Harhakäsityksiä ruoasta

 

Monen keittiössä valmistuu liian tuhtia kotiruokaa, sanoo ravitsemusterapeutti Hanna Partanen. Tässä jutussa hän kertoo, miten ongelmalliset syömistapamme voisi korjata.

"Ihmiset ajattelevat , että itse tehty kotiruoka olisi automaattisesti terveellistä. Se on ihan harhakäsitys", ravitsemusterapeutti Hanna Partanen täräyttää  heti ensi alkuun.

"Tehdään tortilloja, lasangea ja pasta carbonaraa. Eivät ne ole arkiruokia vaan sellaisia, joita tehdään joskus viikonloppuisin herkkuruokina."

Monet pasta- ja vuokaruoat ovat useimmille liian tuhtia ruokaa. Etenkin, jos niihin lorahtaa useampi desilitra kermaa ja päälle kasa juustoraastetta.

Partanen arvaa, että kommentti nostaa monen karvat pystyyn, mutta hänen mielestä vääriä käsityksiä pitää oikoa.

"Saan pöyristyneitä kommentteja, että miten sä kehtaat sanoa noin. Että jos minä teen ruoan itse, niin totta kai se on terveellisempää kuin teollinen ruoka. Kotiruoka nähdään synonyymina sille, että ruoka on lisäaineetonta ja terveellistä." Itse asiassa siinä voi olla suolaa ja kovaa rasvaa huimasti enemmän kuin fiksusti valitussa einesruoassa, Partanen huomauttaa.

Hanna Partanen on yksi Suomen tunnetuimmista ravitsemusterapeuteista. Hän tuli 20 vuotta sitten koko kansan tietoisuuteen ohjelmasta Olet mitä syöt. Tuohon aikaan ohjelmalla oli miljoonayleisö.

Ohjelman formaattiin liittyi, ettei ravitsemusterapeutti ole mikään pehmo päänsilittäjä. Partasta huvittaa, että ohjelman seurauksena hänet totuttiin näkemään "ikävänä akkana telkkarista". Ihmiset eivät ymmärtäneet, että kyse oli tv-roolista.

Kirpakkaa palautetta Partanen saa Messenger-viesteinä tai sähköpostiinsa. Aiheet nousee varmasti myös moniin somekeskusteluihin, joista hän ei edes välitä olla tietoinen.

1) Kotiruoka on liian tuhtia

Ruoka nähdään aivan liian usein pelkästään mielihyvän lähteenä. Jos kokataan niin sanottuja lohturuokia, kuten kermaista pastaa tai makkara-ateria, ruokaa tulee herkästi kauhottua lautaselle liikaa. "Otetaan santsiannos , koska ruoka on vain niin älyttömän herkullista. Sitten ollaankin syöty jo ähkyyn asti."Näin painoa voi kertyä kuin vaivihkaa, mutta sitä on vaikea yhdistää tavalliseen kotona syötyyn ruokaan."

Lohturuoissa on usein runsaasti kermaa tai juustoa, joiden sisältämä kova  rasva, tyydyttynyt maitorasva tekee hallaa sydän- ja versisuoniterveydelle.

Jos kermaa haluaa kuitenkin käyttää, se kannattaa vaihtaa kaurakermaan, jonka rasva on hyvälaatuista.

"Muistuttaisin, että kaurakermoja ja kauramaitoja on todella monenlaisia, eivätkä ne suinkaan maistu samalta. Ihan varmasti voi löytää sellaisen, joka istuu omaan suuhun."

2)On pötyä, että terveellinen ruoka olisi kallista

Monien elintarvikkeiden hinta on noussut inflaation takia, mutta se ei tarkoita, etteikö terveellistä kotiruokaa voisi tehdä myös pienemmällä budjetilla.

Partanen käskee muistelemaan, mitä ruokaa valmistettiin 80-tai 90-luvulla. Silloin monen perheen ruokapöytään nostettiin kattilallinen jauhelihakeittoa tai vuoallinen kaalilaatikkoa. "Eikä maksanut paljon mitään", Partanen sanoo.

Kaalien ja juuresten peseminen, kuoriminen ja pilkkominen voi toki tuntua työläältä, Partanen myöntää.

"Tai sitten ostaa   pakastekasviksia. Käytän niitä itse todella paljon. Ne ovat aivan erinomaisia arjen helpottajia. Niiden ravintoainepitoisuus on lähes sama ellei joskus parempikin kuin kellarissa varastoidun juureksen tai kasviksen."

3) Lautaselta puuttuvat kasvikset

Partasen lempiaihe on kasvikset. Suomalaisten lautasilla kasvikset on usein pienessä sivuosassa, jos ne ovat pääseet lautaselle lainkaan.

Ravitsemustieteilijät työskentelevät kovasti sen perään, että tilanne muuttuisi, mutta yhä edelleen suomalaiset syövät liikaa punaista ja prosessoitua lihaa ja liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

Partanen rohkaisee kokeilemaan erilaisia palkokasveja kuten linssejä, papuja ja kikherneitä.  Ei tarvitse ostaa kallista kasviproteiinituotetta, koska parilla eurolla saa linssi-, kikherne- tai papupaketin, joista saa edullisesti ja helposti hyvänmakuista ruokaa. Voi tehdä esimerkiksi falafelpyöryköitä,  mustapapupihvejä, linssikeittoa tai chili sin carnea.

Jos palkokasvit tuntuvat vierailta, Partanen neuvoo aloittamaan pienin askelin.Esimerkiksi nakkikeiton joukkoon voi laittaa punaisia kuivattuja linssejä. Ne eivät juurikaan keitossa maistu, mutta saostavat sitä ja tuovat siihen lisää proteiinia ja kuitua.

Partasella on muitakin niksejä kasvisten lisäämiseen. Niistä yksi on porkkana. Kun Partanen laittaa mikroon lämmitettäväksi edellisen päivän tähteitä tai valmisruokaa, hän syö odotellessa porkkanan alkupalaksi. Näin säästyy salaattiainesten pilkkomiselta ja ruoan alle tulee syötyä jotakin terveellistä.

Toinen fiksu konsti lisätä niin kasvisten kuin kuidunkin saantia on valmistaa iso kaalisalaatti viikon alussa jääkaappiin. Näin mekin miehen kannssa teemme.

"Kun salaatin antaa tekeytyä öljyä ja etikkaa sisältävässä marinaadissa jääkaapissa, siitä tulee niin hyvää. Ja on muuten helppo lisuke minkä vain ruoan kanssa. Öljystä suomalaiset saavat bonuksena vielä pehmeitä rasvoja, joista monella on puutetta." Kaalisalaattiin sopii erinomaisesti valkosipuli ja porkkanaraaste, marinaadiin eli etikka-öljykastikeeseen valkosipuli.

4) Suomalaiset saavat liian vähän kuitua

"Suomessahan on helppo syödä kuiturikkaasti. Meillä on varmaankin maailman paras valikoima leipiä, ja jos ei voi syödä ruisleipää, voi valita sataprosenttista kauraleipää tai täysjyväistä vehnää."

Partasen mukaan ihmiset kuvittelevat, että joka-aamuinen kaurapuuro tai jogurtin päälle ripoteltu kauralese riittäisi tyydyttämään kuitutarpeen. Todellisuudessa se vastaa vain noin viidesosan päivän tarpeesta.

Kuitua voi saada liian vähän, vaikka ajattelisi syövänsä paljon kasviksia. Moni kertoo syövänsä päivittäin salaattia, mutta usein se on pilkottua tomaattia, kurkkua ja lehtisalaattia. Parempi kuin ei mitään Partanen sanoo, mutta kuituja niissä on niukasti.

Helppo tapa lisätä kuidun saantia on rouskutella muutama porkkana päivässä tai panna ruoan joukkoon papuja, kikherneitä ja linssejä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.3.2024, kuvat Pixabay

Kun tuli kerrottua itsestä liikaa

 

Olen aika suora ja impulsiivinen ihminen, ja siksi on tullut melko usein kerrottua itsestä liikaa etenkin työelämässä. Siitä on seurannut haavoittuvuuskrapula etenkin, jos keskustelukumppani ei ole vastavuoroisesti avautunut elämästään. Haluaisin oppia olemaan enemmän hiljaa.

Ja pikkujouluaika alkaa olla lopuillaan.   Monien työkavereiden kanssa on puhuttu kunnolla pitkästä aikaa. Mutta jälkikäteen mieltä voi kalvaa epäilys. Juttu luisti juhlassa hyvin. Työkaverille tuli uskouduttua hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Tuliko avauduttua liiankin paljon? Mitä työkaveri nyt ajattelee?

Huolen, häpeän ja katumuksen tunnetta kutsutaan haavoittuvuuskrapulaksi.Se saattaa iskeä samanaikaisesti krapulan kanssa, alkoholi kun tunnetusti löysää kielenkantoja, vapauttaa ihmisen estoista ja heikentää arvostelukykyä.

Haavoittuvuuskrapula on kuitenkin alkoholista erillinen ilmiö. Sitä voi potea esimerkiksi silloin, kun on myöntänyt pelkojaan tai virheitä tai julkaissut somessa hyvin henkilökohtaisen päivityksen .

Ihminen on sosiaalinen eläin. Näkemysten ja kokemusten jakaminen keskustelussa on palkitsevaa. Kokemusten jakaminen aktivoi aivojen dopamiinijärjetelmää, jolla on yhteys mielihyvän kokemukseen.

Vuorovaikutus on tasapainottelua siinä, että onko keskustelu aivan neutraalia ja arkipäiväistä vai onko se emotionaalisesti hyvin merkityksellistä.

Toimintaa ohjaa myös sosiaaliset normit. On sanattomia sääntöjä siitä, että  mitä henkilökohtaisen elämän asioista on sopivaa jakaa tietyntyyppisissä ihmissuhteissa, esimerkiksi työpaikan jäsenelle.

Toisinaan on tilanteita, joissa ihmiselle tulee tarve luoda aiempaa luottamuksellisempi yhteys keskustelukumppaniin ja uskoutuminen tuntuu houkuttelevalta.

Uskoutumiseen liittyy usein vastavuoroisuuden normi. Vastavuoroinen avautuminen edistää ihmisten keskinäisiä suhteita ja läheisyyttä. Vaikeaksi tilanne voi kääntyä, jos joku avautuu esimerkiksi mielenterveyteensä liittyvistä haasteista ja odottaa toisenkin antavan itsestään tilanteessa jotakin.

Jos toinen sanoo, että "kuulostaa tosi vaikealta ja rankalta", mutta henkilön omista vaikeuksista ei tule mitään signaalia, voi tulla sellainen tunne, että tuli avauduttua liikaa.

Katumukseen saattaa kietoutua huoli luottamuksellisuuden rakoilusta, toinen tietää itsestä jotakin arkaluontoista, eikä vastapuolella ole välttämättä mitään syytä olla kertomatta asiaa muille ihmisille.

Avautuja voi myös kokea, että toinen ei luota häneen niin paljon, että olisi ollut valmis jakamaan omia henkilökohtaisia kokemuksiaan.

Siihen, kuinka herkästi kukin jakaa asioitaan, voivat vaikuttaa yksilölliset erot ja käyttäytymismallit. Osa ihmisistä on impulsiivisempia, ja siitä seuraa helpommin äkillistä mielihalua uskoutua toiselle.

Yksilöllisiä eroja on siinäkin, kuinka taipuvainen ruminointiin ihminen on. Ruminointi on psykologian nimitys asioiden pohtimiselle ja vatvomiselle. Ruminointiin taipuvaiset ihmiset voivat kokea haavoittuvuuskrapulaa herkemmin.

Jos voimakas avautumisen halu valtaa yllättävässä tilanteessa, voi yrittää miettiä sitä, miten minua ja tätä ihmistä palvelee se, jos kerron tämän versus en kerro tätä. Tämä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. 

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.11.2022, kuvat Pixabay

Ruoalla on vaikutusta mieleen

 

Samat terveelliset ruokailutottumukset, jotka ovat yhteydessä pienempään sydäntauti- ja syöpäriskiin, on nykytutkimuksen mukaan yhteydessä parempaan mielenterveyteen.

Aivot käyttävät 20 prosenttia tarvitusta energiasta. Se on valtavasti aivojen kokoon nähden. Jotta aivot toimisi, tarvitaan glukoosia. Sitä saadaan hiilihydraateista, kuten viljoista, kasviksista ja perunoista.

Mielialaa säätelee joukko aivojen välittäjäaineita, esimerkiksi serotoniini,  dopamiini ja noradrenaliini. Nämä liittyvät masennuksen syntyyn, ja ravinto vaikuttaa niiden muodostumiseen.

Sertoniinia kutsutaan onnellisuushormoniksi, sillä se tuo mielihyvää. Jos serotoniinia on liian vähän, olo on alakuloinen. Serotoniinin muodostumiseen tarvitaan muun muassa tryptofaania. Se on välttämätön aminohappo, jota saadaan esimerkiksi maidosta, soijasta, kananmunista, pähkinöistä, kalasta ja lihasta.

Serotoniinin muodostumiseen tarvitaan myös B-ryhmän vitamiineja. Erityisen tärkeitä ovat B12 ja folaatti.  B12-vitamiinia saadaan hyvin tavallisesta arkiruoasta, paitsi vegaanit ja kasvisyöjät joutuvat ottamaan sitä purkista.

Moni suomalainen ei saa riittävästi folaattia. Folaattia on muun muassa kasviksissa ja täysjyväviljossa. Jos ruokavalio ei sisällä näitä tarpeeksi, kehittyy puutostila. Siitä voi seurata mielen alakuloa. Siksi masennusdiagnoosia tehtäessä mitataan joskus samalla folaattiarvot.r Samoin raudanpuute voi laskea mielialaa ja myös matalat D-vitamiinitasot.

Myös suolistolla ja mielellä on yhteys. Mitä paremmin suoliston bakteerikanta toimii, sen parempi mielelle. Tutkimuksissa on selvinnyt, että  masennukseen sairastuneilla on häiriötä suoliston bakteerikannassa, ja monilla kytee elimistössä matala-asteinen tulehdus.

  Lähteet:Apu terveys 8/2021, kuvat Pexels

Omasta tahdosta selibaatissa

 

Helsingin Sanomat teki kyselyn selibaatista. Siihen vastasi yli 250 ihmistä. Yksi heistä oli Petteri. Kun hän oli parikymppinen, seksi tuntui olevan alati läsnä sosiaalisissa tilanteissa. Seksikumppanien etsiminen ohjasi monen elämää.

Nyt Petteri on 33-vuotias ja viimeiset seitsemän vuotta hän on elänyt omasta tahdostaan selibaatissa. "  Kun olin päässyt pois ajatuksesta, että täytyy saada seksiä, ja kulttuurinen painolasti oli hävinnyt, en enää ajatellut sitä mitenkään erityisesti. Elämä ei ole ollut yhtään huonompaa", Petteri sanoo.

Ja jos sitten päätyi harrastamaan seksiä, öiden jälkeen oli usein likainen olo. Seksistä jäi tunne, että oli tehnyt jotain väärää.

Vaikein asia seksittömyydessä on ollut ystävien ja lähipiirin suhtautuminen. Usein ystävät ajattelevat, että selibaatti on jokin ohimenevä elämänvaihe, jolla on oltava jokin aikaisempien suhteiden traumoihin perustuva syy. Tai kaverit saattavat ajatella, että seksittömyys liittyy mielenterveyden ongelmiin tai seksuaalisen suuntautumisen liittyvään hämmennykseen.

Petterin mielestä elämä ilman seksiä on vapauttanut aikaa muuhun mielekkääseen toimintaan ja vähentänyt ahdistusta.

Yleensä seksi tuottaa mielihyvää, edistää terveyttä ja lujittaa intiimejä suhteita. Joskus se voi kuitenkin viedä voimavaroja. Vääristä syistä harrastettu seksi voi  tuntua kuormittavalta.

Selibaattiin saattavat johtaa sosiaaliset syyt, uskonnollinen vakaumus, aikaisemmat traumaattiset kokemukset, häpeä tai vain oma tahto.

Osa seksittömyydessä elävistä määrittelee itsensä aseksuaalisiksi. Aseksuaali kokee hyvin vähän tai ei ollenkaan vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan.

Joillakin selibaatin taustalla on jokin henkilökohtainen trauma. Se ei välttämättä liity seksiin, vaan voi koskea esimerkiksi kiinymysuhteeseen tai johonkin emotionaaliseen suhteeseen liittyvää kokemusta ja aiheuttaa häpeää.

Usein trauman seurauksena on niin jumissa, ettei edes uskalla haaveilla seksistä toisen kanssa, saati kokeilla sitä käytännössä. Tämän vuoksi ihminen saattaa vetäytyä selibaattiin suojellakseen itseään. Häpeä on voimakas tunne, joka saattaa lukita mielen ja kehon.

Suuri osa kyselyyn vastanneista olivat keski-iän ohittaneita ja eronneita. Kirjoituksissa toistui kokemus siitä, että seksi satunnaisten tyyppien kanssa tuntui pitkän liiton jälkeen merkityksettömältä.

Lähteet: helsingin Sanomat 29.7.2021, kuvat omat

Miten voisi tietää, mitä elämältä haluaa?

 

Minulla on yksi selkeä päämäärä elämässä: tasapaino. Se korostuu etenkin nyt, kun teen surutyötä tyttären kuoleman jälkeen. Lopetin työt ja nyt olen kotona. Olen onneksi nyt jo tottunut ja sopeutunut siihen. Työ on niin suuri osa identiteettiä, että sen häipyminen elämästä voi olla vaikeaa. Minulla ei ole kunnianhimoisia tavoitteita. Etsin vain edes jonkinlaista tasapainoa.

Mistä saisi merkityksellisyyttä elämään? 

On hyvin tavallista, että jossakin elämänvaiheessa ihminen kokee olonsa tyhjäksi.Olo voi syntyä siitä, että on tottunut hakemaan merkitystä itsensä ulkopuolisista asioista. Nykyajassa on paljon tätä ruokkivia piirteitä: markkinavoimat tekevät toiveista tarpeita, joita tyydyttämällä kuvittelemme kelpaavan, toisaalta some ohjaa hakemaan klikkauksilla hyväksyntää ja vertaamaan itseä toisiin.

Jatkuva tavoittelemisen tila voi toimia itseään vastaan. Usein se antaa vain lyhytaikaista saavuttamisen tunnetta, josta jää tyhjä olo.

Tyhjä olo voi johtua vaikka siitä, että ihminen on opetellut sivuuttamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan ja kadottanut yhteyden itseensä. Silloin on vaikea tietää, mitä elämältään haluaa. Vaikeimmillaan  tyhjyyden kokemus voi olla eräänlaista turtana olemista. Silloin kysymyksessä on masennukseen liittyvä anhedonia, josta kärsivällä ihmisellä on vaikeuksia kokea mielihyvää.

Ihmiselle on luontaista kytkeä elämänsä konkreettisiin tavoitteisiin. Hyvinvoinnin kannalta on silti hyödyllistä selvittää, millaisia taustaperiaatteita ja arvoja löytyy tavoitteiden takaa. Esimerkiksi hyväpalkkainen työ on konkreettinen asia, mutta sen taustalla olevana periaatteena tai arvona voi olla itsenäinen ja riippumaton elämä.

Arvoja voi ajatella vaikkapa ilmansuuntina. Välttämättä niitä ei täydellisesti saavuta, mutta ne kertovat meille, mihin suuntaan purjehtia. Tavoitteet ovat saaria tietyssä ilmansuunnassa. Joskus merenkäynti voi olla niin kova, ettei tietylle saaren rannalle voi rantautua, mutta suunta voi silti olla oikea.

On tärkeää, ettei hyvinvointiaan sido yksittäiseen tavoitteeseen vaan taustalla vaikuttavaan arvoon. Arvon voi jalkauttaa yksittäisiin elämän päätöksiin. Tämä tuo elämään jatkuvuuden tunnetta.

Voi kysyä itseltään, mitkä periaatteet ovat itsellesi tärkeitä ja mitä asioita tekisit, jos sinun ei tarvitsisi miettiä elämän realiteetteja.

Itselleen merkityksellisiin asioihin voi päästä kiinni katsomalla esimerkiksi oman kännykän kuvat läpi. Mitä kuvia olet halunnut taltioida, mitä niiden taustalla on, ja mikä on antanut niin myönteisen tunteen, että olet halunnut ottaa siitä kuvia.

Kun omat arvot alkavat hahmottua, on tärkeä yrittää siirtää ne käytännön elämään. Pohdi, miten arvot näkyvät omassa ajankäytössäsi ja arjen valinnoissa.

On hyvä myös muistuttaa itseään siitä, että vaikka tyhjyyden kokemus on epämiellyttävä tunne, se on kuitenkin vain tunne. Hyväksyvä suhtautuminen omiin tunnekokemuksiin on tärkeää.

Myös huomion kääntäminen toisiin ihmisiin voi auttaa. Ihminen on laumaeläin, ja toisten auttaminen ja sosiaalinen elämä voivat lievittää omaa vaikeaa oloa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.1.2021, kuvat omat

Mitä saa, kun ei juo?

 

Pääset eroon henkisestä koukusta

Tämä juttu perustuu paljolti riippuvuuksiin erikoistuneen psykoterapeutti Kristiina Niskasen ajatuksiin. Hän oli itse aikoinaan teho-osaston sairaanhoitaja, perheenäiti, maratoonari ja riippuvainen alkoholista.

Hän saattoi juoda kaksi päivää putkeen, teloa itseään humalassa ja saada porttikieltoja ravintoloihin. Hän sanoo: "Alkoholiriippuvuuteen liittyy kieltäminen. Omaa käytöstä puolustellaan, perustellaan ja sitä verrataan muihin. Jos kokee, että alkoholi tuo pieniäkin haittoja elämään, sen käyttöä kannattaa pohtia."

Saat hallinnan tunteen takaisin

Yksi alkoholiriippuvuuden kriteereistä on muista mielihyvän lähteistä luopuminen. Valitsisiko tietyn tapahtuman, jos siihen ei liittyisi alkoholia?

Yhteiskunta vaikuttaa uskomuksiin alkoholista. Uskomme, että alkoholi tuo mielihyvää ja sitä tarvitaan seurusteluun sosiaalisissa tilanteissa. Elokuvissakin lasillinen kuohuvaa liitetään iloisiin perhetapahtumiin.

Kristiina Heiskanen sanoo: "Tärkein asia, jonka sain jätettyäni alkoholin, oli hallinnan tunne. Päätin itse, milloin lähden illanistujaisista ja mitä ylipäätään teen. Rajojen laittaminen juomiselle voi auttaa laittamaan rajoja muihinkin asioihin."

Löydät aidon tavan rentoutua

Jos en juo, millä sitten palaudun ja rentoudun? Moni perustelee alkoholia sillä, että se auttaa palautumaan raskaasta työviikosta. Todellisuudessa alkoholi lisää stressiä ja siirtää asioita, jotka haluaisi unohtaa. Juomisen jälkeen huono olo palaa entistä vahvempana.

Syynä on aivokemia. Kun alkoholi stimuloi mielihyväkeskusta, aivot reagoivat siihen vähentämällä nautinnon tunnetta. Vähitellen se häviää kokonaan. Arkikielessä puhutaan kovasta toleranssista, mutta todellinen syy on aivojen viisaus.

Aivot pyrkivät suojelemaan itseään juuri sillä, ettei alkoholi enää palkitsekkaan toivotulla tavalla. Hyvää tasapainoa tuovat asiat, joilla mieli ja keho rauhoittuvat. Se voi olla liikuntaa tai mitä tahansa muuta tekemistä, josta nauttii.

Tunnistat paremmin tunteesi

Tutkimusten mukaan alkoholin aiheuttamat muutokset aivoissa voivat johtaa masennukseen. Niskanenkin sai aikoinaan masennusdiagnoosin.  "Olin masentunut ja ahdistunut, koska juominen aiheutti häpeää ja sai aikaan asioita, joista en ollut ylpeä. Todellinen syy masennukseeni jäi havaitsematta, kuten usein muillakin työssäkäyvillä alkoholiriippuvaisilla. Juominen peittyi diagnoosien alle."

Lopulta vanhemmat ohjasivat Niskasen hoitoon ja hän sai riippuvuuteen suunnattua psykoterapiaa, jossa hän ymmärsi, mitä tarvitsee päästäkseen juomisesta.

Juomisen loppuminen voi auttaa tunnistamaan ja säätelemään tunteita. "Yhtäkkiä alkaa nähdä, mitä unelmia itsellä on, ja on myös voimia tavoitella niitä. Alkoholista luopuminen on itsesabotaasin lopettamista jokaisella elämänalueella."

Monesti pelkäämme henkistä kipua, emmekä uskalla ottaa sitä vastaan. Olisi silti hyvä antaa kipeidenkin asioiden näyttää elämässä suuntaa.

Parannat vointiasi, et sabotoi sitä

Monet riippuvaiset urheilevat kovasti, ruokavalio säädetään viimeisen päälle ja he ovat todella hyvässä kunnossa. Mutta sitten koko paketti sabotoidaan alkoholilla.

Alkoholi poistuu elimistöstä 72-240 tunnissa. Alakulosta toipuminen voi kestää siten jopa kymmenen päivää. Alakulo johtuu siitä, että aivot yrittävät kumota juomisen tuottamaa keinotekoista mielihyvää vapauttamalla hermoston välittäjäaine dynorfiinia.

Alkoholin vaikutukset uneen voi huomata jo yhdestä lasillisesta. Aivot joutuvat koko ajan toipumaan, jotta ne saisivat alkoholin pois kehosta. Siksi krapulaan liittyy väsymys, vaikka olisi nukkunut kuinka paljon.

Alkoholi on aineenvaihdunnalle vieras aine. Elimistö menee hälytystilaan ja kerää siksi nestettä ja turvottaa. Aineenvaihdunta menee sekaisin alkoholista. Alkoholilla on myös yhteys 60 sairauteen, esimerkiksi se heikentää immuunijärjestelmää ja sydänlihasta ja hidastaa aivotoimintaa.

Lähteet: Kauneus&Terveys 1/2021, kuvat omat

Mistä tietää, onko masentunut vai vain alakuloinen?

Minun isäni kuoli masennukseen eli teki itsemurhan. Hän hirttäytyi psykiatrisen sairaalan pannuhuoneessa. Me omaiset olimme sitä mieltä, että hänet päästettiin liian pian pois suljetulta osastolta, jossa häntä olisi tarkkailtu. Olin silloin 18-vuotias.

Isäni masennus oli niin syvä ja vaikea, että hän meni psykoosiin ja näki esimerkiksi liekkejä seinän vierustoilla ja oli soittamassa palokuntaa. Todellisuudentajua ei enää ollut.

Sitä oli hyvin vaikeaa ja raskasta seurata.  Isän masennus oireili aluksi huolestuneisuutena. Hän pelkäsi, että vesijohdot ja pannuhuoneen öljykattila rikkoutuvat. Liekkien näkemisen jälkeen saatoimme hänet sairaalaan ja hän jopa yritti vauhdissa hypätä autosta pois. Isä oli rakas. Häntä on edelleen suuri ikävä.

Kaikilla on joskus mieli maassa. Mutta miten erottaa tavallisen alakulon hoitoa vaativasta masennuksesta? Psykiatrian professori Erkki Isometsä vastaa:

Masennukselle on tyypillistä, että masennuksen tunne jatkuu viikkokausia. Alakulolle on sen sijaan tyypillistä se, ettei se jatku pitkään ja se liittyy johonkin ikävään ja vaikeaan asiaan, jota ihminen ajattelee.

Vaikeassa masennuksessa masentunut mieliala on vallitsevana koko ajan. Ihminen herää masentuneena ja on sitä koko päivän.

Masennuksen oireita on muun muassa mielihyvän menetys, väsymys, itsetunnon lasku, ruokahaluttomuus tai vastakohtaisesti sen lisääntyminen, itsetuhoiset ajatukset, keskittymisvaikeudet ja itsesyytökset.

Masennuksen nyrkkisääntönä on, että apua pitäisi hakea, jos masennus vaikuttaa arkiseen selviytymiseen ja mielessä on itsetuhoisia ajatuksia. Suomessa kuolee vuosittain satoja ihmisiä itsemurhaan.

Melkein kaikki mielenterveydenhäiriöt ovat monitekiäisijä. Joten masennukseen on vaikuttamassa monta eri syytä. Niitä ovat Isometsän mukaan ensiksikin geneettinen riski. Masennustaipumus on kohtalaisen periytyvää.

Toisena syynä voi olla lapsuusiän vakavat kehitykseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja hoivaa vaille jättäminen. Näitä oli isälläni. Hänen lapsuutensa oli hyvin turvaton. On vankasti osoitettu, että näillä on tekemistä myöhempien mielenterveysongelmien kannalta.

Kolmanneksi persoonallisuuden piirteillä on vaikutusta masennukseen. Erityisesti ihmiset, jotka kokevat negatiivisia tunnetiloja arkielämässään muita enemmän, masentuvat helpommin kuin myönteiset ihmiset esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa.

Neljäntenä tärkeänä tekijänä on kuormittavat elämäntilanteet. Monesti ne ovat läheisiin ihmissuhteisiin liittyviä menetyksiä, työrooliin vaikuttavia asioita tai toimintakykyyn liittyviä tekijöitä kuten sairastuminen vakavasti. Aikuisista suomalaisista noin 5-7 prosenttia täyttää vuosittaina masennuksen oireet.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.2.2020, kuvat omat

Uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta 2.

Kirjoitin jo aikaisemmin tästä aiheesta Helsingin Sanomissa olleen jutun pohjalta. Mutta sain Irina Holman kirjan Takaisin elämään - uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta Minerva kustannukselta ja kirjoitan aiheesta uudelleen ja lisää, koska aihe on mielestäni tärkeä.

Masennukseen sairastuu 20 % väestöstä jossakin elämänvaiheessa. Naisilla on masennusta kaksi kertaa useammin kuin miehillä. Masennuksesta voi onneksi toipua, jos oireet tunnistetaan, ja hoito aloitetaan ajoissa. Irina Holma toivoo, että kirjasta olisi apua masennusta sairastaville ja heidän läheisilleen.

Tähän asti masennuksen syntyteorioita on pyritty eriyttämään ja löytämään yksittäisiä syitä. Nyt suuntaus on päinvastainen. Uutta mallia kutsutaan biopsykososiaaliseksi. Tämä malli ottaa huomioon kaikki tunnetut masennukseen vaikuttavat asiat: biologiset (geneettiset, fysiologiset, biokemialliset), psykologiset (tunteet, ajattelu, käyttäytyminen) ja sosiaaliset (kulttuuriset ja sosioekonomiset) tekijät.

                                Masennuksen oireet

Masentunut voi menettää kiinnostuksen ja mielihyvän tunteet. Voimat vähenevät. Väsymys vaivaa. Lisäksi masentunutta vaivaavat muun muassa itsesyytökset, kuolemanajatukset, ruokahalun ja unen muutokset, keskittymisvaikeudet.

Esimerkiksi kipu altistaa masennukselle, mutta masennus voi olla myös kivun aiheuttaja.  

                               Masennuksen psykologiaa

Ihmiset turvautuvat erilaisiin keinoihin vältellessään vaikeuksia. Masennuksen oireet ovat erilaisia eri ihmisillä riippuen siitä, millaisiin puolustuskeinoihin ihmiset turvautuvat. Puolustuskeinot eli defenssit ovat yksi mielen suojautumiskeino.

Puolustusmekanismit jaetaan neljään ryhmään.

1) Kypsä. Ihminen kohtelee itseään ja muita joustavasti ja realistisesti.

2) Neuroottinen. Ihminen kokee itsensä hyväksi ja viattomaksi, uhan kohdatessa hän käyttäytyy uhrautuvasti.

3) Kypsymätön. Ihminen siirtää vastuun uhasta ja tunteista ympäristölleen, hän reagoi uhkaan lapsenomaisesti ja syyttää muita.

4) Patologinen. Ihminen ei siedä todellisuutta vaan rakentaa oman sisäisen todellisuutensa, joka perustuu kuvittelulle.

Ihmisen temperamenttikin vaikuttaa masennukseen. Temperamentti on synnynnäinen joukko valmiuksia ja tapoja reagoida. Näitä ovat esimerkiksi uteliaisuus tai varautuneisuus, iloisuus tai apeus, järjestelmällisyys tai huolimattomuus, herkkyys tai piittaamattomuus.

                                      Masennuksen hoito

Masennusta hoidetaan yleensä lääkkeillä ja/tai psykoterapialla. Käypä hoito -suosituksen mukaan liikunta ja happi tehoavat masennukseen yhtä hyvin kuin lääkkeet ja psykoterapia. Tämä ei koske vaikeaa masennusta, koska vaikeasti masentuneet eivät yleensä jaksa liikkua.

Masentuneella on aivoissa puutetta välittäjäaineista, etenkin serotoniinista ja noradrenaliinista. Masennuslääkkeet korjaavat tätä. Psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmä on tehokas.

Kaikille psykoterapian muodoille on yhtenäistä monet piirteet: huonosti toimineet puolustusmekanismit korjautuvat paremmilla, tunteiden käsittely muuttuu, tiedostamattomat ristiriidat aukeavat riittävästi, ankara yliminä muuttuu armollisemmaksi, itsekuva ja vuorovaikutus muuttuvat myönteisimmiksi, itsetuntemus lisääntyy.

Vaikeaan masennukseen on saatu hyvä vaste sähköhoidolla, joka annetaan nukutuksessa. EEG:llä eli aivosähkökäyrällä on todennettu, että sähköhoidon jälkeen aivot pyrkivät rauhoittamaan tilannetta ja palautumaan. Tällä on hoitava vaikutus aivoihin.

Lähteet: Irina Holma: Takaisin elämään. Uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta. Kuvat omat.

Miksi shoppailusta tulee joillekin ihana olo?

Minä en erityisemmin tykkää shoppailla vaatteita. Tänä vuonna päätin, etten osta uusia vaatteita kahden vaatteen ostamisen lisäksi. Se on ollut simppeliä. Ei vieroitusoireita. Olen ostanut kuitenkin kirpparilta, koska se on ekologista ja halpaa.

Sen sijaan kosmetiikkaa olen shopannut enemmän. Mutta sitäkin maltillisesti. Nyt viimeksi Riikan reissulla ostin latvialaista luonnonkosmetiikkaa Madaraa. Kaksi kasvonaamiopurnukkaa ja CC-voiteen ja Dr. Hauschkan puuterin.

Mikä saa ihmiset shoppaamaan oikein olan takaa? Se vetoaa ehkä ikiaikaiseen metsästys- ja kilpailuviettiin. Riista on vain vaihtunut erilaisiksi tuotteiksi. Ja verkostakin voi shoppailla.

Ja alennusmyyntien ryysis. Minä karttelen niitä. Naiset melkeinpä taistelevat esimerkiksi vaatteista, kauhea vimma ja nautinto mielessä. Ja kun onnistuu saamaan itselleen erityisen halvan vaatteen, on voittajafiilis.

Shoppailu voi olla myös lohtushoppailua kuten lohtusyöminen tai lohtujuominen. Ja siitä voi loppujen lopuksi jäädä tyhjä olo.

Tutkimusten mukaan shoppailu ei yleensä lisää onnellisuutta. Sen tuottama mielihyvä katoaa nopeasti.

Shoppailu silloin tällöin on harmitonta puuhaa. Mutta siitäkin voi muodostua addiktio, riippuvaisuus. Joskus niin paha että se aiheuttaa taloudellisia ongelmia.

Minkälainen shoppaaja sinä olet? Vai shoppaatko ollenkaan?

Lähteet: Helsingin Sanomat 18.10.2018, kuvat Pixabay

Digi voi tehdä riippuvaiseksi kuten rahapelit

Olen tämän nyt vajaan vuoden digikokemuksella huomannut. Kun viikonloppuisin pidän sometaukoa. Tekisi välillä kovasti mieli mennä tietsikalle. Ja saatankin käväistä jossakin somekanavassa .Saatan jopa olla välillä vähän levoton. En edelleenkään osaa käyttää puhelinta digimaailmoissa. Siis digiblondi yhä. Mutta olen ehkä jo - riippumatta onnettomista taidoistani - somettunut akan hupakko.

A-klinikan johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki väittää, että digitaalisuudesta tulee lähivuosina isompi ongelma kuin uskallamme kuvitellakkaan.

Riippuvuus, addiktio liitetään yleensä päihteisiin. Mutta riippuvuus voi olla myöskin toiminnallista. Kuten peliriippuvuus. Kun olemme digimaailmoissa ja saamme positiivista palautetta, se aktivoi aivojen mielihyväjärjestelmää. Tämä voi johtaa siihen, että haemme mielihyvän tunnetta uudestaan. Ja uudestaan. Tästä syntyy kierre, joka voi johtaa riippuvuuteen.

Minusta pelottavinta ja hurjinta on, että tutkimuksissa on todettu. Että digimaailmasta luopuminen aiheuttaa samanlaisia vieroitusoireita kuin päihteistä luopuminen: Huonoa oloa. Ärtymystä. Levottomuutta. Nämä vieroitusoireet ylläpitävät digin käyttämistä.

Entiset facebookin johtajatkin myöntävät, että somen ohjelmat on tehty samanlaisella logiikalla kuin rahapelit: Käyttäjä saa nopeasti mielihyvän tunteen. Ja se saa jatkamaan.

Esimerkiksi peukutus on tehty niin, että vasteen saa melko nopeasti. Etenkin nuoret voivat ärtyä tai ahdistua, jos vartin aikana ei ole tullut tykkäyksiä.

Kaikkialle tunkeutuva digi on omalla tavallaan jopa pahempi juttu kuin päihteet. Kukaan ei voi työpaikallaan juoda viinaa, mutta digi voi olla osa työtä ja somea voi käyttää tauoilla tai työaikanakin. Meillä ei ole enää juurikaan elämänalueita, joissa ei digi vaikuttaisi. Paitsi ehkä peseytyminen ja nukkuminen.

Aasiassa on jo miljoonia ihmisiä, joilla on ongelmia digin kanssa. Digimaailmaan voi syrjäytyä. Suomessakin on tapauksia, että koulu jää kesken. Kun eletään vain vain digimaailmassa.

Mitä tästä opin? Kannattaa vastaisuudessakin pitää viikonlopun sometauko. Vaikka se vähän levottomuutta aiheuttaakin.

Mitä mieltä sinä olet, voiko digistä tulla riippuvaiseksi?

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.3.2018, kuvat Pexel, Pixabay