Elämää maalla 108.

 

No, niin minulla on nyt kystofix-katetri, joka laitettiin mahan läpi suoraan virtsarakkoon. Olin jo onnellinen, että voin käydä ihmisten ilmoilla, mutta osottautui, että katetrin virtsanpoisto ei onnistu ilman putkea ja keräyspussia. Näin ei ollut viime vuonna. Nyt katetri on joku maanantaituote.

Voisin olla noin tunnin esimerkiksi kampaamossa hiusten leikkauksessa, mutta sitten pitäisi kiirehtiä kotiin, koska virtsaan niin tiheästi. Kystofix-katetrista voi siis poistaa letkun ja keräyspussin, ja jäljelle jää noin 10 sentin mittainen katetrin osa, josta voisi virtsata.

Olen siis kotona ja tummissa surun vesissä - erakkona. Olen tehnyt nyt kävelylenkkejä, vaikka en tiedä, saako niitä jo tässä vaiheessa tehdä. En saisi rehkiä, kyykkiä, kurotella, nostaa... Näin reikä vatsassa ei repeilisi ja parantuisi hyvin - ja se onneksi parantuu. Sen sideharsotaitos pitää vaihtaa joka päivä. Minulle käsistä kömpelölle se on työlästä. Etenkin sen teippaaminen.

Katetriin saa koskea vain saippualla pestyin tai desinfioiduilla käsin. Tämäkin jo kyllästyttää. Katetrin pientä letkua on tarkistettava, ettei se olisi liian tiukalla ja katetri lähtisi irti.

Kevätsiivouksen voin nyt unohtaa. Ikkunat sain pestyä. Imuroinnissa pitää kyykkiä ja vetää imuria ja se ei tekisi hyvää reiälle. Mutta tämä likaisuus ärsyttää. Makuuhuoneen itämainen matto ja toinen sohva ovat täynnä kissan karvoja.

Pyysin miestä imuroimaan. Hän ei ole imuroinut aikoihin -  ehkä yli neljä vuotta sitten. Jos silloinkaan. Mies ei pitänyt ajatuksesta ollenkaan. Mutta kun en asettanut aikarajaa vaan sanoin, että voi imuroida silloin, kun huvittaa ja on aikaa, hän myöntyi. Saas nähdä, milloin imurointi toteutuu. Mies kun on manjana, huomenna sitten tyyppiä.

Pääsiäisviikolla perjantaina - katetri oli laitettu torstaina - jouduimme lähtemään päivystykseen, koska en ollut voinut pissata aamulla ja päivällä. Katetrin virtsanpoisto ei toiminut.

Pääsimme nopeasti hoitajan luo. Hän onnistui saamaan katetrin toimimaan. Siinä oli jokin tukos. Todennäköisesti minun omaa kudosta. Hän valutti virtsaa ja sitä tuli vähän yli kaksi litraa. Hirmuinen määrä, hän sanoi. Ihme, ettei virtsarakko ollut revennyt.

Mies oli neljä päivää Järvenpäässä kurssilla. Hän ei ollut muistanut kantaa sisään polttopuita. Joten jouduin  kantamaan ne itse, mikä ei tehnyt hyvää mahan reiälle. Laitoin aina saaviin vain noin sylillisen puita ja kannoin sisään. Jouduin tekemään tätä kolme kertaa, jotta saisin uunin lämpiämään. Se oli kaksi viikkoa sitten, ja lämmitystä vielä tarvittiin. Nyt ei enää tarvitse lämmittää - suureksi onneksi. Kevät on kuukauden edellä.

Kotihoito kävi kerran pääsiäisviikon lauantaina ja lupasi tulla tiistaina uudestaan, mutta heitä ei ole  näkynyt. En viitsi soittaa moneen numeroon ja odotella vastaamista.Jota hommaa kärsimättömänä ihmisenä inhoan.Ja opin itse teippaamaan sideharsotaitoksen reiän päälle.

Tuntuu, että olen vanhentunut kymmenen vuotta tämän virtsaummen takia. Kasvot näyttävät vitivalkoisilta, ja ryppyjä on tullut lisää, vaikka hoidan kasvoja entiseen malliin. Teen kasvonaamiotkin kerran viikossa sunnuntaina. Puhdistavan ja elvyttävän.

Kasvoihin pidin joka keväisen C-vitamiinikuurin Muru Murun seerumilla ja voiteella. Nyt käytän normaaleja kasvovettä, Evolven seerumia ja voidetta. Annan jokaisen aineen imeytyä ennen kuin laitan toisen päälle.

Suureksi onneksi voin leipoa. Olen tehnyt kaksi kertaa hapanjuuri ruismimmejä ja samoin kaksi kertaa ranskalaista maalaisleipää ja speltti-vehnäleipää. Saan leipomisesta paljon iloa. En osaa vieläkään siirtää kuvia kännykästä kannettavaan ja siksi en voi näyttää uusia kuvia.

Iloa saan myös hyvinvoivista köynnöskasvitaimista. Olen jo koulinut ne istuvassa asennossa. Nyt suihkuttelen niitä pari kertaa päivässä, mutta en tiedä, milloin lannoitus aloitetaan. Pitää tarkistaa netistä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Terveydenhoitajan laukku. Keräsin yhteen aikaan vanhoja ammatillisia laukkuja muun muassa geologin laukun.

Aivoterveellinen ruokavalio

 

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen sanoo, että hyvä ravitsemus voi pienentää muistisairauksien riskiä jopa 20-50 prosenttia tai ainakin lykätä sairastumista useilla vuosilla.

Erityisesti folaatti, C- ja A-vitamiini ja kasvikunnan polyfenoliset yhdisteet tukevat muistia tutkimusten mukaan.

"Säännölliseen käyttöön kannattaa valita esimerkiksi porkkanaa, parsa- ja ruusukaalia, paprikaa, appelsiinia, kiiviä ja mustikkaa, sillä niissä on paljon aivoille tarpeellisia ravintoaineita", Laatikainen kertoo.

Laatikainen kannustaa syömään myös palkokasveja. Pavuista, herneistä ja linsseistä saa paljon kuitua, kasviperäistä proteiinia, folaattia ja koliinia, jota on paljon erityisesti soijapavuissa. Koliini on välttämätön vähemmän tunnettu ravintoaine, jota tarvitaan aivoissa muun muassa hermovälittäjäaine asetyylikoliinin tuotannossa.

Sydämen tapaan aivot pitävät tyydyttymättömästä eli pehmeästä rasvasta. Erityisen terveellisiä ovat omega-3 ja omega-6-rasvahapot. "Erityisesti rypsi-, rapsi- oliivi- ja camelinaöljyt ovat suositeltavia. Kun valitsee lautaselle säännöllisesti saksanpähkinöitä, pellavansiemenrouhetta tai hampunsiemeniä, saa riittävästi hyödyllisiä omegarasvoja", Laatikainen neuvoo.

Myös hiilihydraattien laatuun olisi hyvä kiinnittää huomiota. Kuitupitoiset täysjyväviljat ovat hyviä, kun taas vähäkuituisia viljavalmisteita ja paljon sokeria sisältäviä ruokia ja juomia kannattaa käyttää kohtuudella.

Säästeliäs suolan käyttö suojaa aivoja, koska runsas suolan saanti kohottaa verenpainetta. Tämä taas rasittaa ja vaurioittaa verisuonia, joita aivoissa risteilee kilometrien mitalla.

Laatikaisen mukaan pitäisi talvella olla tarkkana riittävän D-vitamiinin saannista. "Ainakin kerran elämässä voi olla paikallaan mittauttaa veren D-vitamiinitaso joskus lopputalvesta."

Ruokavalio vaikuttaa aivoterveyteen monella tavalla. Alzheimerin tauti  ja verisuoniperäiset muistisairaudet kehittyvät, kun aivovaltimot hapertuva ja menettävät kimmoisuuttaan. "Tällöin verenkierto heikkenee ja aivosolut saavat vähemmän ravintoaineita. Pidemmän päälle se vaikuttaa epäedullisesti muistin toimintaan", Laatikainen selittää.

"Viimeistään viisikymppisenä olisi hyvä tarkastella ruokailutottumuksia, jotta sairastumisriski ehtii vaikuttaa. Hyvällä ravitsemuksella muistin heikkenemistä voidaan ainakin hidastaa, vaikka ei välttämättä kokonaan pysäyttää."

Joillakin ihmisillä on perimän vuoksi suurempi riski muistisairauksiin. Kun omassa suvussa esiintyy paljon Alzheimerin tautia, on melko todennäköistä, että siihen kantaa perinnöllistä riskiä. Hyvällä ravitsemuksella sairastumisriskiin voi kuitenkin vaikuttaa.

Ruokakatottumusten lisällä aivoterveyttä tukevat myös muut terveyttä edistävät elintavat.  Aivot pitävät riittävästä unesta, säännöllisestä liikunnasta, sosiaalisista suhteista, sopivasti älyllisestä kuormittumisesta sekä tupakoimattomuudesta ja alkoholin käytön rajoittamisesta.

Lähteet: Diabetes 1/tammikuuta 2026, kuvat pexels ja Pixabay

Miksi aurinko piristää?

 

Onneksi talvi on ohi, ja aurinko näyttäytyy useammin. Kirkas auringon valo! Kasvukausi, ja luonto ikään kuin kiimassa.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että aurinkoisuus ja valon määrä suoraviivaisesti kohentavat mielialaa.

Miten auringon valo tekee aivoille? Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan valo virkistää ja tekee mielen iloiseksi.

"Valoisuuden lisääntyminen nostaa vireystilaamme välittömästi. Itse asiassa piristyminen alkaa jo hieman ennen kuin tietoisesti tajuamme, että nytpä taivas kirkastui", Partonen sanoo.

Sitten seuraavaksi aivojen välittäjäaineet ryöpsähtävät liikkeelle. Kirkkaus saa aivot vapauttamaan enemmän serotoniinia jo muutamassa minuutissa.

"Lisääntynyt serotoniini kohottaa mielialaa, vireyttä ja valppautta. Se myös hillitsee ruokahalua ja yhtenäistä unta."

Jo nopeasti valo lisää myös noradrenaliinin vapautumista aivoissa.Reaktiokyky ja tarkkaavaisuus paranevat. Myös dopamiinin tasot nousevat. Sen lisääntyminen osin selittää sitä, että kauniina päivänä tekee mieli mennä ulos ja liikkua.

Fysiologisten reaktioiden lisäksi valolla on myös tietenkin psykologisia vaikutuksia. "Useimmilla on mukavampia muistoja lapsuuden kesistä kuin marraskuun räntäsateesta. Valo ja lämpö keräävät miellyttämiskokemuksia. Monet iloiset juhlat ja puuhakkaat talkoot tapahtuvat valoisaan ja lämpimään vuodenaikaan."

"Harmaina päivinä hermoston aktiivisuus vakiintuu tietylle, varsin alhaiselle perusuralle ja aivot sopeutuvat valon puutteeseen. Tällöin lyhytkin valojakso tuottaa voimakkaan piristysruiskeen. Mitä pidenpään on ollut pilvistä, sitä mukavammalta aurinko tuntuu"

Lähteet: Hyvä Terveys 4/2026, kuvat Pexels

Mykkäkoulu

Me emme miehen kanssa pidä mykkäkoulua. Ensiksi riidellään ja sitten minä kadun hurjaa käytöstäni, kun olen huutanut. Me puhumme riidasta. Sen syistä ja teemme rauhan. Mitään ei jää hampaan koloon. Tajusin tällä viikolla, että ollaan oltu naimisissa 30 vuotta, kun aikaisemmin luulin, että 28 vuotta.

Suomalaiset oppivat mykkäkoulun usein jo lapsuudessaan. Puhumattomuus on ihmissuhteissa surullisen yleistä, sanoo psykologi Leea Stenvall.

Hiljaisen pinnan alla voi usein poreilla. Mykkäkoulun käytös voi olla joko aitoa avuttomuutta tai suhdetta tarkoituksella moukaroivaa vallankäyttöä.

Stenvallin mukaan suomalainen tapakulttuuri usein kannustaa vaikenemaan, piilottamaan vaikeat tunteet ja vellomaan niiden parissa yksin.

Tärkeää on, miksi ja miten ihminen hiljenee. Joskus tarvitaan yksinkertaisesti aikalisä, ikään kuin molempia osapuolia suojaava tauko.

Tällöin ihminen ei pyri loukkaamaan tai sivaltamaan vaan kokoamaan ajatuksensa ennen kuin palauttaa yhteyden. Tilanne on aivan eri, jos vaikenijan tavoite on kontrolloida vastapuolta. Tällöin hiljaisuus toimii rankaisuna, ja sillä ohjaillaan läheinen taipumaan johonkin.

"Se on hylkäävää ja katkaisee yhteyden aina uudestaan. Lopulta kyse on henkisestä väkivallasta."

Painostava hiljaisuus rapauttaa ihmissuhteita, ja aikuisina meillä on vastuu tunnistaa haitalliset tavat reagoida. Kun ne tunnistetaan, niitä on syytä havainnoida. Ja kiinnostua havainnoistaan.

Tai sitten valitaan hiljaisuus, koska tiedetään itse olevan tulivuori, räjähtävänsä, jos erehtyy puhumaan.

Jos toisen puhumattomuus vaivaa, Stenvallilla on hihassaan yksi vinkki: konflikti ei ole paras hetki kääntää keskustelua toisen puutteisiin. Tällöin todennäköisesti soppa vain sakenee.

Kannattaisi valita pikemminkin aika, jolloin kummankin vireystila on kohdillaan ja mieli rentona.

Jokaisen suhteeseen kuuluu riitoja, pettymyksiä, mykkäkouluakin. "Ne ovat elämää. Mutta hyvässä suhteessa säilyy pyrkimys korjata asia, palauttaa yhteys."

Lähteet:  Helsingin Sanomat 14.3.2026

Elämää maalla 107.

 

Kirjoitan tätä vähän väsyneenä. Nukuin viime yönä vain viisi tuntia. Tarvitsisin unta yhdeksän tuntia. Minä kotirouva olen valvonut öisin kello 12 asti. Kuten viime yönäkin. Jännitys katetrin vaihdosta piti minua valveilla vielä tunnin. Mutta piti herätä puoli seitsemän.

Tänään oli siis aika kirurgille katetrin vaihtoon. Katetrin noin 10 senttinen pää ei ole enää alapäässä vaan vatsalla. Tämä on suuri helpotus, koska alapää alkoi olla jo kipeä katetrin letkun tiukkuudesta.

Katetri voi roikkua melko alhaallakin, mutta sen saa kätevästi sujautettua housujen tai mekkojen ja muun sellaisen alle. Voin siis edelleen käydä ihmisten ilmoilla, koska katetrin voi laittaa kiinni. Ja aukaista sitten kotona. Virtsankeräyspussin ja letkun saa irti.

Katetrin varsinainen osa laitettiin vatsan läpi suoraan virtsarakkoon. Kirurgi vielä heilutti katetria virtsarakossa. Lopuksi hän sanoi, että olin ihmeen rauhallinen - en pelkää kipua.

Nyt sitten pitää suihkutella vedellä ja sappualla leikkauskohtaa joka päivä. Jos leikkauskohta osoittaa tulehtumisen merkkejä, sitä pitää desinfioida. Suihkuttelun jälkeen siihen pitää laittaa sidetaitos teipillä.

Kirurgi kielsi kuntosalin. Kävelyillä voin käydä. Minun lihakset surkastuu! Onneksi sauna on sallittu.

Nyt siis voin harjoitella omaa virtsaamista. Mutta en  vielä tiedä varmasti, miten se käy. Kysyin kolme kertaa hoitajaa neuvomaan. Sanoin, että olen niin kömpelö ja hajamielinen, ettei mene jakeluun. Jonkinlainen utuinen kuva siitä jäi. 

Mutta, mutta. Tänä iltana tulee kotisairaanhoito. Niin voin kysellä uudestaan lisää. Vastustin aluksi kotisairaanhoitoa, koska minulla on mielikuva, että se käy vanhusten ja enemmän loukkaantuneiden kuin minä luona.

Lopuksi taivuin asiaan. Olenko siis jo mummeli? Voi hitto. Tämä vaivaa sekavaa päätäni. Pitäisi vain hyväksyä ikänsä. Mutta minä tunnen sielultani olevan kuin 30-40-vuotias. 

Niin, tietysti - kuten sanotaan - minulla on iän tuomaa viisautta. Hiljaista tietoa. Itsevarmuutta. Itsensä hyväksymistä. Muista välittämättömyyttä. Tuon hyväksyn, että en enää ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Menin kirurgille verkkareissa, meikittömänä ja tukka sekaisin. Näin en olisi kehdannut toimia kolmekymppisenä.

Tällä viikolla olen ollut hyvin surullinen lukemattomista virtsiksistä, virtsaummesta, kolmesta erilaisesta katetrista. Niiden kanssa pitää olla varovainen, ettei mikään letkun osa mene rikki tai irtoa tai katetri irtoa. Ikään kuin valmiustilassa. Tällä viikolla yksi letkun osa irtosi kaksi kertaa, ja kaikki oli pissassa. Onneksi ei tarvinnut lähteä päivystykseen, koska minulla oli varastossa uudet letkut. Tarvikkeita saa ilmaiseksi tilaamalla. Ja käsien saippuapesu tai käsidesi. Aina pitää olla puhtaat kädet, kun katetriin koskee, ja sen jälkeen vielä taas pestä kätensä. Elämä on hankalaa. Ikävää.

Minulta otettiin pois virtsarakontulehduksen estolääke, koska se sisältää antibioottia, mikä voi johtaa resistenssiin. Kuten useat antibioottikuuritkin. Juon siis päivittäin karpalomehua. Onneksi viime labrat olivat puhtaat. Ja tänään hoitaja sanoi, että virtsani ei haise ja on hyvän väristä, joten tuskin on virtsarakon tulehdus. Hän oli ikään kuin viinin haistelija. Keskittyneenä työhönsä. Se huvitti.

Entä jos oma pissaaminen ei lähde sujumaan? Olenko kiinni katetrissa pitkän aikaa? Viime keväänä olin kuukauden. Sitten se helpotuksen tunne!

Asiasta toiseen. Huhtikuu on kuukausista julmin, kuten T.S Eliot kirjoitti runossaan. En ole koskaan pitänyt huhtikuusta. Toukokuuta rakastan.

Huhtikuussa ruskea ruoho nojaa harmaata maata vasten. Likistyneenä, uupuneena, rumana. Roskat - kuin hullut linnut - lepattavat ojissa. Puut ovat harmaat ja mustat. Ei ole vielä toukokuun lehtivihreärumpuja.

Kotona näyttää likaiselta. Eikä vain näytä vaan on. Aikoinaan siivosin kerran viikossa, nyt kolmen viikon välein. Ajattelen ja tunnen, että olen siivonnut jo 50 vuotta: ei huvita enää. Kuten perunoiden kuoriminen.

Kyllästyin rumaan likaisuuteen. Päätin pestä aluksi ikkunat, että likaisuus oikein korostuisi, ja saisi minut siivoamaan perusteellisemmin. Perusteellinen siivous tarkoittaa minulle imurointia, moppausta ja pölyjen pyyhintää. Hellan, uunin ja tiskipöydän älytöntä puunaamista.Ja varmasti kaiken pölyn kesyttämistä. Kirjoja en sentään ala pyyhkiä. Nämä hommat on tarkoitus tehdä ensi viikolla. Tai sitten seuraavalla...

Lopetan valittamiseni ja marmatukseni tähän.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Älä kosketa!

 

 

Meillä kosketellaan usein. Se voi olla arkista kosketusta tai emotionaalista tai seksuaalista kosketusta. Arkinenkin kosketus tuntuu hyvältä, esimerkiksi suukko töihin lähtiessä. Emotionaalinen kosketus on meillä esimerkiksi kainalossa pitämistä. Ja...puhumattakaan seksuaalisesta kosketuksesta.Ehkä me kosketellaan niin usein, koska riidoissa ei olla koskaan pitkää aikaa.

 

Jos kumppanin kosketus ei tunnu hyvältä, syynä voi olla väliin tullut kiila. Seksuaaliterapeutti Susanna Syld antaa neuvoja, miten hellyys alkaa taas maistua.

Kumppanin kosketus saattaa alkaa ahdistaa pitkässä suhteessa, mutta usein se ei juonnu suhteen pituudesta vaan siitä, että suhdetta ei ole hoidettu.

Jos kosketus alkaa häiritä yhtäkkiä, se saattaa johtua esimerkiksi siitä, että välillenne on tullut kiila: riitoja, puhumattomia asioita tai kurjia sanoja.

Kumppani on saattanut ylittää keholliset rajasi ja koskettaa tavalla, joka ei tunnu kivalta. On yleistä sietää sitä, koska kumppania ei haluta loukata.

Keski-iässä naisella suhde omaan kehoon voi muuttua ja hormonit heittelevät vaihdevuosissa. Myös kuormitus ja stressitaso sekä se miten vaativa on itseään kohtaan, vaikuttavat tunteisiin. Jos on tosi vaikea itsensä kanssa, kumppanin kosketus saattaa tuntua vaatimukselta.

Jos kosketus ahdistaa siksi, että tuntee, että sen pitäisi johtaa seksiin, etkä halua sitä. Silloin kannattaisi pohtia, miksi seksi ei kiinnosta.

Puhu haluttomuudesta kumppanillesi lempeästi. On torjuvaa ja huonoa, jos vain sanot, että hänen kosketuksensa ahdistaa. Kun kumppani koskettaa väärin tai väärästä paikasta, voit ohjata häntä: ihana kun kosketat, mutta teetkö sen tällä tavalla. Kun taas et halua kosketusta ollenkaan, saat sanoa kumppanille, että olet rakas, mutta nyt en jostain syystä pysty ottamaan kosketustasi vastaan.

"Kriisiä  asiasta ei tarvitse synnyttää.  Suhde ei ole tuhoon tuomittu. Kyse voi olla vain siitä, että yhteyden välissä on jotain, ja se jokin voidaan purkaa. Vaikka kumppanin kosketus nyt ahdistaisi, voit taas oppia nauttimaan siitä."

"Lisää kosketusta

Puhu taustoista

Juttele kumppanisi kanssa kosketustaustoistanne. Kosketettiinko lapsuudenperheessäsi, entä aiemmissa suhteissasi?

Avaa tarpeita

Puhukaa siitä, millaista kosketusta konkreettisesti kaipaatte. Mitä kaipaat tänään? Entä rankan viikon jälkeen?

Sovi kosketushetkiä

Sopikaa yhdessä hetkiä, jolloin koskette toisianne. Kosketushetkien ei ole tarkoitus johtaa mihinkään.

Anna tunteiden tulla

Emotionaalinen, läsnä oleva kosketus voi joskus itkettää. Anna tunteiden tulla. Älä pidättele niitä siksi, että toinen pelästyisi.

Treenaa ja neuvo

Uskalla neuvoa, millainen kosketus tuntuu hyvältä. Treenatkaa yhdessä. Älkää luottako siihen, että kosketus tulee luonnostaan.

Tee siitä säännöllistä

Kosketuksen pitäisi olla suhteessa päivittäistä. Säännöllisyys on tärkeää silloin, jos keho vasta opettelee ottamaan kosketusta vastaan."

Näitä kosketuksia suhde sisältää

1) Arkinen kosketus on ohimenevää, kuten suukko töihin lähtiessä, halaus nukkumaan mentäessä. Arkikosketus kertoisi kumppanille, että olen tässä ja elän samaa arkea kanssasi.

2) Emotionaalinen kosketus välitää tunteita. Se on vaikkapa  hartioiden ja niskojen hierontaa. Syliin ottamista hädän hetkellä.

3) Seksuaalinen kosketus saa aikaan kiihottumista, halun syttymistä ja seksuaalisen nautinnon tuottamista.

Lähteet:Kauneus&Terveys 1/2026, kuvat omat

Tuoksuja ja tunteita

 

Minä sain voimakkaan hajumuiston, kun istuin linja-autossa takapenkin edessä, ja takapenkille pyrähti teinejä. Se myskin tuoksu vei minut nuoruuteen. Kuvaksi tuli, miten meikattiin ja laittauduttiin diskoon. Voi sitä nuoruutta!

Sain myös hajumuiston, kun leivoin ensimmäistä kertaa hapanjuuri ruisleipää. Se kodin tuoksu leivontapäivänä. Silloin kun kaikki oli hyvin, ja äiti leipoi valtavat määrät limppuja ja reikäleipää. Nyt tuoksu oli samanlainen.

Hajumuisto voi käynnistyä milloin tahansa ja silloin kun sitä vähiten odottaa. "Hajuaisti on aisteista yllätyksellisin. Näkymättömät tuoksumolekyylit eivät varoita etukäteen. Kun hajumuisto iskee, se lamaannuttaa kaiken muun ja alkaa dominoida mielialaa", hajuprofessori Mari Sandell kuvailee.

Hänen mukaansa hajumuistot ovat usein elokuvamaisia välähdyksiä. Ihminen saattaa muistaa kokonaisvaltaisesti hetken, jossa haju on jättänyt jäljen.

"Jos kardemummasta tulee mieleen mummola, samalla muistaa tilanteen, jossa leivotaan yhdessä, ja mummon olemuksen. Voi nähdä tarkasti verhot, maton,  pöytäliinan, kukat ikkunan laudoilla, värinokkosen ja pelargonian."

Hajumuisto voi aktivoida toisin päin. Katsellessa vanhaa valokuvaa voi haistaa mummolan tai edesmenneen koiransa ominaishajun. Minä muistan tarkasti mummolan tuoksun ja matot, verhot ja kaiken, kun katselen vanhoja valokuvia.

Muu aistitieto - näkö, kuulo, tunto, maku - kulkee aistihermoja pitkin  aluksi aistitiedon käsittelykeskukseen eli talamukseen. Talamus lähettää tietoa aivokuoreen, jossa syntyy tietoinen havaintokokemus, näen, kuulen, tunnen, maistan.

Hajumuiston suora reitti tunne- ja muistikeskuksiin tekee hajuihin liittyvistä  muistoista välittömästi eläviä ja tunnepitoisia.  

Hajuja on monesti vaikea kuvailla sanallisesti. Ne tallentuvat kehoon ja emotionaaliseen muistiin selkeämmin kuin sanallisiin. 

Lähteet: Hyvä terveys 3/2026, kuvat Pexels. minun suvun ja nuoruuden ystävien valokuvat on edesmenneen siskoni miehen luona