Totta ja tarua luonnonkosmetiikasta

Olen käyttänyt pelkästään luonnonkosmetiikkaa reilun vuoden. Myös hiusjutut ovat luonnonkosmetiikkaa. Aloin käyttää luonnonkosmetiikkaa eettisistä ja ekologisista syistä. Minulle se on yhtä tehokasta kuin synteettinen, samalla tavalla tulee ryppyjä kosmetiikan laadusta riippumatta. Iho tuntuu sentään hyvin kosteutetulta.

Vain muotovaahto on vähemmän tehokasta kuin synteettinen olisi. Myös deodorantti ja hammastahna ja -harja ovat luonnollisia. Pesen pyykit luonnonaineilla, samoin tiski-  ja siivousaineet ovat luonnollisia. Luonnonkosmetiikka on yhä melko kallista, mutta nyt on tullut myös markettituotteita, jotka eivät ole  onneksi hirmuisen kalliita.

Seuraavaksi totta ja tarua luonnonkosmetiikasta.

1)Luonnonkosmetiikka on turvallista ja synteettinen myrkyllistä.

Tarua.

Suomessa ei voi olla myrkyllistä kosmetiikkaa, koska myytävää kosmetiikkaa säädellään kansallisten lakien lisäksi EU:n kosmetiikka-asetuksella. Kosmetiikka voi aiheuttaa terveyshaittoja, olipa kyse luonnon- tai synteettisestä kosmetiikasta.

Moni ajattelee, että luonnollinen alkuperä tekee automaattisesti kosmetiikasta turvallista, mutta näin ei ole.

2)Luonnonkosmetiikka on ekologista ja eettistä.

Totta.

Luonnonkosmetiikan kasviperäisissä raaka-aineissa suositaan sertifioitua luomulaatua.

Raaka-aineiden hankinta ei saa saastuttaa ympäristöä eikä tuhota maisemaa.

Ainesosien alkuperä täytyy voida jäljittää, mikä tekee valmistuksesta läpinäkyvää.

Pakkausmateriaalin täytyy olla mahdollisimman ekologista. Ympäristön ja eläinten hyvinvoinnista huolehditaan kaikissa tuotantovaiheissa.

Luonnonkosmetiikka maatuu helpommin kuin synteettinen kosmetiikka. Sertifikaatit vaativat, että luonnonkosmetiikan pitää olla mahdollisimman täydesti ja nopeasti biohajoavaa.

Synteettinen kosmetiikka voi sisältää maatumattomia tai hitaammin maatuvia raaka-aineita.

3)Luonnonkosmetiikka sopii herkkäihoiselle.

Osittain totta.

Kosmetiikan ainesosille voi olla allerginen, on sitten kyse synteettisistä tai luonnosta peräisin olevista ainesosista. Yleisimpiä allergioiden aiheuttajia on säilöntäaineet ja hajusteet.

Luonnonkosmetiikassa ei käytetä esimerkiksi parabeeneja, keinotekoisia väriaineita ja hajusteita. Tämä on etu, jos on herkistynyt niille.

4)Luonnonkosmetiikassa ei ole kemikaaleja.

Tarua.

Kemikaaleja on kaikkialla - jopa juomavedessä ja hengitysilmassa. Kemikaalitonta kosmetiikka ei ole olemassa.

5)Luonnonkosmetiikka ja synteettinen ovat yhtä tehokkaita.

Totta.

Molempien vaikuttavat aineet ovat yhtä tehokkaita, kun ainesosat ovat yhtä puhtaita. Kyseessä on täysin sama molekyyli tuleepa se luonnosta tai laboratoriosta.

6)Kaikki luonnonkosmetiikka on vegaanista.

Tarua.

Sertifioitu luonnonkosmetiikka saa sisältää muutamia eläinperäisiä ainesosia, muun muassa mehiläisvahaa, hunajaa ja lanoliinia eli lampaan villarasvaa.

Vegaanisen kosmetiikan tunnistaa Vegan-tunnuksesta tai maininnasta vegaaninen.

Käytätkö sinä luonnonkosmetiikkaa?

Lähteet: Kauneus&terveys 10/2019, kuvat omat

Psykoterapiaan

Kävin aikanaan opiskeluihin liittyen psykodynaamisen psykoterapian, mikä on kehitetty Freudin psykoanalyysista. Terapia kesti kolme vuotta, ja tapaamisia oli kaksi kertaa viikossa. Terapiassa puhuin lähinnä minä, terapeutti puuttui tilanteeseen vain silloin, kun puheeseeni tuli pitkä tauko. Se tarkoitti, että minulla oli vastarintaa kyseiseen aiheeseen.

Terapiassa keskityttiin lapsuuteen, torjuttuihin kokemuksiin, tiedostamattomaan. Suuri päämäärä terapiassa oli itsetuntemuksen lisääntyminen ja unien tulkinnan oppiminen. Vaikka terapia oli paikoin raskasta, sain käsitellä siellä lapsuuden vaikeita kokemuksia ja eheytyä. Hyvinvointini lisääntyi.

Psykoterapiasta haetaan apua monenlaisiin asioihin. Joku saattaa haluta vain lisätä itsetuntemusta. Yleisimmin apua etsitään muun muassa psyykkisiin oireisiin, äkillisiin elämänkriiseihin, uni- ja syömishäiriöihin, riippuvuuksista irtaantumiseen, krooniseen väsymysoireyhtymään ja jopa joidenkin fyysisten sairauksien, esimerkiksi kiputilojen hoitoon.

Apua kannattaa hakea, kun psyykkiset ongelmat rajoittavat elämää. Psykoterapiassa voidaan löytää syy siihen, mistä ongelmat ja oireet kumpuavat. Se voi voi opettaa työkaluja käsitellä vaikeita tunteita tai ajatuksia.

Psykoterapiassa koettu hyvä ja lämmin vuorovaikutussuhde terapeuttiin voi korjata lapsuuden vaille jäämisen kokemuksia. Terapia saa usein kirkastamaan omia elämänarvoja ja tuo myönteisyyttä.

Miten psykoterapiaan pääsee?

Jos haluaa Kelan tukemaa psykoterapiaan, pitää olla ensiksi psykiatrin lausunto psykoterapian tarpeesta.

Yksityisillä psykoterapeuteilla käynti maksaa paljon, 70-120 euroa/45 minuuttia. Kela voi siis korvata osan terapiasta.

Sitten pitää etsiä psykoterapeutti, jonka kanssa kemiat toimivat. Tämä voi kestää kauankin.

Psykoterapian kesto on tärkeä osa suunnitelmaa. Ratkaisukeskeiset psykoterapiat vaativat usein vain viisi tapaamista. Lyhytterapiaksi kutsutaan 4-20 kerran tapaamista. Pisimmillään terapia voi kestää vuosia.

Erilaisia psykoterapioita

Tyypillisesti psykoterapiat jaetaan viiteen pääluokkaan.

Psykoanalyysi ja psykodynaaminen psykoterapia ovat vaikuttaneet kaueimmin Suomessa. Niissä pyritään tekemään tiedostamatonta tietoiseksi, käsittelemään lapsuutta ja tämän hetken ongelmia. Terapia on usein vuosien mittainen.

Kognitiivivisessa psykoterapiassa työstetään ajatuksia ja niihin liittyviä tunteita. Ideana on, että kun työstetään ajatuksia, myös käyttäytyminen muuttuu. Psykoterapiassa harjoitellaan usein uusia käyttäytymis- ja toimintatapoja. Terapiaan voi liittyä erilaisia kotitehtäviä.

Taideterapiat hyödyntävät usein asiakkaalle läheistä taiteenmuotoa: kirjoittamista, musiikkia, kuvataidetta, tanssia tai näyttelemistä. Joskus voi olla helpompaa kommunikoida muuten kuin sanoilla.

Integratiivisessa psykoterapiassa yhdistetään eri terapiamuotoja asiakkaan tarpeen mukaan. Siinä ei olennaista ole terapiasuuntaus vaan hyvä yhteistyö.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia suuntautuu tulevaisuuteen. Sen tavoite on lisätä voimavaroja, toiveikkuutta ja tavoitteellisuutta. Terapiassa hyödynnetään asiakkaan vahvuuksia ja etsitään luovia ratkaisuja ongelmiin.

Mikä terapiamuoto kiinnostaisi sinua eniten?

Lähteet: Aputerveys 8/2019, kuvat omat

Kun ystävyys vei voimani

Minulla oli kymmenisen vuotta sitten aluksi vain työkaveri ja sitten ystävä, joka imi minusta voimat. Hän soitti jokaisen työpäivän päätyttyä ja vuodatti miesongelmiaan ja sitä, että tuli omasta mielestään kaltoin kohdelluksi työpaikalla.

Hän puhui aina noin kaksi tuntia, ja minulla oli melko pienet lapset ja kodinhoito jutut siinä. Kun jouduin leikkaukseen sairaalaan, hän ei tullut edes katsomaan. Arvasi varmaan, ettei minulla ollut voimia kuunnella häntä.

Kestin yksipuolista vuorovaikutusta pari vuotta ja lopulta katkaisin välit hänen kanssaan. Sitä ennen olin maltillisesti sanonut, että minulla ei olisi aikaa pitkiin kahden tunnin puheluihin, koska minun pitää huolehtia lapsista ja laittaa ruokaa. Mutta puhelut ei silti lyhentyneet. Olin turhautunut ja väsynyt. Pian hänellä oli jo uusi kuuntelija. Hän hurmasi uuden työkaverin.

Hesarissa Veera kertoo:  "Meidän suhteemme perustuu siihen, että hän soittaa ja kaataa laskiämpäri päälleni, vuodattaa hirveästi asioitaan."

Monella vie pitkän aikaa tiedostaa, että ystävyyssuhde ei ole tasapainossa. Ihminen saattaa pohtia, miksi olen väsynyt tapaamisten jälkeen. Ystävyys kestää väliaikaisen yksipuolisuuden, mutta kroonistuessaan yksipuolisuus käy raskaaksi.

Tällaisessa tilanteessa kannattaa miettiä, miten vastavuoroisuus toteutuu ystävyyssuhteessa.

Omat rajat tunnistaa usein vasta, kun ne ylittyvät. Silloin on tärkeää kertoa omista tarpeistaan.

Syyttelyn sijaan asiaa kannattaisi miettiä yhteensopivuusongelmana. Toinen tarvitsee enemmän kuin itse pystyy antamaan.

Asia kannattaa ottaa puheeksi rauhallisena hetkenä rehellisesti. "Voi esimerkiksi sanoa, että sinulla on tosi raskas tilanne menossa ja olen pahoillani siitä, mutta samaan aikaan omat voimavarani ovat kortilla. En pysty tällä hetkellä kuuntelemaan näin paljon."

Voi vaikka ehdottaa, että puhelut kestäisi kahden tunnin sijaan 20 minuuttia. Ystävän voi viedä vaikka säännöllisesti syömään ja kertoa, että mietitään millä muulla tavalla ystävä saisi tukea.

Kuuntelijan rooli on yleensä palkitseva, mutta hyvin petollinen. Kuuntelijat ovat pidettyjä.

Melko usein omien tarpeiden taustalla voi olla myös itsetunnon ongelmat ja menettämisen pelko. Mutta miksi ihminen pelkää sellaisenkin suhteen menettämistä, mikä kuormittaa? Pelätään jo aivan evolutiivisesti yksin jäämistä ja sitä, että menetetään asema laumassa.

Vaikeassa tilanteessa olevaa ystävää kohtaan tuntee paljon myötätuntoa, mutta on tärkeää tunnistaa ystävän rooli. Ystävä ei voi ruveta terapeutiksi tai omaishoitajaksi. Kannattaisi miettiä, miten tukea toista ilman, että menee liikaa mukaan tämän ongelmiin.

Minun ystäväni osoittautui narsistiksi, muutamat muutkin olivat työpaikalla tätä mieltä. Narsistin uhriksi en taipunut, vaikka olin surullinen hänen puolestaan.

  Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2019, kuvat omat

Miksi shoppailin ennen liikaa?

Minulla on ollut kausia, jolloin olen omasta mielestäni shoppaillut liikaa verkkokaupoissa. En vain itselleni vaan koko perheelle. Nyt en ole ostanut mitään moneen kuukauteen, koska en/emme ole tarvinneet mitään. Etenkin uusien vaatteiden ostamista vältän.

Livenä shoppailen harvoin. Muistan, kun toisen tyttären kanssa oltiin ostamassa lakkiaismekkoa. Se oli minulle todella tukalaa ja tuskallistakin. Tytär halusi - perusteelliseen tapaansa - kiertää ja koluta Mikkelin kaikki vaatekaupat. Lopulta mekko löytyi sieltä ensimmäisestä vaatekaupasta.

Liaallinen shoppailu on minulla kytkeytynyt  muun muassa stressiin,   väsymykseen ja huoliin. Shoppailulla olen unohtanut vaikeat asiat edes hetkeksi. Olen joskus myös palkinnut itseäni jostakin shoppailemalla.

Ostoriippuvuutta eli oniomaniaa voidaan verrata peli- ja päihderiippuvuuteen. Ostoriippuvaisella on kontrolloimaton tarve shoppailla. Hän on koukussa ostamisesta saatuun mielihyvään. Ilman sitä tulee vieroitusoireita. Oniomaaninen ihminen ostaa koko ajan enemmän. Lopputuloksena on usein pikavippikierre ja vararikko.

Mielihyvän hakeminen shoppailusta ei ole automaattisesti riippuvuutta, vaan useimmilla paljon ostavilla on kyse ennemminkin pahasta tavasta kuin addiktiosta.

Stressaantuneen tai ylivireän kontrolli häviää helpommin, ja mielihyvää haetaan herkkujen syömisestä tai shoppailusta. Tästä alakuloinen mieli saa hetkeksi dopamiinia ja endorfiinia.

Moni voi kokea ostamisestaan häpeää, ja ostoksia saatetaan piilotella esimerkiksi puolisolta perherauhan nimissä.

Liiallisella shoppaamisella pyritään tyydyttämään jotakin sisäistä tarvetta.

Taustalla on usein se, että ihmisellä on vaikea käsitellä omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Kannattaisi pysähtyä ja kuunella itseään ennen kuin avaa verkkokaupan.

Ostos täyttää henkisen kolon yleensä vain hetkeksi, ja pian on taas klikattava verkkokauppaan.

Jos huomaa itsessään vaikkapa muita huolestuttavia oireita, kuten mielialan laskua, mielihyvän kokemisen puutetta tai univaikeuksia, olisi hyvä arvioida tilannetta ammattilaisen kanssa.

Miten sitten voi välttää liikaa shoppailua? Muun muassa  "poissa silmistä, poissa mielestä"-ajattelulla.Verkkokauppojen välttely on vähän samaa kuin kiertäisi kaupassa karkkihyllyn kaukaa. Toinen keino on nukkua yön yli ennen kuin tekee ostopäätöksen.

Miten sinä shoppailet?

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.8.2019, kuvat Pixabay

Vaihdevuosia ei hoideta tarpeeksi

Minulla on tällä hetkellä vähän neuvoton olo vaihdevuosien suhteen, kun luin tämän jutun pohjana olevan artikkelin. Olen kohta 54-vuotias, ja silti ei ole selviä vaihdevuosioireita. Kuukautiset tulevat normaalisti, mutta ovat muuttuneet hyvin kivulloisiksi ja runsaiksi. Voiko minulla sittenkin olla jo vaihdevuodet?

Olin vähän aikaa sitten gynekologilla tavanomaisessa vuositarkastuksessani. Munasarjat toimivat normaalisti ultraäänitutkimuksen perusteella.  Niin mitä ihmettä minä nyt loppujen lopuksi mietin? Antaisin vain asian olla. Palata siihen tarpeen tullen, kun vaihdevuosioireet alkava kunnolla. Mutta tuo Hesarin juttu sai miettimään.

Mutta olen ehkä ollut tavallista ahdistuneempi viime aikoina. Olisiko se kuitenkin vaihdevuosia? Ja monesti aamulla vähän hikoiluttaa... 

Vaihdevuosia ei uskalleta hoitaa hyvin, väittää naistentautien erikoislääkäri Maija Kajan Helsingin Sanomissa.

On yleistä, että vaihdevuosioireita on jo nelikymppisellä naisella, jolla on yhä säännölliset kuukautiset. Hyvin usein naiselle itselleen ja hoitavalle lääkärille ei tule mieleenkään, että ahdistuneisuus ja unihäiriöt voisivat johtua estrogeenitason laskusta.

Vaikka munasarjatkin näyttäisivät ultraäänitutkimuksessa toimivan hyvin, nainen voi silti hyötyä estrogeenihoidosta. Jos naisella ei ole hikoilua ja kuumia aaltoja, hämäännytään usein ajattelemaan, että muutkaan oireet eivät johdu vaihdevuosista.

Yli 45-vuotiaiden naisten aamuyön heräilyn, unettomuuden ja masennuksen taustalla on hormonitasojen lasku. Nainen saa usein väsymykseen, unettomuuteen ja masennukseen uni- ja masennuslääkkeitä. Ne usein auttavatkin, mutta tällöin ongelmien varsinainen syy jää huomaamatta.

Vähemmän tunnettuja estrogeenitason laskemisen oireita ovat erilaiset lihas- ja nivelkivut. Nämä voidaan tulkita nivelrikoksi, ja niihin määrätään lääkkeitä, vaikka estrogeenikorvaushoito auttaisi.

Maija Kajan mukaan vaihdevuosien hormonikorvaushoidon ylärajana pidetään turhaan kaksi tai kolme milligrammaa vaikuttavaa ainetta. Ei ole mitään perusteita, että tätä ei voisi ylittää.

Lisäestrogeenin käyttö pienentää sydäninfarktin, sepelvaltimotaudin, osteoporoosin riskiä. Rintasyövän riski kasvaa. Usein kuitenkin unohdetaan, että lihavuus, liikkumattomuus, tupakoiminen ja runsas alkoholin käyttö lisäävät rintasyövän riskiä enemmän kuin hormonikorvaushoito.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.8.2019, kuvat omat

  

   

Kuulumisia

Aika on mennyt vinhaa vauhtia. Tämän kesän helteiden aikana nautin. Olo oli raukea ja hyvä. En silti ottanut aurinkoa, stoppi tuli kymmenen vuotta sitten. Nyt päivät ovat sateisia ja harmaita jotenkin turtuneella tavalla. Ollaan syksyn reunalla.

Lääkäri määräsi minulle lisää sairauslomaa, lokakuun loppuun asti. Olen miettinyt, minkälainen minä olen ilman kipulääkkeitä. Lisäksi ikään kuin masennuksen kavalat louhikot ja rotkot odottaisivat minua. Sen pelko on tiukka kuin nyrkki. Myös masennus kuuluu lääkärin mukaan vieroitusoireisiin. En tätä haluaisi, koska olen tarpeeksi repaleinen paniikkikohtausten takia, jotka ovat onneksi vähentyneet.

Olen elänyt tyystin hiljaiseloa. Tavannut vain muutamaa kaveriani ja ystävää, käynyt kuntosalilla. Leivontakausi on ohi. Hyvä niin. Lihoin sairaalassa noin kuusi kiloa. Niitä ei tässä iässä saa helposti karistettua. Olen hyväksynyt uuden ulkonäköni. Se on ongelmista oikeastaan turhanpäiväisin.

   Käyttövettä.

  Juomavettä

Ajankohtaisin ongelma on se, että vesi loppui kaivosta. Haetaan käyttövettä järvestä, ja mies tuo juoma- ja ruoanlaittovettä töistä. Astiat ja muut pitää pestä käsin. Samoin peseydytään saunassa, järvessä tai lämmitetään vettä. Kaikki käytännön jutut tuntuu nyt  vähän työläiltä. Tarvitaan agraarielämän henkeä!

Olemme reipashenkisesti tehneet miehen kanssa halkoja talven varalle. Mies käyttää sirkkeliä ja moottorisahaa, ja minä kipitän halot suojaan. Nyt ne ovat vallanneet jo pienen terassimme.

En tykkää käydä kampaamossa, mutta etenkin lyhythiuksisen on pakko käydä välillä siellä.  Luonnonkosmetiikan käyttäjänä tunnen huonoa omatuntoa siitä, että värjäytän hiukset synteettisillä väreillä, mutta täällä yksikään kampaamo ei käytä luonnonvärejä. Hiuksista tuli aivan liian tummat, ja kampaaja teki oudon kampauksen. Milloinkahan tämä nainen on aivan tyystin tyytyväinen lopputulokseen?

  Alkuruoka.

Tytär lähti taas opiskelemaan. Ikävä ja haikea mieli. Käytiin yhdessä Amarillossa. Minun annokseni näyttää oudolta, mutta siinä on iso falafelpihvi.

Lukutoukan kirjapino.

Jihuu,  sataa! Kaivo täyttyy vähitellen.

Hyvää viikonloppua kaikille!