Päästä irti kärsimyksestä ja vääryydestä

Moni kantaa mielessään raskaasti kokemaansa vääryyttä ja kärsimystä. Ne sitovat energiaa ja vievät tilaa hyvältä elämältä. Niistä on mahdollista kuitenkin päästä irti.

Irti päästäminen liittyy moniin tilanteisiin, kuten huonoon ihmissuhteeseen, nöyryytykseen tai vääryyden kokemiseen ja kaltoin kohteluun.

Irtipääseminen on prosessi, jonka aikana ihminen oppii tuntemaan itseään eikä jää kiinni toisen tekemiin määritelmiin. On tärkeää luoda itselleen omanarvontuntoa vaikean ihmissuhteen jälkeen. Irtipääseminen on myös sitä, että ihminen hyväksyy jonkin asian elämänhistoriaan kuuluvaksi. Irti pääsemistä auttaa esimerkiksi ajatus, että nöyryyttäjä ei ole minun arvoiseni.

Irtipääseminen ei ole kuitenkaan helppoa, koska tunnekuohun aiheuttava ärsyke voi tulla esiin milloin ja missä tilanteessa vain. Myös tunteiden tukahduttaminen voi kääntyä itseä vastaan.

Irtipääseminen voi olla myös suruprosessi. Taustalla voi olla joku suuri menetys, esimerkiksi työpaikan menettäminen, ero tai etääntyminen ystävästä.

Irtipääsemiseen voi liittyä kriisin vaiheet:sokki, kieltäminen, reaktiovaihe, sopeutuminen. Reaktiovaiheessa voi olla vahvojakin vihan tunteita. Vihalla on kuitenkin suuri vaikutus irtipääsemisessä. Se etäännyttää ja rakentaa rajoja, ja puhdistaa myös mieltä.

Ajan myötä menetykseen sopeutuu ja sitä pystyy käsittelemään. Prosessi saattaa kulkea surun ja joskus masennuksen kautta. Kun ne loppuvat, seuraa uudelleen suuntautumisen vaihe. Elämään löytyy jotakin uutta.

Irtipäästämiselle ja menetykselle ei ole selviä aikarajoja. Ahdistus tyyntyy yleensä kuukaudessa. Pitkästä parisuhteesta eroamisen jälkeen ensimmäinen vuosi on vaikein.

Irtipääseminen on totuuden äärellä olemista. Silloin uskaltaa katsoa asioita niin kuin ne ovat. Ihminen hyväksyy itsensä ja itsetuntemus lisääntyy.

Kipeiden kokemusten muistaminen voi synnyttä reaktioita myös kehoon. Syke saattaa kiihtyä, verenpaine nousta ja stressihormonitaso kohota. Jos huomaa, että näin käy, itseen voi suhtautua myötätuntoisesti ja vaihtaa ajatusten ja keskittymisen suuntaa.

Lähteet; Hyvä terveys 20/2020, kuvat omat

Miten käyttää aivoja tehokkaasti?

Tämän jutun mukaan en käytä aivojani tehokkaasti. Mutta aina voi oppia uutta.

Neuropsykologi ja aivotaitovalmentaja Nina Uusitalon mukaan ajatusten kirjoittaminen ja niiden hahmottelu piirtämällä kirkastaa ajattelua, ja hän toimii niin kuin puhuu.

Uusitalo alkoi konkreettisesti piirtää, millaiset painot kuormittavat elämää, ja mitkä asiat helpottavat ja tuovat tyyneyttä.

Kuormittavien listalle päätyivät muun muassa monet työtehtävät, tiukka aikataulu ja liian vähäinen uni. Tyyneyttä toivat ihmissuhteet, tunne oikeassa työssä olemisesta ja koripallo.

Tältä pohjalta Uusitalo kehitti keinulautamallin, jota hän esittelee vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassaan Aivotaidot. Tämä auttaa hahmottamaan elämässä olevien kuormittavien ja tyynnyttävien asioiden suhdetta.

Omia ajatuksia saattaa olla vaikea tunnistaa. Silti ne vaikuttavat tunteisiin, ja tunteet taas synnyttävät toimintaa.

Uusitalo neuvoo pysähtymään säännöllisesti ja kirjoittamaan nopeasti ylös kaikki omat sen hetkiset ajatukset, jotka pystyy tavoittamaan. Kun kritiikin ja sensuurin jättää pois, voi paperille syntyä yllätyksiä. Tämän kautta syntyy vähitellen parempi itsetuntemus.

Uusitalo uskoo, että ruokavalion ja liikunnan jälkeen seuraava trendi on mielen kuntoon paneminen.

Mitä tehdä silloin, kun aivot alkaa ottaa liikaa kierroksia? Uusitalo suosittelee säännöllisiä rauhoittavia hetkiä, ikään kuin henkisiä venyttelytaukoja. Tämä voi tapahtua esimerkiksi keskittymällä hengittämiseen. Uusitalon mukaan näitä rauhoittumisen hetkiä voisi tehdä vähintään yhtä usein kuin syö.

Uusitalo on monien asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että mobiililaitteet tekevät rauhoittumisesta vaikeaa. Puhelimen piippailu kuormittaa aivoja. Keskeytykset ovat keskeytyksiä, vaikka ihminen viettäisi vapaa-aikaa ja katselisi televisiota.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.10.2019, kuvat omat

Psykoterapiaan

Kävin aikanaan opiskeluihin liittyen psykodynaamisen psykoterapian, mikä on kehitetty Freudin psykoanalyysista. Terapia kesti kolme vuotta, ja tapaamisia oli kaksi kertaa viikossa. Terapiassa puhuin lähinnä minä, terapeutti puuttui tilanteeseen vain silloin, kun puheeseeni tuli pitkä tauko. Se tarkoitti, että minulla oli vastarintaa kyseiseen aiheeseen.

Terapiassa keskityttiin lapsuuteen, torjuttuihin kokemuksiin, tiedostamattomaan. Suuri päämäärä terapiassa oli itsetuntemuksen lisääntyminen ja unien tulkinnan oppiminen. Vaikka terapia oli paikoin raskasta, sain käsitellä siellä lapsuuden vaikeita kokemuksia ja eheytyä. Hyvinvointini lisääntyi.

Psykoterapiasta haetaan apua monenlaisiin asioihin. Joku saattaa haluta vain lisätä itsetuntemusta. Yleisimmin apua etsitään muun muassa psyykkisiin oireisiin, äkillisiin elämänkriiseihin, uni- ja syömishäiriöihin, riippuvuuksista irtaantumiseen, krooniseen väsymysoireyhtymään ja jopa joidenkin fyysisten sairauksien, esimerkiksi kiputilojen hoitoon.

Apua kannattaa hakea, kun psyykkiset ongelmat rajoittavat elämää. Psykoterapiassa voidaan löytää syy siihen, mistä ongelmat ja oireet kumpuavat. Se voi voi opettaa työkaluja käsitellä vaikeita tunteita tai ajatuksia.

Psykoterapiassa koettu hyvä ja lämmin vuorovaikutussuhde terapeuttiin voi korjata lapsuuden vaille jäämisen kokemuksia. Terapia saa usein kirkastamaan omia elämänarvoja ja tuo myönteisyyttä.

Miten psykoterapiaan pääsee?

Jos haluaa Kelan tukemaa psykoterapiaan, pitää olla ensiksi psykiatrin lausunto psykoterapian tarpeesta.

Yksityisillä psykoterapeuteilla käynti maksaa paljon, 70-120 euroa/45 minuuttia. Kela voi siis korvata osan terapiasta.

Sitten pitää etsiä psykoterapeutti, jonka kanssa kemiat toimivat. Tämä voi kestää kauankin.

Psykoterapian kesto on tärkeä osa suunnitelmaa. Ratkaisukeskeiset psykoterapiat vaativat usein vain viisi tapaamista. Lyhytterapiaksi kutsutaan 4-20 kerran tapaamista. Pisimmillään terapia voi kestää vuosia.

Erilaisia psykoterapioita

Tyypillisesti psykoterapiat jaetaan viiteen pääluokkaan.

Psykoanalyysi ja psykodynaaminen psykoterapia ovat vaikuttaneet kaueimmin Suomessa. Niissä pyritään tekemään tiedostamatonta tietoiseksi, käsittelemään lapsuutta ja tämän hetken ongelmia. Terapia on usein vuosien mittainen.

Kognitiivivisessa psykoterapiassa työstetään ajatuksia ja niihin liittyviä tunteita. Ideana on, että kun työstetään ajatuksia, myös käyttäytyminen muuttuu. Psykoterapiassa harjoitellaan usein uusia käyttäytymis- ja toimintatapoja. Terapiaan voi liittyä erilaisia kotitehtäviä.

Taideterapiat hyödyntävät usein asiakkaalle läheistä taiteenmuotoa: kirjoittamista, musiikkia, kuvataidetta, tanssia tai näyttelemistä. Joskus voi olla helpompaa kommunikoida muuten kuin sanoilla.

Integratiivisessa psykoterapiassa yhdistetään eri terapiamuotoja asiakkaan tarpeen mukaan. Siinä ei olennaista ole terapiasuuntaus vaan hyvä yhteistyö.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia suuntautuu tulevaisuuteen. Sen tavoite on lisätä voimavaroja, toiveikkuutta ja tavoitteellisuutta. Terapiassa hyödynnetään asiakkaan vahvuuksia ja etsitään luovia ratkaisuja ongelmiin.

Mikä terapiamuoto kiinnostaisi sinua eniten?

Lähteet: Aputerveys 8/2019, kuvat omat

Röyhkeyskoulu

Sain Jenni Janakan kirjan Röyhkeyskoulu arvostelukappaleen tuuma-kustantamolta.

Jenni Janakan kaksi tärkeintä ajatusta kirjassa on: oppia kyseenalaistamaan totuttu ajattelu etenkin silloin, kun se ei palvele mitään, ja suurinta röyhkeyttä nykyisessä individualistisessa kulttuurissa on oppia olemaan empaattinen.

Röyhkeyttä - sen tavanomaisessa merkityksessä -  on lähinnä kirjan melko lukuisat kirosanat. Esimerkiksi "Paskoja juttuja sattuu ja ne saavatkin tuntua kurjilta."

Jenni Janakka on tiiviisti ajatteleva nainen. Kirja on nopealukuinen. Teksti on napakkaa ja sidosteista.

Kirja koostuu kolmesta opintokokonaisuudesta. Ensimmäinen opintokokonaisuus käsittelee lähinnä itsetuntemusta.

Toisessa opintokokonaisuudessa opetetaan niitä asioita, jotka ovat naisen aktiivisuuden tukkoja ja esteitä.

Kolmannessa opintokokonaissuudessa opetetaan ratkaisuja. Mitä voi tehdä? Miten ajatella uudella tavalla? Miten röyhkeentyä? Kirja pääsee tässä opintokokonaisuudessa kunnolla vauhtiin.

Opintokokonaisuuksiin kuuluu myös tehtäviä. Minä olin huono  ja vallaton oppilas, kun tein vain yhden tehtävän. 

Ensimmäisessä opintokokonaisuudessa Janakka  lainaa filosofi David Humea: "Ei ole olemassa sinua, joka olisi sama syntymästä kuolemaan."

Itsensä ja muiden vähättely ei ole hyväksi  kenellekään. Röyhkeyskoulussa opetetaan ilmaisemaan itseä ja mielipiteitä vahvasti, ilman häpeää. 

Ihminen on kaikista eniten sokea omille heikkouksille. Janakka kirjoittaa C.G Jungin psykologiaan kuuluvasta varjo käsitteestä. Tällä Jung tarkoittaa kaikkia niitä asioita mitä ei tietoisessa minässä hyväksytä. Janakkalan mielestä ihmisten pitäisi oppia tuntemaan oma varjonsa, koska se on itsetuntemukselle tärkeää.

Toisessa opintokokonaisuudessa opetetaan ymmärtämään kiltin tytön- ja huijarisyndroomaa.  Tytöt kasvatetaan usein lapsesta asti olemaan kilttejä ja nättejä. Pojat taasen rohkeita ja aktiivisia. Hujarisyndroomassa nainen ajattelee, ettei ole ansainnut menestystään.

Naisen euro on edelleen 83 senttiä.  Naisia palkataan johtajaksi mielellään kriisissä olevaan yritykseen, koska uskotaan stereotyyppisesti, että naisten perinteiset taidot kuten ihmissuhdetaidot, hyvä kommunikaatiokyky, lämpö ja sosiaalisuus saavat yrityksen pois aallonpohjasta. Jos yritys lähtee uuteen nousuun, naisjohtajan paikalle palkataan mies.

Röyhkeyskoulun kolmannessa opintokokonaisuudessa Janakka korostaa sitä, että ihminen on psykofyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Tarvitsemme toisiamme. Naisten kannattaa verkostoitua ja hankkia itselleen mentori.

Minä pidin eniten ja löysin eniten itsestäni luvussa Miten kommunikaatio vaikuttaa? Naiset vähättelevät itseään sanoilla: vain, tavallaan, yritin, koitin, anteeksi. "Minä koitin tehdä tämän hyvin."; "Tämä nyt vain on tällainen."; "Anteeksi kun en voinut vastata puheluun."

Jenni Janakka painottaa: älä pyydä anteeksi, jollet ole tehnyt mitään, josta pitää pyytää anteeksi. Oivalsin, että minä käytän sanaa "anteeksi" turhan usein. Myös sanaa "vain" käytän liikaa. Eli vähättelen itseäni jonkin verran.

Kirjasta jäi jälkituntona mieleen, että Janakka on todella tarmokas,  empaattinen, vaikeuksia kaihtamaton ja rohkea nainen. Jotakin hänen energiastaan vyöryi mieleeni kirjaa lukiessa.

Miltä kirja sinusta vaikuttaa?

Itsekuri on yliarvostettua laihduttamisessa

Minä olen kehopositiivinen. Mielestäni ihminen voi painaa mitä tahansa, jos hänellä on hyvä olla kropassaan. Kenenkään ulkonäköä ei pitäisi arvostella.  Ihmisarvo ei ole painosta kiinni. Minä olen saanut lisää painoa kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. En ole syönyt yhtään enempää kuin yleensä. Minulla ei ole nyt hyvä olla kehossani. Ja olen suunnitellut laihduttamista. Nimenomaan suunnitellut. Ehkä sitten vähän myöhemmin.

Vielä 1990-luvulla ajateltiin, että laihduttaminen on pelkkää itsekuria. Painonvartijoissa laskettiin pisteitä ja yleensäkin vain kaloreita. Käytettiin rasvanpolttokapseleita. Laihduttamista ajateltiin yleensäkin negatiivisen kautta: se oli kieltäytymistä ja hammastenkiristystä.

Monilla kovaa itsekuria käyttäneistä paino palautuu lähtölukemiinsa 2-3 vuoden sisällä. Vain pieni osa laihduttajista  onnistuu säilyttämään tavoitepainonsa.

Laihduttamisessa avainasioita on nykyisin joustavuus, hyväksyntä ja oman kehon kuunteleminen. Niiden puitteissa yritetään parantaa kokonaisvaltaisesti elintapoja.

Itsekurilla laihduttavilla voi olla myös sellainen ongelma. Että kun kerran hairahtuu, saatetaan tuntea vahvaa epäonnistumista. Tämä voi saada jopa lopettamaan koko laihduttamisen.

Laihduttamista voi helpottaa ajattelun ja asenteiden muutoksilla. Ei vahvan sisäisen pakon ruoskinnalla.

Joillakin laihduttaminen on yksinkertaisempaa kuin toisilla. Jos  ihmisen suhde ruokaan on myönteinen, hän ei välttämättä kärsi samanlaisesta näläntunteesta kuin joku, jolla on emotionaalinen ja monimutkainen tapa syödä. Ihminen voi oppia tiedostamatta itsekään säätelemään tunteita syömällä. Ruoka ikään kuin turruttaa tunteet. Ja jos nimenomaan tietyt ruoat kielletään. Ne alkavat houkutella entistä enemmän.

                 Ajattelun voima

Nälän suitsiminen vaatii itsetuntemusta.  On vaikeaa tarjota yksiselittäistä reseptiä laihduttamiseen. Koska nykyään tiedetään, ettei elämäntapamuutosta voi sanella ulkoa päin.

Kurinpidon sijaan avain muutokseen löytyy omaehtoisesta motivaatiosta. Jos ajattelu on tyyliltään "minun on pakko", "minun pitäisi" sisäinen motivaatio ei välttämättä kestä pitkään.

Hyvää motivaatiota voi etsiskellä miettimällä, mistä asioista tykkää ja mitä pitää elämässä arvokkaana. Kannattaisi myös miettiä kenen takia muutosta tekee. Jos esimerkiksi lääkäri tai puoliso käskee. Tällöin vaarana on että laihtumista tavoitellaan jonkun muun ihmisen vuoksi. Se on huono motivaattori.

Uni ja stressinhallinta on tärkeää

Laihuttaminen on perinteisesti nähty vain ruokaa ja liikuntaa koskevana elämäntapamuutoksena. Nykytiedon perusteella kysymys ei ole vain niistä.

Uni ja stressinhallinta ovat hyvin tärkeitä painonhallintaan vaikuttavia elämäntapavalintoja.

Univajeen on osoitettu lisäävän herkuttelua ja vähentävän halua harrastaa liikuntaa. Unenpuute voi  vaikuttaa myös rasva-aineenvaihduntaan.

Elämäntapamuutoksen tekeminen vaatii voimavaroja. Uni ja stressinhallinta parantaa jaksamista. Ja siksi ne ovat ensimmäisiä tärkeitä askeleita laihduttamisessa ja hyvinvoinnissa.

Oletko sinä koskaan laihduttanut? Jos olet niin millä tavalla? Vinkkejä kaivataan.

Lähteet: helsingin Sanomat  4.10.2018, Kuvat Pixabay

Vanhenemisestani, tulevista vaihdevuosista - ei niin kamalaa

 

Minulla ei ole vaihdevuodet vielä alkaneet. Mutta varmasti piakkoin alkaa. Kun ikääkin on kohta jo 53 vuotta. 

                      Sumuinen aamulenkki.

Vanhenemiseni hyväksyn. Ainakin tällä hetkellä!!! Mutta kun alkaa tulla kunnolla vaivaa ja kremppaa, mielipide voi olla toinen. Ei naaman rypyt minua mitenkään ihastuta omalla kohdallani. Mutta ne nyt vain kuuluvat elämään. Minusta monet hyvinkin vanhat naiset ovat erittäin kauniita. Mennyt elämä tuo oman hehkunsa.

Rosen-kehoterapeutti Reija Suntio purkaa omia tunteitaan:"Elän nyt elämäni parasta aikaa." 55-vuotias Reija sanoo.

Vaihdevuosioireet johdattelivat hänet syvempään itsetuntemukseen. Hän kokee kypsyneensä ja viisastuneensa.

Oma tahto on voimistunut. Hän ei halua enää miellyttää muita. Minulla tämä oman näköisen elämäni eläminen alkoi noin viisi vuotta sitten. Olen mikä olen. Määritän itse itseni.

En kuuntele liikaa muiden mielipiteitä siitä, minkälainen minun tulisi olla. En täytä - ehkä kuvittelemiani - odotuksia. Eihän minulla ole.Kuin tämä yksi ainokainen elämäni. Haluan elää sen mahdollisimman täydesti! Syvältä, korkealta. Ja jostakin siitä välistä. Tietysti läheiseni huomioon ottaen. Ja muihinkin ihmisiin avoimesti ja sydämellä suhtautuen.

Vaihdevuosien aikana voi miettiä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää - jos kuumilta aalloilta ja känkkäränkkä-fiiliksiltä pystyy.

Vaihdevuosi-ikäisenä lasten hoito ja muu huushollaus vähenee. Minulla on vähentynyt jo nyt. Omaa aikaa on enemmän.

Reija ei ole käyttänyt hormonikorvaushoitoa.

Minä aion hankkia sen oitis. Kun vaihdevuosioireet alkavat. Mitä turhaa kärsiä kuumista aalloista, hikoilemisesta, mielialavaihteluista. Kun on keinot niiden hoitoon. Luotan lääketieteeseen. Vaikka rintasyöpäriski kasvaa.

Sen sijaan Reija teki ison elämäntaparemontin. Hän poisti ruokavaliosta sokerin kokonaan. Se vähensi kuumia aaltoja. Hän rupesi myös liikkumaan enemmän.

Paino putosi kymmenen kiloa. Tärkein uusi juttu on ollut mindfulness.

Reijan mukaan suurella osaa ihmisistä, ei ole enää kunnon kontaktia, tuntumaa omaan kehoonsa. Digimaailma vieraannuttaa todellisuudesta ja lihallisuudesta. Vaikka - paljastakin - pintaa näytetään paljon. Mutta se syvä kehon tuntu uupuu.

Vasta kun tulee kipuja ja sairautta, kehon olemassaolo muistuu mieleen.

Minkälaisia vaihdevuosioireita sinulla on/oli? Käytätkö hormonikorvaushoitoa?

Lähteet: Voi hyvin 8/2017, kuvat omat