Röyhkeyskoulu

Sain Jenni Janakan kirjan Röyhkeyskoulu arvostelukappaleen tuuma-kustantamolta.

Jenni Janakan kaksi tärkeintä ajatusta kirjassa on: oppia kyseenalaistamaan totuttu ajattelu etenkin silloin, kun se ei palvele mitään, ja suurinta röyhkeyttä nykyisessä individualistisessa kulttuurissa on oppia olemaan empaattinen.

Röyhkeyttä - sen tavanomaisessa merkityksessä -  on lähinnä kirjan melko lukuisat kirosanat. Esimerkiksi "Paskoja juttuja sattuu ja ne saavatkin tuntua kurjilta."

Jenni Janakka on tiiviisti ajatteleva nainen. Kirja on nopealukuinen. Teksti on napakkaa ja sidosteista.

Kirja koostuu kolmesta opintokokonaisuudesta. Ensimmäinen opintokokonaisuus käsittelee lähinnä itsetuntemusta.

Toisessa opintokokonaisuudessa opetetaan niitä asioita, jotka ovat naisen aktiivisuuden tukkoja ja esteitä.

Kolmannessa opintokokonaissuudessa opetetaan ratkaisuja. Mitä voi tehdä? Miten ajatella uudella tavalla? Miten röyhkeentyä? Kirja pääsee tässä opintokokonaisuudessa kunnolla vauhtiin.

Opintokokonaisuuksiin kuuluu myös tehtäviä. Minä olin huono  ja vallaton oppilas, kun tein vain yhden tehtävän. 

Ensimmäisessä opintokokonaisuudessa Janakka  lainaa filosofi David Humea: "Ei ole olemassa sinua, joka olisi sama syntymästä kuolemaan."

Itsensä ja muiden vähättely ei ole hyväksi  kenellekään. Röyhkeyskoulussa opetetaan ilmaisemaan itseä ja mielipiteitä vahvasti, ilman häpeää. 

Ihminen on kaikista eniten sokea omille heikkouksille. Janakka kirjoittaa C.G Jungin psykologiaan kuuluvasta varjo käsitteestä. Tällä Jung tarkoittaa kaikkia niitä asioita mitä ei tietoisessa minässä hyväksytä. Janakkalan mielestä ihmisten pitäisi oppia tuntemaan oma varjonsa, koska se on itsetuntemukselle tärkeää.

Toisessa opintokokonaisuudessa opetetaan ymmärtämään kiltin tytön- ja huijarisyndroomaa.  Tytöt kasvatetaan usein lapsesta asti olemaan kilttejä ja nättejä. Pojat taasen rohkeita ja aktiivisia. Hujarisyndroomassa nainen ajattelee, ettei ole ansainnut menestystään.

Naisen euro on edelleen 83 senttiä.  Naisia palkataan johtajaksi mielellään kriisissä olevaan yritykseen, koska uskotaan stereotyyppisesti, että naisten perinteiset taidot kuten ihmissuhdetaidot, hyvä kommunikaatiokyky, lämpö ja sosiaalisuus saavat yrityksen pois aallonpohjasta. Jos yritys lähtee uuteen nousuun, naisjohtajan paikalle palkataan mies.

Röyhkeyskoulun kolmannessa opintokokonaisuudessa Janakka korostaa sitä, että ihminen on psykofyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Tarvitsemme toisiamme. Naisten kannattaa verkostoitua ja hankkia itselleen mentori.

Minä pidin eniten ja löysin eniten itsestäni luvussa Miten kommunikaatio vaikuttaa? Naiset vähättelevät itseään sanoilla: vain, tavallaan, yritin, koitin, anteeksi. "Minä koitin tehdä tämän hyvin."; "Tämä nyt vain on tällainen."; "Anteeksi kun en voinut vastata puheluun."

Jenni Janakka painottaa: älä pyydä anteeksi, jollet ole tehnyt mitään, josta pitää pyytää anteeksi. Oivalsin, että minä käytän sanaa "anteeksi" turhan usein. Myös sanaa "vain" käytän liikaa. Eli vähättelen itseäni jonkin verran.

Kirjasta jäi jälkituntona mieleen, että Janakka on todella tarmokas,  empaattinen, vaikeuksia kaihtamaton ja rohkea nainen. Jotakin hänen energiastaan vyöryi mieleeni kirjaa lukiessa.

Miltä kirja sinusta vaikuttaa?