Eikö vastoinkäymisiä kestetä kuten ennen?

Somessa on alettu nähdä trauma-sanaa tiheästi. Joku voi esimerkiksi kertoa, että seurustelusuhteen päättyminen teininä on aiheuttanut hänelle trauman, joka vaikuttaa vielä aikuisuudessa. 

Jos tarkkoja ollaan, kyseessä ei ole kuitenkaan trauma. "Tiukasti määriteltynä traumalla tarkoitetaan psyykkistä vammaa tai vaurioita, joka on aiheutunut jostakin traumaattisesta tapahtumasta", psyykkistä traumaa tutkinut psykologian tohtori Samuli Kangaslampi Tampereen yliopistosta sanoo.

Uudessa ICD-11-diagnoosiluokituksessa sanotaan, että trauma voi aiheutua tapahtumasta. joka on "äärimmäisen uhkaava ja hirvittävä."

Tällaisia tapahtumia voivat olla muun muassa liikenneonnettomuus, raiskauksen uhriksi joutuminen tai raju koulukiusaaminen.

"Nyt trauma on arkikielessä laajentunut tarkoittamaan mitä tahansa ikävää kokemusta, joka edelleen vaikuttaa meihin jotenkin negatiivisesti", Kangaslampi sanoo.

Traumapuheen yleistymiselle saattaa olla monenlaisia syitä. Moni käy terapiassa, ja sieltä voi tarttua mukaan ammattilaissanastoa.

Mutta voiko traumapuheen yleistyminen liittyä myös siihen, ettei enää kestetä vastoinkäymisiä samaan tapaan kuin ennen. Onko nykyihmisen resilienssi eli kyky kestää ja palautua vastoinkäymisistä heikentynyt?

"Mutta onhan ihmisten elämä ainakin Suomessa keskimäärin helpompaa kuin ennen.  Ihmisillä on vähemmän todella kammottavia kokemuksia. Esimerkiksi menetämme paljon vähemmän lapsia kuin aikaisemmin", Kangasluoma sanoo.

"Nykyihmisen näkökulmasta lapsen menettäminen on yksi kamalimpia asioita, mitä ihminen voi kokea."

Nykyään ajatellaan helposti, ettei elämässä pitäisi tapahtua mitään hyvin kamalaa.

Jokaisen elämään kuuluu kuitenkin vääjäämättömästi vastoinkäymisiä, surua ja myös kuolemaa.

Monet menneisyydessä tapahtuneet asiat voivat oirehtia aikuisuudessa masennuksena tai ahdistuksena  ilman, että kyseessä on kuitenkaan varsinainen trauma.

Muun muassa lapsuudessa koettu voimakas emotionaalinen laiminlyönti voi olla lapsen kehityksen kannalta äärimmäisen haitallista - jopa haitallisempaa kuin fyysinen kaltoinkohtelu.

Omatoimiseen traumadiagnosointiin liittyy sudenkuoppia.Ihminen voi esimerkiksi alkaa ajatella, että paha oloni tai oireeni johtuvat vain jostakin menneisyydestä tapahtuneesta. Tosiassa pahan olon syyt saattavat olla monimutkaisempia.   Terveydenhoidossa on hyvin tärkeää päästä oikean syyn jäljille, koska vaikkapa masennuksen ja traumaperäisen stressihäiriön hoidot poikkeavat toisistaan.

"Traumaperäisen stressihäiriön tunnistaa siitä, että oireilu on alkanut  traumaattisen tilanteen jälkeen. Oireilua voivat olla muun muassa takaumat ja se, että pyrkii välttelemään traumaan liittyviä asioita", Kangaslampi tiivistää.

On olemassa ainakin yksi syy, miksi osa ihmisistä kestää vastoinkäymisiä huonommin kuin toiset.

"Tiedetään, että alhainen mielenterveyden lähtötaso, esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus ja stressi, heikentävät ihmisen kykyä kestää vastoinkäymisiä", Kangaslampi sanoo.

Jos valmiiksi ahdistunut ihminen joutuu vaikkapa onnettomuuteen, todennäköisyys myös traumaperäiseen stressihäiriöön nousee.

Vahvat ihmissuhteet nostavat resilienssiä ja auttavat myös selviämään, jos ihminen joutuu traumaattiseen tilanteeseen. Kangasniemi on vähän huolissaan nuorten aikuisten yksinäisyydestä ja sosiaalisten suhteiden keskittymisestä someen.

"Sosiaalinen media ei korvaa kasvokkaisia suhteita, eikä sieltä saa samanlaista tukea."

Voi olla siis mahdollista, että lisääntynyt yksinäisyys on heikentänyt nuorten aikuisten resilienssiä eli estää ja palautua vaikeista tapahtumista.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2026, kuvat omat

Elämää maalla 113.

 

Nyt se sitten sattui. Parkkipaikalla peruutin vasten toista autoa. Menin katsomaan, tuliko jälkiä - ei. Kuitenkin laitoin tuulilasiin nimeni ja puhelinnumeron.

Minä lähden aina turhan ärhäkkäästi autolla liikkeelle. Jospa tämä opettaisi minulle malttia. Sitä ja kärsivällisyyttä tarvitsen.

On ihanaa, että voimme nyt saunoa ulkosaunassa. Tosin "pukuhuone" on täynnä miehen roinaa. Puusaunassa saa mukavan kosteat löylyt -  melkein parasta kesässä.

Köynnöskukkahommat edistyvät. 23 ruukkua/kattilaa on nyt  tyhjennetty entisestä mullasta ja täytetty ruukut uudella mullalla. Käytän mustaa multaa. Tästä hommasta vatsan reikä ei tykännyt. Vähän ratkesi ja märkii, vaikka suihkuttelen sitä joka päivä. En sitten tiedä, mitä se tykkää kukkien istuttamisesta. Yritän olla kyykkimättä.

Olen karaissut köynnöskukkia tuomalla ne ulos päiväsaikaan ja illalla sisälle. Kyllä ne siitä rohkaistuvat. Säistä riippuen istutan ne ruukkuihin. Aion kylvää krassia paljon, koska se on minun lempikukkani unikon jälkeen.

En voinut olla tilaamatta kahta uutta kärhöä. Viherpeukaloissa oli niitä vain vähän jäljellä. Kävin läpi muut puutarhamyymälät, ja vasta vain Hankkijalla oli niitä vielä tarpeeksi. Nyt minulla on sitten kuusi kärhöä. Ne sopivat tälle kasvuvyöhykkeelle. Eli kestävät kovankin talven.

Yrteille on omat ruukkunsa. Istutan basilikaa reilusti, vaikka se on sellainen hienohelma, joka tarvitsee paljon lämpöä ja aurinkoa. Istutan myös persiljaa, timjamia, kissanminttua, rosmariinia ja korianteria. Meillä minttu on levinnyt mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. En kitke sitä pois.

Hyötykasvi-kukkapenkissä oli aika lailla rikkakasveja. Tässä penkissä kasvaa karviaista, mustaa viinimarjaa, alppiruusua,  suklaamarjaa ja sipulikukkia.Sipulikukkien kuoltua kylvän krassia, joka osaa madella myös maata vasten. Kitkin rikkaruohot pois. Samoin kitkin vanhojen betonilaattojen välit. Minua haittaa tosi paljon, jos niissä on rikkakasveja.

Myös kesäkukat pitää ostaa. Varasin niille vain neljä isoa ruukkua/kattilaa. Saa nähdä mitä ostan - menen kuin  hurmokseen kesäkukkakaupoissa.

Niin, ja ikkunakurkun taimet pitää ostaa. Viljelin niitä viime kesänä ensimmäistä kertaa. Ne on koristeellisia ikkunan ympärillä ja tuottavat satoa.

Olen lukenut Amelie Nothombin kirjaa Vaitelias naapuri. Se koukuttaa, on sekä hauska että mietteliäs. Suosittelen!

Samoin olen koukuttunut hömppään eli katsellut innoissani Onko rakkaus sokea eri tuotantomaissa. Yksi kausi oli Ruotsissakin. Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälainen se olisi Suomessa.

Meillä on vakiintunut tapa, että leivon viikossa hapanjuuri ruisleipää ja kreikkalaista maalaisleipää tai jotakin muuta vaaleampaa. Tällä viikolla tein ruisleipää ja kaupunkilaisen hapanleipää, johon tuli vehnää, spelttijauhoja ja ruista.

Miehen isän kodin tyhjennys ei edisty. Miehellä ei ole ollut kunnon vapaapäiviä. Onneksi olohuoneessa ja keittiössä ei ole turhaa tavaraa vaan ne ovat melkein askeettisia. Makuuhuonekin on kivan väljä, eikä sielläkään ole turhaa tavaraa. Sänky, yöpöytä ja apen vaatekaappi.

Vierashuoneessa on sitten paljon tavaraa. Appi on keräillyt joka vuodelta tietoa arvo-osakkeista ja kuitteja ostoksista mappeihin. Kannet menevät muoviroskaan ja paperit paperinkeräykseen. Mieheni isä harrasti osakesijoittamista varsin intohimoisesti, ja osakkeita on paljon. Huoneessa on myös edesmenneen vaimon vaatekaappi. Vaikka tavaraa on vähän, on iso homma kuljettaa kierrätyskeskukseen tiski- ja pesukone, sängyt (jos kierrätyskeskus ottaa niitä), ihana vadelmanpunainen sohva ja keltainen nojatuoli ja rahi. Tulin siihen lopputulokseen, että sohva ja nojatuoli ei sovi viininpunaisen sohvamme kanssa.

Sitten piano. Olin tiukasti sitä mieltä, ettei meille oteta kolmatta pianoa. Mies ratkaisi asian niin, että möisi Etyde-pianon halvalla. Tai jos ei saisi myytyä, se menisi varastoon mökille, jonka mies peri eräältä rouvalta. Mökki on kuivan maan mökki ja piha aivan villiintynyt. Jotakin siinä on sellaista, etten viihdy.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ahdistuksesta

Minä olen ahdistusihminen. Kävin ahdistuksen ja paniikkihäiriön takia psykiatrilla. Hän suositteli omatoimimenetelmiä ja kirjoitti rauhoittavien reseptin. Onneksi olen kehittänyt toimivan hengitystekniikan ahdistusta ja paniikkkiohtausta vastaan. Minun paniikki luokiteltiin vaikeaksi, koska se on koko kehollinen ja mielen ongelma. Vatsakin menee löysälle.

Hengitän nenän kautta kolmeen laskien, pidän tauon ja hengitän ulos suun kautta kuuteen laskien.

Minulle voi tulla voimakas ahdistus missä ja miten vain: yksin, läheisten kanssa ja ihmisjoukossa. Ahdistuksessa ei ole selvää kohdetta kuten pelossa.

Luvut sen kertovat: etenkin nuoret naiset ovat ahdistuneempia kuin koskaan ennen. Toisaalta emme ehkä tunnista, millaiset tunteet kuuluvat tavalliseen elämään.

Nykyisin kaikkia ahdistaa. Tunneilmaus on tullut arkeemme niin, ettei ole enää selvää, mitä se oikeastaan tarkoittaa.

Kun masennus velloo menneessä, ahdistuneella murehtiminen liittyy tulevaan, Mieli ry:n psykologi Outi Mäkinen kuvailee.

Ahdistukseen ei useinkaan liity edes alakuloa, pikemminkin ihminen on huolestunut. Sanana ahdistus on irronnut psykiatrisista diagnooseista. Tarkalleen ottaen ahdistuneisuushäiriöstä eli neuroosista.

Nykyisin ahdistus terminä on väljä tapa viitata siihen, että on kuormittunut, huono tai epämiellyttävä olo, nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala sanoo.

Tänä päivänä erityisen ahdistuneita ovat nuoret naiset. Tämä pätee lukujenkin valossa. Tyttöjen ahdistus tulee jo yläkoulussa. Tämä jatkuu aina työelämään saakka, jossa nuorten naisten sairauspoissaolot mielenterveysongelmien takia ovat jyrkimmässä kasvussa.

Miksi? Mäkinen sanoo listan, joka on pitkä ja polveileva. Ainakin hormonaalinen vaihtelu vaikuttaa naisten mielialaan. Tyttöjen murrosikä on nyt aikaistunut. Myös vaihdevuodet vaikuttavat. Evoluutiokin vaikuttaa: on esitetty, että naisilla on taipumus tunnistaa huolia ja vaaroja.

Työelämä on sirpaloitunut. Naiset ovat miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa. Heillä on haasteita työelämässä ja perheessä.

"Toisaalta nuorta naista on sosiaalisestikin lupa ahdistaa. Miestä taas voi vituttaa. Vihaisuus ja itkuisuus eivät ole vieläkään yhtä sallittuja eri sukupuolille."

Puhe ahdistuksesta korostuu somessa. Siellä on vaikea välttyä sisällöltä, että elämä on vaarallista ja pelottavaa, eikä siitä voi selvitä. Some saa ajattelemaan, olenko oikeanlainen, ovatko toiset minua parempia.

"Märehtiminen vain vahvistaa negatiivisia kehiä. Silloin pitää astua ulos ajatuksistaan ja miettiä, miten voi liittyä toisiin ja antaa heille", Kaltiala summaa.

Terve ahdistus on tarpeellinenkin tunne: se viestii, että jonkin on muututtava, ihmisen on toimittava. Haitallinen ahdistus saa lamaantumaan ja vetäytymään.

Nyt kun ahdistus sanana yleistyy, vaarana on medikalisoituminen. Siis se, että normaaleista tunteista tehdään epänormaaleja. Tunteiden uskotaan olevan merkki siitä, että kokijassa on vikaa. Tunteita ei hyväksytä vaan ne pitäisi hoidattaa pois.

On konkreettisia ongelmia, jotka on ratkaistavissa ilman psykologista apua. Kuten tenttiahdistus, jonka voittaa parhaiten lukemalla oppikirjat.

Ikävään tunteeseen ei ole pakettiratkaisua. Tämäkin on osa elämää. "Ongelmaksi se koituu vasta, kun kielenkäyttö johtaa epäterveellisiin ratkaisuihin. Avuttomuuteen, ettei voi hallita mitään", Kaltiala summaa.

Tämän vuoksi puheen ahdistuksesta olisi hänestä hyvä pysyä mittasuhteissaan.

Psykologina Mäkisestä on toissijaista, miten ihminen kuvaa pahaa oloaan, ehkä ahdistuksena, ehkä masentuneisuutena. Tärkeä asia on, että tunnistaa, milloin ei enää pärjää olonsa kanssa yksin. Apua tähän olisi saatava matalalla kynnyksellä.

"Minua huolestuttaa ja välillä suututtaakin julkisuudessa vallalla oleva sävy, että nuoret ovat liian herkkiä. Ikään kuin ahdistus ei voisi olla todellista."

Hänestä se osoittaa, että yhteiskunnassa on yhteisöllisyyden  ja empatian vajetta. Sitten, kun kyse on todellisesta ahdistuksesta, sitä saatetaan alkaa vähätellä. Että ahdistusta, niinpä niin, kaikillahan sitä on.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.12.2025, kuvat omat

Erään Tarjan seksuaalinen itsetunto

 

Ymmärrän hyvin, jos seksi ei enää vaihdevuosissa tai niiden jälkeen  kiinnosta. Jos kumppani on samaa mieltä, voidaan tästä tehdä yhteinen sopimus.

Tuntuu vähän ronskilta kirjoittaa omasta seksuaalisuudesta. Mutta toisaalta olen ollut avoin tässä blogissani. Minulla on vahva libido, ja lemmiskelemme miehen kanssa  miltei samoin kuin nuorena. Nyt tämä katetri ei sitä salli, mutta on muutakin seksiä kuin yhdyntä.

Ennen seksiä pimeässä peiton alla. Nykyään vaikka keskellä kirkasta päivää sohvalla. Näin kuvailee 55-vuotias Tarja elämässään alkanutta seksuaalista muutosta.

Kauan aikaa seksi oli hänelle enemmän tai vähemmän pakollinen asia muiden velvollisuuksien lisäksi.

"Lasten alulle saattaminen vaati seksiä, mutta kun lapsia sitten tuli, seksi jäi taka-alalle arjessa. Nuorimmainen nukkui välissämme kahdeksan vuotta, mikä osaltaan asetti rajat aikuisten läheisyydelle."

Viisikymppisenä Tarja suureksi yllätyksekseen huomasi, että osasi nauttia seksistä aivan uudella tavalla.

"Olin aikaisemmin ujo ja estoinen seksuaalisesti enkä pitänyt seksiä tärkeänä. Mutta yks kaks tulin tietoiseksi itsestäni ja seksuaalisuudestani. Aloin kiinnostua omasta nautinnostani."

Seksikumppani oli vanha, rakas aviomies,  jonka kanssa Tarja on ollut yhdessä teinistä saakka. Silti elämään tuli muutos, kun Tarja alkoi saada yhteisessä seksissä voimakkaita orgasmeja joka kerta.

"Joskus sanotaan, että vaihdevuosissa naisen seksielämä lakastuuu, mutta minulle kävi ihan päinvastoin."

Psykologi ja seksuaalineuvoja Tiina Autio on kuullut vastaanotolla monien naisten vastaavanlaisen tarinan. Kukkaan puhkeamisen tunteesta on kyse seksuaalisen itsetunnon kehityksestä.

Hyvä seksuaalinen itsetunto tarkoittaa itsensä hyväksymistä arvokkaaksi ja   tunnistaa omat toiveet ja rajat. Se auttaa hyväksymään kaikenlaiset halut ja haluttomuudenkin. Nainen ei siis välttämättä ole seksuaalisesti      aktiivinen kaiken aikaa, vaikka hänellä olisikin loistava seksuaalinen itsetunto.

 

Hyvällä itsestuntemuksella varustettu ihminen tietää mistä nauttii ja mistä ei. Se  auttaa myös varjelemaan omia rajoja ja kertomaan niistä kumppanille. Silloin kokeiluihin ei lähde vastenmielisesti vain kumppanin tähden.

Tarja miettii, että muutoksen sysäsi alkuun yksi tietty ajatus: "Erään kerran katsoin itseäni peilistä mekko päällä ja näin itseni kuten miehet näkee minut haluttavana. Olin kuin parikymppinen, joka herää seksuaalisuuteensa. Ujo nuppu puhkesi kukkaan, vaikkakin vasta vaihdevuosi-ikäisenä."

Tarja on huomannut, että seksuaalisen itsetunnon petraantumisella on suuri vaikutus elämään myös seksin ulkopuolella.

"Oloni on sen myötä kaikin puolin parempi ja rennompi muissakin asioissa. En stressaa liikaa ja suhtaudun kiinnostuksella tulevaan", hän sanoo.

Psykologi Tiina Autionkin mukaan seksuaalisen itseymmärryksen vahvistuminen näkyy elämän yleisenä hyvinvointina. Se johtuu monesta syystä, esimerkiksi siitä, että itseensä osaa suhtautua lempeämmin ja ymmärtäväisemmin.

"Parhaiten seksuaalisen itsetunnon kehittäminen onnistuu tutkimalla omia epävarmuuksia: mieti, mikä sinulle aiheuttaa epävarmuutta erilaisissa seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa, kuten esimekiksi kehossasi, nautinnossa, nauttimisen tavoissa tai kanssakäymisessä mahdollisen seksikumppanin kanssa", Tiina Autio sanoo.

Usea seksuaalisesti epävarma osaa nauttia paremmin yksinään kuin kumppanin kanssa. Itsetyydytys voi siis olla nautinnollisempi kokemus kuin yhdessä kumppanin kanssa, sillä kumppaniseksissä oma huomio saattaa karata epäolennaiseen, kuten pohdintaan, miltä näytän toisen silmissä.

"Yhteisessä seksissä voi opetella tietoisesti suuntaamaan huomiotaan nautintoonsa", Autio sanoo.

Yksi keino on harrastaa seksiä  silmät sidottuna. Jos näköaisti on poissa pelistä, muut aistit korostuvat. "Sillä tavalla voi oppia paljon lisää siitä, mikä sinusta tuntuu, kuulostaa ja vaikka haisee kiihottavalta."

Lähteet: Hyvä Terveys 6/2026, kuvat omat

Elämää maalla 112.

 

Tiistaina päätimme miehen kanssa lämmittää pönttöuuneja viimeisen kerran ennen kesää. Ilma oli kolea. Vaikka talvella välillä koin raskaaksi uunien lämmittämisen, halkojen raahaamisen saavilla liiteristä tai katoksen alta - nyt oli haikea olo.

Puilla lämmittäminen tuo erilaisen lämmön kuin esimerkiksi sähkölämmitys - lämpö on hivenen kosteaa, ja räsähtelevät halot uunissa luo tunnelmaa. Poltetaan puiden elämä. Heidän ainokaisensa.

En jaksa olla ihmettelemättä toukokuuta. Huhtikuussa kaikki oli harmaata ja ruskeaa. Nyt vehmasta. Puut ovat jotenkin hennon ja ujon vihreitä.

Lähinaapuri, maanviljelijä, tekee maatöitä. Hän on karhinnut maan ja kylvää siemeniä. Lokit rääkyvät pellolla, koska saavat helposti syötävää.

Eilen olimme Helsingissä  tyhjentämässä ihanan edesmenneen apen asuntoa. Asunto on korkea rivitalo. Aloitimme kirjahyllystä. Sitä on yksi seinä kokonaan. Lundian hylly. Aiomme tuoda siitä kaksi osaa kotiin katosta lattiaan. Tietty loput kirjat pitää  yrittää kaupata Finlandia-yritykselle. Jos se ei sovi, kirjat päätyvät kotiimme tai kierrätykseen.

Kirjojen valitseminen oli minun asia. Valitsin täysin tuntemattomia hyvin vanhoja kirjoja ja minulle tuttuja kirjailijoita sekä Otavan keltaisen kirjaston kirjoja. Tyhjentäminen vei aikaa. Onneksi mies kantoi kuutta isoa muovi- ja pahvipakkausta autoon. Minä en siihen kyennyt katetrini takia.

Otimme huoneistosta yhden maton keittiöön, kolme kynttilänjalkaa ja vähän käsipyyhkeitä. Neljä pikaria. Useamman hajuveden.

Miehen sisarelle Haminaan täytyi viedä olohuoneen aito itämainen matto, valkeita lakanoita, kaksi isoa jalkalamppua ja eteisen aulan lamppu,  leivänpaahdin ja tietyt kirjat.

Paikan päällä vasta tajusin, että meillä on asunnon tyhjentämisessä iso työ.   Seuraavalla kerralla viemme laatikoita ja roskasäkkejä asuntoon. Näin voimme lajitella jätteen. Muovia tulee varmasti paljon sekä sekaroskia. Viemme kierrätykseen ehkä loput tavaroista. Olohuoneen vadelmanpunaisen sohvan haluaisin, mutta se ei sopisi meille muutoin kuin vanhan sohvan poistolla. Niin meillä olisi olohuoneessa kaksi erilaisen punaista sohvaa.

Asuntoa täytyy tyhjentää miehen vapaapäivinä. Ja aika kiireesti, koska se pannaan myyntiin kesällä. Piha on pieni ja nätti. Yksi erittäin hyvin leikattu omenapuu, kasvimaa ja perennapenkki.

Meiltä on paljon matkaa Helsinkiin. Eli yhdellä kerralla olisi pakko tyhjentää paljon. Keittiön antiikkinen ruokapöytä ei sovi meille eikä erittäin hyväkuntoinen keltainen sohvatuoli ja rahi. Niitä voisi mainostaa Torissa.

En ymmärrä miksi miehen Haminassa asuva sisar ei halua huonekaluja. Hän on vasta muuttanut omakotitalosta kaksioon lapsensa kanssa ja molemmat nukkuvat patjoilla. Sänkyjäkin asunnossa olisi yksi iso ja yksi pieni. Toisaalta sisko suunnittelee kolmion ostamista.

Minun kannettava temppuilee. Hiirtä ja hiirialustaa ei saa siihen paikkaan kuin kuuluisi. Ehkä ensi viikolla saan aikaiseksi käynnin kaupassa, josta tietsikka ja kännykkä on ostettu. Pyydän apua kuvien siirtämiseen kännykästä koneelle ja tähän hiiriongelmaan.Katsotaan.

Olen alkanut jo sopeutua Kystofix-katetriin. Pissaan jo nyt spontaanisti. Toivon, että katetri otettaisiin pois kahden viikon kuluttua, kun minulla on hoitajalle aika pallongin täyttämiseen.

Haluan niin kovasti tehdä puutarhatöitä. Ensi viikolla kyllä laitan ulkona köynnöskukkien ruukut kuntoon. Vaihdan tai lisään mullat. Kylvän krassit. Voin multasäkistä pikkuhiljaa otta sankollisen enkä kaataa multaa säkistä. Istutan myös kesäkukat. En tiedä vielä mitkä.Valitsen spontaanisti. Veran haudalle vien verenpisaroita, koska hauta on varjossa. Toivottavasti vatsan reikä kestää tämän. Mies ei halua tehdä puutarhatöitä. Hänellä on hommaa yhden suuren männyn pilkkomisessa. Hyvä näin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Voisiko tämä olla Parkinsonin tautia?

 

Parkinson on hyvin hitaasti etenevä sairaus, jossa ei tule äkillisiä hyppyjä huonompaan suuntaan. Sitä voi verrata polven tai lonkan nivelrikkoon, joka sekin etenee rauhallisesti vuosien tai vuosikymmenten ajan.

Pitääkö huolestua, kun toinen käsi vapisee omia aikojaan? Miksi kävely on muuttunut miltei töpöttelyksi? Parkinsonin taudin oireet saattavat sekoittua muihin iän tuomiin muutoksiin.

"Millaisista oireista voi epäillä Parkinsonin tautia?"

Yleisin oire on toisen käden lepovapina. Liikkeet hidastuvat aiemmasta, muun muassa kävelyvauhti hiipuu. Kömpelyyttäkin saattaa olla: käsiala voi muuttua pieneksi söherrykseksi tai sormien napsuttelu ei enää onnistu.

Ennakoivia oireita   saattaa tulla vuosia tai vuosikymmeniä ennen sairastumista. Tällaisia ovat esimerkiksi ummetus tai hajuaistin heikkeneminen.

"Mihin muihin sairauksiin alkuoireet voi sekoittaa?"

Vapina voi liittyä essentiaaliseen vapinaan, jossa oireet ovat symmetrisesti molemmilla puolilla kehoa ja ne tulevat liikkeessä. Tunnetuin ilmenemistapa lienee "kahvikuppineuroosi", jossa kuppia kannatteleva käsi vapisee.

Unihäiriöitä on monessa sairaudessa. Parkinsonissa on tavallista jalkojen tai käsien liikuttelu unitapahtumien mukaan.

Erilaiset vatsavaivat ovat hyvin yleisiä ja lisääntyvät iän myötä. Parkinsonissa yleinen vatsavaiva on ummetus.

"Kuinka tauti todetaan?"

Diagnoosi tehdään aina neurologin vastaanotolla haastattelemalla ja yksinkertaisilla neurologisilla testeillä.  

Lääkäri kysyy oireista, muista sairauksista sekä lääkkeistä. Hän tarkkailee potilaan oireita tämän istuessa sängyn reunalla Lääkäri muun muassa pyytää nostamaan käsiä ja jalkoja sekä koskettamaan nenää.

Joskus kuvataan aivot, Parkinsonin tauti ei näy kuvissa, mutta se voi  paljastaa muun oireiden taustalla olevan sairauden, esimerkiksi aivokasvaimen.

Mutkikkaissa tapauksissa voidaan kokeilla jotakin Parkinsonin lääkettä. "Diaagnoosi varmistuu, jos lääke auttaa."

"Millaista hoito on?"

Vaikka Parkinsonin syytä ei tiedetä, sen oireita voidaan lievittää lääkkeillä ja kuntoutuksella. Myös liikunta vähentää oireita. Tässä tärkeää ei ole laji vaan se, että ylipäänsä liikkuu monipuolisesti. Hampaat irvessä ei kannata liikkua.

"Yleisin lääke on levodopa. Tämä on dopamiinin esiaste, joka sisältää hiipuvaa dopamiinimäärää."

Laitehoitoja voi myös harkita, jos ei pärjää lääkkeillä. Aivoihin asennetaan leikkauksessa syvästimulaattori, eräänlainen tahdistin, joka stimuloi aivoja sähköisesti.

Uusia hoitoja etsitään hyvin aktiivisesti, toiveita on, että 5-10 vuoden päästä lääkkeillä pystytään hidastamaan tautia.

"Voiko itse tehdä muuta kuin liikkua aktiivisesti?"

Ruokavalion monipuolisuus on tärkeää. On näyttöä jonkin verran, että Välimeren ruokavalio on hyödyllistä, siis paljon vihreitä, pehmeitä rasvoja ja kalaa. Vitamiinilisät ei auta.

"Onko Parkinsonin tauti perinnöllistä?"

Parkinson ei ole selvästi perinnöllinen tauti. Suomessa tunnetaan vain muutamia sukuja, joissa parkinson selvästi perityy.

ET/8, kuvat omat

Kasvokkain tapaaminen tekee hyvää!

Minulla on Turussa kolme "opiskelusiskoa", joita tapaan joka kesä. On ihana nähdä toisen tunteet ja eleet kasvokkain. Se tuo läheisyyden tunnetta. Meillä on oma Whatsapp-ryhmä ja soittelemme toisillemme. Mutta mikään ei voita kesäistä tapaamista.

Ostokset voidaan tilata kotiin, pankkiasiat hoidetaan verkossa, ja ystävien kanssa lähtetellään viestejä. Kasvokkaiset kohtaamiset ovat vähentyneet paljon. Mikä vaikutus tällä on meihin?

Sosiaalisen kanssakäymisen huippujakso oli Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla. Kanssakäyminen merkitsee aikaa, joka käytetään seurusteluun perheenjäsenten kanssa, tuttavien ja ystävien kanssa  kotona tai muualla sekä kylässä käyntiä. Tämä aika alkoi vähentyä jo 1990-luvun lopulla ja muutos on jatkunut samanlaisena 2000-luvun ajan. Se asia ei ole kuitenkaan muuttunut, että ihminen on sosiaalinen eläin - ja kaipaa siksi aitoja kohtaamisia kasvokkain.

Eniten kanssakäymisen muutos näkyy nuorissa. Aika, jonka nuoret viettävät kasvokkain on kutistunut 20 vuodessa jopa neljäsosaan.

Monet tutkijat arvioivat, että älypuhelinten ja somen keskellä kasvaneet nuoret ovat saaneet vähemmän tilaisuuksia harjoitella vuorovaikutustaitoja kasvotusten. Niukka määrä livekohtaamisia näyttäisi olevan yhteydessä siihen, että kohtaamiset tuntuvat hankalilta. Tämä asia ei ole aivan yksiselitteinen, eivätkä syy- ja seuraussuhteet ole selviä.

Kanssaoleminen toisen ihmisen kanssa myös aktivoi sosiaalisten siteiden ja luottamuksen kannalta tärkeää hormonia, oksitosiinia. Tämä auttaa vahvistamaan ihmissuhteita, vähentää stressiä ja lisää empatiaa. Myös toista ymmärretään paremmin, kun tavataan kasvokkain.

Suurin osa toisen tulkitsemisesta perustuu kehon kieleen: eleisiin, katseisiin sekä äänen piirteisiin, kuten sen sävyyn, nopeuteen ja voimakkuuteen. Maksimissaan vain noin 30 prosenttia viestistä kantautuu sanallisesti tai emojeilla.

Tutkijat arvioivat, että videoyhteydet aiheuttavat niin sanottua "Zoom-uupumusta" eli ne lisäävät henkistä kuormitusta ja ahdistusta.Videopuhelut voivat tietyissä oloissa väsyttää, koska ne vaativat jatkuvaa keskittymistä ja itsehavainnointia. Ne voivat tuoda myös ulkonäköpaineita ja itsekriittisyyttä, koska niissä näkee itsensä jatkuvasti ruudulla. Videoyhteys ei myöskään tuota samanlaista oksitosiinin eritystä ja palkitsevuuden tunnetta kuin perinteinen tapaaminen, koska siitä puuttuu kehollinen läsnäolo.

Sosiaalinen hyvinvointi ei ole vain vuorovaikutusta, saati puhumista - näitä enemmän se on kuulumista johonkin. Se voi syntyä myös ilman sananvaihtoa esimerkiksi kuntosalilla tai vaikka näyttelyssä. Tämä passiivinen sosiaalisuus saattaa olla erityisen tärkeää niille, jotka eivät jostain syystä halua tai jaksa intensiivistä vuorovaikutusta, mutta kaipaavat silti jonkinlaista yhteyden tunnetta.

Joskus jopa lyhyet arkiset kontaktit, kuten juttelu kahvilan työntekijän kanssa tai pelkkä läsnäolo julkisissa tiloissa, voivat parantaa hyvinvointia.

Psykologia-lehden päätoimittaja, sosiaalipsykologi Eemeli Hakoköngäs sanoo: "Sosiaalinen vuorovaikutus, ryhmäjäsenyys ja yhteyden tunteen kokeminen ovat käytännössä kaikkien ihmisten jakamia perustarpeita. Silti sosiaalisen vuorovaikutuksen tarve vaihtelee suuresti yksilöiden välillä."

Introvertit ja ekstrovertit janoavat sosiaalisia tilanteita eri tavoin, koska heidän aivonsa reagoivat eri tavalla. Ekstrovertin aivot kaipaavat ja sietävät enemmän stimulaatiota ja uusia kokemuksia. Samanlainen stimuloiminen voi olla introvertille hyvin uuvuttavaa.

"Lopulta kaikki kuitenkin tarvitsevat sosiaalisia kontakteja ja kasvokkaista kohtaamista. Kaikki myös hyötyvät niistä. Myös ne, jotka eivät aina hakeudu toisten seuraan. Välillä se mitä haluamme ja mitä tarvitsemme eivät kohtaa. Saatamme haluta vaivattomuuden vuoksi digikohtaamisia, mutta todellisuudessa tarvita lähikohtaamisia kaikkine rasittavinekin puolineen."

Kasvokkain kohdatessa syntyy luottamusta ja myötätuntoa. Muiden ymmärtäminen helpottuu ja kyky ilmaista myötätuntoa ja ystävällisyyttä kasvaa.

 Lähteet:Hyvä Terveys 7/2025, kuvat Pexels