Elämää maalla 117.

 

Tiistaina se tapahtui. Katetrista tuli virtsaa, kun yksi liitoskohta melkein irtosi. Minulla olisi ollut eilen katetrin pallongin täyttö. Soitin hädissäni terveyskeskukseen ja sain ajan myös etuajassa tiistaiksi pallongin täyttöön.

Terveyskeskuksessa hoitaja ei tiennyt mitään kystofix-katetrista. Sanoi vain, että katetri ei ole voinut rikkoutua niin. Kyllä voi. Nyt joudun tarkastamaan katetria vielä enemmän kuin aikaisemmin. Katetrin vaihtaminen onnistuisi vain sairaalan kirurgisella osastolla, mutta en saanut siihen lähetettä. Olisi mieli tehnyt sanoa hoitajalle rumasti. Kyllähän minä näin, että se osa oli melkein irronnut, ja virtsaa tuli runsaasti. Sain vain ajan kahden viikon kuluttua pallongin täyttöön - niin mielivaltaista.

Olimme maanantaina ja keskiviikkona Helsingissä Paloheinässä, jonne on meiltä pitkä matka,  tyhjentämässä edesmenneen apen asuntoa. Mies on kahden viikon lomalla. Nyt on akan räiskällä alaselkä ja lonkat kipeänä niin paljon, että melkein konkkaan, kun kävelen. Olisiko minulla lonkissa alkava nivelrikko? Joudun tuon katetrin takia pakkaamaan kaiken jalat suorina. Kyykkyasento on kielletty.

Työmaa tuntuu melkein epätoivoiselta. Kirjahylly on edelleen melkein täynnä kirjoja. Mies maanantaina kuvasi niitä taas ja lähetti kuvat Finlandia-kirjalle. Ostotarjous oli aivan liian pieni, 300 euroa. Mutta he olisivat tulleet hakemaan kirjat, jos ne olisivat pahvilaatikossa ulko-oven edessä. Päädyttiin siihen, että pidetään kirjat, vaikka niitä on valtavasti. Olohuoneessa Lundia-hyllyssä kokonainen seinällinen. Samoin vierashuoneessa ja parvella melkein hyllylliset.

Eilen  tyhjensin keittiötä. Sielläkin tavaraa melkoisesti. Oli myös Arabian Arctica-sarja lautasia ja kahvikuppeja. Ne me jätimme miehen siskolle tai tyttärelleni. Miehen sisko ei ole halunnut kuin makuuhuoneen sängyn , sarjan vanhoja kaksivärisiä pikareita ja muutaman valaisimen, josta ainakin yksi on 1000 euron arvoinen ja nojatuolin ja rahin.

Minä löysin myös Arabian hyvin vanhoja ruoka- ja salaattilautasia. Koska kerään vanhaa Arabiaa, ne laitoin meille tulevaan laatikkoon. Löysin myös retro-uunivuoan. Vai sanotaanko niitä vintageksi? Keittiöstä meni paljon kierrätyskeskukseen ja metallinkeräykseen.

Kävin myös vaatteet läpi, osan kierrätyskeskukseen ja osan vaateroskiin. Vaatteitakin oli melkoisesti. Mies tyhjensi vierashuoneen kirja- ja mappihyllyä.

Mies sai viime sunnuntaina ystävien avulla pianon meille. Vanha piano meni ulkovarastoon. Nyt meillä on onneksi vain kaksi pianoa talossa.

Vierashuoneessa oli myös yksi hyvin vanha lipasto. Sen me aiomme tuoda kotiin ruman lehdenkeräys-koriste-esine pöydän tilalle. Lipastossa on hyllyjä, joihin panna lehtiä.

Mies ja tyttäreni menevät sinne sunnuntaina kantamaan sängyt ja patjat makuu- ja vierashuoneesta sekä parvelta. Minä en voi kantaa tämän hemmetin katetrin takia. Mies vie parisängyn ja patjat siskolleen Haminaan. Siskolla ei ole autokorttia.

Tuntuu jotenkin oudolta tyhjentää asuntoa - haikealtakin. Asunnon tyhjentämisessä ja siivoamisessa menee varmaan kauan. Minä olen liian kärsimätön ja pakkaan nopeasti. Mies taas hidas. Täydennämme toisiamme.

Krassit ovat taimettuneet nopeasti. Ihana katsoa kauniita, vaaleanvihreitä pikkutaimia. Joka ilta teen kierroksen ulkona puutarhassa. Huomasin, että kolmessa isossa ruukussa ei kasva mitään. Olen taas kärsimättömänä pitänyt vauhtia kylvämisessä ja unohtanut kylvää ne. Tänään kylvän niihin ruusupapua, joka on vaatimaton ja itää nopeasti, jos papuja liottaa yön yli vedessä. Olin myös leikata napsauttanut yhden kärhön melkein ruukun tasolle. En ymmärrä ja muista - miksi.

Alkukesä on ihanaa aikaa. Vaaleanvihreys. Ilmassa syreenin ja pihjalan tuoksua. Melkein huumaannun. Täällä kukki vasta nyt kielotkin. Ah, niiden tuoksu. Olen tuoksuihminen. Minulla on paljon parfyymeja. Suihkuttelen itseni melkein joka päivä. Kaikki tuoksut eivät ole luonnonkosmetiikkaa, mutta tässä asiassa annan periksi.

Kuvassa vain pienen pieni osa kirjoista, jotka tyhjensimme muovilaatikoista.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Voiko parisuhteessa ihastua toisiin?

Parisuhteen ulkopuolinen ihastus ei usein uhkaa suhdetta vaan voi tehdä sille jotakin hyvää. Hälytysmerkit tuovat esiin, milloin ihastus on lipsumassa haitalliseksi.

Kumppani vaikuttaa yllättävän innokaalta, kun hän esimerkiksi puhuu viehättävästä työkaveristaan. Tarkoittaako tämä etten riitä?

Parisuhteen ulkopuoliset ihastukset saattavat herättää kipeitä tunteita. Usein ihastuminen ei kerro suhteesta mitään.

Toiseen ihastuminen on parisuhteessa usein tabu.

Kun suhteessa sovittuvia rajoja ei ylitetä, ihastumisen tunne ei ole asiantuntijoiden mukaan vaarallista. Sen energia voi näkyä myös omassakin suhteessa.

Jos ihastumista tarkastelee uteliaasti, se voi myös paljastaa, mitä elämästä tai suhteesta puuttuu.

Ihastumisesta ei kannata tehdä suurta draamaa. Paremmin voisi tutkia, miksi joku toinen ihminen tuntuu ihanalta. Saako ihastuksesta jotakin, mitä voisi haluta lisää parisuhteessakin - vaikkapa huomiota tai keskittynyttä kuuntelua?

On kuitenkin täysin ymmärrettävää, ettei monissa suhteissa haluta tehdä niin. Kumppanin ihastuminen voi herättää suhteen toisessa osapuolessa turvattomuutta esimerkiksi aiempien huonojen kokemustan takia. Se voi johtaa menettämisen pelkoon. Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä.

Ihastuminen voi olla jotakin ihanaa, josta voi nähdä päiväunia. Ihastuminen kohdistuu usein itse luomaan mielikuvaan toisesta ihmisestä - fantasiaan, johon voi heijastella vapaasti omia toiveitaan.

Ihastumisen hälytysmerkki on se, että ihastus alkaa viemään liikaa ajatuksista. Tällöin tilanteeseen kannattaa havahtua.

Sama pätee silloin, jos huomaa hakeutuvansa jatkuvasti ihastuksen seuraan ja ruokkivansa tilanteen etenemistä.

Varoitusmerkki on vertaaminen. Ajatuksiaan kannattaisi kyseenalaistaa, jos alkaa ajatella, että kumppanin kanssa pitää vain riidellä kotitöistä, kun taas ihastuksen kanssa olisi pelkkää henkeviä keskusteluja.

Vertailu ei kuitenkaan asiantuntijoiden mukaan kannata. Tämän sijaan ihastuminen voi herätellä huomaamaan senkin, mikä omassa suhteessa on edelleen arvokasta.

Ihastukset voivat tulla ja mennä, mutta parisuhteessa toinen valitaan uudestaan ja uudestaan - vaikka maailmassa olisi monenlaisia mahdollisuuksia.

Lähteet: Helsingin Sanomat16.5.2026, kuvat omat

Onko viidenkympin kriisi todellinen?

Minulla ei ole ollut kolmen-, neljän-, eikä viidenkympinkriisejä. Viisikymppisenä koin olevani melko "nuori". Nyt kuusikymppiä täytettyäni tunnen jonkinlaista kriisiä. Minulle on alkanut tulla entistä enemmän sairauksia. Päivän puutarhatyöt tuo seuraavana päivänä kipeät lihakset. Näin ei ollut aikaisemmin. Olin vetreä ja melko lihaksikas, kiitos kuntosalin. Nyt en ole saanut käydä kuntosalilla.

Tässä kliseiset  viidenkympin merkit miehellä. Kallis  vene, moottoripyörä, avioero ehkä sydänkohtaus.

Viidenkympin kriisi pitää monilla paikkansa, mutta samalla se on normaali elämänvaiheeseen liittyvä ilmiö, vahvistaa psykologi Ville Ojanen, 52. Elämän voi kriisiyttää se, että useilla on viidenkympin korvilla paljon muutoksia elämässä.

Lapset lähtevät kotoa. Monet käyvät läpi parisuhteen merkitystä. Nyt saattaa olla viimeisiä hetkiä vaihtaa työpaikkaa tai kokeilla toista alaa. Omat vanhemmat ikääntyvät. Keho rapistuu.

Viisikymppinen on jo siirtymässä kolmannen iän vyöhykkeelle, johon voi liittyä murroskohta eläköitymisen lähetessä.

Neljäs ikä alkaa ikääntyneenä, kun vanhuus sairastuttaa kropan ja arki alkaa vaatia apua.

"Nykyään kolmannen iän merkitys on kasvanut, koska ihmiset elävät kauemmin. Viisikymppisen on vielä mahdollista elää 35-40 vuotta."

Nyky viisikymppiset ovat vielä sitä sukupolvea, jotka ovat tottuneet juomaan pippaloissa reippaasti ja käymään nurkan takana tupakalla.

Viisikymppisenä ihminen havahtuu ehkä ensimmäistä kertaa kuolevaisuuteensa, ja siihen, että elämää on enemmän takana kuin edessä. Samaan aikaan voi tulla mieleen, että nyt jos koskaan kannattaa toteuttaa suuret haaveensa. 

Ojanen ei toivo, että elämän murrosvaiheista puhutaan pelkästään kepeään sävyyn. Asia on aika vakavakin.

Ihmisen elämänkaareen kuuluu useita vaiheita, joissa joutuu kohtaamaan itsensä ja tapansa olla tässä maailmassa."Moni ohittaa kriisit ja yrittää vaan selviytyä, toiset käyvät läpi syviä prosesseja. Tämä on tärkeä ja inhimillinen asia, joka koskettaa meitä jokaista omalla tavallaan jossain vaiheessa."

Ojasen mukaan yhteiskunta usein medikalisoi kriisit, vaikka pitäisi suhtautua kannattelevasti. Medikakalisointi tarkoittaa, että tunteet  lääketieteellistetään  eli normaalista tunteesta tehdään epänormaali.

"Me elämme hyvin yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa laajempaan yhteisöön kuuluminen on usein hatarampaa kuin mikä olisi ihmiselle hyväksi. Myös työyhteisöt ovat etätyön seurauksena yhä ohuempia."

"Elämän haastavat jaksot pitäisi nähdä vaiheina, joilla on syynsä ja merkityksensä osana jaettua ihmisyyttä. Tarvitaan aitoja kohtaamisia ja kuulluksi tulemista, sekä kykyä pysähtyä kriisin äärelle."

Hengellisyydellä, taiteella ja kulttuurilla on taloutta ja teknologiaa korostavassa maailmassa tärkeä rooli. "Aikamme näkee ihmiset mekaanisina koneiston osina ja erityisesti kuluttajina, joiden intresseinä ovat lähinnä menestys, raha ja ja ulkoa määritellyt puitteet elämälle. Tärkein arvo yhteiskunnassa kuitenkin syntyy rahatalouden ulkopuolella, ihmisten välillä."

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.5.2026, kuvat omat

Elämää maalla 116.

Nyt siinä kävi näin, että poltin hapanjuurileipäni. Nukahdin kesken kaiken. Nukahdin, kun ne olivat paistumassa. Ei mikään ihme tuo nukahtaminen,  nukahdan illalla esimerkiksi Yle Areenaa katsoessani noin kello kymmenen. Aamulla tietsikka on toisella puolella sänkyä. Näin ei käy kirjan kanssa. Tästä lähtien, jos leipominen menee myöhään, pistän kellon soimaan.

Jotenkin havahduin yöllä hirveän hajun takia. Menin keittiöön ja tajusin, että leivät ovat uunissa. Äkkiä pois.  Ovi selkosen selälleen. Leivät olivat aivan mustia.  Yhä meillä kotona haisee tuo kitku ja katku.

Harmitti -  harmitti saakelisti. Leivän tekeminen on monimutkaista. Karkeasti sanotusti: Leivän juuri pitää ruokkia illalla. Ruokkimisessa laitetaan juureen jauhoja ja vettä. Aamulla se ruokitaan taas. Juuret purkeissa pitää kohota melkein kaksinkertaisiksi.

Kun juuri on turvonnut, tehdään taikina.Se vain sekoitetaan. Sitten autolyysi  tunniksi. Tunnin jälkeen se on hupsista rallaa muuttunut kiinteämmäksi. Sitten taittelut vähintään kolme kertaa ja leivän kohotusaika alkaa. Taikina kohoaa noin 3-5 tuntia. Taittelut tehdään niin, että leipää nostetaan palasina, jotka eivät saa repeytyä, ylöspäin etusormen ja peukalon avulla. Myös vettä voi käyttää tässä käden kasteluun. Tuota taittelua on vaikea selittää.

Taittelut pitäisi tehdä kolme kertaa kohotuksen alussa. Sitten minä muotoilen leivän. Pitää taas kohottaa 1-2 tuntia. Leivän pitää olla muovipussissa kohotuksesta alkaen. Sitten uuniin, johon laitan kiehuvaa vettä esimerkiksi foliovuoissa ja heitän löylyt. Leipää voi maistella tunnin odotuksen jälkeen, sillä siitä haihtuu vielä nestettä. Myös maku syvenee. Samoin kuoren rakenne.Sitten herkuttelemaan. Vaikka epäonnistuin leivät teossa, aion vielä tällä viikolla leipoa saaristolaisleipää.

Anteeksi, että jaarittelin näin  pitkään hapajuurileivonnasta, mutta se on nykyisin intohimoni - kuten puutarhatyöt. Sain kylvettyä krassit ruukkuihin. Ruukkuja on jumalaton määrä. Istutin kelloköynnökset ja keijunmekot. Istutin myös kaksi uutta kärhöä. Lisäksi istutin kesäkukat ja mausteyrtit. Olin aivan raato tuon jälkeen, koska katetria piti valvoa, eikä saa olla kyykyssä. Sen takia selkä tuli kipeäksi, kun kumarruin jalat suorina. Nyt odotan innolla krassien itämistä ja toivon, että muut  köynnöskukat selviävät uuden ilma-alan johdosta. Voi, kesän ihanuutta!

Minä olen kirjoittanut kaunokirjallista käsikirjoitusta neljä vuotta. Suru tytön kuolemasta vei kaksi vuotta ennen kuin pystyin taas kirjoittamaan. Kirjoitan autofiktiota. Usein illalla tai yöllä, kun en vain tupsahda nukkumaan. Kyllä tämänlainen kirjoittaminen on haastavaa. Mutta myös piristävää, kun näkee, mitä on saanut aikaan.

Menin viimein tietsikan myyneen Veikon koneeseen saadakseni apua kuvien siirtämisestä tietokoneelle. Atte palveli toista asiakasta. Piru vie! Hän on paras opettamaan. Toinen nuori mies näytti prosessin nopeasti. Pyysin häntä hidastamaan, jotta ymmärtäisin ja oppisin kuvien siirtämisen, joka on tuon myyjän mukaankin liian monimutkaista. Kotiin päästyäni en muistanut mitään. Ehkä alkava muistisairaus.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kourallinen herkkuja jokaisena päivänä

 

Esimerkiksi kaikki kielletty kiinnostaa lasta, sanoo ravitsemusterapeutti Mari Aalto. Tämän vuoksi herkuista pitäisi tehdä yhtä neutraali asia kuin aamupalasta.

Nyrkkisääntö on, että aterian jälkeen pitää ottaa jälkiruoka. Se voi olla muun muassa, mitä kulloinkin tekee mieli ja mitä kaapista löytyy: esimerkiksi pari keksiä, rivi suklaata tai jäätelöpuikko. Sopiva määrä on se, mikä mahtuu omaan kouraan.

Jälkiruoka päivässä auttaa siinä, että suhde ruokaan ja herkutteluun muuttuu mahdollisemman neutraaliksi ja terveeksi eikä hallitse mieltä.

 

Monesti juuri kielletyt asiat kiehtovat, joten kun jälkiruoan sallii, mielenkiinto häviää, eikä sitä välttämättä tee enää edes mieli.

On tärkeää muistaa, että jälkiruoka on yksi osa ateriarytmiä, johon kuuluu yleensä aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Syömisen hallinta toimii silloin, kun nälkää ei pääse kasvattamaan liian suureksi. Ateriavälin täytyisi pysyä noin kolmessa tunnissa. Kun aterioita jättää väliin, mieliteot paisuvat pintaan.

Jokaisen perheenjäsenen tulee noudattaa samoja sääntöjä eli myös vanhemmat syövät jälkiruokaa oman kourallisen verran. Lapset ottavat vanhempien ruokailutottumuksista hyvin vahvasti mallia. Monet syömishäiriöpotilaat kertovat, että lapsena heidän vanhempansa eivät koskaan syöneet herkkuja. Vasta myöhemmin on selvinnyt, että herkut kaivettiin esiin vasta lasten nukkuessa. Kun herkut ovat olleet kokonaan kiellettyjä, lapsi on oppinut syömään niitä itsekin salaa.

Karkkipäivää ei tarvitse lopettaa, mutta ajan myötä karkit todennäköisesti kiinnostavat vähemmän. Rajat herkuille on silti hyvä määritellä ja pitää niistä kiinni. Jälkiruoka ei kuulu aamu- ja iltapalalle ja  lounaalle vaan se syödään päivällisen jälkeen.

Jälkiruoka kannattaisi ottaa mukaan aterialle heti kun lapsi kiinnostuu herkuista. Jos hyvä pohja ruokasuhteelle rakennetaan jo lapsena, se säilyy koko elämän.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.9.2024, kuvat Pexels

Syitä nauruun

 

1) Nauru rentouttaa lihaksia. Stressi voi tuntua sekä mielessä että kehossa. Se jäykistää lihakset. Nauru rentouttaa koko kehon. Lihaksia rentouttava vaikutus kestää noin 45 minuuttia.

2) Nauru on hyvää kapinaa. Ääneen nauraminen on ollut pitkään hyvien tapojen vastaista. Etenkään sota-aikana ei ollut suotavaa, että lapsetkaan nauroivat.

3)Nauraminen vapauttaa kehossa endorfiineja. Tämä tuottaa mielihyvää, ja saa ajatukset keskittymään muuhun kuin mielessä pyöriviin murheisiin. Endorfiini helpottaa myös kipua.

4)Vahingonilo on ikävää, ja sepä jopa naurattaa. Samoin selän takana nauraminen on huono tapa.

Lähteet: Referaatti Kauneus&Terveys 14/2021, kuvat Pexels

Elämää maalla 114.

Ei ole ollut mukava viikko. Pelkään niin virtsarakontulehdusta. Keskiviikkona kirveli pissatessa - ajattelin että se saakeli taas. Join päivän aikana pullollisen karpalomehua ja paljon vettä. Eilen tuntui paremmalta. Mutta edelleen juon paljon mehua ja vettä. Karpalomehua olen juonut jo aikaisemmin päivittäin koko tämän  virtsaummen ja tulehdusten pelossa. Jos tulee virtsarakontulehdus, en ehkä voi pissata ilman katetria. Nyt olen jo muutaman viikon pissannut normaalisti. Siitä olen onnellinen. Olen ajatellut, että pyytäisin katetrin poistoa puolessa välissä kesäkuuta. Silloin  en enää pelkäisi sitä, ettei pissaa tulisikaan.

Nyt perjantaina on katetrin pallongien ilmaus. Pallongit pitävät katetria paikoillaan. Se on nopea toimenpide, ja tehdään vatsan reiästä. Reikä tulehtui, mutta desinfioin ja suihkuttelin sitä paljon, ja märkiminen loppui.

Olen alkanut karaista köynnöskukkiani. Ne ovat päivän ulkona. En meinannut saada kelloköynnöksen taimia irti toisistaan. Ne olivat takertuneet toisiinsa kärhöjen avulla. Yksi niistä kärsi niin, että kuoli. Mutta niitä on enemmän kuin tarpeeksi. Odotan niin, niin paljon, että voisin istuttaa ne ruukkuihin. Katetrin reikää toki pitää varoa, ettei se kärsisi. Mutta vältän kyykkyasentoa.

En ole käynyt tämän katetrihomman takia kuntosalilla puoleen vuoteen - ja sen huomaa. Olen menettänyt lihasmassaa, eikä voimia ole niin paljon kuin aikaisemmin. Suorastaan rakastan käydä kuntosalilla. Jospa taas kesällä, kun katetri olisi pois.

Päädyin siihen, että keittiössä on liikaa roinaa. Kirpputori meininkiä. Mies siivoaa yhtä ulkorakennuksen huonetta, että sinne mahtuisi piano. Jo meidän kolmas. Hän on vienyt tavaraa kaatopaikalle. Niinpä yhteen kuormaan laitoin kolme ompelukonetta. Ihastuin aikoinaan niiden laukkuihin. Oli laukunkeräilykausi. Luovuin myös geologin ja kotisairaanhoitajan vanhoista laukuista. Voi sitä lian määrää niiden alla, koska en ole laiskana niitä siirrellyt imuroidessa ja moppaamisessa.

Likaa yritin aluksi poistaa luonnon pesuaineella ja juuriharjalla. Ei tehonnut. Sitten luovuin periaatteestani käyttää vain luonnon puhdistusainetta. Ruiskutin tavallista pesuainetta ja annoin vaikuttaa. Sitten pata-patalla hinkkaus, ja lika lähti pois. Operaatioon meni tunti.

Kille-kissi on herättänyt minut täsmällisesti tällä viikolla aamukuudelta hurjalla maunnalla. Kaipaa seuraa. Sitten silittelyä. Ennen hän tykkäsi mahan rapsuttelusta. Nyt ei anna tehdä sitä lainkaan. Työntää tassullaan käden pois. Pelkään, että hänellä on siellä kasvain - onhan Kille jo 17-vuotias. Viemme hänet eläinlääkärille piakkoin.

Silittely vie ehkä kipua pois. Kille nukkuu miltei kaiket päivät. Välillä kun puuhaan keittiössä, hän tulee pöydälle seuraamaan sitä. Näin on miltei aina. Hän tahtoo olla mukana tai pitää itseään jonkinlaisena pomona. Killellä on onneksi vielä edelleen tosi hyvä ruokahalu.

Teki tosiaan hyvää käydä yhden ystävän kanssa kahvilla. Aluksi keskusteltiin hänen vaivoista, lähinnä nivelrikosta,ja sitten minun. Sain purettua tympeää oloani, mutta varoin väsyttämästä häntä liikaa. Kaikella on rajansa.

Olen leiponut tällä viikolla paljon. Kaksi kertaa hapanjuurileipää, korvapuusteja ja kuvassa olevan sitruunakakun.

Hyvää viikonloppua kaikille!

.