Laihdutuskuuri voi lihottaa: terve kylläisyydentunne voi mennä sekaisin.

Olen pitänyt tällä viikolla somettomuus-lomaa. Joten en voinut kirjoittaa perjantaille tavallista juttua Päivän vaatteet ja kuulumiset. Niinpä tässä vähän laihduttamisesta.

Nälän ja kylläisyyden tunne voi kadota, jos rupeaa rankalle laihdutuskuurille. Uuden tutkimuksen mukaan laihdutuskuuri sotkee nälän kokemisen. Mitä enemmän ihminen alkaa määritellä, kuinka paljon syö. Sitä enemmän luontainen säätely heikkenee.

Itse en ole enää laiduttanut viiteen vuoteen. Päätin hyväksyä painoni ja ulkonäköni. Olen niin sanotusti kehopositiivinen.

Myös laihdutuskuurin jälkeen ihminen voi syödä liikaa, kun ruokailu muuttuu jälleen. Tämähän on todettu jojolaihdutuksessa. Laihduttamisen jälkeen ihminen voi saada jopa enemmän kiloja  takaisin kuin oli ennen laihduttamista. Koska nälän ja kylläisyyden säätely on mennyt sekaisin.

Ravitsemustieteilijä Patrik Borgin mukaan painoaan voi pudottaa jonkin aikaa. Mutta sen jälkeen on opeteltava kuuntelemaan kehoaan.

"Jos syö aina niin, että lautanen on tyhjä, on se kristallinkirkas merkki, ettei varmasti syö kylläisyytensä mukaan. Kun syö kylläisyyden mukaan, joskus lautaselle jää jotakin."

Ihmisen pitäisi kuulostella kehoaan. Miltä oma olo ja nälkä tuntuvat?

Kylläisyyden tunnistamiseksi kannattaisi rakentaa itselleen ateriarytmi. Lisäksi kannattaa juoda paljon vettä, koska joskus nälkä voi sekoittua janoon.

Liikunta ja kunnon yöunet ovat myös tärkeitä. Liikunta tarkentaa näläntuntemismekanismia. Hyvin vähän liikkuva ihminen syö enemmän kuin kohtuuliikkuja.

Lähteet: helsingin Sanomat12.10.2017, kuvat Pexel

Kiitollisuudesta saa voimaa

  

Kiitollisuuden aiheet voivat olla pieniä tai suuria. Minulle suuria kiitollisuuden aiheita on perhe, ystävät, terveys, työpaikka, luonto. Pieniä kiitollisuuden aiheita löytyy arjessa oikeastaan melko paljon. Lenkki raikkaassa ulkoilmassa. Hyvä kirja. Kituva kukkani ei kuollutkaan. Kaupassa jonkun suoma hymy ja juttelun aloittaminen. Kiva kirpparilöytö. Hyvä ruoka. Siivottu koti. Kakun leipomisen onnistuminen. Hyvä uusi shampoo...

Kiitollisuus on ihmisen perustunteita. Sitä voi ajatella myös ilona. Jokainen voi oppia löytämään uusia kiitollisuuden aiheita. Ihminen ei vello menneissä murheissaan tai jo ajattele tulevaisuuden raskaita tapahtumia. Kun pysähtyy miettimään, mistä asioista elämässään on kiitollinen juuri sillä hetkellä.

Kiitollisuutta on tutkittu 1990-luvulta lähtien. Ja on huomattu, että sillä on jopa terveydellisiä vaikutuksia. Kiitollisuus vaikuttaa monenmoiseen hyvinvointiin. Kiitolliset ajatukset myös helpottavat nukahtamista ja lisäävät syvän unen määrää.

Kiitollisuuden aiheiden ei tarvitse olla suuren suuria. Itse asiassa arjen pienet kiitollisuuden aiheet ovat jopa tärkeämpiä. Niiden huomaamisesta voi muodostua tapa. Ja elämä on iloisempaa.

Jotkut kirjoittavat iltaisin kiitollisuuspäiväkirjaa. Siihen ei kannata väkisin väkertää joka ilta vaikkapa neljä kiitollisuuden aihetta. Kerran viikossa kirjoittaminen riittää aluksi aivan hyvin.

Kotona perheen yhteinen ruokailu on hyvä tilaisuus keskustella päivän hyvistä asioista, kiitollisuuden aiheista. Tällä tavalla lapsetkin oppivat huomaamaan kiitollisuuden aiheita arjessaan.

Vahvuus vaikeuksien edessä kasvaa. Kun on opetellut olemaan pienistä asioista kiitollinen. Kielteisiä tunteita ei kannata torjua pois. Mutta kiitollisuus voi laimentaa niitä.

Meidän kulttuurissa olemme kasvaneet ajatukseen, että negatiiviset aiheet olisivat enemmän totta kuin positiiviset. Se on surku.

Kaikesta huolimatta sanapari on oivallinen. Mistä asioista voin olla kiitollinen kaikesta huolimatta?

Lähteet: Anna 31.5.2018/22, kuvat omat

Yritän siirtyä vähitellen luonnonkosmetiikkaan

Sain tilaisuuden tutustua luonnonkosmetiikkaan yhteistyössä Jolien kanssa. Jolie on Suomen suurin luonnonkosmetiikkayritys, hyvinvoinnin ja kauneuden edelläkävijä. Se tunnetaan erityisen hyvästä ja tinkimättömästä ekosertifioidusta luksuskosmetiikasta. Kuitenkin Jolien tuotteet ovat yleensä halvempia kuin synteettiset niin sanotut merkkituotteet. Sain testattavaksi Jolien kuukausiboxin. Olin aivan täpinöissäni. Uudet asiat elämässä on piristäviä ja mielenkiintoisia.

Yritän nykyisin siirtyä vähitellen kokonaan luonnonkosmetiikkaan. Haluan elää mahdollisimman ekologisesti. Mutta en ole siinä täydellinen. Kuten en missään. Olen todella iloinen siitä, että ekologisuus on nousemassa pitkäaikaiseksi trendiksi. Ekologisuuden tavoittelulla ajattelen myös lapsenlapsenlapsia. Hyvän ympäristön mahdollistamista tuleville sukupolville.

Haluan, että hiilijalanjälkeni ei ole suuri. Olen ollut 35 vuotta kasvissyöjä. Lajittelen kaikki jätteet, muovinkin. Suosin luomua. En käytä eineksiä ja pitkälle prosessoitua ruokaa. Laitan ruoan alusta loppuun itse. En syö yleensä ravintoloissa. Viljelen kasvimaata luonnonmukaisesti.

Jos ostan kaupasta vaatteita, haluan että ne on kestäviä ja Euroopassa tehtyjä. Ei halvalla työvoimalla kehitysmaissa. Joissa synteettiset jätteet voidaan ilman lakia ohjata mihin tahansa, esimerkiksi vesistöihin. Ostan vaatteita melko paljon myös kirppareilta. Niinpä, yritän nyt välttää synteettistä kosmetiikkaa ja siirtyä luonnonkosmetiikkaan. Synteettinen kosmetiikka saastuttaa liikaa luontoa.

Nyt Jolie kuukausiboxin sisältöön.

Acorelle Eau Fraichen kevyttuoksu Absolu Tiare
Tuoksu on mieltä tasapainottava. Se sisältää rentoutumista edistäviä appelsiinin ja ylang ylangin eteerisiä öljyjä, kukkaisvesiä ja vehnäalkoholia. Toksu on hedelmäinen ja kevyt.

Esituoksu: appelsiini, mandariini.
Sydäntuoksu: ylang ylang, jasmiini, tiare
Pohjatuoksu: vanilja

Uoga Uoga Lip&Cheek Colour
on voidemainen huuli- ja poskipuna. Se sisältää kasviöljyjä ja puhtaita, luonnollisia mineraalipigmenttejä. Persikkainen sävy oli minulle täysin uutta, koska olen tottunut käyttämään voimakkaita punaisia tai korallin sävyisiä huulipunia. Tämä väri vaatii totuttelemista.

Couleur Caramel Essence de Provence Cream Eyeshadow
on ruskean pronssinen luomi- ja rajausvoide. Sopivan vaalea myös minun ikäiselleni silmien rajaukseen, koska mielestäni täysin mustat ja selvät rajaukset alaluomissa vanhentavat keski-ikäistä.

Absolution La Creme de Sante-tasapainottava kasvovoide
on Jolien viime vuoden suosituimpia tuotteita. Tämä "terveysvoide" on koostumukseltaan kevyt ja sisältää 20 ainesosaa. Voide palauttaa ja säilyttää ihon tasapainon. Oiva voide keski-ikäisellekin.

Madara Smart Antioxidants Anti-Fatigue Eye Cream
on täyteläinen silmänympärysvoide. En ole aikaisemmin käyttänyt silmänympärysvoidetta, joten voisin nyt - vihdoin ja viimein - ottaa sen käyttöön. Tämä voide kirkastaa, kosteuttaa ja kiinteyttää silmänympärysihoa. Myös hoitaa tummia silmänalusia, turvotusta ja väsymyksen merkkejä. Luonnolliset antioksidantit hidastavat ihon ikääntymistä.

Boxin mukana tuli myös ihana päiväkirja-kirje.

Sosiaallisemmaksi voi opetella

Minä olen välillä miettinyt, olenko introvertti vai ekstrovertti. Sisään- vai ulospäin suuntautunut? Olen yleensä tullut siihen tulokseen, että minulla se vaihtelee tilanteen mukaan. Suuressa ihmisjoukossa en saa yleensä suutani auki. Kun taas pienemmissä ryhmissä voin puhua kuin viimeistä päivää. Mutta tämä ristiriitainen käyttäytyminen viittaa enemmän siihen, että olen introvertti. Noinhan introvertit toimivat: Suuressa joukossa ei puhuta, mutta esimerkiksi kahdenkesken hyvinkin vuolaasti.

Sosiaalisuus on nykyisin työelämässä hyvin tärkeää. Jopa niin tärkeää, että epäsosiaalisuutta hävetään. Uuden suomalaistutkimuksen mukaan sosiaaliset ihmiset tienaavat enemmän kuin epäsosiaallisemmat. Sosiaaliset alat on myös niitä parhaiten palkattuja. Juristit, lääkärit, eri alojen johtajat.

Nykyisin uralla eteneminen vaatii introvertilta ylimääräisiä ponnisteluja. Yleensä kuitenkin oma kunnianhimo ja halu edetä uralla antavat introvertille riittävän syyn esiintymisen harjoitteluun. Esiintymistä pitäisi minun mielestä opettaa jo opiskeluaikana. Esiintymistä voi harjoitella muun muassa näin:

1)Valmistaudu kunnolla työhaastatteluun.Kannattaa käydä mielessään läpi aiheita, joista varmasti tullaan kysymään. Työhaastattelussa ei kuitenkaan kannata esittää muuta mitä on. Koulutettu haastattelija osaa kyllä ottaa huomioon haastateltavan persoonallisuuden ja esiintymistilanteen jännittämisen vaikutuksen siihen.

2)Pakottaudu puhumaan.Introverteilla täytyy olla yleensä hyvin tärkeää sanottavaa ennen kun hän käyttää puheenvuoron esimerkiksi kokouksessa. Itseään voi välillä pakottaa puhumaan. Vaikka se olisi tuskallista. Hanki kokemusta. Ja vielä kerran kokemusta.

3)Hakeudu esiintymistilanteisiin. Paremmaksi esiintyjäksi voi harjoitella. Introvertin on karaistava itseään, ettei hän jää töissä alisuorittajaksi. Tähän tarvitaan kunnianhimoa. Esiintymiskykyä kehittää perusteellinen asiatieto ja riittävä valmistautuminen. On vain niin sanotusti noustava lauteille. Yleensä esiintymistilanteen jälkeen on hyvä olo. Minä uskalsin!

Hektinen työrytmi, jatkuvat muutokset ja verkostoituminen suosivat helposti ekstrovertteja. Introvertti tarvitsee työrauhaa. Hän tekee mielellään vaativia töitä yksin. Hän on yleensä vastuuntuntoinen, luotettava, analyyttinen, pitkäjänteinen, tarkka ja pohtiva. Paljon hyviä ominaisuuksia siis.

Introvertti voi helposti stressata painetilanteissa, joissa pitää tehdä nopeita päätöksiä. Koska hän on enemmän pohtijatyyppi.

Loppujen lopuksi työpaikalla tarvitaan erilaisia ihmisiä. Työt ei välttämättä luonnistu, jos kaikki työntekijät ovat ekstrovertteja. Kuka tekee tarkan ja perusteellisen pohjatyön? Siihen tarvitaan analyyttisia, pohtivia, pitkäjänteisiä introvertteja.

Olen tämän viikon somettomuus-lomalla. Melkein täysin. Postaukset tulee kuitenkin normaaliin tapaan joka päivä, mutta en pysty vastaamaan kommentteihin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.7.2018, kuvat Pixabay, Pexel

  

Pitääkö helteellä syödä suolaa?

Minä en osaa ottaa aurinkoa. Pitkästyttävää touhua. Eikä aurinko ole ihollekaan hyväksi. Silti nautin hellepäivistä. Lenkillä lihakset tuntuvat vertyneiltä, ja juokseminen on ihanaa. Vaikka hiki valuu. Voi keskittyä kokkaamaan lähinnä salaatteja ja muita keveitä ruokia. Tunnelma ihmisten kesken on rentoutunut ja leppeä. Kesällä suomalaiset uskaltavat kaivautua poteroistaan.

Ihminen menettää hien mukana vettä ja suoloja. Eli pitäisikö helteellä siis syödä suolaa?

THL:n tutkimuspäällikkö Iris Erlund on sitä mieltä, että ei. Suomalaiset saavat suolaa muutenkin liikaa. Tämä nostaa verenpainetta, vahingoittaa verisuonistoa, lisää sydän- ja aivoinfarktin riskiä. Uusimman tutkimuksen mukaa liika suola saattaa myös tuhota hyviä suolistobakteereja.

Jotta helteessä väsymys ja huono olo ei yllättäisi, kannattaa syödä edes pieniä välipaloja. Etenkin pienten lasten ja vanhuksien pitäisi syödä tasaisin välein.

Lasten pitää saada nestettä 1-1,5 litraa. Aikuisten 2-3 litraa. Tästä noin puolet voi saada ruoasta. Lapsille hyviä välipaloja ovat muun muassa hedelmät, marjat ja vihannekset.

Vanhukselle helle voi olla terveysriski. Helteessä ei kannattaisi puuhata liikaa. Pitäisi muistaa juoda riittävästi. Jos tulee todella huono olo, se pitää ottaa tosissaan. Jos muu ei auta. Kannattaa hakea ammattiapua.

Reipasta kahvin ja alkoholin juomista pitäisi vältellä helteillä, koska ne kuivattavat elimistöä.

Aion olla nyt viikon somettomuus-lomalla. Reissata. Blogin postaukset ilmestyy kuten ennenkin. Olen ajastanut ne. Nyt ei tarvitse kommentoida, koska en pysty niihin vastaamaan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.6.2018, kuvat Pixabay

Riitely puolison kanssa

Meillä riidellään harvoin, mutta sitäkin tulisemmin. Minä huudan. Mies huutaa. Minä alan paiskoa astioita seinään. Mies luippii karkuun. Pian hän tulee takaisin, ja sovimme riidan. Monien mielestä tämä on kehittymätöntä riitelyä. Niin on. Ei olla täydellisiä riitelynkään jalossa taidossa. Mutta minun mielestä on hyvä purkaa tunteensa. Vihastua. Ettei kielteiset tunteet varastoidu kehoon ja mieleen. Ja pahimmassa tapauksessa viha kääntyykin itseä vastaan. Masennuksen yksi syy on tämä vihan nieleskely ja lopulta sen kohdistuminen itseen.

Psykoterapeutti Anna Salmi antaa minulle ja miehelle sopivia vinkkejä. Jospa riitamme muuttuisivat aikuismaisemmiksi. Mutta toisaalta en pidä hymistelystä ja okeaoppisesta riitelystä. Tylsää. Kokeilen kuitenkin kiinnostuksen vuoksi näitä ohjeita. Jospa niistä olisi apua lukijoillekin.

1)Kuinka kumppanin saisi ymmärtämään tai edes kuuntelemaan, mitä yritän sanoa? Olisi tärkeää kuvata puolisolle oloaan ja kokemustaan niin, että hän ymmärtää sinun lähestyvän häntä rakentavasti. Ihmisen ei kuitenkaan kannata ohittaa pettymystään tai vihastumistaan. Peittää sitä vaikka tarpeettomaan, hermostuneeseen puuhasteluun. Esimerkiksi extempore-siivoamiseen. Koska näin välttelee kohtaamasta epämiellyttäviä tunteita. Ja itse asiassa etääntyy puolisostaan.

2)Miten onnistun puhumaan rakentavaan sävyyn, vaikka olen todella vihainen? Vaikka arvostaisit rehellisyyttä ja suoruutta, voit silti puhua asiallisesti. Jos kunnioitat reilua peliä. Ole itsekin valmis kuuntelemaan toista. Helposti vetäytyvän ihmisen kannattaisi opetella lähestymistä pakenemisen sijaa.

3)Millaisilla sanoilla kannattaisi aloittaa, ettei kuulostaisi hyökkäävältä? Kerro omista tunteistasi, toiveistasi, peloistakin. Lauseensa voi aloittaa vaikka näin: Olen surullinen, koska sinä olet niin paljon poissa kotoa. Ei kannata vain huutaa: Sinä olet liikaa poissa kotoa!

4)Entä jos ei päästä kopromissiin yrityksestä huolimatta? Hyväksy se, että puoliso kokee asioita eri tavalla kuin sinä. Jopa 70 prosenttia parisuhteen erimielisyyksistä on sellaisia, joita ei koskaan pystytä ratkaisemaan molempia miellyttävällä tavalla. Ihmisillä on erilaiset kokemusmaailmat ja tavoitteet.

5)Miksi kumppanin erilaisuutta on vaikea hyväksyä? Erilaisuus voi tuoda pintaan pettymystä. Ja jopa pelkoa hylkäämisestä. Helpotusta erillisyyteen tuo se. Että kokee olevansa kaikesta huolimatta  rakastettu ja tärkeä. Keskusteluista voi tulla hedelmällisiä, vaikka oltaisiin eri mieltä.

Ouh ja ai! Melkein unohtui sanoa, että ensi viikolla lomailemme. Postaukset tulevat silti normaalisti. Olen ajastanut postaukset kullekin päivälle. Jos jotakin huvittaa niitä lukea heinäkuisen kauneuden ja helteiden ohella. Nautitaan kesästä!

Lähteet: HyväTerveys 8/2017, kuvat omat

Päivän kotivaatteet ja vähän murhemieli

Murhemieli alkoi heti maanantaina. Meillä on 13-vuotias kissarouva Serefiina. Hänen kävelynsä on kahden viime vuoden aikana huonontunut. Serefiina töpöttelee. Ei halua hypätä korkealle. Ei pyydystä enää hiiriä. Hän lähinnä loikoilee auringossa ja nukkuu paljon. Vuosittaisissa rokotuksissa eläinlääkäri on sanonut, että hänellä on vain vanhuudenvaivoja.

   Serefiina ja Kille ovat aviopari. Välillä syntyy eripuraa. Sitten mökötellään.

Huonon liikkumisensa Serefiina on korvannut todella kovalla äänellään. Se kuuluu jopa yläkerrasta alakertaan asti. Hän on seurallinen ja juttelee maukumalla paljon. Tervehtii ja vaatii ruokaa, jota hän syö rutkasti.

Päivän kotivaatteena on Gudrum Sjödenin mekko, joka on mielestäni ihan nätti. Tykkään kovasti vihreästä väristä vaatteissa. Mutta ostin sen aikoinaan sovittamatta Helsingistä. Ikävä tapa minulla. En vaan jostakin syystä paljon sovittele vaatteita. Olisiko syynä minun ikuinen kiirus. Ajattelin ennen pukeutumistani siihen, että mekko on liian suuri ja väljä. Mutta kas, vähän lihoneena täytän sen hyvin. Rupesin ajattelemaan, että ehkä sitä voisi käyttää myös ihmisten ilmoilla.

Maanantaina eläinlääkäri tutki Serefiinan tarkkaan ja totesi, että Serefiinalla on paha nivelrikko molemmissa takajaloissa. Hän määräsi kuuden päivän lääkekuurin ja sanoi. Että jos kissalle ei ole siitä apua, hänet ehkä kannattaisi nukuttaa pois. Koska Serefiina ei voi enää elää kissalle lajiominaisesti: pyydystää hiiriä ja hypellä. Minä aloin siinä vaiheessa itkeä. Serefiinahan on vielä niin vireä henkisesti. Edelleen utelias ja puhelias.

Jossakin vaiheessa eläinlääkäri käytti sanaa eutanasia. Silloin minä räjähdin ja huusin: Eutanasia on ihmisen oma päätös ja halu hyvään kuolemaan. Se on aivan väärä sana Serefiinaa koskien! Ei eläin voi itse päättää. Että nyt haluan kuolla kivuttomasti. Ei hän osaa kertoa sellaista. Ja vaikka osaisi, hän ei halua kuolla. Koska on henkisesti niin virkeä. Ärisin eläinlääkärille, että vasta silloin - nimenomaan vasta silloin - Serefiina nukutetaan pois, kun hän ei pysty juuri ollenkaan kävelemään. Ei viikon tai kahden päästä. Vain minun kuolleen ruumiini yli.

                    Killellä on vähän linssiluteen vikaa.

Eläinlääkäri tuijotti minua pölmistyneenä. Varmaankin ajatteli, että raivohullu akka. Ensin itkee ja sitten huutaa kuin viimeistä päivää. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi, että sinä toki olet kissan omistaja. Sinä päätät. Minä kerron faktat. Voi hemmetti. Onko kissan eutanasia fakta? Pötypuhetta. Lähdin klinikalta pois sekavin, palavin ja surullisin mielin.

Serefiina syö lääkekuurinsa hyvin tabletit sekoitettuna ruokaan. Hän on alkanut kävellä paremmin. Miksi siis näitä lääkekuureja ei voisi toistaa esimerkiksi kuukauden välein? Lääkkeet on vain tulehduskipulääkkeitä. Ei opiaatteja.

Sadattelin ja kiroilin koko kotimatkan eläinlääkäriä. Vannotin miestäni siitä, että Serefiina nukutetaan pois vasta sitten. Kun jalat ei enää toimi. Mies oli myös surullinen. Ja pyysi pitämään pienempää ääntä. Eikä tuo kiroilu mitään auta.

                     Kirjatoukan kirjat kuukaudeksi.

Joku lukija varmasti ihmettelee, että menen sekaisin kissan voinnin takia. Mutta Serefiina on täysivaltainen perheenjäsen. Lisäksi olen erityisherkkä. Minulla on ollut jo aivan pienestä lapsesta lähtien lemmikkinä kissa. Olen niin eläinrakas, että olen kasvissyöjä. En voisi syödä eläimiä. Kavereitani.

Toinen murhe tuli myös maanantaina. Tytär ei päässyt opiskelemaan lääketiedettä Ouluun. Vaikka kuinka tunnollisesti luki pääsykokeisiin. Mutta Riikan lääketieteelliseen hän pääsi englanninkieliselle linjalle. Minä olisin silloin nuorena maailmanmatkaajana ollut tosi innostunut tuosta. Päästä Latvian rikkaaseen kulttuuriin. Onhan se suuri onni. Tytär oli siitä todella iloinen ja helpottunut. Kun on yläasteiästä alkaen halunnut opiskella lääketiedettä.

  

Mutta äiti vähän murehtii. Tytär on niin kaukana. Nähdään harvoin. Meillä kun on niin hyvä ja mukava olla yhdessä. Toinen tytär kaapattiin kesken Ypäjän hevostalouskoulun kesätöistä vakituiseksi suureen ja kansainväliseen talliin. Omistajat kuulemma hoitavat Ypäjä-puolen. Tytär valmistuisi joulukuussa. Talli sopii Ypäjän kanssa koulun loppuunkäymisestä oppisopimuksella. Nyt  vain 17-vuotiaalla tyttärellä on vakituinen työpaikka.

Ja meillä miehen kanssa pesä tyhjä. Kirpaisee. Kenelle minä sitten leivon herkkuja? No, ehkä mies voisi syödä ne. Toimittaa ikään kuin lapsen virkaa. Tuo oli kyllä ikävästi sanottu ukkosestani. Kaipa me yhdessä totutaan uuteen tilanteeseen. Vaihtoehdot vähissä.

Onneksi loppuviikko sujui ilman muita murheen aiheita.

Hyvää ja kaunista viikonloppua kaikille!