Elämää maalla 114.

Ei ole ollut mukava viikko. Pelkään niin virtsarakontulehdusta. Keskiviikkona kirveli pissatessa - ajattelin että se saakeli taas. Join päivän aikana pullollisen karpalomehua ja paljon vettä. Eilen tuntui paremmalta. Mutta edelleen juon paljon mehua ja vettä. Karpalomehua olen juonut jo aikaisemmin päivittäin koko tämän  virtsaummen ja tulehdusten pelossa. Jos tulee virtsarakontulehdus, en ehkä voi pissata ilman katetria. Nyt olen jo muutaman viikon pissannut normaalisti. Siitä olen onnellinen. Olen ajatellut, että pyytäisin katetrin poistoa puolessa välissä kesäkuuta. Silloin  en enää pelkäisi sitä, ettei pissaa tulisikaan.

Nyt perjantaina on katetrin pallongien ilmaus. Pallongit pitävät katetria paikoillaan. Se on nopea toimenpide, ja tehdään vatsan reiästä. Reikä tulehtui, mutta desinfioin ja suihkuttelin sitä paljon, ja märkiminen loppui.

Olen alkanut karaista köynnöskukkiani. Ne ovat päivän ulkona. En meinannut saada kelloköynnöksen taimia irti toisistaan. Ne olivat takertuneet toisiinsa kärhöjen avulla. Yksi niistä kärsi niin, että kuoli. Mutta niitä on enemmän kuin tarpeeksi. Odotan niin, niin paljon, että voisin istuttaa ne ruukkuihin. Katetrin reikää toki pitää varoa, ettei se kärsisi. Mutta vältän kyykkyasentoa.

En ole käynyt tämän katetrihomman takia kuntosalilla puoleen vuoteen - ja sen huomaa. Olen menettänyt lihasmassaa, eikä voimia ole niin paljon kuin aikaisemmin. Suorastaan rakastan käydä kuntosalilla. Jospa taas kesällä, kun katetri olisi pois.

Päädyin siihen, että keittiössä on liikaa roinaa. Kirpputori meininkiä. Mies siivoaa yhtä ulkorakennuksen huonetta, että sinne mahtuisi piano. Jo meidän kolmas. Hän on vienyt tavaraa kaatopaikalle. Niinpä yhteen kuormaan laitoin kolme ompelukonetta. Ihastuin aikoinaan niiden laukkuihin. Oli laukunkeräilykausi. Luovuin myös geologin ja kotisairaanhoitajan vanhoista laukuista. Voi sitä lian määrää niiden alla, koska en ole laiskana niitä siirrellyt imuroidessa ja moppaamisessa.

Likaa yritin aluksi poistaa luonnon pesuaineella ja juuriharjalla. Ei tehonnut. Sitten luovuin periaatteestani käyttää vain luonnon puhdistusainetta. Ruiskutin tavallista pesuainetta ja annoin vaikuttaa. Sitten pata-patalla hinkkaus, ja lika lähti pois. Operaatioon meni tunti.

Kille-kissi on herättänyt minut täsmällisesti tällä viikolla aamukuudelta hurjalla maunnalla. Kaipaa seuraa. Sitten silittelyä. Ennen hän tykkäsi mahan rapsuttelusta. Nyt ei anna tehdä sitä lainkaan. Työntää tassullaan käden pois. Pelkään, että hänellä on siellä kasvain - onhan Kille jo 17-vuotias. Viemme hänet eläinlääkärille piakkoin.

Silittely vie ehkä kipua pois. Kille nukkuu miltei kaiket päivät. Välillä kun puuhaan keittiössä, hän tulee pöydälle seuraamaan sitä. Näin on miltei aina. Hän tahtoo olla mukana tai pitää itseään jonkinlaisena pomona. Killellä on onneksi vielä edelleen tosi hyvä ruokahalu.

Teki tosiaan hyvää käydä yhden ystävän kanssa kahvilla. Aluksi keskusteltiin hänen vaivoista, lähinnä nivelrikosta,ja sitten minun. Sain purettua tympeää oloani, mutta varoin väsyttämästä häntä liikaa. Kaikella on rajansa.

Olen leiponut tällä viikolla paljon. Kaksi kertaa hapanjuurileipää, korvapuusteja ja kuvassa olevan sitruunakakun.

Hyvää viikonloppua kaikille!

.

Tunnekuohusta

 

Olen jo varmasti täällä monta kertaa kertonut, että meillä riidellään hyvin harvoin, mutta sitäkin tulisemmin minun osalta. Huudan ja saatan paiskoa astioita seinään. Mies menee karkuun, mutta tulee hetken päästä takaisin, kun minä nöyränä lakaisen lasinsirpaleita pois. Keskustellaan ja tehdään sovinto.

Temperamentti  voi vaikuttaa siihen, miten herkästi ja millaisella volyymilla reagoidaan asioihin, psykologi Annu Nevala kertoo. Jotkut kokevat tunteita voimakkaammin kuin toiset, eikä kierroksilta laskeutuminen käy kaikilta yhtä helposti. Se on osittain periytyvää, eivätkä vitsit kuumaverisistä sukulinjoista ole täysin tuulesta temmattuja.

"Tunteiden säätely on kykyä säädellä tunteen voimakkuutta ja sitä, miten reagoi tunteeseen silloin, kun se virtaa."

Tunteiden säätelyä on myös taito tyynnytellä itseään sen jälkeen, kun vahvin tunne on mennyt ohi.

Ärsyyntyminen on inhimillistä. Olisiko huonolle tilanteelle olemassa tunneälykkäämpi ja rakentavampi ratkaisu? Ensimmäinen keino on ottaa tunteeseen etäisyyttä, tavalla tai toisella.

Kun suututtaa, yksinkertainen mutta toimiva keino on poistua tilanteesta hetkeksi. Jos paikalta ei voi lähteä jäähtymään, voi ehdottaa esimerkiksi, että puhuttaisiinko tästä vähän myöhemmin.

Toiseksi on hyvä miettiä, värittääkö omaa reaktiota esimerkiksi nälkä tai väsymys? Tai tapahtuiko aiemmin päivällä jotain, minkä vuoksi olit jo valmiiksi ärsyyntynyt?

Yksi ja sama  tilanne saattaa myös johtaa hyvin erilaisiin tulkintoihin. Esimerkiksi vaikkapa työkaveri kysyy yllättäen, voitko ottaa ylimääräisen homman hoitaaksesi, voi jollakin iskeä ensimmäiseksi epäreiluuden tunne. Taasko muut eivät hoida hommiaan, hän pohtii, ja suusta voi päästä kipakka palaute. Tämä tulkinta viittaa siihen, että apua on kyselty kuormittavasti ennenkin, ja kiehumispiste saavutetaan siksi nopeasti. Mutta toisaalta siksi sama pyyntö voi ilahduttaa uutta ja paikkaansa etsivää työntekijää, joka ajattelee "Jes, minuun luotetaan!"

"Mitä vahvempi turvan tunne ihmisellä on, sitä joustavampi hän on tulkinnoissaan. Hän osaa myös säädellä tunteitaan paremmin", Nevala toteaa.

Melkein kaikki suuttuu ja menettää malttinsa joskus. "Ei ole inhimillistä odottaa, että tunteet olisivat aina täydellisesti säädeltyjä tai ettei mikään näkyisi tai tuntuisi. Ei ole olemassa tiettyä maalia, johon tunteiden säätelyä harjoittelemalla pitäisi päästä."

Avainkysymys kuitenkin on, koituuko tunteenpurkauksista haittaa itselle tai lähipiirille.Jos ärsytyskynnys on hyvin matala ja asiat johtavat aina usein muiden syyttelyyn ja solvaamiseen,tähän tulisi suhtautua vakavasti. Ammattiapu voisi olla tarpeen. "Tunteiden säätelyssä voi aina kehittyä, vaikka sen kanssa olisi haasteita."

Näitä saamarin kuvia ei saa tästä pois. Anteeksi.

Lähteet: Hyvä Terveys 4/2026, kuvat Pexels

Eikö vastoinkäymisiä kestetä kuten ennen?

Somessa on alettu nähdä trauma-sanaa tiheästi. Joku voi esimerkiksi kertoa, että seurustelusuhteen päättyminen teininä on aiheuttanut hänelle trauman, joka vaikuttaa vielä aikuisuudessa. 

Jos tarkkoja ollaan, kyseessä ei ole kuitenkaan trauma. "Tiukasti määriteltynä traumalla tarkoitetaan psyykkistä vammaa tai vaurioita, joka on aiheutunut jostakin traumaattisesta tapahtumasta", psyykkistä traumaa tutkinut psykologian tohtori Samuli Kangaslampi Tampereen yliopistosta sanoo.

Uudessa ICD-11-diagnoosiluokituksessa sanotaan, että trauma voi aiheutua tapahtumasta. joka on "äärimmäisen uhkaava ja hirvittävä."

Tällaisia tapahtumia voivat olla muun muassa liikenneonnettomuus, raiskauksen uhriksi joutuminen tai raju koulukiusaaminen.

"Nyt trauma on arkikielessä laajentunut tarkoittamaan mitä tahansa ikävää kokemusta, joka edelleen vaikuttaa meihin jotenkin negatiivisesti", Kangaslampi sanoo.

Traumapuheen yleistymiselle saattaa olla monenlaisia syitä. Moni käy terapiassa, ja sieltä voi tarttua mukaan ammattilaissanastoa.

Mutta voiko traumapuheen yleistyminen liittyä myös siihen, ettei enää kestetä vastoinkäymisiä samaan tapaan kuin ennen. Onko nykyihmisen resilienssi eli kyky kestää ja palautua vastoinkäymisistä heikentynyt?

"Mutta onhan ihmisten elämä ainakin Suomessa keskimäärin helpompaa kuin ennen.  Ihmisillä on vähemmän todella kammottavia kokemuksia. Esimerkiksi menetämme paljon vähemmän lapsia kuin aikaisemmin", Kangasluoma sanoo.

"Nykyihmisen näkökulmasta lapsen menettäminen on yksi kamalimpia asioita, mitä ihminen voi kokea."

Nykyään ajatellaan helposti, ettei elämässä pitäisi tapahtua mitään hyvin kamalaa.

Jokaisen elämään kuuluu kuitenkin vääjäämättömästi vastoinkäymisiä, surua ja myös kuolemaa.

Monet menneisyydessä tapahtuneet asiat voivat oirehtia aikuisuudessa masennuksena tai ahdistuksena  ilman, että kyseessä on kuitenkaan varsinainen trauma.

Muun muassa lapsuudessa koettu voimakas emotionaalinen laiminlyönti voi olla lapsen kehityksen kannalta äärimmäisen haitallista - jopa haitallisempaa kuin fyysinen kaltoinkohtelu.

Omatoimiseen traumadiagnosointiin liittyy sudenkuoppia.Ihminen voi esimerkiksi alkaa ajatella, että paha oloni tai oireeni johtuvat vain jostakin menneisyydestä tapahtuneesta. Tosiassa pahan olon syyt saattavat olla monimutkaisempia.   Terveydenhoidossa on hyvin tärkeää päästä oikean syyn jäljille, koska vaikkapa masennuksen ja traumaperäisen stressihäiriön hoidot poikkeavat toisistaan.

"Traumaperäisen stressihäiriön tunnistaa siitä, että oireilu on alkanut  traumaattisen tilanteen jälkeen. Oireilua voivat olla muun muassa takaumat ja se, että pyrkii välttelemään traumaan liittyviä asioita", Kangaslampi tiivistää.

On olemassa ainakin yksi syy, miksi osa ihmisistä kestää vastoinkäymisiä huonommin kuin toiset.

"Tiedetään, että alhainen mielenterveyden lähtötaso, esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus ja stressi, heikentävät ihmisen kykyä kestää vastoinkäymisiä", Kangaslampi sanoo.

Jos valmiiksi ahdistunut ihminen joutuu vaikkapa onnettomuuteen, todennäköisyys myös traumaperäiseen stressihäiriöön nousee.

Vahvat ihmissuhteet nostavat resilienssiä ja auttavat myös selviämään, jos ihminen joutuu traumaattiseen tilanteeseen. Kangasniemi on vähän huolissaan nuorten aikuisten yksinäisyydestä ja sosiaalisten suhteiden keskittymisestä someen.

"Sosiaalinen media ei korvaa kasvokkaisia suhteita, eikä sieltä saa samanlaista tukea."

Voi olla siis mahdollista, että lisääntynyt yksinäisyys on heikentänyt nuorten aikuisten resilienssiä eli estää ja palautua vaikeista tapahtumista.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2026, kuvat omat

Elämää maalla 113.

 

Nyt se sitten sattui. Parkkipaikalla peruutin vasten toista autoa. Menin katsomaan, tuliko jälkiä - ei. Kuitenkin laitoin tuulilasiin nimeni ja puhelinnumeron.

Minä lähden aina turhan ärhäkkäästi autolla liikkeelle. Jospa tämä opettaisi minulle malttia. Sitä ja kärsivällisyyttä tarvitsen.

On ihanaa, että voimme nyt saunoa ulkosaunassa. Tosin "pukuhuone" on täynnä miehen roinaa. Puusaunassa saa mukavan kosteat löylyt -  melkein parasta kesässä.

Köynnöskukkahommat edistyvät. 23 ruukkua/kattilaa on nyt  tyhjennetty entisestä mullasta ja täytetty ruukut uudella mullalla. Käytän mustaa multaa. Tästä hommasta vatsan reikä ei tykännyt. Vähän ratkesi ja märkii, vaikka suihkuttelen sitä joka päivä. En sitten tiedä, mitä se tykkää kukkien istuttamisesta. Yritän olla kyykkimättä.

Olen karaissut köynnöskukkia tuomalla ne ulos päiväsaikaan ja illalla sisälle. Kyllä ne siitä rohkaistuvat. Säistä riippuen istutan ne ruukkuihin. Aion kylvää krassia paljon, koska se on minun lempikukkani unikon jälkeen.

En voinut olla tilaamatta kahta uutta kärhöä. Viherpeukaloissa oli niitä vain vähän jäljellä. Kävin läpi muut puutarhamyymälät, ja vasta vain Hankkijalla oli niitä vielä tarpeeksi. Nyt minulla on sitten kuusi kärhöä. Ne sopivat tälle kasvuvyöhykkeelle. Eli kestävät kovankin talven.

Yrteille on omat ruukkunsa. Istutan basilikaa reilusti, vaikka se on sellainen hienohelma, joka tarvitsee paljon lämpöä ja aurinkoa. Istutan myös persiljaa, timjamia, kissanminttua, rosmariinia ja korianteria. Meillä minttu on levinnyt mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. En kitke sitä pois.

Hyötykasvi-kukkapenkissä oli aika lailla rikkakasveja. Tässä penkissä kasvaa karviaista, mustaa viinimarjaa, alppiruusua,  suklaamarjaa ja sipulikukkia.Sipulikukkien kuoltua kylvän krassia, joka osaa madella myös maata vasten. Kitkin rikkaruohot pois. Samoin kitkin vanhojen betonilaattojen välit. Minua haittaa tosi paljon, jos niissä on rikkakasveja.

Myös kesäkukat pitää ostaa. Varasin niille vain neljä isoa ruukkua/kattilaa. Saa nähdä mitä ostan - menen kuin  hurmokseen kesäkukkakaupoissa.

Niin, ja ikkunakurkun taimet pitää ostaa. Viljelin niitä viime kesänä ensimmäistä kertaa. Ne on koristeellisia ikkunan ympärillä ja tuottavat satoa.

Olen lukenut Amelie Nothombin kirjaa Vaitelias naapuri. Se koukuttaa, on sekä hauska että mietteliäs. Suosittelen!

Samoin olen koukuttunut hömppään eli katsellut innoissani Onko rakkaus sokea eri tuotantomaissa. Yksi kausi oli Ruotsissakin. Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälainen se olisi Suomessa.

Meillä on vakiintunut tapa, että leivon viikossa hapanjuuri ruisleipää ja kreikkalaista maalaisleipää tai jotakin muuta vaaleampaa. Tällä viikolla tein ruisleipää ja kaupunkilaisen hapanleipää, johon tuli vehnää, spelttijauhoja ja ruista.

Miehen isän kodin tyhjennys ei edisty. Miehellä ei ole ollut kunnon vapaapäiviä. Onneksi olohuoneessa ja keittiössä ei ole turhaa tavaraa vaan ne ovat melkein askeettisia. Makuuhuonekin on kivan väljä, eikä sielläkään ole turhaa tavaraa. Sänky, yöpöytä ja apen vaatekaappi.

Vierashuoneessa on sitten paljon tavaraa. Appi on keräillyt joka vuodelta tietoa arvo-osakkeista ja kuitteja ostoksista mappeihin. Kannet menevät muoviroskaan ja paperit paperinkeräykseen. Mieheni isä harrasti osakesijoittamista varsin intohimoisesti, ja osakkeita on paljon. Huoneessa on myös edesmenneen vaimon vaatekaappi. Vaikka tavaraa on vähän, on iso homma kuljettaa kierrätyskeskukseen tiski- ja pesukone, sängyt (jos kierrätyskeskus ottaa niitä), ihana vadelmanpunainen sohva ja keltainen nojatuoli ja rahi. Tulin siihen lopputulokseen, että sohva ja nojatuoli ei sovi viininpunaisen sohvamme kanssa.

Sitten piano. Olin tiukasti sitä mieltä, ettei meille oteta kolmatta pianoa. Mies ratkaisi asian niin, että möisi Etyde-pianon halvalla. Tai jos ei saisi myytyä, se menisi varastoon mökille, jonka mies peri eräältä rouvalta. Mökki on kuivan maan mökki ja piha aivan villiintynyt. Jotakin siinä on sellaista, etten viihdy.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ahdistuksesta

Minä olen ahdistusihminen. Kävin ahdistuksen ja paniikkihäiriön takia psykiatrilla. Hän suositteli omatoimimenetelmiä ja kirjoitti rauhoittavien reseptin. Onneksi olen kehittänyt toimivan hengitystekniikan ahdistusta ja paniikkkiohtausta vastaan. Minun paniikki luokiteltiin vaikeaksi, koska se on koko kehollinen ja mielen ongelma. Vatsakin menee löysälle.

Hengitän nenän kautta kolmeen laskien, pidän tauon ja hengitän ulos suun kautta kuuteen laskien.

Minulle voi tulla voimakas ahdistus missä ja miten vain: yksin, läheisten kanssa ja ihmisjoukossa. Ahdistuksessa ei ole selvää kohdetta kuten pelossa.

Luvut sen kertovat: etenkin nuoret naiset ovat ahdistuneempia kuin koskaan ennen. Toisaalta emme ehkä tunnista, millaiset tunteet kuuluvat tavalliseen elämään.

Nykyisin kaikkia ahdistaa. Tunneilmaus on tullut arkeemme niin, ettei ole enää selvää, mitä se oikeastaan tarkoittaa.

Kun masennus velloo menneessä, ahdistuneella murehtiminen liittyy tulevaan, Mieli ry:n psykologi Outi Mäkinen kuvailee.

Ahdistukseen ei useinkaan liity edes alakuloa, pikemminkin ihminen on huolestunut. Sanana ahdistus on irronnut psykiatrisista diagnooseista. Tarkalleen ottaen ahdistuneisuushäiriöstä eli neuroosista.

Nykyisin ahdistus terminä on väljä tapa viitata siihen, että on kuormittunut, huono tai epämiellyttävä olo, nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala sanoo.

Tänä päivänä erityisen ahdistuneita ovat nuoret naiset. Tämä pätee lukujenkin valossa. Tyttöjen ahdistus tulee jo yläkoulussa. Tämä jatkuu aina työelämään saakka, jossa nuorten naisten sairauspoissaolot mielenterveysongelmien takia ovat jyrkimmässä kasvussa.

Miksi? Mäkinen sanoo listan, joka on pitkä ja polveileva. Ainakin hormonaalinen vaihtelu vaikuttaa naisten mielialaan. Tyttöjen murrosikä on nyt aikaistunut. Myös vaihdevuodet vaikuttavat. Evoluutiokin vaikuttaa: on esitetty, että naisilla on taipumus tunnistaa huolia ja vaaroja.

Työelämä on sirpaloitunut. Naiset ovat miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa. Heillä on haasteita työelämässä ja perheessä.

"Toisaalta nuorta naista on sosiaalisestikin lupa ahdistaa. Miestä taas voi vituttaa. Vihaisuus ja itkuisuus eivät ole vieläkään yhtä sallittuja eri sukupuolille."

Puhe ahdistuksesta korostuu somessa. Siellä on vaikea välttyä sisällöltä, että elämä on vaarallista ja pelottavaa, eikä siitä voi selvitä. Some saa ajattelemaan, olenko oikeanlainen, ovatko toiset minua parempia.

"Märehtiminen vain vahvistaa negatiivisia kehiä. Silloin pitää astua ulos ajatuksistaan ja miettiä, miten voi liittyä toisiin ja antaa heille", Kaltiala summaa.

Terve ahdistus on tarpeellinenkin tunne: se viestii, että jonkin on muututtava, ihmisen on toimittava. Haitallinen ahdistus saa lamaantumaan ja vetäytymään.

Nyt kun ahdistus sanana yleistyy, vaarana on medikalisoituminen. Siis se, että normaaleista tunteista tehdään epänormaaleja. Tunteiden uskotaan olevan merkki siitä, että kokijassa on vikaa. Tunteita ei hyväksytä vaan ne pitäisi hoidattaa pois.

On konkreettisia ongelmia, jotka on ratkaistavissa ilman psykologista apua. Kuten tenttiahdistus, jonka voittaa parhaiten lukemalla oppikirjat.

Ikävään tunteeseen ei ole pakettiratkaisua. Tämäkin on osa elämää. "Ongelmaksi se koituu vasta, kun kielenkäyttö johtaa epäterveellisiin ratkaisuihin. Avuttomuuteen, ettei voi hallita mitään", Kaltiala summaa.

Tämän vuoksi puheen ahdistuksesta olisi hänestä hyvä pysyä mittasuhteissaan.

Psykologina Mäkisestä on toissijaista, miten ihminen kuvaa pahaa oloaan, ehkä ahdistuksena, ehkä masentuneisuutena. Tärkeä asia on, että tunnistaa, milloin ei enää pärjää olonsa kanssa yksin. Apua tähän olisi saatava matalalla kynnyksellä.

"Minua huolestuttaa ja välillä suututtaakin julkisuudessa vallalla oleva sävy, että nuoret ovat liian herkkiä. Ikään kuin ahdistus ei voisi olla todellista."

Hänestä se osoittaa, että yhteiskunnassa on yhteisöllisyyden  ja empatian vajetta. Sitten, kun kyse on todellisesta ahdistuksesta, sitä saatetaan alkaa vähätellä. Että ahdistusta, niinpä niin, kaikillahan sitä on.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.12.2025, kuvat omat

Erään Tarjan seksuaalinen itsetunto

 

Ymmärrän hyvin, jos seksi ei enää vaihdevuosissa tai niiden jälkeen  kiinnosta. Jos kumppani on samaa mieltä, voidaan tästä tehdä yhteinen sopimus.

Tuntuu vähän ronskilta kirjoittaa omasta seksuaalisuudesta. Mutta toisaalta olen ollut avoin tässä blogissani. Minulla on vahva libido, ja lemmiskelemme miehen kanssa  miltei samoin kuin nuorena. Nyt tämä katetri ei sitä salli, mutta on muutakin seksiä kuin yhdyntä.

Ennen seksiä pimeässä peiton alla. Nykyään vaikka keskellä kirkasta päivää sohvalla. Näin kuvailee 55-vuotias Tarja elämässään alkanutta seksuaalista muutosta.

Kauan aikaa seksi oli hänelle enemmän tai vähemmän pakollinen asia muiden velvollisuuksien lisäksi.

"Lasten alulle saattaminen vaati seksiä, mutta kun lapsia sitten tuli, seksi jäi taka-alalle arjessa. Nuorimmainen nukkui välissämme kahdeksan vuotta, mikä osaltaan asetti rajat aikuisten läheisyydelle."

Viisikymppisenä Tarja suureksi yllätyksekseen huomasi, että osasi nauttia seksistä aivan uudella tavalla.

"Olin aikaisemmin ujo ja estoinen seksuaalisesti enkä pitänyt seksiä tärkeänä. Mutta yks kaks tulin tietoiseksi itsestäni ja seksuaalisuudestani. Aloin kiinnostua omasta nautinnostani."

Seksikumppani oli vanha, rakas aviomies,  jonka kanssa Tarja on ollut yhdessä teinistä saakka. Silti elämään tuli muutos, kun Tarja alkoi saada yhteisessä seksissä voimakkaita orgasmeja joka kerta.

"Joskus sanotaan, että vaihdevuosissa naisen seksielämä lakastuuu, mutta minulle kävi ihan päinvastoin."

Psykologi ja seksuaalineuvoja Tiina Autio on kuullut vastaanotolla monien naisten vastaavanlaisen tarinan. Kukkaan puhkeamisen tunteesta on kyse seksuaalisen itsetunnon kehityksestä.

Hyvä seksuaalinen itsetunto tarkoittaa itsensä hyväksymistä arvokkaaksi ja   tunnistaa omat toiveet ja rajat. Se auttaa hyväksymään kaikenlaiset halut ja haluttomuudenkin. Nainen ei siis välttämättä ole seksuaalisesti      aktiivinen kaiken aikaa, vaikka hänellä olisikin loistava seksuaalinen itsetunto.

 

Hyvällä itsestuntemuksella varustettu ihminen tietää mistä nauttii ja mistä ei. Se  auttaa myös varjelemaan omia rajoja ja kertomaan niistä kumppanille. Silloin kokeiluihin ei lähde vastenmielisesti vain kumppanin tähden.

Tarja miettii, että muutoksen sysäsi alkuun yksi tietty ajatus: "Erään kerran katsoin itseäni peilistä mekko päällä ja näin itseni kuten miehet näkee minut haluttavana. Olin kuin parikymppinen, joka herää seksuaalisuuteensa. Ujo nuppu puhkesi kukkaan, vaikkakin vasta vaihdevuosi-ikäisenä."

Tarja on huomannut, että seksuaalisen itsetunnon petraantumisella on suuri vaikutus elämään myös seksin ulkopuolella.

"Oloni on sen myötä kaikin puolin parempi ja rennompi muissakin asioissa. En stressaa liikaa ja suhtaudun kiinnostuksella tulevaan", hän sanoo.

Psykologi Tiina Autionkin mukaan seksuaalisen itseymmärryksen vahvistuminen näkyy elämän yleisenä hyvinvointina. Se johtuu monesta syystä, esimerkiksi siitä, että itseensä osaa suhtautua lempeämmin ja ymmärtäväisemmin.

"Parhaiten seksuaalisen itsetunnon kehittäminen onnistuu tutkimalla omia epävarmuuksia: mieti, mikä sinulle aiheuttaa epävarmuutta erilaisissa seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, kuten esimekiksi kehossasi, nautinnossa, nauttimisen tavoissa tai kanssakäymisessä mahdollisen seksikumppanin kanssa", Tiina Autio sanoo.

Usea seksuaalisesti epävarma osaa nauttia paremmin yksinään kuin kumppanin kanssa. Itsetyydytys voi siis olla nautinnollisempi kokemus kuin yhdessä kumppanin kanssa, sillä kumppaniseksissä oma huomio saattaa karata epäolennaiseen, kuten pohdintaan, miltä näytän toisen silmissä.

"Yhteisessä seksissä voi opetella tietoisesti suuntaamaan huomiotaan nautintoonsa", Autio sanoo.

Yksi keino on harrastaa seksiä  silmät sidottuna. Jos näköaisti on poissa pelistä, muut aistit korostuvat. "Sillä tavalla voi oppia paljon lisää siitä, mikä sinusta tuntuu, kuulostaa ja vaikka haisee kiihottavalta."

Lähteet: Hyvä Terveys 6/2026, kuvat omat

Elämää maalla 112.

 

Tiistaina päätimme miehen kanssa lämmittää pönttöuuneja viimeisen kerran ennen kesää. Ilma oli kolea. Vaikka talvella välillä koin raskaaksi uunien lämmittämisen, halkojen raahaamisen saavilla liiteristä tai katoksen alta - nyt oli haikea olo.

Puilla lämmittäminen tuo erilaisen lämmön kuin esimerkiksi sähkölämmitys - lämpö on hivenen kosteaa, ja räsähtelevät halot uunissa luo tunnelmaa. Poltetaan puiden elämä. Heidän ainokaisensa.

En jaksa olla ihmettelemättä toukokuuta. Huhtikuussa kaikki oli harmaata ja ruskeaa. Nyt vehmasta. Puut ovat jotenkin hennon ja ujon vihreitä.

Lähinaapuri, maanviljelijä, tekee maatöitä. Hän on karhinnut maan ja kylvää siemeniä. Lokit rääkyvät pellolla, koska saavat helposti syötävää.

Eilen olimme Helsingissä  tyhjentämässä ihanan edesmenneen apen asuntoa. Asunto on korkea rivitalo. Aloitimme kirjahyllystä. Sitä on yksi seinä kokonaan. Lundian hylly. Aiomme tuoda siitä kaksi osaa kotiin katosta lattiaan. Tietty loput kirjat pitää  yrittää kaupata Finlandia-yritykselle. Jos se ei sovi, kirjat päätyvät kotiimme tai kierrätykseen.

Kirjojen valitseminen oli minun asia. Valitsin täysin tuntemattomia hyvin vanhoja kirjoja ja minulle tuttuja kirjailijoita sekä Otavan keltaisen kirjaston kirjoja. Tyhjentäminen vei aikaa. Onneksi mies kantoi kuutta isoa muovi- ja pahvipakkausta autoon. Minä en siihen kyennyt katetrini takia.

Otimme huoneistosta yhden maton keittiöön, kolme kynttilänjalkaa ja vähän käsipyyhkeitä. Neljä pikaria. Useamman hajuveden.

Miehen sisarelle Haminaan täytyi viedä olohuoneen aito itämainen matto, valkeita lakanoita, kaksi isoa jalkalamppua ja eteisen aulan lamppu,  leivänpaahdin ja tietyt kirjat.

Paikan päällä vasta tajusin, että meillä on asunnon tyhjentämisessä iso työ.   Seuraavalla kerralla viemme laatikoita ja roskasäkkejä asuntoon. Näin voimme lajitella jätteen. Muovia tulee varmasti paljon sekä sekaroskia. Viemme kierrätykseen ehkä loput tavaroista. Olohuoneen vadelmanpunaisen sohvan haluaisin, mutta se ei sopisi meille muutoin kuin vanhan sohvan poistolla. Niin meillä olisi olohuoneessa kaksi erilaisen punaista sohvaa.

Asuntoa täytyy tyhjentää miehen vapaapäivinä. Ja aika kiireesti, koska se pannaan myyntiin kesällä. Piha on pieni ja nätti. Yksi erittäin hyvin leikattu omenapuu, kasvimaa ja perennapenkki.

Meiltä on paljon matkaa Helsinkiin. Eli yhdellä kerralla olisi pakko tyhjentää paljon. Keittiön antiikkinen ruokapöytä ei sovi meille eikä erittäin hyväkuntoinen keltainen sohvatuoli ja rahi. Niitä voisi mainostaa Torissa.

En ymmärrä miksi miehen Haminassa asuva sisar ei halua huonekaluja. Hän on vasta muuttanut omakotitalosta kaksioon lapsensa kanssa ja molemmat nukkuvat patjoilla. Sänkyjäkin asunnossa olisi yksi iso ja yksi pieni. Toisaalta sisko suunnittelee kolmion ostamista.

Minun kannettava temppuilee. Hiirtä ja hiirialustaa ei saa siihen paikkaan kuin kuuluisi. Ehkä ensi viikolla saan aikaiseksi käynnin kaupassa, josta tietsikka ja kännykkä on ostettu. Pyydän apua kuvien siirtämiseen kännykästä koneelle ja tähän hiiriongelmaan.Katsotaan.

Olen alkanut jo sopeutua Kystofix-katetriin. Pissaan jo nyt spontaanisti. Toivon, että katetri otettaisiin pois kahden viikon kuluttua, kun minulla on hoitajalle aika pallongin täyttämiseen.

Haluan niin kovasti tehdä puutarhatöitä. Ensi viikolla kyllä laitan ulkona köynnöskukkien ruukut kuntoon. Vaihdan tai lisään mullat. Kylvän krassit. Voin multasäkistä pikkuhiljaa otta sankollisen enkä kaataa multaa säkistä. Istutan myös kesäkukat. En tiedä vielä mitkä.Valitsen spontaanisti. Veran haudalle vien verenpisaroita, koska hauta on varjossa. Toivottavasti vatsan reikä kestää tämän. Mies ei halua tehdä puutarhatöitä. Hänellä on hommaa yhden suuren männyn pilkkomisessa. Hyvä näin.

Hyvää viikonloppua kaikille!