Elämää maalla 104.

 

Kirjoitan tätä vähän väsyneenä puolilta päivin. Kille-kissi herätti jo viideltä kovalla maukumisella. Ääni on siis todella kova. Jotenkin jännää, että Kille on jo 17 vuotta ja sen ääni vain kovenee. Luulisi, että kun ikää tulee ikää, ääni heikkenisi. Ruokaa piti Killen saada. Nyt hän sitten itse nukkuu pitkään sängyssä - kissan roikale.

Samalla, kun kirjoitan tätä , keitän kikherneitä. Tarkoitus on tehdä falafelpyöryköitä. Olen tehnyt niitä niin monta kertaa, etten enää tarvitse reseptiä niihin ja kastikkeeseen.

Viime perjantaina selvisi, että viimeisin labravirtsarakkotulehdus koe osoitti, että tulehdus on hävinnyt. Virtsa oli puhdas. Olen niin onnellinen. Jippii! Jospa tulehdukset loppuisivat tähän. En edes sanoin pysty kuvailemaan tätä onnea. Aivan kuin leijuisin pilvissä.

En edes muista monta antibioottikuuria söin. Ehkä neljä viisi. Tämä jätti väsymyksen ja huimauksen. Olihan minulla myös pientä kuumetta koko ajan 37,5 astetta. Olen todella väsynyt.

Mutta silti olen alkanut taas kävelyt. Ensimmäisellä kerralla huimasi niin, että jouduin kävelemään miehen kanssa käsikynkkää. Teemme näitä kävelylenkkejä yhdessä. Paitsi jos menen metsään. Toisella kerralla ei enää huimannut niin paljon, mutta olin tosi voimaton kävelijä - paarustimme eteen päin yhdessä. Mies on kärsivällinen.

Kävin myös tällä viikolla ensimmäistä kertaa kuntosalilla. Painoja piti alentaa tavanomaisista lisääntyvistä painoista. Hikoilin kauheasti, vaikka yleensä en hikoile kuntosalilla. Olin siellä vain tunnin, kun tavallisesti olen pari tuntia. Voimaton olo  sen jälkeen. Tuntuu, että kuntosali pitää aloittaa uudestaan alusta. Ärsyttää.

Tilasin kampaamon ensi viikoksi. Hiukset ovat  kasvaneet aivan yli mallista. Kulmakarvat ovat aivan värittömät ja kuin pusikot. Ne pitää nyppiä ja värjätä. Värjään kulmakarvat esimerkiksi siksi, että olen niin huono meikkaamaan niitä. Aina tulee epäsymmetriset tai laitan liikaa väriä niihin.

Toivottavasti ihana kampaajani löytää alkuperäisen mallin. Hiukseni kasvavat nopeasti, ne ovat melko paksut ja luonnonkiharat. Värjäytän ja raidoitan hiukset. Nyt ehkä kupariksi ja raidat kullan värisiksi. Kaipaan myös päähierontaa, joka vie minut lähes nirvavaan.

Tällä viikolla olisi pitänyt tehdä kevätsuursiivous. Katselin likaisia paikkoja, mutta ei ne pelkästä katseesta puhdistuneet. Vetosin mielessäni heikkouteen ja voimattomuuteen ja siirsin siivouksen jonnekin tulevaisuuteen -  nimenomaan jonnekin.

Meillä on kaksi pianoa, yksi keittiössä ja yksi olohuoneessa. Mies haluaisi tuoda kotiin kolmannen pianon isän kuolinpesästään. Se on arvopiano, hinta yli 10 000. Sallin sen, jos mies alkaa heti myydä sitä. Tilanne on aivan järjetön. Sitten olisi keittiössä kaksi pianoa. Onneksi keittiö on hyvin suuri tupakeittiö. Sanonpa suoraan: voi helvetti.

Köynnöskukkien mustasilmäsusannat ja kelloköynnös ovat itäneet. Ihmetellen nautin niiden vaaleanvihreästä ponnistuksestaan. Idätin niitä alkuun makuuhuoneessa, koska siellä on aina lämmintä.

Kun ne itivät, siirsin ne viileään ja valoisaan paikkaan keittiössä. Keittiö ei ole niin lämmin kuin makuuhuone. Odotan, että niihin tulee ensimmäiset kasvulehdet ja ne voi silloin koulia omiin ruukkuihin. Joistakin panen kolme samaan ruukkuun, näin kukasta tulee runsaampi. Keittiössä on viileämpi myös siksi, että pellettitakka on rikki. Mies taas kärsivällisesti korjaa sitä. Ensimmäinen osa tuli ja se oli liian suuri. Mies tilasi pienemmän ja varmasti vielä tänään asentaa sitä ähisten takkaan. Sadattelee.

Täällä on vielä paljon lunta. Odotan, että se sulaisi, ja sipulikukat kukkisi, jos myyrät ei ole paljon niitä syöneet. Ihanaa päästä puutarhahommiin!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Hiljaiset ihmiset

 

"Tähän mennessä olen menestynyt

hiljaisena puurtajana, mutta

pelkään, että hiljaisuuteni estää

minua etenämästä urallani."

Näin vastasi 29-vuotias nainen Hesarin verkkokyselyssä hiljaisista ihmisistä.

Vastausten perusteella moni hiljainen ihminen kokee painetta olla sosiaalisissa tilanteissa enemmän äänessä kuin oikeastaan tuntuu luontevalta.

Hiljaisuus yhdistetään usein introversioon.Introversioon liittyvät alapiirteet, kuten vähäinen puhuminen ja sosiaalisen huomion välttäminen, korostuvatkin usein ihmisillä, jotka kokevat olevansa muita hiljaisempia.

Ihmisten jaottelu karkeasti ekstrovertteihin ja introvertteihin on kuitenkin  ongelmallista, koska suurin osa ihmisistä on persoonallisuudenpiirteiltään jotain ekstrovertin ja introvertin väliltä.

Ihmisen aiemmat kokemukset sosiaalisista tilanteista ja kasvuympäristö voivat vaikuttaa siihen, kuinka puhelias hän on. Ihminen voi olla myös toisissa tilanteissa puheliaampi kuin toisissa. Yleensä tämä näkyy siinä, että pienessä ihmispiirissä hiljainen voi puhua paljonkin.

Ekstrovertit näyttävät olevan suosittuja myös suomalaisessa kulttuurissa, jonka on yleensä ajateltu olevan monia muita kulttuureja sisäänpäinkääntyneempi ja hiljaisempi.

Hyvät sosiaaliset taidot liitetään usein ekstroversioon, mutta vahvasti ekstroverteilla ihmisillä ei automaattisesti ole hyviä sosiaalisia taitoja tai kykyä ottaa muut ihmiset huomioon.

Aina ei tunnisteta, mitä kaikkea hyvää hiljaisuuteen voi liittyä. Voisi ajatella, että hyvin puheliaat ihmiset saattavat puhua asioista ja mielipiteistään  harkitsemattomammin. Siitä, että harkitsee kaksi kertaa,mitä sanoo, voi olla elämässä hyötyä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.12.2021, kuvat   omat

Onko arjen ilo kateissa?

 

Elämästä suurin osa on tavallista arkea. Jos annetaan valua sen ohitse ja tavoitellaan aina hienoimpia hetkiä, voidaan hukata kyky kokea tyytyväisyyttä vaikka tavallisena tiistai-iltana.

Arkityytyväisyys on pysähtymistä ja liiallisen suorittamisen loppumista. Se on tavallisen tekemisen ja olemisen kelpuuttamista.

Psykologian tohtori Eveliina Holmgren tiivistää: arkityytyväisyys on asenne, jonka ansiosta se, että perhe on terveenä, työt sujuvat ja harrastuksista myöhästytään vain vähän, tuntuu arvokkaalta ja mielekkäältä.

Holmgren kertoo viisi keinoa, joiden avulla elämään saa lisää tyytyväisyyttä.

"1) Kasi miikka riittää"

Vieraita on tulossa. Teetkö stressaantuneena kinuskikakkua? Vai otatko pakasteesta aivan tavalliset pullat sulamaan ja odottelet iloisena kavereita?

Muiden tai itselleen luomien odotusten täyttäminen voi ajaa suorittamiseen. Miksi vieraille pitäisi aina olla hienoa tarjottavaa?

Tyytyväisyys syntyy tarkastelemalla ja kyseenalaistamaan omaa vaatimustasoaan. "Ihan hyvä" voi olla parasta.

Mielen hyvinvointia rakentaa se, että poistaa paineet olla hyvä ja kehittyä kaikessa, mitä tekee. Tavoitteellinen voi olla, mutta mieli nauttii myös rennommista kasi miikan hetkistä, jolloin on tilaa muulle kuin kireälle suorittamiselle.

Tutkimuksista tiedetään, että tyytyväisiä ihmisiä yhdistää kyky luopua ulkoisten odotusten täyttämisestä ja hyväksyä elämä sellaisenaan. Holmgren pitää filosofi Frank Martelan ajatuksesta, että onnellisuutta ei kannata jahdata.

"Tyytyväisen ihmisen on helpompi rauhoittua. Perustyytyväisyyden hetket rakentavat arkista hyvinvointia", Holmgren sanoo.

"2) Herättele tyytyväisyystutkaa"

Mieli on luonnostaan hanakampi kaivamaan esiin valittamisen kuin kiitollisuuden aiheita. Tyytyväisyystutkaansa voi kuitenkin herätellä. Tyytyväisyys on pieniin ilonaiheisiin havahtumista.

Tyytyväisyystutkalla Holmgren tarkoittaa sitä, että aktiivisesti rekisteröi ja keräilee ohi suhahtavia myönteisiä asioita.

"Hyväntuulisena tutka toimii tehokkaasti ja auttaa huomaamaan ja arvostamaan yhä lisää arjen hyviä hetkiä."

"3) Arvosta rosoja"

Rosot ovat osa elämää. Muun muassa ihmissuhteissa tulee riitoja ja pettymyksiä. Riidat eivät ole katastrofi vaan mahdollisuus hyväksyä oma ja muiden keskeneräisyys.

Näyttäviä äärisuorituksia arvostavassa nykyajassa on helppo päätyä tavoittelemaan tietynlaista pintaa ja menestystä. On kuitenkin hyvin raskasta pingottaa itseään äärimmilleen kaikilla elämän osa-alueilla. Tyytyväisyys on palauttava vastavoima.

"4) Vähennä vertailua"

Vertailu kärjistyy somessa, missä esitellään usein kauneimpia hetkiä ja asioita. On hyvä muistaa, että somessa usein julkaistaan huippukokemuksia.

"On hyvä kaventaa vertailuavaruutta. Valtaosa meistä on kuitenkin keskitason taapertajia. Mieti mieluummin, mikä saa sinut hymyilemään omassa arjessasi."

"5) Ole välillä hyödytön"

Kun kuntosali ei tänään nappaa, on aivan ok siirtää se huomiselle. Välillä on tärkeä tehdä jotain, joka on mieluisaa, mutta josta ei ole "mitään hyötyä".

"Kun ei hakemalla hae kaikesta maksimaalista hyötyä, oppii nauttimaan tavallisuudesta ja keskeneräisestä itsestään." Tämä jos mikä ruokkii tyytyyväisyyttä.

Tyytyväisenä on helpompi tuntea myös muita myönteisiä tunteita, kuten leikkisyyttä, rauhallisuutta, kiitollisuutta ja toiveikkuutta.

Lähteet: Hyvä Terveys 3/2026, kuvat omat

Elämää maalla 103.

Tästä tulee taas ruikutuspostaus -  mutta haluan olla suora ja rehellinen.

Antibioottikuuri loppui tiistaina. Silti edelleen alapäässä kihelmöi. Niinpä soitin sairaanhotajalle, joka kirjoitti minulle labralähetteen. Keskiviikkona mies vei virtsan labraan. Nyt perjantaina saan tulokset.

Olen ollut kuin jyrän alle jäänyt koko viikon ilmeisesti monesta virtsiksestä ja antibioottikuureista väsynyt - myös kuumeesta. Olen lähinnä maannut sängyn pohjalla ja katsonut hömppää suoratoistopalveluista. Onko rakkaus sokea? Ginny ja Georgia. Bridgerton. Käenpesä. Syke. En ole jaksanut edes lukea. En ole  jaksanut kirjoittaa blogiin uusia postauksia. Paitsi nyt tämän valitusvirren. Ruudun kokopäiväinen tuijottelu on verottanut yöuniani.

Olen pohtinut myös näiden virtsarakon tulehdusten psykosomaattisuutta. Aluksi ajattelin, että pidätän suruani sillä, että on käynyt niin, etten ole saanut virtsaa tulemaan ja on pitänyt mennä terveyskeskukseen tai päivystykseen katetroitavaksi.

Nyt olen sitä mieltä, että haluan kantaa suruani ja muistojen kauneutta, enkä halua päästää niitä menemään. Olenhan käsitellyt suruani jonkun mielestä liikaakin tässä blogissa sarjassa Surutyöni, jossa oli muistaakseni yli sata postausta. Olen ollut kriisiterapiassa ja sururyhmässä. Lisäksi puhunut paljon miehen ja ystävien kanssa surusta. Etenkin olen aluksi vellonut siinä tuskassa ja saanut sitten jotenkin prosessin etenemisen kautta voimaa elää surun kanssa. Nimenomaan elää surun kanssa -  tämä on elämänpituista.

Maanantaina tein kuitenkin hapanjuuri ruisreissumimmejä, koska ei ollut ruisleipää. Kaikki vietiin apen hautajaisiin. Kun aloitin hapanjuurileivonnan, sanoin miehelle, että nyt ei osteta leipää kaupasta. Leivon itse. Kreikkalaista maalaisleipää oli vielä onneksi pakasteessa. Joten pidin sanani miehelle.

Nyt lisää nirinää. Sairastuin flunssaan tiistaina. Sain viruksen mieheltä. Eikä vastustuskyky ole kummoinen, kun antibioottikuureista vatsan mikrobisto on kärsinyt. Olen kuin kaksi kertaa jyrän alle jäänyt. Olo tuntuu toivottomalta ja synkältä. Olen voimaton.

Kasvot ovat näyttäneet harmailta sairauden ja sen takia, että en ole voinut käydä kävelylenkillä. Kuntosalista olen lähinnä unelmoinut. Joten jonkinlaisessa kuudenkympin kriisissä olen yrittänyt jaksaa hoitaa ihoa.

Rupesin hoitamaan ihoani vasta noin viisikymppisenä. Meikitkin poistin vain vedellä ja saippualla. Käytin sattumanvaraista kasvovoidetta, en seerumeja. Aloin käyttää ensimmäisen kerran meikkivoidetta. Siihen asti olin käyttänyt vain puuteria.

Tilasin joku aika sitten Saarentaian superseerumin, jota mainostettiin, että se vähentää 30 prosenttia ryppyjä. Seerumi oli vielä hyvin kallis, reilut 100 euroa. Ei mitään tulosta.

Sitten päätin pitää keväisen C-vitamiinikuurin. Käytän Muru-Murun C-vitamiiniseerumia. Aluksi tein kasvoille kuorivan Evolven naamion, jotta seerumi imeytyisi helpommin. Silmin nähden on tehnyt hyvää iholle. 

Seuraavaksi, miten pidentää paistinpannun ikää. Tämä postaus on roikkunut kauan luonnosten seassa. Olen kokenut, että se on ehkä liian käytännöllinen lähinnä teoreettiseen blogiini. No, nyt postaus ei ollut ole teoreettinen vaan valituksen marinaa.

Meidän pitää ostaa uusi paistinpannu noin kahden vuoden välein. Inhoan pannua, johon ruoka tarttuu. Tekisi mieli heittää pannu hiiteen ja huitsin nevadaan ja heti. Ostin noin vuosi sitten valurautapannun ja toimin sen kanssa ohjeiden mukaisesti. Ja hitto silti se poltti ruoan pohjaan. Syy on myös minussa, koska käytin joskus metallista paistinlastaa.

HS kysyi täsmä vinkit paistinpannun oikeaoppiseen käyttöön ja huoltoon Marttaliiton kotitalousasiantuntijalta Niina Silanderilta.

1)Lue käyttöohjeet jo ennen ensimmäistä käyttöä

Käyttöohjeesta voi tarkistaa esimerkiksi sen, mikä on paistinpannulle merkitty ylin lämpötila, johon sen voi kuumentaa. Teflonpannuissa se on yleensä 250 astetta.

"Esimerkiksi sokerin sulattamiseen on silloin teräskattila parempi vaihtoehto", Silander sanoo.

Käyttöohjeesta pitäisi selivä  suositteleeko valmistaja paistinpannulle pelkkää käsinpesua vai onko myös konepesu mahdollinen.

2)Käytä helliä ruoanlaittovälineitä

Paistinpannun pinnan voi raapia rikki nopeastikin vaikkapa vääränlaisella paistinlastalla.

"Mitään naarmuttavia välineitä ei tulisi käyttää. Ruoanlaitto välineiden pitäisi siis olla puuta tai muovia", Silander sanoo.

3) Valitse oikeanlainen pesu 

Monen pinnoitetun paistinpannun käyttöoohjeessa kerrotaan usein, että pesu tiskikoneessa on sallittua. Silander kehottaa kuitenkin miettimään, kannattaisiko pannu siitä huolimatta pestä käsin, mikäli siihen riittää aikaa ja energiaa.

"Vaikka pinnoitettu pannu sopisi konepesuun, niin sille tulee kyllä  lisää käyttöikää, jos pesee  käsin. Pesu ei ole silloin niin kuluttavaa, ja pesuaine voi olla neutraalimpi kuin koneessa."

Turhaa hinkkaamista on syytä välttää. Sitkeimpiä ruoan jäänteitä voi vaikkapa pehmittää ensin liottamalla.

Pesemisen suhteen pinnoitettu pannu ei ole yhtä kranttu kuin valurautapannu, jota ei pidä pestä pesukoneessa lainkaan.

"Valurautapannun ensisijainen pesumenetelmä on pelkkä lämmin vesi ja harja." Sen jälkeen valurautapannu on hyvä kuivata kunnolla ja öljytä ruokaöljyllä. Pinnoitettuja pannuja ei tarvitse öljytä pesun jälkeen.

4) Huomioi äkilliset lämpötilavaihtelut

Jos joku ruoan raaka-aine on syytä saada valmistumaan suoraan kuumalle pannulle, neuvoo Silander tekemään kuumennuksen hitaasti siten, että pannussa on vähän vettä tai rasvaa. "Aika monen pannun käyttöohjeissakin onkin se, että ei saa lämmittää tyhjää pannua."

Kuumaa pannua ei myöskään kannata puhdistaa ruiskuttamalla siihen heti kylmää vettä kraanasta. Suuret lämpötilavaihtelut saattavat  aiheuttaa pinnoitteen vaurioitumisen lisäksi myös sen, että pannun pohja menee kaarevaksi, mikä puolestaan johtaa pannun epätasaiseen kuumentumiseen.

5) Siirrä ylijäänyt ruoka pannusta säilytysrasioihin

Paistinpannua ei kannata käyttää säilytysastiana. Vaikkapa bolognese-kastike kannattaa kauhoa mieluummin ruoansäilytykseen tarkoitettuun muovirasiaan kuin työntää pannu aterioineen suoraan jääkaappiin.

"Ruoassa on todennäköisesti joitain happamia ainesosia, jotka voivat pitkällä aikavälillä olla haitallisia pinnoitteelle."                             

 Lähteet: Helsingin Sanomat 4.2.2024, kuvat Pixabay

Isojen perheiden äidit ja synnyttämättömät naiset vanhenevat nopeammin

Hitaimmin ikääntyivät suomalaisen tutkimuksen mukaan naiset, jotka  saavat lapsensa 24-38 vuotiaina.

Suomalaisen kaksostutkimuksen tulosten perusteella sekä lasten määrä että raskauksien ajoitus heijastuvat naisen aikuisiän terveyteen ja elinikään. Seurannan perusteella pisimpään näyttävät elävän naiset, joilla on kaksi tai kolme lasta.  

"Kaksosia tutkimalla voidaan pienentää riskiä siitä, että havainnot selittyisivät pelkästään perintötekijöiden erolla", sanoo tutkimuksen johtaja, epigenetiikan dosentti Minna Ollikainen.

Osallistujat vastasivat kyselyyn vuonna 1975 ja heidän elämänkulkuaan on seurattu tähän päivään saakka.  Seuranta paljasti muun muassa, että useamman kuin neljän lapsen saaminen oli yhteydessä lyhyempään elinikään ja kiihtyneeseen biologiseen vanhenemiseen.

Evoluution näkökulmasta tärkeintä on kuitenkin lisääntyminen, kun se on suoritettu, keho saa rapistua.

"Luonnonvalinta suosii    strategioita, jotka maksimoivat jälkeläisten  määrää yksilön eliniän sijaan", Ollikainen selittää.

Naiset, joilla ei ollut lasta, vanhenivat myös nopeammin kuin muutaman lapsen äidit.

Nämä tulokset olivat tutkijoiden mukaan hiukan yllättäviä, eikä syy ole selvä. Synnyttämättömien naisten isompaa kuolemanriskiä voi selittää esimerkiksi se, että raskaus ja imetys antavat suojaa hormonaalisia syöpiä vastaan ja että äidit saavat lapsilta sosiaalista tukea.

Lapsen saaminen hyvin nuorena yhdistyi sekin varhaisempaan vanhenemiseen. Ollikaisen mukaan yhteys kuitenkin pieneni, kun tutkijat huomioivat koulutuksen ja elintapojen vaikutukset.

"Tämä voi viitata siihen, ettei kyse ole yksinkertaisesta biologisesta ilmiöstä, vaan taustalla on laajempi elämänkulun ja yhteiskunnan vaikutus", Ollikainen sanoo.

Nuorina äidiksi tulleet ovat muun muassa vähävaraisempia, kouluttautuvat vähemmän, lihovat enemmän, etenevät heikommin työuralla ja eroavat useimmin kuin muut. Heidän elämänsä voi olla stressaavaa. Korkeampi koulutus on yhteydessä terveempiin elintapoihin.

Suomalaistutkimuksessa uutta oli, miten vanhenemista tarkasteltiin. Reilun tuhannen osallistujan verinäytteistä määriteltiin epigeneettinen kello, joka mittaa solujen ja kudosten asteittaista rappeutumista.

Ikäänsä vanhempi on muita suuremmassa riskissä kuolla ennenaikaisesti. "Elinkierron valinnat jättävät pysyvän biologisen jäljen, joka on mitattavissa kauan ennen vanhuutta", Ollikainen kertoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.1.2026, kuvat Pexels

Vaativuudessa on jotakin hyvääkin

 

Vaativuudesta puhutaan nykyisin usein kielteiseen sävyyn. Ajatellaan, että vaativa ihminen uuvuttaa itsensä ja muut.

Tätä aihetta tutkinut psykologi Jaana Blom täsmentää, että tällöin puhutaan haitallisesta vaativuudesta, mikä voi aiheuttaa ahdistusta ja ajaa uupumuksen partaalle.

Vaativuudessa on kuitenkin myös toinen puoli. Siitä puhutaan liian vähän. Vaativuus voi olla myös eteenpäin vievä supervoima, jos sen osaa valjastaa käyttöönsä viisaasti.

"Periksiantamattomuutta ja sinnikkyyttä tarvitaan aina, kun halutaan saada asioita aikaan", Blom kuvailee.

Seuraavassa hän kertoo, miten löytää kultainen keskitie eli olla itseä kohtaan viisaasti vaativa mutta ei armottoman ankara.

1. Tunnista oma taipumuksesi

Testaa aluksi, oletko vaativuuteen taipuvainen, pohtimalla näitä kysymyksiä:

"Haluatko kehittää jatkuvasti taitojasi?

Pyritkö aina parhaimpaasi?

Haluatko tehdä tarkkaa, huuolellista ja hyvää jälkeä?

Menetkö sinnikkäästi kohti tavoitteitasi?"

Jos vastasit isoimpaan osaan kysymyksistä "kyllä", sinulla on taipumusta vaativuuteen, mutta kuten sanottua, se ei ole moite vaan mahdollisuus.

"Parhaimmillaan vaativuus johdattaa meitä tavoittelemaan itselle mielekkäitä ja kiinnostavia asioita. Se taas saa aikaan mielihyvää, myönteisiä tunteita ja pärjäämisen kokemuksia", Blom sanoo.

Itselle tärkeiden asioiden tekeminen - että osaan ja pystyn -, on yhteydessä mielen hyvinvointiin.

"2. Pidä tyytyväisyyshetkiä"

Liiallinen itsekriittisyys kertoo siitä, että vaativuus on lyömässä yli. Vastavoimaksi voi tehdä tyytyväisyyshetkiä, sitä että pohtii ja huomaa asiat, joihin voi olla jo tyytyväinen.

"Jos on ajautunut pakonomaiseen suorittamiseen, kannattaa kysyä itseltään: miksi aikoinaan aloitin tämän harrastuksen? Mistä asioista aiemmin innostuin työssäni? Sen jälkeen voisi kartoittaa, mikä on muuttunut ja mitä tarvitaan siihen, että saman hyvän olon ja iinnostuksen voisi vielä tavoittaa?"

Joskus vaativuus on keino vältellä häpeää ja muita kielteisiä ja hankalia tunteita. On pakko suoriutua, koska taustalla välkkyy pelko, ettei kelpaa, ole riittävän hyvä, tehokas tai taitava.

3. Aikaa huolettomuudelle

Laske rimaa. Tässä on jokaisen vaativan ihmisen inhokkilause. Blomin mukaan tässä on väärinkäsitys. Kun ajatellaan, että vaatimus alkaa ottaa voimille, siitä pitää luopua.

"Ei tarvitse luopua, vaan tärkeintä on huolehtia. että vaikutus ei leviä kaikille elämän osa-alueille. Kannattaa pohtia, mitkä asiat ovat itselle aidosti tärkeitä. Mihin panostaminen juuri tässä elämäntilanteessa tuottaa minulle mielihyvää."

"Jos työ on tiukasti  aikataulutettua ja vaatii jatkuvaa kontrollia, olisi tarpeen pohtia, mistä vapaa-aikana  löytyy aikatauluhuolettomuutta ja huolettomuutta ilman velvoitteita."

Itseään voi esimerkiksi testata: pystynkö olemaan yhden illan tai viikonlopun tekemättä mitään hyödyllistä? Jos tämä tuntuu vaikealta, voi luoda positiivisia sääntöjä: Mökillä voi katsella takkatulta tai vain lukea kirjaa. Illalla noin kello kahdeksan jälkeen on lupa tehdä vain mieluisia asioita tai pelkästään olla.

"4. Kehu itseäsi."

"Olipas onnistunut palaveri.

Olin läsnä, kun ystävä kertoi murheistaan."

Blom kehottaa löytämään hetkiä, jolloin itseen voi suhtautua myönteisesti Luodaan kriittisen äänen rinnalle kannustava ääni. Se voi kysyä:Mikä on mennyt hyvin ja missä onnistuin.

Itsemyötätunto merkitsee sitä, että pystyy suhtautumaan itseensä hankalalla hetkellä ystävällisesti. Tämä puolestaan vahvistaa sietokykyä hankalia tilanteita kohtaan. Lisäksi tiedetään, että myötätuntoiset ihmiset kokevat vähemmän ahdistusta ja masennusta.

"5. Huomaa hyvä muissa"

Tätä ei ole tehty kunnolla. Vaativa ihminen voi olla sitä myös muille.

"Vaativuus on osa minuutta.  Se on tapa toimia ja olla, joten se voi tulla näkyviin myös ihmissuhteissa", Blom sanoo.

On tärkeää huomata, arvosteleeko, vähätteleekö ja kritisoiko muita. Puoliso tai työkaveri voivat kokea, etteivät he kelpaa ja että heidän suorituksiaan mitataan jatkuvasti. Ympärillä oleva paineen ilmapiiri alkaa etäännyttää.

Jos omasta vaativuudesta on vaikeaa luopua, se kannattaa sanoa ääneen. Tällöin on helpompi pohtia muun muassa puolison kanssa molempia tyydyttäviä ratkaisuja arkeen ja kenties hymähtää hyväntahtoisesti erilaisuudelle. Toisen  vaatekaapissa vaatteet ovat värijärjestyksessä , toisella myyttyyn sullottuina - ja sillä hyvä.

Lähteet: Hyvä Terveys 1/2026, kuvat omat

Elämää maalla 102.

Voi, että olin keskiviikkona vihainen. Jätin pissanäytteen labraan maanantaina. Olin varma, että se olisi puhdas - mutta ei. Edelleen virtsarakossa kasvaa bakteeri. Siis taas virtsarakontulehdus. En edes muista monesko, ehkä neljäs, viides. 

Antibiootit ovat varmaan kohta tuhonneet vatsan mikrobiston. Syön ja syön hapankaalia, jugurttia, piimää, karpalomehua, hapanleipää ja juustoa. Aloin myös ottaa maitohappobakteereja purkista.

Maanantaina pissaaminen sujui hyvin, mutta tiistaina se oli taas vaikeaa. Kihelmöi. Kuume nousi vähän. Mutta en vain osaa maata sängyssä päivät pitkät - ehkä pitäisi viimein opetella sitäkin. Olen tehnyt tällä viikolla lumitöitä ja vihdoin siivonnut. 

Tiedän, että tämä sairastamiseni on psykosomaattista. Olen jo kirjoittanut tästä aiemmin. Viime vuonna ja tänä vuonna virtsarakontulehdukset alkoi tammikuussa. Tyttäreni Vera kuoli tammikuussa neljä vuotta sitten. En vain pysty päästämään surua sisältäni. Tätä se on. Ehkä pitäisi mennä käymään psykiatrilla.

Tämän sairastamisen takia en edes tohdi mennä apen hautajaisiin. Vieraassa vessassa pissaa ei tulisi lainkaan, ja olen huonossa kunnossa. Niin ikävää, koska pidin apesta hurjasti. Leivoin hänen kunniakseen hapanjuuri ruismimmejä ja kreikkalaista hapanjuuri maalaisleipää. Leivoin myös tiikeri- ja sitruunakakut. Pitopalvelu hoitaa loput. Mies vie nämä mennessään.

Jotakin ihanaa. Kylvin köynnöskasvien siemeniä. Tänä vuonna mustasilmäsusannaa, neidonkenkää, kelloköynnöstä, köynnöskurpitsaa, palloköynnöstä (en tiedä tarkkaa nimeä). Myöhemmin kylvän sitten lempikukkani krassit. Osan suoraan ulos ja osan sisälle. Samoin ruusupapu suoraan ulos. En saanut mistään nettikaupasta aitoelämänlankaa. Unelmoin jo pienistä nousevista vaaleanvihreistä  taimista.

Hyvää viikonloppua kaikille!