maanantai 27. toukokuuta 2024

Tällaisia ovat hyvät vanhemmat

 


He luovat lapselle hyvän perusitsetunnon ja tarjoavat turvallisen kodin. Vanhemmat ovat läsnä ja osallistuvat lapsen harrastustoimintaan. He luovat mukavia muistoja.


300 ihmistä osallistuivat Hesarin kyselyyn hyvistä vanhemmista. Maria Sahlstedtin, 40 vuotta, ihanimpiin lapsuusmuistoihin kuuluu lauanatai-ilta ja Bumtsibum, ja se, että katsottiin yhdessä vanhempien kanssa telkkaria.


"Ja nyt omat lapset sanovat, että sehän on parasta ikinä, siis TV:n katselu kylki kyljessä sohavalla."


"Nyt aikuisena olen miettinyt paljon sitä, miten hyvin isä ja äiti osasivat olla meidän kanssa. Puuhailtiin paljon yhdessä. He myös antoivat vapauden olla juuri sellainen kuin itse halusi."


Kyselyn vastauksissa nousi esiin se, miten lapsuudenkodista saatu turvan tuntu on kantanut aikuisiällä pitkälle. On iso merkitys, että vanhemmat osoittivat sanoillaan ja eleillään, että on tärkeä.


"Meillä oli tosi hyväksyvä ilmapiiri. Vanhemmat antoivat tilaa olla ja kokeilla, etsiä itseään ja vahvuuksiaan. Eivät he aina olleet samaa mieltä ja ilahtuneita kaikista valinnoistani, mutta eivät koskaan pakottaneet tiettyyn muottiin", Sahlstedt sanoo.


Hyvillä lapsuusmuistoilla on monia kauaskantoisia seurauksia, toteaa Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen emeritusprofessori Kimmo Jokinen. Ne säteilee tulevaisuudessa eteenpäin.


Kouluttautumiseen kannustaminen on Jokisen mukaan merkityksellistä, koska se yleensä avaa ovia elämässä ja antaa enemmän mahdollisuuksia - ja sellainen hyvä jatkuu sukupolvien ketjussa.


Tuen merkitystä korostivat moneet kyselyyn vastanneista.

"Minuun saatiin istutettua ajatus, että pystyn mihin vain. Minulla on jo lapsena ollut se ymmärrys, että olen yhtä taitava ja arvokas kuin muutkin."

                                                                       Minna Ravi, 37




"Olen saanut kasvaa turvallisessa kodissa ja tehdä omat virheeni, mutta tarvittaessa olen saanut kaiken tuen elämässäni. Olen vanhemmilleni kiitollinen siitä. että he ovat kasvattaneet minusta "kunnon kansalaisen" ja ovat aina olleet tukenani."
                                                 Sami Koso, 29

Kimmo Jokinen korostaa piirrettä, joka kannattalee perheenjäseniä elämän tyrskyissä: mehengen. On oma jengi, joka tukee toisiaan, tulee eteen mitä tahansa.

"Perheen yhteistä aikaa arvostettiin korkealle, ja se loikin pohjan elämän läpi kantavalle suhteelle perheen kesken. Oli rajat ja paljon rakkautta. Nautimme edelleen yhteisestä ajasta mökillä. Se on mittamattoman arvokasta"           
                                                       Anni Hirvonen, 38

Jokisen mielestä lapselle tuo merkityksellisyyden tunnetta se, että hänen mielipiteestään ollaan kiinnostuneita ja sitä arvostetaan, koskee se mitä tahansa perheen yhteisessä arjessa.


"Se on lapselle  hirveän tärkeä kokemus, että häntä kuunnellaan ja hän voi osallistua ja vaikuttaa asioihin, tietenkin tietyissä rajoissa."

Sahlstedt on halunnut paukutella monet kerrat hieman rajoja. Yhtenä kertana hän tuli kotiin hiukset kaljuksi ajeltuna.Vanhemmat eivät olleet hiuksettomasta tyttärestä mitenkään iloissaan, mutta toisaalta asiasta ei nostettu  isoa halootakaan.

"Arvostan tosi paljon sitä, miten avoimesti vanhemmat suhtautuivat meidän tyttöjen tekemisiin. Ajattelen, että on heidän ansiotaan, että olemme kasvaneet vahvoiksi ja itsenäisiksi, kuitenkin samalla empaattisiksi. Koen, että meillä on myös vahva resilienssi."

Vanhempien tapa toimia ja kasvattaa on monelle kyselyyn vastanneista on kirkastunut todella aikuisiällä. Näin pohtii 35-vuotias Elina Lindfors:

"Vanhemmat opettivat kantamaan vastuuta omasta elämästä ja tekemään töitä. Aika tiukat rajat oli lapsuudessa, esimerkiksi kotiintuloajat, mutta vanhemmille siitä on ollut kiitollinen."     

  


Lähteet: Helsingin Sanomat 20.4.2024, kuvat omat

                                                                 

lauantai 25. toukokuuta 2024

Elämää maalla 25.

 

Tuomi kukkii. Minulle pohjoisen ihmiselle se oli ja on yhä täällä etelämmässäkin selkeä kesänmerkki.


Tämä viikko on ollut tavallaan surullinen. Ikävöin Veraa. Näihin aikoihin hän olisi tullut kesälomalle kotiin. Hän teki kesätöitä hautausmaalla ja pyöritti omaa "firmaansa". Hän teki siivous- ja muita kotitöitä, puutarhatöitä ja mitä milloinkin kysyttiin. Olen taas katkerana Jumalalta kysellyt: miksi Veran piti kuolla vain 21-vuotiaana? Minä olisin voinut kuolla Veran puolesta.


Koska en ole voinut enää pitää huolta Verasta, olen yrittänyt pitää huolta kasveista. Meille ei mahdu enää mitään taimia sisälle. Keittiön pöytä ja lasikuistin pöytä ovat täynnä. Eikä lasikuistikaan ole hyvä taimipaikka, koska päivällä lämpötila nousee tosi korkeaksi.



Lasikuisti piti ottaa käyttöön, kun tilasin gladioluksen sipuleita, joiden luulin voitavan istuttaa suoraan avomaalle. Mutta ei voinut, pitää esikasvattaa mullassa. Hui, hai, ei ole tietoa edes miten suureksi ne kasvatetaan sisällä. Nyt niissä on silmut.


Samoin lankesin mainoksen pauloihin. Kodin Kukat nettikaupassa oli kuusi maatiaispelargoniaa tosi halvalla, ja luvattiin, että ne on helppo talvettaa. Näin jo sieluriepuni silmin kuusi muhkeaa punaista pelargoniaa ja ruusupelargoniaa.


Sieluni silmät erehtyivät: postissa tuli pelargonioitten taimia, jotka joten kuten ehkä ehtii kukkia tänä kesänä. Nyt ne joutuvat kasvamaan lasikuistilla lapsuuselämänsä. Jos yleensä saan ne pidettyä hengissä. Ihmettelen, että köynnöskasvien taimet ovat suhteellisen hyviä. Krassi ja aitoelämänlanka vain liikakasvaneet. Keijunmekot, mustasilmäsusannat ja kelloköynnökset voivat kohtalaisen hyvin.


Sain eilen istutettua kasvimaan loppuunsa. Se tehtiin aina Veran kanssa yhdessä. Itketti. Olin jo kuokkinut maat valmiiksi. Enää piti harata, lannoittaa kanankakalla, tehdä penkit ja istuttaa siemenperunat, kylvää ja peittää siemenet sekä kastella. Tein koko homman jotenkin kylmästi. Ikään kuin kehoni teki ja minä katselin vierestä. Veran kanssa käsi kädessä. Ja kuohuviinipullo ja kippis kevättyön päätteeksi.


Mutta  kyllä nyt nuo kylvötyöt tekivät tiukkaa kropalle. Kyykystä ylösnouseminen kävi kankeasti. Kaikki jotenkin työläästi. Tätä ei ole ollut aikaisemmin. Tulin siihen tulokseen, että tämä johtuu vain lihomisesta ja ikääntymisestä.


Vaikka käyn kuntosalilla ja teen kävelylenkkejä. Näihin puuhiin minun on ollut pakotettava itseni tällä viikolla. Ei ole yhtään huvittanut. En tiedä johtuuko se yleisestä alakulosta vai siitä, että teen nyt kotona fyysisesti paljon. Ehkä molemmista.




Olen näköjään viime syksynä taas häslännyt. Hyötykasvi-kukkapenkkiin on tullut uusi pensas ja uusia sipulikukkia, joita en tunne. Kukat eivät ole tulppaaneita. Niissä on ohuemmat lehdet. Noh, kun ne alkavat kukkia, ehkä tunnistan ne. Pensaasta saan etäisesti mielikuvan, että se olisi jokin suklaa (?)marja. Sen ehkä näkee syksyllä.


Minusta on tullut paljon varovaisempi auton kanssa kuin ennen. Kaasujalka on yhä raskas ja nautin vauhdista. Mutta parkkeeraan ja muutenkin toimin varovaisemmin kuin ennen, jolloin sai olla täyttelemässä vakuutuspapereita tämän tästä, kun muun muassa peruuttelin muihin autoihin tai naarmutin sivusta.


Tällä viikolla kuntosalilta lähdettyäni autoni viereen oli joku parkkeerannut hyvin lähelle. Pohdin asiaa. Ja päätin kysäistä ohi kulkevalta mieheltä apua, jospa hän peruuttaisi sen, mutta unohdin sanoa, että käsijarrua ei saa vetää päälle, koska se on niin jäykkä.


Hän peruutti auton huvittuneena (olen jo tottunut tähän) ja jatkoi lähiseen ruokapaikkaan. Menin autoon ja se saakelin käsijarru. En saanut sitä alas. Niinpä oli turvauduttava taas seuraavaan ohikulkijaan. Onneksi kolmanteen ei tarvinnut turvautua. Eikä tutkalaitteita ole meidän pienillä teillä.








torstai 23. toukokuuta 2024

Pidä huolta aivoterveydestä

 


Miten aivomme voi asiasta toiseen pomppimista ja jatkuvia keskeytyksiä?Professori ja muistilääkäri Miia Kivipellon mielestä haasteet ja virikkeet ovat olennaisesti hyväksi aivoille. Aivoja kannattaa käyttää, jotta ne pysyisivät virkeinä ja toimintakykyisinä vanhuuteen saakka.


Aivoille pitäisi kuitenkin tarjota myös rentoutumista ja rauhaa. Muuten on vaarana, että ne kuormittuvat liikaa, muisti alkaa temppuilla ja uusien asioiden omaksuminen vaikeutuu.


"Aivomme tarvitsevat taukoja ja keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan, mutta nykyisessä yhteiskunnassa, niitä on entistä haasteellisempi järjestää." Kivipelto sanoo.


Voi olla menossa keittiöön, mutta puolivälissä havahtuu siihen, ettei muista, mitä oli menossa sinne tekemään. Miia Kivipellon mukaan juuri unohtelu voi olla merkki aivojen kuormittumisesta.


"Jos on esimerkiksi hektistä töissä, on ihan normaalia, että kaikkea ei vain muista. Sen sijaan, jos jatkuvasti unohtelee asioita, stressiä on ehkä aivojen kannalta liikaa."


Lyhytaikainen sressi voi toimia käyttövoimana, jonka avulla saamme asioita aikaiseksi.


Sen sijaan stressin pitkittyminen on hyvin haitallista aivoille. Sressihormoni kortisolin taso on koko ajan koholla, mikä voi heikentää esimerkiksi muistin kannalta tärkeän hippokampuksen toimintaa.


Lopulta jatkuva kuormitus, stressi ja univaje saattavat viedä kierteeseen, jossa aivot kerta kaikkiaan tilttaavat.



Miia kivipelto on tutkinut muistisairauksien ehkäisyä laajassa FINGER-tutkimuksessa, joka osoitti ensimmäisenä maailmassa, että terveellisillä elintavoilla voidaan parantaa ikääntyneiden ihmisten muisti- ja ajattelutoimintoja ja ehkäistä niiden heikkenemistä.


Nämä elintavat ovat: terveellinen ruokavalio , fyysinen aktiivisuus, aivojumppa, sosiaalinen aktiivisuus sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden hyvä hoito.


Muun muassa liikuntaa  ja rentoutumista voi lähes jokainen lisätä arkeensa, ja samoin voitaisiin lisätä esimerkiksi kasvisten ja kalan syömistä ja seurata verenpainetta. 


Monet  aivojen hyvinvointia lisäävistä teoista ovat nimenomaan niitä kaikkein mukavimpia asioita: lempiharrastukset, musiikinkuuntelu, vaihtelun järjestäminen arkeen ja yhdessäolo muiden kanssa.




Hyvä mieli auttaa jaksamaan arjen kiireissä ja stressissä, jotka voivat torjua negatiivisten stressihormonien vaikutusta. Aivoista vapautuu mielihyvähormoneja, kuten oksitosiinia, endorfiineja ja dopamiinia, jotka voivat torjua negatiivisten stressihormonien vaikutusta.

 

Aivot pitävät vaihtelusta, sillä se synnyttää uusia kytköksiä hermosolujen välille. Pienikin rutiinien rikkominen voi kääntää aivoja uuteen asentoon: kävelylenkillä metsässä kannattaa valita uusi polku tai keittiössä kokeilla uutta reseptiä.


Sanotaan, että musiikki kaikista taidemuodoista vaikuttaa eniten aivoihin. Se vähentää stressiä ja rauhoittaa mieltä. Juuri oman lempimusiikin kuunteleminen lisää dopamiinin ja endorfiinin eritystä aivoissa.Aivojen hermoverkot saattaa jopa korjaantua.


"Liiallinen istuminen on iso vaaratekijä verisuonten ja aivojen terveydelle. Ylös kannattaa nousta vähintään puolen tunnin välein."


Liikunta parantaa aivojen toimintaa, koska se vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Jopa jo viidentoista minuutin kävely metsässä laskee stressihormoneja, sykettä ja verenpainetta.






Lähteet: Hyvä Terveys 03/2024, kuvat Pixabay



tiistai 21. toukokuuta 2024

Kun kukaan ei kosketa

 



Suomi on erittäin paljon välttelevän kiintymistyylin maa, ja siksi moni suomalainen elää ilman kosketusta. Yksi heistä on Sanna, joka ei ole ollut koskaan parisuhteessa.


Kun koira Paavo läpsäyttää tassullaan sohvalla istuvan 36-vuotiaan Sannan käsivartta, Sanna sulkee hetkeksi silmänsä ja ajattelee, että tuntuupa kivalta.


 "Tunnen suurta hellyyttä koiriani kohtaan, mutta ihmisen kosketusta ne eivät korvaa", Sanna sanoo Hesarin videopuhelussa.


Sannalla ei ole koskaan ollut parisuhdetta, eikä hän oikeastaan edes muista, milloin joku olisi koskettanut häntä.


Sanna avasi jokin aika sitten tutun Facebook-ryhmän etusivun ja rohkaistui kysymään muilta kosketuksen puutteesta. Hyvin moni samaistui Sannan tuntemuksiin. Jotkut kertoivat nauttivansa hyvin paljon kampaajalla, koska silloin he saavat osakseen hyvältä tuntuvaa kosketusta.



Hyvältä olivat tuntuneet myös fysioterapeutin auttavat kädet tai jumppaohjaajan kannustava taputus olkapäälle.


Se, ettei Sannan elämään ole koskaan astunut kumppania, ei ole hänen mielestä aivan sattumaa. Hänen on vaikea luottaa vieraisiin ihmisiin, mikä hankaloittaa ystävystymistä.


Sannaa kiusattiin koko peruskoulun ajan, mikä sai hänet kääntymään sisään päin ja suhtautumaan epäluuloisesti tilanteisiin, joissa on paljon ihmisiä. Elämä olisi todennäköisesti mennyt toisenlaisia polkuja, jos hän olisi saanut kasvaa osana ryhmää.


Sanna sanoo: "Porukasta ulos jättäminen aiheutti sen, että rohkeasta Sannasta tuli pelokas Sanna. Jos joku korottaa äänensä, jo se voi saada minut pelon valtaan."


Pian on kesä, jota Sanna kaikkein vähiten odottaa. Kun heinäkuun helteet puskee olohuoneen ikkunoiden läpi, hänestä tuntuu kuin elämä lakkaisi kokonaan. Silloin tulee hyvin yksinäinen olo. "Muilla on kesäisin kaikkea kivaa ja paljon menoja, mutta minä olen kotini vanki", Sanna sanoo.



Työssään sairaanhoitajana Sanna on opetellut antamaan ja vastaanottamaan kosketusta. Aluksi hän jännitti, mutta kokemus on auttanut rentoutumaan. Jos potilaaseen on ehtinyt syntyä jo pidempi hoitosuhde, koskettaminen on luontevaa, mutta näin on vain työssä.


Sanna laulaa kuoroissa ja soittaa pianoa. "Musiikki on koirien lisäksi se, joka pitää minut hengissä. Erityisesti gospelkuoron huumori auttaa jaksamaan."


Sanna haluaa lähettää haastattelun jälkeen sähköpostitse runon, joka kuvaa hänen mielestään hyvin hänen elämäänsä. "En kaipaa enää edes onnea. Riittäisi, jos olisin kosketuksesi verran vähemmän yksinäinen." Runo on Tapani Tullan facebook-ryhmästä Runoja rakkauden ripulista.



Kosketuksella on ihmisen elämässä monta merkittävää tehtävää, kertoo kulttuuriantropologian yliopistolehtori Taina Kinnunen Oulun yliopistosta.

Kinnunen on tutkinut kosketukseen sisältyviä merkityksiä ja kirjoittanut aiheesta kirjan Vahvat yksin, heikot sylityksin (Kirjapaja 2013), jossa eri sukupolvet kertovat kosketuksen kokemuksistaan.


Kosketus on alkukantaisin tapamme liittyä yhteen. Kosketuksen vapauttama oksitosiinihormoni rauhoittaa ja luo hyvän olon tunnetta.
 

Kinnunen tutki 2010-luvulla kokemuksia kosketuksesta keräämällä kirjoitettuja kosketuselämäkertoja.


Ne olivat välillä hyvinkin  karua ja liikuttavaa luettavaa. Monesti ikäihmisten teksteissä toistui se, miten vähän elämän aikana oli saanut kosketusta, hyvänä pitoa ja halauksia.


"Rakastava kosketus osana lämmintä tunneilmaisua on suuri epätasa-arvon lähde kulttuurissamme. Tästä puhutaan mielestäni aivan liian vähän. Onko se meille jopa tabu?" Kinnunen kysyy.


Kun kosketus on meille niin tärkeää, mitä siitä seuraa, jos elää ilman?

"Ihminen kyllä sopeutuu monenlaiseen ja on myös kulttuurinsa tuotos", Taina Kinnunen pohtii.

Kinnunen arvelee, että Suomessa lemmikit ovat saaneet korostetun aseman, sillä käytämme kosketusta vähän arkisessa vuorovaikutuksessa. Lemmikkiä on helpompi koskettaa kuin ihmistä.

  



Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 20.4.2023, kuvat Pexels


lauantai 18. toukokuuta 2024

Meillä on vääriä käsityksiä vanhuudesta

 


Minä olen käynyt kuntosalilla noin 30 vuotta, mutta on minulla ollut taukojakin. Viimeisin kesti kolme vuotta. Lihaskuntoni on hyvä. Näin sanoi nykyinen kuntosalinpitäjä. Silti tasapainoaisti on heikentynyt.


Samoin työmuisti on heikentynyt. Saatan mennä keittiöön hakemaan jotakin tavaraa, mutta siellä en muista mitä. Kun palaan aikaisempaan paikkaan, muistan asian.


Ihoni on menettänyt rasvaa.  Suupielistä alaspäin on juonteet. Samoin sulkeet on tulossa suupieliin. Mutta ei vielä. Onneksi.


Elinkaaren vaiheita voi usein lukea kasvoista: 50 ikävuoden  tienoilla iho heikkenee, menettää rasvaa eikä näytä niin täyteläiseltä ja sileältä kuin ennen.


"Eletty elämä ja nuoremman iän elintapojen mahdolliset haitat alkavat näkyä 50-70-vuotiaana. Toisaalta tämän ikäiset ovat nykyään varsin heterogeeninen eli epäyhtenäinen ryhmä", sanoo sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Timo Strandberg.


Mutta miten ikääntyminen etenee ja milloin siihen voi itse vaikuttaa?


Tarmokkaat isoäidit liikkeellä

Eri ikäisten biologisista kyvyistä on saatu tietoa kaukana täältä, Tansaniassa. Samat tulokset koskevat meitäkin.


Alkukantaisesti elävän hadza-heimon metsästäjäkeräävien parissa parhaita saaliita eivät suinkaan tuo ketterämmät parikymppiset, vaan heimon 40-50-vuotiaat. Tutkijoiden mielestä tulos kertoo ihmisen fyysisten kykyjen, taitojen ja harkinnan hyvästä tasosta yli neljäkymppisenä.


Meilläkin monet 50-70-vuotiaat vastaavat yleisterveydeltään monesti 30-40-vuotiaita, jos elämässä on kunnossa kolme keskeistä peruspilaria: fyysinen aktiivisuus, muilta ihmisiltä saatu tuki ja elämänhallinnan tunne.


"Keski-iän ohittaneilla on elämäntaitoja, joista on hyötyä arjen selviytymisessä. Resilienssitaidot eli psyykkinen selviytymiskyky on monilla iäkkäillä nuorempaa väestöä parempi", sanoo Katja Borodulin, joka on Ikäinstituutin toiminnanjohtaja ja kansanterveystieteen dosentti.


"Äly kristallisoituu"

Entä sitten iän tuomat aivotoiminnan muutokset? Pitää paikkaansa, että alle 30-vuotiailla aivot toimivat vanhempia nopeammin ja niinpä he ratkovat erilaisia teknisiä pulmia nopeammin. Sitä paljon tärkeämpiä ovat kuitenkin tiedonkäsittelyn ominaisuudet, kuten työmuistin laajuus. Tämä puoli alkaa kukoistaa myöhemmin.


50-70-vuotiailla on todettu tutkimuksissa muihin ikäryhmiin verrattuna korkein niin kutsuttu kristallisoitunut eli kiteytynyt älykkyys. Tämä tarkoittaa aiemmin opitusta ja kokemuksista kumpuavaa tietoa. Tämän ikäiset osaavat käyttää muita monipuolisemmin sanastoa.

Ikääntyminen ja monet sairaudet vaikuttavat kielteisesti voimakkaammin joustavaan älykkyyteen - eivät niinkään kiteytyneeseen älykkyyteen.


Pitkään ajateltiin, että muisti alkaa huonontua, kun vanhenee tarpeeksi. Uusimman tutkimustiedon mukaan muistamattomuudessa on enemmän kyse siitä, että aivot alkaa priorisoida enemmän. Mielenterveydelle ja oppimiselle on hyödyllistä unohtaa toissijaisia tai mieltä kuormittavia asioita.

"Ei ole mitään biologista syytä, miksi pitäisi muistaa lukuisat ykstyiskohdat sekä olla yhtä nopea ja terävä kuin on ollut 20-vuotiaana", sanoo kognitiotieteiden  professori Mark Harnett The Washington Post-lehdessä.

Keho alkaa muuttua
50 vuoden jälkeen naisten ja miesten vanheneminen on erilaista. Naisilla on vaihdevuodet, johon liittyy muun muassa kiihtynyttä lihasmassan ja luuntiheyden hupenemista ja rasvamassan lisääntymistä.

"Oireita voi hallita asianmukaisella hormonihoidolla. Se kannattaisi aloittaa kuitenkin heti kuukautisten päättymisen jälkeen", Stranberg sanoo.

"Osalla saattaa liikunnallinen toimintakyky olla jo 50-70-vuotiaana uhattuna, mutta fyysistä gerasteniaa eli hauraus-raihnausoireyhtymää on vasta alle 10 prosentilla", Strandberg sanoo.

"On kuitenkin todennäköistä, että tulevaisuudessa lihavuusepidemia ja fyysisen aktiviteetin väheneminen tulee aikaistamaan gerastenian kehittymistä ja liikunnallista toimintavajetta."

Tehot tallessa
Suomalaisilla alkaa ilmetä valtimotauteja 50-70-vuotiaana etenevissä määrin. Siihen kannattaa yrittää vaikuttaa. Keskeisen tärkeää on painonhallinta ja kovan rasvan vähentäminen.


"Hoito on kovasti kehittynyt ja ennalta ehkäisyyn, etenkin kolesterolin hoitoon, on nykyisin käytössä erinomaiset välineet kuten statiinit.

Aiemmin ajateltiin, että keski-iässä tuleva lihavuuspiikki olisi seurausta vanenemisen aiheuttamasta hidastuneesta aineenvaihdunnasta.Uusimpien tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan aineenvaihdunta hidastuu vasta myöhäisemmällä iällä, selvittää Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Sira Karvinen.

Lihasvoimaa ja luontoliikuntaa
Lihasvoiman heikkenemiseen ja siihen liittyviin tasapainovaikeuksiin kannattaisi alkaa kiinnittää huomiota, kun ikä kipuaa yli viidenkymmenen viiden vuoden.

"Henkilö, joka lähtee keski-iän melskeisiin hyvällä fyysisellä kunnolla ja riittävällä lihasmassalla, säilyy paremmassa kunnossa, vaikka kunto ja lihasmassa vuosi vuodelta vähän laskevatkin. Keho myös antaa vasteen liikunnalle iästä riippumatta, joten koskaan ei ole liian myöhäistä herätä pitämään huolta omasta fyysisestä kunnosta", Karvinen sanoo.

Karvinen kertoo myös, että viimeaikaiset Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat, että mitä useammin ihminen liikkuu luonnossa, sitä paremmin hän voi psyykkisesti.

"Luontoliikunnasta hyötyvät erityisesti ne, jotka kokevat itsensä stressaantuneiksi. Monet myös tuntevat, että ulkona suoritettu kestävyysharjoittelu auttaa heitä nukkumaan paremmin. Tämä on erityisen tärkeää kehon ja mielen virkeyden kannalta."

Jokainen vanhenee vääjäämättä, mutta ikääntymisen vaikutukset ovat paljon enemmän hallinnassa kuin on aiemmin ajateltu.


Lähteet: Hyvä Terveys 6/2024, kuvat omat

torstai 16. toukokuuta 2024

Puutarhanhoito toimii kuin masennuslääke



Minä iloitsen puutarhanhoidosta. Ensinnäkin saa olla ulkotöissä ja näkee kättensä työn tuloksen nopeasti. Rentoudun puutarhassa, laulaa rallattelen yksinäni ja puhun kasveille.

Maaperästä löytyy lähes masennuslääkkeen veroista bakteeria. Mycobacterium vaccae lisää serotoniinin tuotantoa, joka masennuksen aikana vähenee. Se rentouttaa ja tuo onnellisuutta. Bakteerin saa maata möyhentäessä. Hyvät vaikutukset tulee kosketuksen kautta iholle ja ilman kautta hengittäessä.


Allergioiden ja luonnon yhteydestä on eniten näyttöjä. Luonnon antama suoja atopiaa vastaan on suurin varhaislapsuudessa, mutta vastustuskykyä kannattaa kerätä koko elämän ajan.

Keskittyminen tekee hyvää
Kasvimaan kylväminen ja kitkeminen tempaisevat mukaansa. Aivot saa lepohetken, kun kasvit vie huomion. Puutarhanhoito on kuin mindfulnessia, keskittymistä nykyhetkeen. Puutarhanhoito on kuin kävely tai lenkki, jolloin uusia näkökulmia ja ajatuksia tulee mieleen. Voidaan saavuttaa flow-tila.


Apua stressiin
Luonnon rauhoittavaa vaikutusta on mitattu. On havaittu, että jo viiden minuutin oleskelu kasvien parissa alentaa verenpainetta stressihormonien kortisolin ja adrenaliinin vähentyessä.

Hyogon yliopistossa tehty tutkimus japanilaisten muistisairaiden parissa osoitti, että puutarhanhoito lievittää stressiä enemmän kuin muu askartelu.


Paino laskee ja kunto nousee
Tunti puutarhassa kuluu kuin huomaamatta ja samalla saa liikuntaa kävelemisen ja imuroinnin verran.

Puutarhatyö parantaa myös tasapainoa, koordinaatiota ja lihasvoimaa.

Painonhallinnassakin on puutarhatyöstä apua. Noin 70-kiloinen ihminen pudottaa tunnissa lähes 300 kaloria.


Hyötyjä vanhuuteen
Puutarhatoimintaa on tarjolla myös vanhuksille. Kasvit voivat herättää aistien avulla muistoja aiemmasta elämästä. Tunne että on vielä osallisena elämänmenossa voimistuu. Kerran opitut puutarhuritaidot pysyvät muistissa usein senkin jälkeen, kun on jo vaikea hahmottaa, mikä päivä on tai keitä ympärillä on.





Lähteet: kadonneet, kuvat omat

tiistai 14. toukokuuta 2024

Kosto

 


Minä rakastuin opiskeluaikana. Muutimme miehen kanssa yhteen, ja elämä oli ihanaa ensimmäiset kaksi vuotta. Se oli symbioosivaihetta. Ikään kuin sulauduimme toisiimme.

Sitten kerran mies oli yön poissa. Olin raivoissani. Hän selitti, että oli käyttäytynyt yökerhossa niin huonosti, että poliisit olivat vieneet hänet putkaan.

Silloin ei ollut kännyköitä, joilla ottaa kuvia. Oli tavallinen kamera, jonka filmi vietiin kehitettäväksi. Hain kuvat. Ja niissä vieras nainen seisoi ulkona ja istui meidän sohvalla. Olin päivät töissä, ja mies teki työssään lähinnä ilta- ja yövuoroja. He olivat tavanneet siis päivällä ja ehkä naineet meidän sängyssä. Miehen "putkayö" oli ilmeisesti hotelliyö tuon naisen kanssa.

Minä kostin tuhoavasti. Löysin miehen kalenterista tuon naisen puhelinnumeron. Soitin, ja hänen aviomies vastasi puhelimeen. Kerroin hänelle, että vaimosi pettää sinua mieheni kanssa. Kuinka nautinkaan tuosta puhelinsoitosta!

Sitten muutin pois, vaikka mieheni vannoi rakkautta ja leperteli minulle. "En olisi voinut olla tosissani minua yli kymmentä vuotta vanhan naisen kanssa."

Minulla oli heti sen jälkeen yksi laastarisuhde. Mies näki meidät yhdessä käsikkäin, ja tuli haastamaan riitaa. Onneksi tämä uusi mies oli melkein kaksi metriä pitkä ja raamikas. Ex-mies ei uskaltanut käydä hänen kimppuunsa. Laastarisuhde kesti muutamia kuukausia. Olin onnellinen, että pääsin eroon miehestäni, vaikka nololla tavalla.


Kun puoliso pettää tai jättää, mieleen saattaa tulla erilaisia kostosuunnitelmia.


Julkisuudessa on puhuttu muun muassa termistä kostokroppa. Tällä tarkoitetaan eron jälkeen timmiksi treenattua kehoa, jolla todistetaan ex-kumppanille, miten hehkeän tyypin tämä on menettänyt.


Puhutaan myös laastarisuhteista, joilla pyritään tekemään entinen kumppani mustasukkaiseksi.


Hylkääminen herättää kipeitä tunteita. Ei siis ole ihmeellistä, että esimerkiksi jätetyksi tullut alkaa hautoa kostoa.


Kostofantasioita on ehkä kaikilla jossain vaiheessa elämää, sanoo psykologi Elina Reenkola.


Vaikka kosto kävisi joskus mielessä, toiset ovat herkempiä hautomaan kostoa. Loukattu itsetunto, turvattomuus ja varhaiset kokemukset vääryydestä voivat altistaa kostoajatuksille.


"Jos on lapsuudessa tai nuoruudessa kokenut fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, maaperä on otollisempaa kostofantasioille." Kostofantasioiden takana on usein nöyryytys, häpäisy tai sorto. Kostoa hautova haluaa korjata kokemansa vääryyden. Hän haluaa kääntä asetelman niin, että on itse se vahvempi ja voimakas.


Kostoa voi hautoa kohteelle, joka on loukannut, mutta myöskin sijaiskohteelle. Häväisty saattaa ajatella, että kostaa entisen puolison sijasta tämän uudelle kumppanille.


Onko kostofantasioista jotakin hyötyä? Aivotutkimuksissa on käynyt ilmi, että koston ajatteleminen aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää ja tuo mielihyvää. Koston toteuttaminen ei tutkimusten mukaan tuota niin paljon mielihyvää kuin kostaja odottaisi.


"Kostofantasiat ovat luovaa ajattelua. Fantasiassa voi palauttaa itsetuntonsa ja panna toisen kärsimään saman, mitä itse on  kärsinyt."


Ajatukset eivät ole samat kuin teot. "Ajatusten ja tekojen välillä on valtameri. On kamalaa, jos ei uskalla edes ajatella."


Kostaja haluaa saada aikaiseksi muutoksen kumppanissaan, kertoa ikävistä tunteistaan tai tasata tilit.


Harva kostaa niin radikaalisti, että syö eksänsä kultakalat, kuten teki eräs amerikkalaisnainen. Tai antaa poliisille perättömän vihjeen ex-puolisostaan, kuten teki eräs suomalaismies. Puhumattakaan äärimmäisistä ja väkivaltaisista teoista.

Reenkola jakaa koston rakentavaan ja tuhoavaan. Rakentavaan kostoon liittyy "se klassinen ajatus, että minä näytän, kuinka menestyn".

Sisuuntumalla petetty todistaa sekä itselleen että toiselle, että nöyryyttävä teko ei nujerra häntä. Joskus kostaja haluaa herättää kateutta. Koston välineenä voi olla vaikka hieno uusi auto tai timmiksi treenattu vartalo. "Rakentava kosto ei vahingoita ketään. Se saattaa jopa viedä elämässä eteenpäin."

Tuhoavan koston tarkoituksena on vahingoittaa kohdetta. Silloin nöyryytetty haluaa oikeasti satuttaa, esimerkiksi pilata toisen elämän tai uuden parisuhteen.

Raja rakentavan ja tuohoavan koston välillä voi olla kuitenkin häilyvä ja vaikeasti havaittavissa."Jos on todella pahasti kohdeltu, kokenut esimerkiksi väkivaltaa, se voi käynnistää tuhoavia kostoajatuksia."

Jos kostoajatukset eivät jätä rauhaan, niiden käsittelyyn saattaa hyvä olla hakea apua. "Usein pelätään, että tunteet valtaavat kuin hyökyaalto, jos niille antaa tilaa. Se on pikemminkin päinvastoin. Jos tunteitaan koettaa väkisin poistaa tai kontrolloida, ne eivät häviä."



Lähteet: Helsingin Sanomat 4.5.2024, kuvat omat