Elämää maalla 116.

Nyt siinä kävi näin, että poltin hapanjuurileipäni. Nukahdin kesken kaiken. Nukahdin, kun ne olivat paistumassa. Ei mikään ihme tuo nukahtaminen,  nukahdan illalla esimerkiksi Yle Areenaa katsoessani noin kello kymmenen. Aamulla tietsikka on toisella puolella sänkyä. Näin ei käy kirjan kanssa. Tästä lähtien, jos leipominen menee myöhään, pistän kellon soimaan.

Jotenkin havahduin yöllä hirveän hajun takia. Menin keittiöön ja tajusin, että leivät ovat uunissa. Äkkiä pois.  Ovi selkosen selälleen. Leivät olivat aivan mustia.  Yhä meillä kotona haisee tuo kitku ja katku.

Harmitti -  harmitti saakelisti. Leivän tekeminen on monimutkaista. Karkeasti sanotusti: Leivän juuri pitää ruokkia illalla. Ruokkimisessa laitetaan juureen jauhoja ja vettä. Aamulla se ruokitaan taas. Juuret purkeissa pitää kohota melkein kaksinkertaisiksi.

Kun juuri on turvonnut, tehdään taikina.Se vain sekoitetaan. Sitten autolyysi  tunniksi. Tunnin jälkeen se on hupsista rallaa muuttunut kiinteämmäksi. Sitten taittelut vähintään kolme kertaa ja leivän kohotusaika alkaa. Taikina kohoaa noin 3-5 tuntia. Taittelut tehdään niin, että leipää nostetaan palasina, jotka eivät saa repeytyä, ylöspäin etusormen ja peukalon avulla. Myös vettä voi käyttää tässä käden kasteluun. Tuota taittelua on vaikea selittää.

Taittelut pitäisi tehdä kolme kertaa kohotuksen alussa. Sitten minä muotoilen leivän. Pitää taas kohottaa 1-2 tuntia. Leivän pitää olla muovipussissa kohotuksesta alkaen. Sitten uuniin, johon laitan kiehuvaa vettä esimerkiksi foliovuoissa ja heitän löylyt. Leipää voi maistella tunnin odotuksen jälkeen, sillä siitä haihtuu vielä nestettä. Myös maku syvenee. Samoin kuoren rakenne.Sitten herkuttelemaan. Vaikka epäonnistuin leivät teossa, aion vielä tällä viikolla leipoa saaristolaisleipää.

Anteeksi, että jaarittelin näin  pitkään hapajuurileivonnasta, mutta se on nykyisin intohimoni - kuten puutarhatyöt. Sain kylvettyä krassit ruukkuihin. Ruukkuja on jumalaton määrä. Istutin kelloköynnökset ja keijunmekot. Istutin myös kaksi uutta kärhöä. Lisäksi istutin kesäkukat ja mausteyrtit. Olin aivan raato tuon jälkeen, koska katetria piti valvoa, eikä saa olla kyykyssä. Sen takia selkä tuli kipeäksi, kun kumarruin jalat suorina. Nyt odotan innolla krassien itämistä ja toivon, että muut  köynnöskukat selviävät uuden ilma-alan johdosta. Voi, kesän ihanuutta!

Minä olen kirjoittanut kaunokirjallista käsikirjoitusta neljä vuotta. Suru tytön kuolemasta vei kaksi vuotta ennen kuin pystyin taas kirjoittamaan. Kirjoitan autofiktiota. Usein illalla tai yöllä, kun en vain tupsahda nukkumaan. Kyllä tämänlainen kirjoittaminen on haastavaa. Mutta myös piristävää, kun näkee, mitä on saanut aikaan.

Menin viimein tietsikan myyneen Veikon koneeseen saadakseni apua kuvien siirtämisestä tietokoneelle. Atte palveli toista asiakasta. Piru vie! Hän on paras opettamaan. Toinen nuori mies näytti prosessin nopeasti. Pyysin häntä hidastamaan, jotta ymmärtäisin ja oppisin kuvien siirtämisen, joka on tuon myyjän mukaankin liian monimutkaista. Kotiin päästyäni en muistanut mitään. Ehkä alkava muistisairaus.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kourallinen herkkuja jokaisena päivänä

 

Esimerkiksi kaikki kielletty kiinnostaa lasta, sanoo ravitsemusterapeutti Mari Aalto. Tämän vuoksi herkuista pitäisi tehdä yhtä neutraali asia kuin aamupalasta.

Nyrkkisääntö on, että aterian jälkeen pitää ottaa jälkiruoka. Se voi olla muun muassa, mitä kulloinkin tekee mieli ja mitä kaapista löytyy: esimerkiksi pari keksiä, rivi suklaata tai jäätelöpuikko. Sopiva määrä on se, mikä mahtuu omaan kouraan.

Jälkiruoka päivässä auttaa siinä, että suhde ruokaan ja herkutteluun muuttuu mahdollisemman neutraaliksi ja terveeksi eikä hallitse mieltä.

 

Monesti juuri kielletyt asiat kiehtovat, joten kun jälkiruoan sallii, mielenkiinto häviää, eikä sitä välttämättä tee enää edes mieli.

On tärkeää muistaa, että jälkiruoka on yksi osa ateriarytmiä, johon kuuluu yleensä aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Syömisen hallinta toimii silloin, kun nälkää ei pääse kasvattamaan liian suureksi. Ateriavälin täytyisi pysyä noin kolmessa tunnissa. Kun aterioita jättää väliin, mieliteot paisuvat pintaan.

Jokaisen perheenjäsenen tulee noudattaa samoja sääntöjä eli myös vanhemmat syövät jälkiruokaa oman kourallisen verran. Lapset ottavat vanhempien ruokailutottumuksista hyvin vahvasti mallia. Monet syömishäiriöpotilaat kertovat, että lapsena heidän vanhempansa eivät koskaan syöneet herkkuja. Vasta myöhemmin on selvinnyt, että herkut kaivettiin esiin vasta lasten nukkuessa. Kun herkut ovat olleet kokonaan kiellettyjä, lapsi on oppinut syömään niitä itsekin salaa.

Karkkipäivää ei tarvitse lopettaa, mutta ajan myötä karkit todennäköisesti kiinnostavat vähemmän. Rajat herkuille on silti hyvä määritellä ja pitää niistä kiinni. Jälkiruoka ei kuulu aamu- ja iltapalalle ja  lounaalle vaan se syödään päivällisen jälkeen.

Jälkiruoka kannattaisi ottaa mukaan aterialle heti kun lapsi kiinnostuu herkuista. Jos hyvä pohja ruokasuhteelle rakennetaan jo lapsena, se säilyy koko elämän.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.9.2024, kuvat Pexels

Syitä nauruun

 

1) Nauru rentouttaa lihaksia. Stressi voi tuntua sekä mielessä että kehossa. Se jäykistää lihakset. Nauru rentouttaa koko kehon. Lihaksia rentouttava vaikutus kestää noin 45 minuuttia.

2) Nauru on hyvää kapinaa. Ääneen nauraminen on ollut pitkään hyvien tapojen vastaista. Etenkään sota-aikana ei ollut suotavaa, että lapsetkaan nauroivat.

3)Nauraminen vapauttaa kehossa endorfiineja. Tämä tuottaa mielihyvää, ja saa ajatukset keskittymään muuhun kuin mielessä pyöriviin murheisiin. Endorfiini helpottaa myös kipua.

4)Vahingonilo on ikävää, ja sepä jopa naurattaa. Samoin selän takana nauraminen on huono tapa.

Lähteet: Referaatti Kauneus&Terveys 14/2021, kuvat Pexels

Elämää maalla 114.

Ei ole ollut mukava viikko. Pelkään niin virtsarakontulehdusta. Keskiviikkona kirveli pissatessa - ajattelin että se saakeli taas. Join päivän aikana pullollisen karpalomehua ja paljon vettä. Eilen tuntui paremmalta. Mutta edelleen juon paljon mehua ja vettä. Karpalomehua olen juonut jo aikaisemmin päivittäin koko tämän  virtsaummen ja tulehdusten pelossa. Jos tulee virtsarakontulehdus, en ehkä voi pissata ilman katetria. Nyt olen jo muutaman viikon pissannut normaalisti. Siitä olen onnellinen. Olen ajatellut, että pyytäisin katetrin poistoa puolessa välissä kesäkuuta. Silloin  en enää pelkäisi sitä, ettei pissaa tulisikaan.

Nyt perjantaina on katetrin pallongien ilmaus. Pallongit pitävät katetria paikoillaan. Se on nopea toimenpide, ja tehdään vatsan reiästä. Reikä tulehtui, mutta desinfioin ja suihkuttelin sitä paljon, ja märkiminen loppui.

Olen alkanut karaista köynnöskukkiani. Ne ovat päivän ulkona. En meinannut saada kelloköynnöksen taimia irti toisistaan. Ne olivat takertuneet toisiinsa kärhöjen avulla. Yksi niistä kärsi niin, että kuoli. Mutta niitä on enemmän kuin tarpeeksi. Odotan niin, niin paljon, että voisin istuttaa ne ruukkuihin. Katetrin reikää toki pitää varoa, ettei se kärsisi. Mutta vältän kyykkyasentoa.

En ole käynyt tämän katetrihomman takia kuntosalilla puoleen vuoteen - ja sen huomaa. Olen menettänyt lihasmassaa, eikä voimia ole niin paljon kuin aikaisemmin. Suorastaan rakastan käydä kuntosalilla. Jospa taas kesällä, kun katetri olisi pois.

Päädyin siihen, että keittiössä on liikaa roinaa. Kirpputori meininkiä. Mies siivoaa yhtä ulkorakennuksen huonetta, että sinne mahtuisi piano. Jo meidän kolmas. Hän on vienyt tavaraa kaatopaikalle. Niinpä yhteen kuormaan laitoin kolme ompelukonetta. Ihastuin aikoinaan niiden laukkuihin. Oli laukunkeräilykausi. Luovuin myös geologin ja kotisairaanhoitajan vanhoista laukuista. Voi sitä lian määrää niiden alla, koska en ole laiskana niitä siirrellyt imuroidessa ja moppaamisessa.

Likaa yritin aluksi poistaa luonnon pesuaineella ja juuriharjalla. Ei tehonnut. Sitten luovuin periaatteestani käyttää vain luonnon puhdistusainetta. Ruiskutin tavallista pesuainetta ja annoin vaikuttaa. Sitten pata-patalla hinkkaus, ja lika lähti pois. Operaatioon meni tunti.

Kille-kissi on herättänyt minut täsmällisesti tällä viikolla aamukuudelta hurjalla maunnalla. Kaipaa seuraa. Sitten silittelyä. Ennen hän tykkäsi mahan rapsuttelusta. Nyt ei anna tehdä sitä lainkaan. Työntää tassullaan käden pois. Pelkään, että hänellä on siellä kasvain - onhan Kille jo 17-vuotias. Viemme hänet eläinlääkärille piakkoin.

Silittely vie ehkä kipua pois. Kille nukkuu miltei kaiket päivät. Välillä kun puuhaan keittiössä, hän tulee pöydälle seuraamaan sitä. Näin on miltei aina. Hän tahtoo olla mukana tai pitää itseään jonkinlaisena pomona. Killellä on onneksi vielä edelleen tosi hyvä ruokahalu.

Teki tosiaan hyvää käydä yhden ystävän kanssa kahvilla. Aluksi keskusteltiin hänen vaivoista, lähinnä nivelrikosta,ja sitten minun. Sain purettua tympeää oloani, mutta varoin väsyttämästä häntä liikaa. Kaikella on rajansa.

Olen leiponut tällä viikolla paljon. Kaksi kertaa hapanjuurileipää, korvapuusteja ja kuvassa olevan sitruunakakun.

Hyvää viikonloppua kaikille!

.

Tunnekuohusta

 

Olen jo varmasti täällä monta kertaa kertonut, että meillä riidellään hyvin harvoin, mutta sitäkin tulisemmin minun osalta. Huudan ja saatan paiskoa astioita seinään. Mies menee karkuun, mutta tulee hetken päästä takaisin, kun minä nöyränä lakaisen lasinsirpaleita pois. Keskustellaan ja tehdään sovinto.

Temperamentti  voi vaikuttaa siihen, miten herkästi ja millaisella volyymilla reagoidaan asioihin, psykologi Annu Nevala kertoo. Jotkut kokevat tunteita voimakkaammin kuin toiset, eikä kierroksilta laskeutuminen käy kaikilta yhtä helposti. Se on osittain periytyvää, eivätkä vitsit kuumaverisistä sukulinjoista ole täysin tuulesta temmattuja.

"Tunteiden säätely on kykyä säädellä tunteen voimakkuutta ja sitä, miten reagoi tunteeseen silloin, kun se virtaa."

Tunteiden säätelyä on myös taito tyynnytellä itseään sen jälkeen, kun vahvin tunne on mennyt ohi.

Ärsyyntyminen on inhimillistä. Olisiko huonolle tilanteelle olemassa tunneälykkäämpi ja rakentavampi ratkaisu? Ensimmäinen keino on ottaa tunteeseen etäisyyttä, tavalla tai toisella.

Kun suututtaa, yksinkertainen mutta toimiva keino on poistua tilanteesta hetkeksi. Jos paikalta ei voi lähteä jäähtymään, voi ehdottaa esimerkiksi, että puhuttaisiinko tästä vähän myöhemmin.

Toiseksi on hyvä miettiä, värittääkö omaa reaktiota esimerkiksi nälkä tai väsymys? Tai tapahtuiko aiemmin päivällä jotain, minkä vuoksi olit jo valmiiksi ärsyyntynyt?

Yksi ja sama  tilanne saattaa myös johtaa hyvin erilaisiin tulkintoihin. Esimerkiksi vaikkapa työkaveri kysyy yllättäen, voitko ottaa ylimääräisen homman hoitaaksesi, voi jollakin iskeä ensimmäiseksi epäreiluuden tunne. Taasko muut eivät hoida hommiaan, hän pohtii, ja suusta voi päästä kipakka palaute. Tämä tulkinta viittaa siihen, että apua on kyselty kuormittavasti ennenkin, ja kiehumispiste saavutetaan siksi nopeasti. Mutta toisaalta siksi sama pyyntö voi ilahduttaa uutta ja paikkaansa etsivää työntekijää, joka ajattelee "Jes, minuun luotetaan!"

"Mitä vahvempi turvan tunne ihmisellä on, sitä joustavampi hän on tulkinnoissaan. Hän osaa myös säädellä tunteitaan paremmin", Nevala toteaa.

Melkein kaikki suuttuu ja menettää malttinsa joskus. "Ei ole inhimillistä odottaa, että tunteet olisivat aina täydellisesti säädeltyjä tai ettei mikään näkyisi tai tuntuisi. Ei ole olemassa tiettyä maalia, johon tunteiden säätelyä harjoittelemalla pitäisi päästä."

Avainkysymys kuitenkin on, koituuko tunteenpurkauksista haittaa itselle tai lähipiirille.Jos ärsytyskynnys on hyvin matala ja asiat johtavat aina usein muiden syyttelyyn ja solvaamiseen,tähän tulisi suhtautua vakavasti. Ammattiapu voisi olla tarpeen. "Tunteiden säätelyssä voi aina kehittyä, vaikka sen kanssa olisi haasteita."

Näitä saamarin kuvia ei saa tästä pois. Anteeksi.

Lähteet: Hyvä Terveys 4/2026, kuvat Pexels

Eikö vastoinkäymisiä kestetä kuten ennen?

Somessa on alettu nähdä trauma-sanaa tiheästi. Joku voi esimerkiksi kertoa, että seurustelusuhteen päättyminen teininä on aiheuttanut hänelle trauman, joka vaikuttaa vielä aikuisuudessa. 

Jos tarkkoja ollaan, kyseessä ei ole kuitenkaan trauma. "Tiukasti määriteltynä traumalla tarkoitetaan psyykkistä vammaa tai vaurioita, joka on aiheutunut jostakin traumaattisesta tapahtumasta", psyykkistä traumaa tutkinut psykologian tohtori Samuli Kangaslampi Tampereen yliopistosta sanoo.

Uudessa ICD-11-diagnoosiluokituksessa sanotaan, että trauma voi aiheutua tapahtumasta. joka on "äärimmäisen uhkaava ja hirvittävä."

Tällaisia tapahtumia voivat olla muun muassa liikenneonnettomuus, raiskauksen uhriksi joutuminen tai raju koulukiusaaminen.

"Nyt trauma on arkikielessä laajentunut tarkoittamaan mitä tahansa ikävää kokemusta, joka edelleen vaikuttaa meihin jotenkin negatiivisesti", Kangaslampi sanoo.

Traumapuheen yleistymiselle saattaa olla monenlaisia syitä. Moni käy terapiassa, ja sieltä voi tarttua mukaan ammattilaissanastoa.

Mutta voiko traumapuheen yleistyminen liittyä myös siihen, ettei enää kestetä vastoinkäymisiä samaan tapaan kuin ennen. Onko nykyihmisen resilienssi eli kyky kestää ja palautua vastoinkäymisistä heikentynyt?

"Mutta onhan ihmisten elämä ainakin Suomessa keskimäärin helpompaa kuin ennen.  Ihmisillä on vähemmän todella kammottavia kokemuksia. Esimerkiksi menetämme paljon vähemmän lapsia kuin aikaisemmin", Kangasluoma sanoo.

"Nykyihmisen näkökulmasta lapsen menettäminen on yksi kamalimpia asioita, mitä ihminen voi kokea."

Nykyään ajatellaan helposti, ettei elämässä pitäisi tapahtua mitään hyvin kamalaa.

Jokaisen elämään kuuluu kuitenkin vääjäämättömästi vastoinkäymisiä, surua ja myös kuolemaa.

Monet menneisyydessä tapahtuneet asiat voivat oirehtia aikuisuudessa masennuksena tai ahdistuksena  ilman, että kyseessä on kuitenkaan varsinainen trauma.

Muun muassa lapsuudessa koettu voimakas emotionaalinen laiminlyönti voi olla lapsen kehityksen kannalta äärimmäisen haitallista - jopa haitallisempaa kuin fyysinen kaltoinkohtelu.

Omatoimiseen traumadiagnosointiin liittyy sudenkuoppia.Ihminen voi esimerkiksi alkaa ajatella, että paha oloni tai oireeni johtuvat vain jostakin menneisyydestä tapahtuneesta. Tosiassa pahan olon syyt saattavat olla monimutkaisempia.   Terveydenhoidossa on hyvin tärkeää päästä oikean syyn jäljille, koska vaikkapa masennuksen ja traumaperäisen stressihäiriön hoidot poikkeavat toisistaan.

"Traumaperäisen stressihäiriön tunnistaa siitä, että oireilu on alkanut  traumaattisen tilanteen jälkeen. Oireilua voivat olla muun muassa takaumat ja se, että pyrkii välttelemään traumaan liittyviä asioita", Kangaslampi tiivistää.

On olemassa ainakin yksi syy, miksi osa ihmisistä kestää vastoinkäymisiä huonommin kuin toiset.

"Tiedetään, että alhainen mielenterveyden lähtötaso, esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus ja stressi, heikentävät ihmisen kykyä kestää vastoinkäymisiä", Kangaslampi sanoo.

Jos valmiiksi ahdistunut ihminen joutuu vaikkapa onnettomuuteen, todennäköisyys myös traumaperäiseen stressihäiriöön nousee.

Vahvat ihmissuhteet nostavat resilienssiä ja auttavat myös selviämään, jos ihminen joutuu traumaattiseen tilanteeseen. Kangasniemi on vähän huolissaan nuorten aikuisten yksinäisyydestä ja sosiaalisten suhteiden keskittymisestä someen.

"Sosiaalinen media ei korvaa kasvokkaisia suhteita, eikä sieltä saa samanlaista tukea."

Voi olla siis mahdollista, että lisääntynyt yksinäisyys on heikentänyt nuorten aikuisten resilienssiä eli estää ja palautua vaikeista tapahtumista.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2026, kuvat omat

Elämää maalla 113.

 

Nyt se sitten sattui. Parkkipaikalla peruutin vasten toista autoa. Menin katsomaan, tuliko jälkiä - ei. Kuitenkin laitoin tuulilasiin nimeni ja puhelinnumeron.

Minä lähden aina turhan ärhäkkäästi autolla liikkeelle. Jospa tämä opettaisi minulle malttia. Sitä ja kärsivällisyyttä tarvitsen.

On ihanaa, että voimme nyt saunoa ulkosaunassa. Tosin "pukuhuone" on täynnä miehen roinaa. Puusaunassa saa mukavan kosteat löylyt -  melkein parasta kesässä.

Köynnöskukkahommat edistyvät. 23 ruukkua/kattilaa on nyt  tyhjennetty entisestä mullasta ja täytetty ruukut uudella mullalla. Käytän mustaa multaa. Tästä hommasta vatsan reikä ei tykännyt. Vähän ratkesi ja märkii, vaikka suihkuttelen sitä joka päivä. En sitten tiedä, mitä se tykkää kukkien istuttamisesta. Yritän olla kyykkimättä.

Olen karaissut köynnöskukkia tuomalla ne ulos päiväsaikaan ja illalla sisälle. Kyllä ne siitä rohkaistuvat. Säistä riippuen istutan ne ruukkuihin. Aion kylvää krassia paljon, koska se on minun lempikukkani unikon jälkeen.

En voinut olla tilaamatta kahta uutta kärhöä. Viherpeukaloissa oli niitä vain vähän jäljellä. Kävin läpi muut puutarhamyymälät, ja vasta vain Hankkijalla oli niitä vielä tarpeeksi. Nyt minulla on sitten kuusi kärhöä. Ne sopivat tälle kasvuvyöhykkeelle. Eli kestävät kovankin talven.

Yrteille on omat ruukkunsa. Istutan basilikaa reilusti, vaikka se on sellainen hienohelma, joka tarvitsee paljon lämpöä ja aurinkoa. Istutan myös persiljaa, timjamia, kissanminttua, rosmariinia ja korianteria. Meillä minttu on levinnyt mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. En kitke sitä pois.

Hyötykasvi-kukkapenkissä oli aika lailla rikkakasveja. Tässä penkissä kasvaa karviaista, mustaa viinimarjaa, alppiruusua,  suklaamarjaa ja sipulikukkia.Sipulikukkien kuoltua kylvän krassia, joka osaa madella myös maata vasten. Kitkin rikkaruohot pois. Samoin kitkin vanhojen betonilaattojen välit. Minua haittaa tosi paljon, jos niissä on rikkakasveja.

Myös kesäkukat pitää ostaa. Varasin niille vain neljä isoa ruukkua/kattilaa. Saa nähdä mitä ostan - menen kuin  hurmokseen kesäkukkakaupoissa.

Niin, ja ikkunakurkun taimet pitää ostaa. Viljelin niitä viime kesänä ensimmäistä kertaa. Ne on koristeellisia ikkunan ympärillä ja tuottavat satoa.

Olen lukenut Amelie Nothombin kirjaa Vaitelias naapuri. Se koukuttaa, on sekä hauska että mietteliäs. Suosittelen!

Samoin olen koukuttunut hömppään eli katsellut innoissani Onko rakkaus sokea eri tuotantomaissa. Yksi kausi oli Ruotsissakin. Olisi mielenkiintoista nähdä, minkälainen se olisi Suomessa.

Meillä on vakiintunut tapa, että leivon viikossa hapanjuuri ruisleipää ja kreikkalaista maalaisleipää tai jotakin muuta vaaleampaa. Tällä viikolla tein ruisleipää ja kaupunkilaisen hapanleipää, johon tuli vehnää, spelttijauhoja ja ruista.

Miehen isän kodin tyhjennys ei edisty. Miehellä ei ole ollut kunnon vapaapäiviä. Onneksi olohuoneessa ja keittiössä ei ole turhaa tavaraa vaan ne ovat melkein askeettisia. Makuuhuonekin on kivan väljä, eikä sielläkään ole turhaa tavaraa. Sänky, yöpöytä ja apen vaatekaappi.

Vierashuoneessa on sitten paljon tavaraa. Appi on keräillyt joka vuodelta tietoa arvo-osakkeista ja kuitteja ostoksista mappeihin. Kannet menevät muoviroskaan ja paperit paperinkeräykseen. Mieheni isä harrasti osakesijoittamista varsin intohimoisesti, ja osakkeita on paljon. Huoneessa on myös edesmenneen vaimon vaatekaappi. Vaikka tavaraa on vähän, on iso homma kuljettaa kierrätyskeskukseen tiski- ja pesukone, sängyt (jos kierrätyskeskus ottaa niitä), ihana vadelmanpunainen sohva ja keltainen nojatuoli ja rahi. Tulin siihen lopputulokseen, että sohva ja nojatuoli ei sovi viininpunaisen sohvamme kanssa.

Sitten piano. Olin tiukasti sitä mieltä, ettei meille oteta kolmatta pianoa. Mies ratkaisi asian niin, että möisi Etyde-pianon halvalla. Tai jos ei saisi myytyä, se menisi varastoon mökille, jonka mies peri eräältä rouvalta. Mökki on kuivan maan mökki ja piha aivan villiintynyt. Jotakin siinä on sellaista, etten viihdy.

Hyvää viikonloppua kaikille!