perjantai 14. toukokuuta 2021

Stressi voi pudottaa hiuksia ja harmaannuttaa

 


On paljon kertomuksia ihmisistä, jotka ovat harmaantuneet nopeasti rankkojen elämänkokemusten jälkeen. Stressin ja harmaantumisen yhteys on syvälle juurtunut kielenkäyttöön ja ajatteluun. Sitä on jopa helppo pitää melkein itsestäänselvänä.


Yhtenä esimerkkinä voisi käyttää Barack Obamaa. Amerikan presidentin virka on ilmeisesti niin kuluttava, että nuorekas viisikymppinen mies menetti värin hiuksistaan jo ensimmäisellä kaudella.


Tieteellisesti asia on kuitenkin eri. Liikutaan niin sanotusti harmaalla alueella, koska asiaa ei ole paljon tutkittu. Siksi ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Alexander Salava sanoo harkitan: "Stressi vaikuttaa hiuksiin, mutta jos sanoisin suoraan, että stressi aiheuttaa harmaita hiuksia, argumentti olisi tieteellisesti huono."


Salavan mukaan on kuitenkin viitteitä siitä, että geneettisesti ja muutoin alttiilla henkilöillä stressi voisi aiheuttaa harmaita hiuksia. Kyseessä on luultavammin monen tekijän yhteisvaikutus.



Mysteeri saattaa nyt kuitenkin olla ratkeamassa. Harvardin yliopiston kantasolubiologit ovat selvittäneet hiirillä juurta jaksain, millaista myllerrystä henkinen rasitus aiheuttaa karvatuppien soluissa.


Tutkijat ovat paikantaneet ne solutason mekanismit, jotka johtavat hiusten harvenemiseen ja harmaantumiseen.


Yksinkertaistetusti he havaitsivat seuraavaa: pitkäkestoisessa stressissä elimistön erittämä noradrenaliini ehdyttää karvatuppien värivarastot. Noradrenaliini saa karvatuppien väritehtaan toimimaan ylikierroksilla. Stressi pumppaa värisoluja tuottavat kantasoluvarastot tyhjiin, ja tummaturkkiset hiiret harmaantuivat.


Stressihormoni puolestaan lamauttaa karvatuppien toimintaa niin, että luontaisesti irtoavien karvojen tilalle ei enää kasva uusia. Eli hiukset harvenee.



Lähteet: Helsingin Sanomat15.4.2021, kuvat Pixabay


torstai 13. toukokuuta 2021

Kiitos, hyvä kehoni

 


Olen nykyisin tyytyväinen kehooni ja painooni. Vuosi sitten laihdutin 13 kiloa. Siitä on nyt surussa tullut 3 lisäkiloa. Suuri syy laihduttamiseen oli se, että verensokeriarvoni oli jonkin verran viitearvoja korkeampi. En halunnut kakkostyypin diabetesta, joka oli lääkärinkin mukaan uhkana. Onneksi minulla on liiankin alhainen verenpaine ja huippuhyvät kolesteroliarvot. Mutta nyt koputan puuta.


Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että kehoni on terve ja jaksaa kuljettaa ja kantaa minua, vaikka mielessäni olisi ongelmia, esimerkiksi tuskaa ja ahdistusta. Ja totta kai keho ja mieli ovat yhtä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Tästä on esimerkkeinä psykosomaattiset sairaudet kuten vatsa- tai pääkivut.


Nykyään puhutaan kehopositiivisuudesta ja kehorauhasta, jotka kumpikin vahvistavat naisten asiaa. Kehopositiivisuudessa ihminen voi hyväksyä oman painonsa ja ulkonäkönsä. Kauneusihanteita pidetään ahtaina, eikä niitä välttämättä seurata. Jokainen saa olla minkä näköinen tahansa. Kehorauhan mukaan ihmisiä ei saisi arvostella. Ulkopuolelta tuleva arvostelu on kehittymätöntä ja turhaa.

Omassa kehossaan ei ole aina helppo olla. Sen kiusaamisen sijaan kannattaisi kuitenkin ystävystyä sen kanssa, sillä vahva kehonkuva vaikuttaa myönteisesti kaikkeen, mitä teet ja ajattelet.


Pieni lapsi rakastaa kehoaan, mutta harva onnistuu säilyttämään  elämänmittaisen rakkaussuhteen itseensä ja kehoonsa.


Psykologi Katrina Menskanen on kirjoittanut kirjan Rakas keho. Hänen mukaan monilla on aikuisena vaikeuksia hyväksyä itsensä. Keho ei ole koskaan riittävän hyvä, vaan aina on jotakin paranneltavaa.


Kehon haasteet näyttäytyvät muun muassa loputtomana laihduttamisena ja uuvuttavana kehon kurittamisena, itsetunto-ongelmina, masennuksena, ahdistuksena ja syömishäiriöinä.




Kun suhtautuu kehoon armollisesti ja lempeästi, ei sorru dieettihuumiin tai kuntorääkkeihin vaan osaa hoitaa ja helliä itseään terveellisellä tavalla. 


Itsetunto on heikoissa kantimissa, jos ulkonäkö ja kehonmuokkaus ovat arvoasteikossa ensimmäisiä. Ulkonäkö ei ole synonyymi kenenkään arvolle. On kaksi eri asiaa miltä näyttää  ja miten on hyvä olla. Kiusaamisen sijasta kehonsa kanssa kannattaa ystävystyä. Sillä vahva kehonkuva vaikuttaa myönteisesti lähes kaikkeen: toimintaan, ajatteluun, asenteisiin. Oma keho on voimavara olipa se minkä näköinen ja kokoinen. Voi pukeutua mielensä mukaan, rohkenee liikkumaan monipuolisesti ja pystyy nauttimaan seksistä.



Kunnioitus kehoa kohtaan näkyy uskalluksena elää omannäköistä elämää. Tällöin kehoa arvostaa ennen kaikkea sen olemassaolon ja toiminnallisuuden takia, ei pelkästään ulkoisten ominaisuuksien vuoksi.


Vaikka vanheneminen voi näyttäytyä kilojen kertymisenä ja ihon veltostumisena, tutkimusten mukaan iällä on suotuisa vaikutus kehonkuvaan.


Ikä tuo armollisuutta ja hyväksyvyyttä. Ulkoiset ominaisuudet eivät  painotu  niin paljon kuin nuorempana eivätkä vaikuta niin vahvasti itsetuntoon.






Lähteet: Hyvä terveys 4/21, kuvat Pixabay  

maanantai 10. toukokuuta 2021

Surutyöni 34.

 


Rakas, niin rakas,  22-vuotias Vera tyttäreni kuoli 9.1 yllättäen. Kuolinsyytä ei vielä tiedetä. Teen surutyötä.


Olen rutto, paise ja lyhyt elämä. Haukka putoaa kuolleena auringon roihuun. Se sokaisee silmäni hetkeksi, ja jatkan matkaa, joka ei lopu kai koskaan. Ikuisuus lukittu. Takovat nyrkit. Väsymys.


Olen eksyksissä hämärässä metsässä, mutta olen tottunut jo siihen. Tunnustelen ruohoa ja odotan siltä kuin viestiä, sinusta Vera. Enkö voisi tulla jo luoksesi? Meillä on niin hyvä yhdessä. Hyppäisin reunalta, pitkä pudotus, mäiskähdys, kun liha halkeaa. Ja olisin nopeasti, nopeasti luonasi.


Tyranni on tänään kuin kiveä, valtava kaiku. Hän käskee ja kiduttaa hehkuvalla metallilla alamaisiaan. Päitä putoaa. Menneet elämät. Kauhea lemu mestauspaikalla, mutta tyranni nauttii. Lihavat rotat vinkuvat. Velhot tanssivat ruumiiden päällä. Noidat iloitsevat. Enkelit ovat lentäneet pois ja antaneet luvan tälle pahalle maalle. Onhan Helvetti luvattu jo kauan sitten. Vaikka revenneet Mooseksen kirjat kytevät nuotiossa.


Tulen hämärästä, vaarallisesta metsästä kaupunkiin. Nainen nostaa pitkät helmansa ja ulostaa silmät raukeana kadulle. Kaduilla saastaa, sikoja ja kuolleita. Mustat valtavat koirat ahmivat lihaa.


Viisaat kissat on tapettu. Naakat sirisevät ilmassa. Varikset, harakat, lokit. Pääskyset lentävät tämän maan yli. Ne eivät pesi tässä maassa. Metsästäjät yrittävät saada ne hapertuviin verkkoihinsa, mutta he ovat niin humalassa, etteivät onnistu verkon virittämisessä. Hoilaavat ja ryypiskelevät. Juovat tämän maan mustanpunaista katkeraa viiniä.


Tyranni on määrännyt ihmiset olemaan ilkeitä. Ja kyllä se tuntuu, kun kaikesta huolimatta kuljen näitä lietteisiä katuja. Minua pukitaan, työnnetään, kampitetaan. Kaadun saastaan ja pirut nauravat. Niin imelä, kauhea lemu. Etsin taivasta. Miten sinne voi päästä? Vain hyppäämällä kuiluun ja lentämällä hetken kuin kaunis lintu.


Kitiseviä, ruosteisia vaunuja, puuosat lahonneet ja mustia hevosia kultaisin kuolaimin parempiosaiselle väelle. Heitä on vähän. Vallasta syösty kuningas ja kuningatar ja prinssi, jotka ovat jo unohtaneet hyvät käytöstavat ja etiketin. Tyrannin käskystä ilkeitä toisilleen. Kuninkaallisilla on downin syndrooma ja he eivät ole lievästi kehitysvammaisina uhka tyrannille. Heitä pidetään pelleinä ja heille saadaan nauraa ja kuninkaalliset yhtyvät nauruun. Tyranni on tyytyväinen sirkukseensa ja pelleihin. Pukujen silkki puhdasta vielä. Solvaavia sanoja. Kuninkaallinen sirkus.


Kadut eivät jatku pitkään. Tulen alkuasukkaiden seudulle heidän metsään, jonka tyranni lahjoitti heille ajatellen, että vielä voisi hyötyä tuosta yksinkertaisesta väestä, mikä kulkee alastomana ja ylpeänä.


Alkuasukkaiden shamaani rummuttaa ja laulaa, syö pyhää kasvia, vaipuu transsiin ja tekee matkan alisiin henkiopettajien ja henkieläinten luokse. Mutta hän puhuu vierasta kieltä, enkä ymmärrä hänen sanojaan. Sitten hän tekee matkan ylisiin jumalien ja kuolleitten henkien luokse, enkä ymmärrä hänen viestiään. Yritän kysyä oliko Vera siellä, tyttäreni. Enkä ymmärrä taaskaan. Alkuasukkaat ovat ystävällistä väkeä, ja haluaisin jäädä heidän luokseen, mutta sitä ei sallita. 


Kävelen meren rannalle. Kaipaan sen toiselle puolelle, jossa tiedän olevan siirtolaisia ja uudisraivaajia täältä pahasta maasta, jotka meri ja raikas ilma on puhdistanut, kuohuihin ovat jääneet ilkeys, petos ja kiroukset.






lauantai 8. toukokuuta 2021

Surutyöni 33.

 

Kasvimaallakin on soraa maanpeitekankaan päällä. Penkeissä on puukehykset. Nouseva raparperi on niin kaunis.

Vera tyttäremme kuoli 9.1 yllättäen. Hän oli perusterve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyyraporttia ei ole vielä tullut.


Minä en itke, paitsi sinun huoneessasi, Vera. Käyn siellä silloin tällöin. Vaatteesi ovat niin hyvässä järjestyksessä. Kauluspaitasi ovat silitettyinä henkareissa. Pukeuduit usein vaaleansiniseen kauluspaitaan ja mustiin farkkuihin. Tyylisi oli lähinnä klassinen. Naljailit minulle riemunkirjavista vaatteistani. Nauroit hersyvästi. Vera, huoneessasi olet lähellä. Hengitän sinua ja itken kaipauksesta.


Vaikka en muuten itke, Vera, olet aamulla ensimmäisenä mielessä, olet pitkin päivää ja illalla viimeisenä - oikeastaan yöllä, menen myöhään nukkumaan -  niin kipeästi olet mielessä. Mieheni itkee paljon. Hän saattaa tulla lenkiltä pois itkien. Rakas mieheni.


Minä leivon viikonloppuisin paljon. Siitä syystä että Vera tuli usein viikonloppuisin kotiin. Tapa on jäänyt, vaikka toinenkaan tytär ei ole kotona vaan Saksassa töissä. Kun tytöt olivat pieniä, he söivät mieluusti leivonnaiseni. Nyt pesä on tyhjä. Viime viikolla leivoin villivadelmapiirakkaa ja kääretorttua. Söin herkkupäivänä piirakan melkein kokonaan. Kääretorttu piti panna pakasteeseen. En voi tehdä pestolohta, koska, Vera, se oli lempiruokasi samoin kuin foccata, tortillat ja tulinen thairuoka.


Aloin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa katsoa Netflixin elokuvia ja sarjoja. Nyt olen koukuttunut Crown-sarjaan, vaikka en ole ollut koskaan kiinnostunut Englannin kuninkaallisista. Sarjassa on historian faktoja ja ihmissuhdekiemuroita vähän saippuasarjan tavalla. En ole ollut koskaan hyvä Englannin historiassa, sarja täyttää vajavaisia tietojani. Aivan huippusarja ja ympäristön kuvaus on tarkkaa ja autenttista. Kauniita linnoja salonkeineen ja kauniita maisemia.


Hyvä tuttava, vanhempi rouva oli siivonnut pakastimiaan ja antoi meille kolme muovipussillista marjoja: mustikoita, herukoita, mansikoita, villivadelmia ja lakkoja. Hän sanoi, että ne ovat olleet liian pitkään pakasteessa, ovat voineet hapantua. Mutta vain villivadelmissa oli jotakin vikaa, mutta kuitenkin ne oli syömäkelpoisia. Tein niistä sen piirakan, josta jo kirjoitin. Keitin niitä hilloksi. Ja ai, miten hyvää villivadelmapiirakka oli! Meillä syödään nyt marjoja luonnonjogurtin ja myslin kanssa aamupalaksi. Siis mieskin syö. Minä olen syönyt koko vuoden.




                       Mustikkasmoothie näyttää omituiselta.


Aamupalana luonnonjogurttia, itse tehtyä luomumysliä ja marjoja.

Meidän Siiri-kissi on ollut nyt ensimmäisiä kertoja ulkona. Voi ressukka kun hän aluksi kulki pihalla peloissaan ja matalana.  Tämän jälkeen hän jo liikuskeli paljon yläpihalla. Kille-kissa oli iloinen,kun sai kaverin ulkohommiin. Siiri tulee hyvin takaisin pihalta, kun häntä kutsuu nimeltä. Siirille avautui kokonaan uusi maailma: äänet, hajut, maa. Toivon, että hän rapsuttelisi multaa pihalla ja jättäisi sisäkukat rauhaan.


Viime yönä nukuin 14 tuntia niin kuin usein. Olo on nyt aamulla pöpperöinen ja tyhjä. Yritän herätellä itseni kirjoittamalla tätä.


Sain kuitenkin kylvettyä - varmaan liian myöhään - krassin, kurpitsan, kesäkurpitsan, auringonkukan ja unikon siemenet. Ruusupapu uupuu. En ole tänä vuonna löytänyt sen siemeniä.



Ruukkuja pitää pitää sisäsaunan pesuhuoneessa, ja ovi visusti kiinni, jotta Siiri ei niitä rapsisi. Toivon, että ne itää. Se toisi minullekin toivoa ja iloa.



   

torstai 6. toukokuuta 2021

Miten lievittää ahdistusta ja stressireaktiota?



Seuraavat keinot ovat minun itseni kokemia. Sairastuin uudelleen paniikkihäiriöön reilu vuosi sitten vai oliko se aikaisemmin, en muista. Viimeksi sairastin sitä 25 vuotta sitten puoli vuotta. Koen myös välillä voimakasta ahdistusta, tuskaa, tyttäreni yllättävän kuoleman takia yhdeksäs tammikuuta.


Helsingin Sanomissa oli aivan samat ohjeet, joita olen itse käyttänyt vuosia. Ne ovat väliin katkaisseet alkavan paniikkikohtauksen, jonka ensi oireena on pään puutuminen toiselta puolelta. Pelkkään ahdistukseen keinot ovat auttaneet hyvin.


Seuraavista keinoista käytetään nimitystä TIPP-taidot Hesarin mukaan. Lyhenne tulee Englannin kielen sanoista temperature, intense exercise, paired muscle relaxation, paced breathing.




1. Kylmä suihku

Mennään kylmään suihkuun ja suihkutetaan aluksi päätä. Tämän voi korvata avantouinnilla ja lumessä pyöriskelemällä. Kaikki nämä keinot aiheuttavat äkillisen aistimuksen kylmyydestä, mikä voi siirtää pois ahdistuksen tunteen. Menetelmä ei sovi sydänsairaille.


Tämä keino toimii minulla hyvin, kunhan saa vain itsensä kylmään suihkuun kammotukseltaan. Se poistaa ahdistuksen, saattaa katkaista paniikkikohtauksen alun ja auttaa stressireaktioon.


2. Hengityksen pidättäminen

Tämän voi yhdistää kylmään suihkuun, mutta se toimii ilman sitäkin minulla hyvästi ahdistukseen. Tarkoituksena on aktivoida parasympaattinen hermo, kiertäjähermo.


Ilman vettä harjoitus tehdään niin, että hengitetään sisään ja sitten pidätetään hengitystä 30-60  sekuntia ja puuskahdetaan uloshengitys. Hengitetään hetki tavallisesti. Ja sitten taas pidätys. Tätä voi tehdä jonkin aikaa. Tämän harjoituksen voi myös tehdä kumartumalla eteenpäin niin, että vatsaonteloon tulee painetta. Minä teen sen aina makuultani peiton alla tai risti-istunnassa. Hengityksenpidätysharjoitus on erittäin hyvä ahdistusta ja stressireaktiota vastaan. Usein se katkaisee paniikkikohtauksen alkamisen. Ehdottomasti lempikeinoni.



3. Rankka liikunta

Intensiivinen  liikunta voi olla moninaista. Itse juoksen todella jyrkkää mäkeä ylös alas. Liikkua voi lähes miten tahansa: etunojapunnerruksia, lankuttamista, porrasjuoksua. Tärkeää on, että keho menee maitohapoille. Tällöin vapautuu endorfiineja.


Intensiivisessä liikunnassa on kuitenkin hyvä huolehtia turvallisuudesta. Jos liikunta aiheuttaa voimakasta kipua, sitä ei kannata jatkaa.


Tällainen rankka liikunta katkaisee usein alkavan paniikkikohtauksen, auttaa voimakkaaseen ahdistukseen ja katkaisee stressireaktion. Minun kunto on tätä nykyä huonontunut niin, etten jaksa aloittaa tätä harjoitusta nykyisin. Eikä oikein huvitakaan.



4. Lihasryhmien jännittäminen ja rentouttaminen

Jokaista 16:ta lihasryhmää jännitetään viidestä kymmeneen sekuntia, minkä jälkeen samaa lihasryhmää rentoutetaan yhtä kauan. Sitten siirrytään seuraavaan lihasryhmään. Harjoitus on  paras tehdä maaten.


Tämä harjoitus ei pure paniikkikohtaukseeni, mutta ahdistusta se loiventaa tai poistaa sen kokonaan.


Harjoituksen voi myös tehdä lyhyemmin. Ahdistuksen lieventämistä voi tavoitella niin, että jännittää ja rentouttaa vuoroin ala- ja yläkehon lihaksia. Samalla voi mielessään sanoa turvamantransa. Tai sanoa vain rauhoitu tai rentoudu. Minä käytän tätä ohituskaistaa ahdistukseen.



5. Uloshengityksen pidentäminen

Tämä rauhoittaa parasympaattista hermostoa. Harjoituksen voi tehdä istuen tai maaten.

Aluksi voi laskea sisäänhengityksellä, hengityksen pidätyksellä ja uloshengityksellä aina viiteen. Tarkoituksena olisi, että harjoituksen kuluessa uloshengitys pitenesi.


Tärkeintä on löytää itselle sopiva hengitystahti. Minulla se on 7 sisäänhengityksessä, 7 hengityksen pidätyksessä, 10 uloshengityksessä. Tarkoituksena on laskea mielessä 7:ään, 7:ään ja 10:een.


Tämä harjoitus auttaa ahdistukseen, sitä voi tehdä niin kauan, että ahdistus alkaa tasoittua. Stressireaktio saattaa sammua. Paniikkikohtaustani harjoitus ei estä, mutta auttaa kovaankin ahdistukseen.






Lähteet: Helsingin Sanomat 29.4.2021, kuvat Pixabay

  

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Lyhyet yöunet keski-iässä lisäävät dementiariskiä

 



Säikähdin  tätä kirjoitusta Hesarissa. Nukun nykyisin liian paljon, jopa 14 tuntia yössä, ja liika nukkuminenkin lisää dementiariskiä vanhuudessa. Toisaalta en nyt jaksa välittää. Teen näin surutyötäkin.


Jos ihminen nukkuu keski-iässä jatkuvasti kuusi tuntia tai vähemmän, vanhuusiän dementiariski kasvaa noin 20 prosenttia. Itse asiassa lyhytunisilla dementia puhkeaisi ehkä vuotta aiemmin kuin hyväunisilla.


Nänä tulokset perustuvat niin sanottuun Whitehall-aineistoon, jossa lähes 8000:ta Englannin valtionhallinnon työntekijää on seurattu vuodesta 1985 lähtien.


Tutkimus on havainnoiva tutkimus, ja se ei voi aukottomasti selittää syy-seuraus suhteita. Lisäksi vanhuusiän dementian kehittymiseen vaikuttavat aina monet tekijät. Osa niistä johtuu perimästä, toiset taas liittyvät elintapoihin ja muihin ympäristötekijöihin.



Tutkimus ei ole lajissaan ainoa. Lukuisat aiemmat tutkimukset ovat niin ikään kertoneet, että vanhuusiän muistisairauksia esiintyy lyhytunisilla enemmän. Toisaalta joidenkin aiempien tutkimusten mukaan dementiariski kasvaa myös erityisen pitkiä yöunia nukkuvilla.


Riittävät yöunet tukevat tiedonkäsittelyyn liittyviä taitoja, kun taas unihäiriöt heikentävät muistia ja oppimista. Univajeen epäillään esimerkiksi heikentävän aivojen glymfaattisen järjestelmän toimintaa. Se on kuin viemäri, joka puhdistaa aivoja valveen aikana kertyneistä kuona-aineista. Järjestelmä toimii erityisesti syvän unen aikana.


Osa ihmisistä on luonnostaan vähäunisempia. Toiset taas voivat olla vuosikausia niin stressaantuneita tai ahdistuneita, etteivät saa nukutuksi riittävästi.




Lähteet: Helsingin Sanomat 21.4.2021, kuvat Pixabay


maanantai 3. toukokuuta 2021

Surutyöni 32.



Rakas Vera tyttäreni kuoli tammikuun yhdeksäs   päivä. Luhistuin. Hän opiskeli molekyylibiologiaa, oli terve ja kuntoili paljon.


Tänään taas tuskan mustia vesiä.


Seuraan jokea ja korppi kulkee perässäni ja tuijottaa minua mustilla silmillään. Olen oudossa maassa, tuskan maassa, jota hallitsee tyranni ja hänen likaiset hännystelijät. Alamaiset pitävät käsistään kiinni, etteivät löisi.


Kallio vasemmalla halkeaa ja paljastuu hämähäkkien tuhatvuotinen valtakunta. Minä kävelen siitä ja kysyn, missä se kukka on, joka kukki ja lakastui. Missä on minun lapseni? Missä on Tie, Totuus ja Elämä? Katson taakseni ja hännystelijät läähättävät pieniin vihreisiin lehtiin, levittävät sairautta, jotta ei tulisi kesä. Tyranni hyväksyy tämän. Mitä kaikkea hän hyväksyykään?


Eräs velho räikeine sulkineen ja kärpännahkahansikkaineen sanoo, että jos annan hänelle maksani, hän ennustaa paremman tulevaisuuden. Mutta en ole uhrieläin, käsken ennustamaan niistä. Se on rohkeasti sanottu ja minun pitää paeta.


Tie häviää, metsä synkkenee, sen piirrän iholleni uurteiksi. Lehmuksen vihreähämäräiset suipot silmut napsuttelevat tuulen puikoissa. En tiedä enää mitään paitsi lapseni. En tiedä, miten järjestäisin maailman. Miten asettuisin ruumiin ja mielen kartastossa.


Veriseltä mereltä kuuluu valitus. Aurinko korkealla. Hiekassa haljennut ruukku. Uhrimenoja. Tuuli kiertyy sydämeni ympärille. Eikä se ole hyvä tunne. Lepatan hermostuneena kuin perhonen.


Tulen oudoille seuduille. Tuuli on outo, se velloo. Täällä narrit leikkivät. Puukkoja teroitetaan. Rahoihin lyödää tyrannin merkit. Narrit leikkivät. Ilveilijät. Joku muu sanoo ja viedään pois. Kuullaan soukan lähetin uutisia. Kuljetaan kumarassa. Sitten lapset leikkivät hämärissä metsissä. Ei siellä ole minun lastani. Lapseni on kuollut. Se pätee tällä oudollakin maalla. Narrit nauravat minulle. Mutta tiedän, että totuus on narrien lähellä. Se on hiljainen ja tyyni ja sulkeutunut. Piiloudun maiden rajoilla vihreään.



lauantai 1. toukokuuta 2021

Surutyöni 31.


Aluksi: Iloista vappua kaikille!

Minä en tänä vuonna juhli vappua. Ajatuksissani muistelen riehakastakin vapun juhlintaani. Ehkä ensi vuonna taas kokkailen, leivon ja juhlin. Onhan se ihanaa, että alkaa toukokuu!

Rakas Vera tyttäreni kuoli yllättäen 9.1. Kuolinsyyraportti ei ole vieläkään tullut. Vera oli perusterve ja kuntoili paljon. Minä en lenkillä pysynyt hänen perässään.


Tutkin "tilukseni" ja huomasin, että olin taas viime alkukesällä saanut innostuskauden. Innostun todella helposti uusista jutuista. Olin istuttanut rutkasti uusia taimia. Ja yleensä liian tiheään.


Tein penkin pihan eteläpuolelle, mutta autotallin varjoon siihen, missä miehen autot loppuivat. Alue oli vuohenputken peitossa. Revin juuria kädet olkapäitä myöten mullassa. Kaivelin lapiolla. Lisäsin multaa. Naurettavaa tuossa penkissä on se, että ostin neljä maanpeitekasvia, joiden nimiä en nyt muista paitsi kangasajuruohon, tietääkseni villitimjami tai -oregano. Taimitarhassa vain kysyin maapeitekasveja, nimet eivät olleet olennaisia sillä hetkellä.




Kuvat ovat viime kesältä, ja penkissä kasvoi myös thaibasilikaa. Joka kesä meillä on myös kukkia ja yrttejä ruukuissa, kattiloissa ja koreissa. Istutin penkkiin myös kurpitsan, joka levittäytyi nurmikollekin.






Ostin myös inspiraation vallassa muutaman villiviinin, jotka jo viime kesänä verhosivat autotallia. Ostin kaksi rhododenronia, jotka istutin aivan liian lähelle toisiaan. Miekkaliljoja ostin. Malvan taimet kasvatin itse. Mustaherukan ja karviaisen istutin. Penkin viereen muutaman tyrnin, poika- ja tyttökasveja. Enkä ollenkaan ajatellut niiden loppukokoa, istutin siis liian lähelle toisiaan. Viime kesänä kylvin penkkiin myös kehäkukkia ja kamomillaa ja istutin monta auringonkukan tainta.  Ajattelin, että jos penkissä on paljon kasveja, rikkaruohoja on vähemmän, kun koko maa on peitetty.


Syksyllä istutin kukkasipuleita, joiden nimeä en muista, oli myös tulppaaneja. Penkki on aika pieni ja nämä kaikki samassa penkissä. Hyötykasveja ja koristekasveja. Melkoinen ryteikkö siitä tulee. Voi, hitsi, nämä minun innostumiset, toimiminen nopeasti, sen kummin järjellä ajattelematta.


Istutin talon toiselle puolelle, jossa oli myös autoja, pensasmustikkaa ja marja-aroniaa. Siinä kasvoi kurttulehtiruusuja, jotka yritin poistaa mahdollisimman tarkoin. Tappelin juurien kanssa. Paransin maata happamalla turpeella, koska mustikat tykkää siitä.


Talon pohjoispuolella on "hedelmätarha": omenaa, luumua ja kirsikkaa, istutin sinne viime kesänä myös mustaherukkaa ja karviaista. Hermostuin paskamaisille vuohenputkille, oli mahdotonta saada niitä kokonaan pois. Joten ostin maapeitekankaan ja sorakuorman. Nyt alue on sorassa, kasveilla riittävät aukot saada vettä ja ravinteita.



Aikoinaan, kun istutin omena-, luumu- ja kirsikkapuut olin myös innostuksen vallassa. Istutusalue oli aika pieni, se oli ainoa valoisa alue pohjoispuolella, kuitenkin valtavan kuusen varjossa. Joten istutin taimet liian tiheästi - pitihän niitä olla paljon - ja nyt kun ne ovat kasvaneet, huomaa selvästi, että ne ovat liian tiheässä. Pieninä taimina ei näyttänyt siltä. Miehen isä, joka on kiinnostunut omenapuista ja niiden leikkaamisesta, sanoi, että tästä kehkeytyy hedelmäpuumetsikkö. Ja minä olen tietysti tavoilleni uskollisena leikannut omenapuita sinne päin.


Kasvimaan kylvimme usein Veran kanssa. Tiedän, että se on siksi tänä vuonna surullista ja vaikeaa. Kylvimme kasvimaan joka vuosi, vaikka suuri kuusi varjostaa sitä ja kuusen juuria on kaikkialla. Ainoastaan salaatti ja lehtikasvit kasvat siinä hyvin.


Kuitenkin kylvän erilaisten salaattien lisäksi muun muassa porkkanaa, sipulia, persiljaa, tilliä, lehtikaalta ja kirveliä. Kasvimaalla kasvaa myös unikkoa, ruohosipulia, raparperia, villiintyneitä piparminttua ja keltaisena kukkivaa maanpeitekasvia.








Tänä vuonna en voi taimikasvattaa krassia, auringonkukkia ja jotakin perennaa, koska Siiri-kissimme rapsuttaa multaa kukkaruukuista. Hän on sisäkasvipuutarhuri, eikä halua oppia oikeille tavoille. Usein aamuisin on kukkaruukkuja lattialla. Tämä puuha varmasti vähenisi, jos Siiri pääsisi ulos. Siellä on mielin määrin multaa rapsuteltavana. Siiri on villikissan jälkeläinen ja on sellaiset geenit, että ehkä voisi asettua metsään.


Pelkäämme sitä ja myös läheistä autotietä. Siiri on rokotettu ja madotettu, mutta sterilisaatioon emme sitä saaneet. Oli aivan liian vaikea saada häntä kuljetuslaatikkoon. Juoksimme pitkin taloa hänen perässään ja viimein kun saunan pesuhuoneessa sain hänet kiinni, Siiri raapi ja sähisi. On siis myös pelko, että Siiri rakastuu ulkona ja tulee raskaaksi. Tosin hän mourusi kiimaansa maaliskuussa kaksi viikkoa. Eli hänellä ei ole enää kiima-aikaa, mutta ehkä kissat ei sitä tarvitse, jos rakastuvat palavasti.




torstai 29. huhtikuuta 2021

Onko minun pakko?

 


Minun on pakko siivota tänään ja mankeloida lakanat, jos en tee tätä tänään, työt kasaantuvat, enkä selviä niistä. Minulla on joskus tällainen ajatuslukko imuroinnin suhteen. Minun on pakko imuroida sohvat kissankarvoista tai niihin tulee kirppuja ja ne ovat kauhean näköiset, myös makuuhuoneen matto on imuroitava kissankarvoista ja sitten koko huusholli. Kaikki tasot on suihkutettava puhdistusaineella ja pyyhittävä. Näitä ajatusvääristymiä ilmenee onneksi vain silloin tällöin, koska olen laiska imuroimaan.  Mutta kuitenkin.


"Minun on pakko"  on yleinen ajatusvääristymä. Ajatusvääristymistä käytetään myös nimitystä ajatuslukot ja ajatusansat. Onko todella pakko vai onko kyse vain mielen luomasta takarajasta, jonka jälkeen kuvittelemme seuraavan jotakin kamalaa? 


Luomme ajatusvääristymiä itsellemme ja stressaannumme entisestään, vaikka voisi ajatella, että ajatukset ovat kuin pilviä, joiden voi antaa lipua ohi. Ne tulevat ja menevät, eikä niihin tarvitsisi juuttua.


Ajatusvääristymät ovat vuosien saatossa meille kehittyneitä tapoja ajatella ja reagoida asioihin. Ne ovat pelkoja, jotka ilmenevät varsinkin silloin, kun olemme väsyneitä. Kun mieli käy ylikierroksilla, tunteet vievät, ei järki.



Epäiletkö aina pahinta?

Ajatusvääristymät ovat usein saaneet alkunsa jo lapsuudessa. Jos silloin on saanut huomiota vain hyvistä suorituksista, saattaa luulla näin olevan edelleen. Minun pitää aina onnistua, jotta saan hyväksyntää.


Tyypillinen ajatusvääristymä on uskoa aina kaikesta pahinta mahdollista. Jos en saa tätä projektia valmiiksi, minut varmasti irtisanotaan.


Yleistä on myös vähätellä itseään. Sain tämän työn varmasti vain siksi, ettei pätevämpi hakenut sitä.


Ajatusvääristymät tekevät olon epävarmaksi. Ainoa poispääsy tuntuu olevan toimia niin, että pyrkii hallitsemaan kaikkea.



Ratkaiseeko murehtiminen?

Jos lamaavat ajatukset valtaavat mielen, on vaarana upota murehtimaan. Ja kuten kaikki murehtimaan taipuvaiset tietävät, ongelman vatvominen harvoin ratkaisee asiaa.


Murehtiminen lisää kehon stressihormoneja, ahdistus ja stressi kovenevat, vaikka tarkoitus on päinvastainen. Murehtiminen on energiasyöppö.



Voisiko kaikki mennä hyvin?

Päässä pyörivien huoliajatusten hiljentämiseen tarvitaan aluksi kehon rauhoittamista. Rento keho rauhoittaa myös mielen.


Niin kuin moniin muihinkin kielteisiin ja stressaaviin tunteisiin auttaa hengitysharjoitukset. Minulla jopa uhkaavaan paniikkikohtaukseen auttaa silloin tällöin syvähengittäminen. Kun keskittyy hengittämään hitaasti ja syvästi sisään ja ulos, verenpaine laskee. Hengityksiä voi myös laskea. Esimerkiksi sisäänhengityksessä lasketaan seitsemään, ja uloshengityksessä yhteentoista. Uloshengitys on aina pidempi kuin sisäänhengitys.


Kun saa kehon rauhoitettua, ajatuksia voi alkaa ohjata uusille urille. Sen sijaan, että ajattelisi, että ei selviä tästä tilanteesta, voikin nimetä tuntemuksen toisin. Minulla on ajatus, etten selviä tästä . Näin tulee korostaneeksi sitä, että kyse on vain ajatuksesta.


Myös mielikuvaharjoittelulla voi hakea epäonnistumiselle vaihtoehtoa. Sen sijaan että miettii, mikä kaikki voisi mennä huonosti , ajatteleekin kuinka hyvin kaikki voi mennä. Voi sulkea silmät ja miettiä viiden minuutin ajan hyvää lopputulosta.


Heti ja nopeasti ei kuitenkaan kannata odottaa tuloksia, ajatusvääristymät ovat ajan myötä tiukasti kiinnittyneet ajatteluun. Mutta säännöllinen harjoittelu ja toisto auttavat ajatusvääristymien irrottamisessa aivan samoin kuin muissakin taidoissa. Tarpeeksi usein toistettu harjoitus alkaa  irrottaa ajatusvääristymiä ja vie ajatuksia myönteisiin suuntiin.




Lähteet: Hyvä terveys 5/2021, kuvat omat



keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Miksi jotkut hakeutuvat vaikeisiin parisuhteisiin?



Suvi ajautui toistuvasti hankaliin parisuhteisiin ja ymmärsi vähitellen, ettei se ollut sattuma. Miksi toiset ihmiset vetävät puoleensa vaikeita kumppaneita ja miten kierteen voi katkaista?


Erääänä päivänä Suvin puoliso oli jättänyt yhteiseen tietokoneeseen Facebookin auki. Suvi oli aiemmin huomannut, ettei puoliso kerro kaikkia suhteen kannalta oleellisia asioita. Mies oli ikään kuin liukunut pois.


Facebook-viesteistä selvisi, että puolisolla oli salasuhde. Suvi tunsi romahtavansa, taas kerran. Hänen suhteensa olivat aiemminkin loppuneet siihen, ettei kumppani ollut tarpeeksi sitoutunut.




Kaikki eivät kumppanin etsinnässä etsi tavallista arkea vaan kumppanin ongelmat vetävät heitä puoleensa. Esimerkiksi Suvi on huomannut usein rakastuvansa tavoittamattomiin miehiin.


Suvin suhteet ovat koko aikuisiän kulkeneet saman kaavan mukaan. Kiihkeän alkuhuuman jälkeen kumppanit ovat muuttuneet torjuviksi, ja suvi on voinut pahoin. Suhteissa on ollut myös henkistä väkivaltaa ja uskottomuutta.


Psykoterapeutti Helena Vuoriheimo sanoo, että epätasapainoisesta suhteesta toiseen ajautuva saattaa tiedostamattomasti ajatella, ettei ole ansainnut rakkautta.Etenkin suhde varatun kanssa ruokkii tunnetta, ettei kelpaa kenellekään. Tästä seuraa huonommuuden kokemus.


Jotkut voivat etsiä jännitystä elämään. Tunteet purkautuvat rajuina, riidellään ja on sovintoseksiä. Valtataistelu voi koukuttaa.



Joissakin vaikeissa suhteissa ongelmana on riippuvuus toisesta. Suhteen toinen osapuoli voi olla riippuvainen saamastaan hoivasta, toinen taas hoivaajan roolista.


On palkitsevaa hoivata ja niin välttyä käsittelemästä omia ongelmia, kuten masennusta tai alisuoriutumista. Hoivaaja nousee suhteessa toisen yläpuolelle, vaikka voi joutua samalla kovan manipulaation kohteeksi.


Moni saatta ajatella saavansa palkintoja huonossa parisuhteessa jaksamisesta. "Pidetään yllä ihannekuvaa omasta itsestä: minä kestän kaiken. Hyväksikäyttäjät aistivat sen. Jos suhteen aluksi ei näytä haavoittuvuuttaan vaan ottaa kaiken vastaan, tulee hyväksyneeksi kaltoinkohtelun", sanoo Vuoriheimo.




Suvi on kyllästynyt huonoihin suhteisiin. Niiden läpikäymiseen on kulunut vuosi psykoterapiassa, ja se on tuottanut tulosta. Hän on päättänyt pysyä erossa tyypeistä, joilta ei voi saada rakkautta ilman kärsimystä.


Suvi syytti parisuhteiden epäonnistumisista aiemmin itseään, koska sai kumppaniltaan sellaisen viestin. Psykoterapiassa hän ymmärsi, että kumppanillakin oli omat ongelmansa. Sitä tämä ei vain myöntänyt.


Suvi huomasi myös, ettei ollut sattumaa, että hän rakastui aina samalla tavalla hankaliin ihmisiin. Nyt hänellä on uusi suhde, jonka hän uskoo olevan parempi. Hän pystyy vaikuttamaan tunteisiin ja käyttäytymiseen.




Lähteet: Helsingin Sanomat 11.3.2021, kuvat omat

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Surutyöni 30.



Rakas Vera tyttäreni kuoli 9.1 yllättäen, vaikka hän oli perusterve ja kuntoili paljon. Teen surutyötä. Tuskaistakin. Välillä kaunis kaipaus.


Tänään on ollut tuskan päivä. Sain paniikkikohtauksen. Jossa. Raajani häviävät, turtuvat, ovat poissa. Rintaa pistää. Sydän kuin levoton lintu. Seinät hengitetty kipuun ja luopumiseen. Seinät täynnä tuskan kuvia. Olen tosiaioiden tuolla puolen.


Huone kuin kaivo. Siellä lymyää tyranni rautakengissään. Lyö minua kivisellä kädellään, joka on unta. Kauhukuviani.


Vera, sinun pieni, aina vaivoin talven hengissä pysynyt, appelsiinipuu kuoli. Hoivasin sitä. Annoin valoa ja sumutusta. Ehkä veit sen mukanasi kuten kuolleet muinoin veivät tarvekalunsa. Tänään kylvin samaan ruukkuun appelsiinin siemeniä. Ne ovat minun toivo. Ei minulla muuta ole.


Miten kauan minun on nähtävä kauhukuvia? Olen alkanut ymmärtää, että sinä Vera olet kokonaan kuollut. Ennen en nähnyt mitään kokonaisuutta. Oli vain tuskan terävä reuna jyrkäteellä. Josta putosin, ja putosin. Monena päivänä. Pieni Vera, sinä et tule koskaan takaisin. Emme enää halaa, kuten meillä oli tapana. Minä sanoin: Pieni Vera.Ilo pulppusi minusta kuin vihreä virta. Näimme taas. Olimme yhdessä. Meidän oli niin hyvä.


Näkisit nyt Vera minut. Kuollut tukkani roikkuu. Sirotan ikävän tuhkaa päälleni. Tässä maailmassa kevään linnut eivät pesi. Ne huutavat tuskaansa, jota luulemme lauluksi. Unelmani ovat kadonneet. Unelmat yhteisistä matkoista. Puheesta illan maitoiseen ilmaan.


Nyt ajan tuskan rautaisilla vaunuilla. Hevoset ovat tulessa. Viheliäinen ajaja  hoilaa ja hoilaa. Minä käperryn kauheisiin säveliin. Minua jahtaavat noidat, velhot,  kuoleman kuninkaat ja tyrannit. Sillä tämä maani on valloitettu. Eikä sillä ole muuta nimeä kuin Tuska.