Elämää maalla 118.

 

Mieheni isän ja hänen vaimonsa kuolinpesän siivous ottaa voimille. Ja on hemmetin ärsyttävää, että minä en voi nostaa raskaita esineitä, koska mahassa on tämä Kystofix-katetrin reikä. Pitkä yli 200 kilometrin ajomatka tuo omat haasteensa. Olen noilla matkoilla syönyt roskaruokaa: kasvishampurilaista ja ranskalaisia perunoita. No, kerras kun sitä. Tai monta kertaa.

Viime reissulla keskiviikkona oli mukana tytär, joka pontevasti- miehen kaverina - kantoi sohvan, sängyn ja hyllyn autoon. Mies sai kannettua aiemmin pianon kavereineen. Enää ei ole muuta raskasta kannettavaa kuin kaksi sänkyä ja keittiön pöytä. Minä askartelin lundian kirjahyllyn tyhjennyksen parissa.

Koko seinän peittävässä lundian kirjahyllyssä näyttää olevan vähemmän kirjoja kuin sitä tyhjentäessä. Lisäksi löytyi lundia hyllyt vierashuoneesta ja parvelta. Onneksi vain yksiosaiset. Vierashuoneessa hyllyssä on lähinnä apen mappeja. Hän seurasi ahkerasti pörssikursseja ja muita raha-asioita. Mies halusi vasta kotona käydä mapit läpi. Minä olisin tuikannut ne tuleen tai vienyt kaatopaikalle. Kierrätyskeskukset eivät ota mielellään vastaan kirjoja.

Miehen mielestä meidän täytyy viedä kaikki kirjat kotiin ja siellä valkata vähemmän kiinnostavat pois. Minä olisin tehnyt sen jo apen asunnossa. Mutta mitäpä riitelemään. Kirjahyllyä joutuu tyhjentämään monta kertaa. Olemme päättäneet, että ainakin kerran viikossa käymme Helsingissä kuolinpesällä hommissa.

Tytär otti asunnosta vain polkupyörän ja lepotuolin - hänelle ei kelvannut Arabian arctica astiasto. Samoin ei miehen siskolle. Hän haluaa astioista vain retro viinilasit. Joten Arabia jää meille. Raivasin sille jo hyllytilaa, mikä oli vaikeaa, kun meillä on kuppeja ja lautasia mielin määrin ja Arabian taika-astiasto.

On totta, että arctica lautasista tulee ruuan värit paremmin esille, kun ne on valkeita. Minä en pidä valkeasta vaan värikkäästä.

Pidän paljon yli 40 vuotta vanhasta hyllystä. Se saa toimia lehtien säilytyspaikkana. Koristelin jo yläosan kahdella samovaarilla ja samaan teemaan Arabian vanhoilla teekannuilla. Sohva kököttää makuuhuoneessa, eikä ovea saa kiinni. Apen vaimo oli hyvin tarkka ja osti vain laatua. Sohvakin on Artekin. Melkein kaikki vaatteet olivat Marimekkoa ja sopivat minunkin lihoneelle vartalolle. En vain tykkää kaikesta Marimekosta.

Kuvassa näkyy minun puutarhanurkkaus ja osittain Killen hiekkalaatikko.

Pidän myös sohvasta. Se on lähinnä vadelmanpunainen. Päätin, että isompi tummanpunaisista sohvista viedään kierrätyskeskukseen. Siinä näkyvät pölyimurin suuttimen hankaukset, kun olen imuroinut vuosikausia Kille-kissan karvoja. Varmaan tulee vielä paljon yllätystyhjennettävää apen asunnossa.

Leivoin tällä viikolla ruishapanjuuri leipää ja vihdoinkin onnistuin tekemään jonkinlaisia ja sopivasti happamalta maistuvia.

17-vuotias Kille on jo vuoden verran maukunut niin kovaan ääneen, että se kuuluu yläkertaankin. En tiedä, kompensoiko hän vanhuuden vaivojaan rämäkkäällä maukumisella. Mutta ei hän näytä missään kivuissa olevalta. Syö hyvin ja liikkuu. Tosin kissat ovat hyviä salaamaan kipunsa.

Minä nukun yleensä noin 8-10 tuntia kuin tukki. Tällä viikolla olen herännyt jo kello neljältä, enkä tapani mukaan nukahda uudestaan. Viime yönäkin heräsin neljältä - en tiedä missä syy. Toisaalta nukahdan jo ennen ilta kymmentä. Tuleehan siitä noin seitsemän tuntia yössä, mutta päivällä väsyttelee. En tee mitään tarkkaa juhannussiivousta. En imuroi. Pyyhin korkeintaan pölyt. Jos sitäkään. Luen Aristoteleen runousoppia.

Köynnöskukat voi hyvin, koska ne on katon alla suojassa sateilta. Kesäkukat ja yrtit pelastin verannalle, mikä on kätevää, koska ne on ruukuissa. Kylvämäni krassit kasvavat vauhdilla.

Tässä olossani harmittaa eniten se, että minulle tuli virtsarakon tulehdus. Toivon niin, ettei siitä tulisi samanlaista kierrettä kuin oli aikaisemmin.

Juhannusta emme juhli sen kummemmin. Uusia perunoita, kananmunaa, silliä, savulohta ja varhaiskaalisalaattia. Lapsuudessa, nuoruudessa ja Vera-tyttären eläessä juhlimme sitä kuohuviinillä. Lapsuudessa, kun kaikki oli hyvin, isä laittoi kaksi koivua ovenpieleen. Äiti leipoi mansikkakakun. Tietty syötiin uusia perunoita ja muita herkkuja. Nuoruudessa ystävien kanssa soudimme yhteen saareen ja siellä joimme Ruskaa. Kamala, makea, viini. Mutta tärkeintä! Meni päähän.

Hyvää juhannusta kaikille!

Uusi terveellinen elämä

 

Sun pitäis laihduttaa? Liikutko sä edes ollenkaan? Kävelylenkit olisi helppoja! Sitä voi tehdä missä vaan!

Perheenjäsenet ja ystävät saattavat antaa hyvää tarkoittavia neuvoja. Mutta vain ani harvoin ne johtavat tekoihin saati pysyvään elämänmuutokseen. Syynä on tämä, että kun motivaatiota yritetään tuoda ihmiselle hänen ulkopuoleltaan, se ei herätä hänessä aitoa innostusta.

Psykoterapeutti ja työnohjaaja Hilkka Putkisaari kertoo, että kestävä elämänmuutos vaatii aina sisäisen motivaation löytämistä. Muutos tulee siis ihmisestä itsestään.

"Kun ihminen kokee jonkin asian itselleen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, hänellä on myös sisäistä motivaatiota tehdä työtä sen eteen. Juuri siksi on tärkeää selkiyttää, mikä itselle on tärkeää."

Sisäisen motivaation tunnistaa siitä, että silloin tekeminen tuntuu hyvältä. Ulkoinen motivaatio ei aiheuta samanlaista hyvän olon tunnetta kuin sisäinen motivaatio.

Ulkoisessa motivaatiossa tekeminen tuntuu usein jopa vastenmieliseltä, sillä ilon ja innostuksen tunne puuttuu kokonaan. "Juuri siksi elämänmuutos onnistuu vain silloin, jos kipinä syttyy sisältä päin", Putkisaari kertoo.

Sisäisen motivaation etsiminen kannattaa aloittaa omien arvojen selkiyttämisestä. Aluksi on hyvä pohtia, millaiset tilanteet elämän aikana ovat tuottaneet iloa, onnea ja hyvää oloa.

"Onnellisia hetkiä muistelemalla pystyy kirkastamaan sen, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja merkityksellisiä."

Kun arvot on kuta kuinkin selvitetty, on hyvä miettiä, elääkö niiden mukaisesti. Kannattaa myös miettiä, miten elämästä tulisi vielä entistäkin enemmän omien arvojen mukaista.

Jos puolison ja lastenlasten kanssa vietetty aika tuntuu tärkeältä, voi miettiä, miten itsestä kannattaisi pitää huolta, jotta yhteisiä vuosia olisi vielä paljon lisää.

Moni suomalainen tuntee luonnossa liikkumisen tärkeäksi arvoksi. Jos metsässä kävely ei oikein enää onnistu oman terveydentilan takia, on hyvä miettiä, voisiko omille elämäntavoille tehdä jotakin, jotta arvo näkyisi paremmin omassa arjessa.

"Kun omat arvot selkiytyvät, sisäinen motivaatio ja konkreettiset teot löytyvät usein itsestään", Putkisaari huomauttaa.

Läheiset voivat toki auttaa sisäisen motivaation löytämisessä. Omat sanat kannattaisi kuitenkin valita tarkkaan. Sisäisen motivaation löytymisen kannalta on nimittäin tärkeää, että ihminen voi päättää omista asioistaan itse.

"Jos ihmiselle tulee olo, että häntä määräillään, hänessä herää luonnostaan vastareaktio. Käskyttäminen voi saada hänet toimimaan jopa täysin päinvastaisella tavalla kuin toinen on neuvonut."

Motivaation ylläpitämistä ja löytymistä voivat estää erilaiset asiat. Kun ihminen ei itse koe muutosta itselleen tärkeäksi, motivaatiota ei yksinkertaisesti ole. "Esimerkiksi se, että tekee jotain miellyttääkseen muita, ei koskaan kanna pitkälle."

Tavallista on myös se, että elämänmuutoksen tavoitteet asetetaan alussa aivan liian korkealle. Toivottuun lopputulokseen halutaan päästä mahdollisimman nopeasti, jolloin edessä on takuuvarmasti suuria haasteita.

"Jos uintiharrastusta aloitteleva ihminen ottaa tavoitteeksi, että joka kerta täytyy uida vähintään kilometri, hän väsyy helposti. Silloin into liikkua lopahtaa nopeasti."

Elämänmuutosta tehdessä kannattaa miettiä, millaisia pieniä askeleita voi ottaa kohti tavoitetta. Muun muassa uintiharrastuksen voi hyvin aloittaa uimalla pari sataa metriä kerrallaan. Vasta kun se onnistuu, matkaa kannattaa lisätä.

"Kun ihminen huomaa edistyvänsä jossakin asiassa, hänen motivaationsa vahvistuu automaattisesti. Juuri siksi pienesti aloittaminen on valtavan tärkeää", Putkisaari kannustaa.

Vaikka elämänmuutoksen alku sujuisi hyvin, on luonnollista, että ennemmin tai myöhemmin tulee myös takapakkia. Esimerkiksi hyvin kiireisessä elämäntilanteessa uusille, hyville tavoille ei välttämättä löydy aikaa. Silloin on tärkeää suhtautua itseen lempeästi ja armollisesti.

Lempeys itseä kohtaan tarkoittaa muun muassa myötätuntoista sisäistä puhetta. Itselle kannattaa puhua yhtä ystävällisesti kuin parhaalle ystävälle.

"Itselleen on hyvä sanoa, että ajoittaista epäonnistumisista huolimatta olen kyllä hyvä tyyppi. Se ei ole itsekehua vaan tervettä itsestä huolehtimista."

Voi myös muistuttaa itseään siitä, että epäonnistumiset kuuluvat ihmisyyteen, sillä kukaan ei ole täydellinen. On tavallista, että välillä väsyy ja erehtyy.

"Kun oppii puolustamaan itse itseään moittivalta sisäiseltä puheelta, motivaatiota on paljon helpompi ylläpitää. Itseään saa ja kannattaa kannustaa."

Lähteet: Diabetes 1/2026, kuvat omat

Narsismi periytyy

 

Kodin kasvuympäristöllä saattaa olla luultua vähäisempi merkitys narsismin kehittymisessä.

Perinteisesti on ajateltu, että narsismi kehittyy, kun lapsi ei saa vanhemmilta tukea ja lämpöä. Mutta toisaalta myös lasta ylistävän ja itsetuntoa ylipönkittävän kasvatustyylin on ajateltu johtavan narsistisiin piirteisiin.

Uuden tutkimuksen valossa näyttää siltä, että narsismi periytyy vanhemmilta lapselle. Itsensä pitäminen  erinomaisena ja ihailun tarve kulkevat geeneissä.

Identtisten kaksosten avulla on hyvä selvittää, missä määrin piirteisiin vaikuttavat geenit ja missä määrin ympäristö. Identtiset kaksoset siis jakavat keskenään täysin saman geeniperimän.

Uuteen tutkimukseen osallistui yli 6000 kaksosperheisiin kuuluvaa ihmistä. Narsismin esiintyvyyttä kartoitettiin kyselyllä, jossa vastaajat saivat arvioida itseään erilaisten väittämien avulla. Jos vastaaja oli voimakkaasti sitä mieltä, että hän on erityinen ja tarvitsee runsaasti ihailua muilta, sai hän korkeammat narsismipisteet.

Kyselyllä saatua tietoa vertailtiin lukuisiin eri tavoin perheenjäsenten ja kaksosten kesken.

Tutkimuksen tulosten mukaan identtiset kaksoset olivat narsistisilta piirteiltään keskenään kaikista samankaltaisimpia.

Epäidenttisillä kaksosilla ja muilla sisaruksilla narsismin taso ei ollut lainkaan niin yhtenevä.

Ero viittaa vahvasti narsismin  geneettiseen pohjaan. Sen piirteet selittyvät puoliksi geeneillä.

Kodin ulkopuolella koetut asiat, kuten koulu ja sisarusten suhde, voivat myös vaikuttaa narsismin kehittymiseen. Kasvatustyyli tai perheen sosioekonominen eivät juuri vaikuttaneet  narsismin kehittymiseen lapsena. Lapset ja vanhemmat muistuttivat narsistisilla piirteillä toisiaan, ja tutkijoiden mukaan yhteys selittyi lähes kokonaan geeneillä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 7.5.2026, kuvat omat

Elämää maalla 117.

 

Tiistaina se tapahtui. Katetrista tuli virtsaa, kun yksi liitoskohta melkein irtosi. Minulla olisi ollut eilen katetrin pallongin täyttö. Soitin hädissäni terveyskeskukseen ja sain ajan myös etuajassa tiistaiksi pallongin täyttöön.

Terveyskeskuksessa hoitaja ei tiennyt mitään kystofix-katetrista. Sanoi vain, että katetri ei ole voinut rikkoutua niin. Kyllä voi. Nyt joudun tarkastamaan katetria vielä enemmän kuin aikaisemmin. Katetrin vaihtaminen onnistuisi vain sairaalan kirurgisella osastolla, mutta en saanut siihen lähetettä. Olisi mieli tehnyt sanoa hoitajalle rumasti. Kyllähän minä näin, että se osa oli melkein irronnut, ja virtsaa tuli runsaasti. Sain vain ajan kahden viikon kuluttua pallongin täyttöön - niin mielivaltaista.

Olimme maanantaina ja keskiviikkona Helsingissä Paloheinässä, jonne on meiltä pitkä matka,  tyhjentämässä edesmenneen apen asuntoa. Mies on kahden viikon lomalla. Nyt on akan räiskällä alaselkä ja lonkat kipeänä niin paljon, että melkein konkkaan, kun kävelen. Olisiko minulla lonkissa alkava nivelrikko? Joudun tuon katetrin takia pakkaamaan kaiken jalat suorina. Kyykkyasento on kielletty.

Työmaa tuntuu melkein epätoivoiselta. Kirjahylly on edelleen melkein täynnä kirjoja. Mies maanantaina kuvasi niitä taas ja lähetti kuvat Finlandia-kirjalle. Ostotarjous oli aivan liian pieni, 300 euroa. Mutta he olisivat tulleet hakemaan kirjat, jos ne olisivat pahvilaatikossa ulko-oven edessä. Päädyttiin siihen, että pidetään kirjat, vaikka niitä on valtavasti. Olohuoneessa Lundia-hyllyssä kokonainen seinällinen. Samoin vierashuoneessa ja parvella melkein hyllylliset.

Eilen  tyhjensin keittiötä. Sielläkin tavaraa melkoisesti. Oli myös Arabian Arctica-sarja lautasia ja kahvikuppeja. Ne me jätimme miehen siskolle tai tyttärelleni. Miehen sisko ei ole halunnut kuin makuuhuoneen sängyn , sarjan vanhoja kaksivärisiä pikareita ja muutaman valaisimen, josta ainakin yksi on 1000 euron arvoinen ja nojatuolin ja rahin.

Minä löysin myös Arabian hyvin vanhoja ruoka- ja salaattilautasia. Koska kerään vanhaa Arabiaa, ne laitoin meille tulevaan laatikkoon. Löysin myös retro-uunivuoan. Vai sanotaanko niitä vintageksi? Keittiöstä meni paljon kierrätyskeskukseen ja metallinkeräykseen.

Kävin myös vaatteet läpi, osan kierrätyskeskukseen ja osan vaateroskiin. Vaatteitakin oli melkoisesti. Mies tyhjensi vierashuoneen kirja- ja mappihyllyä.

Mies sai viime sunnuntaina ystävien avulla pianon meille. Vanha piano meni ulkovarastoon. Nyt meillä on onneksi vain kaksi pianoa talossa.

Vierashuoneessa oli myös yksi hyvin vanha lipasto. Sen me aiomme tuoda kotiin ruman lehdenkeräys-koriste-esine pöydän tilalle. Lipastossa on hyllyjä, joihin panna lehtiä.

Mies ja tyttäreni menevät sinne sunnuntaina kantamaan sängyt ja patjat makuu- ja vierashuoneesta sekä parvelta. Minä en voi kantaa tämän hemmetin katetrin takia. Mies vie parisängyn ja patjat siskolleen Haminaan. Siskolla ei ole autokorttia.

Tuntuu jotenkin oudolta tyhjentää asuntoa - haikealtakin. Asunnon tyhjentämisessä ja siivoamisessa menee varmaan kauan. Minä olen liian kärsimätön ja pakkaan nopeasti. Mies taas hidas. Täydennämme toisiamme.

Krassit ovat taimettuneet nopeasti. Ihana katsoa kauniita, vaaleanvihreitä pikkutaimia. Joka ilta teen kierroksen ulkona puutarhassa. Huomasin, että kolmessa isossa ruukussa ei kasva mitään. Olen taas kärsimättömänä pitänyt vauhtia kylvämisessä ja unohtanut kylvää ne. Tänään kylvän niihin ruusupapua, joka on vaatimaton ja itää nopeasti, jos papuja liottaa yön yli vedessä. Olin myös leikata napsauttanut yhden kärhön melkein ruukun tasolle. En ymmärrä ja muista - miksi.

Alkukesä on ihanaa aikaa. Vaaleanvihreys. Ilmassa syreenin ja pihjalan tuoksua. Melkein huumaannun. Täällä kukki vasta nyt kielotkin. Ah, niiden tuoksu. Olen tuoksuihminen. Minulla on paljon parfyymeja. Suihkuttelen itseni melkein joka päivä. Kaikki tuoksut eivät ole luonnonkosmetiikkaa, mutta tässä asiassa annan periksi.

Kuvassa vain pienen pieni osa kirjoista, jotka tyhjensimme muovilaatikoista.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Voiko parisuhteessa ihastua toisiin?

Parisuhteen ulkopuolinen ihastus ei usein uhkaa suhdetta vaan voi tehdä sille jotakin hyvää. Hälytysmerkit tuovat esiin, milloin ihastus on lipsumassa haitalliseksi.

Kumppani vaikuttaa yllättävän innokaalta, kun hän esimerkiksi puhuu viehättävästä työkaveristaan. Tarkoittaako tämä etten riitä?

Parisuhteen ulkopuoliset ihastukset saattavat herättää kipeitä tunteita. Usein ihastuminen ei kerro suhteesta mitään.

Toiseen ihastuminen on parisuhteessa usein tabu.

Kun suhteessa sovittuvia rajoja ei ylitetä, ihastumisen tunne ei ole asiantuntijoiden mukaan vaarallista. Sen energia voi näkyä myös omassakin suhteessa.

Jos ihastumista tarkastelee uteliaasti, se voi myös paljastaa, mitä elämästä tai suhteesta puuttuu.

Ihastumisesta ei kannata tehdä suurta draamaa. Paremmin voisi tutkia, miksi joku toinen ihminen tuntuu ihanalta. Saako ihastuksesta jotakin, mitä voisi haluta lisää parisuhteessakin - vaikkapa huomiota tai keskittynyttä kuuntelua?

On kuitenkin täysin ymmärrettävää, ettei monissa suhteissa haluta tehdä niin. Kumppanin ihastuminen voi herättää suhteen toisessa osapuolessa turvattomuutta esimerkiksi aiempien huonojen kokemustan takia. Se voi johtaa menettämisen pelkoon. Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä.

Ihastuminen voi olla jotakin ihanaa, josta voi nähdä päiväunia. Ihastuminen kohdistuu usein itse luomaan mielikuvaan toisesta ihmisestä - fantasiaan, johon voi heijastella vapaasti omia toiveitaan.

Ihastumisen hälytysmerkki on se, että ihastus alkaa viemään liikaa ajatuksista. Tällöin tilanteeseen kannattaa havahtua.

Sama pätee silloin, jos huomaa hakeutuvansa jatkuvasti ihastuksen seuraan ja ruokkivansa tilanteen etenemistä.

Varoitusmerkki on vertaaminen. Ajatuksiaan kannattaisi kyseenalaistaa, jos alkaa ajatella, että kumppanin kanssa pitää vain riidellä kotitöistä, kun taas ihastuksen kanssa olisi pelkkää henkeviä keskusteluja.

Vertailu ei kuitenkaan asiantuntijoiden mukaan kannata. Tämän sijaan ihastuminen voi herätellä huomaamaan senkin, mikä omassa suhteessa on edelleen arvokasta.

Ihastukset voivat tulla ja mennä, mutta parisuhteessa toinen valitaan uudestaan ja uudestaan - vaikka maailmassa olisi monenlaisia mahdollisuuksia.

Lähteet: Helsingin Sanomat16.5.2026, kuvat omat

Onko viidenkympin kriisi todellinen?

Minulla ei ole ollut kolmen-, neljän-, eikä viidenkympinkriisejä. Viisikymppisenä koin olevani melko "nuori". Nyt kuusikymppiä täytettyäni tunnen jonkinlaista kriisiä. Minulle on alkanut tulla entistä enemmän sairauksia. Päivän puutarhatyöt tuo seuraavana päivänä kipeät lihakset. Näin ei ollut aikaisemmin. Olin vetreä ja melko lihaksikas, kiitos kuntosalin. Nyt en ole saanut käydä kuntosalilla.

Tässä kliseiset  viidenkympin merkit miehellä. Kallis  vene, moottoripyörä, avioero ehkä sydänkohtaus.

Viidenkympin kriisi pitää monilla paikkansa, mutta samalla se on normaali elämänvaiheeseen liittyvä ilmiö, vahvistaa psykologi Ville Ojanen, 52. Elämän voi kriisiyttää se, että useilla on viidenkympin korvilla paljon muutoksia elämässä.

Lapset lähtevät kotoa. Monet käyvät läpi parisuhteen merkitystä. Nyt saattaa olla viimeisiä hetkiä vaihtaa työpaikkaa tai kokeilla toista alaa. Omat vanhemmat ikääntyvät. Keho rapistuu.

Viisikymppinen on jo siirtymässä kolmannen iän vyöhykkeelle, johon voi liittyä murroskohta eläköitymisen lähetessä.

Neljäs ikä alkaa ikääntyneenä, kun vanhuus sairastuttaa kropan ja arki alkaa vaatia apua.

"Nykyään kolmannen iän merkitys on kasvanut, koska ihmiset elävät kauemmin. Viisikymppisen on vielä mahdollista elää 35-40 vuotta."

Nyky viisikymppiset ovat vielä sitä sukupolvea, jotka ovat tottuneet juomaan pippaloissa reippaasti ja käymään nurkan takana tupakalla.

Viisikymppisenä ihminen havahtuu ehkä ensimmäistä kertaa kuolevaisuuteensa, ja siihen, että elämää on enemmän takana kuin edessä. Samaan aikaan voi tulla mieleen, että nyt jos koskaan kannattaa toteuttaa suuret haaveensa. 

Ojanen ei toivo, että elämän murrosvaiheista puhutaan pelkästään kepeään sävyyn. Asia on aika vakavakin.

Ihmisen elämänkaareen kuuluu useita vaiheita, joissa joutuu kohtaamaan itsensä ja tapansa olla tässä maailmassa."Moni ohittaa kriisit ja yrittää vaan selviytyä, toiset käyvät läpi syviä prosesseja. Tämä on tärkeä ja inhimillinen asia, joka koskettaa meitä jokaista omalla tavallaan jossain vaiheessa."

Ojasen mukaan yhteiskunta usein medikalisoi kriisit, vaikka pitäisi suhtautua kannattelevasti. Medikakalisointi tarkoittaa, että tunteet  lääketieteellistetään  eli normaalista tunteesta tehdään epänormaali.

"Me elämme hyvin yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa laajempaan yhteisöön kuuluminen on usein hatarampaa kuin mikä olisi ihmiselle hyväksi. Myös työyhteisöt ovat etätyön seurauksena yhä ohuempia."

"Elämän haastavat jaksot pitäisi nähdä vaiheina, joilla on syynsä ja merkityksensä osana jaettua ihmisyyttä. Tarvitaan aitoja kohtaamisia ja kuulluksi tulemista, sekä kykyä pysähtyä kriisin äärelle."

Hengellisyydellä, taiteella ja kulttuurilla on taloutta ja teknologiaa korostavassa maailmassa tärkeä rooli. "Aikamme näkee ihmiset mekaanisina koneiston osina ja erityisesti kuluttajina, joiden intresseinä ovat lähinnä menestys, raha ja ja ulkoa määritellyt puitteet elämälle. Tärkein arvo yhteiskunnassa kuitenkin syntyy rahatalouden ulkopuolella, ihmisten välillä."

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.5.2026, kuvat omat

Elämää maalla 116.

Nyt siinä kävi näin, että poltin hapanjuurileipäni. Nukahdin kesken kaiken. Nukahdin, kun ne olivat paistumassa. Ei mikään ihme tuo nukahtaminen,  nukahdan illalla esimerkiksi Yle Areenaa katsoessani noin kello kymmenen. Aamulla tietsikka on toisella puolella sänkyä. Näin ei käy kirjan kanssa. Tästä lähtien, jos leipominen menee myöhään, pistän kellon soimaan.

Jotenkin havahduin yöllä hirveän hajun takia. Menin keittiöön ja tajusin, että leivät ovat uunissa. Äkkiä pois.  Ovi selkosen selälleen. Leivät olivat aivan mustia.  Yhä meillä kotona haisee tuo kitku ja katku.

Harmitti -  harmitti saakelisti. Leivän tekeminen on monimutkaista. Karkeasti sanotusti: Leivän juuri pitää ruokkia illalla. Ruokkimisessa laitetaan juureen jauhoja ja vettä. Aamulla se ruokitaan taas. Juuret purkeissa pitää kohota melkein kaksinkertaisiksi.

Kun juuri on turvonnut, tehdään taikina.Se vain sekoitetaan. Sitten autolyysi  tunniksi. Tunnin jälkeen se on hupsista rallaa muuttunut kiinteämmäksi. Sitten taittelut vähintään kolme kertaa ja leivän kohotusaika alkaa. Taikina kohoaa noin 3-5 tuntia. Taittelut tehdään niin, että leipää nostetaan palasina, jotka eivät saa repeytyä, ylöspäin etusormen ja peukalon avulla. Myös vettä voi käyttää tässä käden kasteluun. Tuota taittelua on vaikea selittää.

Taittelut pitäisi tehdä kolme kertaa kohotuksen alussa. Sitten minä muotoilen leivän. Pitää taas kohottaa 1-2 tuntia. Leivän pitää olla muovipussissa kohotuksesta alkaen. Sitten uuniin, johon laitan kiehuvaa vettä esimerkiksi foliovuoissa ja heitän löylyt. Leipää voi maistella tunnin odotuksen jälkeen, sillä siitä haihtuu vielä nestettä. Myös maku syvenee. Samoin kuoren rakenne.Sitten herkuttelemaan. Vaikka epäonnistuin leivät teossa, aion vielä tällä viikolla leipoa saaristolaisleipää.

Anteeksi, että jaarittelin näin  pitkään hapajuurileivonnasta, mutta se on nykyisin intohimoni - kuten puutarhatyöt. Sain kylvettyä krassit ruukkuihin. Ruukkuja on jumalaton määrä. Istutin kelloköynnökset ja keijunmekot. Istutin myös kaksi uutta kärhöä. Lisäksi istutin kesäkukat ja mausteyrtit. Olin aivan raato tuon jälkeen, koska katetria piti valvoa, eikä saa olla kyykyssä. Sen takia selkä tuli kipeäksi, kun kumarruin jalat suorina. Nyt odotan innolla krassien itämistä ja toivon, että muut  köynnöskukat selviävät uuden ilma-alan johdosta. Voi, kesän ihanuutta!

Minä olen kirjoittanut kaunokirjallista käsikirjoitusta neljä vuotta. Suru tytön kuolemasta vei kaksi vuotta ennen kuin pystyin taas kirjoittamaan. Kirjoitan autofiktiota. Usein illalla tai yöllä, kun en vain tupsahda nukkumaan. Kyllä tämänlainen kirjoittaminen on haastavaa. Mutta myös piristävää, kun näkee, mitä on saanut aikaan.

Menin viimein tietsikan myyneen Veikon koneeseen saadakseni apua kuvien siirtämisestä tietokoneelle. Atte palveli toista asiakasta. Piru vie! Hän on paras opettamaan. Toinen nuori mies näytti prosessin nopeasti. Pyysin häntä hidastamaan, jotta ymmärtäisin ja oppisin kuvien siirtämisen, joka on tuon myyjän mukaankin liian monimutkaista. Kotiin päästyäni en muistanut mitään. Ehkä alkava muistisairaus.

Hyvää viikonloppua kaikille!