torstai 15. marraskuuta 2018

Lopeta laihduttaminen niin laihdut



Minulla on paino noussut liikaakin kilpirauhasen pahan vajaatoiminnan takia, koska se hidastaa aineenvaihduntaa. Olen syönyt samoin kuin ennen ja silti lihonut. Minun kai pitäisi syödä äärimmäisen vähän, etten lihoisi. Yritän nyt itse laihduttaa. Syön  salaattia lounaalla ja päivällisellä. Salaatti on hyvin ruokaisa, koska lisään siihen papuja tai kikherneitä. Välipaloiksi syön hedelmän tai juon smoothien.


Laihtuminen onnistuu hyvin, kun alkaa syödä säännöllisesti ja lopettaa laihduttamisen sanoo  ravitsemusterapeutti ja terveystiedon maisteri Ulla Kärkkäinen. Tästä voi olla montaa mieltä. Kun on niin monia laihtumisreseptejä. Ei enää tiedä, mihin uskoisi.

Jos keho on usein säästöliekillä, syöminen muuttuu kaoottiseksi. Liian nälkäisenä voi ahmia liikaa. Ja usein epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa. Liialliset syömisen rajoitukset nostavat syömisen jalustalle, jossa ei voi syödä rennosti ja joustavasti.


Epäsäännöllisen syömisen laihduttamisen syy löytyy yleensä vääristyneestä suhteesta omaan kehoon ja ruokailuun.

Vääristynyt suhde omaan kehoon näkyy usein tiukkoina laihdutuskuureina, jotka lähes poikkeuksetta päätyvät repsahdukseen.

Liikaa syömistä voidaan usein kompensoida liikunnalla. Se johtaa yleensä siihen, että välillä syödään paljon ja välillä ei juuri mitään.

Rankoista, tiukoista laihdutuskuureista seuraa usein jojoilu. Paino heiluu ylös ja alas. Tämäkin kertoo vääristyneestä suhteesta syömiseen. Pahimmillaan se voi johtaa syömishäiriöihin: Ahminta häiriöön, bulimiaan, anoreksiaan.


Asenne syömiseen malliopitaan helposti. Esimerkiksi jos tyttären äiti on miltei koko ajan laihdutuskuurilla ja puhuu siitä tyttärelleen, tytär voi mallioppia jatkuvan kehon tarkkailun ja laihduttamisen, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Myös kulttuurin kauneusihanteet vaikuttavat. Nykyisin ihanne on melkein anorektinen. Silti pitäisi olla isot rinnat ja peppu.


Nykyisin on paljon tietoa ruoasta ja monia ohjeita hyvään ruokavalioon. Tämä voi tuntua ristiriitaiselta. Syömisessä saatetaan kiinnittää huomiota yksityiskohtiin eikä kokonaisuuteen. Hyvästä ruoasta on paljon mielipiteitä:  maito tappaa, sokeri on heroiinin kaltainen huume, gluteeni on myrkkyä. Rento suhde syömiseen on kadonnut.


Monet syövät liian vähän perusruokaa. Koskaan ei pitäisi syödä alle perusaineenvaihdunnan, 1400-1500 kaloria päivässä. Jos syö liian vähän. Syntyy nälkävelkaa, joka johtaa jossakin vaiheessa repsahdukseen. Jos keho on nälkäinen, syömistä säätelevät hormonit pysyvät koholla. Tämä johtaa siihen, että tekee mieli herkkuja.

Hyvin onnistunut laihtuminen lähtee siitä, että kalorit  nostetaan tai lasketaan todellisen kulutuksen tasolle. Näin  mielihalut vähenevät. Eikä repsahdukset aiheuta liian usein epäonnistumisen tunnetta. Ja hyvinvointi lisääntyy.

Oletko sinä koskaan laihduttanut ja miten?








Lähteet: Helsingin Sanomat 25.10.2018, kuvat Pexel, Pixabay

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kuolemasta



Kuolema on Suomessa tabu. Siitä ei mielellään puhuta. Moni varmasti jättää tämän kirjoituksen lukematta. Silti haluan avata tätä tabua.

Tähän aiheeseen sopii Vesa-Matti Loirin laulama  Eino Leinon runo Elegia.

Minä olen kokenut paljon kuolemaa. Äiti, isä, isosiskoni, paras ystäväni ovat kuolleet. Melkein kaikki äidin puoleiset enot. Olen joutunut ajattelemaan kuolemaa paljonkin. Ja tekemään surutyötä.


                                  Kuolema
Jos ei kuole tapaturmaisesti heti tai saappaat jalassa sydänkohtaukseen vaan kuolee sängyssä. Kuolema lähestyy, kun tajunnan taso heikkenee. Ihminen reagoi vähemmän puheeseen ja kosketukseen. Hengitys saattaa muuttua äänekkääksi. Sitten hengitys muuttuu katkonaiseksi. Tauot hengityksessä alkaa pidentyä. Hengitys muuttuu pinnallisemmaksi. Sitten kuuluu huokaisu. Eikä ihminen enää hengitä. Yleensä kaikki sujuu rauhallisesti ja kauniisti.



Aika moni ei ole koskaan nähnyt kuollutta. Se kannattaisi. Kuolema ei ole pelottavan näköinen. Kuoleman jälkeen iho siliää ja kärsivä ilme häviää. Moni kuollut näyttää hymyilevän.


                             Kuoleman pelko
On hirvittävää ajatella, että minä kuolen. Minua ei enää ole. Minä lopun. Mutta maailma jatkaa menoaan.


Kuoleman pelko on hyvä pilkkoa osiin. Ja miettiä mikä kuolemassa eniten pelottaa. Onko se yksinäisyys, kipu, letkuihin joutuminen? Tai ehkä se, ettei tiedä sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.


Tuskin kukaan voi vapautua kuoleman pelosta kokonaan. Sen edessä onkin hyvä pelätä. Siihen voi jokainen vaikuttaa, kuinka ison osan pelko vie elämästä.

Useinkaan ei tiedetä, että sairauden edetessä kuolemaan kypsytään hiljalleen. On olemassa osaavaa hoitoa. Lievitystä kipuihin ja ahdistukseen. Kuoleva oppii hiljalleen hyväksymään kuoleman. Pelko jää taka-alalle.


                          Suomalaisten suhde kuolemaan
Suomalaisilta on hävinneet kuolemaan liittyvät tavat, sanat, teot. Kuolemaa ei tunneta. Vaikka pitäisi.

Monelta suomalaiselta uupuu luonnollinen suhde kuolemaan. Hautajaiset pidetään pieninä. Ihmiset kuolevat entistä vanhempina.


Kuoleman edessä ihmiset usein pelkäävät. Torjuvat sen. Ja teeskentelevät, ettei sitä ole olemassakaan. Tästäkin syystä sureva ihminen jätetään yksin.


               Teot voivat auttaa surevaa enemmän kuin sanat
Mustavalkoisuus ei päde kuolleen läheiseen. Ei ole niin, että läheisen kuoltua kaikki on täysin mustaa. Tai sitten ihminen selviää täysin. Näin ajattelee moni, joka ei ole vielä menettänyt läheisiään kuolemalle.


Surusta ei selvitä. Vaan sen kanssa opitaan elämään. Mielessä pyörii monenlaisia tunteita, esimerkiksi levollisuutta, kiitollisuutta, katkeruutta, surua.


Surevaa lohduttaa se, että joku uskaltaa tulla lähelle. Eikä vain sano "Otan osaa". Surevat saatetaan kokea pelottaviksi. He ovat käveleviä muistutuksia siitä, mikä meitä kaikkia vääjäämättömästi odottaa. Monelle olisi terveellistä siedätystä olla surevan seurassa.


Surevalta kannattaisi kysyä suoraan, millaista apua hän tarvitsee. Useat surevat arvostavat sitä, että joku tuo ruokaa tai vie koiran lenkille. Surevallakin on arki. Muuttunut ja ehkä hirveä. Mutta arkea kuitenkin.


Läheisten tulisi tarjota apua aktiivisesti. Sillä sureva ei sitä välttämättä jaksa pyytää.

Sureva tarvitsee apua pitkäänkin. Ei vain lyhyesti hautajaisten jälkeen.


Oletko sinä menettänyt läheisiä kuolemalle?




Lähteet: Helsingin Sanomat 1.11.2018, kuvat omat

tiistai 13. marraskuuta 2018

Huono minä



Huijarisyndroomaa sairastava ei luota osaamiseensa vaan uskoo olevansa huono.

Jokaisella on päiviä, jolloin kaikki tuntuu menevän pieleen töissä ja kotona. Mielessä voi kyteä ajatus, osaanko mitään. Silloin tällöin tuleva epävarmuus on normaalia.




Jos huonommuuden kokemukset ovat jatkuvia, eivätkä jätä rauhaan. Ja epäpäteväksi osoittautuminen piinaa jatkuvasti. Tätä ajattelutapaa sanotaan huijarisyndroomaksi. Se on melko yleistä perfektionisteilla. Huijarisyndroomasta kärsivä kokee, ettei ole riittävän hyvä. Vaikka olisi hyvin lahjakas työssään.



                       Lahjakkaiden taakka
Yleisintä huijarisyndrooma on koulutetuilla, älykkäillä naisilla, jotka työskentelevät vaativissa tehtävissä ja vaativat itseltään paljon. Kyvyistään huolimatta he kokevat olevansa huonoja. Eivätkä he arvosta saavutuksiaan.

Huijarisyndroomasta kärsivä sinnittelee työssään. Hän ei saa työstä iloa. Hän voi kokea, että onnistumiset on vain hyvää tuuria. Hän itse huono.



                    Masennusta ja unettomuutta
Vääristyneestä ajattelusta voi tulla fyysisiä oireita: päänsärkyä, vatsavaivoja, hartioiden kipua. Unettomuus on yleistä. Ihminen voi kokea ahdistusta ja masennusta.

Urakehitys voi tyssätä huijarisyndroomaan. Vaikka tarjolle tulisi ihana työpaikka. Sitä ei uskalla hakea, koska pelkää epäonnistuvansa.



                   Tunnista ja toivo
Jos työelämässä tulee vaikea, haastava tilanne. Huijarisyndroomasta kärsivä ajattelee, ettei onnistu. Mokaamisen pelko on suuri. Vasta kun tunnistaa oman ajattelumallin, ymmärtää, mistä paha olo johtuu. On ollut raskasta ajatella koko ajan epäonnistuvansa.

Uskomme mielellämme, että kaikki ajatuksemme on totta. Näin ei kuitenkaan ole. Jos oma ajatus on ristiriidassa sen kanssa, mitä ulkopuoliset sanovat. Voisivatko he olla oikeassa!



               Kesytä sisäinen puhe
Omaa sisäistä puhetta voisi joskus pysähtyä kuuntelemaan. Moititko itseäsi jatkuvasti? Tuleeko mieleen vain epäonnistumiset? Voisitko muokata sisäistä puhetta myönteisemmäksi?

Olisi hyvä oppia ottamaan etäisyyttä omiin ajatuksiin. Jos saa hyvää palautetta, sitä kannattaa kuunnella ja ymmärtää. Joskus ajatukset muuttuvat vasta psykoterapiassa.

Oletko huomannut itsessäsi huijarisyndrooman piirteitä?







Lähteet: Anna25.10/43, kuvat omat

maanantai 12. marraskuuta 2018

Mihin kaikkeen maitohappobakteerit vaikuttavat?



Testasin tätä maitohappobakteerivalmistetta yhteistyössä
 hyvinvoinnin.fi kanssa. Olen aikaisemminkin satunnaisesti käyttänyt probiootti- eli maitohappobakteerivalmisteita, mutta tämä Arctic Pure on vahvempi kuin aiemmin käyttämäni valmisteet. Se rauhoitti välillä kuplivaa vatsaani.

Lisäksi valmisteessa on sinkkiä, joka edistää immuunipuolustusta. Ja parantaa näön, luuston, ihon, hiusten ja kynsien kuntoa.



Probiootit ovat olleet esillä useissa medioissa. Niiden vaikutusta on myös kritisoitu. Monissa EU-maissa ne ovat jo kuitenkin virallisissa ravintosuosituksissa.

Tällä hetkellä kolme lisäravinnetta on huomion kohteena: D-vitamiini, kalanmaksaöljy ja probiootit.



Suoliston toiminnan parantaminen probiooteilla vähentää riskiä sairastua diabetekseen, masennukseen, astmaan, liikalihavuuteen. Probiootit lisäävät myös immuunipuolustusta.

Probiootteja myös kritisoidaan siitä, että kuinka iso osa maitohappobakteereista säilyy elossa mahalaukkuun asti. Monet ovat ehdottomasti sitä mieltä, että probioottivalmisteita parempia maitohappobakteerien lähteitä ovat muun muassa hapatetut maitotuotteet ja hapankaali.


Probiootit vaikuttavat parempaan ruoansulamiseen ja ravinnon imeytymiseen, ja sitä kautta energisyyteen ja hyvinvointiin.

Maitohappobakteerit eivät ole lääkkeitä, joten niiden vaikutus on hitaampaa.

Mitä mieltä sinä olet probioottivalmisteista?











Lähteet: netti Hyväterveys, Lifted; kuvat: Pexel, Pixabay, kuvakaappaus Hyvinvoinnin.fi sivustolta

lauantai 10. marraskuuta 2018

Miksi shoppailusta tulee joillekin ihana olo?



Minä en erityisemmin tykkää shoppailla vaatteita. Tänä vuonna päätin, etten osta uusia vaatteita kahden vaatteen ostamisen lisäksi. Se on ollut simppeliä. Ei vieroitusoireita. Olen ostanut kuitenkin kirpparilta, koska se on ekologista ja halpaa.

Sen sijaan kosmetiikkaa olen shopannut enemmän. Mutta sitäkin maltillisesti. Nyt viimeksi Riikan reissulla ostin latvialaista luonnonkosmetiikkaa Madaraa. Kaksi kasvonaamiopurnukkaa ja CC-voiteen ja Dr. Hauschkan puuterin.


Mikä saa ihmiset shoppaamaan oikein olan takaa? Se vetoaa ehkä ikiaikaiseen metsästys- ja kilpailuviettiin. Riista on vain vaihtunut erilaisiksi tuotteiksi. Ja verkostakin voi shoppailla.

Ja alennusmyyntien ryysis. Minä karttelen niitä. Naiset melkeinpä taistelevat esimerkiksi vaatteista, kauhea vimma ja nautinto mielessä. Ja kun onnistuu saamaan itselleen erityisen halvan vaatteen, on voittajafiilis.


Shoppailu voi olla myös lohtushoppailua kuten lohtusyöminen tai lohtujuominen. Ja siitä voi loppujen lopuksi jäädä tyhjä olo.

Tutkimusten mukaan shoppailu ei yleensä lisää onnellisuutta. Sen tuottama mielihyvä katoaa nopeasti.

Shoppailu silloin tällöin on harmitonta puuhaa. Mutta siitäkin voi muodostua addiktio, riippuvaisuus. Joskus niin paha että se aiheuttaa taloudellisia ongelmia.

Minkälainen shoppaaja sinä olet? Vai shoppaatko ollenkaan?








Lähteet: Helsingin Sanomat 18.10.2018, kuvat Pixabay

perjantai 9. marraskuuta 2018

Päivän vaatteet ja hurja nuoruuteni





Tulin eilen kotiin sairaalasta. Ja mikä näky minua odottikaan keittiössä. Se oli täynnänsä sirkkelin osia, joita mies yrittää nyt koota sisällä. Kysäisin mieheltä: aiotko sä kesällä tehdä halkojakin sisällä? Mies siihen: älä viitti, tää on tosi vaikee koota. Minä siihen: Jees söör. Ja siirryin esteettisesti antoisampaan makuuhuoneeseen purkamaan tavaroita. Kissat oli selvästi ikävöineet minua. Molemmat tulivat nukkumaan kanssani. Ja paljon silitystä kaivattiin.

Mekko/tunika on Creamin vanha.



14-vuotiaana minusta tuli punkkari. Leikkasin hiukset siiliksi ja värjäsin ne punaisiksi. Ostin nahkahousut ja takin jonka rintaumus oli täynnä punkaiheisia merkkejä. Meistä punkkareista muodostui porukka. Silloin oli myös niin sanottuja fiftareita, jotka arvostivat Amerikkaa. Totta kai meidän porukalla oli suukopua näiden fiftareiden kanssa. Mutta se ei koskaan mennyt väkivaltaiseksi.



Olen tästä varmaankin aikaisemmin kertonut. Sain nimen Karju- Marja. Yksinkertaiseksi siksi että karjuin paljon. Matematiikan opettaja oli helisemässä kanssani. Minun mielestä hän ei osannut opettaa ja karjuin siitä hänelle. Hän sanoi minulle usein, että Marja et huutaisi aina minulle. Vaikka sinun mielestäsi asioita käydään läpi liian hitaasti, kun olet hyvä matematiikassa. 

Onneksi en opettanut itseäni. Kun olin niin vaativa ja määräilevä oppilas.



Vaikka olin kovis punkkari, koulu sujui hyvin. Keskiarvo oli kahdenneksella luokalla 9,7, vaikka en hirveästi ehtinyt opiskella. Koska koulun jälkeen kotona odottivat kotityöt. Niiden jälkeen opiskelin,  mitä jaksoin.

Punkkariporukassa minua ei kiusattu koulumenestyksestä vaan päätettiin, että minä olisin porukan aivot. Me rellestettiin välitunneilla ja sotkettiin vessat kirjoittamalla joitakin punklaulajien sanoituksen osia vessan seinille. Fiftarit kirjoittivat sitten omiaan.

Perustimme bändin, jossa kukaan ei oikeasti osannut soittaa ja minä karjuin bändin laulajana. Meteliä ainakin saimme aikaan.



Poltettiin tupakkaa muka varmassa paikassa. Jäätiin kiinni. Jälki-istunnoissa vain naureskeltiin.

Perjantai iltaisin juotiin Ruska-viiniä. Tunnen vieläkin sen äitelän maun suussani. Ja taas rellestettiin.

Minun suurin idolini oli Pelle Miljoona. Osasin ulkoa kaikki hänen laulut: "Suomesta ei saa Amerikkaa, tästä päivästä viiskyt lukua..." "Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma..." Taidan osata vieläkin. Ainakin osan.



Rippileiri oli yhtä säheltämistä. Riehuttiin. Minut esimerkiksi kahlittiin lentopalloverkkoon. Ja kuinka karjuinkaan sitä. Rippileirin pappi piti meitä toivottomina tapauksina puhutteluissaan.

Yhdessä Pelle Miljoonan konsertissa hävitin toisen talvikenkäni. Kiipesimme esiintymislavalle ja hakkasimme toisella kengällä lattiaa musiikin tahdissa. Järjestysmiehet tietty tulivat ja heittivät meidät kovaotteisesti alas esiintymislavalta. Siinä rytinässä toinen talvikenkäni lensi jonnekin. Enkä Ruska-päissäni löytännyt sitä. Käpsyttelin sitten siskoni luokse nukkumaan ilman toista talvikenkää.



Punkkarivaihetta kesti noin kolmisen vuotta, ja sitten sukeuduin hipiksi. Hyvin henkeväksi maailmanparantajaksi.



Voi noita nuoruusvuosia! Mutta minusta tuntuu, että kapinavaihe teki minulle hyvää. Sain irrottautua isästä ja äidistä henkisesi, joka on murrosiän yksi kehitystehtävä. Samoin kuin identiteetin muodostaminen.

Minkälainen oli sinun nuoruutesi?


Hyvää viikonloppua kaikille!





torstai 8. marraskuuta 2018

Ruoan vaikutus ilmaston lämpenemiseen on arvioitua suurempi



Minä olen ollut kasvissyöjä 36 vuotta alunperin  eettisistä syistä. Eläimen pitäisi saada elää mahdollisimman lajiominaisesti. Teholihatuotannossa eläimiä kohdellaan huonosti. Ikään kuin ne olisivat vain rahaa tuottavia koneita.


Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt. Että kasvissyönti pienentää hiilijalanjälkeäni ja ilmaston lämpenemistä.

Kun aloitin kasvissyönnin 17-vuotiaana, sitä pidettiin yleisesti omituisena. Ei ollut mitään kasvisruokavaihtoehtoja. Nykyisin kasvissyönti on yleistä. Ja kasvisvaihtoehtoja löytyy melkeinpä joka paikassa.


Suomen ympäristökeskuksen johtaja professori Jyri Seppälä on tätä mieltä:"Päästöjen vähentäminen on mahdollista ja pitkälti kiinni kuluttajan omista valinnoista."

Kodin ilmastokuormaa voi vähentää ruokavaliolla ja arjen valinnoilla liikkumisessa, kodin lämmityksessä, ostettavissa tavaroissa ja vaatteissa.


Suomalaiset ovat yksi eniten ilmaston lämpenemistä edistävistä kansoista suhteessa asukaslukuun. Suomalaisen hiilijalanjälki on kuusinkertainen intialaiseen verrattuna,

Pienetkin arjen valinnat vaikuttavat ilmastoon. Ruokahävikkiä pitäisi vähentää. Syödä naudanlihan asemasta kasvisruokaa ja kotimaista luonnon kalaa.


Pienet matkat  pyörällä tai kävellen. Mennä lomalle Suomessa mieluiten junalla. Kodin lämpötila alhaisemmaksi. Veden lotraamisen vähentäminen esimerkiksi suihkussa.


Ruoka on vihdoin tajuttu tärkeäksi asiaksi ilmaston lämpenenemisen estämiseksi. Ruokavalion hiilijalanjälkeä kasvattavat erityisesti naudanliha ja maitotuottet esimerkiksi juusto.Sianlihan ja siipikarjan hiilijalanjälki on pienempi kuin naudan lihan.


Yksinkertainen teko on vähentää tai mieluiten lopetta naudan lihan syöminen. Ja lisätä kasvissyöntiä ja kotimaista kalaa. Lihan syöjän hiilijalanjälki on kaksinkertainen vegaaniin verrattuna.

Mitä sinä ajattelet kasvissyönnistä?





Lähteet: Helsingin Sanomat 20.10.2018, kuvat omat