Elämää maalla 101.

Hei, te kaikki, jotka ette halua lukea sairauskertomuksia, lopettakaa tähän.

Sain ensimmäisen antibioottikuurin puhumalla hoitajan kanssa. Hän luetteli joitakin piirteitä, jotka kuuluvat virtarakontulehdukseen. Joo, kyllä minua kirveli ja en ollut saada virtsattua. Antibioottikuuri tuli hänen konsultoituaan  lääkäriä etänä.

Toisen antibioottikuurin sain, kun olimme päivystyksessä, koska virtsaa tuli vain vähän. Maanataina terveyskeskuksen hoitaja soitti ja sanoi, että minulle oltiin määrätty vääränlainen antibiootti. Uusi antibioottikuuri olisi erityisen vahva ja tappaisi virtsarakossa lymyilevän sitkeän bakteerin. Nyt syön niitä, vaikka virtsatessa tulee verta. Minulla on ollut kuumetta 7,5 -8,7 astetta.

Viime perjantaiyönä jouduimme lähtemään päivystykseen, koska minulla ei ollut tullut kunnolla virtsaa koko päivänä, ja oli kova  pissahätä.  Asumme noin 80 kilometrin päässä sairaalasta. Lähdimme kahdelta ja pääsimme hoitajan ja lääkärin luokse noin neljältä, vaikka ei ollut ketään muita potilaita. Nukuin tuolissa odotusaulassa. Hyvät unenlahjat. Kotona olimme puoli seitsemältä aamulla.

Minut katetroitiin neljän maissa. Ja kysyttiin taas kaikenlaisia vaivoja, mitä minulle kuului virtatasrakon tulehduksessani. Tapasin ensiksi hoitajan ja sitten lääkärin. Onneksi lääkäri sanoi, ettei vielä ole tarvetta kestokatetriin. Ehkä siksi, että sadattelin asiasta niin paljon. 

Minä en helvetissä tahdo kestokatetrointia viime vuoden kokemuksien myötä. Sen kanssa on oltava koko ajan varovainen.Sen osatkin saattavat ruveta fuskaamaan. Kuten minulla neljä kertaa. Virtsaa tuntui olevan kaikkialla. En voinut nukkua aivan kunnolla katetrin kanssa - ja sitä kesti viisi kuukautta. En saanut mennä kuntosalille tai kyykkiä, ja rasittaa itseäni. Kasvimaan laittokaan ei onnistunut. Köynnöskukkia sain onneksi laittaa suorin jaloin.

Nyt tulee siis verta, kun käyn  vessassa - mutta myös enemmän virtsaa. Toivon, toivon niin kovasti, ettei minua väkisin katetroitaisi. Eikä se kyllä onnistu, koska olen niin kovasti sitä vastaan.Hankala potilas. Nyt ei enää kirvele virtsatessa. Tehokas antibiootti rupeaa vaikuttamaan. Jipii, siitä!

Vatsan mikrobisto on varmasti huonossa jamassa noiden antibioottikuurien takia. Olen syönyt jugurttia, piimää, karpalomehua, hapankaalia ja hapanjuurileipää, vaikka ei ole ruokahalua. Olen myös miettinyt, ostaisiko maitohappobakteeri ravintolisää.

Olen hyvin väsynyt. Viime yönä nukuin 11 tuntia. Ja vielä väsyttää. Mies on kieltänyt minulta kaikki rasittavat jutut. Eilen hän toi kotiin 500 kiloa pellettiä, jota käytetään pellettitakkaan keittiössä ja yläkerrassa. Yleensä autan häntä pellettien kannossa sisään. Nyt en saanut. Säälin miestäni, kun hän joutui itse kantamaan kaikki pelletit.

Olen saanut tehtyä mieheltäni "salaa"  lumitöitä, kun hän on ollut töissä.  Saan kyllä sitten kuulla siitä.Toissa päivänä tein kreikkalaista hapanjuuri maalaisleipää. Olin kyllä sen jälkeen väsynyt. Ruoka ei maistu ja voin olla miltei koko päivän syömättä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Rakkauden palaset

Aito rakkaus vaatisi sitä, että laittaa omat odotukset syrjään ja haluaa ymmärtää vieraitakin asioita toisessa, sanoo filosofian professori Sara Heinämaa. Miten rakkaudessa voi onnistua paremmin?  

1. "Rakkaus ei tarkoita  omien tarpeiden täyttymistä"

Minä tarvitsen tätä ja tuota, saatetaan inttää. Ehkä taustalla vaikuttaa hauras minäkuva. Jos sellainen on herkästi uhattuna, jos jokin, mihin se on kiinnittynyt muuttuu.

Tietysti kaikki tarvitsevat rakkautta.  Mutta kun rakkaudessa ajattelee ensisijaisesti omia tarpeita , näkemys kohteesta vääristyy, eikä toista näe omana itsenään vaan toivekuvana. 

Rakkauden perimmäisen merkityksen äärelle pääsemiseksi Heinämaa kehottaa kysymään: mitä oikeastaan rakastetaan - toista olentoa vai omia tottumuksia ja toiveita toisesta.

2. "Rakkaus sisältää ihmetystä" 

Aito rakkaus edellyttää, että pystytään kääntämään huomio  itsestä rakkauden kohteeseen - ja kestetään toisen kehitystä ja jopa muuttumista toisenlaiseksi, kuin ehkä toivoimme.  

Kun tunnetta ja toisen muutosta ei suoraan torju, voisi alkaa pohtia, mitä voisi itse tehdä suhteelle sen vaalimiseksi. "Hän toteaa, että ahaa rakastettu on muutoksessa, pitääpä arvioida uudelleen omia asenteita ja tekemisiä."

3. "Rakkaus vaatii tekoja" 

Rakkauden eteen  tehtävistä teoista tulisi  puhua paljon enemmän kuin mihin olemme  tottuneet. Rakkauteen kuuluu olennaisesti se, että pyritään toimimaan tavoilla, jota tukevat ja edistävät rakastettun kukoistusta.

Tällöin ei pyritä edistämään omaa etua, eikä mietitä, mitä rakkauden kohde voisi itselle antaa.

4." Huolehdi myös siitä mitä rakastettu rakastaa"

Rakkauden tekoihin kuuluu myös, että ihminen pyrkii ymmärtämään omalle rakastetulle tärkeitä asioita, vaikka ne aluksi tuntuisivat vieraille.

Ratkaisu on mennä toista kohti ja antaa hänelle aikaa näyttää itsensä. "Ei ehkä olekaan niin tärkeää, että toinen on juuri tietynlainen. Tulemme armollisemmaksi toisia ja samalla itseämme kohtaan."

5. "Kykyä rakastaa kannattaa vaalia"

Aikaa, kärsivällisyyttä ja omien odotusten kyseenalaistamista vaativa käsitys rakkaudesta ei kuulosta helpolta nykyiselle ihmiselle. 

Odotetaan punnittavan jatkuvasti vaihtoehtoja ja tekevän ripeästi valintoja, jotka edistävät menestymistä elämän eri osa-alueilla. "Olemme luoneet yhteiskunnan, jossa sellaista aikaa ei hirveästi ole", Heinämaa vahvistaa.

Tämä ei tarkoita silti, etteikö omaa kykyä rakastaa kannattaisi vaalia, päinvastoin.

"Voimme aina vaikuttaa siihen, miten itse suhtaudumme toisiin ihmisiin. Avata suhteisiimme tilaa ihmetykselle ja sen myötä rakkaudelle."

Miten tämä tehdään? Esimerkiksi suoraa katsekontaktia ja avointa keskustelua, erimielisyydenkin sietämistä. Keskittymistä kysymyksiin ja siihen, että tarjoaa toiselle tilaisuuden kertoa itsestään ja kannoistaan Itsekin kannattaa kertoa avoimesti omista tärkeistä asioista ja arvoista.

6 "Rakkaus vaatii itsestä huolehtimista"

Piäisi ymmärtää itsestä huolehtimista - ja sitä, miten se eroaa egoismista eli itsekkyydestä. Egoismia ei tarvitse hyväksyä. Se on myös kyvyttömyyttä rakkauteen, pakkomielteistä itseen keskittymistä.

Altruismi eli epäitsekkyyskin ymmärretään usein väärin. Sillekin on rajansa: pieleen mennään, jos ihmisen edellytetään uhraavan kaikki muut rakkauden kohteensa, esimerkiksi rakkaan harrastuksen, muiden ihmisten hyväksi.

Vaikka rakastaminen vaatii uhrauksia, omista rakkauksistaan ei siis tule luopua.

Heinämaalla onkin neuvo: pidä kiinni siitä, mitä rakastat.

"Rakastaminen kehittää sinua rakastajana. Jos siitäkin luovut, on riski, että sinusta tulee kaunainen myötäilijä - ja jatkuvan luopumisen jälkeen kaiken vihaaja."

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.1.2026, kuvat omat

Apua, talipunkit silmissä!

 

Silmät tuntuvat kuivilta, varsinkin jos töissä ja vapaa-ajalla tuijottaa paljon ruutuja.  Paljon parjatut ruudut eivät ole ainut kuivasilmäisyyden aiheuttaja, vaan syypää voi olla myös silmäluomilla vilistävät talipunkit, joita ei näe -onneksikin - silmillä.

Silmätautien erikoislääkäri Julia Vaahtoranta kertoo, että talipunkkien liikakasvu silmäluomilla on yleinen vaiva. Talipunkkeja on silmäpotilaista jopa yli puolella, myös täysin oireettomilla potilailla.

Talipunkit asustavat ihon talirauhasissa ja karvatupeissa, joissa ne saavat ravintoa ylimääräisestä talista ja kuolleesta ihosolukosta. Talipunkit ovat yleisiä ja harmittomia, jos niiden määrä pysyy normaalina.

Vaahtoranta epäilee silmävaivojen taustalla olevan talipunkkeja, jos kuivumisoireiden lisäksi silmäluomien reunoissa on ärsyttävää kutinaa.

Mikroskoopilla näkyy ripsien tyvessä hilsettä, silmäluomien reunoissa ärsyttävyyttä. Talipunkkeja ei näe edes mikroskoopilla. Ne ovat niin pieniä.

Myös ripsien pidennykset voivat kerätä helposti bakteereja ripsien tyveen. Ne voivat aiheuttaa luomitulehduksia, ja talipunkkien villiintymisen aiheuttamaa ärsytystä.

Instrumentariumin  kuivasilmäklinikalla työskentelevä optometristi Aija Hirsimäkin tapaa omalla vastaanotolla myös hyvin nuoria, joille liika kosmetiikan käyttö on aiheuttanut talipunkkien liikakasvua.

 

Silmät ja ripsien tyvet pitäisi pitäisi puhdistaa hyvin kasvojen pesun yhteydessä.

"Pidä lämpöhaudetta silmäluomien päällä 3-5 minuutin ajan, jotta rauhasten sisältävä rasvainen erite muuttuu juoksevammaksi. Sen jälkeen painele luomirunoja kohti silmämunaa, jotta öljyä erittyy kyynelnesteeseen. Pyyhi lopuksi luomireunat kostutetulla pumpulipuikolla tai luomipyyhkeellä."

Kun punkkeja on todettu, oireisiin suositellaan silmälle tarkoitettuja teepuuöljyä sisältäviä pyyhkeitä.

"Hoitoa täytyy jatkaa useita viikkoja, jotta se tehoaa eri elämänvaiheissa oleviin talipunkkeihin", Vaahtoranta sanoo.

Silmälasiketjujen ja silmälääkäriasemien yhteyteen perustetuilla kuivasilmäisyys klinikoilla on IPL-valohoitoa, jonka sanotaan tehoavan myös silmien talipunkkeihin.

Sitä ei ole määritelty lääketieteelliseksi hoidoksi, Joten Kela-korvauksia hoidosta ei saa. Yksi hoitokerta maksaakin paikasta riippuen 100 eurosta ylöspäin.

 

IPL-hoidolla näyttää tutkimusten perusteella olevan hyvä teho talipunkkien vähentymiseen.

Punkit eivät teepuuöljyllä ja IPL-hoidossa häviä kokonaan, mutta monella oireet lievittyvät noin kuuden viikon hoitojaksolla.

Lähde hävinnyt, kuvat Pexels, kuvien punkit ovat  tavallisia punkkeja.

Elämää maalla 100.

 

Taas viikko on hurahtanut nopeasti, ja olen kuntosaleillut kovasti. Kuinka nautinkaan siitä. Olin viime viikonlopun ja maanantain ystäväni luona Mikkelissä. Häntä ahdisti niin paljon, että hän kaipasi jotakin ihmistä lähelleen. Lopulta ahdistus loppui.

Eilen oli diabeteshoitajan vastaanotto. Hän mittasi pitkän verensokerin ja se oli viitearvojen sisällä, vaikka oli herkkupäivä tiistaina. Söin  karpalo-kinuskijäätelöä purkin, salmiakkia ja vähän suklaata - olin ihan ähkyssä. Hoitaja tutki jalat ja ne olivat hyvässä kunnossa. Sain Saaren Taialta lahjaksi käsi- ja kynsiöljyn, koska ostin superseerumin. Käytän sitä jalkapohjiin ja se imeytyy yllättävän nopeasti.

Saaren Taian superseerumi maksaa sata euroa ja vähän yli. Minusta se on paljon. Seerumin  luvataan vähentävän ryppyjä 30 prosenttia. Olen huomannut alkavien suunpielessä olevien sulkeiden vähän silottuneen. Samoin suupielestä alaspäin murheryppyjen. Mutta kummatkaan rypyt eivät silottuneet merkittävästi. Ehkä tilaan tuotetta lisää, kun nykyinen purkki loppuu. Seeerumi ei ole riittoisaa.

Kerroin jo aikaisemmin, kun täytin 60 vuotta, sain pienen kriisin ja ostelin monta seerumia. Ehkä väliin voisin käyttää Muru Murun C-vitamiiniseerumia tai Frantsilan peat&roseseerumia tai Evolven Bio-retinol+C Boosterseerumia. Nämä ovat ne seerumit, mitä hädissäni ostin - mutta unohdin ostaa kasvovoiteita. Niitä pitää siis vielä ostaa.

Kampaamossa leikattiin, värjättiin kuparia ja kullanvaaleita raitoja hiuksiin, värjättiin etuhiuksissa oleva vaalea palkki uudestaan ja nypittiin kulmakarvat ja hillitysti värjättiin. Olin tyytyväinen lopputulokseen.

Edellisessä kampaamossa oli kuusi tuolia ja kauhea melu, kun naiset kälättivät. Kampaaja oli hyvä. Jokaisella kerralla oli sama kampaaja.

Virtsaaminen on edelleen vaikeaa. Vain aamulla tulee paljon virtsaa itsestään - varmaan myös edellispäiväiset. Muuten päivällä ja illalla joudun tiristämään - mutta en halua katetria!

Onnistuin siirtämään kuvia kännykästä koneeseen. Se oli melko holtitonta näpräämistä. Nyt en muista - miten sen tein. Pitää taas yrittää. Ei nyt ainakaan tarvitse viedä konetta ja kännykkää kauppaan, josta ne ostin. Pyytäisin myyjä Attea neuvomaan. Hän ei neuvo liian nopeasti ja kirjoittaa ylös, miten siinä toimitaan.

Tilasin jo köynnöskukkien siemenet. Toivottavasti Tokmannilla on kylvö- tai taimimultaa, muuten pitää lähteä Mikkelin Hankkijaan niitä ostamaan. Olen aivan innoissani kylvöstä, pienistä vaaleanvihreiden taimien noususta ja kasvamisesta.

Mieheni isä kuoli. Hän sairasti Alzheimerin tautia. Tauti eteni ihmeen nopeasti , ja apen kuolema tuli yllätyksenä. Itkin mieheni kainalossa. Appi oli hauska ja monipuolinen mies. Hautajaiset on viikon päästä. Ollaan sovittu miehen siskon kanssa, mitä ruokaa tehdään. Miehen sisko haluaa tehdä täytekakun. Minä lohikeittoa ja kaksi kuivakakkua. Ehkä teen myös hapanjuurileipää, reissumimmejä. Minun piti tilata lähes musta mekko. Nyt kokoa XL, koska olen lihonut, eikä entiset mustat mekot sopineet päälle.

Olin tosi iloinen, että Monika Fagerholm voitti jo toisen kerran Runebergin palkinnon. Hän on jo voittanut muistaakseni kaksi kertaa Finlandian. Pidän hänen kirjoistaan. Hänen voittajakirja oli nimeltään Eristystila/ kapinoivia naisia.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Masennusoireet keski-iässä voivat ennustaa dementiaa

 

Masennuksen keski-iässä on huomattu lisäävän muistisairauden riskiä myöhemmällä iällä. Tähän liittyy tuoreen tutkimuksen mukaan tiettyjä oireita, jotka ennustavat dementian puhkeamista.

Näitä oireita ovat itseluottamuksen menetys, vaikeus tarttua ongelmiin, keskittymisvaikeudet, lisääntynyt henkinen kireys, tyytymättömyys omiin suorituksiin ja kiintymyksen tunteiden väheneminen.

Tarkemmin dementian riskiä lisäsivät oireista itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin. 

"Masennus voi näkyä hyvin eri tavoin. Halusimme siksi selvittää, mitkä oireet oikeasti ennustivat dementian riskiä", sanoo professori Mika Kivimäki Helsingin yliopistosta.

"Samoja oireita on monella, mutta kaikkien ei kannata hermostua", Kivimäki rauhoittelee.

"Kuuden oireen yhteys ei ollut kovin voimakas, ja suurin osa näistä oireista raportoinneista ei sairastunut. Silti yhteyttä eivät selitä perimä, tutkimuksen alkutilanteen elintavat tai sydämen tai aineenvaihdunnan sairaudet", Kivimäki sanoo.

Miksi sitten itseluottamuksen menetys ja ongelmien ratkaisun vaikeus erityisesti lisäsivät muistisairauden riskiä?

Yksi selitys saattaa ollaa se, että ne vähentävät ihmisen sosiaalisuutta ja henkisten virikkeiden hakemista.

Muistisairaus kehittyy vuosien mittaan. Tutkimuksen vahvuutena onkin laajan ihmisjoukon (5800 henkilöä) 25 vuoden seuranta. Tutkimuksen alussa koehenkilöt olivat keskimäärin 55-vuotiaita. Heillä ei ollut vielä muistisairautta.

Keski-iässä masentuneilla oli 27 prosenttia suurempi riski sairastua myöhemmin muistisairauteen, jos heillä oli useita masennuksen oireita.

Masennuksen oireista - erityisesti itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin - moni muu ei näytä liittyvän dementian riskiin, kuten unihäiriöt, itsemurhaan viittaavat ajatukset tai synkkyys.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.12.2025, kuvat omat

Ihmisellä on kahdet rajat

 

Nykyisin puhutaan paljon ihmisen rajoista. Vetämällä toisille rajat suojellaan itseä. Tämä on siis tuttu ihmisuhdeneuvo, ja hyvästä syystä. Vaikka rajoja ei voi konkreettisesti nähdä, ne ovat ihmismielelle samanlainen tärkeä suoja kuin iho on keholle. Tällä tavalla rajojen merkityksen tiivistää psykologi Iida Mäkikallio.

Monelle ihmiselle voi tulla kuitenkin yllätyksenä, että ihmisellä on yksien rajojen sijaan kahdet erilaiset rajat. Niin sanotut suojelevat rajat torjuvat muiden liikaa vaikutusta omaan elämään. Kun suojelevat  rajat ovat hyvällä tolalla, pystyy esimerkiksi kieltäytymään kohtuuttomista pyynnöistä.

Ihmisellä on kuitenkin myös vähemmän tunnetut rajat: hillitsevät rajat. Tämä tarkoittaa arkikielellä suunnilleen samaa asiaa kuin itsehillintä.Kun molemmat rajat ovat kunnossa, ihmisen psyykkinen hyvinvointi ja ihmissuhteet voivat hyvin.

Vähemmän tunnettujen hillitsevien rajojen ongelmat tarkoittavat, että ihmisellä on pulmia antaa itsestään sopivasti toisille. Hän voi antaa liian vähän tai liikaa.

Vahvat hillitsevät rajat saavat ihmisen sulkeutumaan itseensä. Itsehillintä on liiallista tilanteisiin nähden. Ihminen ei muun muassa pysty avautumaan edes ystävilleen.

Liian löyhät hillitsevät rajat taas tarkoittavat varsin vähäistä itsehillintää. Tällainen ihminen rikkoo muiden rajoja esimerkiksi syyllistämällä, neuvomalla tai kontroimalla ylenpalttisesti toisia.

Mäkikallion mielestä hyvä rajat voi tunnistaa varsin arkisesta asiasta: rentoutuneesta olotilasta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.1.2026, kuvat omat

Elämää maalla 99.

 

Kirjoitan tätä liian paljon nukkuneena. Nukuin viime yönä reilut kymmenen tuntia. On hieman outo olo. Reissumimmi (reissumies) taikina on kohoamassa. Taas vaihteeksi.

Kuulumisia virtsaummesta. Se on mennyt parempaan suuntaan. Yhden kerran minun piti käydä terveyskeskuksessa katetroitavana. Virtsaa tulee liruina, ja on oltava tunti pytyllä. Mutta en halua katetria viime vuoden kokemuksista johtuen. Sen kanssa pitää olla niin varovainen, eikä saa käydä kuntosalilla tai nostaa jotain raskasta.

Sanon suoraan, että katetri on vittumainen asia. Viime vuonna minulla oli katetri reilut viisi kuukautta. Sain sen virtsarakon tulehdusten ja keuhkokuumeen takia.

En tajunnut mennä lääkäriin, ja saada antibiootteja, koska luotin karpalomehuun. Yksi päivä oli kuumetta 38,3 astetta. Ajattelin sen olevan jonkunlainen kohtaus.

Seuraavana päivänä menin lenkille ja kaaduin kolme kertaa ojaan. Sitten menin päivystykseen, kun säikähdin noita kaatumisia. Pääsin neurologiselle osastolle. Siellä mitattiin kuume ja se oli muistaakseni 39,7 astetta ja serppi oli yli 200. Jouduin keuhkokuviin ja todettiin, että osassa keuhkoja on jotakin tummaa. Alettiin siis hoitaa keuhkokuumeena. Olin sairaalassa kaksi viikkoa, eikä virtsaa tullut, ja asennettiin katetri.

Olen miettinyt psykologista syytä virtsaumpeen, koska virtsatiehyeet tähystettiin, eikä löydetty mitään. Yhtäkkiä kuluneella viikolla muistin, että tyttäreni kuoli tammikuussa viisi vuotta sitten. Viime vuonnakin virtsaumpi alkoi tammikuussa. Onko niin, että kun en saa virtsaa tulemaan, raskas ja tuskainen suru ei pääse minusta pois? En ole työstänyt sitä tarpeeksi.

Minusta on tuntunut, että tuskaisin suru on loppunut - ja olen oppinut elämään surun kanssa, vaikka tuntuu myös, että tyttäreni kuoli vain äskeittäin.

Vai olenko vain edelleen hyvin, hyvin surullinen? Virtasumpea on ollut vaikea ymmärtää psykologisesti - mutta siis yksi idea on. Ja se tuntuu jotenkin oikealta. 

Ei ole huvittanut käydä kävelyilläkään. Kuntosalilla olen käynyt, koska olen niin himona siihen. Olen sepittänyt itselleni, että en kävele, koska on liian paljon pakkasta - se on täysi vale. Olen tottunut pakkasiin, koska olen niin pohjoisesta ja oikeasti tykkään niistä. Mies on houkutellut kävelemään hänen kanssaan, mutta myös raskas virtsarakko tuntuu pystyssä ollessa ja erityisesti kävelyillä pahalta. Makuuasennossa se ei vaivaa niin paljon. Olen käynyt vain yhdellä kävelylenkillä.

Mutta en osaa vain maata. Eilen siivosin ja olen ollut kotihommissa muutenkin pystyssä. Olen leiponut paljon: pullaa, hapanjuuri maalaisleipää ja kääretorttua. Niitä on riittänyt pakasteeseenkin. Mutta olen herkutellut myös muutenkin paljon. Irtokarkkeja, jäätelöä ja tummaa suklaata.

Menneelläkin viikolla on pitänyt lämmittää paljon. Illalla on ollut liian lämmintä, mutta en pidä kylmistä aamuista. Siksi oikeasti lämmitän liikaakin.  Olen sisällä vilukissa.

Minut saa sänkyyn vain katsomaan Netflixiltä The Good doktor-sarjaa. Pidän sairaalasarjoista. Päähenkilö on autisti, mutta erittäin hyvä kirurgi. Sarja on hyvin mielenkiintoinen ja sitä on seitsemän kautta. Olen monesti nukahtanut kesken sarjan, ja seuraavana iltana on ollut löydettyä kohta mihin jäin. Kaikenlainen hömppä on hyvää unilääkettä. Eilen menin nukkumaan jo yhdeksältä ja nukahdin sarjaan.

En ole lukenut menneellä viikolla yhtään - poden siitä huonoa omatuntoa. Mutta kun vain ei kiinnosta. Ehtiihän sitä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ensimmäinen kuva Salmelan kesänäyttelystä.