Omasta tahdosta selibaatissa

 

Helsingin Sanomat teki kyselyn selibaatista. Siihen vastasi yli 250 ihmistä. Yksi heistä oli Petteri. Kun hän oli parikymppinen, seksi tuntui olevan alati läsnä sosiaalisissa tilanteissa. Seksikumppanien etsiminen ohjasi monen elämää.

Nyt Petteri on 33-vuotias ja viimeiset seitsemän vuotta hän on elänyt omasta tahdostaan selibaatissa. "  Kun olin päässyt pois ajatuksesta, että täytyy saada seksiä, ja kulttuurinen painolasti oli hävinnyt, en enää ajatellut sitä mitenkään erityisesti. Elämä ei ole ollut yhtään huonompaa", Petteri sanoo.

Ja jos sitten päätyi harrastamaan seksiä, öiden jälkeen oli usein likainen olo. Seksistä jäi tunne, että oli tehnyt jotain väärää.

Vaikein asia seksittömyydessä on ollut ystävien ja lähipiirin suhtautuminen. Usein ystävät ajattelevat, että selibaatti on jokin ohimenevä elämänvaihe, jolla on oltava jokin aikaisempien suhteiden traumoihin perustuva syy. Tai kaverit saattavat ajatella, että seksittömyys liittyy mielenterveyden ongelmiin tai seksuaalisen suuntautumisen liittyvään hämmennykseen.

Petterin mielestä elämä ilman seksiä on vapauttanut aikaa muuhun mielekkääseen toimintaan ja vähentänyt ahdistusta.

Yleensä seksi tuottaa mielihyvää, edistää terveyttä ja lujittaa intiimejä suhteita. Joskus se voi kuitenkin viedä voimavaroja. Vääristä syistä harrastettu seksi voi  tuntua kuormittavalta.

Selibaattiin saattavat johtaa sosiaaliset syyt, uskonnollinen vakaumus, aikaisemmat traumaattiset kokemukset, häpeä tai vain oma tahto.

Osa seksittömyydessä elävistä määrittelee itsensä aseksuaalisiksi. Aseksuaali kokee hyvin vähän tai ei ollenkaan vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan.

Joillakin selibaatin taustalla on jokin henkilökohtainen trauma. Se ei välttämättä liity seksiin, vaan voi koskea esimerkiksi kiinymysuhteeseen tai johonkin emotionaaliseen suhteeseen liittyvää kokemusta ja aiheuttaa häpeää.

Usein trauman seurauksena on niin jumissa, ettei edes uskalla haaveilla seksistä toisen kanssa, saati kokeilla sitä käytännössä. Tämän vuoksi ihminen saattaa vetäytyä selibaattiin suojellakseen itseään. Häpeä on voimakas tunne, joka saattaa lukita mielen ja kehon.

Suuri osa kyselyyn vastanneista olivat keski-iän ohittaneita ja eronneita. Kirjoituksissa toistui kokemus siitä, että seksi satunnaisten tyyppien kanssa tuntui pitkän liiton jälkeen merkityksettömältä.

Lähteet: helsingin Sanomat 29.7.2021, kuvat omat

Työuupumus - myös elämänvaihe vaikuttaa

Elämänkulku vaikuttaa työssä jaksamiseen. Työuupumusta ei voida kunnolla hoitaa, jos ei ymmärretä, että elämä on osa työtä ja työ on osa elämää.

Ihmiset voivat uupua erilaisissa elämänvaiheissa, koska heidän elämänvaihe ja työn työmäärä eivät ole sopusoinnussa keskenään. Työtä pitäisi voida muokata elämäntilanteen mukaan.

Ensimmäinen rajapyykki työuupumiselle on työuran alkuvaihe. Työntekijällä voi olla silloin rahahuolia, pienet verkostot ja resurssit muutenkin. Samaan aikaan heihin ladataan suuria odotuksia, nuoruuden nälkää ja poltetta työhön. Tässä elämän ja työn ristiriidassa nuori työntekijä saattaa uupua.

Seuraava uupumisen rajapyykki on pienten lasten vanhemmuus. Aivan nimensä mukaisesti ruuhkavuodet. Tämäkin voi aiheuttaa uupumista, koska työ ei lopu kotiin päästessä vaan alkaa toisenlainen työ. Pieniä lapsia pitää syöttää. Pesukoneet käyvät herkeämättä. Isompia lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin. Pienet lapset saattaa valvottaa yöllä.

Kolmas rajapyykki työuupumiselle on omien vanhempien vanheneminen ja huolenpito heistä. Vanhat vanhemmat haluavat yleensä asua mahdollisimman pitkään omassa kodissa. Heillä voi alkaa olla muistiongelmia. Monet työntekijät menee suoraan töistä huolehtimaan vanhemmistaan. Toisen vanhemman kuoltua, toista vanhempaa halutaan kannatella ja lohduttaa surussa ja surraan itsekin.

Suomalainen työelämä ei ota työntekijän elämänkulkua huomioon. Töissä ajatellaan työ työnä elämä elämänä, vaikka niitä ei voi erottaa.

Hyvässä työpaikassa on eri ikäisiä ja erilaisessa elämänkulun vaiheessa olevia ihmisiä. Työ tulee luoda inhimillisemmäksi. Ei niin että viestitään, että ihmiset ovat aina vaihdettavissa.

Mitä mieltä sinä olet elämänvaiheen huomioon ottamisesta töissä?

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.2.2019, kuvat Pixabay