Vaikuttavatko älylaitteet muistiin?

Onko strutsin silmä suurempi kuin aivot? Tällaiset silpputietokysymykset kävivät ennen aivojumpasta. Nykyisin vastaukset etsitään nopeasti internetistä. Myös puhelinnumerot, syntymäpäivät tallennettiin ennen usein muistiin, nyt ne ovat tallessa älypuhelimessa.

Muistojen ulkoistaminen kirjoittamalla ei ole uusi keksintö, mutta tekniset laitteet ovat tehneet siitä helpompaa.

Kenties suurimman datakaatopaikan muodostavat tilannekuvaukset: somessa julkaistut valokuvat ja omaa elämää dokumentoivat päivitykset. Saatamme kuvitella, että kuvien ja tarinoiden julkaiseminen auttaa muistamaan tapahtumia paremmin, mutta todellisuudessa käy päinvastoin.

Matkalla valokuvia ottaneet ihmiset muistavat matkansa myöhemmin huonommin. Tutkija Diana Tamir Princetonin yliopistosta sanoo: "Kun luomme kokemuksesta teknisen kopion, päähämme jää heikentynyt versio."

Nykyisin voi olla niin, että yhä useammin ei tarvitse muistaa varsinaista tiedon sisältöä vaan ainoastaan, mistä sen löytää.

Jatkuva turvautuminen laitteisiin saattaa kuitenkin estää hahmottamasta, miten hienosti muisti tavallisesti toimii: arvioimme koko ajan, onko jokin muistiin painamisen arvoista vai ei.

Nykytekniikka tuntuu pikemminkin hienosäätävän kuin mullistavan muistin. Ja kyllä, strutsin silmä on suurempi kuin aivot.

Lähteet: Tiede 3/2019, kuvat Pixabay

Ei enää tiukkoja laihdutuskuureja

Aila Rissanen on tutkinut lihavuutta lähes 50 vuotta. Hän on Helsingin yliopiston professori ja sisätautien ja kliinisen ravitsemuksen erikoislääkäri. Aikoinaan hän tutki erilaisia laihdutusmenetelmiä, mutta enää hän ei kannusta ketään tiukoille laihdutuskuureille.

Rissasen mukaan lihavuus ei ole välttämättä ihmisen oma vika vaan nyky-yhteiskunnan tuottama ongelma. Ihminen lihoo, koska elinympäristö on muuttunut sellaiseksi, ettei se sovi meidän kivikautisille geeneillemme. Useimmilla ihmisillä on lukuisia erilaisia perintötekijöitä, joiden vuoksi lihotaan helposti.

Geenit vaikuttavat esimerkiksi siihen, millaisista ruuista pidämme tai miten herkästi reagoimme kylläisyyden tunteeseen. Perimä myös ohjaa sitä, kuinka helposti lihakset kasvavat ja minne vararasva kertyy. Tästä syystä kaikki eivät ole painonhallinnassa samalla viivalla.

Jokainen ihminen ansaitsisi hyvän olon. Siihen liittyy se, että yrittää saada elämäntahdin sellaiseksi, että herää virkeänä ja voi sanoa illalla viimeiseksi, että olipa aika hyvä päivä.

Rissanen puhuu laihduttamisen sijaan hyvinvoinnista. Elämänhallinta tulee ensin ja painonhallinta vasta sitten. Hän korostaa erityisesti unen tärkeyttä.

Kysymys on elämäntavan muutoksesta eikä pelkästään ruokavaliosta. Ruokavalio ei ole ihmisen elämässä tai painonsäätelyssä erillinen saareke.

Unirytmiä korjaamalla ja liikuntaa lisäämällä ihminen ei laihdu niin kuin tositelevisiossa, eikä tarvitsekaan. Terveyshyötyjä saa jo viiden prosentin painonpudotuksella, eli keskimäärin neljällä kilolla. Mallin mittoihin ei muutamalla kilolla pääse, mutta itsetuntoa ei muutenkaan kannata rakentaa ulkonäön varaan. Kauneus on katoavaista.

Rissasen mukaan ahmintahäiriöt ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä, kun laihduttaminen on yleistynyt.   Laihduttamiseen liittyy syömishäiriöiden lisäksi toinen ongelma: se ei yleensä toimi pitkällä aikavälillä. Hyvin usein kilot tulevat takaisin.

"Jos on kerran lihonut, elimistö puolustaa luolamiehen biologiaa monin kieroin tavoin. Aivoihin jää jälki siitä, että olet kerran ollut tietyssä ravitsemustilassa. Jos tilasta poiketaan, elimistön hälytyskellot soivat ja elimistö pyrkii entiseen painoonsa", sanoo Rissanen.

Noin miljoona suomalaista laihduttaa joka vuosi. Tästä huolimatta enemmistö aikuisista on THL:n mukaan vähintään ylipainoisia, ja joka neljännen painoindeksi on yli 30 eli lihavuuden puolella. Vaikka 2010-luvulla on eletty ja eletään fitness- ja hyvinvointibuumia, työikäisten lihominen on jatkunut.

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.8.2019, kuvat omat

Uusi parisuhde voi toistaa vanhaa

Moni aiemmassa parisuhteessa pettynyt ajattelee: tällä kertaa kaikki on toisin kohdatessaan uuden rakkauden. Kaikki ei ole välttämättä  ole uudessa parisuhteessa toisin - päinvastoin. Tuore kanadalainen tutkimus kertoo, että kumppanin vaihtaminen ei juuri muuta parisuhteen dynamiikkaa. Tutkimus julkaistiin tiedelehti Journal of Family Psychology:ssa.

Tutkimus on kahdeksan vuoden pitkittäistutkimus, jossa tarkastellaan 554 ihmisen parisuhdetta. Tutkimuksen materiaali on kerätty neljään otteeseen tehdyistä haastatteluista: ensin noin vuotta ennen ensimmäisen parisuhteen päättymistä ja suhteen viimeisenä vuotena sekä uuden suhteen ensimmäisenä vuotena ja vuotta tämän jälkeen.

Tutkimus selvittää parisuhteen dynamiikkaa seitsemästä näkökulmasta: tyytyväisyys parisuhteeseen, tyytyväisyys seksiin, seksin sekä toisaalta ristiriitatilanteiden toistumisen tiheys, luottamus suhteen kestoon, kyky avautua kumppanille ja arvostus kumppania kohtaan.

Seitsemästä tutkitusta näkökulmasta viisi pysyi samana menneessä ja nykyisessä parisuhteessa.

Uudessa suhteessa oli kuitenkin seksiä enemmän ja osallistujat osoittivat kumppanille aiempaa useammin arvostusta. Vaikka seksiä oli useammin, yleinen tyytyväisyys siihen ei muuttunut parisuhteesta toiseen.

Uusi rakkaus alkaa täyteän ihanana symbioosina ennen, kun todellisuus vetää takaisin maan pinnalle.

Ihminen luo uuden kumppanin kanssa usein samoja tapoja kuin edellisenkin kanssa, koska hän on sama ihminen.

Ihmiset etsivät rakkaudessa  kerta toisensa jälkeen samankaltaista kumppania - vaikka he olisivat päättäneet, että seuraava kumppani on varmasti erilainen kuin edellinen.

On havaittu, että ihmisillä on myös taipumus etsiä kumppaneikseen ihmisiä, joilla on samanlaisia persoonallisuuden piirteitä kuin heillä itsellään.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.9.2019, kuvat omat

Uusinta tietoa masennuksesta

Lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Irina Holma on vastikään julkaissut kirjan Takaisin elämään: uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta. 

Masennus alkaa usein kielteisestä elämäntapahtumasta

Tällaisia ovat muun muassa kumppanin menetys, kiusatuksi joutuminen, työttömäksi jääminen. Vakavia elämänmuutoksia kokeneista 10-15 prosenttia masentuu.

Näinkin voi ajatella: Holman mukaan alakulo on ihmiselle tärkeä selviytymiskeino. Se voi rajoittaa energiaa vievää toimintaa ja antaa ihmiselle hengähdystauon toipumista varten. Alakulo muuttuu kuitenkin ongelmaksi, jos se saa ihmisestä ylivallan.

Masennukseen liittyy usein unihäiriöitä, toivottomuutta, itsesyytöksiä, kuolemantoiveita, keskittymisvaikeuksia, ruokahalun muutoksia.

Myös myönteiset elämäntapahtumat voivat altistaa masennukselle. Tutkinnon suorittaminen, eläkkeelle jääminen tai vaikkapa talonrakennusurakan valmistuminen voivat tuoda mukanaan odottamattoman tyhjyyden tunteen ja alakulon.

Masentuneen elimistö kaipaa happea

Uuden Käypä hoito-suosituksen mukaan liikunta voi tehota masennukseen  yhtä hyvin kuin terapia ja lääkehoito. Liikunnan ei tarvitse olla hirveää rääkkiä, esimerkiksi kävely, uiminen ja puutarhanhoito ovat aivan riittäviä. Liikunnan jälkeen keho erittää mielihyvähormonia, joka vähentää ahdistusta ja väsymystä.

Masennuksen taustatekijänä voi olla oksidatiivinen stressi, jolloin elimistö ei saa riittävästi happea. Hapenpuutteella on todistetusti vaikutusta mielialaan.

Masennus ei näy aina ulospäin

Monesti ajatellaan, että masentunut ihminen on vetäytyvä ja hiljainen. Osa masentuneista voi olla kyllä niin väsyneitä, että aamulla sängystä ylöspääseminen on työlästä.

"Toinen voi olla levoton, kiihkeä ja hyvin ahdistunut. Toinen taas vetäytyy syrjään, turvautuu lohtusyömiseen ja lihoo", Holma sanoo.

Masentunut ihminen voi olla työkykyinenkin. Hän voi suorittaa annetut tehtävät täsmällisesti, vastuuntuntoisesti, vaikkei saa työstä enää iloa.

Alttius masennukseen voi periytyä

Kaksostutkimusten perusteella tiedetään, että perimä kattaa noin 40 prosenttia masennusriskistä. Pelkät geenit eivät kuitenkaan ratkaise masennusta.

"Masennuksen syntyyn vaikuttavat myös stressi, vastoinkäymiset, lapsuuden kasvuympäristö, ihmissuhteet ja temperamenttipiirteet."

Jos suvussa on masennusta, vanhempi voi suojata lasta masennukselta kasvatuksella. Tärkeintä on rauhallinen, tasapainoinen kasvuympäristö ja kärsivälliset vanhemmat.

Tärkeintä on oma päätös parantua

Nykyisten masennuslääkkeiden serotoniinin ja noradrenaliinin erityksen lisääntymisen on todettu lisäävän myös aivojen mukautuvuutta. Masentunut kykenee taas myös havaitsemaan paremmin positiivisia asioita. Lääkitys tarvitsee rinnalleen myönteisen ilmapiirin, tukea, unta ja mahdollisesti terapiaa.

Vakavasti masentuneen toipumiseen vaikuttaa ratkaisevasti sosiaalinen tuki. Tutkimusten mukaan ne, joilla on tukevia läheisiä tai ymmärtävä työpaikka ja ystäviä toipuvat ratkaisevasti paremmin.

Holman mukaan tutkimuksissa on havaittu, että ratkaiseva tekijä toipumisen kannalta on potilaan päätös parantua. Minä uskon, että vaikeasti masentuneet, jotka ovat jopa petipotilaita, eivät voi tällaista päätöstä tehdä, vaikka motiivit ovatkin osa ihmisen persoonallisuutta muun muassa tunteiden ja kognition lisäksi. Päätös paranemisesta koskee lievästi tai keskivaikeasti masentuneita.

Lähteet:  Helsingin Sanomat 29.8.2019, kuvat omat

Levottomuus ja ylikierroksilla

Olen kokenut tämän joskus itse työurani aikana.Työpäivät venyvät. Muutoksia tapahtuu muutosten jälkeen. Vapaa-ajallakaan ei pysty rauhoittumaan. Pitäisi käydä kuntosalilla. Pitäisi käydä kaupassa ja laittaa ruokaa. Kotikin on sotkuinen. Pitäisi ja pitäisi.

Jos elämä on hyvin kiireistä, sitä jaksaa jonkin aikaa, kunnes alkaa käydä ylikierroksilla, ja levottomuus valtaa mielen. Ylikierroksilla käyvä ihminen tarvitsisi ennen kaikkea lepoa. Mutta mieli on monesti toista mieltä ja alkaakin tehdä yhtä aikaa monta asiaa toivoen näin saavansa tilanteen hallintaan. Ylivireä ihminen haluaa tehdä tämän ja tuon. Pomppii asiasta toiseen. Alkaa hinkata turhanpäiväisiä yksityiskohtia.

Ylivireä ihminen saattaa paahtaa työpäivän täysillä, mutta voi kotiin tullessa romahtaa sohvalle, eikä jaksaisi tehdä enää mitään. Ihminen voi kompensoida näin tilannetta vuosikausia, kunnes uupuu. Riskiryhmässä ovat perfektionistit ja suorittajat. Jos on oppinut lapsena, että ahkeruus on tärkeää, voi stressaantuneena pyrkiä täydellisyyteen ja kuvitella saavansa näin tilanteen hallintaansa.

Ylivireyteen liittyy monia oireita. Kohonnut verenpaine ja pulssi, migreeni, äreys, väsymys, ruoansulatusvaivat, nukahtamisvaikeudet,  aamuyön unettomuus.

Mistä oireet johtuvat? Kun ihminen stressaa, sympaattinen hermosto aktivoituu ja auttaa jaksamaan: lihakset jännittyvät, syke ja verenpaine nousee. Ihmisen rentoutuessa toimii parasympaattinen hermosto: hengitys rauhoittuu, verenpaine ja syke laskevat, elimistöstä poistuu stressihormoni kortisolia.

Normaalisti hermostot vuorottelevat tasapainoisesti, mutta ongelmia syntyy, kun stressitila jatkuu liian kauan. Vaikka ihminen tietäisi, että hengitysharjoitukset tai meditaatio rauhoittaisivat, hän ei pysty keskittymään niihin.

Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston saaminen tasapainoon vaatii hidastamista ja muutoksia elintapoihin. Hengitysharjoituksista olisi apua, koska hengityksellä on suora yhteys hermostoon. Yksinkertainen hengitysharjoitus on laskea  omaan tahtiin sisäänhengityksellä seitsemään ja uloshengityksellä yhdeksään.

Ylivirittyneenä kovakaan liikuntatreeni ei tuo tuloksia. Parasta olisi liikkua matalalla sykkeellä esimerkiksi kävellä metsässä.

Oletko ollut ylivireystilassa?

Lähteet: Helsingin Sanomat 25.4.2019, kuvat omat

Pähkinähedelmäleipä

Tein yhteistyössä houseoforganicin kanssa pähkinähedelmäleipää, joka on todella herkullista. Ohje on oma ja varmaan noin 20 vuoden takaa. Olen tehnyt sitä aina välillä ja se maistuu koko perheelle. Tässäpä ohjeet leivän tekoon.

Tarvitset

5 dl vettä

3 dl rouhittuja pähkinä- ja sekahedelmäpaloja

2-3 rkl siemenseosta

1 rkl sokeria

2 tl suolaa

1 1/2 pussia kuivahiivaa

Noin 4 dl spelttijauhoja

Noin 7-8 dl sämpyläjauhoja

1/2 dl öljyä

1. Rouhi saksanpähkinät ja sekahedelmät ronskeiksi paloiksi,  esimerkiksi puolita ne.

2. Lisää leivontakulhoon suola, sokeri, siemenet, sekahedelmä- ja pähkinäpalat.

3. Lisää 5 dl lämmintä vettä ja sekoita kunnolla.

4. Lisää vähän jauhoja ja kuivahiiva.

5. Alusta vähitellen loput jauhot ja öljy taikinaan, kunnes taikinasta tulee kimmoisaa, ja se irtoaa vuoan reunoilta.

6. Kohota noin 30 minuuttia.

7. Alusta taikinasta pois ilmakuplat.

8. Leivo kaksi leipää.

9. Anna kohota noin 15 minuuttia.

10. Laita kosteaan uuniin eli heitä uunin pohjalle vettä ja aseta metallinen astia, esimerkiksi mittakuppi, uunin pohjalle. Näin leivän pinnasta tulee rapea.

11. Paista 30-45 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

12. Nauti.

Ahneus

Minä en ole ahne. Olen liiankin höveli, kuten täällä päin sanotaan. En usein tiedä, paljonko minulla on rahaa tilillä. Siskoni arvosteli minua aikanaan, että luopuisin jopa vaatteistani jonkun takia.

Kirkonkylämme keskustan kaupassa käydessäni annan aina 10 euroa tietylle naiselle, joka istuu yleensä kaupan ulostulon penkillä. Hänellä on paljon suruja. Miksi en häntä auttaisi, koska hänen eläkkeensä on hyvin pieni. En edes muista missä ja milloin hänen auttamisensa alkoi, kuitenkin vuosia sitten.

Kun ihmisestä tulee ahne, hänestä tulee myös hyvin itsekäs. Ahneus ei liity vain rahaan vaan myös esimerkiksi valtaan,tavaraan, seksiin. Ihminen haluaa parhaan puolison, auton, kännykän.

Ahneuteen liittyy kateus, tyytymättömyys, kovuus ja alentunut itsearvostus. Tämän vuoksi ahneutta vierastetaan kaikissa kulttuureissa.

Tutkimusten mukaan rikkaimmat antavat vähemmän rahaa keräyksiin kuin heitä selvästi köyhemmät ihmiset.

Evolutiivisesti ahneus on ollut aikoinaan asia, joka on auttanut ihmistä selviytymään, kun ruokaa on ollut niukasti, ja on pitänyt kulkea saaliin perässä pitkiä matkoja. Ruokaa oli pakko ahmia ja hamstrata varastoon.

Ahneuteen liittyy nykyisin monta muutakin syytä kuten kilpailuun kannustava kulttuuri, ihmisen persoonallisuus ja kotoa saatu kasvatus.

Puutteellinen kasvuympäristö voi tehdä lapsesta ahneen aikuisen. Näin voi käydä myös, jos lapsi kokee kasvuympäristönsä sekasortoiseksi, eivätkä vanhemmat huolehdi hänen tarpeistaan riittävästi.

Ahneuden syynä on myös turvattomuuden tunne. Materia tuo turvaa, mielihyvää ja täyttää henkisen kolon.

Lapset ovat tarkkoja jakamisesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tunne siitä, että joku saa sisaruksista enemmän, vaikuttaa vielä aikuisenakin. Vanhempien pitäisi olla tarkkoja siitä, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti. Tämä suojaa ahneudelta.

Ahneudesta voi päästä eroon. Asian tiedostaminen on tärkeintä. On hyvä vaalia ihmissuhteita, harjoitella kiitollisuutta ja antaa omastaan, esimerkiksi vapaaehtoistyö on vastavoima ahneudelle. Antamisen ilo ei ole klisee, vaan täyttää henkistä koloa paremmin kuin itselle haaliminen.

Monesti ihmisen persoonallisuus muuttuu vasta, kun hän kokee kriisin. Silloin ihminen yleensä havahtuu siihen, mitkä elämänarvot ovat oikeasti tärkeitä - tai katkeroituu.

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.8.2019, kuvat Pixabay