Avioero yllättäen

Noin puolet suomalaisista pääyy eroon.Etenkin 50-59 vuotiaat   ja myös 60-69 vuotiaat eroavat entistä enemmän.

Erossa menettää parisuhteen, myös yhteisen tulevaisuuden. On luovuttava haasteista kuten yhdessä matkustamisesta ja lapsen lapsista nauttimisesta.

"Pahimpia ovat yllätyserot. Jos niihin vielä liittyy uskottomuutta. Järkytys  suru  ja viha voivat lamaannnuttaa  täysin" , sanoo pari- ja perhepsykoterapeutti  Nina Kauppinen.

Kun maailma pirstoutuu, voi tuntua siltä, ettei pääse edes sängystä ylös.Ikävissä ja murskaavissa tunteissa saa aluksi rypeä: se on niiden kohtaamista ja käsittelyä.

"Kynnys erota eläkeikäisenä oli aiemmin todella korkea. Asenne avioliittoon on ollut sellainen, että yhdessä ollaan loppuun asti, koska on naimisiin menty. Taloudellisestikin eroaminen oli vaikeampaa kuin nykyään."

Nykyään kuusikymppiset ovat hyväkuntoisia ja elävät täysillä. Talous on usein kunnossa ja valinnanvaraa on, ihastuminen sen suhteen, miten haluavat loppuikänsä viettää.

Eron kanssa samoihin aikoihin osuu monesti jokin muu kriisi. Jos vanhempi tai ystävä kuolee, omakin vanheneminen ja kuolema alkaa pelottaa.

Joku sattaa ostaa moottoripyörän tunteakseen elävänsä täysillä, joku toinen ihastuu.

"Pitkässä avioliitossa ihastuminen ulkopuoliseen on iso riski. Pitkäaikainen puoliso pystyy harvoin kilpailemaan uutuudenviehätyksen kanssa, ja ihastuminen sekoittaa vanhemman ihmisen pään", Kauppinen toteaa.

Usein vanhaa pariskuntaa rasittavat eripariset seksihalut.  Mies voi kärsiä eroktiohuolista, nainen alapään kuivuudesta ja molemmat haluttomuudesta. Seksielämän ei tarvitse olla nyt ohi vaan siihen voi löytää uusia muotoja.

Jos puoliso sairastuu, saattaa olla vaikea hyväksyä ajatus, ettei itselle ole luvassa vanhuuden turvaa kumppanista.

"Silloin pitää vain yrittää kurottaa muita ihmisiä kohti, hankkia uusia harrastuksia ja mennä vaikka vertaistukiryhmään. Jos ei heti uskalla ihmisten ilmoille, netin vertaistukiryhmätkin voi auttaa alkuun."

Vaikka puhuminen läheisten kanssa on hyvin tärkeää, kukaan ei halua kuormittaa sukulaisia ja ystäviä liikaa. Vertaistukeen perustuva eroryhmä on hyvä paikka puida eroon liittyviä tunteita.

Luottamusta kannattaa etsiä erityisesti itsestään. Jos ottaa sopivan kokoisia haasteita ja huomaa pärjäävänsä yksinkin, maailma alkaa taas tuntua hyvältä paikalta elää ja nauttia elämästä.

"Selviytyminen on myös päätös: en jää tähän rypemään enkä katkeroidu vaan käyn kaikki surun, vihan ja pettymyksen tunteet läpi ja jatkan elämää."  

"Monesti eroa seuraa jossakin vaiheessa helpotuskin. Nyt saa ainakin tehdä asiat omalla tavallaan. Se voi tuntua yllättävän hienolta."

Pidän nyt noin viikon tauon postaamisesta. Muun muassa metsässä sienet ja puolukat odottavat.

Lähteet:ET/15, kuvat Pexels 

Viisi vinkkiä miten saa itsensä liikkeelle

 

Nämä koskettavat myös minua. Ennen kävin kävelemässä tai juoksemassa lenkillä joka päivä. Nyt olen tämän virtsaummen takia käynyt vain viikossa kolme kertaa kävelemässä. Kuntosali on ihana, mutta nyt se on kielletty minulta. Joskus on tosi raskasta lähteä lenkille. Mutta muistelen, miten hyvä olo yleensä on lenkin jälkeen.

1. "Olo on väsynyt"

Kiireisen päivän jälkeen olo voi olla hyvin väsynyt. Nyt lähde viiden minuutin kävelylle, ja jos edelleen väsyttää, anna itsellesi lupa kääntyä takaisin. Muussa tapauksessa jatka kävelyä.

2. "Yhtään ei huvita"

Ajattele hyvää oloa, joka tulee kävelyn jälkeen: keho vetreytyy ja energia kasvaa. Kaikki lenkit vie kohti parempaa kuntoa. Joitakin auttaa "tekosyy"  kävellä kauppaan tai lähteä kuuntelemalla äänikirjaa tai musiikkia.

3. "Tuntuu raskaalta" 

Yksi tavallisimmista virheitä on aloittaa liian kovaa. Ja sitten kyllästyä siihen. Alkuvaiheessa kävely voi olla matalatehtoista. Kannattaa vaihdella myös reittejä.

4. "Olen niin hidas"

Harva ihminen kiinnittää huomiota toisten vauhtiin tai tyyliin. Hitaasti aloittaminen on järkevää, sillä silloin rasitus pysyy sopivana ja liikunnasta on helpompi tehdä tapa.

5. "Aikaa on vain vartti"

Tämä on merkittävästi enemmän kuin nolla minuuttia. Lyhytkin kävely katkaisee istumista ja vilkastuttaa verenkiertoa ja nostaa aineenvaihduntaa. Jos aikaa on vähän, voi kävellä rivakasti ja tehdä vartista viikon tehokkaimman harjoituksen.

Lähteet: Hyvä  Terveys 9/2026, kuvat Pexels

.

Nyt hippihei liikkumaan!

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö

 

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö sotketaan usein narsismiin. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö esiintyy hieman enemmän kuin narsismia.

Häiriön ytimessä on piittaamattomuus toisten tunteista, sosiaalisista normeista ja oman toiminnan seurauksista.

"Narsistia kiinnostaa hyvin paljon se, mitä muut hänestä ajattelevat. Epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä sairastava ei piittaa muiden ajatuksista", sanoo oikeuspsykiatrian professori Markku Lähteenvuo.

Epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä on monesti vaikeuksia ylläpitää kestäviä ihmisuhteita. Vuorovaikutuksessa se näkyy välinpitämättömyytenä, tunnekylmyytenä ja jopa julmuutena.

"Henkilö voi olla miellyttävä esimerkiksi, jos hän haluaa seksiä, mutta muuten hän voi unohtaa toisen kokonaan. Riski perheväkivaltaan on selvästi kohonnut, mikä ei tarkoita, että kaikki siihen syyllistyvät olisivat epäsosiaalisia", Lähteenvuo sanoo.

Epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä voi kärsiä, vaikka ei koskaan syyllistyisi rikoksiin, mutta tämä on harvinaista. Miesvangeista puolella on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.

Psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön äärimuoto. Psykopatiaan liittyy syyllisyyden, katumuksen ja empatian tunteiden puuttuminen sekä usein narsistisia ja sadistisia piirteitä.

Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön kehittymiseen vaikuttaa sekä perimä että kasvuympäristö. Epävakaa kasvatus on häiriölle altistava tekijä. Kun lapsi ei pysty ennakoimaan vanhempiensa reaktioita, hänelle ei kehity käsitystä syyn ja seurauksen suhteista.

"Puhutaan järjestelmällisestä epävakaasta käyttäytymisestä.Sellaisesta, että yhtenä päivänä tulee karkkia ja toisena turpaan. Kaikki tekevät virheitä, eivätkä yksittäiset lipsahdukset johdonmukaisuudessa pilaa ketään", Lähteenvuo sanoo.

Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön oireet alkavat aina ennen 15 vuoden ikää.Taustalla on yleensä käytöshäiriö, johon voi kuulua rajoista piittaamattomuutta, karkailua ja päihteiden käyttöä.

Vaikeita oireita sisällään pitävä ADHD voi myös lisätä riskiä sairastua epäsosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.

Rikoksia tekevä ja toisten tunteista ja ajatuksista piittaamaton henkilö ei helposti herätä empatiaa muissakaan, mutta Lähteenvuo toivoo, että oppisimme ymmärtämään häiriöitä ja näkemään syyt niiden taustalla. Ei kukaan rakenna itsestään tietoisesti piittaamatonta. Lähteenvuo sanooo, että ihminen on voinut lapsuudessaan  nähdä paljon pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. "Se on voinut tehdä liian kipeää, ja empatiakyky on ehkä ollut pakko sammuttaa."

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.8.2026, kuvat Pixabay

Elämää maalla 124.

Rakkaat daalian kukat. Olen odotellut jo pitkään niiden kukintaa, koska tuntui, että ne kasvattaisivat vain pelkkää lehdistöä. Nyt ne ovat ruukuissa tosi isoja.

Käytiin miehen kanssa taidekeskus Salmelassa kesänäyttelyssä. Jostakin syystä se ei nostanut tunteitani pintaan. Oli jotenkin lattea silloin mielelleni.

Mentiin sinne etenkin Reidar Särestöniemen kuvia katsomaan, mutta ne olivat jossakin Vuohijärven galleriassa esillä.

Nautin taiteesta, koska se heiluttaa mieltäni. Piristää. Koskettaa.

Homeopatian kanssa ei tullut tällä viikolla mitään. Sovin puhelimessa erään homeopaatin kanssa, että tulisin osoitteeseen Mikonkatu 6. Mutta osoitteessa oli vain hotelli. Minulla oli aika kello 11 ja olin kahtakymmentä vailla siinä hotellin edustalla. Hermostuneena menin hotelliin ja kysyin homeopatiakeskusta. Virkailijat eivät tienneet mitään.

Aivan liehuin huolesta kadulla.Menin sitten vastapäätä olevaan kukkakauppaan. Ei heilläkään mitään  tietoa. Kysyin varmasti neljältä vastaantulijalta asiasta. Kukaan ei taaskaan tiennyt mitään. Tuli sitten empaattinen nainen, joka  etsi tiedot nopeasti kännykästä: keskuksella on vain etävastaanottoja. Mutta kun olin sopinut hoitajan kanssa kohtaamisen kasvoista kasvoihin.

Soitin sitten sinne homeopatiakeskukseen. Mieshoitaja vastasi puhelimeen ja toisti, että heillä on vain etävastaanottoja. Silloin tällöin yksi hoitaja käy Mikkelissä. Hän sanoi kertovansa hoitajalle, että hoitoa vaille jäänyt potilas soitti ja että hoitaja soittaisi takaisin. Soittoa ei tullut. Soitin iltapäivänä sinne, mutta oli vastaaja päällä. Hoitaja ei sitten soittanut seuraavanakaan päivänä - ei ollenkaan.

Netistä löysin sitten hoitajan, joka työskentelee Hirvensalmella, ja meiltä on sinne vain 20 kilometrin matka. Mikkeliin on 80 kilometriä. Soitin sinne monta kertaa, mutta puhelin oli varattu. Päivällä. Illalla. Myöhään illalla.

Tuntuu nyt näiden kokemusten takia, että hoitajat ovat epäluotettavia.  Kaiketi jätän tähän homeopatian. Kyllä ensi viikolla vielä soitan noihin puhelinnumeroihin. Haluaisin niin kokeilla homeopatiaa.

Vähän ihmettelen, että on vain etävastaanottoja: miten hoitaja voi kunnolla nähdä silmän iiriksen. Ehkä hoito vain keskittyy puhumiseen.

Olen niin vihainen siemenyritykseen Impecta Förhandeliin. Tilasin talvella nimenomaan köynnöskrassien siemeniä, mutta nyt suurin osa on pensaskrasseja. Voi hemmetti. Kukkaköynnös seinä ei kuki muuten kuin mustasilmäsusannalla ja pensaskrassilla. Kelloköynnökset kukkivat myöhään. Otan yhteyttä tähän siemenyritykseen ja  en tilaa sieltä enää mitään.

Nyt kun voin olla ihmisten ilmoilla, varasin ajan kampaamoon. Sain sen syyskuun alkuun - hiukseni on kuin harakanpesä. En kestä katsoa peilistä.

Kuolinpesän laatikot odottavat purkamista miehen osalta. Ehkä häneltä menee jouluun. Olen purkanut kaikki kirjat hyllyyn, käynyt vaatteet läpi ja tarkastanut satunnaiset roinat, joita oli todella paljon. Mies oli vain kaatanut kaapin kerrallaan laatikoihin ja jätesäkkeihin. Mies kielsi minulta paperiroskaa sisältävien laatikoiden purkamisen. Olen kuulemma liian nopea ja huolimaton. Noh, miehellä on iso homma käydä kaikki paperit läpi.

Kystofix katetri on kyllä hyvä. Sain sen virtsaumpeen, joka seurasi viittä peräkkäistä virtsatientulehdusta. Katetrin letku ei ole enää alapäässä vaan vatsalla. Tosin sen reikää on hoidettava huolella. Suihkuttaa. Kuivata huolellisesti ja vaihtaa sidosharsotaitos. Sen kanssa voi myös pissata luonnollisesti. Minä olen pissanut jo sen asentamisesta lähtien. Aivan kuin virtsaumpea ei olisi ollut milloinkaan. Olen tästä tavattoman kiitollinen.

Viime viikonloppuna oli ystävä kylässä. Perjantaina syötiin herkkuja ja juotiin viiniä. Lauantaina käytiin mustikassa. Sunnuntaina sienessä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Joka viides syntyy ujona

Moni ujo muistaa lapsuudestaan, että heitä on patistettu sosiaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi sukulaisen häihin. Psykologi Joni Martikainen kuitenkin sanoo, että tilanteet voivat olla ujolle hyvin ahdistavia, joskus jopa traumaattisia.

Muistot voivat nostaa vielä aikuisenakin häpeän tai itkun pintaan ja aiheuttaa kehollisia reaktioita kuten sydämentykytystä.

Ujous ymmärretään usein väärin. Sen voidaan ajatella olevan piirre, jonka voi napsauttaa pois päältä. Mutta ujous on synnynnäinen, hermostoon liittyvä piirre, joka koskee noin joka viidettä ihmistä.

"Hermosto valpastuu etenkin, kun tilanteeseen liittyy epävarmuutta: ihmiset ovat vieraita, tilanne on uusi tai siinä voi tulla arvioiduksi, kuten työhaastattelussa tai ensitreffeillä", Martikainen kuvailee.

Tutkimukset ovat myös osittaneet, että mitä vähemmän raskaana oleva äiti saa auringonvaloa, sitä todennäköisemmin syntyvä lapsi on ujo.Syyksi epäillään melatoniinia, jonka eritys lisääntyy pimeässä ja joka saattaa vaikuttaa sikiön serotoniinijärjestelmään, ja tämä voi osaltaan vaikuttaa lapsen temperamenttiin.

Ujoutta pidetään usein negatiivisena, jopa haitallisena piirteenä, joka istuu huonosti nykyajan sosiaalisiin vaatimuksiin. 

Ujo saattaa itse tulkita ympärillä olevia ihmisiä liikaakin. Hän pelkää, että kaikki huomaavat punaiset posket tai takeltelevat sanat ja että tämä pilaa ensivaikutelman.

Noin viidennekselle ujoista kehittyy sosiaalisten tilanteiden pelkoneuroosi. Riskiä voivat lisätä ylisuojeleva tai nöyryyttävä kasvatus ja koulukiusaaminen.

Ujoilla on omat vahvuutensa: he ovat myötätuntoisia, luovia ja avuliaita.

"Ujolle on tyypillistä pohtia ja olla empaattisia. Sanoinko tyhmästi tai loukkasinko jotakuta. Se voi olla aika ajoin raskastakin, mutta hyvä puoli on se, että ujot pyrkivät korjaamaan ristiriitoja. Siksi heillä on yleensä vähemmän konflikteja", Martikainen toteaa.

Ujoilla on keskimääräistä paremmat läheiset ihmissuhteet. Heitä pidetään hyvinä ystävinä, työtovereina ja kumppaneina.

Piilottelun sijasta ujous kannattaisi tuoda esiin sanomalla suoraan esimerkiksi, että minua jännittää tulla juhliin, koska en tunne sieltä ketään. Kun paljastaa tunteensa, yleensä muut ovat myötätuntoisempia ja kannustavampia kuin ujo luulikaan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.3.2026, kuvat Pixabay

Tunteiden patoaminen heikentää hyvinvointia

Aikoinaan Time-lehdessä spekuloitiin, että vihan patoaminen aiheuttaa jopa syöpää. "Ehkä", vastaa terveyden, hyvinvoinnin ja psykologian dosentti Marja Kokkonen. Taasen "tuskin", sanoo psykologian dosentti Jallu Lindblom.

Itsensä hiljentämisellä tarkoitetaan omien tarpeiden sivuuttamista ja muiden miellyttämistä. Suurimmillaan ihminen voi tottua sivuuttamaan omat tarpeensa niin perusteellisesti, ettei enää toimi itselleen aidolla tavalla.

Kokkosen mukaan itsensä hiljentämistä pidettiin kauan erityisesti naisiin liittyvänä ilmiönä, mutta myöhemmin sitä on havaittu paljon myös miehillä.

Tutkimuksissa on havaittu, että tunteiden patoaminen saattaa heikentää hyvinvointia. Timen esseessä viitataan tutkimukseen, jossa seurattiin 3682 henkilöä kymmenen vuoden ajan. Naiset, jotka eivät ilmaisseet tunteitaan ja ajatuksiaan riidellessään kumppanin kanssa, kuolivat tutkimuksen aikana neljä kertaa todennäköisemmin kuin muut.

Tutkimuksissa tunteiden tukahduttaminen on yhdistynyt päihteiden käyttöön, tunnesyömiseen ja vähäiseen liikuntaan.

Itsensä hiljentäminen voi     näkyä myös siinä, ettei pidetä omasta  terveydestä riittävästi huolta.

Kokkosen mielestä tunteet vaikuttavat kaikkeen. "Olisi vanhanaikaista ajatella, että jokin sairaus koskettaisi ainoastaan kehoa tai mieltä", hän sanoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.7.2026, kuvat omat

Elämää maalla 123.

 

On torstai. Tultiin juuri sairaalasta kirurgian vastaanotolta. Mies puhuu keittiössä Kille-kissalle ja silittää häntä pöydän ääressä. Minä yritän etsiä sopivia kotivaatteita ajatellen vatsan reikään sopiviksi. Ei puristaisi liikaa, mutta puristaisi vähän.

Minulla on ollut virtsaumpi jo monta kertaa. Se on raivostuttavaa!

Sain kystofix-katetrin. Olen tyytyväinen, koska sen kanssa voi halutessaan virtsata normaalisti, kun vääntää sylinterin kahvan alas päin. Tänään sen on oltava koko ajan ylös päin. Kystofix-katetri on siitä hyvä, että siitä saa paksun letkun ja virtsankeräyspussin pois. Voi käydä ihmisten ilmoilla, kun on vain pieni katetrin osa mukana - jee! Kuntosali kiellettiin edelleen. Saunassa voin käydä.

Minä luulin, että tänään on vain virtsarakon tähystys, mutta ilokseni asetettiin tuo kystofix. Se helpottaa elämää niin paljon. Yöksi on laitettava se auki ja liitettävä letku ja virtsankeräyspussi siihen.

Operaatiossa vietiin vatsan läpi virtsarakkoon katetrin pieni letku jonkun terävän avulla.Vatsaan jää reikä. Lopuksi kirurgi vielä veisti puukolla katetrin reiän aukon suuremmaksi. Niin, puukkoa hän pyysi kyseiseen operaatioon. Se sattui minua vähän. Kirurgina oli kirurgiaan erikoistuva nuori nainen, joka teki reiän hellemmin kuin mieskirurgit. Kystofix asetettiin minulle jo kokonaisuudessa kolme kertaa. Aikaisemmat kirurgit ovat olleet miehiä, eikä niin herkkäkätisiä - eivätkä ole puuduttaneet. Tämä nuori nainen puudutti.

Penäsin sairaanhoitajalta, miksi minulle tulee virtsarakontulehdus ja virtsaumpi niin usein. Hän ei tiennyt syytä. Ainoastaan sen, että olen virtsarakontulehduksen jälkeen - monien peräkkäisten sellaisten -  vain altis virtsaummelle. Hän esitti, että kannattaa ennalta ehkäistä virtsis juomalla karpalomehua, ja minä olen juonut jo monta kuukautta. On onneksi ollut vain yksi virtsis pariin kuukauteen.

Katetrin kanssa pitäisi olla erittäin tärkeä puhtaudesta. Minä en ole ollut. Nytkin kirjoittaessani keräyspussi ja osa letkua on lattialla. En ole koskaan kunnolla varonut. Sitä pitäisi käsitellä vain puhtain  eli desinfioiduin tai saippualla pestyin käsin. En kerta kaikkiaan jaksa lutrata koko ajan käsiäni. Joskus desinfioin käsidesillä yhden putken pään.

Noh, siinä sairauskertomus. Huomenna menen homeopaatin vastaanotolle, jota yksi kommentoija suositteli. Olen vähän skeptinen. Esimerkiksi siitä että homeopaatit tintraavat, vähentävät ja laimentavat lääkettä niin paljon. Opiskeluaikoina oli yksi kaveri, joka oli käynyt homeopaatilla. Hän oli erittäin innostunut esimerkiksi siitä, että homeopaatti oli ennen hoitoa keskustellut ja kuunnellut niin pitkään. Homeopaatit näkevät silmän iiriksestä sairauksia ja vointia. Aikanaan se hyväksyttiin lääketieteelliseksi hoidoksi, mutta nykyisen ei enää - se on vain vaihtoehtohoito. Huomenna sen näen.

Täällä vilja ei ole vielä keltaista ja tuleentunutta. Rakastan tuleentunutta viljaa. Se on leivän perusta. Kerään aina tuleentunutta viljaa maljakkoon.

Olen leiponutkin hapanjuurileipää luomujauhoista. Eilen illalla meni kello 23 asti, että sain leivät - ruismimmit -valmiiksi. Viikonloppuna aion tehdä ruisraskin ja leipoa ruislimppuja. Hapanjuurileipominen on alkanut keskittyä ruisleipään. Olen kyllä myös välillä leiponut vehnäistä ranskalaista ja kreikkalaista maalaisleipää. Viimeksi leivoin kauraleipää, mikä on erittäin maistuvaa. Ehkä ensi kerralla teen vaaleaksi leiväksi speltti-vehnäleipää. Saas nähdä.

Luin Siri Hustvedtin kirjan Haamutarinoita. Se kertoo hänen miehestä kirjailija Paul Austerista, joka kuoli keuhkosyöpään 77-vuotiaana pari vuotta sitten. Pidän paljon molemmista kirjailijoista, ehkä Paul Austerista enemmän. Mutta myös erittäin paljon Siri Hustvedistä.

Kirja kertoi heidän yhteiselämästään, kuolemasta, surutyöstä, neurotieteestä, biologiasta ja lääketieteestä. Kirja oli myös opettavainen, vaikka sitä hallitsi suru. Upea kirja! Suosittelen, jos on jo ennalta Paul Austerin fani tai muutenkin naisen kirjoittamasta herkästä pitävälle.

Olen Netflixissä tutustunut sarjaan Onko rakkaus sokea. Katson nyt brasialaista sarjaa. Formaatti on melko kiinnostava. Aluksi ihmiset puhuvat toisiaan näkemättä kopeissa. Sitten valitaan puoliso ja lähdetään unelmalomalle. Sen jälkeen alkaa arkinen yhteiselo. Lopuksi mennään naimisiin tai ei. Oikeaa hömppää! Mielenkiintoisinta on nähdä heidän arkinen osuus, josta näkee melko heti, menevätkö kihlautuneet naimisiin. Että sellaista.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kuvat Pixabay