perjantai 18. syyskuuta 2020

Näin parannat yhteyttä toisiin




Yhteys muihin syntyy kokemusten jakamisesta. Auringonlaskun katselu, lautapelien pelaaminen, musiikin kuunteleminen tai vitseille nauraminen ovat kaikki liimaa ihmisten välillä. Mitä enemmän hyviä hetkiä on, sitä vahvemmaksi yhteys toiseen ihmiseen muodostuu.

Tarvitaan läsnäoloa. Jotta voi olla läsnä, pitää irrottautua kännykästä, mutta on myös mentävä itseensä. Mitä paremmin on yhteydessä itseensä, sitä paremmin kohtaa muut. Jos mieli ravaa koko ajan menneessä ja tulevassa on mahdotonta olla läsnä tässä ja nyt.


Näillä keinoilla parannat yhteyttä toisiin
1. Tarkkaile kehonkieltäsi
Suorista ryhtisi, hymyile, katso silmiin mutta älä tuijota. Näin muut näkee, että olet ystävällinen ja itsevarma.

2. Kysy kuulumisia
Tämä saa toisen tuntemaan, että välität ja olet kiinnostunut hänestä.

3.Pyri keskustelemaan syvällisiä
Jos toisen tuntee hyvin, voi tulla puhuneeksi aina samasta aiheesta.
Syvässä ystävyyssuhtessa ei puhuta aina helpoista aiheista, vaan on tarve puhua syvällisiäkin.

4, Keskity kuunteluun
Opettele kuuntelemaan, älä keskeytä, vaan anna toisen puhua loppuun.Aisti kaverin tunteita ja yritä oikeasti ymmärtää. Osoita, että kuuntelet kysymällä lisäkysymyksiä.

5. Aisti toisen tunteita
Jos toinen vaikuttaa suhtautuvan kielteisesi siihen, mitä sanot, mieti, miten sanot asiasi. Vältä esimerkiksi syyttävää puhetapaa.

6. Ole myönteinen
Puhu lämpimään tai neutraaliin sävyyn. Vältä naljailua.


7. Opettele pyytämään anteeksi
Huomaa, jos olet loukannut toista. Anna myös anteeksi, jos joku on loukannut sinua.

8. Vahvista itsevarmuuttasi ja itsetuntemustasi
Silloin on helppo olla oma itsensä. Uskallat myös suhtautua paremmin uusiin ihmisiin.

9. Anna toiselle tilaa
Liian tunkeilevat kysymykset voivat estää yhteyden muodostumista, koska toinen voi ärsyyntyä ja ahdistua niistä.





Lähteet: Kauneus&Terveys 11/2020, kuvat omat

torstai 17. syyskuuta 2020

Salmelan taidenäyttelyssä



    Veikko Myller

Oltiin miehen kanssa Salmelassa elokuun alussa. Nyt Salmela on jo kiinni. Unohdin postata tämän jutun aikanaan. Tänä vuonna näyttely oli raikas ja hyvin monipuolinen. Kuten aina Salmelassa oli esillä sekä vanhojen mestareiden että nuorien taiteilijoiden töitä. Ihastuin etenkin Veikko Myllerin vestoksiin, Emmi Mustosen maalauksiin ja Miina Äkkijyrkän lehmistä on vaikea olla pitämättä. Laitan noihin kuviin tekijän nimen. No, niin nyt Salmelaan.


              Veikko Myller
              
            Reidar Särestöniemi      

  




                     Rafael Wardi






                      Miina Äkkijyrkkä



                      Elisa Marin

                     Kaisamaisa Erämies


                     Emmi Mustonen

Anna-Liisa Kankaanmäki

                     Terhikki Vaarala

Astrid Strömber

Kävitkö sinä Salmelassa tänä vuonna? Mitä tykkäsit näyttelystä? Ihastuitko erityisesti johonkin taiteilijaan?

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Työttömän kotirouvan my day




Kirjoitan tässä päivänkulkuni suurin piirtein. Kellonaikoja en mainitse, paitsi heräämisen ja nukkumaan menon. Noh, niin, mitäpä tapahtuu pienessä elämässäni.


Herääminen kahdeksalta. 
Lojun vuoteessa tunnin nautiskellen ja päiväohjelmaa suunnitellen. Rutiineista pyrin pitämään mahdollisimman paljon kiinni.


Postauksen julkaiseminen.

Aamupala.
On yleensä kaurapuuroa marjoilla tai chiavanukasta marjoilla. Paljon kahvia.




Lenkki tai sienestäminen ja marjastaminen 1-3 tuntia. Mustikat alkaa olla vetisiä eli olen suunnannut intohimoni puolukoihin. Ihmettelen kovin intoani poimia marjoja, kun reilu 20 vuoteen en niitä poiminut, inhosin marjastamista. Mutta innostun helposti, olen addiktiopersoonallisuus. Annan melkein kaiken uudelle innostukselle. Marjojen siivoaminen ei ole kivaa, mutta se on rauhoittavaa, mindfulnessia. Ja kärsivällisyyttä minun kärsimättömän ihmisen pitää opetella. Tämä marjastaminen saattaa loppua aika helposti. Suorastaan rakastan sienestämistä. Meillä on molemmat pakastekaapit täynnä marjoja. Joten nyt teen hilloja ja mehua.










Lounaan valmistaminen ja syöminen.

                                  
                                 Soijapapupyöryköitä











Pasta on tehty pavuista.

Pihatöitä ja muuta omakotitaloasumiseen liittyvää puuhaa 1-3 tuntia. Nyt on sadonkorjuun aika.

Kaunokirjallisen tekstin kirjoittaminen. Meneillään vaikea vaihe. Tökkii.


Instagram puoli  tuntia
Ei yhtään enempää, koska en halua koukuttua tai elää somekuplassa


Käynti ruokakaupassa kylällä ja usein kahvittelua ystävien kanssa mukavassa kahvilassa tai syömässä thairuokaa yhdessä.

Päivällinen.
Kulloistakin ruokaa ja salaattia ja kasviksia. Usein mies syö lounaasta jääneen ruoan. Monesti syön vain iltapalan, koska pätkäpaastoan. Syön usein chiiavanukasta tai jugurttia ja marjoja, yhden jälkiuunileivän juustolla. Ja muutaman palan raakasuklaata. Varsinainen karkkipäivä on perjantai, jolloin syön raakasuklaata mielin määrin ja tekee mieli myös Dajm-suklaapatukkaa.






Raakasuklaata. 

Luen Hesarin.

Luen kirjaa noin kolme tuntia.



Välillä katson televisiota, mutta luen vielä sen jälkeen, jotta uni tulisi helposti. Toimii minulla. Nukahdan noin kello 12.
Tämä työttömyys ei ole onneksi vaikuttanut uneen. Nukkua tuhisen yhdeksän tuntia. Ja aamulla olen pirteä.


               Lenkiltä tulossa.



maanantai 14. syyskuuta 2020

Ole elämäsi päättäjä




Jos huomaat jumittuvasi päättämämättömyyteen tai yhtenään katuvasi valintojasi, päätöksentekotaitoja kannattaa harjoitella.

Lähikaupasta voi valita 189:ää erillisiä irtokarkkeja ja internet on mahdollistanut maailmanlaajuiset ostos-, elämäntyyli- ja ajatusmarkkinat. Voimme vapaasti valita ja ostaa ja omaksua. Sitähän me haluamme?

Kyllä, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tosiasiassa liian moni valhtoehto tekee päätöksestä hankalaa ja meistä tyytymättömiä.

Käytännössä pienetkin päätökset aiheuttavat meissä sisäisiä ristitiriitoja ja epävarmuutta. Siksi päätämme huonosti tai vatvomme asiaa liikaa.



Seuraavan kerran kun saat itsesi kiinni jahkailusta,  muista, ettei kukaan tee päätöksiä umpimähkään vaan niiden takana on aina arvot.

Vankka tietoisuus omista arvoista helpottaa päätöksentekoa ja auttaa parempiin ratkaisuihin: Arvostan kyllä luontoa, joten vastaan kyllä, kun luonnonsuojelujärjestö pyytää tukea.

Omien arvojen mukaan eläminen ja päättäminen takaa sen, että ihminen voi keskimääräistä paremmin ja elää onnellisempana.

Toisin aina ei ole selvää, mikä on paras tapa toteuttaa arvojaan. Paiskia töitä perheen taloudellisen hyvinvoinnin eteen vai olla paljon läsnä arjessa.



Olen herkkusuu. Yökukkuja. Laiskimus.Muun muassa näihin vedotaan psykologin vastaanotolla, kun selvitetään, miksi elintapojen muutos ei onnistu. Ikään kuin opitut tavat olisivat silmienvärin tai luuston rakenteen kaltaisia pysyviä ominaisuuksia. Niillä ihminen peittää motivaatioonsa liittyviä ristiriitoja ja oikeuttaa itselleen huonot päätökset tai tekemättömyyden.

Sanomme arvostavamme terveyttä, pärjäämistä koulussa ja hyvää suorituskykyä töissä. Lisäksi tiedämme, mikä näiden arvojen kannalta olisi parasta, mutta haluamme juuri nyt ihan toista. Lenkin, läksyjen tai unen sijaan meitä vetää puoleensa sohva ja televisio.



Huono ja yleinen tapa on myös se, että ihminen paahtaa täysillä ja saattaa itsensä uupumukseen tai ylikuntoon. On kuitenkin sallittua välillä heittäytyä tekemättömyyteen ja tehottomuuteen.

Jotkut ihmiset analysoivat faktat ja päättävät niiden perusteella. Tunneihminen elää sydämensä mukaan. Tunne ja järki ei ole kuitenkaan toistensa vastakohtia. Järjen vastakohta on tyhmyys, tunteen taas tyhjyys ja turtumus. Kun päätöksenteosta ei suljeta kumpaakaan, käytetään tunneälyä.



Toiset osaavat tehdä fiksuja päätöksiä nopeasti. Toiset taasen voivat päättää nopeasti ja tyhmästi. Mitä vaikeampi päätös on, sitä enemmän siihen liittyy epämukavaa oloa. Koska ihmisen taipumus on päästä irti mielipahasta ja huonosta olosta, hän päättää nopeasti mitä tahansa, jotta saisi asian pois mielestään.

Hätäilyn sijaan meidän pitäisi tietoisen mielemme tasolla käsitellä aivojen aiheuttama tunnereaktio. Vaikka maailma on muuttunut paljon, aivot toimivat samalla tavalla, kun ovat toimineet 10 000 vuotta. Niiden tehtävä on pitää meidät hengissä, joten ne tiedostavat aavistamastaan vaarasta heti, kun edessämme on tärkeä päätös.




Lähteet:Hyväterveys 11/2020, kuvat omat

perjantai 11. syyskuuta 2020

Syyskuun alun kuulumisia



Olin kaksi viikkoa sometauolla. Ja täytyy sanoa, ettei ollut mitään himoja päästä someen. Olen yleensäkin pitänyt viikonloput sometaukoa. Viikko vierähti nopeasti.

Olen nyt kotirouva, kun en ole työssä. Aamulla tuntuu vähän oudolta mutta myös helpottavalta, kun ei tarvitse mennä töihin. Mutta tulevalle päivälle pitää tehdä toimintasuunnitelma ja rutiineista on pidettävä kiinni.  Kuitenkin aamut ovat hitaita ja nautinnollisia aamuja lojua sängyssä.


Työn loppuminen on minulle kriisi, mutta onneksi siihen sopeutuu aikanaan. Olo on nykyisin usein alakuloinen. Mutta onneksi on kuitenkin tasapainoinen olo.Kriisin käsittelyssä on viisi vaihetta: sokkivaihe, kieltäminen, reaktiovaihe ja sopeutuminen. Minä olen mielestäni tuossa käsittelyvaiheessa.

Aloin kolmen ja puolen vuoden jälkeen katsomaan taas televisiota. Joinakin iltoina unohdan sen kokonaan. Olen koukussa Beck-rikossarjaan. Katson myös uusittuja Kumman kaa-jaksoja ja Syke-sairaalasarjaa. Dokumentteja ja uutisia. Joskus jonkin elokuvan.


Iltaisin luen nauttien kolmekin tuntia. Nyt luen tätä kirjaa:



Vaikka elämä on nyt aika matalalentoa, ilo kuitenkin pirskahtelee ja kuplii minussa välillä. Etenkin olen iloinen vapaudestani!

Tämä kotirouva on ruvennut säilömään. Kotirouva ei siivoa kuin kerran kuukaudessa. Minusta lukeminen on hyödyllisempää kuin nurkkien hinkkaaminen.


Olen nyt innostunut mustikan poiminnasta,olen poiminut 70 litraa. Tämä on hyvin outoa, koska en ole ainakaan 20 vuoteen pitänyt marjojen poimimisesta vaan olen erikoistunut sieniin.

Mutta kun olen herkkä innostumaan. Esimerkiksi kesällä innostuin sirkkelöimään ja moottorisahaamaan talven polttopuut. Joka ikinen aamu oli päästävä sirkkelöimään. Nyt sama tuon mustikan poimimisen kanssa.

Omenoita tuli paljon. Tein sosetta, piirakoita ja lopulta keksin kuivaamisen. Ja kuinka hyviä ja makeita kuivatut omenan lohkot on!


Mustikasta olen tehnyt piirakoita, hilloa, mehua ja pakastanut niitä. Nyt ei pakastimiin sovi enää enempää. Niinpä myös kuivaan niitä.


Pullataikinapohjainen mustikkapiirakka on vain niin parasta.


Mustikkamehua ja omia luumuja. Luumupuut tekivät luumuja viiden vuoden odottelun jälkeen.

Mustikat kuivurissa.




Mustikoiden siivoaminen koettelee kyllä hermoja, kun on niin hidasta puuhaa. No, opinhan taas kärsivällisyyttä. Oppimassahan täällä ollaan.

Sormet ovat sen näköiset, että mustikoita ollaan poimittu.



Olen säilönyt myös oman maan avomaankurkkuja. Tein suolakurkkuja ja maustekurkkuja.



Olen opetellut tekemään raakasuklaata. Siihen ei tarvitse muuta kuin kaakaovoita, kaakaojauhetta ja jotakin makeuttajaa. Jos haluaa tehdä maitosuklaata, lisätään maitojauhetta. Lisäksi makua tuomaan voi lisätä kuivattuja marjoja ja hedelmiä, pähkinää. Vain mielikuvitus on rajana. Ja nams, miten hyvää se onkaan. Ihme että painoni on pysynyt tavoitepainossa.

Kuvan suklaassa on murskattua saksanpähkinää ja rusinoita. Kaakao ei ole tässä satsissa raakakaakaota vaan sitä tuttua van Houtenia. Raakakaakaota pitääkin tilata  taas Ruohonjuurelta, kun viime kerralla tilasin  liian pienen pussin.

Raakasuklaaseen tulee siis raakakaakaovoita ja raakakaakaota. Raaka nimitys tulee siitä, että aineksia ei ole lämpökäsitelty missään vaiheessa.  Raaka kaakaovoi on kylmäpuristettu. Siksipä raakasuklaassa on paljon antioksidantteja ja lukuisia mineraaleja, joita tavallisessa pitkälle prosessoidussa suklaassa ei ole. Siinä on myös mielihyvävälittäjäaineen Serotoniinin esiastetta tryptofaania, mikä kohottaa mielialaa. Pitäisi kirjoittaa ehkä oma postaus raakasuklaan teosta.







Kurpitsa tekee hedelmää. Se on vallannut laajan alueen penkistä ja kasvaa monen metrin mittaiseksi. Sanon sille usein, että olet hölmö kasvi, aina jonnekin menossa. Juttelen siis kasveille. Ihan oikeasti.




Vesimelonikin teki ilman kasvihuonetta hedelmää.


Siiri-kissi kasvaa ja vahvistuu, eikä ole enää ollenkaan ujo, ei pelkää vieraitakaan kuten esimerkiksi kahta ystävääni, jotka kävivät kahvittelemassa.


Seuraavaksi aion kuivata kasvikuivurissa pienen chili-satoni.



Tomaattiakin tuli talon eteläseinustalla hyvin.


Hyvää viikonloppua kaikille!