Voisiko tämä olla Parkinsonin tautia?

 

Parkinson on hyvin hitaasti etenevä sairaus, jossa ei tule äkillisiä hyppyjä huonompaan suuntaan. Sitä voi verrata polven tai lonkan nivelrikkoon, joka sekin etenee rauhallisesti vuosien tai vuosikymmenten ajan.

Pitääkö huolestua, kun toinen käsi vapisee omia aikojaan? Miksi kävely on muuttunut miltei töpöttelyksi? Parkinsonin taudin oireet saattavat sekoittua muihin iän tuomiin muutoksiin.

"Millaisista oireista voi epäillä Parkinsonin tautia?"

Yleisin oire on toisen käden lepovapina. Liikkeet hidastuvat aiemmasta, muun muassa kävelyvauhti hiipuu. Kömpelyyttäkin saattaa olla: käsiala voi muuttua pieneksi söherrykseksi tai sormien napsuttelu ei enää onnistu.

Ennakoivia oireita   saattaa tulla vuosia tai vuosikymmeniä ennen sairastumista. Tällaisia ovat esimerkiksi ummetus tai hajuaistin heikkeneminen.

"Mihin muihin sairauksiin alkuoireet voi sekoittaa?"

Vapina voi liittyä essentiaaliseen vapinaan, jossa oireet ovat symmetrisesti molemmilla puolilla kehoa ja ne tulevat liikkeessä. Tunnetuin ilmenemistapa lienee "kahvikuppineuroosi", jossa kuppia kannatteleva käsi vapisee.

Unihäiriöitä on monessa sairaudessa. Parkinsonissa on tavallista jalkojen tai käsien liikuttelu unitapahtumien mukaan.

Erilaiset vatsavaivat ovat hyvin yleisiä ja lisääntyvät iän myötä. Parkinsonissa yleinen vatsavaiva on ummetus.

"Kuinka tauti todetaan?"

Diagnoosi tehdään aina neurologin vastaanotolla haastattelemalla ja yksinkertaisilla neurologisilla testeillä.  

Lääkäri kysyy oireista, muista sairauksista sekä lääkkeistä. Hän tarkkailee potilaan oireita tämän istuessa sängyn reunalla Lääkäri muun muassa pyytää nostamaan käsiä ja jalkoja sekä koskettamaan nenää.

Joskus kuvataan aivot, Parkinsonin tauti ei näy kuvissa, mutta se voi  paljastaa muun oireiden taustalla olevan sairauden, esimerkiksi aivokasvaimen.

Mutkikkaissa tapauksissa voidaan kokeilla jotakin Parkinsonin lääkettä. "Diaagnoosi varmistuu, jos lääke auttaa."

"Millaista hoito on?"

Vaikka Parkinsonin syytä ei tiedetä, sen oireita voidaan lievittää lääkkeillä ja kuntoutuksella. Myös liikunta vähentää oireita. Tässä tärkeää ei ole laji vaan se, että ylipäänsä liikkuu monipuolisesti. Hampaat irvessä ei kannata liikkua.

"Yleisin lääke on levodopa. Tämä on dopamiinin esiaste, joka sisältää hiipuvaa dopamiinimäärää."

Laitehoitoja voi myös harkita, jos ei pärjää lääkkeillä. Aivoihin asennetaan leikkauksessa syvästimulaattori, eräänlainen tahdistin, joka stimuloi aivoja sähköisesti.

Uusia hoitoja etsitään hyvin aktiivisesti, toiveita on, että 5-10 vuoden päästä lääkkeillä pystytään hidastamaan tautia.

"Voiko itse tehdä muuta kuin liikkua aktiivisesti?"

Ruokavalion monipuolisuus on tärkeää. On näyttöä jonkin verran, että Välimeren ruokavalio on hyödyllistä, siis paljon vihreitä, pehmeitä rasvoja ja kalaa. Vitamiinilisät ei auta.

"Onko Parkinsonin tauti perinnöllistä?"

Parkinson ei ole selvästi perinnöllinen tauti. Suomessa tunnetaan vain muutamia sukuja, joissa parkinson selvästi perityy.

ET/8, kuvat omat

Kasvokkain tapaaminen tekee hyvää!

Minulla on Turussa kolme "opiskelusiskoa", joita tapaan joka kesä. On ihana nähdä toisen tunteet ja eleet kasvokkain. Se tuo läheisyyden tunnetta. Meillä on oma Whatsapp-ryhmä ja soittelemme toisillemme. Mutta mikään ei voita kesäistä tapaamista.

Ostokset voidaan tilata kotiin, pankkiasiat hoidetaan verkossa, ja ystävien kanssa lähtetellään viestejä. Kasvokkaiset kohtaamiset ovat vähentyneet paljon. Mikä vaikutus tällä on meihin?

Sosiaalisen kanssakäymisen huippujakso oli Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla. Kanssakäyminen merkitsee aikaa, joka käytetään seurusteluun perheenjäsenten kanssa, tuttavien ja ystävien kanssa  kotona tai muualla sekä kylässä käyntiä. Tämä aika alkoi vähentyä jo 1990-luvun lopulla ja muutos on jatkunut samanlaisena 2000-luvun ajan. Se asia ei ole kuitenkaan muuttunut, että ihminen on sosiaalinen eläin - ja kaipaa siksi aitoja kohtaamisia kasvokkain.

Eniten kanssakäymisen muutos näkyy nuorissa. Aika, jonka nuoret viettävät kasvokkain on kutistunut 20 vuodessa jopa neljäsosaan.

Monet tutkijat arvioivat, että älypuhelinten ja somen keskellä kasvaneet nuoret ovat saaneet vähemmän tilaisuuksia harjoitella vuorovaikutustaitoja kasvotusten. Niukka määrä livekohtaamisia näyttäisi olevan yhteydessä siihen, että kohtaamiset tuntuvat hankalilta. Tämä asia ei ole aivan yksiselitteinen, eivätkä syy- ja seuraussuhteet ole selviä.

Kanssaoleminen toisen ihmisen kanssa myös aktivoi sosiaalisten siteiden ja luottamuksen kannalta tärkeää hormonia, oksitosiinia. Tämä auttaa vahvistamaan ihmissuhteita, vähentää stressiä ja lisää empatiaa. Myös toista ymmärretään paremmin, kun tavataan kasvokkain.

Suurin osa toisen tulkitsemisesta perustuu kehon kieleen: eleisiin, katseisiin sekä äänen piirteisiin, kuten sen sävyyn, nopeuteen ja voimakkuuteen. Maksimissaan vain noin 30 prosenttia viestistä kantautuu sanallisesti tai emojeilla.

Tutkijat arvioivat, että videoyhteydet aiheuttavat niin sanottua "Zoom-uupumusta" eli ne lisäävät henkistä kuormitusta ja ahdistusta.Videopuhelut voivat tietyissä oloissa väsyttää, koska ne vaativat jatkuvaa keskittymistä ja itsehavainnointia. Ne voivat tuoda myös ulkonäköpaineita ja itsekriittisyyttä, koska niissä näkee itsensä jatkuvasti ruudulla. Videoyhteys ei myöskään tuota samanlaista oksitosiinin eritystä ja palkitsevuuden tunnetta kuin perinteinen tapaaminen, koska siitä puuttuu kehollinen läsnäolo.

Sosiaalinen hyvinvointi ei ole vain vuorovaikutusta, saati puhumista - näitä enemmän se on kuulumista johonkin. Se voi syntyä myös ilman sananvaihtoa esimerkiksi kuntosalilla tai vaikka näyttelyssä. Tämä passiivinen sosiaalisuus saattaa olla erityisen tärkeää niille, jotka eivät jostain syystä halua tai jaksa intensiivistä vuorovaikutusta, mutta kaipaavat silti jonkinlaista yhteyden tunnetta.

Joskus jopa lyhyet arkiset kontaktit, kuten juttelu kahvilan työntekijän kanssa tai pelkkä läsnäolo julkisissa tiloissa, voivat parantaa hyvinvointia.

Psykologia-lehden päätoimittaja, sosiaalipsykologi Eemeli Hakoköngäs sanoo: "Sosiaalinen vuorovaikutus, ryhmäjäsenyys ja yhteyden tunteen kokeminen ovat käytännössä kaikkien ihmisten jakamia perustarpeita. Silti sosiaalisen vuorovaikutuksen tarve vaihtelee suuresti yksilöiden välillä."

Introvertit ja ekstrovertit janoavat sosiaalisia tilanteita eri tavoin, koska heidän aivonsa reagoivat eri tavalla. Ekstrovertin aivot kaipaavat ja sietävät enemmän stimulaatiota ja uusia kokemuksia. Samanlainen stimuloiminen voi olla introvertille hyvin uuvuttavaa.

"Lopulta kaikki kuitenkin tarvitsevat sosiaalisia kontakteja ja kasvokkaista kohtaamista. Kaikki myös hyötyvät niistä. Myös ne, jotka eivät aina hakeudu toisten seuraan. Välillä se mitä haluamme ja mitä tarvitsemme eivät kohtaa. Saatamme haluta vaivattomuuden vuoksi digikohtaamisia, mutta todellisuudessa tarvita lähikohtaamisia kaikkine rasittavinekin puolineen."

Kasvokkain kohdatessa syntyy luottamusta ja myötätuntoa. Muiden ymmärtäminen helpottuu ja kyky ilmaista myötätuntoa ja ystävällisyyttä kasvaa.

 Lähteet:Hyvä Terveys 7/2025, kuvat Pexels

Elämää maalla 111.

 

                       Unelmia krassista.

Tällä viikolla kävi häsläys terveyskeskuksen puolelta. Virtsakatetria paikallaan pitävä pallongi pitää tarkistaa noin kolmen viikon välein. Se on vedellä täytetty ja se tarkistetaan, että varmistutaan, että siellä on tarpeeksi vettä.

Hoitaja laittoi lisää vettä. Samalla kyselin häneltä yleistä Kystofix-katetrista. Selvisi, ettei vatsan reikää ole tarkoituskaan arpeuttaa ja kuivata, koska kaikki toimenpiteet - myös katetrin vaihto - suoritetaan sen kautta. Sitä pitäisi siis suihkutella vedellä joka päivä ja peittää sideharsolla.

Selvisi myös, että putkea ja virtsankeräyspussia ei tarvitse laittaa yöksi. Tämä oli minulle iso helpotus, koska ne piti asetella sopivasti yötä varten, mikä oli hankalaa. En ymmärrä, miksi kystofix-katetrista ei ole  selvää opastuslehtistä.

Noin kahden tunnin päästä hoitaja soitti hätääntyneenä, voinko tulla takaisin vastaanotolle. Hän oli selannut papereitani ja niissä oli puolta pienempi vesimäärä pallongissa kuin hän laittoi. Vaarana oli, että pallongi poksahtaa rikki ja katetri irtoaa - plus runsas pissan määrä reiästä. Lähdin nopeasti terveyskeskukseen. Ylimääräinen vesi poistettiin. Ja hoitaja pahoitteli ja pahoitteli. Sanoin, ettei ollut suuri homma tulla uudestaan. Olin vain kiitollinen, että pallongi ei ollut ehtinyt poksahtaa rikki.

Lisää alapään kuulumisia. Minun alapääni kirveli ja kutisi viikkoja. Vasta tällä viikolla mieleen tuli, että se voi olla hiivasienitulehdus. Apteekista sai ilman reseptiä lääkettä, ja kuhina loppui kolmessa päivässä. Voi minua typerystä!

Somea selatessa tulen vihaiseksi mielenterveys- ja elämäntaito terapeuttien mainostamisesta. Onneksi psykoterapeutti on suojattu ammattinimike. He eivät voi käyttää sitä. Tällä viikolla pisti silmään manifestaatio viikonloppukurssi. Täyttä huttua. Kirjoitetaan universumin voimasta. En ymmärrä koko sanaa ja sen merkitystä. Onko kyseessä avaruuden voima? Sana on muotisana nykyisin. Usein on myös mainoksia traumasta parantumiseksi.

Trauma sanaakin käytetään turhan kevyesti, esimerkiksi, että poikaystävä jätti minut nuorena - tosi asiassa trauma on äärimmäinen ja hyvin vaikea kokemus, johon ei auta viikonloppukurssi vaan kriisipsykoterapia, jota sain itse tyttäreni kuoltua.

Elämään kuuluu silloin tällöin vaikeat tunteet ja hankaluudet. Ymmärrän, että vaikeita mielenterveysongelmia pitää hoitaa ammattilainen. Tavallinen ahdistus ei ole mielenterveysongelma. Nykyinen individualistinen psykoterapiakulttuuri tarjoaa hoitoa myös lievimpiin mielenterveysongelmiin. Minun ahdistus ja paniikkikohtaukset eivät ole lieviä. Onneksi paniikkikohtauksia ei ole ollut kuukausiin. Jos sellainen orastaa lasken hengityksiäni. Kolme  sisään, tauko, kuusi ulos.

Lievät mielenterveysongelmat eivät ole välttämättä yksilön syy, vaikka niin käsitetään individualistisessa kulttuurissa. Itse asiassa niiden syy voi olla yhteiskunnassa - esimerkiksi lapsiperheköyhyys - ja yhteisöllisyydessä.

Yhteisöllisyys ja turvaverkot ovat vähentyneet paljon ja monet lievemmät ongelmat johtuvat lähinnä yksinäisyydestä, runsaasta alkoholin käytöstä tai jostakin muusta vastaavasta. Medikalisaatio eli lääketieteellistyminen tekee usein ongelmista sairauksia. Olen itsekin osaksi tässä kuplassa.

Painukoot hittoon somen terapeutit! Suorastaan rahastavat puoskarit!

Tämä juttu on siis ollut muun muassa ajatuksissa. Mutta asiasta toiseen: olen monta vuotta kaivannut mummon pelargonioita, jotka oli kesät talvet ikkunanlaudalla. Niitä kutsuttiin pelakuusiksi Tänä vuonna kasvatin niitä itse. Annoin niiden talvehtia ikkunan laudalla. Ja nyt keväällä ne olivat aikamoisia rumiluksia, mutta kukkivat silti. Nyt minulla on mummon pelargonioita!

               Pelargonia on etualalla, huono kuva.

En saa siirretyksi kuvia kännykästä tietokoneelle, mutta ne siirtyvät itsestään nimitykseen Blogi. ATK on ihmeellistä. Mutta en siis voi käyttää uusimpia kuvia kuin vain blogissa.

Olen selaillut myös somessa, kuinka ihmiset tekevät puutarhatöitä. Olen aidosti kateellinen. Köynnöskukkaruukut ja kattilat sun muut pitäisi siistiä ja osaan vaihdettava multa. Kävelylenkille lähtiessä katson niitä kaipaavasti.Kesäkukat pitäisi istuttaa. Samoin kasvimaa pitäisi kitkeä, kääntää ja kylvää tämän kuun lopulla. Onneksi köynnöskukkien taimet kasvavat hyvin. Uskalsin jo lannoittaa ne. Jotta tämä reikä vatsassa ei repeäisi, olisi pakko pyytää miestä apuun. Toivon kovasti, että kuun lopussa katetri voitaisiin poistaa. Olen jo pissannut silloin tällöin spontaanisti. Kunpa se vielä yleistyisi.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Nainen ja sepelvaltimotauti

Vaikka miehellä ja naisella olisi samat sepelvaltimotaudin riskitekijät, miehet sairastuvat keskimäärin 65-vuotiaana, 7-10 vuotta nuorempina kuin naiset.

Erityisesti naisilla sydänkohtauksen oireet ovat vaikeammin tunnistettavissa kuin miehillä. Rintakipua ei ole välttämättä lainkaan. Kipu voi olla yläselässä, ylävatsalla,  kaulalla tai leukaperissä, jopa hampaissa. Myös hikoilu, tykyttävä sydän, närästys ja pahoinvointi voivat johtua sydämestä.

Sepelvaltimotautiin voi viitata, kun kävelylenkki tai portaiden nousu muuttuu aiempaa raskaammaksi ilman, että on viime aikoina sairastanut flunssan tai jättänyt liikunnan vähiin.

Naisen vaihdevuosien jälkeen erot miesten ja naisten välillä alkavat tasaantua. Kun estrogeeni vähenee, verenpaine voi nousta, elimistön kyky tuottaa insuliinia vähenee ja verisuonten joustavuus alkaa vähentyä. Kaikki tämä voi johtaa sepelvaltimotaudin kehittymiseen.

Vaihdevuosioireiden hoitoon käytetty hormonikorvaushoito antaa suojaa sydämelle vain niin kauan, kun sitä käytetään.

Vuosikymmenten aikana sepelvaltimoiden seinämiin kertyy plakkia. "Plakki ahtauttaa ja tukkii suonet." Sepelvaltimotauti on, kun sepelvaltimoista ainakin yksi on ahtautunut väihintään puoliksi.

Sydänkohtaukseksi nimitetään sepelvaltimoiden äkillistä ahtautumista tai tukkeutumista.  

Jos päivystykseen tulee potilas , jolla on rintakipuja tai muita sydämeen viittaavia oireita, lääkäri arvioi sydänkohtauksen todennäköisyyden. Tämä tehdään oireiden, riskitekijöiden, sydänkäyrän ja verikokeen perusteella.

Nykyiset kuvantamistutkimukset ovat tarkkoja. Käytetään sepelvaltimoiden tietokonekerroskuvausta ja varjoainekuvausta. Sepelvaltimoiden tukokset hoidetaan aina pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella.

Pallolaajennus tai ohitusleikkaus ovat potilaalle suuria  asioita, mutta sepelvaltimotaudin hoidossa ne ovat vain pieni osa. Jatkossa tärkeintä on lääkehoito, joka vähentää uuden infarktin riskiä.

Surullista kyllä ensimmäisen infarktin jälkeen lähes joka neljäs potilas saa uuden infarktin tai aivoverisuonten tukoksen vuoden kuluessa.

Tehokkaan hoidon seurauksena vakavankin sydänkohtauksen jälkeen elämänlaatu voi palautua ennalleen. Yleensä ihminen voi jatkaa harrastuksiaan ja liikkumista entiseen tapaan.

Sydänkohtauksen jälkeen pysyväksi lääkehoidoksi jää veritulppien syntyä ehkäisevä aspiriini, kolesterolilääkitys statiini, tarvittaessa verenpainelääkitys ja joskus myös sykkeen nousua rauhoittava ja rytmihäiriöitä estävä beetasalpaaja.Vuoden ajan käytetään myös veren hyytymistä estävää hepariinia.

Lähteet: Kaiketi Hyvä Terveys, kuvat Pexels

Uhriutuja

 

Uhriutujasta tuntuu, että hänelle tapahtuu jatkuvasti vääryyksiä. Ympäröivä maailma ja ihmiset tuntuvat usein epäoikeudenmukaisilta.

"Uhriutuja kokee, että hänelle tapahtuvat asiat ovat jonkin muun syytä tai että hän on olosuhteiden uhri. Siihen liittyy ajatus, että itsellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia. Tavallisia mantroja ovat minä en ikinä onnistu ja aina minä teen jotakin väärin",sanoo psykologi Nina Lyytinen.

Jokainen kokee joskus epäoikeudenmukaisuutta, se on inhimillistä. "Etenkin stressaantuneena, väsyneenä tai paineen alla katse kapeutuu ja pienetkin asiat voivat tuntua vääryyksiltä", Lyytinen sanoo.

Kun monet arkiset kohtaamiset ja vuorovaikutustilanteet päätyvät tunteeseen, että taas minua sorsittiin, on paikallaan miettiä: olenko uhrituja?

"Yksi merkki on se, että kiistoissa ja epäonnistumisissa siirtää syyn muihin ihmisiin. Uhriutumiseen voi liittyä myös kateuden tunteita tai vertailua: muilla on helpompaa kuin minulla."

Sekin on yleistä, että mielen sisäiseen jupinaan voi jäädä jumiin. Silloin uhriutuminen käy haitalliseksi ja alkaa vaikuttaa mielialaan. Olo saattaa olla ahdistunut ja allapäin. Ulospäin tämä voi näyttää marttyyriutena.

"Uhriutujan voi olla myös vaikea iloita toisen onnistumisista. Hänelle tulee tunne, että se on minulta pois", Lyytinen sanoo.

Tämän vuoksi esimerkiksi some voi lisätä vettä myllyyn. Siellä toisten onnen hetket ja ilot hersyvät näkyville.

Uhriutuminen nousee usein esille parisuhteessa. Se ei aina vaadi riitaa, vaan arkinenkin hetki voi olla kimmoke.. Tällainen voi olla vaikkapa kysymys: "Etkö tuonut juustoa kaupasta?" Viaton kysymys voi herättää ajatuksen, että taas minä epäonnistuin, aina teen väärin.

Yleinen ajatus on, ettei tule kuulluksi tai ymmärretyksi. Tällaiset tilanteet voivat nostaa tunteen, ettei omilla tarpeilla ja tunteilla ole merkitystä - ja uhriutumisen kierre vahvistuu.Uhriutujalle nousee mieleen usein ajatus minua ei arvosteta.

Miksi sitten joillekkin kehittyy tapa uhriutua? Yksi keskeinen tekijä on lapsuuden turvattomuus ja laiminlyönnin kokemukset.Uhriutumisen taustalla voi olla aito kokemus siitä, ettei ole tullut kuulluksi tai nähdyksi.

"Turvattomuus ei aina tarkoita väkivaltaa, vaan se on voinut olla emotionaalista laiminlyöntiä. Onnistumisia ja epäonnistumisia ei ole nähty eikä myötäeletty." Tällöin uhritumisesta on tullut tapa suojata itseään.

Heikko itsetunto voi altistaa uhrautumiselle. Jos vaikeudet ja epäonnistumiset laittaa muiden syyksi, oma arvo ei joudu vaakalaudalle eikä tarvitse kohdata vaikeita tunteita, kuten häpeää ja huonommuuden kokemusta.

"Joskus uhrautujat voivat käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti. He vetoavat omiin loukattuihin tunteisiin ja voivat oikeuttaa itselleen sen vuoksi epäasiallisen käytöksen muita kohtaan", Lyytinen sanoo.

Jotta uhriutuminen vähenisi ja elämään tulisi keveyttä, ensimmäinen asia on tunnistaa negatiivinen ajatuskehä. Jaahas taas se lähti kulkemaan minulle käy aina näin, olen ikuinen epäonnistuja.

"Kannattaa pohtia, onko negatiivisuudesta itselle jotain hyötyä. Entä mitä tapahtuu, jos siitä päästää irti?"

Uhriutuja hakeutuu herkästi sellaisten ihmisten seuraan, jotka tukevat negatiivisia ajatuksia. Mitä tapahtuisi, jos rohkenisikin pohtia tapahtunutta ihmisen kanssa, joka uskaltaa haastaa?

"Ajattelutavan muutos vaatii paljon rohkeutta refllektoida omaa toimintaa. Siinä auttaa, jos erotteee, mitkä asiat ovat omaa syytä ja omalla vastuulla, mihin itsellä on ollut vaikutusta ja mitkä asiat ovat oikeasti muiden vastuulla."

Uhriutumisesta irti päästäminen tuo elämään uudenlaista kaistaa: identiteetti ei rakennu kärsimyksen varaan. Sen tilalle voi tulla uusi kokemus aktiivisesta toimijuudesta ja valinnan mahdollisuuksista. Ihmissuhteisiinkin tulee rentoutta ja välittömyyttä.

Lähteet: Hyvä Terveys 5/2026, kuvat omat

Elämää maalla 110.

Oikein hyvää vapunpäivää kaikille!

Me tapamme mukaisesti juhlimme vappua jo aattona eilen. Juhliminen oli syömistä ja juomista. Ruuat varmasti riittävät tällekin päivälle. Kuohuviini ei, josta minulle tuli pikkukrapula.

Tein itse jo toissa päivänä lounaaksi perunasalaatin, jotta se ehtisi maustua.  Keitin kiinteää lajiketta olevat perunat kuorineen, kuorin ne kypsinä ja pilkoin melko isoiksi paloiksi. Lisäsin kapriksia ja vähän maustekurkkua. Kastikkeen tein kermaviilistä, ruohosipulista, mustapippurista, valkosipulista, etikasta, suolasta ja sokerista.Itse tehty perunasalaatti voittaa täydellisesti kaupan majoneesissa lilluvat salaatit. Tein myös tonnikalasalaatin. Nakkeina miehellä oli lihanakkeja, minulla kasvis. Tytär juhli kavereineen.

On saamarin valitettavaa, etten osaa vieläkään siirtää valokuvia koneelle. Kävin jo kaupasta kysymässä apuja. Siellä sitten osasin siirtää kuvat - kotona en. Minun pitäisi olla tässä asiassa itselle ankarampi ja varata vaikka kaksi päivää opettelemiseen. Mutta kun toisaalta ei kiinnosta it-hommat - jumankauta Marja, ota itsestäsi niskasta kiinni!

Päivälliseksi söimme parsaa, vihreää salaattia. ja uusia perunoita Egyptistä. Parsalle vain lämmitin valmiin hollandaisekastikkeen.

Illalla sitten söimme juustoja ja kaupan yrttipatonkia. Valko- ja sinihomejuustoa, alppi kreiviä ja mustaa emmentaalia. Punaista paprikaa, viinirypäleitä ja variksenmarjahilloa, jota tein kesällä.

Vapun vietto kyllä eroaa niin, niin paljon opiskeluaikojen vapusta, jolloin juhlittiin melkein kolme päivää. Eikä edes tullut paha krapula. Me olemme molemmat miehen kanssa hukanneet ylioppilaslakit monissa muutoissa. No, täällä periferiassa niitä ei yleensä edes pidetä päässä ravintolassa ja "kaduilla". Täällä on kolme lounasravintolaa, joista yksi lopettaa kesällä. Jäljelle jää S-marketissa oleva lounasravintola ja hyvä thaimaalainen. Mikään niistä ei tietenkään tarjoile päivällistä tai illallista. Yksi pubi on.

Mennyt viikko on ollut minulle henkisesti parempi. Sain miehen imuroimaan keskiviikkona sanomatta sanaakaan ja ilman huutamista. Tuskin olisinkaan jaksanut huutaa. Hän itse alkoi imuroida keskiviikkona. Minä pyyhin pölyt, siivosin vessan. Tovin olin odottanut - yllätyin täysin. Uskalsin jopa opettaa hänet imuroimaan pienellä suuttimella itämaisen maton ja sohvan, koska ne ovat aina täynnä kissankarvoja ja makuuhuoneessa vielä puuroskaa lämmityksen takia.

Onnekseni katetriin vaihdettiin osa, jolla saan siitä paksun letkun ja keräyspussin pois! Pääsen taas maailmaan ja ihmisten ilmoille. Olinkin jo mökkihöperö. Nyt vähitellen tällä viikolla olen harjoitellut itse pissaamista ja se aluksi välillä onnistui. Sitten en enää parina päivänä tarvinnut katetria avuksi lainkaan. Koputan puuta! Mutta olen hyvin, hyvin kiitollinen tästä tilanteesta. Koulutan virtsarakkoa pitkän levon jälkeen. Voi, jospa ennen kesää saisi katetrin pois.

Ensimmäinen kuva Pexels, joka vastasi melkein täysin meidän vappuparsaamme. Toisessa kuvassa kangasvuokkoja tai kylmän kukkia.

Eläkkeelle jääminen saattaa aiheuttaa kriisin

 

"Eläkkeelle jääminen voi vaikuttaa identiteettiin järisyttävästi", sanoo identiteettiä tutkinut psykologian dosentti Päivi Fadjukoff Jyväskylän yliopistosta.

Identiteetillä tarkoitetaan pysyvämpää minäkokemusta. Se on ihmisen ymmärrys siitä, kuka minä olen ja mikä on minun suhde muihin ihmisiin.

Työ on osalla suuri osa identiteettiä, koska muut määrittävät meidät työn kautta ja me myös määrittelemme sillä itse itseämme. Työ on ajallisesti valtavan suuri  osa elämäämme.

Kun eläkkeellä identiteetin keskeinen osa yhtäkkiä häviää, tunteet voivat olla monenlaisia: voimme tuntea vihaa, surua ja pettymystä tai kokea olevamme hukassa.

"Töiden loppumisen myötä arki muuttuu kokonaan. Ihminen joutuu muokkaamaan uudestaan merkityssuhteen kuka minä olen ja kenelle olen tärkeä."

Eläkkeelle jääminen saattaa aiheuttaa kriisin, vaikka eläkeiän tietäisi olevan edessä. Varttuneemman ihmisen on vaikeampaa muodostaa uutta identiteettiä kuin nuoren.

"Vaikka aikuisella identiteetti on jo usein vakiintunut, identiteetin horjuminen voi aiheuttaa myös sen, että ihminen joutuu pohtimaan omaa paikkaansa. Hän voi oppia itsestään tärkeitä asioita."

"Vaikeatkin kohdat saattavat vahvistaa meitä ihmisinä. Saa olla surullinen, mutta samalla kannattaa antaa tilaa itselle ja pyrkiä tunnistamaan uusia ituja."

Jos työn rooli on ollut todella dominoiva, eläkeikä voi olla vielä kovempi paikka. Elämässä on hyvä olla myös muuta sisältöä: läheisiä, ystäviä, harrastuksia.

Eläkkeelle jäämiseen voi alkaa varautua muutama vuosi etukäteen. Kannattaa pohdiskella muun muassa sitä, mitkä asiat ovat minulle työssä tärkeitä.

"Onko minulle tärkeää vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa? Vai onko uusien ongelmien ratkaiseminen, uusien ideoiden tuottaminen tai käsillä tekeminen sitä ominta itseä?"

Kun alkaa ymmärtää sitä, mikä työssä on tärkeää, voi kokeilla siirtää samoja asioita esimerkiksi jonkin uuden harrastuksen pariin. Voisi ajatella avoimesti: voisiko tuollaistakin kokeilla?

"Ei mene hukkaan, jos vaikkapa harrastuksen suhteen kokeilee useampaa juttua ennen kuin löytää omansa: sopiiko minulle kuorolaulu, sulkapallo vai sittenkin joku muu."

Parhaimmillaan eläkkeelle jääminen voi olla identiteetin kannalta myös todella hyvä juttu.

"Silloin voi löytää uuden vaiheen elämässä, uusia ilonaiheita, tekemistä ja merkityksellisyyden tunnetta."

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.4.2026, kuvat omat