perjantai 28. tammikuuta 2022

Uhriutumisesta

 



Miksi taas minulle tapahtuu huonoja asioita? Eikö välillä olisi jonkun toisen vuoro? Miksi toinen menestyy, mutta minä en? Nämä asiat ainakin joskus ovat monelle tuttuja. Jos ajatukset toistuvat ja alkavat ohjailla elämänasennetta, kyse voi olla uhriutumisesta. Se tarkoittaa jumittumista kielteiseen asiaan.


Uhriutuja ei pyri selvittelemään mieltään painavaa asiaa vaan pyörittelee sitä päässään eli ikään kuin sutii ikävän asian kanssa.


Uhriutuminen voi vinouttaa identiteetin. Sillä on vaikutus persoonallisuuteen, ihmisen tekemiin valintoihin eli käytännössä kaikkiin elämän osa-alueisiin. Se selittää, miksi jotkut aina rakastuvat renttuihin tai haalivat jatkuvasti liikaa hommia itselleen.



Tunnista kateus ja ylireagointi

Uhriutumisesta kertova tunnusmerkki on se, että ikävästä kokemuksesta ei tahdo millään päästä yli. Kannattaa olla tarkkana siitä, että ikävät asiat vain tapahtuvat sinulle eivätkä ne ole käsissäsi.


Herätyskellot voivat soida myös, jos tunnet jatkuvasti kovaa kateutta. Tämä tunne voi olla hyvin voimakaskin. Uhriutuja ei voi vastaanottaa toisen menestystä.


Kyseenalaista omat kaavasi

Jos tunnistat itsessäsi uhriutumista, ensimmäinen askel on kyseenalaistaa käytös. Jotta kielteisestä käytöksestä pääsee irti, uhriutujan pitää itse tiedostaa, että on jumittunut ikävään ja ahdistavaan asiaan.


Monesti ihmetellään, miksi joku rakastuu aina renttuihin. Eikö ihminen halua pois uhrin roolistaan? Tässä tilanteessa voi tuntua siltä, ettei ole muita vaihtoehtoja. Alkoholistin puolison rooli on aiemmasta tuttu ja vinksahtaneella tavalla turvallinen. Ihminen tuntee olevansa siinä kuin kotonaan.



Tee väli-inventaario elämästäsi

Keski-ikä on tyypillinen rajapyykki, jolloin elämää alkaa tarkastella taakse- ja eteenpäin. Usein moni havahtuu uhritumiseensa silloin.


Keski-iässä pinnalle nousevat usein tehdyt valinnat ja tekemättömät asiat. Pohditaan myös, mitä halutaan tulevaisuudelta. Moni tulee elämänsä käännekohtaan. Ei ole mikään sattuma, että nelikymppisille tulee paljon avioeroja.


Varaudu mylleryksiin suhteissa

Kun ihmisellä on voimia käsitellä uhriutumistaan, hän on suuren muutoksen edessä. Monet karistavat vanhan roolinsa ja muuttuvat. Se voi olla kova paikka läheisille, jotka ovat tottuneet näkemään uhriutujan tietynlaisena.


Ihminen voi löytää itsestään piirteitä ja tunteita, joiden olemassa olosta ei tiennytkään. Samalla itsensä surkuttelu loppuu, ja ihminen alkaa luottaa kykyihinsä.



Lähteet: Kauneus&Terveys  11/2021, kuvat omat

keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Minun vihani



Tässä on nyt vain muutama asia, joista olen ollut vihainen. Joistakin olen edelleen.


Nykyisin olen vihainen lähinnä epäoikeudenmukaisuudesta. En tunne suoranaisita vihaa, vaan ajattelen, että asia on käsittämätön, en ymmärrä.Esimerkiksi vaalituloksesta voin olla suoraan aika vihanenkin. Kaikenlaisesta yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta: kansaneläkkeiden pienuudesta, hoitajapulasta, koulujen resursseista.Ilmastokriisin hoidosta. Rasismista. Postkolonialismista. Ihmisten avuttomuudesta yhteiskunnassa, kun he eivät saa ääntään kuuluviin. Yhteiskunnan arvojen koventumisesta.


Olen vihainen turkistarhaajille ja teholihatuotannolle. Kasvihuonepäästöille, muovijätteelle. Miksi ei päästä järkevään yhteisymmärrykseen ilmastokriisistä.


Olen ollut Jumalalle vihainen siitä, että Veran piti kuolla niin nuorena. Elämä edessä.


Miehen kanssa tuuletetaan tunteita. Kun riidellään olen todella vihainen, ja astioita saattaa lentää seinään. Viimeksi tällainen riita oli kaksi vuotta sitten. Yhtä nopeasti kuin tulistumme sovimme riidan.



Minulta loppui oikeastaan lapsuus, kun täytin 10 vuotta. Piti alkaa osallistua maatalon töihin, seikkailuille ei jäänyt niin kauan aikaa. Ja kuinka minä vihasinkaan töitäni. Piti siivota, tiskata, leipoa, laittaa ruokaa. Kun kevätjuhla oli loppu ensimmäisenä työnä oli pestä navetta äidin kanssa, sitten mattojen pesu, kasvimaa, heinänteko, perunannosto. Haassa oleville vasikoille piti viedä ruokaa ja heinää.  Usein karkasin leikkimään.


Murrosiässä minusta tuli punkkari, joka vastusti systeemiä eli yhteiskuntaa ja kaikkia auktoriteetteja. Vihasin isää, kun hän naureskeli minun jutuille. Isä oli auktoriteetti, niin pitihän häntäkin vastustaa. Opettajat saivat tuta punkhenkisestä toiminnastani ja ajatuksista.  Sitten oli rauhanmarssit ja rauhanjunat. Kylmäsota.


Sitten alkoi hippikausi, ja pyrin ymmärtämään kaikkia. Peace&Love.Suvaitsevaisuus, juhlinta. Elämän rakastaminen. Valtarakenteiden purkaminen.


Oikeastaan opskellessani ajattelin jo samoin kuin nyt. Vihasin epäoikeudenmukaisuutta.


Viha edustaa monelle jotakin pahaa, vaikka se on vain tunne siinä missä esimerkiksi ilo tai suru. Viha ei ole hyvä tai paha, pahaa voi seurata siitä, mitä tunteen vallassa tekee.



Tapa kohdata vihaa on usein opittu. Se voi selittää, miksi se on monille vanhemmille naisille hankalaa. Menneinä vuosikymmeninä tyttöjen on pitänyt olla työtelijäitä ja kilttejä. Heitä oli voitu rangaista kiukun ja oman tahdon ilmaisemisesta. Vihan näyttäminen ei ole ollut sopivaa, joten tytöt ovat saattaneet keksiä siihen muita keinoja.


Todella monet naiset ilmaisevat vihaa ja suuttumista purskahtamalla itkuun. Naiset toimivat näin, koska he ovat saaneet lapsuudessa itkulla lohdutusta ja tulleet kuulluiksi paremmin kuin vihalla ja uhmalla.


Piilotettu viha ei katoa. Se jää kehoon ja voi oirehtia masennuksena, syömishäiriöinä ja ahdistuksena. Psykoanalyyttisen teorian mukaan, kun ei osaa tai pysty näyttämään vihaa, se kohdistuu itseä kohtaan, ja voi aiheuttaa masennuksen. Viha voi ilmetä myös sarkastisena piikittelynä.


Viha on tavallaan tärkeä tunne. Se piirtää itselleen rajat ja kertoo, jos joku yrittää kävellä niiden yli. Yhdentekevistä asioista ei suututa, vaan viha kertoo, että asia on tärkeä. Parhaimmillaan viha antaa rohkeutta ja voimaa puolustaa itseä, toisia tai jotakin tärkeää asiaa.


Moni tuulettaa tunteitaan parisuhteessa. Esimerkiksi työkavereille vihaa ei näytetä suoraan. Rakkaus ei tarkoita sitä, etteikö voisi tuntea myös vihaa. Se kestää sen, että siinä on ainakin välillä vihaisuutta.




Lähteet: Kauneus&Terveys 1-2022, kuvat Pexels





maanantai 24. tammikuuta 2022

Talven tärkeimmät vitamiinit



Parasta olisi saada vitamiinit ruoasta, josta ne imeytyvät paljon helpommin kuin kapseleista. Mutta jos ei jaksa vaikka raskaan elämäntilanteen vuoksi syödä monipuolisesti ja terveellisesti, voi vitamiineja ottaa   purkistakin.


D-vitamiini
D-vitamiinia tarvitaan luun rakentumiseen, koska se tehostaa kalsiumin imeytymistä. Se vaikuttaa myös vastustuskykyyn ja verenpaineeseen.

D-vitamiinin käyttösuosituksesta kiistellään. Terveille aikuisille riittää 10 mikrogrammaa. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrogrammaa, koska he voivat syödä huonommin ja oleskella auringossa vähemmän. Jotkut syövät D-vitamiinia jopa 100 mikrogrammaa päivässä.


Tutkimusten mukaan, jos syö D-vitamiinia pitkän aikaa isoilla annoksilla, se voi johtaa verisuonten ja sisäelimien kalkkeutumiseen. Jopa myrkytykseen.

D-vitamiinia saa muun muassa kalasta, kananmunista, sienistä.


C-vitamiini
C-vitamiini edistää kasvua. Se vaikuttaa myös ihon hyvinvointiin. Antioksidanttina se suojaa solujen rakenteita hapettumisvaurioilta ja  parantaa vastustuskykyä.

C-vitamiinia suositellaan 75 mikrogrammaa päivässä. Sen saa kyllä reippaasti, jos syö suositellun puoli kiloa kasviksia, hedelmiä, marjoja päivittäin.


C-vitamiini tuhoutuu helposti keitettäessä ruuanvalmistuksessa.Stressi ja tupakointi kuluttavat C-vitamiinivarastoja.

Folaatti
Folaattia tarvitaan hermosolujen muodostumiseen, ja aivojen välittäjäaineiden rakentumiseen. Se edistää myös kudosten uusiutumista. Etenkin raskaana olevien naisten kannattaisi pitää huolta siitä, että he saavat tarpeeksi folaattia.


Käyttämissuositus on aikuisille 300 mikrogrammaa vuorokaudessa. Suomalaisilla saattaa olla folaatin puute.

Folaattia saa tuoreista vihanneksista, pavuista, pähkinöistä, täysjyväviljasta.


Rauta
Rauta kuljettaa happea ja vaikuttaa aineenvaihduntaan. Saantisuositus aikuisille on 15 milligrammaa.

Eniten rautaa saa lihasta ja täysjyväviljasta.Raudanpuutosanemia kehittyy pikkuhiljaa. Oireina on yleensä väsymys, liikunnan tuntuminen raskaalta ja keskittymiskyvyn puute.

Rauta imeytyy huonosti rautalääkkeistä. Jos on hyvin runsaat kuukautiset, voi saada anemian. Kokemusta on.


Omega-3 rasvahapot
Omega-3 rasvahapot on pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa. Se on hyväksi sydän- ja verisuonisairauksien ja verenpaineen riskin ehkäisemisessä ja hoidossa.

Näitä rasvahappoja saa riittävästi syömällä kalaa 2-3 kertaa viikossa. Pari ruokalusikallista rypsiöljyä päivässä on hyväksi, jos ei syö kalaa. Omega-3 rasvahappoa on myös muun muassa siemenissä, pähkinöissä, pehmeissä rasiamargariineissa.


Välttämättömien rasvahappojen puute vaikuttaa ihon kuntoon, hermoston ja näön toimintaan.

Jos syö lautasmallin mukaan, ei tarvitse ottaa purkista kuin vain D-vitamiinia, folaattia ja rautaa tarvittaessa.





Lähteet. Voi Hyvin 9/2017, kuvat Pexel ja Pixabay

lauantai 22. tammikuuta 2022

Surutyöni 93.

 



Rakas Vera-tyttäremme kuoli vain 22-vuotiaana nukkuessaan. Kuolinsyytä ei löydetty. Vera oli hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija, joka nautti opinnoistaan. Teen surutyötä.


Olen alkanut ajatella, mitä Vera sanoisi asioihin. Hän sanoisi minulle, että lopeta jo tuo sureminen ja itsesäälissä rypeminen. Vera oli ronski ihminen. Hän ehkä sanoisi, että minulla on täällä toisessa ulottovuudessa paras ja ihmeellisin laboratorio, jossa teen aivan upeaa tutkimusta. Niinpä, niin.


Puhun edelleen ajatuksissani Veralle joka ilta tai yö. Se on lohduttanut minua paljon. Onneksi keksin tämän tavan.


En ole voinut kokata Veran lempiruokia muun muassa pestolohta, focacciaa, herkkutattirisottoa. Heittäytyisin siinä vaan suruun. Kun oli toisen tytön kastetilaisuus ja söimme sen jälkeen, 2-vuotias Vera huusi pöydästä: balsamicoa ja oleeveöljyä salaattiin, balsamiccoo, oleeviöljyä, balsamicoo. Olin unohtanut  ne noutopöydästä  salaattiin. Vieraat sanoivat, että onpa Veralla jo tuon ikäisenä herkuttelijan piirteitä.


Veran kanssa juhlittiin monet kerrat. Kun keväällä saimmme kasvimaan kylvettyä ja tehtyä muita puutarhatöitä, joimme kuohuviiniä ja shotteja pellon reunalla. Samoin, kun saimme ison maalausurakan valmiiksi, juhlimme sitä.


Sain ehkä elämäni pahimman paniikkikohtauksen pari päivää sitten. Kohtaukset olivatkin olleet muutaman viikon poissa. Se alkoi pulssin nousuna ja rintakipuna. Menin sänkyyn ja tein hengityharjoituksia. Ei apua. Menin melkein seinistä pidellen kylmään suihkuun. Lattia keinui, seinät vääntyivät. Kaikkialla vilisti liikkuvia geometrisia kuvioita, jotka sumensi näön. Outo olio läähätti sisälläni.


Kylmästä suihkusta ei ollut apua. Niinpä päätin sekavana mennä lumeen kieriskelemään ja makaamaan. Ei auttanut. Käperryin sänkyyn ja annoin kaiken kauhun tulla. Mies tuli kotiin, yritin puhua hänelle, mutta sanoja ei tullut. Mies sanoi jälkikäteen, että silmäni pyörivät villisti. En saanut puettua vaatteita päälle. Kohtaus alkoi hellittää. Se kesti varmaankin kaksi tuntia. Olin hyvin väsynyt sen jälkeen ja nukuin 12 tuntia.


Seuraavana päivänä oli muistiongelmia. En myös löytänyt sanoja ja tein tähän blogiin kamalasti kirjoitusvirheitä. Tuntuu siltä, että paha paniikkikohtaus jättää aivoihin merkin, jäljen. Ei nuo muistihäiriöt olleet mitään lieviä tai tavallisia vaan vaikeita. Vielä tänäänkin ne vaivaavat. On etsittävä sanoja.  


Nyt pelkään, että paniikkikohtaus uusituu. Koko keho ja mieli ovat jotenkin varovaisia ja jännittyneitä kaikessa.


Minun läppärini alkaa olla vanha. Se ei ohjaa kuvia oikeisiin paikkoihin. En saanut kuvaa tekstin alkuun ja monet kuvat ovat rakeisia. Kaipa on ostettava uusi läppäri jossakin vaiheessa. Saankohan aikaiseksi.





 







  





perjantai 21. tammikuuta 2022

Aamupuurossakin on mikromuovia



Näin väittää mikromuovitutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistolta. Muovi- ja kumipölyä on kaupunkiympäristössä kaikkialla. Ulkoilmassa on autonrenkaista syntyneitä hiukkasia, sisäilmassa vaatekuituja.

Mikromuoviksi kutsuttuja hiukkasia syntyy pääasiassa muovin kulumisesta. Kun kengänpohjat ja vaatteet kuluvat, jonnekinhan kuidut ja mikrohiukkaset päätyvät. Ne päätyvät ruokaan, jota syömme, juomaan, jota juomme ja ilmaan, jota hengitämme.


Vielä ei kuitenkaan tiedetä varmasti, paljonko muovihiukkasia päätyy ihmisen elimistöön, koska aihetta ei ole tutkittu riittävästi. Yleinen arvio on, että muovia päätyy elimistöön viisi grammaa eli luottokortillinen viikossa.

Kokonaan eri kysymys on, onko mikromuovilla vaikutusta terveyteen. Tätä tutkitaan parhaillaan Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella. Tavoitteena on selvittää, voivatko pienimmät mikrohiukkaset siirtyä solujen sisään. Sillä voi olla vaikutusta terveyteen.


Viiden vuoden sisällä riskeistä tiedetään paljon enemmän kuin nyt, sillä asiaa tutkitaan eri puolilla maailmaa.

Jos muovin päätymistä elimistöön haluaa yrittää vähentää, yksi keino on siisteys. Kotona voi huolehtia siitä, että imuroi huonepölyn pois.


Toinen keino on kulutustottumukset. Kannattaisi suosia vaatetuksessa luonnonkuituja ja kuluttaa muovia harkiten. Huomiota voi kiinnittää myös säilytysastioihin. Muoviset astiat voi korvata lasisilla, keraamisilla ja metallisilla. Ulkoilmasta tulevaa hiukkasaltistusta voi vähentää esimerkiksi sillä, että ei lenkkeile vilkkaasti liikennöidyn tien varressa.




Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2020, kuvat omat

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Häpeäni

 


Minä olen elämässäni hävennyt melko paljon, mikä johtuu osaltaan siitä, että minulla on taipumus toimia impulsiivisesti. Joskus häpeän sitä, että olen tuttavalle kertonut liian avoimesti itsestäni. Vaikka hän on ollut siis vain tuttava.


Yksi häpeä tulee nyt mieleen, ehkä olen jo aikaisemmin tästä kirjoittanut: meillä oli kaikki opettajat koulutustilaisuudessa auditoriossa, mikä oli täynnä. Konsultti alkoi puhua heti, kun kaikki oli paikalla. Hän ei edes esitellyt itseään. Ja minä siitä viittamaan, että mikä sinun nimi on. Hän puhui niin ympäripyöreitä psykologisista aiheista, että minulla tuli halu tarkentaa niitä ja kysyä niistä jotakin.


Sitten viittasin monta kertaa, olin melkein enemmän äänessä kuin konsultti. Lopulta hän ei enää antanut minulle puheenvuoroa vaan vähän kiusaantuneena puhui minusta höpö-höpöä. Häpesin tilaisuuden jälkeen käytöstäni.  Ihan syystä. Olen käyttäytynyt näin aika monesti. Miksi en voinut vaan pitää suutani kiinni? Häpeä meni onneksi melko nopeasti ohi. Kokonaisuutena  tätä minun impulsiivista käytöstäni työelämässä olen hävennyt monta kertaa.


Surutyöhöni kuului vaihe, jossa häpesin sitä, etten saanut pidettyä lastani hengissä. Tämä on aivan irrationaalista, koska Vera kuoli nukkuessaan mahdollisesti sydämen rytmihäiriöön, mutta syy on epäselvä.


Nuorena häpesin känniseikkailuja. Minä olin 16-vuotiaana aivan kaatokännissä, kun me juotiin ensimmäistä kertaa olutta, eikä tiedetty, miten paljon juoda sitä, että tulee humalaan. Joimme varulta liian monta pulloa. Minä en päässyt sisään tanssipaikkaan, niinpä ystäväni ohjasi minut metsikköön nukkumaan. Myöhemmin selvisi, että olin maannut muurahaispeässä ja olin aivan punaisten naarmujen peitossa.Kotona oli sitten selvitettävää.



Häpeää käsitellään lehtijutuissa lähinnä yksilön kokemuksena. Häpeän kokemukseen vaikuttavat kuitenkin muut ihmiset. Hävetään suhteissa  muihin.


Häpeän syntyyn voi vaikuttaa  lapsuuden kokemukset. Jos vanhemmat ovat kokeneet riittämättömyyden tunteesta häpeää, he siirtävät sitä lapsiin niin, että vaativat lapselta huippusuorituksia koulussa, kotona ja harrastuksissa.


Joskus häpeä voi johtaa täydellisyyden tavoitteluun tai pyrkimykseen kontrolloida kaikkea. Näin toimimalla vältetään riittämättömyyden tunteesta johtuvaa häpeää.


Yhteiskunnan näkymättömät normit ja säännöt luovat pohjaa häpeälle. Säännöt kertovat siitä, mitä pidetään tavoiteltavana, normi-ihmisen käytöksenä. Voi olla käsitys siitä, että ensin on normi-ajatus, millainen on hyväksyttävä ulkonäkö tai paino. Normista poikkeavaa saatetaan sitten kritisoida eri yhteyksissä, vaikka pitäisi olla kehorauha.



Osa ihmisistä saattaa reagoida häpeän hulmahdukseen vetäytymällä, kuten vaikenemalla. Toisissa taas voi nousta vastareaktio: he saattavat alkaa syytellä muita tai käyttäytyä muutoin aggressiivisesti.Häpeän estossa on olennaista tunteiden tunnistaminen. Tunnistamiseen liittyy osana sen mietiskely, mistä tunteet pohjimmiltaan kumpuavat.


Häpeään on olemassa vastalääke:itsemyötätunto. Jatkuva itsensä kritisointi ruokkii häpeää. Mitä enemmän sitä omassa mielessään pyörittää ja käsittelee, sitä helpommin löytää itsestään virheitä.


Sen sijaan taito, joka voi olla retuperällä, voi olla miettiminen, mitä hyvääkin itsessä on. Myös tämä vahvistuu toistojen kautta. Myös ikä auttaa. Vanhempana häpeä hellittää paljonkin, kun ei ajatella, mitä toiset ajattelevat minusta. Näin on jo käynyt jossakin määrin minullekin.



Lähteet: Helsingin Sanomat 6.1.2022, kuvat omat





sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Aivosumu

 



Minä elin pari vuotta jonkinlaisessa aivosumussa ennen kuin diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin niin väsynyt, että piti ruokatunnilla käydä lenkillä raikkaassa ulkoilmassa, eikä sekään muuttanut paljon oloa. Työpäivän jälkeen saatoin nukkua jopa neljä tuntia, vaikka öisin nukuin hyvin. Myös paino nousi.


Muutama vuosi sitten verikokeissa paljastui varastorauta ferritiinin alhainen arvo, mikä myös aiheutti väsymystä. Se parani rutkalla rautakuurilla.


Aivosumusana on nykyisin jonkinlainen muotisana, mutta se voi olla totisinta totta joissakin sairauksissa. Etenkin pitkittynyt korona on nostanut aivosumun puheenaiheeksi. Aivosumu kuvaa hyvin tilaa, jossa aivot ei toimi kunnolla: ajatteleminen on kankeaa, väsyttää, käsityskyky on heikentynyt, ja asioista pitää sanoa monta kertaa, eivätkä ne silti välttämättä mene perille.


Aivosumu on liitetty muun muassa masennukseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan, diabetekseen, väsymysoireyhtymään sekä raudan ja B12-vitamiinin puutteseen. Myös migreeni, MS-tauti ja pitkäkestoinen korona voivat aiheuttaa aivosumua. Aivosumun taustalla on laaja aivotoiminnan häiriö, joka kannattaa ottaa vakavasti. Se voi olla oire sairaudesta.



Kyse ei ole siis pienestä pöhnäisyydestä tai siitä, että iltapäivällä alkaa unettaa. Aivosumu voi viedä työkyvyn kokonaan. Aivosumuisena ei myöskään kannattaisi ajaa autoa.


Jos aivosumussa on pakko tehdä jotakin, jälki kannattaa tarkistaa jälkikäteen. Voi löytyä aivan käsittämättömiä virheitä, joita ei olisi koskaan aikaisemmin tehnyt.


Aivosumusta toipumisaika riippuu aivosumun aiheuttajasta. Koronan jälkeen se voi jatkua kuukausia.Migreenissä kipukohtauksen jälkeen toipumiseen voi mennä pari päivää. Aivosumun hälventämiseen paras toimi on nukkua. Nukkuessa aivoja puhdistava glymfaattinen järjestelmä toimii tehokkaasti, ja se auttaa aivoja toipumaan häiriöstä.


Pahassa unettomuudessa voi tulla aivosumun oireita. Se ei ole kuitenkaan samanlaista väsymystä kuin sairauksissa.


Verikokeilla olisi hyvä tarkistaa ainakin verensokeri, kilpirauhasarvot ja varastorauta ferritiini. Myös vaihdevuodet voi lisätä aivosumua.


Syy ei aina selviä verikokeilla. Myös lääkitykset voivat aiheuttaa aivosumua. Taustalla voi olla myös masennus, joten sekin mahdollisuus tulee selvittää, mutta aina sumun syytä ei löydy, vaikka kuinka tutkittaisiin.




Lähteet: Hyvä terveys 1/22, kuvat Pexels