Elämää maalla 100.

 

Taas viikko on hurahtanut nopeasti, ja olen kuntosaleillut kovasti. Kuinka nautinkaan siitä. Olin viime viikonlopun ja maanantain ystäväni luona Mikkelissä. Häntä ahdisti niin paljon, että hän kaipasi jotakin ihmistä lähelleen. Lopulta ahdistus loppui.

Eilen oli diabeteshoitajan vastaanotto. Hän mittasi pitkän verensokerin ja se oli viitearvojen sisällä, vaikka oli herkkupäivä tiistaina. Söin  karpalo-kinuskijäätelöä purkin, salmiakkia ja vähän suklaata - olin ihan ähkyssä. Hoitaja tutki jalat ja ne olivat hyvässä kunnossa. Sain Saaren Taialta lahjaksi käsi- ja kynsiöljyn, koska ostin superseerumin. Käytän sitä jalkapohjiin ja se imeytyy yllättävän nopeasti.

Saaren Taian superseerumi maksaa sata euroa ja vähän yli. Minusta se on paljon. Seerumin  luvataan vähentävän ryppyjä 30 prosenttia. Olen huomannut alkavien suunpielessä olevien sulkeiden vähän silottuneen. Samoin suupielestä alaspäin murheryppyjen. Mutta kummatkaan rypyt eivät silottuneet merkittävästi. Ehkä tilaan tuotetta lisää, kun nykyinen purkki loppuu. Seeerumi ei ole riittoisaa.

Kerroin jo aikaisemmin, kun täytin 60 vuotta, sain pienen kriisin ja ostelin monta seerumia. Ehkä väliin voisin käyttää Muru Murun C-vitamiiniseerumia tai Frantsilan peat&roseseerumia tai Evolven Bio-retinol+C Boosterseerumia. Nämä ovat ne seerumit, mitä hädissäni ostin - mutta unohdin ostaa kasvovoiteita. Niitä pitää siis vielä ostaa.

Kampaamossa leikattiin, värjättiin kuparia ja kullanvaaleita raitoja hiuksiin, värjättiin etuhiuksissa oleva vaalea palkki uudestaan ja nypittiin kulmakarvat ja hillitysti värjättiin. Olin tyytyväinen lopputulokseen.

Edellisessä kampaamossa oli kuusi tuolia ja kauhea melu, kun naiset kälättivät. Kampaaja oli hyvä. Jokaisella kerralla oli sama kampaaja.

Virtsaaminen on edelleen vaikeaa. Vain aamulla tulee paljon virtsaa itsestään - varmaan myös edellispäiväiset. Muuten päivällä ja illalla joudun tiristämään - mutta en halua katetria!

Onnistuin siirtämään kuvia kännykästä koneeseen. Se oli melko holtitonta näpräämistä. Nyt en muista - miten sen tein. Pitää taas yrittää. Ei nyt ainakaan tarvitse viedä konetta ja kännykkää kauppaan, josta ne ostin. Pyytäisin myyjä Attea neuvomaan. Hän ei neuvo liian nopeasti ja kirjoittaa ylös, miten siinä toimitaan.

Tilasin jo köynnöskukkien siemenet. Toivottavasti Tokmannilla on kylvö- tai taimimultaa, muuten pitää lähteä Mikkelin Hankkijaan niitä ostamaan. Olen aivan innoissani kylvöstä, pienistä vaaleanvihreiden taimien noususta ja kasvamisesta.

Mieheni isä kuoli. Hän sairasti Alzheimerin tautia. Tauti eteni ihmeen nopeasti , ja apen kuolema tuli yllätyksenä. Itkin mieheni kainalossa. Appi oli hauska ja monipuolinen mies. Hautajaiset on viikon päästä. Ollaan sovittu miehen siskon kanssa, mitä ruokaa tehdään. Miehen sisko haluaa tehdä täytekakun. Minä lohikeittoa ja kaksi kuivakakkua. Ehkä teen myös hapanjuurileipää, reissumimmejä. Minun piti tilata lähes musta mekko. Nyt kokoa XL, koska olen lihonut, eikä entiset mustat mekot sopineet päälle.

Olin tosi iloinen, että Monika Fagerholm voitti jo toisen kerran Runebergin palkinnon. Hän on jo voittanut muistaakseni kaksi kertaa Finlandian. Pidän hänen kirjoistaan. Hänen voittajakirja oli nimeltään Eristystila/ kapinoivia naisia.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Masennusoireet keski-iässä voivat ennustaa dementiaa

 

Masennuksen keski-iässä on huomattu lisäävän muistisairauden riskiä myöhemmällä iällä. Tähän liittyy tuoreen tutkimuksen mukaan tiettyjä oireita, jotka ennustavat dementian puhkeamista.

Näitä oireita ovat itseluottamuksen menetys, vaikeus tarttua ongelmiin, keskittymisvaikeudet, lisääntynyt henkinen kireys, tyytymättömyys omiin suorituksiin ja kiintymyksen tunteiden väheneminen.

Tarkemmin dementian riskiä lisäsivät oireista itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin. 

"Masennus voi näkyä hyvin eri tavoin. Halusimme siksi selvittää, mitkä oireet oikeasti ennustivat dementian riskiä", sanoo professori Mika Kivimäki Helsingin yliopistosta.

"Samoja oireita on monella, mutta kaikkien ei kannata hermostua", Kivimäki rauhoittelee.

"Kuuden oireen yhteys ei ollut kovin voimakas, ja suurin osa näistä oireista raportoinneista ei sairastunut. Silti yhteyttä eivät selitä perimä, tutkimuksen alkutilanteen elintavat tai sydämen tai aineenvaihdunnan sairaudet", Kivimäki sanoo.

Miksi sitten itseluottamuksen menetys ja ongelmien ratkaisun vaikeus erityisesti lisäsivät muistisairauden riskiä?

Yksi selitys saattaa ollaa se, että ne vähentävät ihmisen sosiaalisuutta ja henkisten virikkeiden hakemista.

Muistisairaus kehittyy vuosien mittaan. Tutkimuksen vahvuutena onkin laajan ihmisjoukon (5800 henkilöä) 25 vuoden seuranta. Tutkimuksen alussa koehenkilöt olivat keskimäärin 55-vuotiaita. Heillä ei ollut vielä muistisairautta.

Keski-iässä masentuneilla oli 27 prosenttia suurempi riski sairastua myöhemmin muistisairauteen, jos heillä oli useita masennuksen oireita.

Masennuksen oireista - erityisesti itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin - moni muu ei näytä liittyvän dementian riskiin, kuten unihäiriöt, itsemurhaan viittaavat ajatukset tai synkkyys.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.12.2025, kuvat omat

Ihmisellä on kahdet rajat

 

Nykyisin puhutaan paljon ihmisen rajoista. Vetämällä toisille rajat suojellaan itseä. Tämä on siis tuttu ihmisuhdeneuvo, ja hyvästä syystä. Vaikka rajoja ei voi konkreettisesti nähdä, ne ovat ihmismielelle samanlainen tärkeä suoja kuin iho on keholle. Tällä tavalla rajojen merkityksen tiivistää psykologi Iida Mäkikallio.

Monelle ihmiselle voi tulla kuitenkin yllätyksenä, että ihmisellä on yksien rajojen sijaan kahdet erilaiset rajat. Niin sanotut suojelevat rajat torjuvat muiden liikaa vaikutusta omaan elämään. Kun suojelevat  rajat ovat hyvällä tolalla, pystyy esimerkiksi kieltäytymään kohtuuttomista pyynnöistä.

Ihmisellä on kuitenkin myös vähemmän tunnetut rajat: hillitsevät rajat. Tämä tarkoittaa arkikielellä suunnilleen samaa asiaa kuin itsehillintä.Kun molemmat rajat ovat kunnossa, ihmisen psyykkinen hyvinvointi ja ihmissuhteet voivat hyvin.

Vähemmän tunnettujen hillitsevien rajojen ongelmat tarkoittavat, että ihmisellä on pulmia antaa itsestään sopivasti toisille. Hän voi antaa liian vähän tai liikaa.

Vahvat hillitsevät rajat saavat ihmisen sulkeutumaan itseensä. Itsehillintä on liiallista tilanteisiin nähden. Ihminen ei muun muassa pysty avautumaan edes ystävilleen.

Liian löyhät hillitsevät rajat taas tarkoittavat varsin vähäistä itsehillintää. Tällainen ihminen rikkoo muiden rajoja esimerkiksi syyllistämällä, neuvomalla tai kontroimalla ylenpalttisesti toisia.

Mäkikallion mielestä hyvä rajat voi tunnistaa varsin arkisesta asiasta: rentoutuneesta olotilasta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.1.2026, kuvat omat

Elämää maalla 99.

 

Kirjoitan tätä liian paljon nukkuneena. Nukuin viime yönä reilut kymmenen tuntia. On hieman outo olo. Reissumimmi (reissumies) taikina on kohoamassa. Taas vaihteeksi.

Kuulumisia virtsaummesta. Se on mennyt parempaan suuntaan. Yhden kerran minun piti käydä terveyskeskuksessa katetroitavana. Virtsaa tulee liruina, ja on oltava tunti pytyllä. Mutta en halua katetria viime vuoden kokemuksista johtuen. Sen kanssa pitää olla niin varovainen, eikä saa käydä kuntosalilla tai nostaa jotain raskasta.

Sanon suoraan, että katetri on vittumainen asia. Viime vuonna minulla oli katetri reilut viisi kuukautta. Sain sen virtsarakon tulehdusten ja keuhkokuumeen takia.

En tajunnut mennä lääkäriin, ja saada antibiootteja, koska luotin karpalomehuun. Yksi päivä oli kuumetta 38,3 astetta. Ajattelin sen olevan jonkunlainen kohtaus.

Seuraavana päivänä menin lenkille ja kaaduin kolme kertaa ojaan. Sitten menin päivystykseen, kun säikähdin noita kaatumisia. Pääsin neurologiselle osastolle. Siellä mitattiin kuume ja se oli muistaakseni 39,7 astetta ja serppi oli yli 200. Jouduin keuhkokuviin ja todettiin, että osassa keuhkoja on jotakin tummaa. Alettiin siis hoitaa keuhkokuumeena. Olin sairaalassa kaksi viikkoa, eikä virtsaa tullut, ja asennettiin katetri.

Olen miettinyt psykologista syytä virtsaumpeen, koska virtsatiehyeet tähystettiin, eikä löydetty mitään. Yhtäkkiä kuluneella viikolla muistin, että tyttäreni kuoli tammikuussa viisi vuotta sitten. Viime vuonnakin virtsaumpi alkoi tammikuussa. Onko niin, että kun en saa virtsaa tulemaan, raskas ja tuskainen suru ei pääse minusta pois? En ole työstänyt sitä tarpeeksi.

Minusta on tuntunut, että tuskaisin suru on loppunut - ja olen oppinut elämään surun kanssa, vaikka tuntuu myös, että tyttäreni kuoli vain äskeittäin.

Vai olenko vain edelleen hyvin, hyvin surullinen? Virtasumpea on ollut vaikea ymmärtää psykologisesti - mutta siis yksi idea on. Ja se tuntuu jotenkin oikealta. 

Ei ole huvittanut käydä kävelyilläkään. Kuntosalilla olen käynyt, koska olen niin himona siihen. Olen sepittänyt itselleni, että en kävele, koska on liian paljon pakkasta - se on täysi vale. Olen tottunut pakkasiin, koska olen niin pohjoisesta ja oikeasti tykkään niistä. Mies on houkutellut kävelemään hänen kanssaan, mutta myös raskas virtsarakko tuntuu pystyssä ollessa ja erityisesti kävelyillä pahalta. Makuuasennossa se ei vaivaa niin paljon. Olen käynyt vain yhdellä kävelylenkillä.

Mutta en osaa vain maata. Eilen siivosin ja olen ollut kotihommissa muutenkin pystyssä. Olen leiponut paljon: pullaa, hapanjuuri maalaisleipää ja kääretorttua. Niitä on riittänyt pakasteeseenkin. Mutta olen herkutellut myös muutenkin paljon. Irtokarkkeja, jäätelöä ja tummaa suklaata.

Menneelläkin viikolla on pitänyt lämmittää paljon. Illalla on ollut liian lämmintä, mutta en pidä kylmistä aamuista. Siksi oikeasti lämmitän liikaakin.  Olen sisällä vilukissa.

Minut saa sänkyyn vain katsomaan Netflixiltä The Good doktor-sarjaa. Pidän sairaalasarjoista. Päähenkilö on autisti, mutta erittäin hyvä kirurgi. Sarja on hyvin mielenkiintoinen ja sitä on seitsemän kautta. Olen monesti nukahtanut kesken sarjan, ja seuraavana iltana on ollut löydettyä kohta mihin jäin. Kaikenlainen hömppä on hyvää unilääkettä. Eilen menin nukkumaan jo yhdeksältä ja nukahdin sarjaan.

En ole lukenut menneellä viikolla yhtään - poden siitä huonoa omatuntoa. Mutta kun vain ei kiinnosta. Ehtiihän sitä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ensimmäinen kuva Salmelan kesänäyttelystä.

Rakkauden kielestä

Meillä minä osoitan rakkautta muun muassa hapanjuuri reissumimmien (reissumiesten) leipomisella, koska mies tykkää niistä. Samoten hän tykkää unelmatortusta, ja leivon sitä silloin tällöin. Laitan ruokaa miehelleni ja siivoan. Arjessa myös pikainen suukko ja halaus ovat rakkauden kieltämme. On toki monia muitakin tapoja - muun muassa syli, kainalo ja intiimielämä.

Mies osoittaa minulle rakkautta antamalla auton käyttöön, viemällä kaikki jätteet ja paljon muuta käytännöllistä. Mies myös harrastaa pitkiä keskusteluja, joita minä pidän myös rakkauden kielenä.

Väestöliiton asiantuntija, pari- ja perhepsykoterapeutti Riina Nissinen kertoo, että yleisesti tunnistetaan viisi tapaa, joilla osoitetaan rakkautta ja välittämistä.

Näitä ovat: myönteiset sanat, kahdenkeskinen aika, rakkauden lahjat, lempeät palvelukset ja fyysinen kosketus.

Teorian on alun perin luonut kirjailija ja pariterapeutti Gary Chapman, joka kutsuu tapoja rakkauden kieliksi.

"Omia ja läheisten rakkauden kieliä kannattaa kuulostella. Kun oppii tunnistamaan, millaiset tavat ja teot toinen kokee välittämisenä, osaa kohdata hänet huomioivasti. Yhtä tärkeää on kertoa muille, millainen huomioiminen itsestä tuntuu hyvältä", Nissinen sanoo.

Nissisellä on itselläänkin kokemusta asiasta. Hän kertoo odottaneensa yli 20 vuotta puolisoltaan kukkia, vaikka vain ojan pientareelta kerättyjä. "Samaan aikaan minulta menivät ohi arjen palvelukset. Puolisoni vaihtoi autoon talvirenkaat ja auttoi veroilmoituksen täyttämisessä. Jos emme tunnista toistemme tapoja, emme osaa tulkita niitä rakkauden teoiksi", Nissinen naurahtaa.

Jos omat ja läheisten tavat osoittaa rakkautta ovat täysin vastakkaisia, tilanteista voi tulla raskaita ja ne voivat jäädä kaivelemaan vuosiksi.

En muista äitini koskaan halanneen minua. Nykyään minä halaan, mutta hänelle se on väkinäistä. Hän näyttää välittämistään "avustuspaketeilla". Kotiimme ilmestyy vessapaperia ja kahvipaketteja, kun hän käy kylässä, Hanna, 45, kertoo.

On varsin yleistä, että juuri vanhempien ja aikuisten lasten rakkkauden kielet eroavat toisistaan.

"Sotien jälkeisessä ajassa välttelevä kiintymyssuhde ja kasvatustyyli olivat yleisiä. Se on ollut selviytymiskeino. Tunnepuhe on ollut pakko laittaa syrjään, jotta arkea on jaksettu. Tavat ovat jossain määrin  siirtyneet seuraavalle sukupolvelle."

Nissisen mukaan suomalaisille on yleistä osoittaa välittämistä käytännönläheisesti.

Ostan kaupasta läheisten lempiherkkuja kuten tiettyä teetä ja suklaata. Kuorin ja pilkon hedelmiä lautaselle. Olen myös tehnyt englantilaista hedelmäkakkua, kun toinen on mainnnut, että se on hänen lempikakkunsa, Hannele, 51, kertoo.

"Arjessa auttaminen, taloudellinen jeesaaminen ja ruoanlaitto ovat keinojamme sanoa: olet minulle tärkeä. Rakkaden sanat voivat tuntua liioittelulta, joten sitä verhotaan tekoihin ja rivien väleihin", Nissinen sanoo.

Valmiiksi tehty aamianen. Halaus. Pitäisikö tavoista luopua sen pelossa, että toinen kaipaa aivan jotain muuta? Toimivan ihmissuhteen edellytyksenä ei ole sama rakkauden kieli, vaan se, että tunnistaa toisen tarpeet ja vastaa niihin. Mikään kieli ei ole myös toista parempi.

Esimerkiksi kehuminen voi tuntua vaikealta. Mutta jos toinen kuitenkin kaipaa myönteisiä sanoja, voi tietoisesti etsiä tilanteita, joissa ne tulisivat luontevasti omasta suuusta. Onpas herkullista ruokaa. Sinä leivot hyvin.

Kun tullaan kohdatuksi itselle tärkeällä tavalla, koetaan olevan arvostettuja ja rakastettuja. 

Jos nukun viikonloppuna pari tuntia pidempään kuin mieheni, hän odottaa heräämistäni, jotta voimme syödä aamiaisen yhdessä. Eleestä tulee tunne, että olen hänelle tärkeä. Satu,61, kuvailee.

Riina Nissinen  palaa Chapmanin teoriaan. Hän haluaisi täydentää sitä yhdellä kielellä: kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisella.

" Sen tarve korostuu etenkin parisuhteissa. Kuulluksi tuleminen ja ymmärretyksi tuleminen on noussut etenkin kiireisessä nykyarjessa tärkeäksi välittämisen muodoksi."

Lähteet: Hyvä Terveys 14/2025, kuvat omat

Riittävä uni huolehtii mielialasta

 

Onneksi minä nukun hyvin, vaikka kärsin ahdistuksesta. Paniikkihäiriö on parantunut, mutta koputan puuta. Nukahdan helposti ja herään virkeänä yhdeksän tunnin jälkeen. Välillä on öitä, jolloin saatan herätä kolmen neljän maissa, enkä saa enää unta. Nousen ylös ja teen aamutoimet. Otan iltapäivätirsat.

Unella ja mielenterveydellä on yhteys toisiinsa. Joissakin tapauksissa mielenterveyden häiriöitä kannattaisi alkaa hoitaa nimenomaan korjaamalla unta.

Säännöllinen unirytmi ja laadukas uni kannattelevat ihmisen koko terveyttä, myös mielen hyvinvointia.

Tutkitusti tiedetään, että unen aikana sekä kehossa että mielessä tapahtuu paljon isoja ja pieniä prosesseja, joiden tarkoituksena on pitää ihminen mahdollisimman tasapainoisessa tilassa, jos nämä prosessit eivät pääse tapahtumaan kunnolla, fyysinen ja psyykkinen terveys alkaa järkkyä.Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöisistä tiedetään, että he nukkuvat huomattavasti muita huonommin.

Unihäiriöistä tavallisin on unettomuus. Tavallisia ovat myös kuitenkin unisäätelyyn liittyvät ongelmat, esimerkiksi liikaunisuus ja uni-valverytmin häiriöt.

Liikaunisilla on  lisääntynyt unentarve ja he saattavat olla päivisin väsyneitä. Uni-valverytmin häiriöstä kärsivät  taas eivät pysy tahdissa vuorokausirytmin kanssa.

Jos unen ja mielenterveyden välistä suhdetta voisi ymmärtää paremmin, on hyvä tuntea uneen vaikuttavat mekanismit, jotka ovat sirkadiaaninen rytmi ja homeostaasiin pyrkiminen.

Sirkadiaaninen rytmi eli vuorokausirytmi ohjaa elintoimintoja. Homeostaasi tarkoittaa elimistön kykyä ylläpitää sisäistä tasapainoa ulkoisista ja sisäisistä  muutoksista huolimatta. Tämän ansiosta kehon toiminnat pysyvät vakaina.

"Käytännössä homeostaasiin pyrkiminen tarkoittaa sitä, että valvominen aiheuttaa keholle unipainetta. Mitä pidempään ollaan hereillä, sitä enemmän unipainetta kertyy, mikä tekee nukahtamisesta helpompaa", sanoo akatemiatutkija Liisa Kuula.

Jotta ihminen nukahtaisi, kummankin mekanismin täytyy osua kohdalleen. Laadukas uni edellyttää sekä tasapainoista vuorokausirytmiä että sopivaa unipainetta.

"Aivoissa olevan keskuskellon lisäksi ihmisen sisällä on monta muuta kelloa sisäelimissä. Jos missä tahansa kellossa tai niiden vuorovaikutuksessa on vikaa, nukkuminen voi vaikeutua."

Kun omaa nukkumista haluaa parantaa, huomio kannattaa kiinnittää elämäntapojen säännöllisyyteen. Keho rakastaa kaikkea säännöllisyyttä: heräämistä, ruokailuja, harrastuksia ja nukkumaanmenoa.

"Kun elämä on säännöllistä aivojen ja sisäelimien kellojen ei tarvitse arvuutella, mitä niiden pitäisi tehdä. Silloin ne voivat käydä tasaisesti ja pitää kehon tasapainossa", Kuula sanoo.

Keholle voimakkaita tahdistimia ovat esimerkiksi    valoisuus ja lämpötila. Pimeys ja hieman tavallista alhaisempi lämpötila makuuhuoneessa kertovat keholle, että on aika nukkua. Kesäaikaan makuuhuone kannattaa pimentää esimerkiksi pimennysverhoilla.

Uni rakentuu eri univaiheista, jotka vaihtelevat yöllä. Mielenterveyden kannalta hyvin tärkeä univaihe on REM-uni, joka yleensä ajoittuu aamuyöhön ja aamuun.

REM-uni poikkeaa hyvin paljon muista univaiheista. Sen aikana kehon lihasjännitys nousee, ja  aivojen aktiivisuus on samankaltaista kuin hereillä ollessa.

REM-unessa jäljitellään jotakin, mitä valveilla ollessa on tapahtunut. Todennäköisesti se valmistaa jollakin tavalla seuraavaan päivään.

Jos menee vasta myöhään illalla tai yöllä nukkumaan, ihminen ei välttämättä ehdi saada REM-unta ollenkaan.REM-unen poisjäännillä on suuri vaikutus mielen hyvinvointiin. Aluksi se voi aiheuttaa vaikka alakuloisuutta. Jos se pääsee jatkumaan pitkään, seurauksena voi olla jopa masennusoireita.

Muuten eri univaiheisiin ei tarvitse vaikuttaa ollenkaan, sillä keho säätelee niitä itse jatkuvasti. Jos on esimerkiksi nukkunut yhden tai useamman yön huonosti, keho yleensä tasapainottaa syntyneen univelan lisäämällä syvän unen määrää.

Lähteet: Diabetes 6.12.2025, kuvat Pexels

Elämää maalla 98.

 

Viime viikolla kerroin autolla kaahaamisestani ja ojaan ajosta ja sain aika pistäviä kommentteja. Ne olivat aivan oikeassa. Minä kadun.

Mutta myös puolustan itseäni. Täällä meidän kylällä on vain yksi lapsiperhe. Lapset menevät ja tulevat taksilla keskustan kouluun. Naapurissa on maanviljelijä, jonka lapset ovat aikuisia. Muuten täällä asuu vanhuksia ja osa taloista on tyhjillään. 

Talvella ei ole tullut yhtään kävelijää tai pyöräilijää vastaan. Kesällä en kaahaa, koska täällä on paljon mökkiläisiä, ja liikenne on vilkkaampaa. Vastaan saataa tulla pyöräilijöitä tai käveljöitä.

Niin, en saisi talvellakaan kaahailla.Mies antoi minulle muutaman viikon ajokiellon. Kuljen hänen kyydissään kuntosalille ja kaupoille. Miehellä on aika joustavat työajat.

Tein ex temporee raparperipiirakan, koska yritämme tyhjentää toista pakastinta. Raparperpalat vievät paljon tilaa. Ei ollut voita, mitä yleensä käytän leivontaan. Margariinia oli vähän, joten lisäsin taikinan alkuun rypsiöljyä. Makeutuksena käytin steviaa. Yksi muna. Ihme kumma seos vaahtoutui.  Jauhoja näppituntumalla. Piirakan päälle laitoin kermaviiliä ja mantelilastuja.

Piirakkavuoan voitelin rypsiöljyllä. Piirakka onnistui ja maistuu hyvältä - ja on melkein terveellinen valkoisia vehnäjauhoja lukuunottamatta. Teen sitä vielä joku kerta uudestaan.

Kuvasta näkyy, että piirakka maistuu. Etenkin miehelle. Hän tykkää makeasta. Minä en oikeastaan. Mutta minulla on yksi herkkupäivä kuukaudessa, jolloin syön jäätelöä, sipsejä ja salmiakkia.

Reissumimmejäkin (reissumiehiä) leivoin hapanjuurella tiistaina. Sunnuntaina leivoin kreikkalaista maalaisleipää. Mies tykkää erityisesti reissumimmeistä, joten alan leipoa niitä useammin.

Minulle tuli virtsarakontulehdus. Pissaaminen on vaikeaa ja pelkään, että minulle laitetaan taas katetri, jos pissaaminen loppuu kokonaan ja saan virtsaummen. Voi hemmetti, en haluaisi sitä uudestaan. Olen pissannut normaalisti kesästä lähtien, kun vatsan läpi laitettu katetri poistettiin. Viimeksi siis virtsaumpi kesti melkein viisi kuukautta.

En voisi käydä kuntosalilla, jos minulla olisi katetri. Ja olen nyt todella innostunut kuntosalista. Nautin, kun saan melkein rääkätä itseäni. Huomaan, että käsiin ja jalkoihinkin on tullut voimaa, jota tarvitsen vanhuudessa.

Kille-kissamme on 17-vuotias. Hän nukkuu paljon. Syö paljon. Mutta murehdin jo valmiiksi, jos hänen elinvoimansa uupuu. Olen miettinyt, että ostaisimme Killen jälkeen koiran ja kissan pennun. Jos olisi koira, pitäisi kävellä enemmän, ja pitää hyvin huolta koirasta. Samoin kissasta.

Blogikaverini kirjoitti toisen naisen kanssa kirjan Vitun vaihdevuodet. Olen todella onnellinen, että minun vaihdevuosioireet olivat niin helppoja - yksi kuuma-aalto ja kuukauden hikoileminen yöllä -  jotakin hyvää terveydessäni.

Olen ollut alakuloinen ojaan ajosta ja virtsaputkentulehduksestani. Miksi minulla on niin paljon vastoinkäymisiä? Ei pitäisi niristä sairaudestani,koska muilla voi olla paljon vakavampia sairauksia.

Miehen isä kuoli maanantaina. Pidin hänestä todella paljon. Hän oli monipuolinen mies ja hauska leskimies. Soitti huilua ja kirjoitti runoja harrastuksinaan. Hän oli 83-vuotias Alzheimer-potilas. Olen ajatellut häntä paljon. Ja suru hänestä nostaa pintaan myös tyttäreni kuoleman.