Eläkkeelle jääminen saattaa aiheuttaa kriisin

 

"Eläkkeelle jääminen voi vaikuttaa identiteettiin järisyttävästi", sanoo identiteettiä tutkinut psykologian dosentti Päivi Fadjukoff Jyväskylän yliopistosta.

Identiteetillä tarkoitetaan pysyvämpää minäkokemusta. Se on ihmisen ymmärrys siitä, kuka minä olen ja mikä on minun suhde muihin ihmisiin.

Työ on osalla suuri osa identiteettiä, koska muut määrittävät meidät työn kautta ja me myös määrittelemme sillä itse itseämme. Työ on ajallisesti valtavan suuri  osa elämäämme.

Kun eläkkeellä identiteetin keskeinen osa yhtäkkiä häviää, tunteet voivat olla monenlaisia: voimme tuntea vihaa, surua ja pettymystä tai kokea olevamme hukassa.

"Töiden loppumisen myötä arki muuttuu kokonaan. Ihminen joutuu muokkaamaan uudestaan merkityssuhteen kuka minä olen ja kenelle olen tärkeä."

Eläkkeelle jääminen saattaa aiheuttaa kriisin, vaikka eläkeiän tietäisi olevan edessä. Varttuneemman ihmisen on vaikeampaa muodostaa uutta identiteettiä kuin nuoren.

"Vaikka aikuisella identiteetti on jo usein vakiintunut, identiteetin horjuminen voi aiheuttaa myös sen, että ihminen joutuu pohtimaan omaa paikkaansa. Hän voi oppia itsestään tärkeitä asioita."

"Vaikeatkin kohdat saattavat vahvistaa meitä ihmisinä. Saa olla surullinen, mutta samalla kannattaa antaa tilaa itselle ja pyrkiä tunnistamaan uusia ituja."

Jos työn rooli on ollut todella dominoiva, eläkeikä voi olla vielä kovempi paikka. Elämässä on hyvä olla myös muuta sisältöä: läheisiä, ystäviä, harrastuksia.

Eläkkeelle jäämiseen voi alkaa varautua muutama vuosi etukäteen. Kannattaa pohdiskella muun muassa sitä, mitkä asiat ovat minulle työssä tärkeitä.

"Onko minulle tärkeää vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa? Vai onko uusien ongelmien ratkaiseminen, uusien ideoiden tuottaminen tai käsillä tekeminen sitä ominta itseä?"

Kun alkaa ymmärtää sitä, mikä työssä on tärkeää, voi kokeilla siirtää samoja asioita esimerkiksi jonkin uuden harrastuksen pariin. Voisi ajatella avoimesti: voisiko tuollaistakin kokeilla?

"Ei mene hukkaan, jos vaikkapa harrastuksen suhteen kokeilee useampaa juttua ennen kuin löytää omansa: sopiiko minulle kuorolaulu, sulkapallo vai sittenkin joku muu."

Parhaimmillaan eläkkeelle jääminen voi olla identiteetin kannalta myös todella hyvä juttu.

"Silloin voi löytää uuden vaiheen elämässä, uusia ilonaiheita, tekemistä ja merkityksellisyyden tunnetta."

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.4.2026, kuvat omat

Parisuhteen sabotointi

Selvää  sabotointia on vaikka kumppanin toistuva pettäminen. Sitä on samalla passiivisempi toiminta kuten vetäytyminen.

Ihmissuhteisiin erikoistunut psykologi Maarit Grönroos nimeää sabotoinnin keinoksi myös marttyyriksi teketymisen, toisen ainaisen syyttelemisen ja mykkäkoulun pitämisen avoimen keskustelun sijaan.

Sabotointia voi olla myös taloudellinen toiminta. Ihminen saattaa käyttää yhteisiä rahoja omiin tarkoituksiinsa.

Sabotoinnin seuraukset tulevat usein esiin kaavamaisina riitoina. Riidan aihe saattaa olla vaikkapa se, pitääkö suhteen vaikeuksista puhua tai ei.

Keskustelun seuraukset saattavat pelottaa sabotoijaa, kuten se, että kumppani osoittaisi tyytymättömyyttä vetäytyjän toimintaan tai jopa kertoisi, että haluaa erota.

Sabotoija ei kuitenkaan tunnista omaa pelkoaan. Tämän vuoksi hän poistuu juttuhetkistä ovet paukkuen tai aloittaa mykkäkoulun vain siksi, että toinen kehtasi ehdottaa vetäytyjän mielestä turhaa keskustelua.

Sabotointiin vetäytymällä henkilöllä ei usein ole kykyä tai jaksamista käydä kumppaninsa kanssa vakavaa keskustelua siitä, pitäisikö erota.

"Sen sijaan sabotoija pyrkii viemään tilannetta omalla toiminnallaan kriittiseen käännekohtaan, jossa suhde varmasti tulee päätökseensä", Gröroos sanoo.

Tällaiseen toimintaan turvautuva sabotoija ei siis ota vastuuta suhteesta - muttei myöskään suhteen päättämisestä.

"Aina sabotoija ei todellakaan tiedosta sabotoivansa suhdetta. Mutta hän tekee sitä silti, ehkä siksi, että hän pelkää tulevansa lopulta torjutuksi."

Sabotoijan perimmäinen tarkoitus on usein suojella itseään. Ehkä vaikeat kokemukset aiemmista suhteista ovat opettaneet tavan pysyä turvassa olemalla epäreilu toiselle. 

Tiedostamattaan sabotoija voi ajatella, että henkinen vetäytyminen suojaa itseä myös eron kipeydeltä, jos ero joskus tuleekin eteen.

Pettymyksiin "valmistautuminen" voi toki tarjota sabotoijalle hetkeksi helpottavan olon.

"Mutta ei tällaisella keinolla sisällöllisesti rikasta elämää varmaankaan saa. Monet puolet omassa itsessäkin jäävät tunnistamatta, jos toimii suhteissaan jatkuvasti peloista käsin. Silloin ei välttämättä opi huomaamaan, mitä esimerkiksi tarvitsee tai mitä pohjimmiltaan pelkää."

Lopulta ihminen saattaa saada itsensä katkerasti uskomaan niinkin, että hylätyksi tuleminen on hänen väistämätön kohtalonsa.

"Elämässä kun tulee uudelleen ja uudelleen vastaan tilanne, jossa toiselta hakee läheisyyttä mutta sen menettämiseen johtavalla tavalla."

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.3.2026, kuvat omat

Elämää maalla 109.

 

On kulunut reilu viikko siitä, että pyysin miestä imuroimaan. Jotta vatsan reikä parantuisi, en saa kyykkiä, kurottaa, muutenkaan rehkiä. Kun pesin ikkunat, reikä repesi vähän.

Manjana mies ei ole siis imuroinut. Viime kerralla kirjoitin, että hän ei olisi imuroinut neljään vuoteen - mutta en edes muista tarkkaan. Silloinkin kun olin töissä, siivosin yksin perjantaina. Mies ei ole siis imuroinut vuosikausiin. Ketkuilija.

Jos hän ei ensi viikolla imuroi, tulee riita. Minä huudan ja saatan paiskoa esineitä seinään. Mies karkaa. Mutta hetken kuluttua hän tulee takaisin, ja sovimme riidan. Siis imuroinnin. Tuon jälkeen mies varmasti imuroi.

Tuntuu toisaalta pikkumaiselta tuo koko imuroinnin vaatiminen. Täällä voisi olla likaista, jos en katselisi likaisimpia paikkoja. Makuuhuoneen itämaista mattoa ja sohvaa, jotka molemmat ovat kissankarvoissa, ja makuuhuoneessa lisäksi puuroskaa, koska lämmitämme pönttöuunia. En pitäisi silmälaseja kotona - aika outoa. Voisin imuroida itse, kun tuo reikä on parantunut.

Viime kerralla, kun olin näyttämässä vatsan reikää sairaanhoitajalle, hän sanoi, että se ei ole ollenkaan riittävästi parantunut. Päätin lopettaa vedellä suihkuttelun ja saunomisen, koska ne vie pikkuisen arven pois. Nyt vaihdan vain sideharsotaitoksen joka päivä teippaamalla haavateipillä. Vie paljon aikaa - minulta kömpelökätiseltä.

Minun pitää pitää tiukkoja alushousuja, koska osa ohuesta putkesta ei saa roikkua ja venyttää katetria. Osa putkesta pitää olla siis alushousujen alla. Kerran desinfioin reikää ja desinfiontiainetta valui alas häpyhuuliin. Siitä alkoi kipu niissä. Tiukat alushousut vain lisää kipua. En ole keksinyt muuta, kun antaa ilmakylpyä häpyhuulille. Makaan siis sängyssä housut kintussa. Voi tätä elämää.

Hoitaja käski myös alkaa käyttää paikallisestrogeenia. Se vahvistaisi myös virtsarakon seinämää emättimen lisäksi. Ostin myös voidetta, jota voi käyttää muihin emättimen ulko-osiin. Se kirveltää tosi paljon. Käytän siis Niveaa. Pruuttaan emätin estrogeenitabletin joka ilta erityisellä "muovikynällä". Vaikka sitä pitäisi viikon jälkeen käyttää vain joka kolmas päivä, hoitaja käski käyttää sitä joka ilta.

Vitsarakon tulehduksen pelossa juon joka päivä karpalomehua ja nokkosteetä. Nokkosta suositteli eräs kommentoija. Ne ovat ehkä auttaneet, sillä minulla ei ole ollut virtsarakon tulehdusta viikkoihin. Mahtavaa.

Alakuloni on voimistunut - pelkään, että putoan masennuksen mustaan kuiluun. Onneksi alakulolle on selvä syy: tämä katetri. Ja en pääse ihmisten ilmoille paksun putken ja keräyspussin kanssa.

Kampaajallekin pitäisi päästä. Minun hiukseni ovat mallista kasvaneet aivan liian paljon. Samoin etuosan vaalea palkki on noin viisi senttiä hiusten yläpäästä. Kulmatkin pitäisi värjätä maltillisesti ja tietty nyppiä. Itse olen huono nyppimään. Nypin liian paljon.

Eräs ystävä hehkutti, miten ihana on kevät ja kukkien laitto terassille. Hän oli ostanut myös uudet vihreät verhot, tyynyt ja torkkupeiton.Sitten hän sanoi, etteikö hän ole empaattinen, kun hehuttaa niin paljon omia asioitaan, ja minä olen alakuloinen. Sanoin että ei mitään hätää. Minä olen myös empaattinen ja hyvin iloinen hehkutuksestasi. Se tosiaan parantaa mielialaa.

Köynnöskukkien taimet ovat kasvaneet hurjasti. Nyt pohdin, kylvinkö ne liian aikaisin. No, parempi iso taimi kuin pieni istuttaessani niitä ulos ruukkuihin. En voinut olla tilaamatta keijunmekkoja omien taimien lisäksi.

Olen tällä viikolla leiponut hapanjuuri ranskalaista maalaisleipää ja reissumimmejä. Tiikerikakunkin tein.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Oma muutos voi pelottaa läheisiä

 

Kun ihminen muuttuu, myös läheisten on sopeuduttava siihen. Hyväkin muutos saattaa joskus olla vaikea ottaa vastaan.

Kun ihminen esimerkiksi alkaa asettaa rajoja, ottaa etäisyyttä tai haluaa enemmän omaa aikaa, toisin tekeminen voi herättää läheisissä surua, hämmennystä tai pelkoa.

"Miksi näin käy?" Johtava psykoterapeutti Aino Juusola muistuttaa, että yksilöllinen muutos vaikuttaa lähes aina myös ihmissuhteisiin.

Muiden reaktiot  voivat vaihdella paljon. Yksi voi suhtautua positiivisesti muutokseen, toinen torjuvasti. Muutos voi herättää muissa muun muassa pelkoa suhteen päättymisestä tai siitä, että toinen muuttuu vieraaksi.

Surua voi aiheuttaa esimerkiksi vanhemman ja aikuisen lapsen suhteessa, jossa toinen osapuoli on ollut pitkään rajattomasti käytettävissä ja päättää nyt rajoittaa yhteydenpitoa.

Muutos voi herättää toisissa myönteisiä tuntemuksia, kuten iloa, helpotusta tai ylpeyttä. Joskus ihmiset voivat inspiroitua läheisen muutoksesta.

"Jos ihmisellä on hyvin vahvana esimerkiksi uskomus siitä, että minut tullaan hylkäämään, niin se saattaa hyvin herkästi nousta pintaan, jos toinen muuttuu."

Läheisen muutos voi tuntua raskaalta, jos se pakottaa muuttamaan omiakin tapoja. "Toisen muutos pakottaa minutkin katsomaan peiliin. Jos itse ei ole valmis muutokseen, niin se voi olla aika vaikeatakin ja tuottaa vaikka syyllisyyttä."

"Jos toisen käytös on ollut jollain tavalla muiden energiaa vievää tai tuottanut muille haittaa, usein sen muutos koetaan positiivisena."

Jos ihminen alkaa seistä tukevasti omilla jaloillaan eikä nojaa enää yhtä paljon muihin, se vaikuttaa myönteisesti pari- ja ystävyyssuhteisiin.

Parhaimmillaan sisäinen muutos vaikuttaa myönteisesti molempiin osapuoliin ja vahvistaa ihmissuhteita.

Esimerkiksi ristiriitatilanteissa asioiden purkaminen ja käsittely helpottuu, kun toinen osapuoli on opetellut käsittelemään tunteitaan.

Sisäinen muutos tapahtuu yleensä hitaasti ja voi tulla muille yllätyksenä. Omaa muutosta kannattaa selittää läheisille erityisesti silloin, kun se alkaa näkyä konkreettisesti käytöksessä tai arjessa. Asiasta kannattaa kertoa minämuodossa ja puhua, mitä tavoittelee.

"Esimerkiksi, että minä olen viime aikoina oivaltanut tarvitsevani enemmän omaa aikaa jaksaakseni. Minä en tee tätä sinua vastaan vaan minä tarvitsen tätä, jotta voisin olla parempi kumppani tai ystävä."

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.2.2026, kuvat Pexels ja omat

Vihasta

 

Minä näytän onneksi kuitenkin aika harvoin vihani miehelle. Tosiaankin suutun ja huudan, mutta tilanne menee nopeasti ohi ja teemme rauhan. Vihassa on voimaa. Ja se jotenkin puhdistaa.

Olen pohdiskellut, mistä voimakas vihani johtuu. Olen tullut siihen tulokseen, että sain näyttää vihani lapsuudenkodissa. Isän kanssa riideltiin tai minä riitelin. Suutuin yhä enemmän, kun isä vain naureskeli minulle. En sitten enää jaksanut riidellä. Isäni kanssa riideltiin lähinnä maailmankatsomuksesta ja arvoista.

Äidin kanssa riideltiin käytännön asioista. Kotona minun tehtäväni oli muun muassa tiskata iltapäivän tiskit koulun jälkeen. Joskus äiti ei ollut tiskannut aamun ja päivän tiskejä. Suutuin tästä.

Sisarusten kanssa riideltiin mitä ihmeellisistä asioista. Riideltiin paljon. Minä yleensä voitin riidan, koska olin ehkä älykkäämpi kuin esimerkiksi molemmat veljeni. Toisen todistuksessa oli vain viitosia tai nelosia. Minulla oli kaikki ysejä tai kymppejä. Isä oli tästä todella iloinen ja ylpeä. Olin isän tyttö.

Omien lasten kanssa myös riideltiin, mutta minä en korottanut ääntäni. Lapsilla oli leikkihuone. Mutta illalla huomasin, että iso osa leluista oli kannettu olohuoneeseen. Suutuin tästä. Lapset olivat jo nukkumassa. Siivosin sitten itse lelut leikkihuoneeseen.

Olen joskus vihainen vielä nykyäänkin itselleni, esimerkiksi jos en ole saanut jotain tärkeää tehtävää aikaiseksi. Sätin itseäni. Mutta saan siitä myös voimaa ja teen melko heti tehtävän.

Vihan kannattaa olla. Se on inhimillinen perustunne samalla tavalla kuin ilo ja suru. Vihaa ilman ei voi elää, eikä sitä voi olla ilmaisematta. Vaikka vihaansa ei myöntäisi edes itselleen, se tulee esiin toiminnassa: eleissä, ilmeissä, valinnoissa ja päätöksissä.

Tiedostamaton viha voi johtaa muun muassa eristäytymiseen, uupumukseen ja jatkuvaan valittamiseen. Joskus peitetty viha voi tuoda esiin surua ja masennusta.

Viha on hyvä voima, koska se auttaa puolustautumaan, korjaamaan epäkohtia ja erillistymään muista.

Psykologi Mikael Heinon  ajatuksia siitä, miten voi tulla sinuiksi vihan kanssa:

"Kunnioita

kokemustasi. Älä sivuuta vihaasi. Ajattele, että tunne on tärkeä.

Luota

itseesi. Usein on helppoa puolustaa muita. Kokeile suuttua itsesi puolesta.

Kerro

miltä tuntuu: loukkaannuin, sattuu, tulin ohitetuksi. Pettymys johtaa vihaan.

Keskustele

syyttämisen sijaan. Räyhäämällä ohitat aidot tunteesi ja syvällisen kohtaamisen.

Toimi

tunteesi mukaan. Suututtaako epäkohta? Muuta se vihasi tuomalla energialla.

Anna

muiden olla vihaisia. Ei ole oikein kieltää toisilta heidän tunteitaan, ei vihaakaan."

Lähteet: Kuneus&Terveys 4/2026, kuvat Pixabay, omat

Elämää maalla 108.

 

No, niin minulla on nyt kystofix-katetri, joka laitettiin mahan läpi suoraan virtsarakkoon. Olin jo onnellinen, että voin käydä ihmisten ilmoilla, mutta osottautui, että katetrin virtsanpoisto ei onnistu ilman putkea ja keräyspussia. Näin ei ollut viime vuonna. Nyt katetri on joku maanantaituote.

Voisin olla noin tunnin esimerkiksi kampaamossa hiusten leikkauksessa, mutta sitten pitäisi kiirehtiä kotiin, koska virtsaan niin tiheästi. Kystofix-katetrista voi siis poistaa letkun ja keräyspussin, ja jäljelle jää noin 10 sentin mittainen katetrin osa, josta voisi virtsata.

Olen siis kotona ja tummissa surun vesissä - erakkona. Olen tehnyt nyt kävelylenkkejä, vaikka en tiedä, saako niitä jo tässä vaiheessa tehdä. En saisi rehkiä, kyykkiä, kurotella, nostaa... Näin reikä vatsassa ei repeilisi ja parantuisi hyvin - ja se onneksi parantuu. Sen sideharsotaitos pitää vaihtaa joka päivä. Minulle käsistä kömpelölle se on työlästä. Etenkin sen teippaaminen.

Katetriin saa koskea vain saippualla pestyin tai desinfioiduilla käsin. Tämäkin jo kyllästyttää. Katetrin pientä letkua on tarkistettava, ettei se olisi liian tiukalla ja katetri lähtisi irti.

Kevätsiivouksen voin nyt unohtaa. Ikkunat sain pestyä. Imuroinnissa pitää kyykkiä ja vetää imuria ja se ei tekisi hyvää reiälle. Mutta tämä likaisuus ärsyttää. Makuuhuoneen itämainen matto ja toinen sohva ovat täynnä kissan karvoja.

Pyysin miestä imuroimaan. Hän ei ole imuroinut aikoihin -  ehkä yli neljä vuotta sitten. Jos silloinkaan. Mies ei pitänyt ajatuksesta ollenkaan. Mutta kun en asettanut aikarajaa vaan sanoin, että voi imuroida silloin, kun huvittaa ja on aikaa, hän myöntyi. Saas nähdä, milloin imurointi toteutuu. Mies kun on manjana, huomenna sitten tyyppiä.

Pääsiäisviikolla perjantaina - katetri oli laitettu torstaina - jouduimme lähtemään päivystykseen, koska en ollut voinut pissata aamulla ja päivällä. Katetrin virtsanpoisto ei toiminut.

Pääsimme nopeasti hoitajan luo. Hän onnistui saamaan katetrin toimimaan. Siinä oli jokin tukos. Todennäköisesti minun omaa kudosta. Hän valutti virtsaa ja sitä tuli vähän yli kaksi litraa. Hirmuinen määrä, hän sanoi. Ihme, ettei virtsarakko ollut revennyt.

Mies oli neljä päivää Järvenpäässä kurssilla. Hän ei ollut muistanut kantaa sisään polttopuita. Joten jouduin  kantamaan ne itse, mikä ei tehnyt hyvää mahan reiälle. Laitoin aina saaviin vain noin sylillisen puita ja kannoin sisään. Jouduin tekemään tätä kolme kertaa, jotta saisin uunin lämpiämään. Se oli kaksi viikkoa sitten, ja lämmitystä vielä tarvittiin. Nyt ei enää tarvitse lämmittää - suureksi onneksi. Kevät on kuukauden edellä.

Kotihoito kävi kerran pääsiäisviikon lauantaina ja lupasi tulla tiistaina uudestaan, mutta heitä ei ole  näkynyt. En viitsi soittaa moneen numeroon ja odotella vastaamista.Jota hommaa kärsimättömänä ihmisenä inhoan.Ja opin itse teippaamaan sideharsotaitoksen reiän päälle.

Tuntuu, että olen vanhentunut kymmenen vuotta tämän virtsaummen takia. Kasvot näyttävät vitivalkoisilta, ja ryppyjä on tullut lisää, vaikka hoidan kasvoja entiseen malliin. Teen kasvonaamiotkin kerran viikossa sunnuntaina. Puhdistavan ja elvyttävän.

Kasvoihin pidin joka keväisen C-vitamiinikuurin Muru Murun seerumilla ja voiteella. Nyt käytän normaaleja kasvovettä, Evolven seerumia ja voidetta. Annan jokaisen aineen imeytyä ennen kuin laitan toisen päälle.

Suureksi onneksi voin leipoa. Olen tehnyt kaksi kertaa hapanjuuri ruismimmejä ja samoin kaksi kertaa ranskalaista maalaisleipää ja speltti-vehnäleipää. Saan leipomisesta paljon iloa. En osaa vieläkään siirtää kuvia kännykästä kannettavaan ja siksi en voi näyttää uusia kuvia.

Iloa saan myös hyvinvoivista köynnöskasvitaimista. Olen jo koulinut ne istuvassa asennossa. Nyt suihkuttelen niitä pari kertaa päivässä, mutta en tiedä, milloin lannoitus aloitetaan. Pitää tarkistaa netistä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Terveydenhoitajan laukku. Keräsin yhteen aikaan vanhoja ammatillisia laukkuja muun muassa geologin laukun.

Aivoterveellinen ruokavalio

 

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen sanoo, että hyvä ravitsemus voi pienentää muistisairauksien riskiä jopa 20-50 prosenttia tai ainakin lykätä sairastumista useilla vuosilla.

Erityisesti folaatti, C- ja A-vitamiini ja kasvikunnan polyfenoliset yhdisteet tukevat muistia tutkimusten mukaan.

"Säännölliseen käyttöön kannattaa valita esimerkiksi porkkanaa, parsa- ja ruusukaalia, paprikaa, appelsiinia, kiiviä ja mustikkaa, sillä niissä on paljon aivoille tarpeellisia ravintoaineita", Laatikainen kertoo.

Laatikainen kannustaa syömään myös palkokasveja. Pavuista, herneistä ja linsseistä saa paljon kuitua, kasviperäistä proteiinia, folaattia ja koliinia, jota on paljon erityisesti soijapavuissa. Koliini on välttämätön vähemmän tunnettu ravintoaine, jota tarvitaan aivoissa muun muassa hermovälittäjäaine asetyylikoliinin tuotannossa.

Sydämen tapaan aivot pitävät tyydyttymättömästä eli pehmeästä rasvasta. Erityisen terveellisiä ovat omega-3 ja omega-6-rasvahapot. "Erityisesti rypsi-, rapsi- oliivi- ja camelinaöljyt ovat suositeltavia. Kun valitsee lautaselle säännöllisesti saksanpähkinöitä, pellavansiemenrouhetta tai hampunsiemeniä, saa riittävästi hyödyllisiä omegarasvoja", Laatikainen neuvoo.

Myös hiilihydraattien laatuun olisi hyvä kiinnittää huomiota. Kuitupitoiset täysjyväviljat ovat hyviä, kun taas vähäkuituisia viljavalmisteita ja paljon sokeria sisältäviä ruokia ja juomia kannattaa käyttää kohtuudella.

Säästeliäs suolan käyttö suojaa aivoja, koska runsas suolan saanti kohottaa verenpainetta. Tämä taas rasittaa ja vaurioittaa verisuonia, joita aivoissa risteilee kilometrien mitalla.

Laatikaisen mukaan pitäisi talvella olla tarkkana riittävän D-vitamiinin saannista. "Ainakin kerran elämässä voi olla paikallaan mittauttaa veren D-vitamiinitaso joskus lopputalvesta."

Ruokavalio vaikuttaa aivoterveyteen monella tavalla. Alzheimerin tauti  ja verisuoniperäiset muistisairaudet kehittyvät, kun aivovaltimot hapertuva ja menettävät kimmoisuuttaan. "Tällöin verenkierto heikkenee ja aivosolut saavat vähemmän ravintoaineita. Pidemmän päälle se vaikuttaa epäedullisesti muistin toimintaan", Laatikainen selittää.

"Viimeistään viisikymppisenä olisi hyvä tarkastella ruokailutottumuksia, jotta sairastumisriski ehtii vaikuttaa. Hyvällä ravitsemuksella muistin heikkenemistä voidaan ainakin hidastaa, vaikka ei välttämättä kokonaan pysäyttää."

Joillakin ihmisillä on perimän vuoksi suurempi riski muistisairauksiin. Kun omassa suvussa esiintyy paljon Alzheimerin tautia, on melko todennäköistä, että siihen kantaa perinnöllistä riskiä. Hyvällä ravitsemuksella sairastumisriskiin voi kuitenkin vaikuttaa.

Ruokakatottumusten lisällä aivoterveyttä tukevat myös muut terveyttä edistävät elintavat.  Aivot pitävät riittävästä unesta, säännöllisestä liikunnasta, sosiaalisista suhteista, sopivasti älyllisestä kuormittumisesta sekä tupakoimattomuudesta ja alkoholin käytön rajoittamisesta.

Lähteet: Diabetes 1/tammikuuta 2026, kuvat pexels ja Pixabay

Miksi aurinko piristää?

 

Onneksi talvi on ohi, ja aurinko näyttäytyy useammin. Kirkas auringon valo! Kasvukausi, ja luonto ikään kuin kiimassa.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että aurinkoisuus ja valon määrä suoraviivaisesti kohentavat mielialaa.

Miten auringon valo tekee aivoille? Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan valo virkistää ja tekee mielen iloiseksi.

"Valoisuuden lisääntyminen nostaa vireystilaamme välittömästi. Itse asiassa piristyminen alkaa jo hieman ennen kuin tietoisesti tajuamme, että nytpä taivas kirkastui", Partonen sanoo.

Sitten seuraavaksi aivojen välittäjäaineet ryöpsähtävät liikkeelle. Kirkkaus saa aivot vapauttamaan enemmän serotoniinia jo muutamassa minuutissa.

"Lisääntynyt serotoniini kohottaa mielialaa, vireyttä ja valppautta. Se myös hillitsee ruokahalua ja yhtenäistä unta."

Jo nopeasti valo lisää myös noradrenaliinin vapautumista aivoissa.Reaktiokyky ja tarkkaavaisuus paranevat. Myös dopamiinin tasot nousevat. Sen lisääntyminen osin selittää sitä, että kauniina päivänä tekee mieli mennä ulos ja liikkua.

Fysiologisten reaktioiden lisäksi valolla on myös tietenkin psykologisia vaikutuksia. "Useimmilla on mukavampia muistoja lapsuuden kesistä kuin marraskuun räntäsateesta. Valo ja lämpö keräävät miellyttämiskokemuksia. Monet iloiset juhlat ja puuhakkaat talkoot tapahtuvat valoisaan ja lämpimään vuodenaikaan."

"Harmaina päivinä hermoston aktiivisuus vakiintuu tietylle, varsin alhaiselle perusuralle ja aivot sopeutuvat valon puutteeseen. Tällöin lyhytkin valojakso tuottaa voimakkaan piristysruiskeen. Mitä pidenpään on ollut pilvistä, sitä mukavammalta aurinko tuntuu"

Lähteet: Hyvä Terveys 4/2026, kuvat Pexels

Mykkäkoulu

Me emme miehen kanssa pidä mykkäkoulua. Ensiksi riidellään ja sitten minä kadun hurjaa käytöstäni, kun olen huutanut. Me puhumme riidasta. Sen syistä ja teemme rauhan. Mitään ei jää hampaan koloon. Tajusin tällä viikolla, että ollaan oltu naimisissa 30 vuotta, kun aikaisemmin luulin, että 28 vuotta.

Suomalaiset oppivat mykkäkoulun usein jo lapsuudessaan. Puhumattomuus on ihmissuhteissa surullisen yleistä, sanoo psykologi Leea Stenvall.

Hiljaisen pinnan alla voi usein poreilla. Mykkäkoulun käytös voi olla joko aitoa avuttomuutta tai suhdetta tarkoituksella moukaroivaa vallankäyttöä.

Stenvallin mukaan suomalainen tapakulttuuri usein kannustaa vaikenemaan, piilottamaan vaikeat tunteet ja vellomaan niiden parissa yksin.

Tärkeää on, miksi ja miten ihminen hiljenee. Joskus tarvitaan yksinkertaisesti aikalisä, ikään kuin molempia osapuolia suojaava tauko.

Tällöin ihminen ei pyri loukkaamaan tai sivaltamaan vaan kokoamaan ajatuksensa ennen kuin palauttaa yhteyden. Tilanne on aivan eri, jos vaikenijan tavoite on kontrolloida vastapuolta. Tällöin hiljaisuus toimii rankaisuna, ja sillä ohjaillaan läheinen taipumaan johonkin.

"Se on hylkäävää ja katkaisee yhteyden aina uudestaan. Lopulta kyse on henkisestä väkivallasta."

Painostava hiljaisuus rapauttaa ihmissuhteita, ja aikuisina meillä on vastuu tunnistaa haitalliset tavat reagoida. Kun ne tunnistetaan, niitä on syytä havainnoida. Ja kiinnostua havainnoistaan.

Tai sitten valitaan hiljaisuus, koska tiedetään itse olevan tulivuori, räjähtävänsä, jos erehtyy puhumaan.

Jos toisen puhumattomuus vaivaa, Stenvallilla on hihassaan yksi vinkki: konflikti ei ole paras hetki kääntää keskustelua toisen puutteisiin. Tällöin todennäköisesti soppa vain sakenee.

Kannattaisi valita pikemminkin aika, jolloin kummankin vireystila on kohdillaan ja mieli rentona.

Jokaisen suhteeseen kuuluu riitoja, pettymyksiä, mykkäkouluakin. "Ne ovat elämää. Mutta hyvässä suhteessa säilyy pyrkimys korjata asia, palauttaa yhteys."

Lähteet:  Helsingin Sanomat 14.3.2026

Elämää maalla 107.

 

Kirjoitan tätä vähän väsyneenä. Nukuin viime yönä vain viisi tuntia. Tarvitsisin unta yhdeksän tuntia. Minä kotirouva olen valvonut öisin kello 12 asti. Kuten viime yönäkin. Jännitys katetrin vaihdosta piti minua valveilla vielä tunnin. Mutta piti herätä puoli seitsemän.

Tänään oli siis aika kirurgille katetrin vaihtoon. Katetrin noin 10 senttinen pää ei ole enää alapäässä vaan vatsalla. Tämä on suuri helpotus, koska alapää alkoi olla jo kipeä katetrin letkun tiukkuudesta.

Katetri voi roikkua melko alhaallakin, mutta sen saa kätevästi sujautettua housujen tai mekkojen ja muun sellaisen alle. Voin siis edelleen käydä ihmisten ilmoilla, koska katetrin voi laittaa kiinni. Ja aukaista sitten kotona. Virtsankeräyspussin ja letkun saa irti.

Katetrin varsinainen osa laitettiin vatsan läpi suoraan virtsarakkoon. Kirurgi vielä heilutti katetria virtsarakossa. Lopuksi hän sanoi, että olin ihmeen rauhallinen - en pelkää kipua.

Nyt sitten pitää suihkutella vedellä ja sappualla leikkauskohtaa joka päivä. Jos leikkauskohta osoittaa tulehtumisen merkkejä, sitä pitää desinfioida. Suihkuttelun jälkeen siihen pitää laittaa sidetaitos teipillä.

Kirurgi kielsi kuntosalin. Kävelyillä voin käydä. Minun lihakset surkastuu! Onneksi sauna on sallittu.

Nyt siis voin harjoitella omaa virtsaamista. Mutta en  vielä tiedä varmasti, miten se käy. Kysyin kolme kertaa hoitajaa neuvomaan. Sanoin, että olen niin kömpelö ja hajamielinen, ettei mene jakeluun. Jonkinlainen utuinen kuva siitä jäi. 

Mutta, mutta. Tänä iltana tulee kotisairaanhoito. Niin voin kysellä uudestaan lisää. Vastustin aluksi kotisairaanhoitoa, koska minulla on mielikuva, että se käy vanhusten ja enemmän loukkaantuneiden kuin minä luona.

Lopuksi taivuin asiaan. Olenko siis jo mummeli? Voi hitto. Tämä vaivaa sekavaa päätäni. Pitäisi vain hyväksyä ikänsä. Mutta minä tunnen sielultani olevan kuin 30-40-vuotias. 

Niin, tietysti - kuten sanotaan - minulla on iän tuomaa viisautta. Hiljaista tietoa. Itsevarmuutta. Itsensä hyväksymistä. Muista välittämättömyyttä. Tuon hyväksyn, että en enää ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Menin kirurgille verkkareissa, meikittömänä ja tukka sekaisin. Näin en olisi kehdannut toimia kolmekymppisenä.

Tällä viikolla olen ollut hyvin surullinen lukemattomista virtsiksistä, virtsaummesta, kolmesta erilaisesta katetrista. Niiden kanssa pitää olla varovainen, ettei mikään letkun osa mene rikki tai irtoa tai katetri irtoa. Ikään kuin valmiustilassa. Tällä viikolla yksi letkun osa irtosi kaksi kertaa, ja kaikki oli pissassa. Onneksi ei tarvinnut lähteä päivystykseen, koska minulla oli varastossa uudet letkut. Tarvikkeita saa ilmaiseksi tilaamalla. Ja käsien saippuapesu tai käsidesi. Aina pitää olla puhtaat kädet, kun katetriin koskee, ja sen jälkeen vielä taas pestä kätensä. Elämä on hankalaa. Ikävää.

Minulta otettiin pois virtsarakontulehduksen estolääke, koska se sisältää antibioottia, mikä voi johtaa resistenssiin. Kuten useat antibioottikuuritkin. Juon siis päivittäin karpalomehua. Onneksi viime labrat olivat puhtaat. Ja tänään hoitaja sanoi, että virtsani ei haise ja on hyvän väristä, joten tuskin on virtsarakon tulehdus. Hän oli ikään kuin viinin haistelija. Keskittyneenä työhönsä. Se huvitti.

Entä jos oma pissaaminen ei lähde sujumaan? Olenko kiinni katetrissa pitkän aikaa? Viime keväänä olin kuukauden. Sitten se helpotuksen tunne!

Asiasta toiseen. Huhtikuu on kuukausista julmin, kuten T.S Eliot kirjoitti runossaan. En ole koskaan pitänyt huhtikuusta. Toukokuuta rakastan.

Huhtikuussa ruskea ruoho nojaa harmaata maata vasten. Likistyneenä, uupuneena, rumana. Roskat - kuin hullut linnut - lepattavat ojissa. Puut ovat harmaat ja mustat. Ei ole vielä toukokuun lehtivihreärumpuja.

Kotona näyttää likaiselta. Eikä vain näytä vaan on. Aikoinaan siivosin kerran viikossa, nyt kolmen viikon välein. Ajattelen ja tunnen, että olen siivonnut jo 50 vuotta: ei huvita enää. Kuten perunoiden kuoriminen.

Kyllästyin rumaan likaisuuteen. Päätin pestä aluksi ikkunat, että likaisuus oikein korostuisi, ja saisi minut siivoamaan perusteellisemmin. Perusteellinen siivous tarkoittaa minulle imurointia, moppausta ja pölyjen pyyhintää. Hellan, uunin ja tiskipöydän älytöntä puunaamista.Ja varmasti kaiken pölyn kesyttämistä. Kirjoja en sentään ala pyyhkiä. Nämä hommat on tarkoitus tehdä ensi viikolla. Tai sitten seuraavalla...

Lopetan valittamiseni ja marmatukseni tähän.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Älä kosketa!

 

 

Meillä kosketellaan usein. Se voi olla arkista kosketusta tai emotionaalista tai seksuaalista kosketusta. Arkinenkin kosketus tuntuu hyvältä, esimerkiksi suukko töihin lähtiessä. Emotionaalinen kosketus on meillä esimerkiksi kainalossa pitämistä. Ja...puhumattakaan seksuaalisesta kosketuksesta.Ehkä me kosketellaan niin usein, koska riidoissa ei olla koskaan pitkää aikaa.

 

Jos kumppanin kosketus ei tunnu hyvältä, syynä voi olla väliin tullut kiila. Seksuaaliterapeutti Susanna Syld antaa neuvoja, miten hellyys alkaa taas maistua.

Kumppanin kosketus saattaa alkaa ahdistaa pitkässä suhteessa, mutta usein se ei juonnu suhteen pituudesta vaan siitä, että suhdetta ei ole hoidettu.

Jos kosketus alkaa häiritä yhtäkkiä, se saattaa johtua esimerkiksi siitä, että välillenne on tullut kiila: riitoja, puhumattomia asioita tai kurjia sanoja.

Kumppani on saattanut ylittää keholliset rajasi ja koskettaa tavalla, joka ei tunnu kivalta. On yleistä sietää sitä, koska kumppania ei haluta loukata.

Keski-iässä naisella suhde omaan kehoon voi muuttua ja hormonit heittelevät vaihdevuosissa. Myös kuormitus ja stressitaso sekä se miten vaativa on itseään kohtaan, vaikuttavat tunteisiin. Jos on tosi vaikea itsensä kanssa, kumppanin kosketus saattaa tuntua vaatimukselta.

Jos kosketus ahdistaa siksi, että tuntee, että sen pitäisi johtaa seksiin, etkä halua sitä. Silloin kannattaisi pohtia, miksi seksi ei kiinnosta.

Puhu haluttomuudesta kumppanillesi lempeästi. On torjuvaa ja huonoa, jos vain sanot, että hänen kosketuksensa ahdistaa. Kun kumppani koskettaa väärin tai väärästä paikasta, voit ohjata häntä: ihana kun kosketat, mutta teetkö sen tällä tavalla. Kun taas et halua kosketusta ollenkaan, saat sanoa kumppanille, että olet rakas, mutta nyt en jostain syystä pysty ottamaan kosketustasi vastaan.

"Kriisiä  asiasta ei tarvitse synnyttää.  Suhde ei ole tuhoon tuomittu. Kyse voi olla vain siitä, että yhteyden välissä on jotain, ja se jokin voidaan purkaa. Vaikka kumppanin kosketus nyt ahdistaisi, voit taas oppia nauttimaan siitä."

"Lisää kosketusta

Puhu taustoista

Juttele kumppanisi kanssa kosketustaustoistanne. Kosketettiinko lapsuudenperheessäsi, entä aiemmissa suhteissasi?

Avaa tarpeita

Puhukaa siitä, millaista kosketusta konkreettisesti kaipaatte. Mitä kaipaat tänään? Entä rankan viikon jälkeen?

Sovi kosketushetkiä

Sopikaa yhdessä hetkiä, jolloin koskette toisianne. Kosketushetkien ei ole tarkoitus johtaa mihinkään.

Anna tunteiden tulla

Emotionaalinen, läsnä oleva kosketus voi joskus itkettää. Anna tunteiden tulla. Älä pidättele niitä siksi, että toinen pelästyisi.

Treenaa ja neuvo

Uskalla neuvoa, millainen kosketus tuntuu hyvältä. Treenatkaa yhdessä. Älkää luottako siihen, että kosketus tulee luonnostaan.

Tee siitä säännöllistä

Kosketuksen pitäisi olla suhteessa päivittäistä. Säännöllisyys on tärkeää silloin, jos keho vasta opettelee ottamaan kosketusta vastaan."

Näitä kosketuksia suhde sisältää

1) Arkinen kosketus on ohimenevää, kuten suukko töihin lähtiessä, halaus nukkumaan mentäessä. Arkikosketus kertoisi kumppanille, että olen tässä ja elän samaa arkea kanssasi.

2) Emotionaalinen kosketus välitää tunteita. Se on vaikkapa  hartioiden ja niskojen hierontaa. Syliin ottamista hädän hetkellä.

3) Seksuaalinen kosketus saa aikaan kiihottumista, halun syttymistä ja seksuaalisen nautinnon tuottamista.

Lähteet:Kauneus&Terveys 1/2026, kuvat omat