keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Sosiaalinen jännittäminen

 


Hesari teki kyselyn jännittämisestä, ja noin 300 ihmistä vastasi siihen. Useimmilla jännittäminen liittyi arjen tavallisiin  tilanteisiin, esimerkiksi puhelimella soittamiseen ja kaupassa käyntiin.


Eräs vastaaja kertoi jännittävänsä tuttuihin törmäämistä ruokakaupassa niin paljon, että kokee parhaaksi piilotella hyllyjen takana, jos näkee tutun.


Melkein kaikki vastaajat kertoivat jännittävänsa itsensä esittelyä ja esiintymistä.



Suurin osa kaikista ihmisestä jännittää joskus, olipa sitten kyse treffeistä, työhaastattelusta tai tuntemattomalle puhumisesta. Jännittäminen silloin tällöin kuuluu elämään. Sosiaalisesta jännittämisestä kärsii jossakin elämänvaiheessa 10-15 prosenttia ihmisistä. Esiintymisjännitys puhkeaa usein murrosiässä.


Jos emme jännittäisi ollenkaan, elämässä kokemamme tilanteet olisivat kokemuksina paljon latteampia. Jännittämisen kautta tunnistamme asioita, jotka ovat meille tärkeitä.


Perimmäistä syytä jännittämiseen on hankala löytää. Yksi syy on se, että ihmisellä on taipumus skannata häneen kohdistuvat suuret ja penetkin riskit. Ihmismielellä on taipumus maalata piruja seinälle. Kun mietimme tulevaa, näemme ensin riskit, vaikka todellisuudessa kaikki menisi hyvin.



Esimerkiksi kun ihminen saa kutsun juhliin, joissa ei tunne kunnolla ketään, hän jännittää juhliin menemistä ja kuvittelee itsensä päästävän sammakoita suustaan tai että ei pysty puhumaan kunnolla lainkaan. Mutta jos hän rohkenee mennä juhliin ja kaikki sujuu hyvin, hän ajattelee onneksi menin. Tällainen ajattelu on melko yleistä.


Yksi syy siihen, että jännittävät tilanteet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä , on voimakkaat fyysiset reaktiot, kuten vapina, punastelu, vatsakipu. Ja ihminen alkaa keskittyä oireisiinsa,eikä asiaan ja näin oireet vain pahenevat. Yksi keino olisi nimen omaan keskittyä tiiviisti asiaansa, eikä hävetä jännitysoireita, jotka kuuluvat luonnollisena osana sosiaalisiin tilanteisiin.


Reagoimme jännittäessä samalla tavalla kuin kivikaudella reagoitiin vaaran uhatessa: kehomme valmistuu pakenemaan tai puolustautumaan, jolloin keskittymiskyky katoaa ja puhe takeltelee. Jännittäminen on osaltaan sitä, ettei halua kokea jännittämisen fyysisiä oireita uudestaan.



Mistä sitten tietää, kannattaako hakea apua jännittämiseen? Apua kannattaa hakea, jos sosiaalinen jännittäminen haittaa liikaa arjen toimintoja. Jos ihminen alkaa välttää usein sosiaalisia tilanteita tai niissä ollessaan turvautuu vuorovaikutusta muuttaviin turvatoimiin, kuten ei katso toista silmiin tai puhuu vain hyvin hiljaa hyvin lyhyesti. Usein kiusallisia tilanteita syntyy juuri tämän turvakäyttäytymisen vuoksi, toista saatetaan pitää jopa töykeänä.


Paras keino esiintymisjännitykseen on harjoitella sosiaalisia tilanteita ja altistaa itsensä niille, vaikka se tuntuisin todella vaikealta. Kannattaisi keskittyä asiaansa, eikä jännitysoireisiin; voisi ajatella, että jännitysoireet ovat luonnollisia ja kuuluvat sosiaalisiin tilanteisiin.




Lähteet: Helsingin Sanomat 17.12.2020, kuvat omat

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Surutyöni 28.



Rakas Vera-tyttäreni kuoli 9.1 yllättäen. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Hän oli terve ja kuntoili paljon.


Taas on tänä päivänä tuskainen ja samalla väsynyt olo. Yleensä tuska kiinnittyy minuun, kun olen aktiivinen, enkä väsynyt.


Minulle huhtikuu on aina ollut vuoden vaikein kuukausi. Sulava, likainen lumi, ruskea luonto, ruoho litistyneenä maata vasten, roskat lepattavat ojissa. Aurinko jo kuuma ja paljastaa kaiken. Sinivuokot nousevat kuolleesta maasta ja yrittävät kertoa kesästä.


Siksipä T.S Eliotin runo keväästä on tullut rakkaaksi. Kirjoitan sen tähän ulkomuistista, eli saattaa olla virheitä.


Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää

sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa

muiston ja pyyteen, kiihottaa

unelijaita juuria kevätsateella.

Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla

maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä

elämän kuiviin juurikyhmyihin.


Minun tuskani:

On kuin happo joka syöpyy verkkokalvolle.

Visvainen haava johon puukko osuu aina uudestaan.

Kuin maito joka on likaiseen maahan läikytetty.

Kuin pilattu, myrkytetty vesi.

Kuin unelmat jotka ovat nyt murtuneet.


Tuuli puhkuu itsensä loppuun, voimansa rippeillä selaa Elämän kirjaa. Näihin tuskan päiviin, kuukausiin olen kadottanut itseni. Sen mikä oli sielussani kauneinta. Nyt:

Kivinen lehti kääntyy

murtuu tulevaisuus.

Käännyn itseni puoleen

lepään kuin sikiö

tai kissa kerällä.

Onko tuska vain uni

joka vie kaiken aikani?

Hetket hajoavat, todellisuus.



perjantai 16. huhtikuuta 2021

Surutyöni 27.


 

Rakas 22-vuotias Vera tyttäreni kuoli yllättäen tammikuun yhdeksäs päivä. Hän oli terve ja kuntoili paljon. Teen surutyötä.


Nukun hyvin paljon. Saatan nukkua 14 tuntiakin yössä. Muutama päivä sitten nukuin koko yön ja päivän. En ollut krapulassa, koska en ole nyt juonut kahdeksaan kuukauteen.  Minulle tuli krapula helposti, vain muutamasta viinilasillisesta, ahdistus ja levoton sydän.


Ehkä pakenen surua ja tuskaa uneen. Niin Vera et ole koko ajan ajatuksissani. Ei tämä varmaankaan muuta ole. Lepoa ja pakoa. Jotkut lapsensa menettäneet voivat kärsiä unettomuudesta. Olen jutellut tällaisen äidin kanssa. Minulla on aivan toisin päin. Lepo ja pako.


Miehen kanssa olemme alkaneet vähän sisustaa keittiötä tai oikeastaan se on tupakeittiö. Silloin Vera ei ole koko ajan mielessä.Pitkän jahkailun, tutkinnan, kinastelun jälkeen löysimme tapetin, johon molemmat ovat tyytyväisiä. Tapetin nimi on Raparperi. Siinä on muitakin kasveja, pääväri on vihreä, lisäksi violettia ja punaista.


Sinun mielestä Vera  tapetti olisi ollut riemunkirjava ja lisännyt keittiön kirpputorimaisuutta. Niin sinä Vera olisit lohkaissut. Sinun huoneesi on moderni ja tyylikäs. Valkeaa, harmaata ja sinistä. Marimekkoa ja Vallilaa, hirmuisen iso taulutelevisio. Emme vieläkään ole tyhjentäneet sinun huonetta. Ehkä vuoden päästä pystymme siihen. Annamme kaiken olla ennallaan. Paitsi sinun peiton ja tyynyn otin jossakin vaiheessa itselleni ja olen nuuskinut sen tuoksua, sinun tuoksua.


Ostin neljä mattoa keittiöön ja eteiseen. Kolme tilasin 75 prosentin alennuksella Zalando Loungesta ja yhden 40 prosentin alennuksella Vallilalta. Halusin, että matoissa on punaista. Vallilan matto on värikäs ja räiskyvä. Lisäksi ostin pyyhkeitä ja verhot Vallilalta. Syksyllä aloittamani maalausprojekti on kesken. Ehkä vielä jatkan sitä. Kuvissa vilahtaa linssilude Siiri kissamme.









Meidän talo on 1950-luvun lopulta. Keittiö on viimeksi remontoitu 1980-luvulla. Haluaisin teetättää täysremontin keittiöön, uudet keittiökalusteet tiskipöydät ja kaapit sun muut. Uusi lattia, tuota ruskeaa muovimattoa suorastaan inhoan. Muovimaton alla on lautalattia. Sen vain tarvitsisi hioa ja ehkä lakata tai maalata. En ole  saanut puhuttua miestä ympäri. Ehkä jonakin päivänä.


Olen katsonut liikaakin Netflixiltä Shtisel-sarjaa. Se kertoo ortodoksi juutalaisten elämänmenosta koomisestikin. Olen täysin koukussa sarjaan. Tämä johtuu osittain siitä, että olin lukion jälkeen vuoden Israelissa kibbutsilla, josta oli Jerusalemiin vain 20 kilometriä. Olimme siellä miltei joka viikonloppu. Shtisel-sarja sijoittuu Jerusalemiin. Voin aistia vieläkin sen tunnelman. Eläväiset kadut ja kiehtovat rakennukset.




torstai 15. huhtikuuta 2021

Syömishimo selittyy kivikautisilla aivoilla

 



Näin väittää ravitsemusterapeutti Marianna Hölttä. Yksi selitys ruokahimoon löytyy aivojen palkkiojärjestelmästä. Vaikka elämme modernissa tietoyhteiskunnassa, aivomme ovat  periaatteessa samanlaiset kuin metsästäjä-keräilijöillä 10 000 vuotta sitten. Tuolloin ruokaa kannatti nauttia runsaasti silloin, kun sitä oli saatavilla.


Rasvainen ja makea ruoka sisältää paljon energiaa, joka aivojen mielestä edistää hengissä säilymistä. Niinpä palkkiojärjestelmä palkitsee karkkien ja sipsien syömisestä mielihyvähormoneilla. Rasvan ja sokerin makuaromit tuntuvat hyvältä, koska ne osaltaan tarkoittavat paljon energiaa.


Se, kuinka palkitsevalta ruoka tuntuu, vaihtelee tilanteesta toiseen. Vaikka olisi motivaatiota syödä terveellisesti, muun muassa stressaantuneena, univajeessa ja nälkäisenä ei ole helppo olla järkevä. Keho menee herkästi autopilotille, ja aivot haluavat energiaa juuri rasvasta ja sokerista.




Vaikka keho saa rasva-, hiilihydraatti- ja sokeripitoisesta ruoasta nopeaa tyydytystä, ne eivät pidä niin kylläisenä kuin proteiini- ja kuitupitoiset ruoat. Ja kohta on taas nälkä.


Joskus ihmiset saattavat yrittää kontrolloida syömistään tiukilla rajoituksilla. Tässä on se ongelma, että herkun houkuttelevaisuus usein vain kasvaa.


Tiukkoja rajoituksia saattaa seurata usein ylilyönti. Eli kun ottaa lopulta sipsin, syö koko pussin. Höltän mukaan rajoitukset kannattaa purkaa, koska ne aiheuttavat useimmiten vain epäonnistumisen tunnetta. Herkkuja on järkevä niin sanotusti neutralisoida, jolloin myös niiden haluttavuus voi hälventyä.



 

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.4.2021, kuvat Pixabay


  

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Keväisiä juttuja



Minulla on ollut usein keväisin tapana paastota. Tänä vuonna menen helpomman kautta  puhdistustipoilla. Saas nähdä piristyykö mieli, ja tuleeko puhdistunut olo. Frantsilan puhdistustipoissa on jymäkät yrtit, esimerkiksi voikukka ja takiainen.Sandaalikausikin on tulossa. Jalkapohjat täytyy hoitaa kuntoon  terva-pihka salvalla.Ihon voi totuttaa kätevästi aurinkoon kehäkukka-porkkanaöljyllä. Mukavaa keväistä hemmottelua. Kesä alkaa jo olla mielessä. Kesä ja hyttyset. Terva-pihkasalva on oiva apu myös hyttysten puremiin.



Testasin muutamaa tuotetta yhteistyössä Ruohonjuuren kanssa. Ruohonjuuri on perustettu jo vuonna 1982 ja se on ollut eettisen ja ekologisen kaupan edelläkävijä Suomessa. Sen tuotetarjonta on uskomattoman monipuolinen.



Kehäkukka-porkkanaöljy, 30 ml, 18,50 €, Frantsila

Öljyllä on hyvin kaunis pakkaus ja se tuoksuu vienon ihanalle. Sitä käytetään vastaanottamaan ja valmistelemaan aurinko iholle. Öljy sopii myös päivittäiseen ihonhoitoon. Se ravitsee ja rauhoittaa ihoa. Öljyä voidaan käyttää kosteuttamaan myös limakalvoja.



Terva-pihkasalva,Lemminkäisen äidin, 19g, 13,50 €

Desinfioivan, hoitavan, pehmentävävien ominaisuuksien ansiosta salvaa voidaan käyttää ihon halkeamissa ja kovettumissa. Salva on hyvä myös hyönteisten pistojen hoitoon.


Kuusen ja männyn pihka ja terva ovat antibakteerisia, desinfioivia ja tulehduksia hoitavia.


Minä tykkään tervan tuoksusta. On mukava tuoksutella nätistä purkista. Jalkapohjani ovat jostakin kumman syystä kuivuneet ja kovettuneet paljon talvella, vaikka olen hoitanut niitä. Ne on saatava kuntoon tällä terva-pihkasalvalla.



Detox-puhdistustipat, 100 ml, 16,95 19,95, Frantsila

Näitä tippoja kannattaa käyttää, kun haluaa puhdistua sisäisesti ja taltuttaa väsymyskauden.


Tipoissa on voimallisia suomalaisia luonnonyrttejä. Ja kohtahan niitä pääsee keräämään. Jippii! Kuten seuraavia:


                          Takiainen                  

Edistää ruoansulatusta ja ihon terveyttä. Vilkastuttaa aineenvaihduntaa.



Voikukka

Prebioottina tukee vatsan ja suoliston hyvinvointia.  Vaikuttaa maksaa puhdistavasti, siksi se on suosittu detox-yrtti.




Siankärsämö

Parantaa hengitysteiden terveyttä ja vastustuskykyä.



Nokkonen

Suomen superfoodyrtti. Vahvistaa immuniteettia, sydämen ja eturauhasen hyvinvointia. Tekee hyvää hiuksille, kynsille ja luustolle.



Piparminttu, eteerinen öljy, 10 ml, 7,50 € 8,99 

Piparminttu on piristävä, raikas, viilentävä ja hengitysteitä avaava yrtti. Sitä voidaan käyttää myös pahoinvointiin, päänsärkyyn ja hermostuneisuuteen. Piparmintun eteeristä öljyä voidaan käyttää tuoksulyhdyssä, laimennettuna suihkussa, vartalovoiteena ja pyyhehauteina.


Aina kun kaipaan piristystä, poltan piparmintun tai sitruunan eteeristä öljyä tuoksulyhdyssä. Joskus saunassa heitän piparmintun tuoksua löylyihin. Minulla täytyy olla aina säilössä piparmintun öljyä. Pidän paljon mintuista ja kesällä kasvatan piparminttua, viherminttua ja kissanminttua. Kesällä on ihanaa, että on aina tuoretta minttua saatavilla.



Kuvat omat ja Pixabay

maanantai 12. huhtikuuta 2021

Surutyöni 26.



Rakas Vera tyttäreni kuoli yllättäen 22-vuotiaana yhdeksäs tammikuuta. Teen surutyötä.


Taas tuskainen päivä.  Tämä mielleyhtymäkirjoitus purkaa tunteitani, tulee mielen syvistä vesistä, alitajunnastakin.


Lieju, iljanne, kura. Niihin tuska painaa minut. Sydän haavoilla. Tuska tykyttää ohimolla. Miten hiuksetkin voivat olla kurassa? Kumarruinko niin syvään rapakon puoleen.


Minä huudan sinua aurinko. Missä on kultainen hevosesi? Kultainen rumpu? Missä on tyttäreni? Kaikkeni. Rakkain. Aurinko, kuitenkin syksyllä hevosesi väsyy. Rumpusi halkeaa. Minulla on lapseni aina. Kun se on kerran ollut. Synnytetty, ruokittu, rakastettu. Aina.


Mieleni on sohjoinen ja kylmä kunnes tuskan raivotautiset mustat koirat hampaat välkkyen. Välkkyn! Käyvät kimppuuni. 

Haluaisin niin pysähtyä kesäiltaan. Lempeään, lämpimään.

Hitaat puut.

Kukkien vaahto.

Mesiangervon tuoksu kuin raukea päihtymys.

Horisontti suora, sininen.

Veden kirkas välke.

Keinuttaa, keinuttaa.

Lumpeet.

Taivaan holvistot.


Mutta minun ei anneta. En saa. Mustat soukat noidat ovat tehneet sopimuksen. Se on säädetty. Viikkoja, kuukausia tätä tuskaa. Ei vuosia. Minä jollakin konstilla revin sen pois sopimuksesta. Ei niin kauan aikaa. Minä en kestä.


Noidat nauravat minulle. Täsmällinen meteli niistä lähtee. Rujo kulkue. Lepakot sirisevät yössä. Haavoilla maa huhtikuussa. Noidat painuvat maan alle aukosta, jota kavahdan. Kavahdan jään pirstaleiksi. Pelkään. Se on kuolemaksi. Mutta Vera, olisinhan niin luonasi. Mutta onko helvetti olemassa? Onhan se jo tässä, tässä tuskassa. Kenties.



lauantai 10. huhtikuuta 2021

Surutyöni 25.

 


Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen 22-vuotiaana. Lopullista kuolinsyytä ei vielä tiedetä. Vera oli terve ja kuntoili paljon.


Oli pääsiäinen. Nyt sillä ei ollut mitään merkitystä minulle ja emme juhlineet. En laittanut pääsiäisruokia. Söimme niin kuin arjessa. Aikaisemmin olen pitänyt pääsiäistä tärkeimpänä kristillisenä juhlana. Panostanut ja laittanut ruokia ja leiponut melkein enemmän kuin jouluna.


Ei voitu juhlia pääsiäistä, koska Vera on kuollut, eikä tule kotiin. En kokannut ja leiponut hänelle herkkuja. Olin vihainen Jumalalle, koska otti Veran pois täältä aivan liian aikaisin. Mieleen on tullut menneitä pääsiäisiä, kun Vera vielä eli. Itketti. Ikävä ja viha on ollut tunteista eniten päällä. Olen raivonnut ja kiljunut lenkillä siellä missä ei ole ihmisasutusta.


Pääsiäinen meni minulla nettikaupoista tapettia etsien.  Tarjontaa on liikaa. Pakahduttaa. Tapetin valitseminen on yllättävän työlästä. Aiomme tapetoida keittiön yhden seinän. Kumpikaan miehen kanssa ei olla koskaan tapetoitu. Vera unohtuu mielestä, kun selaan kuvia tapeteista. Tekee mieli saada aikaan jotakin kaunista aivan itse. Vaikka on siihenkin - niin kuin elämäänkin - pakotettava itsensä.


Minä olen alkanut Veran kuoleman jälkeen pikkuhiljaa syödä mitä sattuu. Kasvissyöjä olen edelleen. Olin kymmenen kuukautta syömättä valkeaa makaronia ja riisiä. Perunaakin söin vain vähän. Nyt se on muisto vain.


Mies käy yleensä ruokakaupassa, välillä kirjoitan hänelle kauppalistan tai annan vapaat kädet tuoda jotakin,  niistä sitten kokkaan. Aina on myös tarjolla kaalisalaattia, porkkanaraastetta, hapankaalia ja salaattia. Välillä en edes huomaa,mitä syön. Pulla ja suklaa tuovat hetkeksi lohdutuksen. Mutta ruoka ei ole enää tärkeä asia , vaikka olen tykännyt kokkaamisesta koko ikäni.


Olen surusta väsyneenä yrittänyt hoitaa ihoani. Välillä  unohdan illalla pestä kasvot ja laittaa hoitoaineet. Sama on usein aamullakin. Sen huomaan päivällä, kun silmäripsetkin ovat rähmässä. Juu, ei tullut pestyä kasvoja.


Kuorin kasvot yleensä Meine Base suolalla tai pesen ne kuorivalla saippualla tai syväpuhdistavalla saippualla. En ole jaksanut laittaa mutanaamiota tai hedelmähappokuorintaa. Yleensä yöksi ehkä noin kerran viikossa laitan kosteuttavan naamion, ja myös kerran viikossa anti-age-naamion.


Illalla pesen kasvot vedellä. Imeytän ihoon noin kolme kerrosta ruusuvettä, sitten ruusuöljyä ja ruusuvoidetta. Silmiin seerumi ja voide. Aamulla pesen kasvot ja laitan seerumia ja sen päälle ruusuvoidetta. Ruusuhoitotuotteet lohduttavat tuoksullaankin. Kaikki kosmetiikka on luonnonkosmetiikkaa ja saatu Ruohonjuurelta. Olen käyttänyt vain luonnonkosmetiikkaa kolme ja puoli vuotta.