Surutyöni 140.

Rakas  Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty.

Veran kuolema tuntuu kipeästi edelleen, mutta tuskainen suru on vähentynyt. Joka päivä näen mielessäni kuvia Verasta: Vera lukemassa, me juttelemassa pitkälle yöhön, me juhlimassa, me ulkona syömässä, me kasvimaata kylvämässä, me tupakeittiön seiniä, kaappien ovia ja kattoa maalaamassa, me kalastamassa... Yhteisiä juttuja oli niin paljon.

Luonnon herääminen, viaton vehreys ja köynnöskasvien taimien kasvattaminen - kasvun ihme - ovat tuoneet lohtua. Enää ei ole vaikea nousta aamulla ylös. Ei ole ollut ajatuksissa jäädä sänkyyn.

Minä olen ajanut viikon sisällä kolmella eri autolla. Aluksi, jo pitkään, pikkuautollani Sitikka Saxolla. Se meni lopullisesti hajalle. Sitten mies luovutti minulle jo vähän isomman sitikka  Zara Picasson, jolla ajoin muutaman päivän. Sitten oli pakko ajaa vieläkin isommalla Alfa Romeolla.

Miksi piti vaihtaa Picassosta Alfaan? Yhtenä aamuna Picasso ei käynnistynyt lainkaan. Akku loppu. Olin unohtanut oven auki ja jostakin syystä valot eivät olleet sammuneet. Miehelläkin oli kiire, joten hän luovutti minulle Alfa Romeon, joka on isompi edellistä.

Toisaalta  miehellä on onneksi paljon vanhoja autoja. Ne ovat vallanneet koko etupihan. Minulle uusissa autoissa on omat metkunsa. Miehen mielestä pienet ja suuretkin viat kuuluvat vain auton luonteeseen. No, Alfalla sain viimein ajaa lujaa. Se kiihtyy nopeasti, ja eilen ajelin sillä 120. Eihän näillä maaseudun pikkuteillä ole poliiseja. En ole varmasti ainut, joka ajaa ylinopeutta. Nautin vauhdista - ja kuten olen aiemmin sanonut - mutta olen huono kuski. Eilen oli myös yhdeltä parkkipaikalta vaikea löytää omaa autoa, koska olin jo niin sekaisin niistä. Hah, olen omituinen.

Odotan kovasti, että kesäkuun alun mahdolliset hallat menevät ohi, ja pääsen istuttamaan ulos köynnöskasvini ja kesäkukat, chilit, kurpitsat ja mausteyrtit. Kasvimaan kylvöt ovat itäneet! Tajusin epäkäytännöllisenä ihmisenä vasta tällä viikolla, että retkottavat tuoksuherneet ja krassit voi sitoa keppiin. Minä yritin aikaisemmin vältellä retkottamista vain kolmella kepillä, mikä ei juurikaan auttanut.

Ruusupavut, mustasilmäsusannat ja kelloköynnökset eivät retkota. Ne ovat hyviä taimia. Menneellä viikolla innostuin myös ostamaan kolme kärhöä K-Raudasta. Ne ovat hyväkuntoisia kavereita jo ennestään olevalle yhdelle kärhölle.

Viherpeukalo-yritys on tänä vuonna toimittanut huonoja taimia. Tilasin varulta kolme mustasilmäsusannaa, kolme kelloköynnöstä ja lännenpiippuköynnöksen, joka on monivuotinen, lisäksi tilasin liljojen sipuleita ja yhden kärhön. Yksi kelloköynnöksistä oli kuollut ja yksi kuolemassa. Ja yksi mustasilmäsusanna huonossa kunnossa, samoin oli piippuköynnös. Olen suihkutellut noita pieniä parkoja taimia monesti päivän mittaan. Myös kärhössä ei ollut lainkaan lehtiä.

Tuli juuri tieto sähköpostiin, että tuotteet on nyt lähetetty Viherpeukalosta ja puutarha Sydänmaalta. Ja minulla ei ole mitään selvää muistikuvaa, mitä olen tilannut. Olin keskikeväällä niin täysin puutarhaunelmissa, että olen tilannut jotakin hetken mielijohteesta. Mutta on mielenkiintoista avata lähestykset. Pahoin pelkään, että Viherpeukalon taimet ovat taas huonokuntoisia. Viime keväänä tilasin sieltä ja sain hyväkuntoisia taimia. Miksi tämä on nyt muuttunut?

Tein toissapäivänä villivihannessalaattia. Jo aiemmin olen tehnyt nokkoskeittoa. Villivihannessalaattiin poimin pihalta voikukan lehtiä, vuohenputken nuoria lehtiä, käenkaalia ja poimulehteä, puutarhasta ruohosipulia. Salaattiin lisäksi punasipulia, tomaattia ja kurkkua. Siitä tuli hyvää ja "terveellisentuntoista". Voikukka puhdistaa maksaa, vuohenputki sisältää paljon erilaisia vitamiineja ja hivenaineita. Poimulehti sopii naisten vaivoihin, joita minulla ei enää ole, mutta myös painonhallintaan.

En ole tänä vuonna jaksanut vielä kuivattaa villivihanneksia ja luonnonyrttejä, joiden poimimisen opin ukiltani. Jahka tämän kuun alkupuolella kuitenkin sitten. Kuusenkerkkäsiirappia teen, koska se lievittää hyvin yskää.

Olin eilen hammaslääkärissä reiän takia. Viimeksi talvella juurihoidossa. En pelkää kipua vaan avuttomana olemista. Suu on jotenkin intiimi ja se on täynnä kaikenmoisia värkkejä, eikä tilanteesta pääse pois. Tämän vuoksi en ota koskaan puudutusta. Tilanne sujuu paremmin, kun vaan keskityn kipuun, en muuhun.

Samoin nyt kuntosalilla haluan tavallaan rääkätä itseäni kipuun saakka. Kuntosaliohjaaja sanoi, että ei kannattaisi tämä minun mallini. Vähempikin riittäisi. Vaarana on, että paikat voi mennä rikki. Näin ei ole vielä käynyt lihaskipuja lukuunottamatta. Venyttelen hyvin ennen ja jälkeen. Lisäksi teen reippaan kävelylenkin kuntosalin jälkeen.

Siiri-kissa ei ole tullut kotiin. Hän on ollut jo vuoden kadoksissa. Voi, rakas Siiri!

Hyvää perjantaita ja viikonloppua kaikille!

Osa uusista tekstiileistä on syytä pestä

 

Työtehoseuran tutkija Tarja Marjomaa sanoo:"Tekstiilien kemikaalijäämät voivat jo pieninä määrinä aiheuttaa iho- ja hengitystie oireita, joten ainakin ihoa vasten tulevat vaatteet kannattaa pestä ennen käyttöönottoa."

Pestäviin tekstiileihin lukeutuvat esimerkiksi alusvaatteet, t-paidat, liinavaatteet ja pyyhkeet.

Kaikkia tekstiilejä ei ole tarpeellista pestä ennen ensimmäistä käyttökertaa. Näin on muun muassa päällysvaatteiden, kuten takkien, pusakoiden, pukujen ja housujen laita. Silti nämäkin saattavat sisältää erilaisia ainejäämiä. Päällysvaatteet voi pestä siinä tapauksessa, jos on itse herkästi allerginen.

Pesun sijaan uudet päällysvaatteet voi tuulettaa, vaikka tuotantovaiheessa niistä puhalletaan irtopöly pois.

Marjomaa jättäisi pesemättä esimerkiksi gore tex- ja kuorivaatteet ja vaatteet, joiden hoito-ohjeeseen on merkitty kemiallinen pesu.

Millaisia aineita tekstiilit saattavat sisältää?

Vaikka EU kieltää myrkyllisten aineiden käytön tekstiilien valmistusprosesseissa, on niiden värjäykseen, silottamiseen ja kyllästämiseen saatettu käyttää kemikaaleja, jotka voivat sisältää haitallisia aineita. On muun muassa pehmennysaineita, erilaisia väriaineita, erilaisia rypistymisenestoaineita, bakteereja tuhoavia, tärkkiä, öljyjä, rasvoja, vahoja ja muita pintakäsittelyaineita.

Lisäksi pitkien kuljetusmatkojen takia vaatteissa saattaa olla homeenestoaineita.

Kuluttajalla on harvoin tarkkaa tietoa siitä mitä kaikkea tekstiilien valmistusprosessissa on käytetty. Jotain voi kuitenkin päätellä siitä, missä ne on valmistettu.

Jos tilaa vaatteen kaukaa EU:n ulkopuolelta, siinä on varmasti säilöntäaineita ja muita aineita, jotta se kestää kuljetuksen. Marjomaan mukaan eniten kemikaalien kannalta ongelmallisia vaatteita tulee halpatuotannon maista, esimerkiksi Aasian maista.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 30.4.2023, kuvat Pixabay

Pettäjä parisuhteessa

 

  

Seuraava tarina on tosi. Vain nimeä on muutettu jutun arkaluonteisuuden vuoksi.

 Se oli rakastuminen ensi silmäyksellä.

Näin 28-vuotias Nelli kuvailee tunnetta, joka hänet valtasi noin vuosi sitten. Hän oli tavannut työpaikalla miehen, joka vei jalat alta.

Siitäkin tosiasiasta huolimatta, että Nelli oli tahollaan vakaassa parisuhteessa. Hän oli ollut yhdessä kumppaninsa kanssa kuusi vuotta. He olivat hankkineet koiran, menneet kihloihin ja suunnitelleet perheen perustamista.

Mutta nyt Nelli päätti luottaa huumaavaan tunteeseensa, jättää kihlattunsa ja syöksyä suoraa päätä uuteen suhteeseen.

Aika nopeasti hän sai tuta, ettei olisi kannattanut.

Nellin eksmies oli hänen ensirakkautensa. He olivat tutustuneet lukiossa, mutta molemmat olivat ujoja ja otti aikaa päätyä yhteen.

He molemmat olivat introvertteja, ja arvot, harrastukset ja mielenkiinnon kohteet olivat samoja.

Kumppani oli Nelliä hiljaisempi, arempi ja sisäänpäin kääntyneempi, ja hänestä piti usein kaivaa asioita esiin.

Kun työpaikalle tuli sitten puhelias ja eloisa ekstovertti, Nelli oli sulaa vahaa.

Nellin oli myönnettävä puolisolleen totuus: hän oli rakastunut toiseen ja halusi erota, koska ei halunnut pettää.

Nopeasti eron jälkeen Nelli alkoi seurustella työkaverin kanssa.  Mutta samaan aikaan syyllisyys toisen jättämisestä painoi mieltä.

Kun vaihtaa nopeasti suhdetta lennosta toiseen, entinen suhde ei noin vain pyyhkiydy mielestä. 

Äkkiä Nellille valkeni sekin, ettei elo uuden ihmisen kanssa ollut silkkaa auvoa ja onnea.  "Suhde ei toiminut, vaikka miten yritti. Kuukauden tai kaksi kesti ruusuista aikaa, kunnes alkoi alamäki", Nelli kertoo.

"Tehtiin virhe siinä, että muutettiin tosi äkkiä saman katon alle. Ei ehditty tutustua kunnolla siviilissä, mikä kaduttaa jälkikäteen. Vaikka kovasti toivoin, emme sopineet yhteen."

Alle vuoden jälkeen mies  jätti hänet. Ja yhtäkkiä Nelli löysi itsensä tilanteesta, jossa suri kahta pienen ajan sisällä tapahtunutta eroa yhtaikaa. Hän soimasi ja ruoski itseään, vaikka kaverit yrittivät toppuutella Nelliä.

"On se edelleen shokki. Heitin hukkaan tosi isoja asioita, joiden eteen olin tehnyt paljon töitä. Oli rankkaa satuttaa ihmistä, joka oli ollut tukena vaikeissa asioissa."

Mitä Nelli kokee oppineensa? Ensimmäiseksi hän ajattelee itsehillinnän merkitystä. Vaikka hän ihastuisi uudelleen, hän toivoo voivansa pitää pään kylmänä ja järjen matkassa mukana. Hän ajattelee, että työromanssit saavat jäädä hänen osaltaan historiaan.

Toiseksi Nelli on tajunnut, että parisuhde kysyy taistelutahtoa ja työntekoa. Jos pitkässä suhteessa on ongelmia, eroamisen sijasta voisi kokeilla pariterapiaa. Ehkä terapia olisi pelastanut suhteen myös eksään, hän ajattelee nyt.

Jotakin Nelli on oppinut siitäkin, millaisen ihmisen kanssa hänen on hyvä olla. Vastaus on: introvertin. Aika lailla samanlaisen kuin hänen entinen kihlattunsa.

----------

Jos parisuhteen tila ja tulevaisuus alkaa mietityttää, on hyvä kääntää katse hetkeksi sisäänpäin. Mikä on elämässä itselleen tärkeää ja vähemmän tärkeää, psykologi ja voimavarakeskeinen pariterapeutti Katja Valjus kuvailee.

Voi pohtia, mitä erilaisia tarpeita minulla on ihmissuhteisiin liittyen. Harvoin yksi ihminen vastaa kaikkiin näihin tarpeisiin, Valjus korostaa.

Samoin ajattelee psykologi ja tunnekeskeinen paripsykoterapeutti Eira Eklund-Mikola. Monella on tapana osoittaa sormella kumppania eikä itseään, kun ongelmia ilmenee. Silloin voi jäädä huomaamatta se, miten on omalta osaltaan esteenä tunneyhteydelle.

Hän neuvoo pohtimaan kriisitilanteessa sitä, miten katkaisee tai ylläpitää yhteenkuuluvuutta suhteessa. Millainen kumppani on toiselle? Miten käyttäytymiseni vaikeissa paikoissa vaikuttaa kumppaniin?

"Usein ihmisellä saattaa olla sisäistetty toive siitä, että kumppani tyydyttäisi tarpeet pyytämättä. Että tosi rakkaudessa toisen pitää lukea ajatuksia", Eklund-Mikola sanoo.

Rakastuminen on tunnetasolla ihana vaihe. Vasta yhdessä eläminen kuitenkin näyttää, millainen suhteesta muodostuu.

Jos ihastuu, on oleellista kysyä, mistä tunne pohjimmiltaan kumpuaa. Yrittääkö ihastumisella täyttää nykyisen suhteen puutteita tai pettymyksiä?  

Ihastumisesta saattaa olla hyvä puhua kumppanin kanssa. Pariterapiastakin saattaa olla valtavan hyvä apu.

Yksi vaihtoehto asioiden käsittelyyn on miettiä tulevaisuutta. Kysymys siitä, millaiselta elämä ehkä näyttää viiden tai kymmenen vuoden päästä, helpottaa usein päätösten tekemistä.

"Toisaalta on hyvä miettiä sitäkin, millainen on päätösten tekijänä. Huomaako usein, että on jälkikäteen pettynyt vaikkapa impulsiivisuuteensa? Tai onko tyytyväinen ratkaisuihinsa?", Valjus kuvailee.

On täysin ymmärrettävää, että erityisesti kokemattomat ihmiset voivat kokea epävarmuutta suhteessa. Jos elää ensirakkauden kanssa, epäilys siitä, onko tämä se oikea, on inhimillinen.

Elämä ei kuitenkaan jää automaattisesti kokematta, jos on yhden ja saman kanssa koko ikänsä. "Ei elämä  siitä jää vaillinaiseksi. Rakkaus on matka, joka kuljetaan toisen kanssa. Elämykset ja kokemukset vain syventyvät pitkässä suhteessa", Eklund-Mikola kiteyttää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.5.2023, kuvat omat

Ainainen valittaja

 

Valittajan päivässä - tai koko elämässä - kaikki on pielessä, väsyttää, suututtaa, sääkin on liian kylmä tai kuuma. Melkein jokainen tuntee valittajan isolla veellä. Raskaan tyypin,   joka tapaamisesta toiseen jaksaa marmattaa omasta ja muiden kurjuudesta. Aihe muuttuu, mutta valitusvirren harmittava sävy pysyy samana.

Toki kaikki valittavat joskus ja kaikkia ärsyttää joskus toisten valittaminen. Nykyisin valittamisen väylät ovat osittain muuttuneet, ja esimerkiksi sosiaalinen media on omiaan nostamaan negatiivista jorinaa. Silti myös kasvokkaiseen vuorovaikutukseen kuuluva valittaminen pitää pintansa niin työpaikan kahvihuoneessa, tapaamisissa kuin kotonakin.

Valittaminen liittyy  usein hitaaseen asioiden tai tilanteiden muuttumiseen. "Joskus on helpompaa vain nurista kuin tehdä jotakin", sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen. Pieni valitus ennen hihojen käärimistä sopii hyvin, mutta valittamiseen jumiutumalla ei selätetä ongelmia.

On tärkeää huomata, että palautteen antaminen ei ole valittamista vaan asian tai tilanteen hoitamista. Silti kuulija saattaa ajatella rakentavankin palautteen turhaksi valittamiseksi. Palaute on helppo erottaa valittamisesta sen lyhyemmän keston ja energisemmän tunnetilan perusteella. Se ei jätä negatiiviseen suohon rypemään.

Kaverin valitus ottaa päähän erityisen rankasti sen ollessa toistuvaa ja jatkuvaa. Heli Hannonen sanoo:"Satunnainen puhkuminen on tosi ookoo, eihän kaikki aina ole ihanaa ja mahtavaa. Sen sijaan ikuisen valitusvirren vaarana on negatiivisen puhetavan ja tunnetilan tarttuminen kuulioihin."

Valitus ei näet lopu epäkohdan korjaamiseen, vaan tapavalittaja mitätöi olemassa olevan hyvän. Tunteet tarttuvat, myös apuaan tarjoava kuulija saattaa huomaamattaan solahtaa negatiivisuusloukkuun. Hyvin usein valittava voi myös menettää läheisiä ihmissuhteita, sillä negatiivisuuden ilmapiiri kuormittaa kaikkia.

Valituksen kohdekin vaikuttaa. Ruoan hinnasta valittaminen ei aiheuta kuulijassa syyllistymistä toisin kuin  yksinäisyyden valittelu. "Sielussa varmasti särähtää, kun läheinen valittaa mykkää puhelintaan. On helpompaa loitota kuin sanoa ääneen, että toisen valitus kuormittaa", Hannonen kuvailee.

Syyllistymisen hetkellä ajattelee herkästi hyökkäyksen olevan paras puolustus. Ei ehkä osaa toimia fiksusti ja töksäyttelee toisen seuran olevan raskasta. Joskus olisi hyvä ottaa aikalisä ja palata asiaan yön yli nukuttuaan.

Tunteiden ääneen sanominen on kuitenkin aina paras keino hillitä ja hallita niitä. Ja on myös parempi puhua suoraan, kuin valittaa toisen käytöksestä selän takana.

Olisi tärkeää pohtia yhdessä, mitä valittaja toivoo saavuttavansa. Monesti taustalta löytyy tarve huomioon tai myötätuntoon.

Optimismi ja pessimismi ovat osittain synnynnäisiä ominaisuuksia. "Jokaisen on hyvä tunnistaa, näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai täynnä. Huomaako ympäriltään enemmän huonoja vai hienoja asioita?" Hannonen sanoo. Huonoja juttuja keräilevän kannattaa muistaa, että harvemmin asiat ovat oikeasti niin huonosti, etteikö päivässä olisi myös jotakin hyvää.

Tapavalittajaa kannattaisi herätellä, hoksauttaa ystävällisesti, koska hän harvemmin tunnistaa itseään. Valittajan näkökulmaa ei kannata heti torpata, mutta voi pyrkiä tuomaan myönteisiä asioita esille. Jos tämä ei auta, voi kertoa, että on havainnut puhujassa tyytymättömyyttä ja että onko hänellä huolia?

Oma asenne pitää muistaa pitää kysyvänä ja välttää syyttelyä. Näin ilmapiiri pysyy hyvänä, ja vaikka yritys ei sillä hetkellä tuottaisi tulosta, aloite jää mieleen ja siihen on helpompi palata.

Pitkällä aikatähtäimellä valittamisesta huomauttaminen kannattaa kuitenkin aina. Halutaan ihminen, vaikka ei jakseta valittamista. Hannonen sanoo: "Valittajan on vaikea ottaa vastuuta valittamisestaan ja muuttaa käytöstään, jos kukaan ei tee häntä tavasta tietoiseksi."

 

Lähteet: Referaatti Hyvä Terveys 2023-6, kuvat omat

Kavala rasvamaksa

 

Vaarallinen rasvamaksa voi olla pitkään oireeton

Rasvamaksa tarkoittaa sitä, että maksasoluihin kertyy tavallista enemmän rasvaa, ja maksan normaali toiminta vaikeutuu.

"Maksa on aineenvaihdunnan keskus, ja rasvamaksasta puhutaan, jos yli viisi prosenttia maksasta muodostuu rasvasta. Pienellä osalla ihmisistä maksa ikään kuin tukehtuu rasvaan ja rasvan sekaan muodostuu arpikudosta. Tällöin voi kehittyä maksakirroosi", sanoo sisätautiopin professori Hannele Yki-Järvinen Helsingin yliopistosta.

Rasvamaksa saattaa olla pitkään oireeton, mutta se lisää merkittävästi sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.  Sen kavaluus on siinä, että ihminen voi tuntea olevansa täysin terve.

Rasvamaksaa sairastava havahtuu pahimmillaan vasta sydäninfarktin saatuaan rasvamaksan kavaluuteen.

Kun verensokeri, veren rasvat ja verenpaine ovat koholla, puhutaan metabolisesta oireyhtymästä, jota ei usein synny ilman rasvamaksaa.

Rasvamaksan tärkein syy on lihavuus

Suomessa joka neljäs kärsii rasvamaksasta. Monesti ajatellaan, että rasvamaksan aiheuttaa alkoholi. Runsas juominen altistaa rasvamaksalle, mutta selvästi yleisempi syy sille on lihavuus.

Hormoni- ja aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri Pertti Mustajoen mukaan ylipainoisten määrä on 40 vuoden aikana tuplaantunut ja lasten kolminkertaistunut.

"Tämä on huolestuttavaa myös rasvamaksan kannalta, sillä se yleistyy samaa tahtia lihavuuden lisääntymisen myötä", Mustajoki sanoo.

Perimä voi altistaa rasvamaksalle

Jos rasvamaksan syy on perimä, ihmisellä ei ole rasvamaksan vuoksi lisääntynyttä riskiä sydän- ja verisuonitauteihin vaan maksasairauteen ja kaikkein vakavimpiin sen aiheuttamiin hankaluuksiin.

Hoikkana säilyminen pienentää myös huonot geenit perineiden rasvamaksan riskiä. "Siksi terveistä elämäntavoista kannattaa pitää kiinnni perimästä riippumatta."

Rasvamaksa voi  olla jo lapsella tai nuorella

Rasvamaksaa esiintyy kaiken ikäisillä. Pitkän uran lääkärinä tehnyt Mustajoki sanoo, että vielä muutama vuosikymmen sitten oli harvinaista, jos rasvamaksa todettiin kasvuikäisillä. Nyt ei enää näin ole.

"Rasvamaksa ei kehity muutamassa viikossa tai kuukaudessa, vaan rasva kerääntyy pikkuhiljaa. On selvää, että jos on lapsesta saakka ylipainoinen, rasvamaksan todennäköisyys kasvaa", Mustajoki sanoo.

Mustajoki pitää erityisen tärkeänä sitä, että lasten ja nuorten ylipainon ehkäisyyn kiinnitetään huomiota. Epäterveellisten ja lihottavien limsojen, makeisten ja pikaruokien markkinointia tulisi Mustajoen mielestä rajoittaa. "Lisäksi kaikkia keinoja lasten liikkumisen lisäämiseksi on tärkeä edistää."

Laihdutus tärkein hoito

Rasvamaksan tehokkain hoitomuoto on tällä hetkellä painonpudotus. Liikunnan lisääminen ja ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi. Tämä vähentää maksaan jo kertyneen rasvan määrää.

"Yki-Järvinen sanoo: "Keskeistä ruokavaliossa on kovien rasvojen, voin sekä rasvaisten juustojen ja maitojen välttäminen. Erityisen haitallista rasvamaksalle on kookosrasva."

Äärimmäisessä tapauksessa laihdutusleikkaus on tehokas tapa hoitaa maksaongelmia. Se poistaa maksasta tehokkaasti rasvaa ja voi myös jopa parantaa maksakirroosin.

Rasvamaksan ennaltaehkäisy

Tehokkain keino ennaltaehkäistä rasvamaksaa on välttää ylipainoa ja lisätä liikuntaa.

Yllättäen hyötyä on myös kemikaalialtistusten välttämisestä. Näyttää siltä, että kemikaaleille altistuminen lisää rasvamaksan riskiä ja ne voivat pahentaa jo olemassaolevaa rasvamaksaa.

Tehokasta lääkehoitoa ei vielä ole

Rekisteröityä lääkehoitoa ei tällä hetkellä vielä ole, mutta asiaan liittyviä lääketutkimuksia on menossa pari sataa.

Yki-Järvisen mukaan osa tutkimuksista on jo varsin pitkällä. Hän arvioi, että kolmen tai viimeistään viiden vuoden kuluttua lääkkeitä rasvamaksan hoitoon todennäköisesti jo on.

Lääkkeistä olisi erityistä hyötyä silloin, kun potilaan tilanne on hankala ja se on kehittymässä maksakirroosin suuntaan.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 13.4.2023, kuvat Pixabay

Selän takana puhuminen

 

Minä inhoan selän takana puhumista, juoruilua jostakin ihmisestä. Jos olen takana päin puhujan kanssa, haluan muuttaa keskustelun aihetta. Saatan jopa tokaista, että on tyhmää ja kohtuutonta puhua näin. Osittain toimin näin, koska mieleeni tulee, että minustakin voidaan puhua takana päin juoruilukulttuurissa.

Psykoterapeutti, erikoispsykologi Nina Pyykkösen mukaan kaikkeen vuorovaikutukseen niin työpaikalla kuin ystävyys- ja lähisuhteissa pätee selkeä perussääntö: "Aina kannattaa mieluummin puhua suoraan kuin selän takana."

Suomalaisessa kulttuurissa suoraa puhetta pidetään usein töykeänä ja ristiriitoja puheeksi ottavaa ihmistä jopa ilkeänä. Tämä on Pyykkösen mielestä ongelma, koska suoran puheen välttäminen kertoo epäterveestä suhteesta aggressioon, joka on välttämätön osa ihmisenä olemista.

Kaiken vihan patoaminen on ihmiselle kuitenkin liian kuormittavaa. "Näin ollen levitämme passiivisesti kiukkuamma esimerkiksi puhumalla selän takana."

Kiukun passiivinen levittäminen näkyy muun muassa tilanteissa, jossa ihmiselle tapahtuu ihmissuhteessa jotakin ikävää: moni menee ensimmäiseksi puhisemaan kolmannelle henkilölle siitä, miten ikävästi toinen teki. Silloin se helpottaa ihmistä itseään, mutta loppujen lopuksi selän takana puhuminen nakertaa ihmisten keskinäistä luottamusta.

Loukkaantuessaan jostakin on hyvä hieman rauhoitella itseään. Tässä tilanteessa voi olla avuksi keskustelu toisen ihmisen kanssa, mutta siinä puheen tulisi kohdistua omiin tunteisiin eikä itseään loukanneeseen ihmiseen. Sen jälkeen voi ilmaista omat tunteet napakasti mutta ystävällisesti sille ihmiselle, joka itseä on loukannut.

Pyykkösen mukaan selän takana puhuminen luo pahimmillaan kieroutuneen vuorovaikutuksen pitkittyneitä ketjuja. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset jäävät kytemään, ja niitä on sitten myöhemmin vaikea ottaa puheeksi.

Pyykkönen neuvoo sanomaan selän takana puhujalle: "Kiitos, kun uskoduit minulle tuosta, mutta asia kuulostaa sellaiselta, että siitä kannattaisi puhua ihmisen itsensä kanssa."

Selän takana puhumisella voi olla huonoja seurauksia myös työpaikoilla, joilla keskustelukulttuuri vääristyy ja ilmapiiri myrkyttyy.

Nina Pyykkösen mukaan muun muassa työyhteisöissä on varsin tavallista leimata yksi jäsen hankalaksi tyypiksi tai syntipukiksi, josta puhutaan pahaa esimerkiksi heti tämän poistuttua tilanteesta. Tällä tavalla muut vapautuvat näkemästä omaa osuttaan työyhteisön ongelmiin kuten huonoon ilmapiiriin.

"Kun niin sanottu hankala tyyppi lähtee pois, muutamassa kuukaudessa yhteisö usein löytää uuden syntipukin."

Pyykkösen mukaan huoli ja auttamisen halu ovat perusteltuja syitä puhua jonkun ihmisen asioista tämän tietämättä, jos on tarkoitus miettiä yhdessä, miten huolen voisi ilmaista tuolle ihmiselle loukkaamatta.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 20.4.2023, kuvat omat

Surutyöni 139.

 

                  

Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Terve ja hyväkuntoinen. Syytä kuolemalle ei löydetty. Sekin lisää surua.

Nyt, kun olen kylvänyt kasvimaata, Vera on tullut mieleeni kipeästi, koska kylvimme yleensä yhdessä kasvimaan. Tavallisesti ilma oli kaunis, ja kylvämisen jälkeen joimme pellon reunassa urakan jälkeen kuohuviiniä. Maljoja alkavalle kesälle.

Veran kuolema on nostanut mieleen monen läheiseni kuoleman. Tämä on yleistä. Isän kuoleman itsemurhaan, äidin kuoleman viinaan, siskoni kuoleman syöpään ja parhaan ystäväni kuoleman itsemurhaan.

Isä kuoli vain 46-vuotiaana masennuksen takia. Aluksi masennus oli lievä. Muistan, kun hän katseli itseään peilistä ja valitti, hoki ja hoki olevansa jo vanha ulkonaisesti. Ja hitaaksi  käynyt. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Masennus muuttui keskivaikeaksi, jolloin hän oli väsynyt ja huolestunut muun muassa taloudesta, vesiputkien jäätymisestä talvella ja pannuhuoneen kunnosta. Hän korjaili sitä aivan turhaan ja levitti kengissään nokea lattioille.

Sitten masennus muuttui vaikeaksi, mutta hän ei kertaakaan suostunut syömään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Lopulta masennus muuttui psykoottiseksi. Hän näki liekkejä lattialla ja halusi soittaa paloauton. Vaivoin saimme hänet lääkäriin, joka kirjoitti lähetteen Oulun mielisairaalaan.

Mielisairaalassa hän oli aluksi suljetulla osastolla. Mutta heti, kun hän sai kulkuluvan, hän hirttäytyi sairaalan pannuhuoneessa. Minulle tuli nyt väsymys tästä isän kuoleman kirjoittamisesta. Etsin mielessäni iloisia asioita.

Iloa on tuonut metsälenkillä luonnon kasvun seuraaminen. Muun muassa tuomet, voikukat, vuokot, rentukat, pelto-orvokit, käenkaalit kukkivat, ja pian kukkivat mustikat,  kielot, pihlajat ja syreenit. Puissa on täysi lehti.

Puutarhassa kukkivat jotkut perennat, luumupuut ja pian kirsikkapuut ja omenapuut. Sipulikasveista vuorossa on narsissit, tulppaanit ja pikarililjat, jotka ovat mielestäni kauneimpia kevään sipulikukista.  

Myös kukkien taimet tuovat iloa, mutta myös pettymystä. Kylvin köynnöskrassin liian aikaisin, ja nyt isot taimet ovat jotenkin vanhentuneet ja venyneet. Eipä auta mikään muu kuin nöyrtyä ja kylvää se uudestaan suoraan ruukkuihin. Mutta näin on taas yksi asia opittu puutarhan hoidosta! Ensi keväänä kylvän krassin paljon myöhemmin.

Keskityn tänä vuonna köynnöskasveihin osittain siksi, koska miehen autot ovat vallanneet etupihan. Olen kasvattanut tuoksuherneen, mustasilmäsusannan, aitoelämänlangan, ruusupavun ja kelloköynnöksen taimet. Ne ovat hyvässä kunnossa, paitsi tuoksuherneet ovat vähän venyneet.

Lisäksi tilasin taas kaksi uutta kärhöä ja piippuköynnöksen. Olen kasvattanut myös jaloleinikin ja auringonkukan taimet. Kaikki muut taimet on jo istutettu isompiin ruukkuihin, paitsi huomenna istutan auringonkukan taimet. Odotan niin kovasti, että pääsen istuttamaan ne ulos kesäkuun mahdollisten hallojen jälkeen. Tänään lannoitan taimet. Olen pitänyt niitä nyt ulkona terassilla ja iltaisin roudannut ne sisään hallan pelossa. Itse asiassa olen roudannut niitä ees ja taas. Hui hai!  Miestä huvittaa.

Tänään ostin kuntosalin jälkeen säleiköt köynnöksille. Ne löytyivät pitkän etsimisen jälkeen Mainiosta eli entisestä Mini Manista. Olen jo laittanut mullat ja luonnonlannoitteet ruukkuihin. Ostanut kastelulannoitetta. Kohkannut ja kohkannut.

Iloa toi myös esimerkiksi, kun löysin korvasieniä. Ystävien tapaaminen.Naapurin tuoma iso hauki. Lukeminen. Kuntosali ja lenkit.  Kaikenmoinen pihan ja puutarhan hoito. Jäätelö. Kuohuviini.Nyt viimein ensimmäistä kertaa Veran kuoleman jälkeen monet aivan arkiset asiat. Ehkä olen jo oppinut elämään surun kanssa.