Elämää maalla 87.

Yhtenä päivänä tällä viikolla aloin pähkäillä arvojani ja asioita, joista todella tykkään. Piti vatkuttaa ja vitkuttaa, jotta jotakin olennaista pyörisi mielessä.

Tein tämän listan kerralla. Siitä puuttuu varmasti jotakin, mistä myös pidän. Kirjoitin arvoistani ja muista aiheista. Ainoastaan arvot ovat tärkeysjärjestyksessä. Muut mitä sattuu.

Ainoa, joka ei toteudu tällä hetkellä on akvarellimaalaaminen. En ole maalannut moneen vuoteen. Mistähänkö se johtuu? Kotirouvana olisi aikaa. Ai niin, meillä ei ole koiraa tällä hetkellä.

Huomenna pitäisi siivota. Taitaa olla kolme viikkoa edellisestä siivoamisesta. Ystäväni ihmetteli minulle sitä, että naisten inhokkihomma on lattiakaivon puhdistus. Hän oli lukenut sen jostakin siivousryhmästä netissä. Ystävä ihmetteli tätä kovasti. Mutta hän puhdistaakin lattiakaivon joka toinen kerta suihkun jälkeen. Ja hups minä - kaksi kertaa vuodessa. Minun inhokkihommani ovat imuroiminen ja ikkunoiden pesu. Lattioiden moppaaminen menettelee.

Sain vihdoin ATK:n yksilöopetusta kaksi tuntia. Opettaja oli hyvin nopea, enkä tiedä saanko kuvia siirrettyä kännykästä koneeseen. En ole jaksanut vielä kokeilla. Mutta ihanaa, että hän kirjoittaa sen vielä ylös ja saan sen ensi kerralla kurssilla. Jees!

Tärkeimmät arvot ja asiat

Perhe

Terveys 

Ystävät

Sukulaiset

Lähimmäisen rakkaus

Luonnonsuojelu

Eläinten oikeudet taistelu

Kasvissyönti

Rohkeus

Innostuneisuus

Rehellisyys

Avoimuus

Rauha

Usko, toivo, rakkaus

Ystävien tapaaminen

Kirjasto

Filosofia

Psykologia

Lukeminen

Kirjoittaminen (myös muu kuin blogi)

Blogi

Politiikka

Maailmanparantaminen

Puutarhanhoito

Kävelyt metsässä

Hulluttelu

Kuntosali

Kissat

Koirat

Hyvä kasvisruoka

Hyvä kahvi

Kokkaus

Hapanjuurileipominen

Tavallinen leipominen

Kuohuviini

Sienestys

Marjastus

Kuvataide

Maalaaminen (akvarelli)

Pääsiäinen

Kesä, helle

Kevät 

Syksy

Luonnonyrttien kerääminen

Luonnonkosmetiikka

Hyvä seerumi ja kasvovoide

Irtokarkit

Salmiakki

Jäätelö

Hedelmät

Hajuvesi

Netflix

Ruutu

Yle Areena

Instagram

Facebook

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kaveruuden syveneminen

 

Minä pidän kaveruutta vähemmän syvällisenä kuin ystävyyttä. Kavereita voi olla paljon, ystäviä vähemmän.

Jotkut meistä ovat luonnostaan hyviä kuuntelemaan muita ja samalla monesti kiinnostuneita toisista ihmisistä.

Aktiivinen kuunteleminen on tehokas tapa syventää kaveruuden muuttumista ystäväksi. Ihmiset kun puhuvat yleensä mielellään itsestään.

Tasapainoiset suhteet ovat kuitenkin kaksisuuntaisia. Siihen liittyy molempien osapuolten monipuolinen jakaminen. Jos istuu kaikissa kohtaamisissa vain kuuntelijana, toiset saattavat ajatella, ettei sinusta saa otetta.

Suhteiden syveneminen muistuttaa pingismatsia. Siinä yleensä ensin vaihdetaan "helppoja palloja" eli perustietoa kummankin elämästä. Vähitellen kuitenkin "pelin" intenisteetti kasvaa ja aletaan pallotella henkilökohtaisemmilla asioilla. Esimerkiksi: Ai, sinäkin olet ollut tuollaisessa tilanteessa, niin minäkin. Miltä sinusta silloin tuntui? Näin käy yleensä siinä vaiheessa, kun olo uuden tuttavuuden seurassa alkaa tuntua alkua turvallisemmalta.

Kun on elämänsä varrella oppinut, että kuuntelu on hyvä tapa saada ystäviä, saattaa keskittyä kuuntelemaan tehdäkseen vaikutuksen toisiin. Jotkut keskittyvät kuuntelemaaan ennen kaikkea siksi, että heille on syystä tai toisesta vaikea avata ajatuksiaan. Tällainen ihminen saattaa vetäytyä ikuisen kuuntelijan rooliin esimerkiksi persoonallisuuden piirteidensä ja elämänkokemusten vuoksi.

 

Jos ei ole lapsuudessa voinut luottaa siihen, että omia näkemyksiä arvostetaan, voi vielä aikuisenakin olla vaikea uskoa olevansa kiinnostava tyyppi.

Onneksi itsestään antamista voi kuitenkin harjoitella. Tämän voi aloittaa hyvin yksinkertaisista asioista, kuten siitä, että juhliin mennessään päättää tervehtiä kahta ennestään tuntematonta vierasta.

Tervehtimisharjoituksen  voi toistaa monissa tilanteissa ja pikkuhiljaa oppii sietämään epämukavuuden ja pelon tunteita.

Jos on menossa tapaamaan muita, hyviä puheenaiheita voi vallan hyvin miettiä etukäteen.

Usein keskusteluihin asallistumista saattaa auttaa ajatus, ettei vastassa tyypillisesti ole sen itsevarmempia ihmisiä kuin itsekkään on. Moni murehtii samaa: tykkäävätkö muut minusta vai eivät.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.10.2025 Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Janna Meunier, kuvat omat

Elämää maalla 86.

 

Tämä viikko on mennyt sekoillessa. Ensiksikin muistin väärin - vaikka katsoin kalenterista - ATK-yksilöopetuksen. Menin sinne maanantaina kuntosalin jälkeen. Mutta ATK-luokkaa jo siivottiin. Sitten melkein paniikissa koputtelin kaikkiin oviin. 

Seuraavana päivänä oli ATK-kurssi, ja tajusin, että yksilöopetus on sen jälkeen. Valitettavasti opettajalla oli muu tärkeä meno, joten hän ei voinut opettaa. Ensi viikolla sitten.

Keskiviikkona menin kampaamoon kello 10. Kampaaja ihmetteli, miksi tulin paikalle. Sopersin jotakin kalenterista. Hän sanoi, että minulla on aika vasta torstaina. Eilen sitten pistettiin kuontalo kuriin.

Leivoin keskiviikkona reissumimmi hapanjuurileipää. Paiston aikana ihmettelin muovin hajua, joka tuli uunista. Ajattelin, että uuni reistailee. Paistojen lopuksi katsoin kunnolla uuniin ja siellä oli vihreä skrapani. Ei aavistustakaan, miten se oli sinne joutunut. Piti tuulettaa ja pestä uuni perusteellisesti.

Seuraavana aamuna tuli nuohooja kuten joka syksy. Hän ihmetteli muovin hajua, ovi oli selällään, samoin uuni 200 asteessa. Sanoin, että olen heittänyt muovisen skrapani uuniin. Hän varmaankin ajatteli mikä sekopäinen muija.

Oli sitten tarkoitus eilen leipoa ranskalaista maalaisjuurileipää. Kun kumosin kohonneen taikinan työpöydälle, se levisi ja oli aivan liian löysää. Olin varmaankin sekoillut ainesosien suhteessa. Ei auttanut muu kuin tehdä sämpylöitä, joista tulikin maistuvia.

Tämä sekoiluistani.

Olen lukenut Eeva- Liisa Mannerin runoja. Tämä sykähdytti:

Vihreä aamu lankeaa alas puista,

puiden lehtien läpi, linnut pudottavat laulunsa

Puiden lehtien läpi.

Aamut putoavat, linnut, laulut,

sateet satavat: pilvet, taivaan paimentolaiset

hajoavat tuuleen.

Vuodenajat kääntyvät, syksy

kulkee korjuuvaunulla ohi

läpi hiljaisten laaksojen.

Talvi avaa vaippansa, peittää peltojen ruudut.

Aloin myös lukea tämän vuoden Nobel palkitun kirjailijan Làszlò Krasznahorkain Saatanatangoa. Se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja kiitettävältä. Meinaa ahmaista mukanaan.

Eeva- Liisa Mannerin runo on hieman alakuloinen - kuten minä nyt. Tämä ei ole kaamosmasennusta - oikeastaan pidän kaamoksesta. Se on jotenkin tunnelmallista. Lempivuodenaikojani on kaikki paitsi pitkä, pitkä talvi.

Olen ollut myös ahdistunut ja saanut melkein paniikkikohtauksia. Silloin olen laskenut hengitystäni: kolme kertaa sisään, tauko, kuusi kertaa ulos. En ole voinut saada paniikkilääkkeitäni, koska ne on koko Suomesta loppu. Sain korvaavaa lääkettä, mutta se melkein pahentaa oloa. Olen sitten ilman ja turvaudun hengitysharjoituksiin.

Olen edelleen koukussa hapanjuurileivontaan. Olen leiponut tällä viikolla jo kolme kertaa. Se on ennätykseni - taidan olla helposti addiktoituva. Tai sitten olen vain innostunut. Jos innostun jostakin puuhasta se yleensä menee överiksi. Esimerkiksi yhtenä loppukesänä innostuin mustikan poiminnasta ja poimin niitä yli sata kiloa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Päivätorkut eivät sovi kaikille

Näin väittää unitutkija Mikael Sallinen Helsingin Sanomissa. Tutkimusten mukaan päiväunista kuitenkin tiedetään olevan paljon hyötyä. Tehotorkut lisäävät työtehoa, vireyttä, tiedonkäsittelyä, kuten muistia, ja nostavat mielialaa. Olen kirjoittanut tehotorkuista aikaisemmin postauksen Tehokas työntekijä.

Puolen tunnin päivätorkut voivat merkitä samaa kuin kahden tunnin lisääminen yöuneen. Hyötysuhde on suuri.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan koe päivätorkkuja miellyttäviksi. Se johtuu monesti siitä, että päiväunista voi seurata kova uni-inertia, unikitka, eli heräämisvaiheen tokkuraisuus.

Yleensä tokkuraisuus menee pois vartissa, mutta toiset kärsivät uni-inertiasta jopa pari tuntia. Päiväunien hyöty jää silloin pieneksi, koska mieliala laskee ja toimintakyky heikkenee.

Voimakas  päivätorkkujen jälkeinen uni-inertia voi johtua myös siitä, ettei  nuku tarpeeksi yöllä. Silloin syntyy univajetta, jota elimistö pyrkii korjaamaan päiväunilla.

Päiväunista hyötyy eniten, kun pitää ne kohtuullisina. Hyvä nyrkkisääntö on 15-30 minuuttia. Toki tilannekohtaisesti saattaa olla tarpeen paikata menetettyä yöunta pidemmillä päiväunilla. Mutta tärkeintä kuitenkin olisi, ettei siitä tule tapa.

Päivätorkuilla ei kannata korvata kunnollista yöunta, jotta ei tule sekoittaneeksi luonnollista uni-valverytmiä. Pitkät päiväunet voivat viivästyttää nukahtamista illalla, silloin yöunet saattavat jäädä liian lyhyiksi. Helposti tulee kierre, jossa nukkuu aina liian pitkiä nokosia.

Yksi ihmisen biologisista rytmeistä on noin 12 tunnin mittainen, ja siksi iltapäivällä helposti väsähtää. Tätä kutsutaan post lunch dipiksi. Helpoin tapa nukahtaa päivätorkuille onkin yleensä kello 13 ja 17 välillä, kun taas kello 19-21 on useimmille virkeää aikaa. Kaikki eivät kuitenkaan pysty nukahtamaan päivällä, vaikka haluaisivat ja univelkaa olisi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.2.2019, kuvat omat

Aikaa itselle

 

Jokainen haluaa joskus omaa aikaa - rauhoittumista, ajatusten selvittelyä tai uppoutumista omiin mielenkiinnon kohteisiinsa. Seuraavaksi parisuhdeterapeutti Irja Keiski-Salonen kertoo viisi hyvää syytä, miksi yksin olemiselle kannattaa järjestää parisuhteessa aikaa.

1) "Taas aidosti läsnä"

On yksilöllistä, kuinka yksin olon tarve ilmoittelee itsestään. Joillekin tulee fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä ja väsymistä. Ärsyyntyminen ja tunne, ettei jaksaisi kuunnella kuten yleensä, kertovat niin ikään siitä, että voisi olla hyvä vetäytyä omiin oloihinsa joksikin aikaa.

"Itsekseen oleminen on vastapainoa parisuhteelle. Kun saa tehdä itselle mieluisia asioita, voi olla paremmin läsnä myös toiselle", Irja Keiski-Salonen sanoo.

Silloin jos suhde on tuore, toisen kanssa haluaa olla koko ajan, mutta alkuhuuman jälkeen tarve myös erillisyyteen kasvaa, eikä jatkuva symbioosi tunnu enää luontevalta.

"Jokainen on kuitenkin myös yksilö. On tärkeää tietää, mitkä ovat omat tarpeet ja miten haluaa ilmaista itseään, myös parisuhteessa. On olemassa niin paljon muutakin kuin parisuhde: työ, harrastukset, omat ystävät ja suhde omaan itseen."

2) "Suhteen ilma raikastuu"

Kaikki kaipaavat joskus tunnetta siitä, että tämä on minun juttuni, ja tästä minä saan virtaa. Yhden intohimo voi olla liikuntaharrastus, toiselle taas sopivasti haastava työprojekti on parasta bensaa. Joskus nämä ovat asioita, joiden viehätys jää kumppanille mysteeriksi.

Omat menot tuovat parhaimmillaan suhteeseen raitista ilmaa Jos kumpikin pääsee olemaan välillä yksikkö ja sooloilemaan, tuntuu entistä paremmalta palata yhteisten asioiden piiriin.

"Jos hyvä yhteys on olemasssa, kumpikin voi myös olla itsenäinen ja loistaa omassa tekemisessään", Keiski-Salonen sanoo.

 

3)"Kuluneet kuviot uudistuvat"

Kumppanin kanssa on hyvä tutkailla silloin tällöin, ovatko yhdessä ja yksin vietetty aika tasapainossa. Jos on oltu yhdessä pitkään tuttuja tapoja ei  ole useinkaan helppo muuttaa. Silti siinäkin voi onnistua. Jos yhteisestä viikonloppuillallisesta on tullut stressin aihe, voisiko toinen suosiolla mennä teatteriin ja toinen jäädä kotiin katsomaan telkkaria?

Myös sillä, millaisella äänellä asioita sanoo on väliä. Esimerkiksi sen toteaminen, että voisi olla hyvä idea viettää viikonloppu erillään, saa täysin eri merkityksen äänensävystä riippuen.

 "Jos ollaan jumissa turhauttavassa tilanteessa, omat tarpeet tulee usein sanottua vaativalla äänellä. Pehmeämpää puhetapaa voi myös harjoitella", Keiski-Salonen sanoo.

4)"Tilaisuus tutkailla itseään"

"Joistakuista voi olla todella pelottavaa, että kumppani haluaa omaa tilaa. Pintaan nousee pelko yksinjäämisestä tai siitä, ettei kelpaa."

Pelko voi näkyä esimerkiksi vaatimisena tai mustasukkaisuutena. Usein taustalla on negatiivisia kokemuksia aiemmista ihmissuhteista, ja siksi toisen vetäytyminen huolettaa. Joskus käsittelemättömät epävarmuudet vievät parin tilanteeseen, jossa toinen voi haluta omaa rauhaa, toinen reagoi siihen säikähtämällä, mikä saa taas toisen vetäytymään entistä enemmän.

5)"Yhteys vahvistuu"

Miksi sitten kumppanin haave soolomatkasta satuttaa? Herättääkö se epäilyksen siitä, etteivät yhteiset lomat ole merkinnyt hänelle paljon vai kaivertaako mieltä tapa, jolla hän puhuu tulevasta reissusta?

Keiski-Salonen tapaa vastaavia pohdintoja usein työssään parisuhdeterapeuttina. Solmuja voi yrittää purkaa myös pariskunnan kesken.

"Jos kumpikin yrittää ymmärtää paremmin, mistä jännite johtuu, omien tarpeiden ilmaiseminen helpottuu."

Lähteet: Hyvä Terveys 7/2025, kuvat omat

Elämää maalla 85.

 

Keräilen vanhoja konvehtirasioita. Liittyy aiheeseen, mitä sieltä voi ilmestyä. Mitä hän?

Viime viikonloppuna oli I Love Me- messut. Minua melkein raivostuttaa tuo nimi jostakin syystä etenkin englanninkielisenä  ja suomeksikin - rakastan itseäni.

En tavallaan mitenkään tuomitse tuolla messulla kävijöitä vaan nimi  rassaa. Siellä varmasti myös pientuottajat sai tilaa. Nimi kertoo äärimmäisen individualistisesta kulttuurista.

Yhteisöllisyys, kollektiivinen kulttuuri on mennyt menojaan. Siinä kulttuurissa otettiin muut huomioon. Suku, läheiset, kaverit. Lukuisten tutkimusten mukaan ihminen on onnellisin muita auttaessaan.

Kristinuskon mukaan: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Nimi I Love me vaikuttaa siltä, että rakastetaan vaan itseään. Eikö noille messuille keksittäisi jotakin muuta nimeä, esimerkiksi Naisten messut, onhan suurin osa kävijöistä naisia.

No se siitä ärtyneisyydestä.

22.10 yllätti. Mies toi minulle erilaisia kukkia. Oli meidän 30-vuotis hääpäivä - ja minähän en muistanut sitä. Sopersin miehen halauksessa, että tiedäthän, etten minä muista merkkipäiviä. Pitäisi nyt tästä lähtien merkata ne kalenteriin. Lapsen syntymäpäivät, miehen syntymäpäivät, kavereiden syntymäpäivät, sukulaisten kaikenlaiset merkkipäivät ja niin edelleen. Oli se kyllä nolo juttu. Mutta mies ei ollut miltään. Tuntee minut.

Tietsikan näyttö on toisesta reunasta kaventunut. Opettaja saa sen varmaankin yhdellä näpäytyksellä toimimaan. Minä digimummeli en. Kuvat ei siirry kännykästä koneeseen... Windows 11:ssa on kyllä ominaisuus, että kuvat tulevat koneeseen automaattisesti, mutta vain blogia varten. Olen suunattoman kiitollinen, jos kaikki tuo onnistuu. Ei tarvitse mennä taas koneen myyneeseen kauppaan ravaamaan.

Tässä kun ikääntyy rupeaa hampaatkin huononemaan. Ei sentään tipu suusta. Minulla lohkesi taas hammas ja jouduin menemään hammaslääkäriin. Onneksi on akuuttiaikoja.

Ja jotenkin muutenkin on helppo saada aika samalle päivälle terveyskeskuksessa. Vaivan ei tarvitse olla pitkäkestoinen. Ongelma on, ettei saada vakituista lääkäriä. On päiviä, jolloin ei ole lainkaan lääkäriä. Silloin hoitaja tutkii potilaan ja lähettää tiedot etälääkärille, joka määrää hoidon. Tässä on kyllä pieleen menemisen mahdollisuus. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä, että terveyskeskukseen pääsee noin helposti. Toivottavasti Sote-uudistus ei lopeta terveyskeskusta ja siirrä hoitoa Mikkeliin, kun sinne on kylältä 40 kilometrin ajomatka.

Hapanjuurileivonta vaan jatkuu, kun olen siihen täysin koukussa. Tällä viikolla leivoin kaksi maalaisleipää ja kolme saaristolaislimppua. Tarkoitus on leipoa nyt viikonloppuna ruisleipää. Reissumimmejä eli reissumiestä. Kokonaisuudessaan menee vuorokausi tehdä vaaleaa- ja ruisleipää. Siinä on kuitenkin paljon odottelua, että juuri ja taikina nousee molemmat kaksi kertaa.

Ainekset mitataan grammalleen. Minulla ei ole vielä sormituntumaa, joten noudatan ohjeita täsmälleen. Ehkä jonakin päivänä. Tarkoitukseni on, ettei meidän enää tarvitsisi ostaa leipää kaupasta. Toinen tarkoitus on, että oppisin kärsivällisemmäksi ihmiseksi. Siitä on jo vähän merkkejä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Vaihdevuodet ja niiden jälkeen hyvää ravinnosta

Anteeksi, että tämä teksti tulee näin suurella, tietsikka ronkeloi.

 Jälkeen tulevista neuvoista onneksi suurta osaa noudatan itse. Syön ruokaa riittävästi, mutta itse asiassa sen ylikin. Proteiinia saan muun muassa soijatuotteista, muista palkokasveista, jugurtista, juustosta,  piimästä ja viilistä. Kasviksia syön paljon, koska olen kasvissyöjä. Syön D-vitamiinia purkista talvella. En syö lihaleikkeleitä. Suolaa syön liian paljon. Valmistan melkein suolatonta ruokaa, koska miehellä on verenpainetauti, mutta omalle lautaselle ripottelen yrttisuolaa melko reippaasti. Salaattiin lisään aivan liian paljon sormisuolaa.

Vaihdevuosissa ja niiden jälkeen estrogeenivaje kiihdyttää luukatoa, mutta hyvät ruokailutottumukset auttavat. Tarvitaan luuston kannalta erityisesti proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia.

1)"Ruokaa pitää saada riittävästi"

"Tässä elämänvaiheessa viimeistään moni joutuu katsomaan hieman tarkemmin ruokatottumuksiaan. Ikävuosien karttuessa on entistäkin tärkeämpää pitää luustosta huolta hyvän ravitsemuksen avulla", kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti Kirsi Englund.

Estrogeenivaje saattaa johtaa luuntiheyden heikkenemiseen ja lisätä osteoporoosin riskiä.

Riittävästä syömisestä on tärkeää huolehtia, koska niukka energian ja ravintoaineiden saanti aiheuttaa luustolle vahinkoa. Jatkuvasti toistuvat laihdutuskuurit ovat erityisen haitallisia.

"Jos syödyt proteiinimäärät ovat kovin pieniä, esimerkiksi luustolle tärkeän proteiinin  saanti voi jäädä liian vähäiseksi."

2)"Proteiini lujittaa luita ja auttaa jaksamaan"

Suuri osa luun rakenteesta on proteiinia, joten sitä on tarpeen saada riittävästi ja monipuolisesti ravinnosta, kuten kalasta, lihasta, kananmunasta, maitotuotteista ja palkokasveista.

"Jaksamisen kannalta voisi olla hyväksi, että proteiinipitoisia ruokia tulisi syötyä tasaisemmin päivän kaikilla aterioilla ja välipaloilla."

3."Monista kasviksista saa paljon kalsiumia"

Luustolle tärkeää kalsiumia saadaan erityisesti maitotuotteista ja niitä suositellaan käytettävän päivittäin 3,5-5 desilitraa.

Jos maitotuotteet eivät kuulu ravintotottumuksiin, kalsiumin saannista voi huolehtia käyttämällä kasviperäisiä elintarvikkeita, joita on täydennetty kalsiumilla, kuten soija- ja kaurajuomia sekä niistä tehtyjä jugurtin tapaisia tuotteita.

Monet kasvikset sisältävät hyvin paljon kalsiumia. Hyviä lähteitä ovat tummanvihreät kasvikset, kuten lehtikaali, parsakaali ja ruusukaali. Kalsiumia saa myös muun muassa palkokasveista, manteleista, pähkinöistä ja seesaminsiemenistä.

"Runsaasti kalsiumia sisältäviä ruokia voi syödä esimerkiksi 2-3:lla aterialla, ja päivän muilla aterioilla voi panostaa hyviin raudan lähteisiin, kuten täysjyväviljaan ja lihaan", Englund opastaa.

Jos riittävän raudan saannin kanssa on ongelmia, kannattaa muistaa, että kalsium heikentää raudan imeytymistä. Tällöin voi tarvittaessa osalla päivän aterioilla keskittyä raudan saantiin ja osalla kalsiumin saantiin.

4)"D-vitamiinin muodostus iholla heikkenee"

D-vitamiini tekee yhteistyötä kalsiumin kanssa, D-vitamiinia tarvitaan, jotta kalsium imeytyy suolistosta luuston hyödynnettäväksi.

Kesäaikaan D-vitamiinia muodostuu iholla auringosta. Ikääntymisen myötä tämä ominaisuus heikkenee, joten syömisen merkitys vitamiinin saannissa kasvaa.

Jos D-vitamiinia sisältäviä ruokia syö vain vähän, riittävä saanti kannattaa varmistaa D-vitamiinivalmisteen avulla. 

"Vitamiinilisä kannattaa ottaa aterian yhteydessä, sillä D-vitamiini tarvitsee rasvaa imeytyäkseen", Englund neuvoo.

Kalassa on paljon D-vitamiinia, joten sitä kannattaa pyrkiä syömään vähintään 2-3 kertaa viikossa.

"5)Leikkeleiden käyttöä kannattaa vähentää luustonkin takia"

Fosfori on luuston tarvitsema lisäaine, jota ravinnossa on yleensä riittävästi. Liiallinen saanti on kuitenkin ongelma, sillä se voi häiritä kalsiumin imeytymistä ja lisätä luukadon riskiä.

Fosforia käytetään lisäaineena muun muassa makkaroissa, leikkeleissä ja sulatejuustossa. Sen runsas saanti on luustolle haitallista eli leikkeleiden ja makkaroiden syöntiä kannattaa vähentää.

"6) Suola on yleinen kompastuskivi

Suolaisesta ruuasta kertyy paljon natriumia, joka elimistön täytyy erittää pois virtsan mukana.

"Runsas suolan saanti on meidän suomalaisten yleinen kompastuskivi. Suositeltava tavoite on viisi grammaa päivässä, joka tukee myös luuston hyvinvointia", Englund sanoo.

Totuttelu vähäsuolaisempaan ruokaan voi vaatia päättäväisyyttä, mutta pahin suolan kaipuu menee yleensä ohi kahdessa viikossa.

Lähteet: Hyvä Terveys 10/2025, kuvat Pexels