keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Onko yövoiteilla tehoa?


Aloin käyttää yövoidetta noin kymmenen vuotta sitten, vasta nelikymppisenä. Huomasin selkeästi sen eron päivävoiteeseen verrattuna. Yövoide on koostumukseltaan paksua ja täyteläistä. Olen käyttänyt vajaa kaksi vuotta vain luonnonkosmetiikkaa, jossa on myöskin hyvin täyteläisiä yövoiteita.

Yökäyttöön myydään nyt monen montaa sorttia voiteita, naamioita ja tehohoitoja. Niitä mainostetaan esimerkiksi väitteellä "iho uudistuu tehokkaimmin yöllä".


Iho korjaa vaurioitaan levossa kuten muukin elimistö. Kasvuhormonia erittyy eniten syvän unen aikana. Vaikka hormonin määrä vähenee iän myötä, se kuitenkin vilkastuttaa aikuisenakin proteiinisynteesiä, joka tarkoittaa kollageenin tuotantoa. Kollageeni pitää ihon kiinteänä.

Osa naisista ei käytä erillistä yövoidetta. Miksi sitten yöllä kannattaa käyttää eri voidetta kuin päivällä? Yövoiteet on suunniteltu tukemaan ihon luonnollista, vaurioita korvaavaa toimintoa. Päivävoiteen tehtävänä taasen on muun muassa vahvistaa ihon suojautumiskykyä.



Yötuotteet ovat tehokkaita. Niissä on ravitsevia aineita enemmän kuin päivävoiteissa. Esimerkiksi shea-voita ja erlaisia öljyjä. Yövoiteet ovat niin täyteläisiä, että niitä ei voi yleensä käyttää meikin alla.

                         Ihon hoito yötä kohti
  • Iho kannattaa puhdistaa huolellisesti joka ilta, vaikka ei olisi meikannut. Tuotteet ei imeydy kunnolla, jos iho ei ole puhdas.
  • Jos iho on erittäin kuiva, kannattaa käyttää ensiksi kasvovettä, suihketta tai hoitovettä. Seerumin, voiteen tai naamion voi levittää heti nestemäisen tuotteen jälkeen, jolloin se imeytyy paremmin.
  • Ihoa kannattaa kuoria säännöllisesti esimerkiksi: 
  • huuhdeltavalla kuorinta-aineilla, hedelmähappokuorinnoilla, savinaamioilla.
  • Kasvoille voi levittää yönaamion pari kertaa viikossa. Se korvaa yövoiteen.

Käytätkö sinä yövoidetta tai yönaamiota?





Lähteet: Kauneus&terveys 13/2018, kuvat Pixabay, Pexel

tiistai 18. helmikuuta 2020

Tietynlainen hengitys saattaa auttaa jopa oppimaan



Olen ollut kiinnostunut erilaisista hengitystekniikoista pitkään. Olen kirjoittanut hengityksestä esimerkiksi postauksessa Levottomuus ja ylikierroksilla.

Rauhallinen syvähengitys voi vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta. Nenän kautta hengitys edistää mieleenpainamista. Esimerkiksi urheilijat ja poliisit keskittyvät hengitystekniikoiden avulla.



Erilaisia tekniikoita on monia. Tässä kolme niistä:

Palleahengitys
Huomio keskittyy erityisesti palleaan nimensä mukaisesti. Kun ilmaa vedetään sisään, laajenee ensiksi pallea, sitten rinta. Omaa palleaa voi tarkkailla laittamalla toisen käden vatsalle ja toisen rinnalle ja keskittymällä hengitykseen.

Kymmenen sekunnin hengitysrytmi
Hengitetään viisi sekuntia sisään ja viisi ulos. Kymmenen sekunnin rytmiä voi kokeilla myös niin, että hengittää neljän sekunnin ajan sisään ja kuusi sekuntia ulos.

Sierainhengitys
Tätä voi kokeilla niin, että uloshengittäessä peitetään toinen sierain. Tekniikoita on monia. Sieraimen voi myös peittää sisäänhengityksessä. Uloshengityksen pitää olla aina pitempi kuin sisäänhengityksen. Olennaista on, että hengitysrytmi rauhoittuu.



Monissa hengitystekniikoissa korostuu nenän kautta hengittäminen. Uusien tutkimusten mukaan se on ratkaisevaa myös oppimisen ja muistin kannalta.

Asiat painuvat mieleen paremmin, jos hengitetään nenän kautta sen jälkeen, kun ollaan opeteltu jotakin uutta.



Tutkijat eivät tiedä vielä varmasti, mitä aivoissa hengityksen aikana tapahtuu, ja miten se liittyy muistiin. Se tiedetään, että aivojen muistikeskus hippokampuksen sähköfysiologiset rytmit tahdistuvat hengityksen mukaan. Yleisellä tasolla mieleen painamisessa ja pysyvien muistijälkien muodostumisessa on tärkeää rentoutuminen ja riittävä lepo.







Lähteet: Helsingin Sanomat 10.2.2020,  kuvat omat

maanantai 17. helmikuuta 2020

Tehokas työntekijä nukkuu töissä




Tämä kuulostaa kannustavalta ja mielenkiintoiselta, mutta kaikkien työssä ei voi nauttia päivänokosista. Mutta jos se on mahdollista, neurologi ja unitutkija Markku Partinen antaa vinkkejä niin sanottuihin voimanokosiin.

Voimanokosten neuvo on yksinkertainen: juo kaksi kuppia kahvia ja mene sen jälkeen nukkumaan 15-30 minuutiksi. Sopivin aika voimanokosille on kello 13 ja 16 välillä.


Parhaimman vaikutuksen saa, kun käy ensin ulkona ripeällä kävelyllä ja syö kevyen lounaan.  Sitten ruuan jälkeen kaksi kuppia kahvia ja nokosille. Näin Partisen mukaan työteho kaksinkertaistuu, eikä yöunet häiriinny.  

Kun menee päiväunille heti kahvinjuonnin jälkeen, kofeiini ei ole vielä ehtinyt imeytyä vereen. Piristävä vaikutus tuntuu vasta sitten, kun herää nokosilta. Kofeiinin ansiosta välttää niin sanotun unikitkan eli on heti herättyään pirteä.


Jos käy ripeällä kävelyllä, aivojen sisälämpötila nousee. Kun sitten lämpötila laskeutuu lenkin jälkeen, ihminen tuntee luonnostaan väsymystä.

Lenkin, lounaan   ja nokosten yhteisvaikutus voi johtaa siihen, että torkuilla ihminen pääsee hetkeksi syvään uneen. Juuri syvä uni on tärkein unenvaihe. Se on täydellisen rentoutumisen tila, jossa aivot toipuvat, tietojen oppiminen tehostuu ja erittyy kasvuhormonia.

Jos haluaa todella tehostaa työntekoaan, tärkeintä olisi nukkua 7-9 tuntia yössä ja yrittää aamuvirkkuutta.


Stressihormoniksikin kutsuttu kortisoli on korkeimmillaan aamulla. Se auttaa heräämään ja antaa energiaa terttua päivän askareisiin. Illalla taasen kortisolin määrä on kaikkein alhaisimmillaan, ja pimeähormoniksi kutsuttu melatoniinin taso puolestaan nousee. Melatoniini antaa aivoille signaalin, että on ilta ja aika mennä nukkumaan.

Jos valvoo hyvin pitkään, syvän unen määrä voi jäädä vähäisemmäksi. Aamuvirkuilla kortisolitaso nousee aikaisemmin kuin iltavirkuilla.


Useimmat ihmiset tuntevat väsymystä kello 21-24 välillä. Aivojen lämpötila laskee ja väsyttää. Silloin niin sanottu uni-ikkuna on auki, mutta vain 15-20 minuuttia. Jos vain sinnittelee hereillä, uni-ikkuna sulkeutuu, ja ihminen piristyy. Seuraavan kerran uni-ikkuna avautuu, ja ihminen tuntee taas väsymystä puolentoista tunnin kuluttua.







Lähteet: Helsingin Sanomat 9.2.2020, kuvat omat

lauantai 15. helmikuuta 2020

Itsekäs mies suosii statusautoa



Meillä ajetaan vanhoilla auton rotteloilla, jotka eivät ole luotettavia. Monesti olen jäänyt tien päälle. Mutta kun mies on Citroen autoharrastaja ja korjailee aina kuntoon uuden vanhan auton, kun entinen hajoaa. Ja sillä sitten ajetaan aikansa. Kun se ei enää yksinkertaisesti toimi, se pannaan lopulta paaliin.Olen joskus sanonut miehelle, että minun mies vain makaa auton alla. 

Sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvist teki kyselytutkimuksen Helsingin yliopistossa 1900:lle auton omistajalle. Kysymykset käsittelivät autoja, kulutusta, varallisuutta ja persoonallisuutta.

Ilmeni, että itsekeskeiset ja riidanhaluiset miehet hankkivat kalliimpia saksalaisautoja merkiltään Audi, BMW, Mercedes-Benz. Yhteys itsekeskeisen persoonallisuuden ja statusautojen välillä havaittiin vain miehillä, ei naisten keskuudessa. Voi olla mahdollista, ettei autoilla ole naisille merkitystä statussymbolina.



Yllättävää Lönnqvistin mielestä oli, että tutkimuksessa selvisi myös merkkiauton yhteys tunnollisen persoonallisuustyypin kanssa. He ovat kyvykkäitä, kunnianhimoisia ja luotettavia. He huolehtivat terveydestään ja pärjäävät työelämässä. Luultavasti tämä yhteys liittyy siihen, että he arvostavat hyvää laatua.

Tutkimuksen mukaan saksalaisautojen itsekeskeiset mieskuljettajat ovat riidanhaluisia, omapäisiä, epäsympaattisia ja epäempaattisia. He ovat aggressiivisia liikenteessä, kiihdyttelevät, ajavat päin punaista, ajavat häikäilemättömästi ja ylinopeutta. 

Toisaalta Lönnqvistin tutkimus ei ollut kovinkaan laaja, eikä se varmasti kerro kaikkea. Tutkimusta tarvitaan lisää.




Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2020, kuvat Pixabay


torstai 13. helmikuuta 2020

Edelleen laihdutan



Kille-kissa tarkastaa tonnikalasalaatin laadun. Hän on todella yksinäinen ja suruissaan puolisonsa Serefinan poisnukkumisesta. Aluksi ulkoa tullessaan hän tarkasti kaikki huoneet ja etsi Serefinaa. Nyt hän suree, eikä syö kuin herkkuruokia ja niitäkin liian vähän. Hän kaipaa seuraa ja pitää minua ehkä toisena kissana, emonaan.

Punnitsin itseni eilen ja liehuin hetken iloissani, koska olen taas laihtunut reilun 1 kiloa viikossa. Punnitsen itseni vain kerran viikossa. Kuluneena viikkona paino ei ole jumittanut paikallaan kuten viime viikolla. Tämän laihdutuskuurin aikana tavoitteeni oli laihtua 6 kiloa. Nyt olen laihtunut 5 kiloa 6 viikossa. Mutta olen edelleen hyöteä rouva. Olen kirjoittanut tästä laihduttamisesta monessa aiemmassa postauksessa kuten  Olen pätkäpaastollaLaihdutus jatkuu, kilot pois vyötäröltäMindfulness laihdutuksessani. En nimitä laihduttamistani terveellisiksi valinnoiksi, herkuttomuudeksi, keventämiseksi tai oikeiksi valinnoiksi. Puhun suoraan ja raadollisestikin laihduttamisesta.


  Päivällinen. Tofua proteiinina, salaattia , hapankaalia.

Jos tämä laihdutus ei mene turhan vaikeaksi ja jumita liikaa, yritän ehkä laihduttaa normaalipainoon. Nyt olen vielä ylipainon puolella painaessani 76 kiloa. Laihdutuksen aloittaessani painoin 81 kiloa. Yritän laihduttaa normaalipainoon, joka minulle on 71 kiloa. Saas nähdä.

En ole onneksi kireä kuin rautalanka lainkaan. En ole esimerkiksi valittanut nälkää tai heikotusta livenä kenellekään, olen vain kirjoittanut siitä tähän blogiin. En ole sähähdellyt edes miehellenikään, joka syö usein runsaita liharuoka-annoksia, eikä ole kiinnostunut laihduttamisesta. Mindfulness on vaikuttanut tunteisiin ja ajatuksiin. Ajatukset ja tunteet menevät ja tulevat, voin  tarkastella niitä hetken ja päästää niistä irti. Sitkeää väsymystä silti tunnen. En ole siis minkäänlaisessa ketoosissa, sillä olo ei ole lainkaan pirteä. Mistähän johtunee?


   Tonnikalasalaatti ja täysjyväruisleipä iltapalana.

Olen syönyt samaa kala-kasvisruokaa kuten jo 36 vuotta. Olen vain pienentänyt jonkin verran annoskokoja. Paitsi olen syönyt tavallista enemmän puolukkaa, avokadoa ja tofua. En laske kaloreita. Se ei kiinnosta lainkaan. Menisi liian monimutkaiseksi, enkä halua kuluttaa liikaa aikaa tämän laihdutuksen ajatteluun. On tärkeämpiäkin asioita.

Ja jipiai jee, paastoverensokeri on laskenut arvosta 7,2 arvoon 6,3. Se on vielä viitearvon 6 yläpuolella. Mutta on laskenut roimasti. Todennäköisesti kilojen pudottamisen ja vyötärönympäryksen kaventumisen takia. Parasta on, etten lääkärin mukaan tarvitse lääkitystä, vaan verensokeria tarkkaillaan ja mitataan kolmen kuukauden välein. Pitkäaikainen sokeri oli normaali.


   Kaalilaatikko, jossa proteiinina soijarouhetta. Yksi lempiruuistani puolukkasurvoksen        kanssa. Teen   kaikki ruuat itse.

Olen vähän hummaillut, kun on herkuttanut. Tilannut hävikkiruokien verkkokaupasta Matsmartilta ja Fiksuruoalta. Esimerkiksi erilaisia oliiviöljyjä, viinietikoita, puuroaineksia, mysliä, salmiakkia, suklaata, curryja, pähkinöitä, marjasoseita, kissan herkkuja... Vaikka mieshän meillä hamsteri on. Kun joskus lähetän hänet kauppaan vaikka ostamaan kaurahiutaleita ja pakastemarjoja, hän tulee kahden ruokakassin kanssa kotiin. "Nämähän voi pakastaa, ja nämä säilyy pitkään."

Nimitän näitä tilauspuuhiani kuivasyömiseksi. Niin kuin alkoholisteilla on kuivajuominen. Raitistuessaan he saattavat puhua alkoholista, muistella juomisaikojaan. Ja sillä tavalla juopua. Laihdutuksen kuivasyömisessä katsellaan ruokareseptejä, ostetaan ruokaa ajatuksella, että sitten laihdutuksen jälkeen syön näitä. Vaikka laihdutuksen jälkeen alkaa kova puuha pitää paino saavutetuissa kiloissa.


                     Puolukkakiisseli jälkiruuksi.

tiistai 11. helmikuuta 2020

Ketogeeninen ruokavalio



Minä en voi noudattaa ketogeenista ruokavaliota, koska olen kasvissyöjä. Eikä se kiinnostakaan. Ketogeeninen ruokavalio on tällä hetkellä kenties dieeteistä suosituin. Siitä on viime vuosina puhuneet niin Piilaakson teknologianörtit kuin Halle Berryn kaltaiset Hollywood-julkkikset. Tämä ilmiö näkyy Suomessakin, esimerkiksi netin tarjoamina ketogeenisen dieetin verkkovalmennuksina.

Mikä on ketogeeninen ruokavalio?
Vaikka "ketogeeninen" ruokavalio on monille uusi, itse idea on vanha. Jo 1970-luvulla syntyi Atkinsonin-dieetti, ja karppauskin on yksi versio siitä.



Keto-ruokavalio on tiukan vähähiilihydraattinen. Jo nimikin tarkoittaa, että siinä tavoitellaan ketoosia, jossa elimistö alkaa polttaa ketoaineita ja omaa rasvaa. Ketoosin voi käynnistää kahdella tavalla, paastolla ja hiilihydraattien syönnin rajoittamisella.

Mitä ketogeenisessä ruokavaliossa syödään?
Ruokavaliosta jätetään pois viljat, riisi, perunat, palkokasvit ja hedelmät. Niiden sijaan syödään paljon proteiinia ja rasvaa. Jotkut dieetillä olevat syövät ravintosuosituksista piittaamatta voita, kermaa ja pekonia.



Voiko ruokavaliolla hoitaa oikeasti sairauksia?
Ketogeeninen dieetti kehitettiin alunperin 1920-luvulla epilepsian hoitomuodoksi. Jo aiemmissa tutkimuksissa oli huomattu, että paastoaminen vähentää joidenkin epilepsiaa sairastavien kohtauksia.

Lisäksi ketogeenisestä rukavaliosta on ollut apua lyhyellä aikavälillä kakkostyypin diabeteksen hoidossa, mutta dieetti voi nostaa myös kolesteroliarvot pilviin. Monet tuntevat mahan  ja suoliston rauhoittuvan ja olonsa energisiksi.



Puolen vuoden tai vuoden mittaisista tutkimuksista ei voi päätellä, miten ketoositila vaikuttaa ihmiseen pitkällä aikavälillä.

Ruokavalio voi  heikentää suoliston mikrobiston koostumusta. Ketogeenisessä dieetissä karsitaan papujen, juuresten, hedelmien ja täysjyväviljojen kaltaisia ruokia.



Ruokavaliossa olisi tärkeä huolehtia kuitujen saannista. Jos siihen kuuluu pelkästään salaatin, kurkun ja tomaatin kaltaisia vesipitoisia kasviksia, kuitua tulee liian vähän. Kannattaisi ainakin käyttää juureksia ja marjoja. Lisäksi suositellaan kuitulisää, kuten psylliumkuitua, kauraleseitä tai pellavansiemeniä.

Laihtuuko ketogeenisellä ruokavaliolla?
Tutkimusten mukaan ketodieetillä laihtuu nopeasti, mutta usein vaikutukset ovat lyhytaikaisia.   Sellainen ruokavalio toimii, jota jaksaa jatkaa ainakin kaksi vuotta. Pahimmillaan tiukka dieetti voi altistaa syömisen häiriintymiselle ja johtaa jojolaihduttamisen kierteeseen.






Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2020, kuvat Pixabay

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Terve itsekkyys



Psykologi Riitta Pasanen treenaa crossfitsalilla viidesti tai kuudesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Pasanen merkitsee kalenteriin ensin treenit ja sitten vasta muut asiat. Hän on joutunut kieltäytymään tämän takia esimerkiksi illanvietoista.

Itsekästä?  Mutta hyvällä tavalla, Pasanen ajattelee. Hän on sitä mieltä, että elämässä kannattaa tehdä sellaisiakin valintoja, jotka tuntuvat itsekkäiltä. Pidemmän päälle se palvelee muitakin. Kun on itsen kanssa hyvä olo, se heijastuu myös lähipiiriin, ja siten itsekkäillä valinnoilla voi olla epäitsekkäitä seurauksia. Omien tarpeiden huomioiminen on tervettä itsekkyyttä.



Pasanen oli aikoinaan töissä Perungan kylpylähotellissa, jonka yhteydessä oli myös kuntoutuspalveluja. Pasanen muistaa erityisesti yhden asiakasryhmän. He olivat omistautuneet niin tiiviisti muiden auttamiseen, että olivat ajatuneet lopulta uupumukseen. Heidän joukossaan oli muun muassa omaishoitajia ja hoitoalalla työskenteleviä ihmisiä.

Hoitoalalla monilla on kova auttamisenhalu, mutta aika ei riitä tekemään työtä hyvin.



Itsekkyyden opetteleminen ei ole helppoa. Omat tarpeet on helppo sivuuttaa, kun vaakakupissa painaa lapsen, puolison ja asiakkaan hyvinvointi. Jos oman ajan ottaminen tekee lasten vanhemmasta mukavamman puolison ja pitkäpinnaisemman vanhemman, koko perhe voi hyötyä toisen vanhemman omasta ajasta.

Mistä tietää, pitäisikö opetella olemaan itsekkäämpi?
Pasanen neuvoo pohtimaan sitä, elääkö sellaista elämää kuin haluasi. Kannattaisi miettiä, mitkä ovat oman elämän arvot ja pääsevätkö ne toteutumaan. Saako tehdä vapaa-ajalla myös sellaisia asioita, joita haluaa? Onko riittävästi omaa aikaa?



Pasanen neuvoo kiinnittämään huomiota mahdolliseen katkeruuden tunteeseen, koska se kertoo usein siitä, että on laiminlyönyt omia tarpeitaan.

Jotkut pääsevät pitkälle jo siitä, että he tiedostavat taipumuksensa liialliseen epäitsekkyyteen. Hyvän itsekkyyden opetteleminen vaatii vaivannäköä. Omien tarpeiden huomioimisesta voi tulla alkuun huono omatunto. Sitä voi pitää vieroitusoireena. Muutos on aina stressitekijä, ja alku on vaikeaa.



Joskus itsekkyyden opettelemiseen tarvitaan psykologin apua, koska auttaminen ja miellyttäminen voi olla niin suuri osa identiteettiä, että siitä on vaikea päästä irti.

On ihmisiä - etenkin naisia -, jotka on kasvatettu, että tekemällä ja auttamalla saa arvostusta. Että on arvokas vain silloin, kun auttaa muita. Tästä on kasvettava irti ja löydettävä rauhallisesti terve itsekkyys.








Lähteet: Helsingin Sanoma 30.1.2020, kuvat omat