Elämää maalla 131.

 

Virtsaumpeen laitetun kestokatetrin kanssa on ollut ongelmia. Se rupesi kaksi kertaa vuotamaan virtsaa liitoskohdasta. Onneksi sen sai itse laitettua takaisin alkuasentoonsa. Mutta molemmilla kerroilla virtsaa tuli housuihin ja lattialle. Hyvä, etten ollut ihmisten ilmoilla. Katetri oli jokin maanantaikatetri. Sitten neuroottisena pelkäsin, että se alkaa vuotaa taas.

Eipä sitten kuin terveyskeskukseen uuden katetrin aneluun. Sain lyhyen ajan hoitajalle. Selitin hänelle tilanteen. Huomasin, ettei hän tiedä mitään katetreista. Minun piti puhua hänet ympäri. Hän suhtautui ynseästi katetrin vaihtoon ja huomautti, että aikaa on vähän. Sitten hän meni jonnekin ja tuli toisen hoitajan kanssa takaisin. Toinen hoitaja laittoi uuden katetrin, ja tämä edellinen katseli vierestä. Luulisi, että jokainen hoitaja on saanut jotakin opetusta virtsakatetreihin. Kun sain uuden katetrin, raskas, raskas pelko putosi hartioiltani.

Tämä uusi katetri ei ole niin alkeellinen kuin edellinen. Putki on pienempi ja sen avaus- ja sulkemispainikkeet eivät ole niin raskaita, samoin keräyspussin tyhjennysvipu. Onneksi on sen kystofix katetrin laitto on 25.11. Se laitetaan mahan läpi virtsarakkoon. Ei alapään kautta. Joten se ei ole sitten niin kipeä kuin nyt. Mahan päällä olevan osan ihossa olevaa reikää on hoidettava. Sen kanssa voi myös virtsata normaalisti -  jippii!

Olen edelleen leiponut hapanjuurileipää. Ruisleivän teko on vähän vaikeaa. Sille tehdään aluksi raski, joka on jonkinlainen alkutaikina. Raskin on käytävä noin 6-12 tuntia ennen kuin voi tehdä lopullisen taikinan. Joten leivän teon aikataulua ei tiedä. Tällä viikolla paistoin ruisleivät aamukolmelta. Olen oppinut kärsivällisyytä - ehkä.

Olohuone on edelleen täynnä miehen edesmenneen isän tavaroiden ja vaatteiden laatikoita. En nalkuta niistä miehelle. Olkoon. Eipä tarvitse imuroida olohuonetta. Nyt miehellä alkoi kahden viikon loma. Tiedä häntä, jos hän ryhtyy toimiin.

Kasvoni olivat hyvin harmaat, kun en käynyt ulkona tai kuntosalilla, jossa edelleenkään en ole käynyt yhden kerran jälkeen. Olen riippuvainen miehen kuskaamisesta.Tällä ja edellisellä viikolla aikataulut eivät sopineet. Kaipaan niin kuntosalia!

Nyt olen käynyt reippaalla kävelylenkillä joka päivä. Jos seuraan polkua metsässä, kävelen hitaasti ja nautin. Syksyn kirpeä, tuoksuva ilma. Puut kuin grafiikkaa. Halaan aina yhtä tiettyä mäntyä. Se on minun voimapuu.

Kasvot ovat saaneet hiukan väriä. Aloin hoitaa kasvojen ihoa vasta 40-vuotiaana. Siihen asti voitelin kasvot vain perusvoiteella. Myöhemmin tajusin ryhtyä hoitamaan kasvojani.

Jotkut eivät halua käyttää lainkaan vettä kasvoihin. Minä käytän aamuin illoin. Pyyhin kasvot karkealla pyyhkeellä ja pidän sitä eräänlaisena kasvojen kuorintana. Jos olen meikannut, käytän meikkiä poistavaa  saippuaa.

Opin jostakin, että kasvoihin laitettavien hoitoaineiden pitää kunkin antaa imeytyä ennen kuin laittaa uuden. Tätä olen noudattanut viime aikoina.

Käytän aamuin illoin ruusuvettä ennen voiteiden laittamista. Ah, mikä ihana tuoksu. Sitten laitan aamuisin voidetta, joka sisältää myös seerumin. Silmänympärysihoa en yleensä jaksa voidella aamuisin.

Illalla laitan ruusuveden jälkeen seerumin. Olen nyt C-vitamiini kuurilla, joten laitan C-vitamiiniseerumin. Sen jälkeen laitan yövoiteen ja silmänympärysvoiteen, jonka uskon olevan minulle vain lumevoidetta. Sunnuntaisin käytän aluksi kuorivaa kasvonaamiota ja sen jälkeen kosteuttavaa naamiota. Vartalon ihoa en voitele koskaan, koska se ei tunnu sitä kaipaavan.   Samoin kaula jää usein voitelematta. Eipä sen kummempaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Tunnetaidoista

Miksi lapsille nykyään puhutaan tunteista?

Ennen vanhaan lasten kasvatuksessa keskityttiin käyttäytymiseen: piti olla kiltisti ja hiljaa, ettei häirinnyt aikuisia.

Nykyään ymmärretään, että lapsillakin on tunne-elämä, joka ohjaa käyttäytymistä. Kun tunteet tunnistetaan, niitä voi ilmaista rakentavasti. Voi esimerkiksi sanoa, että nyt kiukuttaa sen sijaan, että heiluttaisi nyrkkiä.

Lapselle ei välttämättä ole tunteilleen sanoja, vaan ne täytyy opettaa. Aivoissa tunteiden säätelyä ohjaa otsalohko, joka kehittyy kokonaan vasta yli 20-vuotiaana.Kymmenvuotias tai murrosikäinen ei siis kykene säätelemään tunteitaan kuin aikuinen.

Mitä tunnetaidot tarkoittavat?

Perustunnetaidot ovat sitä, että tunnistaa ja huomaa tunteensa,  pystyy nimeämään ne ja erottamaan ne toisistaan. Yhdenlainen synkkä tunne tarkoittaa, että olen surullinen, toinen taas kertoo, että nyt pistää vihaksi.

Tunteet on osattava erottaa ajatuksista. Jos tunteen ja sen taustalla olevan ajatuksen tunnistaa, molempia voi  helpommin hallita.

Psykologiassa tunnetaidot on hyvin vanha käsite. Sen yleistyminen puheessa on yksi osoitus siitä, miten psykologinen sana on alkanut lisääntyä arkiseen kielenkäyttöön.

Mihin tunnetaitoja tarvitaan?

Tunteet ohjaavat tekemistä ja ovat mukana kaikessa päätöksenteossa. Mitä paremmin ihminen on tietoinen tunteistaan, sitä parempia päätöksiä tehdään. Jos tunteitaan ei taasen tiedosta, ne voivat ohjata reaktioita ja päätöksentekoa vähemmän toivottuun suuntaan.

Tiedämme miten saattaa käydä, jos vaikkapa vihan tunnetta patoaa pitkään sisäänsä: se voi purkautua hallitsemattomana tai kääntyä masennukseksi.

Tunteiden tukahduttaminen voi lisätä ahdistusta ja stressiä. Pitkittynyt stressi taas on hälytystila, joka kuormittaa immuunijärjestelmää ja aiheuttaa sitä kautta myös fyysisiä oireita ja sairauksia.

Omien asioiden laukominen ja tunteista puhuminen ovat kaksi eri asiaa. Ei ole kovinkaan rakentavaa "sanoa suoraan", esimerkiksi kylläpä teit tyhmästi. Kun kertoo vaikka, että minua kiusasi, kun koin, että minua ei kuunneltu, näin keskustelu voi jatkua rakentavammin. Suora puhe saattaa olla rehellistä, mutta usein myös merkki siitä, että puhujalta puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja harkita, miten asia kannattaa ilmaista.

"Voiko tunnetaitoja oppia vielä vanhanakin"

Meidän aivot säilyttävät neuroplastisuuden eli muokkaavuutensa koko elämän ajan, uutta voi siis oppia missä iässä tahansa.

Jos on vuosikymmeniä tottunut suhtautumaan juuri tiettyyn tilanteeseen tai tunteeseen samalla tavalla, sen muuttaminen voi olla iso työ.

Hyvä oivallus saattaa synnyttää nopeankin muutoksen. Kun vaikka päättää, ettei halua käyttää aikaa asioiden murehtimiseen, vaan johonkin mielekäämpään tekemiseen, päätös voi johtaa uusiin tapoihin, jotka vievät ajatukset pois murheista.

Ikäihmiset ovat hankalien tunteiden käsittelyn mestareita. Kun on omaa kokemusta, että on aiemminkin selvinnyt vastaavasta, ei pelota niin paljon.

"Miten voi oppia elämään tunteiden kanssa, joita ei voi ratkaista?"

Tunnetta ei voi ratkaista. Se pitää hyväksyä. Jos yrittää kamppailla tunnetta vastaan ja tukahduttaa sitä, ikävä olo voi kestää paljon pidempään. Jo se, että tunnistaa tunteensa ja antaa sille tilaa, helpottaa. Toiselle kertominen ja puhuminen helpottaa lisää.

Lähteet:ET 12. Kuvat omat.

 vasta yli 20-vuotiaana. Kymmenvuotias tai murrosikäinen ei siis kykene säätelemään tunteitaan samalla tavalla kuin aikuinen.

Voimaharjoittelu näyttäisi pienentävän kuolemanriskiä

 

Ainakin pari tuntia voimaharjoittelua viikossa näyttäisi riittävän vähentämään ennenaikaisen kuoleman riskiä. Riski vähenee 13 prosenttia.

Voimaharjoittelu vähensi etenkin riskiä kuolla ennenaikaisesti  sydän- ja verisuonitauteihin (19 prosenttia) ja neurologisiin sairauksiin (27 prosenttia).

Jos voimaharjoittelun lisäksi tekee säännöllisesti kestävyysharjoituksia, ennenaikaisen kuoleman riski vähenee jopa 45 prosenttia.

Tulos pohjautuu kolmen pitkän seurannan analyysiin, joka julkaistiin British Journal of Sports-tiedelehdessä äskettäin. Tutkimukset seurasivat Yhdysvalloissa 150 000 sairaanhoitajaa ja muuta terveydenhoidon työntekijää 30 vuotta.

"Uutta on ennen kaikkea se, että käytössä oli laaja aineisto ja osallistujien liikunta-aktiivisuutta seurattiin useaan otteeseen tutkimuksen aikana", sanoo erikoistutkija Laura Joensuu THL:stä.

Seurannan aikana seurattavista ihmisistä kuoli lähes 36 000. Tutkijat saattoivat siten arvioida seurattavien riskiin kuolla ennenaikaisesti. Voimaharjoittelua verrattiin niihin, jotka eivät voimalleet lainkaan.

"Tulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimusten ja liikkumisen suositusten kanssa. Tutkimuksessa käytetyt raja-arvot hieman ohjaavat tuloksia, mutta jos kerta on 45 minuuttia, suositusten mukainen kaksi kertaa viikossa on tuo puolitoista tuntia."

Voimaharjoituksia tekevät ihmiset elävät muutenkin terveellisesti. Tiedot harjoittelusta perustuivat kyselyyn. Tutkijoilla ei ollut tarkaa tietoa, minkälaista voimailu oli ollut.

Viesti on kuitenkin se, että ainakin pari  voimaharjoitusta viikossa tekee hyvää, kun muistaa harjoittaa tärkeitä isoja lihasryhmiä.

Voimaharjoittelun hyödyt liittyvät lihasten aineenvaihduntaan. Lihasmassan säilyttäminen ja voimien harjoittaminen voi auttaa vähentämään ja verensokeria ja  kakkostyypin diabetesta, joka liittyy sydän- ja verisuonitautiin, ja ennenaikaisen kuoleman riskiin.

Voimaharjoittelu alentaa verenpainettta ja pitää valtimot joustavina.

Ihmisen voimat ja muukin kunto vähenee luonnostaan noin 35-vuotiaana, toteaa toinen tutkimus, joka julkaistiin viime vuonna.

Karolinska-tutkimuslaitos seurasi samoja ihmisiä 47 vuotta aina 63-vuotiaaksi asti. Tutkimuksessa oli satoja miehiä ja naisia. Keskimäärin voimat vähenivät tutkimuksen aikana 30-48 prosenttia.

Tutkijoiden viesti on se, että vaikka voimat alkaisivat vähetä kolmekymppsenä,  sitä vanhempana aloitettu harjoittelu parantaa voimia.

  

"Puolen vuoden säännöllinen voimaharjoittelu voi parhaimmillaan palauttaa liasvoimaa sen verran kuin ikääntyessä yleensä menetetään noin kymmenessä vuodessa."

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.8.2026, kuvat Pexels

Suru voi tulla kohtauksena

 

21-vuotias tyttäreni kuoli neljä ja puoli vuotta sitten. Syytä hänen kuolemaan ei löydetty. Olin kriisiterapiassa. Tuskainen suru kesti noin kolme vuotta. Silti ajattelen häntä joka päivä. Tunsin vihaa Jumalaa kohtaan, ja tavallaan kiitollisuutta siitä, että sain olla hänen kanssaan 21 vuotta. Sain paljon  paniikkikohtauksia, jotka nyt ovat poissa. En purskahtanut itkuun paniikkikohtauksen jälkeen. Tunsin vain väsymystä ja lapseni oli mielessä. Suren edelleen.

Viikonloppuisin tunnen, että hän on kotona. Opiskellessaan hän oli viikonloput kotona. Tuntuu, että kolmas henkilö on talossa. Tunne on hyvin voimakas.

Erään tiedelehden mukaan surukohtaus voi tulla yllättäen. Ihminen alkaa vapista, sydän hakkaa ja itku pääsee suurena. Kun surukohtauksen syynä on läheisen kuolema, mieleen vyöryy voimakas kaipaus.

Juuri tämä yhdistelmä, paniikkikohtauksen kaltaiset oireet ja voimakas kaipaus ja suru näyttää olevan tyypillinen voimakkaalle surukohtaukselle.

Suru on luonnollinen osa elämää, mutta kaikkea muuta kuin helppo.Suru saattaa häiritä unta ja syömistä, ja suruun liittyvä stressi voi heikentää vastustuskykyä.

Kauan yhdessä olleilla puolisoilla toisen kuolema voi jopa lisätä leskeksi jääneen kuolemanriskiä.

Mielessä suru voi ilmentyä voimakkaana kaipauksena, surullisuutena ja vihana.

Pari vuotta takaisen tutkimuksen jälkeen yli 10 000 surevasta puolet kertoi tunteneensa kuolleen läsnäolon.

Suuri suru voi näkyä aivotoiminnassa. Mitä suurempi ja monimutkaisempi surukokemus on, sitä enemmän tutkimuksissa on havaittu vaikeuksia esimerkiksi muistissa ja tarkkaavaisuudessa.

Aivojen tunne- ja pelkokeskus mantelitumake reagoi samalla tavalla kuin uhkatilanteessa. Samalla aktivoituvat kivun tunteeseen liittyvät aivoalueet.

Tämän vuoksi surukohtaus voi tuntua musertavalta. Tässä kyse ei ole vain surullisista ajatuksista vaan yhtä aikaa käynnistyvät kehon hälytystila, kaipaus ja kivun kokemus.

Voimakkaaseen suruun suositellaan ammattiapua, jos suru käy liian raskaaksi käsitellä tai alkaa heikentää toimintakykyä. Pahimmillaan surukohtaukset voivat johtaa esimerkiksi työtapaturmaan tai liikenneonnettomuuteen.

Kuolleen muistaminen saattaa näkyä  rituaaleissa. Tällaisia ovat muun muassa haudalla käyminen, kynttilän sytyttäminen tai kuolleen muisteleminen. Suhde kuolleeseen voi jatkua muistoissa ja itselle merkitystä tiettyinä päivinä.

Surukohtausta vastaan ei tarvitse taistella vaan sen voi antaa tulla ja mennä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2026, kuvat Pexels

Lääkärin empatia

 

Kipu ja huono olo alkavat helpottaa, kun niistä saa kertoa kuuntelevalle ja ymmärtävälle lääkärille. Joskus empaattinen kohtaaminen saattaa hoitaa tehokkaammin kuin vaikkapa kipulääke.

Empaattinen lääkäri kyselee ja kuuntelee potilaan vastaukset tarkoin ja osoittaa sanoin ymmärtävänsä, mistä on kyse. Hän on läsnä  eikä vain näpyttele tietokonetta.

Empaattinen hoitaja taasen huomaa, milloin potilasta jännittää ja ottaa aikaa pelkojen hälventämiseen. Hän voi selittää, mitä hoitotoimenpiteessä tapahtuu ja varmistaa lopuksi, ettei siitä jäänyt liian ikävää oloa.

Tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi on ihmisen perustarve. Kun lääkäri asettuu samalle aaltopituudelle potilaan kanssa, syntyy empaattista vuorovaikutusta. Tällöin potilas rauhoittuu ja pystyy kertomaan lääkärille noloistakin oireistaan. Kun potilas kokee  tulevansa ymmärretyksi, stressi ja ahdistus lievittyvät. Tällä tavalla syntyy tilaa paranemisprosessille.

Luottamus lääkäriin kasvattaa myös hoidon tehoa parantavaa lumevaikutusta. Esimerkiksi kipulääkkeiden tarve voi vähentyä.

Lumevaikutus saattaa olla negatiivinenkin. Jos hoito aiheuttaa potilaalle lisää stressiä ja hän menettää toivon parantumisesta. Hänen tilansa voi jopa romahtaa.

Empatian kohteena stressi hellittää ja autonominen hermosto rauhoittuu. Verenpaine laskee ja syke hidastuu. Pidemmällä matala stressitaso parantaa sydämen ja verisuonien toimintaa, tasapainottaa immuunijärjestelmää, laskee matala-asteista tulehdusta ja normalisoi sokeriaineenvaihduntaa. Kaikki tämä edistää paranemista ja toipumista.

Vuorovaikutus voi olla empaattistakin etävastaanotolla tai chatissa. Joku saattaa kokea chatkeskustelussa olonsa jopa turvallisemmaksi kuin fyysisesti kohdatessa.

Empatian puute hoitotilanteessa nakertaa potilaan luottamusta lääkäriin. Potilas,  joka ei luota lääkäriin, voi jättää jopa määrätyt lääkkeet syömättä.

Lähteet: ET 19/2026, kuvat omat

Miten vahvistaa ihon suojamuuria?

 

Ihon suojakerroksen vahvistaminen on ollut jo iso ihonhoitotrendi pitkään.Asiantuntija kertoo, mikä on hyvä tapa pitää mikrobiomi ja suoja kunnossa.

Mikrobiomi koostuuu mikrobeista, hiivoista ja viruksista. Ihon suojamuuri muodostuu sekä mikrobiomista, happovaipasta, kuolleista ihosoluista ja rasva-aineista. Happovaipassa on hikeä, talia ja ihon luonnollisia kosteustekijöitä. Ohut hapankerros suojelee haitallisilta mikrobeilta ja ehkäisee kosteuden haihtumista.

"Ihon kuivuminen, hilseily, punoitus ovat oireita siitä, että jokin on pielessä", sanoo kauneushoitolan omistaja Minna Monthan.

Kun iho on terve, mutta silti epätasapainossa, kannattaa miettiä, onko ihoa hoitanut liikaa tai liian vähän.  

"Ihmiset on innokkaita hoitamaan ihoaan, joten nykyään ylihoito on isompi ongelma kuin hoitamattomuus. Jos ihoa hoitaa liikaa, mikrobiomi heikkenee." Tällöin ei kannatta lisätä tuotteita tai kokeilla uutta vaan karsia niitä.

"Paras apu on ylihoidon välttäminen ja tuotteiden vähentäminen kolmeen. Suosittelen aamuin illoin hellävaraista puhdistustuotetta, kasvovettä ja ravitsevaa kosteusvoidetta."

Ihoa ei kannata kuoria eikä hoitaa seerumeilla, ennen kuin iho on rauhoittunut. Noin kuukaudessa terve iho rauhoittuu ja uudistuu.

Mikrobiomia hellii, ettei jatkuvasti vaihtele tuotteita tai parempien tulosten perässä, vaikka halu siihen olisi kova.

 

"Vaikka käyttäisi kosteuttavia ja rauhoittavia tuotteita, niiden jatkuva vaihto rasittaa mikrobiomia. Osalle esimerkiksi  suunympärysihottuma (POD) voi pujeta juuri täästä syystä."

Työssään Monthan on huomannut, että monet kuivaihoiset hoitavat ihoaan muita varovaisemmin. Jos iho on normaali, sekaiho tai rasvainen iho, sitä saatetaan hoitaa reippaamin ja unohtaa, että kaikkien ihotyyppien pinta voi kuivua.

Ihon kuivuminen saattaa kuitenkin pitkittyessään koetella myös mokrobiomia, joten kosteustasapaino kannattaa hoitaa kuntoon.

 

Kosmetiikka on jo vuosia painottanut pro, pre ja postbiootteja, joiden luvataan vahvistamalla sen mikrobiomia. Raaka-aineiden teho vaihtelee ja on osin kiistanalaista.

Tärkeintä on huolehtia ihon kosteustasapainosta sekä vesi- attä rasvakosteudella.

"Kosteutus tilkitsee ihon suojamuuria ja vahvistaa siten suojaa. Ihon mikrobiomia ei tarvitse mitenkään erikseen hoitaa, sitä pitää suojata. Mikrobiomi hoitaa kyllä itse itsensä."

Lähteet: Kauneus&Terveys 10/2026, kuvat Pexels

Elämää maalla 130.

Taas valituspostaus.

Alan olla epätoivoinen tämän alkeellisen katetrin kanssa, jonka   sain virtsaumpeen.  Tiedän, että se lisää virtsarakon tulehdusta. Oli virtsis, ja söin antibiootit kiltisti. Sitten täällä viikolla kutinaa ja kirvelyä. Vein virtsanäytteen labraan ja parin päivän päästä kyselin tuloksia: taas virtsis. Sama bakteeri kuin edellisellä kerralla. Toivon, että se kuolee nyt. Muuten varmaankin joudun suonensisäiseen hoitoon. Eli makaamaan sairaalassa.

Soitot terveyskeskukseen vie hermot. Joskus joutuu odottamaan reilun tunnin ajan. Inhoan sitä hommaa!! Miksi ne eivät palkkaa lisää työntekijöitä puhelinpäivystykseen tai näinä aikoina jotenkin järjestelemään sitä.

Olen juonut kitkerää karpalomehua maaliskuusta asti. Aamuin illoin. Olen juonut paljon vettä. Eipä nämä itsehoito menetelmät ole auttaneet. Voi hemmetti!

 

Ulkona kaunis syksy. Olen jaksanut käydä kävelylenkillä neljästi viikossa. Plus kuntosalilla kaksi kertaa.

En uskalla nyt ajaa autoa, kun tässä taannoin epäonnistuin. Olin risteyksessä ja painoin kaasua jarrun sijaan. Pelästyin paljon.

Mies on saanut tällä viikolla aikaan isänsä laatikoiden läpikäymistä. Minä en voi auttaa, koska olen liian nopea ja huolimaton miehen mielestä - niin olen. Siispä katson vierestä, kun mies purkaa laatikoita. Paljon hän on polttanut ulkona.

Onneksi tapasin ystävän kahvilassa tällä viikolla. Oli niin paljon yhteisvalittamista. Terveys.Maailmantilanne. Pelko. Näköalattomuus. Mutta meidän keskeinen rakkaus.

Kuntosalilla käyn edelleen virtsankeräyspussi ja putki esillä. En välitä muiden mielipiteistä. Saan kyllä ihmetteleviä katseita -  siitä viis. Voisin piilottaa katetrin puseron alle. Mutta en viitsi.

Minulle on etenkin aamut vaikeita. Vie melkein kaksi tuntia valmistautumaan päivään. Päivällä onneksi mieliala nousee. Olen jopa psyykkisen työn kautta hyväksynyt tämän virtsaummen ja katetrin. Ehkä joudun loppuelämäni kestämään  tätä. Mutta siihenkin tottuu.

Pahinta on pelko, että katetri menee rikki ja virtsaa tulvii. Silloin on mentävä vain päivystykseen tai jos kello suo terveyskeskukseen. Entäs kun katetri hajoaa päivällä muitten ihmisten keskellä?

Ennnen kuin koskee katetriin kädet on pestävä saippualla tai käyttää käsidesiä. Tämän hajamielisen luonteeni takia kosken siihen väillä ilman ennakkovalmisteluja. Katetrin paikka alapäässä on pestävä joka päivä.

Luen tällä hetkellä Birgitta Trotzigin Liejukuninkaan tytärtä. Se on hyvin taiteellinen romaani. Olen vasta alussa, mutta romaani tuntuu kiehtovalta. Jotakin iloa.

Kotityöt teen kuten ennen. Pesen ja viikkaan pyykit. Tiskikone pesee astiat. Kasvisruoka valmistuu. Siivoan niin paljon kun pystyn.

Minulla on tullut himo marjoihin ja hedelmiin. Syön niitä paljon, paljon päivässä. Kertookahanko tämä, että minulla on C-vitamiinin puutetta, vaikka olen kasvissyöjä. Tänään tein linssikeittoa. Sitä ennen chili sin carnen. Siihen laitoin lihan asemasta soijarouhetta ja paljon kidney papuja.

Hyvää viikonloppua kaikille!