Olin kaksi viikkoa sometauolla. Ja täytyy sanoa, ettei ollut mitään himoja päästä someen. Olen yleensäkin pitänyt viikonloput sometaukoa. Viikko vierähti nopeasti.
Olen nyt kotirouva, kun en ole työssä. Aamulla tuntuu vähän oudolta mutta myös helpottavalta, kun ei tarvitse mennä töihin. Mutta tulevalle päivälle pitää tehdä toimintasuunnitelma ja rutiineista on pidettävä kiinni. Kuitenkin aamut ovat hitaita ja nautinnollisia aamuja lojua sängyssä.
Työn loppuminen on minulle kriisi, mutta onneksi siihen sopeutuu aikanaan. Olo on nykyisin usein alakuloinen. Mutta onneksi on kuitenkin tasapainoinen olo.Kriisin käsittelyssä on viisi vaihetta: sokkivaihe, kieltäminen, reaktiovaihe ja sopeutuminen. Minä olen mielestäni tuossa käsittelyvaiheessa.
Aloin kolmen ja puolen vuoden jälkeen katsomaan taas televisiota. Joinakin iltoina unohdan sen kokonaan. Olen koukussa Beck-rikossarjaan. Katson myös uusittuja Kumman kaa-jaksoja ja Syke-sairaalasarjaa. Dokumentteja ja uutisia. Joskus jonkin elokuvan.
Iltaisin luen nauttien kolmekin tuntia. Nyt luen tätä kirjaa:
Vaikka elämä on nyt aika matalalentoa, ilo kuitenkin pirskahtelee ja kuplii minussa välillä. Etenkin olen iloinen vapaudestani!
Tämä kotirouva on ruvennut säilömään. Kotirouva ei siivoa kuin kerran kuukaudessa. Minusta lukeminen on hyödyllisempää kuin nurkkien hinkkaaminen.
Olen nyt innostunut mustikan poiminnasta,olen poiminut 70 litraa. Tämä on hyvin outoa, koska en ole ainakaan 20 vuoteen pitänyt marjojen poimimisesta vaan olen erikoistunut sieniin.
Mutta kun olen herkkä innostumaan. Esimerkiksi kesällä innostuin sirkkelöimään ja moottorisahaamaan talven polttopuut. Joka ikinen aamu oli päästävä sirkkelöimään. Nyt sama tuon mustikan poimimisen kanssa.
Omenoita tuli paljon. Tein sosetta, piirakoita ja lopulta keksin kuivaamisen. Ja kuinka hyviä ja makeita kuivatut omenan lohkot on!
Mustikasta olen tehnyt piirakoita, hilloa, mehua ja pakastanut niitä. Nyt ei pakastimiin sovi enää enempää. Niinpä myös kuivaan niitä.
Pullataikinapohjainen mustikkapiirakka on vain niin parasta.
Mustikkamehua ja omia luumuja. Luumupuut tekivät luumuja viiden vuoden odottelun jälkeen.
Mustikat kuivurissa.
Mustikoiden siivoaminen koettelee kyllä hermoja, kun on niin hidasta puuhaa. No, opinhan taas kärsivällisyyttä. Oppimassahan täällä ollaan.
Sormet ovat sen näköiset, että mustikoita ollaan poimittu.
Olen säilönyt myös oman maan avomaankurkkuja. Tein suolakurkkuja ja maustekurkkuja.
Olen opetellut tekemään raakasuklaata. Siihen ei tarvitse muuta kuin kaakaovoita, kaakaojauhetta ja jotakin makeuttajaa. Jos haluaa tehdä maitosuklaata, lisätään maitojauhetta. Lisäksi makua tuomaan voi lisätä kuivattuja marjoja ja hedelmiä, pähkinää. Vain mielikuvitus on rajana. Ja nams, miten hyvää se onkaan. Ihme että painoni on pysynyt tavoitepainossa.
Kuvan suklaassa on murskattua saksanpähkinää ja rusinoita. Kaakao ei ole tässä satsissa raakakaakaota vaan sitä tuttua van Houtenia. Raakakaakaota pitääkin tilata taas Ruohonjuurelta, kun viime kerralla tilasin liian pienen pussin.
Raakasuklaaseen tulee siis raakakaakaovoita ja raakakaakaota. Raaka nimitys tulee siitä, että aineksia ei ole lämpökäsitelty missään vaiheessa. Raaka kaakaovoi on kylmäpuristettu. Siksipä raakasuklaassa on paljon antioksidantteja ja lukuisia mineraaleja, joita tavallisessa pitkälle prosessoidussa suklaassa ei ole. Siinä on myös mielihyvävälittäjäaineen Serotoniinin esiastetta tryptofaania, mikä kohottaa mielialaa. Pitäisi kirjoittaa ehkä oma postaus raakasuklaan teosta.
Kurpitsa tekee hedelmää. Se on vallannut laajan alueen penkistä ja kasvaa monen metrin mittaiseksi. Sanon sille usein, että olet hölmö kasvi, aina jonnekin menossa. Juttelen siis kasveille. Ihan oikeasti.
Vesimelonikin teki ilman kasvihuonetta hedelmää.
Siiri-kissi kasvaa ja vahvistuu, eikä ole enää ollenkaan ujo, ei pelkää vieraitakaan kuten esimerkiksi kahta ystävääni, jotka kävivät kahvittelemassa.
Seuraavaksi aion kuivata kasvikuivurissa pienen chili-satoni.
Tomaattiakin tuli talon eteläseinustalla hyvin.
Hyvää viikonloppua kaikille!
