Selvää sabotointia on vaikka kumppanin toistuva pettäminen. Sitä on samalla passiivisempi toiminta kuten vetäytyminen.
Ihmissuhteisiin erikoistunut psykologi Maarit Grönroos nimeää sabotoinnin keinoksi myös marttyyriksi teketymisen, toisen ainaisen syyttelemisen ja mykkäkoulun pitämisen avoimen keskustelun sijaan.
Sabotointia voi olla myös taloudellinen toiminta. Ihminen saattaa käyttää yhteisiä rahoja omiin tarkoituksiinsa.
Sabotoinnin seuraukset tulevat usein esiin kaavamaisina riitoina. Riidan aihe saattaa olla vaikkapa se, pitääkö suhteen vaikeuksista puhua tai ei.
Keskustelun seuraukset saattavat pelottaa sabotoijaa, kuten se, että kumppani osoittaisi tyytymättömyyttä vetäytyjän toimintaan tai jopa kertoisi, että haluaa erota.
Sabotoija ei kuitenkaan tunnista omaa pelkoaan. Tämän vuoksi hän poistuu juttuhetkistä ovet paukkuen tai aloittaa mykkäkoulun vain siksi, että toinen kehtasi ehdottaa vetäytyjän mielestä turhaa keskustelua.
Sabotointiin vetäytymällä henkilöllä ei usein ole kykyä tai jaksamista käydä kumppaninsa kanssa vakavaa keskustelua siitä, pitäisikö erota.
"Sen sijaan sabotoija pyrkii viemään tilannetta omalla toiminnallaan kriittiseen käännekohtaan, jossa suhde varmasti tulee päätökseensä", Gröroos sanoo.
Tällaiseen toimintaan turvautuva sabotoija ei siis ota vastuuta suhteesta - muttei myöskään suhteen päättämisestä.
"Aina sabotoija ei todellakaan tiedosta sabotoivansa suhdetta. Mutta hän tekee sitä silti, ehkä siksi, että hän pelkää tulevansa lopulta torjutuksi."
Sabotoijan perimmäinen tarkoitus on usein suojella itseään. Ehkä vaikeat kokemukset aiemmista suhteista ovat opettaneet tavan pysyä turvassa olemalla epäreilu toiselle.
Tiedostamattaan sabotoija voi ajatella, että henkinen vetäytyminen suojaa itseä myös eron kipeydeltä, jos ero joskus tuleekin eteen.
Pettymyksiin "valmistautuminen" voi toki tarjota sabotoijalle hetkeksi helpottavan olon.
"Mutta ei tällaisella keinolla sisällöllisesti rikasta elämää varmaankaan saa. Monet puolet omassa itsessäkin jäävät tunnistamatta, jos toimii suhteissaan jatkuvasti peloista käsin. Silloin ei välttämättä opi huomaamaan, mitä esimerkiksi tarvitsee tai mitä pohjimmiltaan pelkää."
Lopulta ihminen saattaa saada itsensä katkerasti uskomaan niinkin, että hylätyksi tuleminen on hänen väistämätön kohtalonsa.
"Elämässä kun tulee uudelleen ja uudelleen vastaan tilanne, jossa toiselta hakee läheisyyttä mutta sen menettämiseen johtavalla tavalla."
Lähteet: Helsingin Sanomat 14.3.2026, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!