Surutyöni 63.

 

Minulla on nyt surussa vaikea kausi. Veraa on niin ikävä. Haluaisin halata häntä taas. Tuntea itseäni vasten Veran ja sanoa pieni Vera. Lepatan hermostuneena kuin perhonen silmien valossa, ennen kylmää ja kuolemaa. Kuolema. Kuolevat liljat valuttavat haudanmakeat tuoksunsa. Joutsenet tahriintuvat. Jo niiden huuto. Muistuttaa minua kuolemasta. Ei, ei tämä suru ole kaunis, kuultava, kaihoisa sävel tai ornamentti. Tämä on ruma. Sahalaita. Kirkuminen. Meteli. Myös.

Ihmiset kävelevät varpaisillaan. Pitävät kädestä kiinni, etteivät löisi. Tämä sukukunta on laitettu tuomiolle. Tuomio on inhimillinen suru. Mutta en jaksa sitä kantaa. Yksin, pimeässä.

Tuuli kulkee missä kulkee.

Sydän haavoittunut haukka. 

Olen odottanut kauan.

Lumi peittää silmäluomet.

En jaksa ottaa tiukasti myrskyn tukasta kiinni ja repiä itseäni ilmassa kokonaan auki. Se on mennyt maailma. Se on minusta pois.

Pellot kääriytyvät itseensä

muuttuvat hiljaisiksi

muuttuvat syksyksi.

Harmaita linnunsulkija ilmassa 

   harmaa ilma

    linnut poissa.

Sylvia Plath työnsi päänsä kaasu-uuniin ja pääsi pois. Kuinka ihailenkaan päättäväisyyttäsi, Sylvia.

Minä olen lukenut kaikki Virginia Woolfin romaanit. Kiltti, kiltti Marja, niin neuvottiin. Seuraanko häntä jokeen. Täytän takin taskuni kivillä, että varmasti kuolen. Haluan niin, Vera, olla sinun kanssasi. Mutta minun on jäätävä tänne.

Surutyöni 62.

 

Rakas Vera tyttäremme kuoli tammikuun alussa yllättäen. Hän oli 22-vuotias reipas ja urheilullinen tyttö. Vera opiskeli molekyylibiologiaa Jyväskylän yliopistossa.

Minulla on suunnaton ikävä Veraa etenkin aamuisin, iltaisin ja öisin. Mielessäni on tarkka ja elävä kuva hänestä. Jota ei enää ole, ja se itkettää.

Tein tänään omenahilloa. Se oli Veran lempihilloa pannukakulle ja letuille. Pidän itsekin siitä paljon, mutta eniten pidän vadelmahillosta. Söimme kuitenkin viime vuoden omenahilloa tänään pannareiden kanssa. Ja tuntui, että Vera oli lähellä.

Ilta- ja yöpuhteeni ovat muuttuneet. Löysin kuukausia sitten Netflixin. Yleensä katson sitä kaksi tuntia ja luen kirjaa saman verran. Mutta Netflixiä katsoessani aika usein käy niin, että nukahdan läppäri sylissä, ja kirja jää lukematta.

Minun kokemukseni mukaan elokuvan tai muun sellaisen katsominen tarvitsee vähemmän aivotyötä kuin kirjan lukeminen. Elokuvat antavat kuvat valmiina. Kirjaa lukiessa ne on muodostettava itse mielessä. Mikä tekee aivoillekin hyvää.

Tätä todistaa minun osaltani se, etten ole koskaan nukahtanut kirjaa lukiessa. Olen vain huomannut olevani hyvin väsynyt ja ruvennut nukkumaan. Tämä on siis vain minun mielipiteeni.

Tai sitten vain katson Netflixistä niin tylsiä elokuvia ja sarjoja ja siksi nukahdan. En, ehen. Minua kiinnosti kovasti Crown. Nykyisin katson Indie-elokuvia, Luther- ja The Good Doctor- sarjoja. Jos Veran tuska ja ikävä on aivan kamala, katson espanjankielisiä ja turkkilaisia komedioita. Jotenkin pääsen, edes vähän, niiden mukaan, vaikka ne toisaalta tuntuvat niin turhilta. Katson joskus vähän intialaisia elokuvia. Netflix on siitä hyvä, että voi valita katsottavaa mielialan mukaan.

Veran lemppari Netflixissä oli hullunhauska, eksentrinen Haters Back Off, jossa Miranda niminen nuori nainen sekoilee kuvitellen olevansa milloin  kuuluisa laulaja, näyttelijä... Katsoimme sarjaa yhdessä. Kun katsoin nyt vähän aikaa sitten yhden osan, Verakin katsoi kanssani.

Kannattaa olla tarkkana, kun ostaa käytettyä

Kierrätetyn tavaran ostaminen on lisääntynyt valtavasti. On tapahtunut jonkinlainen murros kulutustottumuksissa. Tiettyjen tavaroiden kanssa kannattaa silti olla tarkkana.

Lutikat ovat lisäänntyneet etenkin pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi ne saattavat piileksiä huonekaluissa. Miten tietää, onko niitä sohvassa? Sohva kannattaa tutkia.  Mukaan kannattaa ottaa taskulamppu. Sohva käännetään ylösalaisin ja tarkistetaan, onko siinä jälkiä. Jos sohvan rakenteissa näkyy lyijykynän kärjen näköisiä jälkiä, siinä on ollut tai on lutikoita.

Vaatteista kannattaa tarkastaa, onko saumat kunnossa. Samoin voi tarkastaa, toimiiko vetoketju, onko kaikki napit paikoillaan ja myös, onko kangas kestävää.

Huonekaluja suuremmat riskit liittyvät turvallisuustuotteisiin, esimerkiksi pyöräilykypäriin ja pelastusliiveihin. Niiden rakenne voi olla vaurioitunut, vaikka ne näyttäisivät ehjiltä.

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus tarkistaa sähkölaitteiden toimivuuden, mutta nettikirppiksillä tuotteisiin voi liittyä turvallisuusriskejä. Toisin sanoen ne voivat olla vikaantuneita sisältä.

Erilaiset tavarat kuluttavat luontoa eri volyymilla. Hurjimpia ekologisia syöppöjä ovat tavarat, joissa on harvinaisia metalleja, esimerkiksi kulta- ja hopeakorut.Isoäidiltä peritty kultasormus kannattaakin laittaa vaikka vihkisormukseksi tai muovailla kierrätetystä kullasta uusi.

Polkupyörät ovat metallisia. Niissä on muun muassa alumiinia ja ruostumatonta terästä. Vaikka niiden tuotanto ei kuormita yhtä paljon kuin harvinaisempien metallien valmistus, polkupyörien kierrätys tuo mukanaan paljon säästöä ympäristön kannalta.

Osa vanhoista sähkölaitteista kuten pesukoneet, jääkaapit ja pakastimet käyttävät runsaasti enemmän energiaa kuin markkinoille myöhemmin tulleet tuotteet. Tämän vuoksi on hyvä pohtia, kannattaako vaikkapa vanhaa pakastinta laittaa kiertoon energiakulutuksensa takia.

Lähteet: Helsingin Sanomat 18.4.2021, kuvat Pixabay

Surutyöni 61.

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Kuolinsyytutkimuksissa Veran kuolemalle ei löydetty syytä. Syy "tuntematon". Vera oli terve, hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija.

Miksi joku Jumala tai Korkeampi voima oli niin julma, että otti Veran meiltä pois? Niin nuorena. Koko elämä edessä!

Minulla tulee mieleen aamulla, päivällä ja illalla kuva Verasta. Sellaisena kun hän oli ennen kuolemaa. Kuva on tarkka ja se vihlaisee kaikkialla minussa. Järkyttää. Suistaa.

Vera, välillä kuljen oudoilla teillä, oudoissa metsissä. Etsin sinua. Vaikka olet pois maan päältä. Haluan uskoa, uskoa niin kovasti, että sinun on nyt hyvä olla. Rukoilen sitä. Rukoilen sitä paljon.

Vera, olen alkanut koota itseäni, niistä palasista, jotka lohkesivat, tippuivat minusta kuolemasi jälkeen. Identiteetti, pysyvämpi minäkäsitys, on hajalla. Musta Varjo sen yllä. Kuka minä olen? Lieju ja rapakkoko. Kenties tunkio. Kuka minä olen, kun lapseni on kuollut.

Nostan painavia palasia vähitellen ja kokoan. Sen aika on nyt, vaikka kohta on  pellot kynnetty. Haavoja maassa. Maan lihassa. Varikset rähisee. Lokit kirkuu. Sinipunainen tuuli riehuu sydämeen asti. Vereni läikehtii lämpimästi, kun ajattelen sinua Vera.

 

Surutyöni 60.

 

Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opskelija. Kuolinsyytutkimus kesti viisi kuukautta, eikä siinä saatu selville, mihin Vera kuoli. Patologi sanoi, että todennäköisesti Vera kuoli sydämen rytmihäiriöön.

Musta noita soutaa mustalla veneellä syvässä mustassa vedessä. Ennen katsoin noitaa rannalta. Rantojen liepeiltä. Nyt olen tuossa veneessä. Ja vene keikahtaa ja putoan syvään, mustaan veteen. Alan vajota pohjaan kuin painava kivi. Tämä on suruni, painava kivi, niin rakas kantaa.

Olen ollut väsynyt viime aikoina. Vaihdevuodet ei gynekologin mukaan ole minua väsyttämässä. Niin ehkäpä se on tämä suru. Suruaika nyt tätä. Ankaraa työtä. On niin suunnaton ikävä Veraa. On otettava suru vastaan, koska se kertoo myös itsestäni. Availee oviaan ties minne. Jääkylmään taloon. Hylättyyn ja rähjäiseen taloon.

  

Väsymyksen takia en ole saanut varattua aikaa kampaajalle. Lyhyt tukkani on kasvanut ja sen malli jo täysin hävinnyt. Ihmisten parissa liikkuessa on pidettävä pantaa.

 

Traumaattiset stressireaktiot, kuten Veran kuolema, voivat alkaa purkaa entisiäkin traumoja. Minulla on paljon häpeää ja syyllisyyttä. En jaksa näitä nyt tietoisesti käsitellä. Annan niiden tulla. Annan niitten mennä ohi. Odottamaan sopivampaa aikaa.

Osan olen käsitellyt psykodynaamisessa terapiassa eli psykoanalyyttisessa terapiassa, jossa kävin opiskeluihin liittyen kolme vuotta. Sen jälkeen on tullut monia traumoja. Äidin, siskon ja monen sukulaisen kuolema. Parhaan ystäväni kuolema. Isä kuoli jo ennen opiskeluaikoja. Isän itsemurhaa käsittelimme terapiassa pitkään. Ja miten se veikään minun voimiani, olin välillä hyvin väsynyt. Mutta se oli toisaalta erittäin antoisaa. Itsetuntemista- ja itsetuntoa lisäävää.

Herkullinen paprika-halloumijuustopata

 

Ihastuin kovasti tähän pataan, jonka ohjeen löysin Voi hyvin-lehdestä. Tuunasin ohjetta. Laitan ohjeen tänne, koska en ole pitkään aikaan laitellut blogiin ruoka- tai leivontaohjeita. Pata on todella herkullista.

2 punaista paprikaa

1 pkt vihreitä linssejä tai itse keitettyjä noin 4 dl

2 salottisipulia 

2 valkosipulin kynttä 

1 chili

1 sitruunan kuori

2 prk tomaattimurskaa

1 rkl hyvää oliiviöljyä

basilikaa maun mukaan

2 tl sokeria

1/2 tl suolaa

2 pkt halloumijuustoa

vihreitä oliiveja

Viimeistely:

basilikaa tai lehtipersiljaa

1. Huuhtele ja viipaloi paprika ronskiksi paloiksi. Huuhtele ja valuta linssit, jos käytät valmislinssejä. Minä liotan ja keitän itse kaikki pavut, kikherneet ja linssit. Se on ollut tapa 36 vuotta. 

2. Kuori ja lohko salottisipulit. Hienonna valkosipulin kynnet ja chili.

3. Pese sitruuna hyvin ja raasta se.

4. Laita kaikki ainekset uunivuokaan, mukaan lukien mausteet ja tomaattimurska. Juusto ja oliivit lisätään myöhemmin.

5. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.

6. Leikkaa halloumipalat puoliksi. Jos haluat, leikkaa ne kuin hasselbackan perunat eli leikkaa ne viipaleiksi siten, että viipaleet jäävät alareunastaan kiinni toisiinsa. Nosta palat paprikapaistoksen päälle. Lisää oliivit. Jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia, kunnes halloumi on ruskistunut kauniisti.

7. Viimeistele paistos basilikalla tai lehtipersiljalla.

8.Nauti pastan kanssa. Tässä käytin valkeaa pastaa, vaikka en ole käyttänyt sitä vuoteen. Itse tein paistoksen kylkeen varhaiskaalisalaatin, jossa oli kaalin lisäksi tomaattia ja punasipulia. Kastikkeena kirpeä etikka-timjamiöljykastike.

Surutyöni 59.

 

                   

Rakas, niin rakas tyttäreni kuoli yllättäen tammikuun alkupuolella. Hän oli terve, kuntoileva ja reipas 22-vuotias tyttö. Kuolemansyytutkimuksissa ei löydetty syytä hänen kuolemaansa. Kirjattiin loppuraporttiin, ettei kuolemalle löydy syytä, "syy tuntematon". Patologi kertoi, että syynä on mahdollisesti sydämen rytmihäiriö.

Ehkä näissä surutyöpostauksissani toistan itseäni. Olen hyvin pahoillani siitä. En halua lukea postauksiani toista kertaa. Olen päättänyt, että luen nämä postaukset vasta vuoden kuluttua Veran kuolemasta. Lukiessani niitä ymmärrän varmasti paljon surutyötä. Veran valtavaa kaipuutta.

Kirjoitan paljon Veran hyvistä puolista. Vera oli myös uskomattoman itsepäinen, usein pikkuasioihin takertuva, ylianalyyttinen ja liiankin kiinnostunut omasta tieteenalasta. Siitä hän kertoi meille, vaikka me ei mieheni kanssa ymmärretty juuri mitään. Ja niin edelleen. Mieleeni tulee lähinnä vain paljon hyviä muistoja. Olen niistä niin iloinen ja jotenkin helpottunut. Ne vain tulvivat ajatuksiini.

Vera tykkäsi matkustella. Isänsä kanssa hän matkusti miltei kaikkiin Euroopan pääkaupunkeihin. Isäkin oli matkoista innostunut.

Minun kanssani matkusteltiin muun muassa Egyptiin, Azoreille ja Kreikkaan. Egyptissä alakoululaisena Vera oli erittäin hyvä tinkijä. Minä en tohtinut tinkiä juuri lainkaan. Vera puhui hyvin jo alakouluikäisenä englantia.

Me käytiin yhdessä sienessä. Alakouluikäisenä Veralla oli tapa toimia niin, että kun löydettiin hyvä kantarelli- tai suppilovahveropaikka, hän huusi, että tämä alue on minun. Minun oli tyytyminen pieneen sienisaaliseen.

Vera oli jo pienenä bisnessnainen. Hän myi kantarelleja ja suppilovahveroita.  Hän kiersi pyörällä mahdolliset ostajat. Yleensä hän sai kaikki myytyä.

Bisnessnainen Vera teki rommiraparperihilloa ja tavallista hilloa ja möi niitä. Hän löysi hyvän ostajan kylässämme olevasta yrityksestä. Ja oli oikein tyytyväinen.

Vera oli kesäisin töissä taimitarhalla tai hautausmaalla. Silti hän jaksoi "yrittäjänä" tehdä koti- tai ulkotöitä asiakkaille töiden jälkeen ja viikonloppuisin.

Me käytiin Veran kanssa aika usein ulkona syömässä. Meiltä on lähimpään kaupunkiin melkein 100 kilometriä. Vera halusi aina ajaa, ja miten pelkäsinkään, koska hän ei ollut hyvä kuski. Niin kuin en minäkään.

7 tapaa miten stressi oireilee kehossa

 

Minulla ei ole stressiä. Aikaisemmin työelämässä koin sitä joskus. Vatsa oli sekaisin, ja oli pääkipua. Unet eivät onneksi menneet. Muutenkin yleensä nukun hyvin kaikesta huolimatta. Surussa liikaakin. Lapsen kuolema on äärimmäinen tarumaperäinen stressihäiriö. Se ettei  minulla ollut työelämässä yleensä pahaa stressiä, perustui siihen, että suunnittelin päivän työt hyvin.

Stressistä puhutaan hyvin yleisluontoisesti arkielämän puhekielessä. Mitä tahansa ahdistusta ja elämäntuskaa saatetaan nimittää stressiksi. Stressin käsite voidaan myös määritellä lääketieteellisin perustein: stressi on sympaattisen hermojärjestelmän aktivaatiotila, joka valmistaa kehoa ja mieltä suoriutumaan vaativassa tilanteessa.

Seuraavaksi miten stressi oireilee kehossa.

1) Unettomuus ja heittelehtivät tunteet

Usein stressaantunut tulee lääkärin vastaanotolle väsymyksen ja unihäiriöiden takia. Unettomuudesta voi seurata kasautuvia ongelmia, kuten ärtyneisyyttä ja masennusta.

Jos tunteiden ailahtelu ja unettomuus jatkuu viikkoja, se kannattaa ottaa vakavasti.

2) Päänsärky

Monilla tulee stressissä päänsärkyä. Monesti taustalla on hartia- ja niskalihasten kireys. Stressissä lihasjänteys lisääntyy vaistomaisesti. Jos ihminen ei rentouta jännitystilaa tietoisesti, seuraa lihasjumeja.

3) Hengitysvaikeudet

Sympaattisen hermoston aktivaatio kiihdyttää hengitystä. Vartalon lihasjännitys voi altistaa hengenahdistukselle, samoin kuin paniikkikohtaukset, joita uupumus toisinaan aiheuttaa. Etenkin astmaatikon oireita stressi pahentaa.

4) Sydäoireet

Stressissä helposti voi  kohota verenpaine. Pitkään jatkuessaan kova stressi saattaa vahingoittaa verisuonia ja altistaa näin muun muassa aivohalvaukselle.

Korkea syke on yksi stressireaktion välittömistä vaikutuksista. Kun illalla ja yöllä sydän tykyttää levossakin nopeasti, on hyvin mahdollista, että kyse on pitkittyneestä stressistä.

5) Mahahaava, ruokahaluttomuus tai sokeristen ja rasvaisten           ruokien himo.

Useiden ihmisten tärkein stressi-indikaattori on ärtyvä mahahaava. Stressaantunutta voi vaivata ruokahaluttomuus. Taistele tai pakene -tilassa elimistö pyrkii torjumaan uhkan ja pitää syömistä toissijaisena asiana. Usein myös hyvin väsyneenä ei jaksa kiinnittää huomiota ruokavalioon vaan syö nopeasti energiaa antavia sokereita ja rasvoja.

6) Suolistomikrobiston häiriintyminen

Stressillä on todennäköisesti jonkinlainen vaikutus suolistomikrobeihin. Tämä ei ole yllättävää, koska autonominen hermosto ja hormonit säätelevät ruoansulatuskanavan olosuhteita.

Tutkimukset stressin ja mikrobien vaikutuksesta toisiinsa  ovat vielä puutteellisia. Kuitenkin näyttää siltä, että pitkittyneessä stressissä ruoansulatus voi häiriintyä mitä moninaisimmilla tavoilla.

7) Seksuaalinen haluttomuus

Kun keho on hälytystilassa, lisääntymisvietti sysätään syrjään. Halukkuuden kannalta tärkeitä hormoneja ovat testosteroni ja muut androgeeniset hormonit. Stressi vähentää niiden määrää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.5.2021, kuvat omat

Omasta tahdosta selibaatissa

 

Helsingin Sanomat teki kyselyn selibaatista. Siihen vastasi yli 250 ihmistä. Yksi heistä oli Petteri. Kun hän oli parikymppinen, seksi tuntui olevan alati läsnä sosiaalisissa tilanteissa. Seksikumppanien etsiminen ohjasi monen elämää.

Nyt Petteri on 33-vuotias ja viimeiset seitsemän vuotta hän on elänyt omasta tahdostaan selibaatissa. "  Kun olin päässyt pois ajatuksesta, että täytyy saada seksiä, ja kulttuurinen painolasti oli hävinnyt, en enää ajatellut sitä mitenkään erityisesti. Elämä ei ole ollut yhtään huonompaa", Petteri sanoo.

Ja jos sitten päätyi harrastamaan seksiä, öiden jälkeen oli usein likainen olo. Seksistä jäi tunne, että oli tehnyt jotain väärää.

Vaikein asia seksittömyydessä on ollut ystävien ja lähipiirin suhtautuminen. Usein ystävät ajattelevat, että selibaatti on jokin ohimenevä elämänvaihe, jolla on oltava jokin aikaisempien suhteiden traumoihin perustuva syy. Tai kaverit saattavat ajatella, että seksittömyys liittyy mielenterveyden ongelmiin tai seksuaalisen suuntautumisen liittyvään hämmennykseen.

Petterin mielestä elämä ilman seksiä on vapauttanut aikaa muuhun mielekkääseen toimintaan ja vähentänyt ahdistusta.

Yleensä seksi tuottaa mielihyvää, edistää terveyttä ja lujittaa intiimejä suhteita. Joskus se voi kuitenkin viedä voimavaroja. Vääristä syistä harrastettu seksi voi  tuntua kuormittavalta.

Selibaattiin saattavat johtaa sosiaaliset syyt, uskonnollinen vakaumus, aikaisemmat traumaattiset kokemukset, häpeä tai vain oma tahto.

Osa seksittömyydessä elävistä määrittelee itsensä aseksuaalisiksi. Aseksuaali kokee hyvin vähän tai ei ollenkaan vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan.

Joillakin selibaatin taustalla on jokin henkilökohtainen trauma. Se ei välttämättä liity seksiin, vaan voi koskea esimerkiksi kiinymysuhteeseen tai johonkin emotionaaliseen suhteeseen liittyvää kokemusta ja aiheuttaa häpeää.

Usein trauman seurauksena on niin jumissa, ettei edes uskalla haaveilla seksistä toisen kanssa, saati kokeilla sitä käytännössä. Tämän vuoksi ihminen saattaa vetäytyä selibaattiin suojellakseen itseään. Häpeä on voimakas tunne, joka saattaa lukita mielen ja kehon.

Suuri osa kyselyyn vastanneista olivat keski-iän ohittaneita ja eronneita. Kirjoituksissa toistui kokemus siitä, että seksi satunnaisten tyyppien kanssa tuntui pitkän liiton jälkeen merkityksettömältä.

Lähteet: helsingin Sanomat 29.7.2021, kuvat omat

Surutyöni 58.

 

Rakas Vera  tyttäremme kuoli tämän voden tammikuussa yllättäen. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty syytä kuolemalle. Patologi puhelinkeskuttelussa sanoi ehkä se on rytmihäiriö.

Tämä suru on nyt pimeää valoa, muistoja Verasta, lunta. Kuin talvipäivät. Yhä surun musta, julma koira hengittää minuun. Minussa asuu huuto. Se lepattaa vierelläni. Tunnen sen pohjan. Mikä vie syvälle, syvälle.

Ja minä päästän irti. Surusta ohenneena ja litteänä. Näin se vei minun kaikki voimat. Ahnas susi, joka katsoo minuun pedon silmillään. Minne voisin paeta tätä surua?  Kalliot kumisevat surussani. En kestä niiden ääntä. Pakenen.

Niin peto laukkaa jäljilläni. On pimeä valo. Tämä pimeä, joka minussa nukkuu ja on valveilla kuin haukka. Joka odottaa uutta suupalaa.

----

Minulla on ollut halvaannuttavan huono, tuskainen olo viime päivät. Kokeilin juoda viiniä suruuni. Se ei auttanut lainkaan. Pahensi vain surua. Joten en juo sitä enää. Ennen tätä olin juomatta vuoden. Silkasta uteliaisuudesta.

Vähän säikähdin, kun huomasin Apu Terveys lehdessä tämän seuraavan jutun. Toisaalta en pelkää enää mitään, koska pahin pelkoni on toteutunut.

"Kuristava stressi voi laukaista eteisvärinän.

Akuutti äärimmäinen stressi, kuten oman lapsen kuolema, voi suurentaa eteisvärinä rytmihäiriön riskiä. Ruotsalaistutkimuksessa tarkasteltiin 3,9 miljoonan vanhemman rekisteritietoja.   

Lapsensa menettäneiden riski sairastua eteisvärinään oli 10-40 prosenttia suurempi kuin muilla.

Sairastumisvaara oli suurin viikon sisällä lapsen kuolemasta, jolloin eteisvärinää ilmeni lähes kolme kertaa muita useammin. Aiemmin lapsensa menettettäminen on liitetty sydäninfarkteihin, mielenterveysongelmiin ja ennenaikaisiin kuolemiin."

Minä en elä pelossa vaan surussa.

Surutyöni 57.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija, terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyyraportin valmistuminen kesti viisi kuukautta. Kuolinsyytä ei löydetty, paperihin kirjattiin "syy tuntematon". Patologi kuitenkin sanoi, että Vera ehkä kuoli kivuttomasti sydämen rytmihäiriöön.

Viime päivät ovat olleet todella tuskaisia taas. Ryömin kädet verillä tätä surua eteenpäin. Olen julmuuden keskipisteessä, ja puut ikkunani edessä kuihtuvat, kuihtuvat. Sade syövyttää tätä maisemaa. Linnut lepattavat taivaalla. Laulavatko ne vai kirkuvat tuskaansa?

Kuljen pimeässä tunnelissa. On hiostavaa, vesi tippuu niskaani ja päähäni, jotka ovat turrat. Kuihtuneet nekin.Sitten mustat hevoset, rautakaviot, polkevat, tallovat minut litteäksi maata vasten. Ryömin taas ja huudan sinua Vera.

Minä repeydyn tuulessa. Tummansininen tuuli. Riehuu sydämeen asti. Olen vereslihalla. Pitääkö minun tämä kaikki kestää. Musta noita kuiskuttaa korvaani mielettömyyksiä, jotka minun pitäisi tehdä, koska olen vielä hengissä. Silti syleilen vihantaa, vihreää vuorta. Ja lähden pois.

----

Tuntuu, että minä olen fyysisesti sairastanut hyvin paljon tämän surun aikana. Tälläista ei ole ollut vuosikymmeniin. Sain aivoverenkiertohäiriön, tiia-kohtauksia kahtena päivänä. Olin sairaalassa viisi päivää. Aivoverenkiertohäiriö johtui lääkärin mukaan surusta. Minä olen melkein samaa mieltä.

Sitten oli mahdollisiin vaihdevuosiin liittyvä hormonikorvaushoidon kokeilu, joka loppui lyhyeen, koska menin ylikerroksille, sekä hyvässä että pahassa. Tuskaa se oli. Kauhuakin. Gynekologin mielestä minulla ei ole vielä vaihdevuodet.

Nyt sitten muutama päivä taaksepäin olin sisätautilääkärin vastaanotolla. Sain todennäköisesti kutsun siksi, että aivoverenkiertohäiriön takia sairaalassa ollessa mitattiin myös kilpirauhasen arvot ja ne olivat korkealla.

Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta reilu kymmenen vuotta sitten ja sain siihen tyroksiinilääkityksen. Kun kilpirauhanen oli vajaatoiminnassa, lihoin reilu 10 kiloa ja olin  hyvin väsynyt.Ennen lääkäriä minun piti käydä verikokeessa ja kerätä virtsaa yksi vuorokausi. Kilpirahasarvot olivat edellen korkealla. Viitearvot ovat 11-22. Minun arvoni oli 27,5. Eli selvä ylitoiminta. Näin arvoni oli tullut vastakohtaiseksi alitoiminnan kanssa.

Lääkäri käski  vähentää tyroksiinilääkitystä. Hän sanoi muun muassa, että ylitoiminnasta voi tulla jopa kammiovärinä vai mikä se nyt onkaan. Olen kuukausien ajan ihmetellyt lepopulssiani, kun se on noin 80, mikä on minulle korkea lukema. Yleensä se on ollut noin 50.

Läkäri ihmetteli, ettei minulla ole muita oireita kuin tämä pulssi ja väsymys. Hän oli ihana, aivan kuin vanhan ajan lääkäri. Vaikka hän oli aikataulusta myöhässä, hän keskittyi vaivoihini täysin melkein tunnin ajan.

Aluksi lääkäri kysyi, mitä minulle kuuluu. Nykyisin harva lääkäri kysyy noin. Kerroin elämästäni ja surusta. Aloin itkeä. Sitten hän tutki minun rauhaseni ja vatsaa tutkimuspöydällä.

Kävimme yhdessä läpi labran tutkimustulokset. Hän selitti niitä seikkaperäisesti. Juttelimme sitten niitä näitä elämästä yleensä. Lopuksi sain ohjeet, miten syödä tyroksiinia jatkossa. Sairaanhoitaja varasi minulle ajan kontrolliverikokeisiin. Sain todella hienoa palvelua.

  

Hengityksellä mielenrauhaa

 

Minä olen tehnyt hengitysharjoituksia jo melko kauan. Syvähengitän ja teen hengityksen pidätysharjoituksia etenkin, jos olen ahdistunut tai paniikissa.Hengitysharjoituksia voi tehdä istuen, maaten tai vaikkapa kaupan kassajonossa seisten.

Oikeanlainen hengitys on tehokas tapa rauhoittaa ylikierroksilla käyvä keho ja mieli. Hengitys on portti kehon toimintoihin, joihin ei päästä muuten käsiksi.

Hengityksen vaikutuksen yllä on leijunut jonkinlainen idän mystiikan varjo. Nykyisin kuitenkin hengitystä tutkitaan länsimaisessakin lääketieteessä. Nykykäsityksen mukaan mieli, aivot ja keho ovat kokonaisuus. Ei ole erikseen aivoja, jotka käskyttäisivät kehoa, vaan viesti kulkee molempiin suuntiin.

Nenä on hengityksessä ykkönen ja suu varaventtiili.Suun kautta hengittäminen kuuluu hätätilaan, se on käytännöllinen, kun pitää saada ilma vaihtumaan hyvin nopeasti.

Nenässä hengitysilma lämpenee ja kostuu sopivaksi. Hengitys käy hitaammin nenän kautta kuin suun kautta uloshengittäessä.

Paniikkihäiriöinen haukkoo henkeä suun kautta automaattisesti. Asiantuntijat kehottavat opettelemaan nenähengitystä. Hapen haukkominen suun kautta voi johtaa myös hyperventilaatioon.

Hyvän hengitystekniikan kannalta tärkeä elin on pallea. Sisäänhengityksessä vatsan kuuluu pullistua. Pinnallinen rintakehällä hengittäminen taas voi aiheuttaa hyperventilaatio-oireita.

Hengitysharjoitusten rauhoittava vaikutus perustuu autonomiseen hermostoon. Tahdosta riippumaton eli autonominen hermosto säätelee kehon toimintoja, kuten verenpainetta ja sydämensykettä. 

Hengityksellä autonomiseen hermostoon voi vaikuttaa myös tietoisesti. Hengitys on yksi harvoista toiminnoista, joka on sekä autonomisen hermoston säätelemä että tahdonalainen.

Voimakkaalla sisäänhengityksellä voi herättää kehon keskittymään ja valpastumaan. Rauhoittumiseen auttaa rauhallinen uloshengitys, jännitysten puhaltaminen pois. Tutkimuksissa on havaittu, että uloshengityksen aika on sisäänhengitystä optimaalisempi oppimiselle.

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.6.2021, kuvat omat  

Vaihdevuosioireistani tai mistä lienee oireista

 

Julkaisin lauantaina postauksen: Onko nämä vaihdevuodet? Tämä postaus on jatkoa sille.

Sain  soittoajan gynekologilta. Samalta jonka luona kävin jonkin aikaa sitten. Kerroin hänelle Estrena-hormonikorvausgeelistä: kauheasta olosta, uskomattomilla kierroksilla olosta, kauhusta, tuskasta, väsymyksestä. Gynekologi sanoi, että oireet johtuivat siitä, että minulla on vielä omaa estrogeenia, sen takia olo meni ylikierroksiin. Estrogeenia oli liikaa.

Gynekologi sanoi, että pitää lopettaa geelin käyttö. Olin lopettanut sen muutama päivä sitten noiden sivuoireiden takia. Hänen mielestään voin käyttää geeliä sitten, kun minulle tulee fyysiset vaihdevuosien oireet, muun muassa kuumat aallot. Jos ei tule, ei tarvitse käyttää geeliä koskaan. Gynekologi ei minusta huomioinut tarpeeksi psyykkisiä oireita, kuten väsymystä ja mielialanheittelyä. Onhan ihminen kokonaisuus.

Kysyin gynekologilta, että pitääkö paikkaansa se, että kasveissa voi olla estrogeenia. Vai onko se pelkkää huu haata. Gynekologi sanoi, että on olemassa kasviestrogeeneja. Minä syön esimerkiksi soijatuotteita paljon ja samoten juon joka päivä granaattiomena mehua, näissä pitäisi olla eniten kasviestrogeenia. Olen ollut kasvissyöjä 36 vuotta. Ehkä myös tämän vuoksi minulla on estrogeenivarastoja. Tiedä häntä. Olen jo 56-vuotias. Silti gynekologi neuvoi käyttämään myös ehkäisyä. Minulle asetettiin hormonikierukka. Aikaisemmin söin minipillereitä, mutta en osannut syödä niitä säännöllisesti. Söin epäsäännoöllisesti. Unohtelin hajamielisenä ihmisenä.

Kysyin myös estrogeeniverikokeesta. Mutta gynekologi sanoi, että minä en sitä tarvitse, koska minulla on selvästi omaa estrogeenia. On turha mitata sitä. Minä olisin halunnut verikokeen. Mutta ei lähetettä. Ei sitten.

Kyllä  minun luulo vaihdevuosista on ollut yhtä sekoilua. Pari vuotta sitten terveyskeskuslääkäri sanoi, että minulla on matalahko estrogeenimäärä verikokeen perusteella. Hän sentään määräsi lähetteen verikokeisiin. Puoli vuotta sitten oma gynekologini sanoi, ettei ole vaihdevuodet. Nyt minulle vieras gynekologi sanoi, ettei ole vaihdevuodet, korkeintaan esivaihdevuodet, joista olen lukenut, että niissäkin voi olla pahat ja vaikeat oireet. Näillä mennään naisen elämää.

Nykyisin kiltteyttä aliarvostetaan

Piti ihan mieheltä kysyä, olenko kiltti. Hän sanoi, että kun olen saanut jonkin asian tai tekemisen mieleeni, olen kärsimätön, enkä kuuntele toisten mielipiteitä asiasta. Mutta mies sanoi, että olet sinä  kiltti, paitsi  joskus aamuäreänä. 

 

Perheelleni olen kyllä ollut aina kiltti, jopa liian kiltti ja lopulta uuvuttanut itseni pikkulapsiaikana.

Autan kyllä mielelläni ystäviä, jos ongelma on tärkeä. On parempi ratkoa sitä yhdessä. Mutta jos ongelma on aivan turha ja merkityksetön, sanon sen kauniisti, että ehkä voisit unohtaa asian, koska se ei ole mikään suuri ongelma.

Satuin lukemaan Hyvä terveys-lehdestä jutun kiltteydestä.  Lehden mukaan kiltteys ei ole kirosana. Kiltti ei ole yhtä kuin nössö. Kiltti luo hyvinvointia sekä itselleen että ympäristöön.

Kiltteydellä on nykyisin harmittavan huono maine. Sitä pidetään alistumisena muiden tahtoon. Niin paljon toisten auttamisena, että kiltin ihmisen minuus katoaa ja hän voi sairastua jopa uupumukseen. Kilttejä on helppo käyttää hyväksi. Kilteille nauretaan takana päin.

Kiltteys on alkanut merkitä passiivista mukautumista muiden tahtoon tai miellyttämistä siinä toivossa, että välttäisi konfliktin tai tulisi hylätyksi.

Aitoon myönteiseen kiltteyteen liittyy pyrkimys ajatella ja tehdä hyvää, halu auttaa muita ihmisiä ja valmius tehdä kompromisseja. Kiltti ihminen on yleensä empaattinen.  

On tietenkin ylikiltteyttä ja nöyristelevää asennetta. Kaikenkattava positiivisuus ei ole varmasti paras tapa käydä päin ongelmia ja selvitä vaikeista elämänkokemuksista.

Me olemme vain ihmisiä, meillä on puutteemme, eikä kukaan voi olla vain hyveellinen. Kiltteyden ei pidä olla taakka, joka kapeuttaa tunne-elämää. Ja myös kielteiset tunteet ovat oikeutettuja.

Myönteinen kiltteys on arvokasta sosiaalista pääomaa. Kilttejä pidetään hyvinä tyyppeinä, joiden kanssa muut mielellään ovat. Pyrkimys hyvään ja kiitollisuus aktivoivat meissä itsessämme hyvää oloa ja kohentaa mielialaa, ja tunnelman sovinnollinen ja tasapainoinen pohjavire luo psyykkistä hyvinvointia kaikille.

Lähteet: Hyvä terveys 6/21, kuvat omat