lauantai 24. helmikuuta 2024

Kosketuksen voima

 


Minä pidän koskettelusta. Kosketan ehkä liiankin paljon. Lukiossa opettajana taputin oppilaita olkapäälle, kun kiersin luokassa tehtävien teon aikana. Ehkä vaistomaisesti taputtelin eniten heikkoja oppilaita, sillä juuri he tarvitsivat rohkaisua.


Kehon tuntoaisti on sormenpäissä hyvin herkkä. Reilu kädenpuristus viestittää luottamuksesta, rehtiydestä. Lempeä ote hellyydestä. Koskettamalla voi viestiä toiselle arvostusta, välittämistä, hellyyttä, rohkaisua tai myötätuntoa.


Korona-aika  loitonsi  ihmisiä fyysisesti. Kyynärpäiden yhteen huitominen ei saattanut tuntua luontevalta, koska kyynärpäitä ei käytetä arjessa samaan tapaan kuin kämmeniä.


Yksi korona-ajan ongelma oli se, ettei omaiset päässeet sairaaloihin ja vanhainkoteihin. Lääkärin, hoitajan tai hierojan kosketus, ammatillinen ote, on kokonaan eri asia kuin läheisen kosketus.


Miellyttävä kosketus aktivoi endorfiinia, oksitosiinia ja serotoniinia, jotka liittyvät mielihyvän kokemukseen. Lempeä kosketus voi myös lievittää stressiä ja kipua, koska koskettaessa vapautuu kehon omia opiaattipepetidimolekyylejä.



Kosketuksen puute ei ole kuitenkaan yksinäisen ihmisen akuutein ongelma. Ilman sitäkin voi elää, mutta yksinäisyys on suuri ongelma,   joka näkyy aivokuvantamisessakin.


Hyväntahtoiset kosketukset eivät sisällä seksuaalisia piiloviestejä. Eroottisesti latautuneesta kosketuksessa toimivat erilaiset fysiologiset mekanismit. Karvattomista ihoalueista, kuten peniksen päästä ja vaginasta, lähtee erilaisia aistiprojektioita kuin esimerkiksi käsivarresta.


Koskettaminen on tärkeä asia ihmissuhteiden säätelyssä läpi elämän. Vauvan ja vanhempien ensimmäinen viestikanava on kosketus. Samoin kuolevan vanhuksen ja omaisten viimeiset viestit ovat  usein kosketuksia.



Kosketus tuo turvallisuudentunnetta. Tutkimuksissa on havaittu jo neljäkuukautisten sikiöiden koskettavan itseään. Tupakoivien äitien vauvat koskettelivat enemmän itseään, ehkä rauhoittaakseen oloaan tupakan aiheuttamassa stressissä.


Samaa tekevät ahdistuneet aikuiset. Kädet menevät puuskaan ja keho puristuu kokoon. Itsensä kokoon rutistaminen rauhoittaa ja vie huomion hetkeksi muualle.


Miellyttäviä kosketuksia voitiin erityisesti  epävarmana korona-aikoina  viljellä avokätisesti lähipiirille. Kosketus on sosiaalisia suhteita vahvistavaa liimaa. Aivot rekisteröivät pienenkin hipaisun, ja muistamme, että tämän ihmisen kanssa on hyvä ja turvallista olla.








Lähteet: Hyvä terveys 13/2020, kuvat omat


  

torstai 22. helmikuuta 2024

"Ja minun lapsestanihan tuli lääkäri"

 


Minua ei ole kerskuttu paitsi lukion ylioppilastodistuksesta ja numerotodistuksesta. Isä järjesti suuret   juhlat, koska piti niistä. Juhlissa toditukseni olivat näytteillä, mutta   kukaan ei tajunnut, että ylioppilastodistus on se tärkeä, ei numerotodistus, jossa minulla oli pitkästä matematiikasta , fysiikasta, kemiasta, saksasta ja historiasta kymppi. Ylioppilastodistuksessani oli neljä laudaturia. Ei siis mitenkään ihmeellinen todistus. Ja olen täysin varma, etteivät isä ja äiti juhlien jälkeen maininneet todistuksistani kellekään.


Kun opiskelin Turun yliopistossa, isäni oli jo kuollut itemurhaan. Hänellä oli syvä, agitoitu masennus. Äitini oli alkoholistunut isän kuoleman jälkeen. Hän ei välittänyt lainkaan opinnoistani, eikä tiennyt, mitä opiskelen ja miksi valmistun. 


Jotkut vanhemmat tuovat aikuisten lasten menestystä innokkaasti esiin. Miksi lapsen menestys on niin tärkeää? Ja miksi sitä pitää muille kailottaa?


Somessa saatetaan julkaista postaus lapsen erinomaisesta ylioppilastodistuksesta. Juhlissa saatetaan esittää vaivihkainen kommentti, mitä oma lapsi tekee työkseen ja kuinka paljon hän ansaitsee.


On luonnollista olla ylpeä lapsestaan. Mutta se voi muuttua kerskailuksi toisille ihmisille. Se voi tuntua kuulijoista kiusalliselta. Miksi tuo piti kertoa?


Mutta miksi sitten oman lapsen menestys saattaa olla vanhemmille niin tärkeää, että sillä pitää kerskailla?


Vanhemmuus on vaativa pesti, ja vanhemmat voivat jossain määrin vaikuttaa lapsensa koulumenestykseen. Esimerkiksi tiedetään, että aika, jonka vanhemmat käyttävät lapsen koulunkäynnin tukemiseen, näkyy lapsen koulumenetyksessä.


Voiko lapsen koulumenestykseen ja uraan liittyvän menestykseen korostunut esiintuominen liittyä siihen, että menestys nähdään omana onnistumisena?


Moni muukin osallistuu lapsen kasvatukseen vanhempien lisäksi: päiväkodin henkilökunta, peruskoulun ja lukion opettajat ja niin edelleen.


Menestykseen vaikuttaa iso määrä muitakin muuttujia: hyvinvointivaltion palvelut, mielenterveys, ystäväpiiri...Psykologi Martti Isosävi sanoo. "Henkilökohtaisesti näen aika häiritsevänä, jos vanhempi omii lapsen menetystä kovin paljon omaksi ansiokseen. Se tuntuu vähän oudolta."


"Kyse voi olla siitäkin, että oman lapsen kautta kompensoi joitain saavuttumaksi jääneitä asioita."


Myös erilaiset itsetunnon säröt saattavat aiheuttaa korostunutta kerskailun tarvetta. "Jos itsetunto on hauras ja ihminen pohjimmiltaan hyvin epävarma, voi olla houkuttavaa tarttua ulkokohteisiin, yleisesti hyväksyttyihin menestyksen muotoihin ja tuoda niitä hanakasti esiin."



Heikko itsetunto voi johtua monista erilaisista syistä: esimerkiksi hyväksynnän, huolenpidon ja kannustuksen puutteesta omassa lapsuuden perheessä tai erilaisista vähättelevistä tai traumaattisista kokemuksista.


Nyt eletään aikaa, joka houkuttelee kertomaan menestyksestä. Somessa jaetaan mielellään erilaisia onnistumisia, sekä omia että lasten.


Jos lapsen menestys ja sen  esiintuominen on älyttömän tärkeää, voi olla hyvä pohtia omaa menneisyyttään ja syitä taustalla, Isosävi sanoo.


Saahan lapsen menestyksestä tietysti olla ylpeä. "Tilannetajua ei kannata kuitenkaan unohtaa. Moni voi kyllästyä sellaisen ihmisen seuraan, jonka pääasiallinen puheenaihe on oma tai lapsen ura."  


Psykologi kannustaa kertomaan  ylpeydestä ensisijaisesti suoraan lapselle - niin kasvavalle kuin aikuiselle.


Lapselle on myös hyvin tärkeää kuulla siitä, että hän riittää sellaisenaan.


Jos vanhempi on ylpeä vain pelkistä onnistumisista ja saavutuksista, vaarana on, että lapsi jää tällaisiin ulkokohtaisiin asioihin kiinni ja alkaa pitää niitä elämän merkityksellisimpinä asioina.


Jos perinteinen  korkeaan koulutukseen, uran ja hyvin tienaamiseen liittyvä menestys on vanhemmille hyvin tärkeää, vanhemmalle voi olla vaikea tilanne, jos lapsi ei halua kouluttautua tai tavoittele korkeita tuloja.


Silloin lapsen elämänvalinnat voivat aiheuttaa vanhemmassa jopa häpeää, mikä voi olla hyvin vaurioittavaa vanhemman ja lapsen suhteelle.



Lähteet: Helsingin Sanomat 3.2.2024, kuvat omat


tiistai 20. helmikuuta 2024

Monivitamiinit parantavat ikääntyvän muistia

 


Ehkä tässä pitäisi alkaa syödä monivitamiineja. Seuraavalla apteekkikäynnillä ostan niitä. Tosiaan edullinen tapa ylläpitää aivoterveyttä. Tosin aivojen terveyteen liittyy muitakin seikkoja.

Monivitamiinien tehosta on saatu parin viime vuoden aikana uutta näyttöä. Päivittäinen monivitamiinilisä hidastaa muistin heikkenemistä, kun ihminen vanhenee. Näin kertoo  uusi tutkimus, joka vahvistaa parin viime vuoden aikana asiasta kertynyttä näyttöä.


Tutkijat ovat arvioineet, että päivittäinen monivitamiinilisä hidastaa yleistä  kognitiivista ikääntymistä kahdella vuodella. Kyseessä on kolmas merkittävä tutkimus.


Harvardin yliopiston johtamaan  tutkimukseen osallistui 573 koehenkilöä. Tämä kuuluu Cosmos-nimiseen hankkeeseen. Tutkimukseen on kaiken kaikkiaan osallistunut yhteensä 5000 koehenkilöä, joita on seurattu 2-3 vuoden ajan.


"Löydös, jonka mukaan päivittäinen monivitamiinilisä paransi muistia ja hidasti kognitiivista ikääntymistä kolmessa erillisessä lumekontrolloidussa Cosmos-tutkimuksessa, on jännittävä", sanoo Cosmos-hanketta johtava Harvardin yliopiston professori Joann Manson tiedotteessa.


Mansonin mielestä tulos vahvistaa ajatusta, että monivitamiinit ovat turvallinen, edullinen ja helposti saatavilla oleva tapa suojata ikääntyneiden aivoterveyttä.


Uuden tutkimuksen osallistujille tehtiin alkutilanteessa ja kaksi vuotta myöhemmin neuropsykologiset arviot. Cosmos-tutkimusten koehenkilöt olivat 60-vuotiaita tai sitä vanhempia ja he asuivat Yhdysvalloissa.


Joissakin tutkimuksissa on aikaisemmin saatu viitteitä siitä, että kaakao voisi hyödyttää muistia ja toiminnanohjausta, mutta  Cosmos-tutkimuksissa tällaista näyttöä ei saatu.



Lähteet: Helsingin Sanomat 29.1.2024, kuvat Pixabay

lauantai 17. helmikuuta 2024

Elämää maalla 17.

 


Kille-kissi istuu usein pöydällä tietokoneen vieressä, kun kirjoitan. Jos poistun hetkeksi, hän kirjoittelee omiaan sillä aikaa.


Jippii, jippii, tuhat kertaa jippii: minulla ei ole keuhkosyöpää. Tämä selvisi mutkikkaasti. Soitin heti maanantaina hyvinvointi keskuksen keskukseen ja kyselin röngtentutkimuksen tietoja, mutta keskus sanoi, että hän ei voi niitä sanoa. Hän ottaa sairaanhoitajaan yhteyttä ja käskee hänen soittamaan minulle tiistaina. Odotin koko päivän soittoa, mutta sitä ei tullut. Soitin keskiviikkona taas keskukseen. Virkailija sanoi, että sairaanhoitaja oli antanut tiedot ja luvan kertoa niistä. Hän sanoi, että keuhkoni ovat puhtaat! Miten onnellinen olinkaan!


Viime viikonloppuna epätietoisuudessa olin paljon mieheni kainalossa. Hän tyynnytteli minua. Oli turva. Oli rakkaus.


Sain myös yhden paniikkikohtauksen, kun en syönyt lääkettä heti ensioireiden ilmaantuessa. Se oli silkkaa kauhua.


Sitten viikon aivan arkisiin asioihin. Etsin  kahta punaista ja vaaleanpunaista mattoa kirpparilta, koska tapetti on värikäs ja levoton. Se kaipaisi vastapainoksi myös rauhallisuutta. Verhot ovat valkeat. Löysin yhden punaisen maton ja se sopii mainiosti paikalleen. 


Kuvassa on meidän muoviroskakorit. Ja kulmassa pellettisäkki, ja lehdet ovat tietysti hujan hajan pöydän alla. Killen hiekkalaatikko näkyy myös ja osa tuolista.


Tiistaina tohoilin taas auton kanssa, joka on minulle uusi. Yksi miehen vanhoista autoista. En saa siitä ykkösvaihdetta päälle. Olin menossa ATK-kurssille, mutta ajoin rakennuksen ohi. Päätin kääntyä vanhan kaupan pihalla. Sinne oli pieni mäki. Yritin panna ykköstä päälle, mutta se ei onnistunut. Yritin ja yritin. Kytkin alkoi jo haista.


Niinpä menin tielle ja viitoin yhdelle ohimenevälle autolle. Selitin tilanteen. Mies peruutti auton rauhallisesti tielle. Pyysin häntä panemaan ykkösen  päälle valmiiksi. Voi jumakauta! Olisin voinut itsekin peruuttaa auton. Kana-aivo!


Mies päätti sitten pitää minulle autokoulua. Miten saisin ykkösen päälle. Kun käynnistän auton, saan sen päälle. Mutta  vauhdissa se ei onnistu. Välillä sain sen päälle, välillä en. Tilanne päättyi siihen, että kiroiltiin puolin ja toisin.


Kun lähettää miehen kauppaan kauppalistan kanssa, hän kantaa kotiin kuitenkin vaikka mitä. Pakastimet ovat täpötäynnä, ja jääkaappi pursuaa ruokaa. Hän ostelee kanaa, lihaleikkeleitä, jauhelihaa, hedelmiä, mehuja... Minulle valmiita soijasuikaleita, jauhista,  kasvis- ja kalapihvejä,  kasvispyöryköitä...Osa ruoista pitää panna kylmälle lasikuistille, jossa ne pakastuvat.


Olen tehnyt paljon lumitöitä, kun lunta vain tulee ja tulee, lämmittänyt uuneja ja siivonnutkin. Tietysti laittanut ruokaa ja täyttänyt ja tyhjentänyt pesukoneita.


Talvella on rauha. Lumi suojaa. Tämä sopii kärsimättömälle sielulleni hyvin. Kesä on taas hälisevä.  Kasvun kohinaa. Intohimoa. Veden liplatusta. Villiä voimaa. Kultaista aurinkoa. Kauneutta. Pidän kaikista vuodenajoista paitsi huhtikuusta.



Hyvää viikonloppua kaikille!





perjantai 16. helmikuuta 2024

Eläinten oikeuksista

 


Minä olen ollut teinistä asti kasvissyöjä eettisistä syistä. En halua olla mukana  julmassa teholihatuotannossa, jossa ajatellaan, että eläimellä ei ole sielua, ajattelua ja tunteita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jalostettu sikarotu, jonka takajalat ovat surkastuneet. Se ei voi siis liikkua kunnolla ja lihoo nopeammin.

Broilerin tuotannossa ne kasvavat ahtaissa oloissa ja kolmen kuukauden vanhoina ne sullotaan jätesäkkeihin ja viedään teurastamolle. Myös lihakarjaa on jalostettu niin, että ne olisivat mahdollisimman lihaksikkaita, mutta ne ei voi liikkua kunnolla, kun jalat eivät kestä lihasmassaa. Esimerkkejä olisi lukemattomia. Nämä ovat minun lyhyitä ajatuksia.

Tämä juttu perustuu eläinfilosofi Elisa Aaltolan ajatuksiin. Hänen mielestään pitäisi muuttaa kokonaan tapa, jolla puhumme eläimistä. Eläinten kaatamisesta puhuminen on epärehellistä, koska kyse on tappamisesta. "Ihmiskeskeinen maailmankuva täytyy purkaa, ja muutos alkaa siitä, miten puhumme eläimistä."


Elisa Aaltolan mielestä sikakin voi olla "hän", ja eläimiä pitäisi kutsua toisenlajisiksi eläimiksi, koska onhan ihminenkin eläin. Aaltola luettelee esimerkkejä kielestä, jolla eläintä alennetaan. Ihmisellä on "ajattelua" ja "tunteita", kun taas eläimillä "vaistoja" ja "reaktioita". Ihminen on "yksilö", mutta eläin on ruokaa.


Kahtalaista puhetapaa Aaltola kutsuu kielelliseksi eronteoksi. " Näitä erontekijöitä on purettava, jotta eläinten mielenkyvyt ja itseisarvo nousevat esille. Tutkimus osoittaa, että myös monet muut eläimet kuin ihmiset ovat mieleltään varsin kehittyneitä. Tämä on viimein otettava huomioon myös kielessä".


Aaltola siis väittää, että eläimilläkin on ajatuksia. Mistä sen voi tietää? "Siitä on paljon tutkimusnäyttöä", hän vastaa. Eläinten mieltä alettiin tutkia kunnolla vasta 1900-luvun loppupuoliskolla ja 2000-luvulla tutkimus on kiihtynyt.


Aaltolan mielestä on selvää näyttöä siitä, että varsinkin monet nisäkäs- ja lintulajit pystyvät muistamiseen, ajatteluun, oppimiseen, jopa loogiseen päättelyyn, yksinkertaisiin laskutoimituksiin ja itsetietoisuuden eri muotoihin.


Lintujen tietoisuus omasta itsestään on testattu maalaamalla harakan otsaan pieni punainen täplä. Kun harakka on sen jälkeen asetettu katsomaan itseään peilistä, on siivekäs alkanut hieroa täplää pois. Tämä on tulkittu niin, että harakka tiedostaa, että peili heijastaa omaa kuvaa, itseä.


Erityistä älykkyyttä osoittaa sika. "Kognitiivisilta kyvyiltään sika vastaa 3-5-vuotiasta lasta."


Syy kahtalaiseen kielen käyttöön on Aaltolan mielestä selvä: ettei jäisi moraalisesti kiusallisia kysymyksiä, kun eläimiä hyötykäytetään teollisessa mittakaavassa.


Aaltolan mukaan vuosittain maailmassa tapetaan ruuaksi noin 92 miljardia tuotantoeläintä ja jos lukuun lisätään kalat, se yltää triljooniin eläimiin. Suomessa tapetaan vuosittain 86 miljoonaa tuotantoeläintä.


Siat ja kanat ovat Aaltolan mukaan älykkäämpiä kuin koirat. Koira on jalostettu sudesta eli on siis sama laji, mutta toisin kuin siat, kanat ja naudat koirien kohdalla jalostus on kohdistettu myös mieleen.


Eläinten hyötykäyttö ja ihmistä ylentävän ajattelun historia ulottuu kulttuurimme juurille asti.Juutalais-kristillisen ajattelun mukaan ihminen on Jumalan kuva, ja Raamatussa eläimet määritellään ihmisen hyödykkeiksi.


Antiikin filosofi Aristoteles puolsi eläinten hyödyntämistä. Ranskalainen filosofi Rene Descartes (1596-1650) kuvasi eläimet kuin koneeksi, ja sielu oli vain ihmisillä.


"Mutta se ei ollut ainoa tapa ajatella. On ollut myös vaihtoehtoja, vaikkapa suomalais-ugrilaisessa kansanperinteessä." Aaltolan mukaan metsästäjä-keräilijä-kulttuurit ovat usein olleet animistisia eli mielellisyyttä on nähty myös eläimissä ja luonnossa.


Nykyinen maailman kuva on siis rakennettu ja valittu. "Yhtä hyvin meillä voisi olla jokin toinen maailmankuva."


Mikä olisi määränpää, jos noudatettaisiin Aaltolan suuntaa? "Käytännössä se olisi tietynlainen utopia, jossa meillä ei enää olisi eläinteollisuutta ja jossa metsästystä harjoitettaisiin vain silloin, kun se on ehdottaman välttämätöntä. Joko silloin,kun se on ihmisen selviytymisen kannalta tai ekologisista syistä, ja vaihtoehtoja tappamiselle on etsitty kunnolla."


Aaltola sanoo ymmärtävänsä, että hänen ajatuksensa saattavat vaikuttaa joidenkin mielestä todella merkillisiltä. Silti maailmankuvan muutos on nyt hänestä välttämätöntä ihmislajin oman selviytymisen kannalta. Aaltolan mukaan ihmiskeskeisyys on ajautunut päätepisteeseensä aiheuttamalla lajikadon ja ilmastokriisin.




Lähteet: Helsingin Sanomat 26.11.2023, kuvat Pixabay



keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Viisi vinkkiä elämäntapamuutokseen

 


   Minun runsas kasvisateria. En jaksanut syödä kaikkea.


Suomen elämäntapalääketieteen yhdistyksen puheenjohtaja ja väitöskirjatutkija Outi Haggren sanoo: "Suurin osa miettii hyvinvointiaan vasta, kun tulee joku vaiva. Väsyttää, ylipainoa kertyy, muisti heikkenee, on ruoansulatisvaivoja, nivelkipuja, tulehduskierteitä, hengenahdistusta ja rintakipuja tai sieltä täältä kolottelee."


Toiseksi yleisin syy   ryhtyä tarkastelemaan elintapoja on se, kun terveystarkastuksessa huomataan kohonnut verensokeri- tai kolesteroliarvo, verenpainetta tai terveydelle haitallinen vatsanympärysmitta.


Suraavaksi  viisi vinkkiä elämäntapamuutokseen:

1) Aseta tavoite, jonka voit saavuttaa
Olipa tavoitteenasi liikunnan lisääminen, painonpudotus tai kasvissyöjäksi muuttuminen, pilko tavoite pienempiin osiin, jolloin se on helpompi saavuttaa, ja onnistuminen ja motivaatio kasvaa.
Jos haluat pudottaa painoa 20 kiloa, aseta ensimmäiseksi tavoitteeksi kahden kilon pudotus ja jatka siitä. Samoin voi  aluksi syödä yhden kerran kasvisaterian viikossa ja jatkaa sitä.

2)Valmistele viikot etukäteen
Muutos tuntuu usein vaikealta ja epämukavalta. Houkutus vanhoihin tapoihin kasvaa, jos ohjenuorat puuttuvat. Kannattaa suunnitella ennakkoon, minä päivinä aiot tulevalla viikolla liikkua, ja laadi ruokalista. Jos teet ruoan etukäteen, vältyt tekemästä nälkäisenä vähemmän suositeltavia valintoja.



3)Syö aamupäivällä eniten
Moni hyötyy pienistä arkisista muutoksista ilman, että ruokavaliota tarvitsee kokonaan muuttaa. Tärkeä muutos on rytmittää ruokailut aineenvaihdunnan kannalta aktiivisimmille tunneille.

Yleensä aamuisin keho on valmis vastaanottamaan energiaa. Siksi aamupala kannattaa syödä.Illalla keho ei ehdi hyödyntää paljoa energiamäärää, ja unen laatukin heikkenee. Syö kevyt iltapala.

4)Aloita liikunta 20 minuutin lenkillä
Jos et ole liikkunut, suunnittele viikkoon aluksi yksi 20 minuutin lenkki ja lisää määrää vähitellen. Lopulta tähtää siihen, että reipasta, sykettä kohottavaa liikuntaa olisi 2,5 tuntia viikossa. Pyri myös käymään kuntosalilla kahdesti viikossa lihaskuntoa harjoittamassa.

5)Tue hormonitoimintaa
Uni on terveydelle aivan yhtä tärkeää kuin ravitsemus ja liikunta. Huono uni vaikuttaa esimerkiksi ruokahalua  säätelevien hormonien toimintaan. Kylläisyydestä viestivän leptiinin pitoisuus laskee ja nälästä viestivän greliinin pitoisuus kasvaa jo parin huonosti nukutun yön jälkeen. Tämän huomaa heti: kun aamulla herää väsyneenä, viimeistään iltapäiväkahveilla tekee mieli pullaa ja suklaata nopean energian toivossa.

Suositeltava uniaika aikuisille on noin 7,5 tuntia. Jos murehdit huonoa untasi, muista, että  hyvä uni tulee usein terveellisten elintapojen sivutuotteena


Lähteet: Kauneus&Terveys 1-2024, kuvat omat

perjantai 9. helmikuuta 2024

Elämää maalla 16.

 


Minua on mietitettänyt tällä viikolla täysin fyysinen vaiva. Jo noin kahdeksan vuotta olen välillä tuntenut kauheaa kipua lapaluiden välissä. Minulla on korkea kipukynnys, silti olen mennyt melkein tajuttomaksi kivusta. Se on kuin terävä puukko iskettäisiin. Kipu ei ole lihasperäistä.


Siskoni kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana. Hänellä oli yhtenä oireena lapaluiden välinen kipu ja sen vuoksi hän meni lääkäriin. Syöpä paljastui jo röntgenissä.


Vihdoinkin rohkaistuin ja soitin viime perjantaina hyvinvointikeskukseen josko saisin ajan lääkärille. Sanottiin, ettei heillä ole lainkaan lääkäriä. On haettu, mutta ei olla saatu. Sain ajan keskiviikoksi  sairaanhoitajalle, joka lähettää tiedot Helsingissä toimivalle lääkärille.  Näin näissä nääntyvissä kunnissa.


Sairaanhoitaja kyseli minulta kaikenlaista. Hän myös mittasi verenpaineen, joka oli erinomainen 110/81. Samoin hapetusarvo mitattiin ja se oli normaali. Sairaanhoitajalla meni aikaa reilu tunti, mutta olin kiitollinen, että hän syventyi kipuuni ja muuhun terveydentilaan.


Eilen hän soitti ja sanoi, että lääkäri oli määrännyt minut röngteniin täksi aamuksi. Menin sinne peloissani, vaikka tiesin, ettei röngtenhoitaja kertoisi mitään keuhkokuvista. Pitää odottaa lääkärin lausuntoa, jonka saan kaiketi ensi viikolla.


En polttanut tupakkaa 15 vuoteen. Vera-tyttären kuoleman jälkeen aloin taas polttaa. Se antaa jotenkin tauon surussa. Olen myös miehelleni perustellut polttamista, että teen hidasta itsemurhaa, jotta pääsisin Veran luokse. Ehkä se nyt toteutuu. Minulla voi olla keuhkosyöpä. Mutta katsotaan nyt ensi viikkoon asti. Minusta tuntuu, että jos minulla on syöpä, jatkaisin elämääni tavalliseen malliin niin kauan, kun se olisi mahdollista. Matkustaisin ehkä Balille tai Kreetaan, joista olen pitkään unelmoinut.


Siirrän nykyisin hoivaamisen tarpeeni pikkulintuihin. Ensimmäistä kertaa meillä on lintulauta tai pikemmin mökki.Näen siihen suoraan makuuhuoneen ikkunasta, jossa kirjoitan. Samoin Kille-kissi vahtaa niitä tietsikan vierestä. Välillä ihmettelen sitä, että ne saattavat olla pari päivää poissa. Ehkä paremmilla apajilla.


Olen ollut taas laiska siivoamisen suhteen. En ole siivonnut kunnolla kolmeen viikkoon. Olen putsannut harjalla Killen hiekkalaatikon seutuvilta ja  yleensä keittiöstäkin. Pyyhin joka päivä keittiön tasot. Olemme miehen kanssa kahden, joten roskaa ei yleensäkään tule. Huomenna olisi kuitenkin aikomus siivota.  Imuroida ja pyyhkiä pölyt. Niin, aikomus...


Tämä Windows 11., jonka ostin syksyllä on paljon vaikeampi kuin Windows 10. Ainakin minulle digiblondille. En ole saanut siirrettyä monen kuukauden kuvia kamerasta koneelle. Menin taas - vähän häpeästä luimistellen -   kauppaan, jossa minua neuvottiin. Kotona en muistanut mitään. Olisi pitänyt kirjoittaa neuvot ylös. Vaan  eipä tullut tuokaan asia mieleen. Tapanani on säntäillä kärsimättömänä sinne tänne. ADHD:ta ei ole tutkittu. Tuskin sitä onkaan, koska pystyn myös rauhoittumaan.


Olen ATK-kurssilla kansalaisopistossa, jossa olen oppinut tietokoneesta jotakin yleistä. Muun muassa laittamaan kuvia tavalliseen tekstiin Chrome Driverissa. Aion pyytää opettajalta taas yksityistunnin, jotta hän neuvoo minua kuvien siirtämisessä.  Viime kerralla saatiin vain kaikki vanhat kuvat näkymään monen mutkan kautta. Opettaja sanoi, ettei hän ole oikein perillä Windows 11:sta.


Olen edelleen käynyt kuntosalilla, jossa on HUR-ilmanpainelaitteet. Painoja ei tarvitse siirrellä. Siellä käy myös hyvin paljon vanhoja ihmisiä. Ongelmana on se, että jos alkaa jutella niitä  näitä, toinen alkaa kertoa sairauksistaan pitkästi ja laveasti. Tämänkin vuoksi kuuntelen välillä musiikkia Spotifysta, jossa olen siirtynyt  kuuntelemaan klassista musiikkia vaihtelun vuoksi.


Olen katsonut Yle Areenalta aivan innosta piukeana Stacey Dooleyn dokumenttisarjaa vähän erilaisista brittiperheistä ja muita hänen dokumenttejaan.


Nyt on jo kylvöhommat mielessä. Aion kasvattaa taas köynnöskasveja. Kylvän mustasilmäsusannaa, krassia, aitoelämänlankaa ja kelloköynnöstä. On mielenkiintoista nähdä, miten kärhöt ovat selvinneet talvesta.

Hyvää viikonloppua kaikille!