Mykkäkoulu

Me emme miehen kanssa pidä mykkäkoulua. Ensiksi riidellään ja sitten minä kadun hurjaa käytöstäni, kun olen huutanut. Me puhumme riidasta. Sen syistä ja teemme rauhan. Mitään ei jää hampaan koloon. Tajusin tällä viikolla, että ollaan oltu naimisissa 30 vuotta, kun aikaisemmin luulin, että 28 vuotta.

Suomalaiset oppivat mykkäkoulun usein jo lapsuudessaan. Puhumattomuus on ihmissuhteissa surullisen yleistä, sanoo psykologi Leea Stenvall.

Hiljaisen pinnan alla voi usein poreilla. Mykkäkoulun käytös voi olla joko aitoa avuttomuutta tai suhdetta tarkoituksella moukaroivaa vallankäyttöä.

Stenvallin mukaan suomalainen tapakulttuuri usein kannustaa vaikenemaan, piilottamaan vaikeat tunteet ja vellomaan niiden parissa yksin.

Tärkeää on, miksi ja miten ihminen hiljenee. Joskus tarvitaan yksinkertaisesti aikalisä, ikään kuin molempia osapuolia suojaava tauko.

Tällöin ihminen ei pyri loukkaamaan tai sivaltamaan vaan kokoamaan ajatuksensa ennen kuin palauttaa yhteyden. Tilanne on aivan eri, jos vaikenijan tavoite on kontrolloida vastapuolta. Tällöin hiljaisuus toimii rankaisuna, ja sillä ohjaillaan läheinen taipumaan johonkin.

"Se on hylkäävää ja katkaisee yhteyden aina uudestaan. Lopulta kyse on henkisestä väkivallasta."

Painostava hiljaisuus rapauttaa ihmissuhteita, ja aikuisina meillä on vastuu tunnistaa haitalliset tavat reagoida. Kun ne tunnistetaan, niitä on syytä havainnoida. Ja kiinnostua havainnoistaan.

Tai sitten valitaan hiljaisuus, koska tiedetään itse olevan tulivuori, räjähtävänsä, jos erehtyy puhumaan.

Jos toisen puhumattomuus vaivaa, Stenvallilla on hihassaan yksi vinkki: konflikti ei ole paras hetki kääntää keskustelua toisen puutteisiin. Tällöin todennäköisesti soppa vain sakenee.

Kannattaisi valita pikemminkin aika, jolloin kummankin vireystila on kohdillaan ja mieli rentona.

Jokaisen suhteeseen kuuluu riitoja, pettymyksiä, mykkäkouluakin. "Ne ovat elämää. Mutta hyvässä suhteessa säilyy pyrkimys korjata asia, palauttaa yhteys."

Lähteet:  Helsingin Sanomat 14.3.2026

Elämää maalla 107.

 

Kirjoitan tätä vähän väsyneenä. Nukuin viime yönä vain viisi tuntia. Tarvitsisin unta yhdeksän tuntia. Minä kotirouva olen valvonut öisin kello 12 asti. Kuten viime yönäkin. Jännitys katetrin vaihdosta piti minua valveilla vielä tunnin. Mutta piti herätä puoli seitsemän.

Tänään oli siis aika kirurgille katetrin vaihtoon. Katetrin noin 10 senttinen pää ei ole enää alapäässä vaan vatsalla. Tämä on suuri helpotus, koska alapää alkoi olla jo kipeä katetrin letkun tiukkuudesta.

Katetri voi roikkua melko alhaallakin, mutta sen saa kätevästi sujautettua housujen tai mekkojen ja muun sellaisen alle. Voin siis edelleen käydä ihmisten ilmoilla, koska katetrin voi laittaa kiinni. Ja aukaista sitten kotona. Virtsankeräyspussin ja letkun saa irti.

Katetrin varsinainen osa laitettiin vatsan läpi suoraan virtsarakkoon. Kirurgi vielä heilutti katetria virtsarakossa. Lopuksi hän sanoi, että olin ihmeen rauhallinen - en pelkää kipua.

Nyt sitten pitää suihkutella vedellä ja sappualla leikkauskohtaa joka päivä. Jos leikkauskohta osoittaa tulehtumisen merkkejä, sitä pitää desinfioida. Suihkuttelun jälkeen siihen pitää laittaa sidetaitos teipillä.

Kirurgi kielsi kuntosalin. Kävelyillä voin käydä. Minun lihakset surkastuu! Onneksi sauna on sallittu.

Nyt siis voin harjoitella omaa virtsaamista. Mutta en  vielä tiedä varmasti, miten se käy. Kysyin kolme kertaa hoitajaa neuvomaan. Sanoin, että olen niin kömpelö ja hajamielinen, ettei mene jakeluun. Jonkinlainen utuinen kuva siitä jäi. 

Mutta, mutta. Tänä iltana tulee kotisairaanhoito. Niin voin kysellä uudestaan lisää. Vastustin aluksi kotisairaanhoitoa, koska minulla on mielikuva, että se käy vanhusten ja enemmän loukkaantuneiden kuin minä luona.

Lopuksi taivuin asiaan. Olenko siis jo mummeli? Voi hitto. Tämä vaivaa sekavaa päätäni. Pitäisi vain hyväksyä ikänsä. Mutta minä tunnen sielultani olevan kuin 30-40-vuotias. 

Niin, tietysti - kuten sanotaan - minulla on iän tuomaa viisautta. Hiljaista tietoa. Itsevarmuutta. Itsensä hyväksymistä. Muista välittämättömyyttä. Tuon hyväksyn, että en enää ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Menin kirurgille verkkareissa, meikittömänä ja tukka sekaisin. Näin en olisi kehdannut toimia kolmekymppisenä.

Tällä viikolla olen ollut hyvin surullinen lukemattomista virtsiksistä, virtsaummesta, kolmesta erilaisesta katetrista. Niiden kanssa pitää olla varovainen, ettei mikään letkun osa mene rikki tai irtoa tai katetri irtoa. Ikään kuin valmiustilassa. Tällä viikolla yksi letkun osa irtosi kaksi kertaa, ja kaikki oli pissassa. Onneksi ei tarvinnut lähteä päivystykseen, koska minulla oli varastossa uudet letkut. Tarvikkeita saa ilmaiseksi tilaamalla. Ja käsien saippuapesu tai käsidesi. Aina pitää olla puhtaat kädet, kun katetriin koskee, ja sen jälkeen vielä taas pestä kätensä. Elämä on hankalaa. Ikävää.

Minulta otettiin pois virtsarakontulehduksen estolääke, koska se sisältää antibioottia, mikä voi johtaa resistenssiin. Kuten useat antibioottikuuritkin. Juon siis päivittäin karpalomehua. Onneksi viime labrat olivat puhtaat. Ja tänään hoitaja sanoi, että virtsani ei haise ja on hyvän väristä, joten tuskin on virtsarakon tulehdus. Hän oli ikään kuin viinin haistelija. Keskittyneenä työhönsä. Se huvitti.

Entä jos oma pissaaminen ei lähde sujumaan? Olenko kiinni katetrissa pitkän aikaa? Viime keväänä olin kuukauden. Sitten se helpotuksen tunne!

Asiasta toiseen. Huhtikuu on kuukausista julmin, kuten T.S Eliot kirjoitti runossaan. En ole koskaan pitänyt huhtikuusta. Toukokuuta rakastan.

Huhtikuussa ruskea ruoho nojaa harmaata maata vasten. Likistyneenä, uupuneena, rumana. Roskat - kuin hullut linnut - lepattavat ojissa. Puut ovat harmaat ja mustat. Ei ole vielä toukokuun lehtivihreärumpuja.

Kotona näyttää likaiselta. Eikä vain näytä vaan on. Aikoinaan siivosin kerran viikossa, nyt kolmen viikon välein. Ajattelen ja tunnen, että olen siivonnut jo 50 vuotta: ei huvita enää. Kuten perunoiden kuoriminen.

Kyllästyin rumaan likaisuuteen. Päätin pestä aluksi ikkunat, että likaisuus oikein korostuisi, ja saisi minut siivoamaan perusteellisemmin. Perusteellinen siivous tarkoittaa minulle imurointia, moppausta ja pölyjen pyyhintää. Hellan, uunin ja tiskipöydän älytöntä puunaamista.Ja varmasti kaiken pölyn kesyttämistä. Kirjoja en sentään ala pyyhkiä. Nämä hommat on tarkoitus tehdä ensi viikolla. Tai sitten seuraavalla...

Lopetan valittamiseni ja marmatukseni tähän.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Älä kosketa!

 

 

Meillä kosketellaan usein. Se voi olla arkista kosketusta tai emotionaalista tai seksuaalista kosketusta. Arkinenkin kosketus tuntuu hyvältä, esimerkiksi suukko töihin lähtiessä. Emotionaalinen kosketus on meillä esimerkiksi kainalossa pitämistä. Ja...puhumattakaan seksuaalisesta kosketuksesta.Ehkä me kosketellaan niin usein, koska riidoissa ei olla koskaan pitkää aikaa.

 

Jos kumppanin kosketus ei tunnu hyvältä, syynä voi olla väliin tullut kiila. Seksuaaliterapeutti Susanna Syld antaa neuvoja, miten hellyys alkaa taas maistua.

Kumppanin kosketus saattaa alkaa ahdistaa pitkässä suhteessa, mutta usein se ei juonnu suhteen pituudesta vaan siitä, että suhdetta ei ole hoidettu.

Jos kosketus alkaa häiritä yhtäkkiä, se saattaa johtua esimerkiksi siitä, että välillenne on tullut kiila: riitoja, puhumattomia asioita tai kurjia sanoja.

Kumppani on saattanut ylittää keholliset rajasi ja koskettaa tavalla, joka ei tunnu kivalta. On yleistä sietää sitä, koska kumppania ei haluta loukata.

Keski-iässä naisella suhde omaan kehoon voi muuttua ja hormonit heittelevät vaihdevuosissa. Myös kuormitus ja stressitaso sekä se miten vaativa on itseään kohtaan, vaikuttavat tunteisiin. Jos on tosi vaikea itsensä kanssa, kumppanin kosketus saattaa tuntua vaatimukselta.

Jos kosketus ahdistaa siksi, että tuntee, että sen pitäisi johtaa seksiin, etkä halua sitä. Silloin kannattaisi pohtia, miksi seksi ei kiinnosta.

Puhu haluttomuudesta kumppanillesi lempeästi. On torjuvaa ja huonoa, jos vain sanot, että hänen kosketuksensa ahdistaa. Kun kumppani koskettaa väärin tai väärästä paikasta, voit ohjata häntä: ihana kun kosketat, mutta teetkö sen tällä tavalla. Kun taas et halua kosketusta ollenkaan, saat sanoa kumppanille, että olet rakas, mutta nyt en jostain syystä pysty ottamaan kosketustasi vastaan.

"Kriisiä  asiasta ei tarvitse synnyttää.  Suhde ei ole tuhoon tuomittu. Kyse voi olla vain siitä, että yhteyden välissä on jotain, ja se jokin voidaan purkaa. Vaikka kumppanin kosketus nyt ahdistaisi, voit taas oppia nauttimaan siitä."

"Lisää kosketusta

Puhu taustoista

Juttele kumppanisi kanssa kosketustaustoistanne. Kosketettiinko lapsuudenperheessäsi, entä aiemmissa suhteissasi?

Avaa tarpeita

Puhukaa siitä, millaista kosketusta konkreettisesti kaipaatte. Mitä kaipaat tänään? Entä rankan viikon jälkeen?

Sovi kosketushetkiä

Sopikaa yhdessä hetkiä, jolloin koskette toisianne. Kosketushetkien ei ole tarkoitus johtaa mihinkään.

Anna tunteiden tulla

Emotionaalinen, läsnä oleva kosketus voi joskus itkettää. Anna tunteiden tulla. Älä pidättele niitä siksi, että toinen pelästyisi.

Treenaa ja neuvo

Uskalla neuvoa, millainen kosketus tuntuu hyvältä. Treenatkaa yhdessä. Älkää luottako siihen, että kosketus tulee luonnostaan.

Tee siitä säännöllistä

Kosketuksen pitäisi olla suhteessa päivittäistä. Säännöllisyys on tärkeää silloin, jos keho vasta opettelee ottamaan kosketusta vastaan."

Näitä kosketuksia suhde sisältää

1) Arkinen kosketus on ohimenevää, kuten suukko töihin lähtiessä, halaus nukkumaan mentäessä. Arkikosketus kertoisi kumppanille, että olen tässä ja elän samaa arkea kanssasi.

2) Emotionaalinen kosketus välitää tunteita. Se on vaikkapa  hartioiden ja niskojen hierontaa. Syliin ottamista hädän hetkellä.

3) Seksuaalinen kosketus saa aikaan kiihottumista, halun syttymistä ja seksuaalisen nautinnon tuottamista.

Lähteet:Kauneus&Terveys 1/2026, kuvat omat

Tuoksuja ja tunteita

 

Minä sain voimakkaan hajumuiston, kun istuin linja-autossa takapenkin edessä, ja takapenkille pyrähti teinejä. Se myskin tuoksu vei minut nuoruuteen. Kuvaksi tuli, miten meikattiin ja laittauduttiin diskoon. Voi sitä nuoruutta!

Sain myös hajumuiston, kun leivoin ensimmäistä kertaa hapanjuuri ruisleipää. Se kodin tuoksu leivontapäivänä. Silloin kun kaikki oli hyvin, ja äiti leipoi valtavat määrät limppuja ja reikäleipää. Nyt tuoksu oli samanlainen.

Hajumuisto voi käynnistyä milloin tahansa ja silloin kun sitä vähiten odottaa. "Hajuaisti on aisteista yllätyksellisin. Näkymättömät tuoksumolekyylit eivät varoita etukäteen. Kun hajumuisto iskee, se lamaannuttaa kaiken muun ja alkaa dominoida mielialaa", hajuprofessori Mari Sandell kuvailee.

Hänen mukaansa hajumuistot ovat usein elokuvamaisia välähdyksiä. Ihminen saattaa muistaa kokonaisvaltaisesti hetken, jossa haju on jättänyt jäljen.

"Jos kardemummasta tulee mieleen mummola, samalla muistaa tilanteen, jossa leivotaan yhdessä, ja mummon olemuksen. Voi nähdä tarkasti verhot, maton,  pöytäliinan, kukat ikkunan laudoilla, värinokkosen ja pelargonian."

Hajumuisto voi aktivoida toisin päin. Katsellessa vanhaa valokuvaa voi haistaa mummolan tai edesmenneen koiransa ominaishajun. Minä muistan tarkasti mummolan tuoksun ja matot, verhot ja kaiken, kun katselen vanhoja valokuvia.

Muu aistitieto - näkö, kuulo, tunto, maku - kulkee aistihermoja pitkin  aluksi aistitiedon käsittelykeskukseen eli talamukseen. Talamus lähettää tietoa aivokuoreen, jossa syntyy tietoinen havaintokokemus, näen, kuulen, tunnen, maistan.

Hajumuiston suora reitti tunne- ja muistikeskuksiin tekee hajuihin liittyvistä  muistoista välittömästi eläviä ja tunnepitoisia.  

Hajuja on monesti vaikea kuvailla sanallisesti. Ne tallentuvat kehoon ja emotionaaliseen muistiin selkeämmin kuin sanallisiin. 

Lähteet: Hyvä terveys 3/2026, kuvat Pexels. minun suvun ja nuoruuden ystävien valokuvat on edesmenneen siskoni miehen luona

Elämää maalla 106.

 

                                       Kille-kissa ilmeisen huonolla tuulella.

Hyvää päivää teille kaikille, jotka jaksatte lukea sairauskertomustani!

Eilen keskiviikkona olin kirurgian vastaanotolla. Kirurgia ei näkynyt, eikä häntä olisi tarvittukaan. Ponteva sairaanhoitaja osasi asiansa.

Minun piti juoda ennen vastaanottoa runsaasti nestettä. Join kolme litraa kivennäisvettä. Aloitin jo kotona kello kuusi aamulla. Myöhemmin sairaanhoitaja sanoi, että vähempikin olisi riittänyt. 

Minun piti yrittää virtsata pönttöön, jonka olisi pitänyt havaita virtsasuihkuni voimakkuus ja jäännösvirtsan määrä. Virtsaa ei tullut kovista ponnisteluista huolimatta.

Onneksi, voi Luoja onneksi sain uudenlaisen katetrin. Siitä voi irrottaa päiväksi pitkän letkuosan ja virtsankeräyspussin. Jäänyt katetrin osa on pieni. Sen kanssa virtsataan niin, että se pannaan virtsatessa avausasentoon ja sitten kiinni. Voin käydä ihmisten ilmoilla. Mutta kuntosali kiellettiin - pontevan sairaanhoitajan toimesta. Pari ystävää on käynyt kylässä, koska en ole voinut poistua kotoa - lukuunottamatta kävelylenkkejä illalla - pitkän letkun ja virtsankeräyspussin takia.

Kuinka onnellinen olenkaan tästä! Vaikka tämä virtsarumba käy voimille ja synkistää. Katetrtia täytyy desinfioida ennen kuin siihen koskee, ja alapää täytyy edelleen pestä kahdesti päivässä.

Meillä ei tässä vanhassa talossa ole bidesuihkua. Täytyy hoitaa homma pesuhuoneessa, jossa on kylmä, koska ei ole patteria. Mutta hoidetaan homma, vaikka se välillä tympiikin.

Jokapäiväisen suihkuttelun takia alapää on kuiva. Rasvaan sitä Vagisan-voiteella. Emättimeen pruuttaan Vagifem-tabletin, jotta se vahvistaisi myös virtsarakon seinämää. En ole aiemmin tiennyt tästä Vagifemistä, kunnes eräs sairaanhoitaja suositteli sitä. Vanhojen naisten tai vaihdevuosi-ikäisten vaivoihin. Olen se vanha nainen. Vaihdevuodet menivät lähes huomaamatta.

Kirurgi oli määrännyt minulle virtsarakon tulehduksen estolääkettä. Sairastin neljä viisi virtsarkon tulehdusta peräjälkeen.Tulehduksen estolääke on muuten aivan hyvä, mutta se sisältää antibioottia. Ja olen jo nyt huolestunut vatsan mikrobikannasta. Syön jugurttia, viiliä ja hapankaalia. Juon piimää ja karpalomehua. Lisäksi syön hapanjuurileipää ja juustoa silloin tällöin. Olen alkanut syödä matohappobakteereja myös purkista. Tänään mies vei uuden virtsanäytteen labraan. Saas nähdä, mitkä ovat tulokset.

Onneksi tämä minun hoito on sujunut sutjakkaasti. Viime kerralla päivystyksessä lääkäri kirjoitti kiireellisen lähetteen. Ihmettelin - minulle akan kutjakkeelle. Jo ensi torstaina kirurgi asentaa minulle kystofix-katetrin. Se pistetään mahan läpi suoraan virtsarakkoon. Ei satu paljoa. Minulla on korkea kipukynnys. Ja tämän katetrin kanssa voin harjoitella myös virtsaamista. Se onnistui viime vuonna. Toivottavasti nytkin.

Olen leiponut hapanjuuri reikäleipää. Se onnistui niin, että heitin letkun olkapään yli. Vaikka vaivalloista se olikin.

Koulin köynnöskukkien taimet samalla periaatteella, vaikka pitikin koskea letkuun, kun se irtosi muutaman kerran olkapäältä. Olisi kannattanut koulia pöydän ääressä, mutta olen niin tottunut koulimaan lattialla. Lopuksi pistelin samaan ruukkuun kaksi kolme tainta. Tuleepa tuuheat taimet. Kaikki pienet suloiset taimet säilyivät hengissä. Paitsi köynnöskurpitsoista yksi kuoli. Kurpitsat on tarkoitettu koristekäyttöön ja ne eivät ole suuria.

Hyvää viikonloppua kaikille!

   Vanha kylän ilmoitustaulu. Viimeisimmät ilmoitukset 1970-luvulta.

Häpeä

 

Kun hävettää riittävän paljon, sanat katoavat kurkkuun ja ihminen haluaisi vaipua näkymättömiin.Häpeä voi näkyä ylisuorittamisena ja jatkuvana omien rajojen ylittämisenä uupumiseen asti.

Häpeää voi olla monenlaista: kehon muotoaan, perhettään, työtään, elämäntapaansa, ulkonäköään, ajatuksiaan ja sanomisiaan.

Kun häpeän taakkaa kantaa harteillaan koko elämänsä, se on raskas tie kuljettavaksi, sanoo kouluttajapsykoterapeutti, työterveyspsykologi Anna Granlund.

Vaikeus ilmaista tunteita, toiveita ja tarpeita näkyy usein työpaikalla, parisuhteessa ja omassa vanhemmuudessa, mutta Granlundin mukaan tunteita voi oppia käsittelemään.

Olen huono, en osaa, en kelpaa. Häpeäajatukset syövät ihmistä pala kerrallaan ja saavat elimistön hälytystilaan. Usein niiden juuret juontavat lapsuudessa koettuun   kelpaamattomuuden ja huonommuuden kokemuksiin, jotka syntyvät vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa, mutta myös koulussa ja harrastuksissa.

"Ihmisellä on sisäsyntyinen  tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi muiden silmissä",  Granlund sanoo.

Granlund antaa esimerkin lapsen näkökulmasta.Lapsi esittelee vanhemmalleen pirteänä piirustustaan, mutta tämä kääntää katseensa pois, eikä osoita mitään kiinnostusta piirustusta kohtaan. Vanhempi ei jaa samaa tunnetta lapsen kanssa ja tällöin lapsi ajattelee, että hänen reaktionsa on väärä.

Tällaiset tunnejäljet voivat seurata läpi elämän. Aikuisena työelämässä on vaikea ottaa vastaan positiivista palautetta. Kriittinen sisäinen ääni on takaraivossa, että äläs nyt lähde leijumaan, saatat joutua vielä häpeämään.

"Sitä ikään kuin painaa itseään koko ajan alas." Pitkän päälle jatkuva analysointi siitä, mitä muut minusta ajattelevat voi olla hyvin lamaannuttavaa.

Työelämässä pakka alkaa levitä, koska tehtäviä voi suorittaa juuri niin paljon kuin pystyy. " Kun rajoja ei ole, tien päässä häämöttää tyypillisesti työuupumus. Ihminen haluaa varmistaa, että toimii varmasti oikein ja hieman ekstraa päälle. Ettei vain saa arvostelua osakseen."

Omista vanhemmistaan saattaa olla silti vaikea sanoa terapiassakaan mitään kielteistä, vaikka mielessään ajattelisi, että syy omaan käytökseen johtuu heidän kasvatustavoistaan.

Vanhempien taustojen ja kasvatustapojen pohtiminen saattaa auttaa  ymmärtämään omia käytösmalleja.

Juurisyihin ei ole aina helppo päästä käsiksi. Lapsuudessa puitteet ovat voineet olla hyvät, on ollut tasapainoinen koti, rahaa ja harrastuksia, mutta aikuisena saattaa silti tuntua vaikealta mennä lapsuudenkotiin ja viettää aikaa vanhempien kanssa.

Miten häpeän tunteesta voi aikuisena päästä eroon? Tai ainakin vähentää sitä? "Kaiken kivijalka on tietoiseksi tuleminen. Se mahdollistaa muutoksen", Granlund toteaa.

Itsemyötätunto saattaa tuntua vaikealta, mutta sitä voi opetella. Usein helpoin tapa on kierrättää myötätuntoinen suhtautuminen ensin jonkun toisen kautta.

"Jos jokin tilanne herättää häpeän, voi pohtia, mitä sanoisi samassa tilanteessa olevalle ystävälleen tai läheiselleen, tai vaikka lapselleen. Kun ajattelee muita kohtaan myötätuntoisesti, tulee samalla tunteneeksi tätä lämpöä myös itse."

Tunneharjoituksissa käsketään usein menemään rohkeasti tunnetta kohti ja altistamaan itsensä sille säännöllisesti ja myötätuntoisesti. Harjoitus toimii myös häpeän tunteen kanssa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.2.2026, kuvat omat.

"Kiroilu parantaa suoritusta"

Minä sadattelen ja kiroilen huutaen mieheni kanssa käydyissä riitatilanteissa. Kiroilen myös, kun joku juttu ei onnistu. Esimerkisi kännykästä ja edelleen harjoittelusta siirtää kuvat kännykästä kannettavaan. Kiroilen varmaan muissakin tilanteissa. Joskus tunnen siitä katumusta.

Kirosanan  päästäminen turhautumisen hetkellä voi tuntua hyvältä, mutta se myös parantaa suoritusta, voimaa tai kestävyyttä vaativassa tilanteessa.

Tämän salaisuus on siinä, että voimasanat antavat uskallusta ylittää rajojaan, selittää tuore tutkimus, joka ilmestyi American Psychologist -lehdessä.

"Monissa tilanteissa ihmiset pidättelevät itseään käyttämästä kaikkia voimiaan joko tietoisesti tai tiedostamattaan", sanoo Richard Stephens brittiläisestä Keelen yliopistosta tiedotteessaan.

Ryhmän aiempi tutkimus osoitti, että kirosanoja lausuvat koehenkilöt pystyivät kauemmin pitämään kättään jäävedessä ja kannattelemaan ruumiinpainoaan käsillään. Stephensin mukaan havainto on toistettu useaan kertaan ja on luotettava.

"Kiroilemalla luovumme sosiaalisista estoista ja sallimme itsemme puskea kovempaa", Stephens selittää.

Stephensin ryhmä järjesti kaksi koetta, jossa osallistujen piti toistaa kahden sekunnin välein joko valitsemaansa kirosanaa tai jotain neutraalia sanaa samalla kun he suorittivat punnerrustehtävää.

Tämän kokeen jälkeen koehenkilöt vastasivat kysymyksiin henkisestä tilastaan: kuinka keskittyneiksi tai itsevarmoiksi he tunsivat itsensä ja missä määrin he kokivat flow-tilaa eli miellyttävää uppoutumista tehtävään.

Kuten aiemmissa kokeissa, kiroillen tehdyt suoritukset olivat parempia. "Kiroilu on lääkkeetön, halpa, helposti käyttöön otettava tapa tehostaa suoritusta", hän sanoo.

Jatkossa ryhmä selvittää, toimiiko kiroilu samoin muunlaisissa  tilanteissa, joissa pitäisi päästä yli epäröinnistä. Ryhmän tarkoitus on tutkia, kuinka kiroilu vaikuttaa julkisen puheen pitämisessä ja romanttisissa lähestymisyrityksissä. Ei varmaankaan hyvin (minun oma huomio).

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.12.2025