin rentouttavaa.  Seuraavaksi joitakin neuvoja rentotumiseen. Niitä on varmasti muitakin paljon ja lukuisia itse kullakin.

Unen häiriintyminen on yksi ensimmäinen merkki siitä, ettei palaudu ja rentoudu kunnolla. Häiriintyminen voi olla unettomuutta ja heräilemisiä, joita on kestänyt kauan.Jos omat konstit ja ystävien neuvot eivät riitä, on parasta hakeutua terveydenhuollon ammattilaiselle. Kuitenkaan monesti unettomuudelle ei löydetä mitään varsinaista syytä. Jotkut voivat olla vain lyhyempiunisia ja herkkiä.

Seuraavaksi  muutamia neuvoja rentoutumiseen.

1. Älä saa aikaiseksi

Parasta rentoutumista on usein touhu, missä ei tarvitse saada aikaiseksi. Tämä voi olla esimerkiksi lemmikin silittämistä, maiseman ihailua, takkatulen tuijottamista.

2. Hengitä joustoa

Rauhallinen ja lempeä liikunta auttavat usein palautumisessa. Se voi olla esimerkiksi koiran ulkoiluttamista ja metsässä kävelyä. Jooga, pilates ja venyttely ohjaavat meitä keskittymään nykyhetkeen, ja lisäävät palleahengitystä, mikä auttaa hermostoa palautumaan. Jatkuva ylivireys kuluttaa ja voi johtaa kiputiloihin, sydän- ja verisuonitauteihin ja loppuunpalamiseen.

3. Ole tässä ja nyt

Säännöllinen mindfulness auttaa tutkitusti vähentämään stressiä  ja edistää mielen hyvinvointia. Tavoitteena on keskittyä nykyhetkeen.

4. Turvassa kapalossa

Rentoutumisen edellytys on, että tuntee itsensä turvalliseksi. Yksi tapa lisätä rentoutumista on kapaloiminen. Se onnistuu käytännössä niin, että rullaat itsesi villaviltin sisälle tiiviissä paketissa. Painopeittokin auttaa rentoutumaan.

5.Saa silittää

Kosketus lisää elimistön onnellisuushormoniksi kutsutun oksitosiinin määrää. Jos halaukset on vähissä, voi koskettaa itse itseään. Kokeile silittää koko vartalo varpaista päähän asti. Voi myös hieroa itseään tai sivellä ihoa siveltimellä.

Olisi tosi kiva tietää, miten sinä rentoudut?

Lähteet: Hyvä Terveys 8/2020, kuvat omat

Iski noidannuoli

 

Tässä yhtenä päivänä kannoin puita saavissa ulkokatoksesta sisään. Se on jokapäiväistä hommaa. Kun saavi oli täynnä, nostin sen ylös. Mutta tein sen jotenkin väärin, ehkä kiertäen, ja alaselkään ampaisi mieletön kipu. Noidannuoli. Saavi jäi odottamaan, että mies sen kantaisi. Konkkasin jotenkin sisälle.

Minulla on ollut noidannuoli aikaisemmin noin 20 vuotta sitten. Olin jo unohtanut kuinka terävä, vihlova sen kipu on, voi olla myös toisessa jalassa. Särkylääkkeen otettuani oli pakko kaatua sänkyyn. Siinä maata lohjotin hyvää asentoa etsien koko loppuillan. Maatessakin kipu oli kova.

Laitoin kauratyynyn mikroon ja sitten asettelin sen alaselkään. Seuraavana päivänä yritin liikkua, koska olen lukenut, että selkäkivussa kannattaa tehdä niin. Käveleminen sattui, mutta kuitenkin kävellä kuppelehdin sisällä särkylääkkeen voimin. Seuraavana päivänä vääntäydin ulos kävelemään. Tein hyvin pienen lenkin. Neljän päivän kuluttua kipu helpotti, ja pystyin jo tekemäään melkein tavanomaisen lenkin.

Kipufysioterapian erikoisasiantuntija Riikka Holopainen Jyväskylän yliopistosta kertoo, että sana noidannuoli kuvaa edelleen hyvin asiaa. "Moni kuvaa tunnetta niin, että kuin joku iskisi jollain terävällä alaselkään."

Noin neljä viidestä suomalaisesta saa jossain vaiheessa elämänsä aikana noidannuolen. Määrä on suuri.

Lääkäriin pitää hakeutua silloin, jos jalan lihasvoimat alkavat heiketä, pissaa ei tule tai uloste karkaa tai kipu ei vähänkään hellitä missään asennossa.  

Noidannuoli vie toisilta viikon, mutta jotkut selviävät parilla kolmella päivällä. Riskiä noidannuoleen lisäävät selkää kuormittava työ, istumatyö, ylipaino, tupakointi ja perintötekijät. Myös yllättäen psykososiaalisilla tekijöillä on merkitystä kivun kokemiseen.

Kun kipu alkaa nopeasti, toisilla siihen liittyy pelkoa ja ahdistusta. Myös stressi ja väsymys vaikuttavat kipukokemukseen.

Väsyneenä keskittyminenkin saattaa herpaantua, ja tulee huomaamatta tehtyä jokin hallitsematon pieni liike. Moni noidannuolipotilas kertoo, että krampin iskiessä on tehnyt jotakin tavanomaisesta arjesta poikkeavaa, esimerkiksi vaihtanut autoon renkaita. Noin puolessa noidannuolitapauksissa kipu vain alkaa, eikä tarkkaa alkusyytä ole.

Tutkimusten perusteella tärkeintä selkäkipujen ehkäisyssä on liikkuminen, sekä ymmärrys selkäkivusta, mutta järkevää on pitää kokonaisuudessaan huolta omasta hyvinvoinnista, kuten unesta ja mielialasta.

"Välilevyjen muutoksia on myös tosi paljon oireettomilla, eli niiden yhteys kipuihin ei ole yhtään niin selkeä kuin moni luulee",  Holopainen sanoo.

Nykyään ohje selkäkipupotilaalle on, että liikkuu kohtuullisesta kivusta huolimatta. Tämän vuoksi särkylääkettä kannattaa syödä, jos vaihtoehto on jäädä sängyn pohjalle. Lämpötyyny tai toisaalta kylmäpussi helpottavat osaa noidannuolesta kärsiviä.

   Lähteet: Referaatti  Helsingin Sanomat 26.1.2023

Pettymyksiä

 

Minä olen melko kärsimätön ihminen, kaiken pitäisi tapahtua nyt ja heti ja mahdollisimman nopeasti, mutta välillä vaan väsyttää, en jaksa. Silloin tulee pettymyksen tunteita. Ei kuitenkaan vallan suuria.

Esimerkiksi suunnitelmissa oli siivota nyt ja heti - imuroida, mopata, pyyhkiä pölyt ja pestä vessa - mutta se ei  onnistunutkaan. Jaksoin vain imuroida. Petyn.

Nyt talvella on tullut makailtua sohvalla ja luettua. Ystävät tulee mieleen. Miksi en viitsinyt pitkään aikaan käydä jonkun luona kylässä?Tai kutsua meille kylään.Tuli vain puhuttua puhelimessa täältä kaamoksen keskeltä. Petyn.

Joskus ihmiset ei edes huomaa, kuinka kaavamaisesti yrittää suorittaa elämäänsä. Harmiton huti, esimerkiksi myöhästyminen tai unohdus, voi ravisuttaa huolella kasattua korttitaloa.

Paras tapa vähentää pettymyksiä on laskea rimaa, koska epärealistiset odotukset kasaavat pettymyksiä. Kun ei tavoittele esimerkiksi somen kiiltokuvaelämää, pärjää paremmin.

Kukaan ei välty pettymyksiltä. Vakavat takaiskut, kuten oma tai läheisen sairaus, kuolema, onnettomuus, ero tai työkriisi, voivat lamata. Pettymys siihen, ettei kaikki sujunutkaan suunnitelmien mukaan, tuntuu musertavalta.

Pettymyksen tunteessa pelko ja katastrofiajatukset lähtevät vyörymään voimalla, ja pettymyksen kourissa olevan elimistön autonomisen hermoston tasapaino järkkyy.

Kaiken keskellä on turvatunteen järkkyminen. Epävarmuus on erittäin epämiellyttävä tunne. Joku lamaantuu tai luhistuu, toinen hyökkää ja kolmas tekee jotakin siltä väliltä. Mitä suurempia vastoinkäymiset ovat, sen tärkeämpää on tuen, esimerkiksi keskustelun merkitys.

Joillekin apua tuo keskustelu, joillekin yhteys johonkin henkiseen, kolmannelle rauhallinen hengitys tai kävelyretki metsässä. Tuen ja ajan avulla on helpompi hyväksyä pettymykset osaksi elämää.

Negatiivisten tunteiden äärelle pysähtyminen on haastavampaa kuin onnen tunteiden, mutta se on opettavaista aikuisenakin. Useimmat kuitenkin ruokkivat pettymystä uusilla ajatuksilla ja tunteilla, jotka tulevat aivan automaattisesti mieleen ja ovat hyvin inhimillisiä. Tunteet voivat tulla yhä uudestaan, ja ihminen voi juuttua johonkin asiaan ja tunteisiin pitkiksikin ajoiksi.

Miten ratkaista pettymykset? Voi tehdä esimerkiksi seuraavan harjoituksen: Laita silmät kiinni ja muistele itsellesi tärkeää ihmistä, jota et ole nähnyt pitkään aikaan. Mitä teette, kun kohtaatte?  Tai muistele hetkeä, jolloin olit hyvin onnellinen. Tai milloin ja miten näit kauneutta ja ihastelit sitä?

Myönteinen mielikuva saa aikaan kehon ja mielen reaktioita. Suupielet kääntyvät hymyyn, ja stressihormonitasot laskevat. Pettymyksen aikaan saanut apeus häviää, ja mieleen rakentuu luovia ratkaisuja.Esiin kuviteltu postitiivisuus vahvistuu, kun sitä ruokitaan pienillä kivoilla jutuilla.

Uudet myönteiset pienet mielikuvat voivat osoittaa, että pettymykset kuuluvat elämään. Ne tulevat ja menevät. Myös pettymysten voima hälvenee, kun ne hyväksyy, käsittelee ja pyrkii jatkamaan eteenpäin vaikka siipi vähän maassakin. Itsemyötätunto ja armollisuus auttavat. Jo orastava toivo pettymyksen jälkeen on hyvä tienviitta tarpeesta kiivetä jälleen ylämäkeen.

 

Lähteet: referaatti Hyvä terveys 01/2023

Ruoka vaikuttaa mieleen

 

Kuten jokainen tietää, nälkäisenä voi olla ärsyyntyvä ja vihainen. Minulle ainakin tulee paha mieli ja saatan alkaa kiukutella, jos verensokeri on liian alhainen. Olen oikein kuulu siitä perheessämme. Kun Veran kanssa matkusteltiin, hän neuvoi minua pitämään aina suklaata mukana, etten nälissäni esimerkiksi patikointiretkellä, melkein luhistuisi nälkään, jos ei ollut eväitä mukana. Tai jos emme millään löytäneet kaupungilla ollessamme hyvää ruokapaikkaa. 

Herkullinen ruoka ja kokkailu tuo nautintoa, iloa ja mielihyvää. Minua jo ruokareseptien luku piristää. Puhumattakaan siitä kun kaupassa saa ostaa hyviä raaka-aineita esimerkiksi thai- ja välimerenruokiin. Ja sitten kokata  reseptejä vähän viilaillen. Minä keksin myös aivan omia ruokia, kuten varmaan moni muukin.

 

Myös vatsan terveydellä on väliä.Kun vatsa voi hyvin, se vaikuttaa mieleen ja toisinpäin. Sulistobakteereilla on vaikutuksia masennukseen ja ahdistukseen. Värikkään ja kuitupitoisen ruoan lisäksi ateriarytmillä on merkitystä.

Ihminen on kokonaisuus. Mieli ja keho toimivat yhdessä. Ruokakaan ei ole vain energian ja ravinteiden lähde vaan myös mielenterveyden rakennuspalikka. Kun ruokkii suolistoaan oikein, edistää samalla mielenterveyttä. Kun mieli on hyvä, vatsa ei yleensä kiukuttele.

Mielen ja suoliston yhteyttä tutkitaan paljon,  mutta se ei ole mikään uusi asia. Jo 1800-luvun lopulla Britanniassa huomattiin, että vatsavaivoista kärsivät olivat usein melankolisia. 1900-luvun alussa jo kaupattiin probioottipulvereita, joiden uskottiin taltuttavan alakuloa.

Suoliston mikrobisto on kuin sormenjälki, hyvin yksilöllinen. Sen koostumus alkaa kehittyä jo äidin vatsassa. Sillä  syntyykö alateitse vai keisarinleikkauksella ja imetetäänkö, on vaikutusta ensimmäisten elinvuosien mikrobistoon.

Suolistomikrobistossa muodostuu välittäjäaineita kuten serotoniinia ja noradrenaliinia, joita on myös masennuslääkkeissä.  

Välimerellinen tai sitä muistuttava ruokavalio on joissakin tutkimuksissa toiminut masennuksen hoidossa lääkkeiden ja psykoterapian tukena. Ainoastaan ruokavalion viilauksella ei masennusta hoideta, mutta se on hyvä lisä, etenkin kun mukaan liitetään liikunta. 

Liikunta lisää hyviä bakteereita ja vähentää haitallisia. Se lisää lyhytketjuisten rasvahappojen määrää suolistossa. Suolisto ei kaipaa ylenmääräistä rehkimistä, pelkkä kävely on hyväksi. Ruokarytmilläkin on merkitystä, sillä suolisto kaipaa välillä selviä taukoja toimiakseen hyvin.

Lähteet: Hyvä terveys 3/21, kuvat Pixabay

Surutyöni 130.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli nukkuessaan kaksi vuotta sitten. Edelleen suren. Vera oli 22-vuotias terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty syytä Veran kuolemalle. Teen surutyötä.

Tunteet nyt:

Suru myrskyävä meri

läikkyy, velloo, huohotaa

harmaa ja musta.

Siihen hukun öisin.

Kuolema, armo ja unohdus.

Käsi kädessä Vera 

me kuljemme kukkivilla kukkuloilla.

Käsi kädessä.

Ei mikään enää meitä erota.

Valonsäteet kehossamme

ja hyvä hiljaisuus.

Kysymyksiä:

Miten Vera jota kaipaan niin sunnattomasti minua opettaisi? Miten hänen elämänsä vaikuttaa minussa? Mitä hän edelleen antaa minulle? Miten minä eläisin elämääni niin, että kuolema saisi ajallaan tulla? Miten käyttäisin näitä päiviäni, kun saan edelleen elää?

Minä käyn vuoropuhelua Veran kanssa. Edelleen hyvin usein. Se lohduttaa, ja Vera on silloin niin elävä.

Ja mitä muuten kuuluu?

Olen välillä niin onnellinen, kun sain vihdoin rauhoittavat lääkkeet paniikkikohtauksiin. Uusi psykiatri, ei enää yleislääkäri, ihmetteli sitä, että minulle ei ole niitä kirjoitettu, vaikka olen kärsinyt - rutkasti kärsinyt - melkein neljä vuotta niistä. Mutta kun nykyisin ollaan kovasti bentsovastaisia.

Lääkkeet on siis bentsodiazepaameja, jotka voi aiheuttaa riippuvuutta, mutta järkevästi niitä käytettynä tätä ei synny. Minun on otettava lääkkeitä  paniikkikohtauksen esioireiden tultua.  Paniikkikohtauksen esioireita ovat muun muassa pään puutuminen toiselta puolelta,  ja joudun ryntäämään vessaan, koska vatsa tulee löysäksi ja ripuloin.  Ahdistus alkaa kasvaa. 

Tämä on uskomattoman hienoa ja hyvää!! Elää ilman rampauttavia paniikkikohtauksia. Tuntuu, että alkoi uusi  elämä.

Pahan paniikkikohtauksen jälkeen minulla saattoi mennä puhekyky. Yritin puhua, mielessä muodostin sanoja, mutta en saanut niitä ulos, puheeni oli  vaan aivan siansaksaa, älytöntä mongerrusta. Ehkä tämän  syy oli neurologinen ja kognitiivinen. Psykiatri ei sitä kieltänytkään. Aivoihin jäi jälki kohtauksesta. Voi, kiitos psykiatri.

Täällä on ollut hyvin liukasta lenkkeillä. Niinpä ostin nastakengät, ja nyt lenkkeily onnistuu. Nykyisin niin nautin siitä. Lenkin jälkeen mieli on hyvä - niin hyvä, kun se voi olla tässä surussa.

Nyt parina iltana olen lukenut Elin Cullhedin kirjaa Euforia: Romaani Sylvia Plathista. Rakastan Plathin runoutta ja proosaakin.  Cullhedin romaania lukiessa tuntuu siltä, että lukisi Plathin runoutta. Teksti on hyvin intensiivistä, välillä proosarunoutta. Sitä on vain luettava ja luettava ja nautittava.

Cullhed on tavoittanut mestarillisesti Plathin tavan käyttää synestesiaa eli aistien sekoittumista, metaforia eli kielikuvia ja vertauksia. Plathin runous on hyvin täsmällisiä kielikuvia, mutta samalla siihen aivan kuin tipahtelivat kypsät hedelmät. Romaani kertoo Plathin vaikeasta avioliitosta Ted Hughesin kanssa. Jos pidätte Sylvia Plathista, lukekaa ihmeessä tuo mestarillinen kirja.

Päädyin nyt viimein äänikirjoihin, joita en osaa kuunnella iltaisin sängyssä. Minulle sänky on rentoutumista paperikirjan kanssa. Luen äänikirjaa lenkillä, siivotessa, leipoessa, kokkaillessa ja muissa kotipuuhissa. Käsitin aika pian, että en voi kuunnella kirjoja, joissa on runsasta kuvastoa, runollista, kaunista kieltä.  Pysähdyin monta kertaa, enkä kuitenkaan saavuttanut näin paperikirjan lumoa. Kuuntelin jo kerran lukemani Katja Ketun romaania Kätilö, eikä se toiminut äänikirjana lainkaan. Se on myös hyvin ladattua kieltä, runollista, josta pitää nauttia heti.

Päädyin siis konstailemattomiin ja selväsanaisiin, mutta kielellisesti köyhiin dekkareihin. Totta kai niissä pitää tarkasti seurata juonta, mutta se on siinä. Minulla oli yli kymmenen vuotta niin, etten lukenut dekkareita. Sitä ennen oli vinha dekkarikausi. Ja se siitä sitten.

Olen kuunnellut nyt loppuun Ragnar Jonassonin dekkarin nimeltä Pimeys, joka oli varsin kiehtova ja loppuratkaisultaan yllättävä.Nyt kuuntelen Robert Thorogoodin Thamesjoen murhat, jonka eläkkeellä olevan rouvan murhatutkimukset ovat mielenkiintoisia.

Laihdutus on hankalassa vaiheessa. Kilot ovat jumittaneet jo monta viikkoa. Kokonaispudotus on edelleen 11 kiloa. Muistan, että laihdutuksen alussa oli samanlaista jumitusta, vaikka söi samoin kuin koko laihdutuksen aikana. Tämä ei tavallaan vaivaa. On nykyisessä elämäntilanteessa pieni asia.

Miksi aina väsyttää?

 

Näin kaamosaikaan väsyttää helpommin kuin muulloin. Tutkimusten mukaan yksi kolmasosa ihmisistä kärsii kaamosoireista. Huomaan tämän itsessäni, vaikka pidän talvesta.  Nukun yössä yhdeksän tuntia, mutta  välillä pitkin päivää olen kuitenkin väsynyt. Pitäisi hankkia kirkasvalolamppu, mutta en saa aikaiseksi. Tunnen ehkä, että en ole riittävän väsynyt, jotta se pitäisi nyt hankkia. Miten lienee. Väsymykseen vaikuttaa monet muutkin seikat. Seuraavaksi niitä:

Heräily yöllä

Unen tarve on yksilöllistä,mutta tavallisesti se on 7-9 tuntia.Jos nukkuu aina kuusi tuntia, se on liian vähän, mutta kuitenkin on myös geneettisesti vähän unta tarvitsevia.

Muutama herääminen yössä on tavallista eikä haittaa, kunhan saa pian unta uudelleen. Kolotukset ja kivut katkovat monen unta. Huonosti nukuttu yö lisää muun muassa ärtyneisyyttä ja väsymystä. Kivun hoitoon käytetään nykyisin myös lääkkeettömättömiä kivunhallintakeinoja, koska lääkkeetkin voivat väsyttää.

Uniapnea

Uniapneassa ihminen herää öisin lukemattomia kertoja. Onneksi siihen on hyvä apu: yöllä kasvoilla pidettävä ylipainemaski, CPAP-laite. Hoidon jälkeen muutos jaksamisessa on suuri. Uniapneaa voi hoitaa myös  laihduttamalla ja lisäämällä liikuntaa.

Verikokeet

Väsymyksen syitä etsitään myös verikokein. Muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa väsymystä. Siihen voi kuulua myös painonnousu,paleleminen ja hiustenlähtö. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta välillä se menee ylitoiminnan puolelle. Tasapainoa ei ole tyroksiinilääkitykselläkään löytynyt 20 vuoteen mennessä.

Jos väsymyksen lisäksi hengästyy aiempaa enemmän, voi syyksi paljastua anemia.

Ihmisen vanhetessa myös B12-vitamiinin puutos on melko yleistä. Kakkostyypin diabetes tulee elämään vähitellen vuosien kuluessa, joten sen aihuttamaan väsymykseen tottuu. Kannattaisi hakeutua tutkimuksiin, jos tuntee itsensä hyvin väsyneeksi etenkin ruoan jälkeen.

Väsymyksen syy sydämessä

Jos sydän oireilee, yleensä myös väsyttää. Jo sydämen kuuntelu ja verenpaineen ja sykkeen mittaus saattavat paljastaa sydänsairauden. Lääkärin luo kannattaa hakeutua heti, jos ennen käveli ilman puuskuttamista viisi kilometriä, ja nyt jo 500 metriä tuntuu raskaalta.

Lähteet: Hyvä terveys 09-2022, kuvat Pexels