keskiviikko 1. heinäkuuta 2026

Tutkijat löysivät parhaimman uniajan




Apua! Minä nukun liikaa tutkimuksen mukaan. Omasta mielestäni tarvitsen unta noin 8-10 tuntia. Silloin aamulla olen virkeä. Nukun hyvin, mutta koputan puuta. Kun kävin töissä nukuin yleensä kuusi tuntia, ja aamulla väsytti. Nukun koko yön sikeästi. Aloitan rauhoittumisen lukemalla tai katselemalla jotakin suoratoistopalvelua. Kun luen kirjaa, en nukahda koskaan. Mutta suoratoistosarjaa katsoessa nukahdan siihen ja aamulla herään tietsikka sylissäni tai vierelläni, eikä ole mitään hajua, mihin kohtaan sarjassa jäin.


Tutkimuksessa käytettiin monia suuria väestöaineistoja. Keskeisin oli Englannin Biopankin noin 500 000 ihmisen aineisto. Tutkimus julkaistiin tiedelehti Naturessa.


Oletko keski-iässä tai ikääntynyt ja nukut jatkuvasti yli kahdeksan tunnin yöunia? Tämä voi olla merkki kehon piilevästä rapistumisesta.


Tutkimuksen mukaan unen määrä vaikuttaa siihen, millaisella tahdilla kehon kudokset ja toiminnot vanhenevat.


Ikääntyessä suotuisin unen määrä asettui suunnilleen kuuden ja kahdeksan tunnin välille vuorokaudessa. Suurempi määrä unta saattaa kertoa siitä, että keho ikääntyy nopeammin. Lyhyet yöunet itsessään kuluttavat elimistöä.


Tutkijoita kiinnosti se, että miten unen määrä vaikuttaa kehon eri kudosten ja elintoimintojen ikääntymiseen. Tämän apuna käytettiin 23 erilaista biologista ikäkelloa.


Kellot analysoivat eri elimiä kuten sydäntä ja haimaa. Tutkijat huomasivat, että alle kuuden ja yli kahdeksan tunnin unet olivat laajasti yhteydessä eri sairauksiin ja korkeampaan kuolleisuuteen.



Lyhyet sekä pitkät unet näyttivät kiihdyttävän etenkin keuhkojen, aivojen, maksan, immuunijärjestelmän ja ihon ikääntymistä.

Lyhyet ja pitkät unet vaikuttavat erilaisten reittien kautta tutkijat arvioivat. Unen lyhyt kesto rapautti elimistöä suoraan. Unenpuutteessa elimistön kuormitus lisääntyy, ja kehon on vaikeampi säädellä itseään.

Lyhyt uni on myös yhteydessä masennukseen. Niin oli myös pitkä aika, mutta epäsuoremmin.

Tutkimuksen mukaan keski-iässä tai sen jälkeen alkava masennus voi osin johtua kehon osien ikääntymisestä, jossa useat elimet ja verisuonisto heikkenevät yhdessä, jolloin myös mielenterveys heikkenee.

Uniajassa oli myös eroa eri sukupuolten välillä. Tutkimuksen mukaan naisten kannattaa nukkua vähän pidempään kuin miesten. Naisilla noin seitsemän tunnin unet olivat yhteydessä nuorekkaampiin elimiin ja elintoimintoihin.

Miehille riitti hiukan vähempi uni. Heillä keho oli tervein, jos unta tuli yössä kuusi tuntia ja 43 minuuttia.



Lähteet: Helsingin Sanomat 25.5.2026, kuvat Pexels

maanantai 29. kesäkuuta 2026

Peilissä rypyt ja juonteet



Olin kerran kaupassa ja katsoin itseäni peilistä, joka oli vähän kauempana. Onko tuo minä? Näytän aivan 60-vuotiaana kuolleelta äidiltä. Mitkä rypyt ja juonteet. Ei kuitenkaan aivan pahat. Erittäin pahat silti mielestäni.


Aloitin ihon hoidon vasta vähän yli nelikymppisenä. Siihen asti olin pessyt kasvoni Rexonalla, vahvalla saippualla. Kolmekymppisenä en ollut tehnyt mitään ihon kosteuttamiseksi. Meikannut. Illalla Rexonalla puhdistus.


Nelikymppisenä esimerkiksi aloin käyttää meikkivoidetta. Pesin myös kasvoni lempeällä luonnonmukaisella saippualla. Sitten kosteusvoide.


Viisikymppisenä aloin käyttää myös seerumia ja ihotyypilleni sopivaa kasvovoidetta. Löysin myös kasvonaamiot, joita yritän muistaa käyttää kerran viikossa.Nyt kuusikymppisenä jatkan samaan malliin. 


Voi olla vaikea hyväksyä iän myötä muuttuvaa ulkonäköä. Syventyvät juonteet ja keskivartalon ainakin jonkin asteinen lihavuus.


Suru muuttuvasta ulkonäöstä ei tee ihmisestä pinnallista. Ulkonäön muutos liittyy siihen, miten näkee itsensä tai uskoo muiden näkevän itsensä.


Muuttuva ulkonäkö tarkoittaa, että jostakin täytyy luopua ja luopuminen horjuttaa identitteettiä. Joku kokee luopuvansa vain nuoremmasta ulkonäöstään, toinen vetovoimasta.


Useilla naisilla on nuoruuden ja keski-iän välissä kiireinen vaihe. On niin sanotut ruuhkavuodet, lapsia pitäisi helliä ja rakastaa, työssä on paineita uraa rakentaessa. Ehkä hoidetaan ikääntyviä vanhempia.


Kun ruuhkavuodet loppuvat, vuosia on vierinyt, ja oma ulkonäkö voi tuntua vieraalta.


"En tunnista itseäni peilistä" on tavallinen lause erikoispsykologi Katarina Meskasen vastaanotolla. Joku tuttu nainen peilissä saattaa olla, mutta miksi hän näyttää paljon vanhemmalta kuin millaisena miellän itseni.


Mitä enemmän arvot ovat rakentuneet ulkonäön varaan, sitä hankalampaa voi olla hyväksyä sen muutos. Ikääntymistä helpottaa usein, jos on tuntenut olevansa arvokas muutenkin kuin ulkonäkönsä ansiosta.


"Keski-ikäiset naiset eivät ole vapaita yhteiskunnan ulkonäköpaineista." Länsimaissa yli-ihannoidaan nuorta naisvartaloa. Esimerkiksi naisnäyttelijöiden ikääntyminen on tabu etenkin, jos se näkyy ulospäin. Mainonnan kuvastossa on nuoria naisia. Tämä on ehkä hellittänyt vähän. Mainoksessa saattaa olla nuoria naisia, keski-ikäisiä ja yksi ikääntynyt, joka on kaunis ja hyvinvoiva ehkäpä filtterin avulla.


Meneillään oleva botox- ja täyteainebuumi kertoo, että ikääntyminen on yhteiskunnan silmissä pahinta, mitä naiselle voi tapahtua. Kauheinta on, että nykyisin nuoret naisetkin haluavat botoxia tiettyyn paikkaan.


Nuoruutta ihannoivaa ajattelua vastaan auttaa, jos herättää oman sisäisen aktivistin. Miksi ikääntymistä pitäisi  hävetä, tai sen merkkejä häivyttää? Kuka rahastaa tyytymättömyydestäsi? Ruokkiiko somen kuvasto hyvinvointiasi vai pahoinvointiasi?


Kun ikää tulee, on tärkeää luoda uudenlainen suhde muuttuvaan ulkonäköön. Keho on ainoa elinikäinen suhde siiheen, mitä ihmisellä on. Mikään parisuhdekaan ei toimi hyvin, jos kumppaniaan kritisoi ja haukkuu jatkuvasti.

Kannattaa ajantaistaa sisäinen käsitys itsestä. Tämä tarkoittaa altistamista tietoisesti ulkonäölle ja katselemaan, miltä nykyisin näytät.  Älä katsele, missä näkyy uusia ryppyjä tai kiloja, vaan pehmennä terävää ja kriittistä katsetta.

Harjoittele ulkonäkösi hyväksymistä: elämä näkyy ja saakin näkyä kasvoillasi. Olisi todella outoa, jos näyttäisit keski-ikäisenä kaksikymppiseltä.


"Kehosuhde tarkoittaa tapaa, jolla olet suhteessa kehoosi. Se sisältää niin kehoon liittyvät ajatukset, tunteet, muistot ja kokemukset kuin sen, miten kohtelet kehoasi.


3 askelta kohti hyvää kehosuhdetta

1)Pohdi, mistä huoli ja suru johtuu
Pohdi, mitä taustalla oikeastaan on, jos ulkonäön muutos surettaa tai huolettaa. Oletko esimerkiksi huolissasi muuttuvasta kehostasi? Suretko menetettyä nuoruuttasi? Tai ehkä olet huolissasi siitä, että sinua ei enää hyväksytä, kun ulkonäkösi muuttuu?

2)Puhu keholle kauniisti
Siirrä painopiste kehosi ulkonäöstä siihen, miltä se tuntuu. Kehon tehtävä ei ole näyttää joltain, vaan ylläpitää elämää, aistia, hengittää, toimia, pystyä, tehdä. Pehmennä sisäistä puhettasi ja puhu kehollesi arvostavasti ja kannustavasti kuin kumppanillesi.

3) Älä taistele vastaan
Lakkaa taistelemista muutosta vastaan. Sinun ei tarvitse rakastaa muuttuvaa ulkonäköäsi, mutta sen kanssa olisi hyvä tulla toimeen. Vapauttaa valtavasti mielentilaa, kun sallit muutokset. Se voi mahdollistaa uuden paremman suhteen kehon kanssa."


Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2026

perjantai 19. kesäkuuta 2026

Elämää maalla 118.

 


Mieheni isän ja hänen vaimonsa kuolinpesän siivous ottaa voimille. Ja on hemmetin ärsyttävää, että minä en voi nostaa raskaita esineitä, koska mahassa on tämä Kystofix-katetrin reikä. Pitkä yli 200 kilometrin ajomatka tuo omat haasteensa. Olen noilla matkoilla syönyt roskaruokaa: kasvishampurilaista ja ranskalaisia perunoita. No, kerras kun sitä. Tai monta kertaa.


Viime reissulla keskiviikkona oli mukana tytär, joka pontevasti- miehen kaverina - kantoi sohvan, sängyn ja hyllyn autoon. Mies sai kannettua aiemmin pianon kavereineen. Enää ei ole muuta raskasta kannettavaa kuin kaksi sänkyä ja keittiön pöytä. Minä askartelin lundian kirjahyllyn tyhjennyksen parissa.


Koko seinän peittävässä lundian kirjahyllyssä näyttää olevan vähemmän kirjoja kuin sitä tyhjentäessä. Lisäksi löytyi lundia hyllyt vierashuoneesta ja parvelta. Onneksi vain yksiosaiset. Vierashuoneessa hyllyssä on lähinnä apen mappeja. Hän seurasi ahkerasti pörssikursseja ja muita raha-asioita. Mies halusi vasta kotona käydä mapit läpi. Minä olisin tuikannut ne tuleen tai vienyt kaatopaikalle. Kierrätyskeskukset eivät ota mielellään vastaan kirjoja.



Miehen mielestä meidän täytyy viedä kaikki kirjat kotiin ja siellä valkata vähemmän kiinnostavat pois. Minä olisin tehnyt sen jo apen asunnossa. Mutta mitäpä riitelemään. Kirjahyllyä joutuu tyhjentämään monta kertaa. Olemme päättäneet, että ainakin kerran viikossa käymme Helsingissä kuolinpesällä hommissa.


Tytär otti asunnosta vain polkupyörän ja lepotuolin - hänelle ei kelvannut Arabian arctica astiasto. Samoin ei miehen siskolle. Hän haluaa astioista vain retro viinilasit. Joten Arabia jää meille. Raivasin sille jo hyllytilaa, mikä oli vaikeaa, kun meillä on kuppeja ja lautasia mielin määrin ja Arabian taika-astiasto.


On totta, että arctica lautasista tulee ruuan värit paremmin esille, kun ne on valkeita. Minä en pidä valkeasta vaan värikkäästä.


Pidän paljon yli 40 vuotta vanhasta hyllystä. Se saa toimia lehtien säilytyspaikkana. Koristelin jo yläosan kahdella samovaarilla ja samaan teemaan Arabian vanhoilla teekannuilla. Sohva kököttää makuuhuoneessa, eikä ovea saa kiinni. Apen vaimo oli hyvin tarkka ja osti vain laatua. Sohvakin on Artekin. Melkein kaikki vaatteet olivat Marimekkoa ja sopivat minunkin lihoneelle vartalolle. En vain tykkää kaikesta Marimekosta.


Kuvassa näkyy minun puutarhanurkkaus ja osittain Killen hiekkalaatikko.


Pidän myös sohvasta. Se on lähinnä vadelmanpunainen. Päätin, että isompi tummanpunaisista sohvista viedään kierrätyskeskukseen. Siinä näkyvät pölyimurin suuttimen hankaukset, kun olen imuroinut vuosikausia Kille-kissan karvoja. Varmaan tulee vielä paljon yllätystyhjennettävää apen asunnossa.


Leivoin tällä viikolla ruishapanjuuri leipää ja vihdoinkin onnistuin tekemään jonkinlaisia ja sopivasti happamalta maistuvia.




17-vuotias Kille on jo vuoden verran maukunut niin kovaan ääneen, että se kuuluu yläkertaankin. En tiedä, kompensoiko hän vanhuuden vaivojaan rämäkkäällä maukumisella. Mutta ei hän näytä missään kivuissa olevalta. Syö hyvin ja liikkuu. Tosin kissat ovat hyviä salaamaan kipunsa.


Minä nukun yleensä noin 8-10 tuntia kuin tukki. Tällä viikolla olen herännyt jo kello neljältä, enkä tapani mukaan nukahda uudestaan. Viime yönäkin heräsin neljältä - en tiedä missä syy. Toisaalta nukahdan jo ennen ilta kymmentä. Tuleehan siitä noin seitsemän tuntia yössä, mutta päivällä väsyttelee. En tee mitään tarkkaa juhannussiivousta. En imuroi. Pyyhin korkeintaan pölyt. Jos sitäkään. Luen Aristoteleen runousoppia.


Köynnöskukat voi hyvin, koska ne on katon alla suojassa sateilta. Kesäkukat ja yrtit pelastin verannalle, mikä on kätevää, koska ne on ruukuissa. Kylvämäni krassit kasvavat vauhdilla.


Tässä olossani harmittaa eniten se, että minulle tuli virtsarakon tulehdus. Toivon niin, ettei siitä tulisi samanlaista kierrettä kuin oli aikaisemmin.


Juhannusta emme juhli sen kummemmin. Uusia perunoita, kananmunaa, silliä, savulohta ja varhaiskaalisalaattia. Lapsuudessa, nuoruudessa ja Vera-tyttären eläessä juhlimme sitä kuohuviinillä. Lapsuudessa, kun kaikki oli hyvin, isä laittoi kaksi koivua ovenpieleen. Äiti leipoi mansikkakakun. Tietty syötiin uusia perunoita ja muita herkkuja. Nuoruudessa ystävien kanssa soudimme yhteen saareen ja siellä joimme Ruskaa. Kamala, makea, viini. Mutta tärkeintä! Meni päähän.


Hyvää juhannusta kaikille!





keskiviikko 17. kesäkuuta 2026

Uusi terveellinen elämä

 


Sun pitäis laihduttaa? Liikutko sä edes ollenkaan? Kävelylenkit olisi helppoja! Sitä voi tehdä missä vaan!

Perheenjäsenet ja ystävät saattavat antaa hyvää tarkoittavia neuvoja. Mutta vain ani harvoin ne johtavat tekoihin saati pysyvään elämänmuutokseen. Syynä on tämä, että kun motivaatiota yritetään tuoda ihmiselle hänen ulkopuoleltaan, se ei herätä hänessä aitoa innostusta.

Psykoterapeutti ja työnohjaaja Hilkka Putkisaari kertoo, että kestävä elämänmuutos vaatii aina sisäisen motivaation löytämistä. Muutos tulee siis ihmisestä itsestään.

"Kun ihminen kokee jonkin asian itselleen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, hänellä on myös sisäistä motivaatiota tehdä työtä sen eteen. Juuri siksi on tärkeää selkiyttää, mikä itselle on tärkeää."

Sisäisen motivaation tunnistaa siitä, että silloin tekeminen tuntuu hyvältä. Ulkoinen motivaatio ei aiheuta samanlaista hyvän olon tunnetta kuin sisäinen motivaatio.

Ulkoisessa motivaatiossa tekeminen tuntuu usein jopa vastenmieliseltä, sillä ilon ja innostuksen tunne puuttuu kokonaan. "Juuri siksi elämänmuutos onnistuu vain silloin, jos kipinä syttyy sisältä päin", Putkisaari kertoo.

Sisäisen motivaation etsiminen kannattaa aloittaa omien arvojen selkiyttämisestä. Aluksi on hyvä pohtia, millaiset tilanteet elämän aikana ovat tuottaneet iloa, onnea ja hyvää oloa.

"Onnellisia hetkiä muistelemalla pystyy kirkastamaan sen, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja merkityksellisiä."

Kun arvot on kuta kuinkin selvitetty, on hyvä miettiä, elääkö niiden mukaisesti. Kannattaa myös miettiä, miten elämästä tulisi vielä entistäkin enemmän omien arvojen mukaista.

Jos puolison ja lastenlasten kanssa vietetty aika tuntuu tärkeältä, voi miettiä, miten itsestä kannattaisi pitää huolta, jotta yhteisiä vuosia olisi vielä paljon lisää.

Moni suomalainen tuntee luonnossa liikkumisen tärkeäksi arvoksi. Jos metsässä kävely ei oikein enää onnistu oman terveydentilan takia, on hyvä miettiä, voisiko omille elämäntavoille tehdä jotakin, jotta arvo näkyisi paremmin omassa arjessa.



"Kun omat arvot selkiytyvät, sisäinen motivaatio ja konkreettiset teot löytyvät usein itsestään", Putkisaari huomauttaa.

Läheiset voivat toki auttaa sisäisen motivaation löytämisessä. Omat sanat kannattaisi kuitenkin valita tarkkaan. Sisäisen motivaation löytymisen kannalta on nimittäin tärkeää, että ihminen voi päättää omista asioistaan itse.

"Jos ihmiselle tulee olo, että häntä määräillään, hänessä herää luonnostaan vastareaktio. Käskyttäminen voi saada hänet toimimaan jopa täysin päinvastaisella tavalla kuin toinen on neuvonut."

Motivaation ylläpitämistä ja löytymistä voivat estää erilaiset asiat. Kun ihminen ei itse koe muutosta itselleen tärkeäksi, motivaatiota ei yksinkertaisesti ole. "Esimerkiksi se, että tekee jotain miellyttääkseen muita, ei koskaan kanna pitkälle."

Tavallista on myös se, että elämänmuutoksen tavoitteet asetetaan alussa aivan liian korkealle. Toivottuun lopputulokseen halutaan päästä mahdollisimman nopeasti, jolloin edessä on takuuvarmasti suuria haasteita.

"Jos uintiharrastusta aloitteleva ihminen ottaa tavoitteeksi, että joka kerta täytyy uida vähintään kilometri, hän väsyy helposti. Silloin into liikkua lopahtaa nopeasti."

Elämänmuutosta tehdessä kannattaa miettiä, millaisia pieniä askeleita voi ottaa kohti tavoitetta. Muun muassa uintiharrastuksen voi hyvin aloittaa uimalla pari sataa metriä kerrallaan. Vasta kun se onnistuu, matkaa kannattaa lisätä.

"Kun ihminen huomaa edistyvänsä jossakin asiassa, hänen motivaationsa vahvistuu automaattisesti. Juuri siksi pienesti aloittaminen on valtavan tärkeää", Putkisaari kannustaa.

Vaikka elämänmuutoksen alku sujuisi hyvin, on luonnollista, että ennemmin tai myöhemmin tulee myös takapakkia. Esimerkiksi hyvin kiireisessä elämäntilanteessa uusille, hyville tavoille ei välttämättä löydy aikaa. Silloin on tärkeää suhtautua itseen lempeästi ja armollisesti.

Lempeys itseä kohtaan tarkoittaa muun muassa myötätuntoista sisäistä puhetta. Itselle kannattaa puhua yhtä ystävällisesti kuin parhaalle ystävälle.

"Itselleen on hyvä sanoa, että ajoittaista epäonnistumisista huolimatta olen kyllä hyvä tyyppi. Se ei ole itsekehua vaan tervettä itsestä huolehtimista."

Voi myös muistuttaa itseään siitä, että epäonnistumiset kuuluvat ihmisyyteen, sillä kukaan ei ole täydellinen. On tavallista, että välillä väsyy ja erehtyy.

"Kun oppii puolustamaan itse itseään moittivalta sisäiseltä puheelta, motivaatiota on paljon helpompi ylläpitää. Itseään saa ja kannattaa kannustaa."




Lähteet: Diabetes 1/2026, kuvat omat

maanantai 15. kesäkuuta 2026

Narsismi periytyy

 



Kodin kasvuympäristöllä saattaa olla luultua vähäisempi merkitys narsismin kehittymisessä.


Perinteisesti on ajateltu, että narsismi kehittyy, kun lapsi ei saa vanhemmilta tukea ja lämpöä. Mutta toisaalta myös lasta ylistävän ja itsetuntoa ylipönkittävän kasvatustyylin on ajateltu johtavan narsistisiin piirteisiin.


Uuden tutkimuksen valossa näyttää siltä, että narsismi periytyy vanhemmilta lapselle. Itsensä pitäminen  erinomaisena ja ihailun tarve kulkevat geeneissä.


Identtisten kaksosten avulla on hyvä selvittää, missä määrin piirteisiin vaikuttavat geenit ja missä määrin ympäristö. Identtiset kaksoset siis jakavat keskenään täysin saman geeniperimän.


Uuteen tutkimukseen osallistui yli 6000 kaksosperheisiin kuuluvaa ihmistä. Narsismin esiintyvyyttä kartoitettiin kyselyllä, jossa vastaajat saivat arvioida itseään erilaisten väittämien avulla. Jos vastaaja oli voimakkaasti sitä mieltä, että hän on erityinen ja tarvitsee runsaasti ihailua muilta, sai hän korkeammat narsismipisteet.


Kyselyllä saatua tietoa vertailtiin lukuisiin eri tavoin perheenjäsenten ja kaksosten kesken.


Tutkimuksen tulosten mukaan identtiset kaksoset olivat narsistisilta piirteiltään keskenään kaikista samankaltaisimpia.

Epäidenttisillä kaksosilla ja muilla sisaruksilla narsismin taso ei ollut lainkaan niin yhtenevä.

Ero viittaa vahvasti narsismin  geneettiseen pohjaan. Sen piirteet selittyvät puoliksi geeneillä.

Kodin ulkopuolella koetut asiat, kuten koulu ja sisarusten suhde, voivat myös vaikuttaa narsismin kehittymiseen. Kasvatustyyli tai perheen sosioekonominen eivät juuri vaikuttaneet  narsismin kehittymiseen lapsena. Lapset ja vanhemmat muistuttivat narsistisilla piirteillä toisiaan, ja tutkijoiden mukaan yhteys selittyi lähes kokonaan geeneillä.



Lähteet: Helsingin Sanomat 7.5.2026, kuvat omat

perjantai 12. kesäkuuta 2026

Elämää maalla 117.

 

Tiistaina se tapahtui. Katetrista tuli virtsaa, kun yksi liitoskohta melkein irtosi. Minulla olisi ollut eilen katetrin pallongin täyttö. Soitin hädissäni terveyskeskukseen ja sain ajan myös etuajassa tiistaiksi pallongin täyttöön.


Terveyskeskuksessa hoitaja ei tiennyt mitään kystofix-katetrista. Sanoi vain, että katetri ei ole voinut rikkoutua niin. Kyllä voi. Nyt joudun tarkastamaan katetria vielä enemmän kuin aikaisemmin. Katetrin vaihtaminen onnistuisi vain sairaalan kirurgisella osastolla, mutta en saanut siihen lähetettä. Olisi mieli tehnyt sanoa hoitajalle rumasti. Kyllähän minä näin, että se osa oli melkein irronnut, ja virtsaa tuli runsaasti. Sain vain ajan kahden viikon kuluttua pallongin täyttöön - niin mielivaltaista.


Olimme maanantaina ja keskiviikkona Helsingissä Paloheinässä, jonne on meiltä pitkä matka,  tyhjentämässä edesmenneen apen asuntoa. Mies on kahden viikon lomalla. Nyt on akan räiskällä alaselkä ja lonkat kipeänä niin paljon, että melkein konkkaan, kun kävelen. Olisiko minulla lonkissa alkava nivelrikko? Joudun tuon katetrin takia pakkaamaan kaiken jalat suorina. Kyykkyasento on kielletty.


Työmaa tuntuu melkein epätoivoiselta. Kirjahylly on edelleen melkein täynnä kirjoja. Mies maanantaina kuvasi niitä taas ja lähetti kuvat Finlandia-kirjalle. Ostotarjous oli aivan liian pieni, 300 euroa. Mutta he olisivat tulleet hakemaan kirjat, jos ne olisivat pahvilaatikossa ulko-oven edessä. Päädyttiin siihen, että pidetään kirjat, vaikka niitä on valtavasti. Olohuoneessa Lundia-hyllyssä kokonainen seinällinen. Samoin vierashuoneessa ja parvella melkein hyllylliset.


Eilen  tyhjensin keittiötä. Sielläkin tavaraa melkoisesti. Oli myös Arabian Arctica-sarja lautasia ja kahvikuppeja. Ne me jätimme miehen siskolle tai tyttärelleni. Miehen sisko ei ole halunnut kuin makuuhuoneen sängyn , sarjan vanhoja kaksivärisiä pikareita ja muutaman valaisimen, josta ainakin yksi on 1000 euron arvoinen ja nojatuolin ja rahin.


Minä löysin myös Arabian hyvin vanhoja ruoka- ja salaattilautasia. Koska kerään vanhaa Arabiaa, ne laitoin meille tulevaan laatikkoon. Löysin myös retro-uunivuoan. Vai sanotaanko niitä vintageksi? Keittiöstä meni paljon kierrätyskeskukseen ja metallinkeräykseen.


Kävin myös vaatteet läpi, osan kierrätyskeskukseen ja osan vaateroskiin. Vaatteitakin oli melkoisesti. Mies tyhjensi vierashuoneen kirja- ja mappihyllyä.


Mies sai viime sunnuntaina ystävien avulla pianon meille. Vanha piano meni ulkovarastoon. Nyt meillä on onneksi vain kaksi pianoa talossa.


Vierashuoneessa oli myös yksi hyvin vanha lipasto. Sen me aiomme tuoda kotiin ruman lehdenkeräys-koriste-esine pöydän tilalle. Lipastossa on hyllyjä, joihin panna lehtiä.


Mies ja tyttäreni menevät sinne sunnuntaina kantamaan sängyt ja patjat makuu- ja vierashuoneesta sekä parvelta. Minä en voi kantaa tämän hemmetin katetrin takia. Mies vie parisängyn ja patjat siskolleen Haminaan. Siskolla ei ole autokorttia.


Tuntuu jotenkin oudolta tyhjentää asuntoa - haikealtakin. Asunnon tyhjentämisessä ja siivoamisessa menee varmaan kauan. Minä olen liian kärsimätön ja pakkaan nopeasti. Mies taas hidas. Täydennämme toisiamme.


Krassit ovat taimettuneet nopeasti. Ihana katsoa kauniita, vaaleanvihreitä pikkutaimia. Joka ilta teen kierroksen ulkona puutarhassa. Huomasin, että kolmessa isossa ruukussa ei kasva mitään. Olen taas kärsimättömänä pitänyt vauhtia kylvämisessä ja unohtanut kylvää ne. Tänään kylvän niihin ruusupapua, joka on vaatimaton ja itää nopeasti, jos papuja liottaa yön yli vedessä. Olin myös leikata napsauttanut yhden kärhön melkein ruukun tasolle. En ymmärrä ja muista - miksi.


Alkukesä on ihanaa aikaa. Vaaleanvihreys. Ilmassa syreenin ja pihjalan tuoksua. Melkein huumaannun. Täällä kukki vasta nyt kielotkin. Ah, niiden tuoksu. Olen tuoksuihminen. Minulla on paljon parfyymeja. Suihkuttelen itseni melkein joka päivä. Kaikki tuoksut eivät ole luonnonkosmetiikkaa, mutta tässä asiassa annan periksi.


Kuvassa vain pienen pieni osa kirjoista, jotka tyhjensimme muovilaatikoista.

Ihanaa viikonloppua kaikille!



keskiviikko 10. kesäkuuta 2026

Voiko parisuhteessa ihastua toisiin?



Parisuhteen ulkopuolinen ihastus ei usein uhkaa suhdetta vaan voi tehdä sille jotakin hyvää. Hälytysmerkit tuovat esiin, milloin ihastus on lipsumassa haitalliseksi.


Kumppani vaikuttaa yllättävän innokaalta, kun hän esimerkiksi puhuu viehättävästä työkaveristaan. Tarkoittaako tämä etten riitä?


Parisuhteen ulkopuoliset ihastukset saattavat herättää kipeitä tunteita. Usein ihastuminen ei kerro suhteesta mitään.


Toiseen ihastuminen on parisuhteessa usein tabu.


Kun suhteessa sovittuvia rajoja ei ylitetä, ihastumisen tunne ei ole asiantuntijoiden mukaan vaarallista. Sen energia voi näkyä myös omassakin suhteessa.


Jos ihastumista tarkastelee uteliaasti, se voi myös paljastaa, mitä elämästä tai suhteesta puuttuu.


Ihastumisesta ei kannata tehdä suurta draamaa. Paremmin voisi tutkia, miksi joku toinen ihminen tuntuu ihanalta. Saako ihastuksesta jotakin, mitä voisi haluta lisää parisuhteessakin - vaikkapa huomiota tai keskittynyttä kuuntelua?


On kuitenkin täysin ymmärrettävää, ettei monissa suhteissa haluta tehdä niin. Kumppanin ihastuminen voi herättää suhteen toisessa osapuolessa turvattomuutta esimerkiksi aiempien huonojen kokemustan takia. Se voi johtaa menettämisen pelkoon. Tällaiset tunteet ovat inhimillisiä.



Ihastuminen voi olla jotakin ihanaa, josta voi nähdä päiväunia. Ihastuminen kohdistuu usein itse luomaan mielikuvaan toisesta ihmisestä - fantasiaan, johon voi heijastella vapaasti omia toiveitaan.


Ihastumisen hälytysmerkki on se, että ihastus alkaa viemään liikaa ajatuksista. Tällöin tilanteeseen kannattaa havahtua.


Sama pätee silloin, jos huomaa hakeutuvansa jatkuvasti ihastuksen seuraan ja ruokkivansa tilanteen etenemistä.


Varoitusmerkki on vertaaminen. Ajatuksiaan kannattaisi kyseenalaistaa, jos alkaa ajatella, että kumppanin kanssa pitää vain riidellä kotitöistä, kun taas ihastuksen kanssa olisi pelkkää henkeviä keskusteluja.


Vertailu ei kuitenkaan asiantuntijoiden mukaan kannata. Tämän sijaan ihastuminen voi herätellä huomaamaan senkin, mikä omassa suhteessa on edelleen arvokasta.


Ihastukset voivat tulla ja mennä, mutta parisuhteessa toinen valitaan uudestaan ja uudestaan - vaikka maailmassa olisi monenlaisia mahdollisuuksia.



Lähteet: Helsingin Sanomat16.5.2026, kuvat omat

maanantai 8. kesäkuuta 2026

Onko viidenkympin kriisi todellinen?



Minulla ei ole ollut kolmen-, neljän-, eikä viidenkympinkriisejä. Viisikymppisenä koin olevani melko "nuori". Nyt kuusikymppiä täytettyäni tunnen jonkinlaista kriisiä. Minulle on alkanut tulla entistä enemmän sairauksia. Päivän puutarhatyöt tuo seuraavana päivänä kipeät lihakset. Näin ei ollut aikaisemmin. Olin vetreä ja melko lihaksikas, kiitos kuntosalin. Nyt en ole saanut käydä kuntosalilla.


Tässä kliseiset  viidenkympin merkit miehellä. Kallis  vene, moottoripyörä, avioero ehkä sydänkohtaus.


Viidenkympin kriisi pitää monilla paikkansa, mutta samalla se on normaali elämänvaiheeseen liittyvä ilmiö, vahvistaa psykologi Ville Ojanen, 52. Elämän voi kriisiyttää se, että useilla on viidenkympin korvilla paljon muutoksia elämässä.


Lapset lähtevät kotoa. Monet käyvät läpi parisuhteen merkitystä. Nyt saattaa olla viimeisiä hetkiä vaihtaa työpaikkaa tai kokeilla toista alaa. Omat vanhemmat ikääntyvät. Keho rapistuu.


Viisikymppinen on jo siirtymässä kolmannen iän vyöhykkeelle, johon voi liittyä murroskohta eläköitymisen lähetessä.


Neljäs ikä alkaa ikääntyneenä, kun vanhuus sairastuttaa kropan ja arki alkaa vaatia apua.


"Nykyään kolmannen iän merkitys on kasvanut, koska ihmiset elävät kauemmin. Viisikymppisen on vielä mahdollista elää 35-40 vuotta."


Nyky viisikymppiset ovat vielä sitä sukupolvea, jotka ovat tottuneet juomaan pippaloissa reippaasti ja käymään nurkan takana tupakalla.



Viisikymppisenä ihminen havahtuu ehkä ensimmäistä kertaa kuolevaisuuteensa, ja siihen, että elämää on enemmän takana kuin edessä. Samaan aikaan voi tulla mieleen, että nyt jos koskaan kannattaa toteuttaa suuret haaveensa. 


Ojanen ei toivo, että elämän murrosvaiheista puhutaan pelkästään kepeään sävyyn. Asia on aika vakavakin.


Ihmisen elämänkaareen kuuluu useita vaiheita, joissa joutuu kohtaamaan itsensä ja tapansa olla tässä maailmassa."Moni ohittaa kriisit ja yrittää vaan selviytyä, toiset käyvät läpi syviä prosesseja. Tämä on tärkeä ja inhimillinen asia, joka koskettaa meitä jokaista omalla tavallaan jossain vaiheessa."


Ojasen mukaan yhteiskunta usein medikalisoi kriisit, vaikka pitäisi suhtautua kannattelevasti. Medikakalisointi tarkoittaa, että tunteet  lääketieteellistetään  eli normaalista tunteesta tehdään epänormaali.


"Me elämme hyvin yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa laajempaan yhteisöön kuuluminen on usein hatarampaa kuin mikä olisi ihmiselle hyväksi. Myös työyhteisöt ovat etätyön seurauksena yhä ohuempia."


"Elämän haastavat jaksot pitäisi nähdä vaiheina, joilla on syynsä ja merkityksensä osana jaettua ihmisyyttä. Tarvitaan aitoja kohtaamisia ja kuulluksi tulemista, sekä kykyä pysähtyä kriisin äärelle."


Hengellisyydellä, taiteella ja kulttuurilla on taloutta ja teknologiaa korostavassa maailmassa tärkeä rooli. "Aikamme näkee ihmiset mekaanisina koneiston osina ja erityisesti kuluttajina, joiden intresseinä ovat lähinnä menestys, raha ja ja ulkoa määritellyt puitteet elämälle. Tärkein arvo yhteiskunnassa kuitenkin syntyy rahatalouden ulkopuolella, ihmisten välillä."



Lähteet: Helsingin Sanomat 9.5.2026, kuvat omat



perjantai 5. kesäkuuta 2026

Elämää maalla 116.



Nyt siinä kävi näin, että poltin hapanjuurileipäni. Nukahdin kesken kaiken. Nukahdin, kun ne olivat paistumassa. Ei mikään ihme tuo nukahtaminen,  nukahdan illalla esimerkiksi Yle Areenaa katsoessani noin kello kymmenen. Aamulla tietsikka on toisella puolella sänkyä. Näin ei käy kirjan kanssa. Tästä lähtien, jos leipominen menee myöhään, pistän kellon soimaan.


Jotenkin havahduin yöllä hirveän hajun takia. Menin keittiöön ja tajusin, että leivät ovat uunissa. Äkkiä pois.  Ovi selkosen selälleen. Leivät olivat aivan mustia.  Yhä meillä kotona haisee tuo kitku ja katku.


Harmitti -  harmitti saakelisti. Leivän tekeminen on monimutkaista. Karkeasti sanotusti: Leivän juuri pitää ruokkia illalla. Ruokkimisessa laitetaan juureen jauhoja ja vettä. Aamulla se ruokitaan taas. Juuret purkeissa pitää kohota melkein kaksinkertaisiksi.


Kun juuri on turvonnut, tehdään taikina.Se vain sekoitetaan. Sitten autolyysi  tunniksi. Tunnin jälkeen se on hupsista rallaa muuttunut kiinteämmäksi. Sitten taittelut vähintään kolme kertaa ja leivän kohotusaika alkaa. Taikina kohoaa noin 3-5 tuntia. Taittelut tehdään niin, että leipää nostetaan palasina, jotka eivät saa repeytyä, ylöspäin etusormen ja peukalon avulla. Myös vettä voi käyttää tässä käden kasteluun. Tuota taittelua on vaikea selittää.



Taittelut pitäisi tehdä kolme kertaa kohotuksen alussa. Sitten minä muotoilen leivän. Pitää taas kohottaa 1-2 tuntia. Leivän pitää olla muovipussissa kohotuksesta alkaen. Sitten uuniin, johon laitan kiehuvaa vettä esimerkiksi foliovuoissa ja heitän löylyt. Leipää voi maistella tunnin odotuksen jälkeen, sillä siitä haihtuu vielä nestettä. Myös maku syvenee. Samoin kuoren rakenne.Sitten herkuttelemaan. Vaikka epäonnistuin leivät teossa, aion vielä tällä viikolla leipoa saaristolaisleipää.


Anteeksi, että jaarittelin näin  pitkään hapajuurileivonnasta, mutta se on nykyisin intohimoni - kuten puutarhatyöt. Sain kylvettyä krassit ruukkuihin. Ruukkuja on jumalaton määrä. Istutin kelloköynnökset ja keijunmekot. Istutin myös kaksi uutta kärhöä. Lisäksi istutin kesäkukat ja mausteyrtit. Olin aivan raato tuon jälkeen, koska katetria piti valvoa, eikä saa olla kyykyssä. Sen takia selkä tuli kipeäksi, kun kumarruin jalat suorina. Nyt odotan innolla krassien itämistä ja toivon, että muut  köynnöskukat selviävät uuden ilma-alan johdosta. Voi, kesän ihanuutta!


Minä olen kirjoittanut kaunokirjallista käsikirjoitusta neljä vuotta. Suru tytön kuolemasta vei kaksi vuotta ennen kuin pystyin taas kirjoittamaan. Kirjoitan autofiktiota. Usein illalla tai yöllä, kun en vain tupsahda nukkumaan. Kyllä tämänlainen kirjoittaminen on haastavaa. Mutta myös piristävää, kun näkee, mitä on saanut aikaan.


Menin viimein tietsikan myyneen Veikon koneeseen saadakseni apua kuvien siirtämisestä tietokoneelle. Atte palveli toista asiakasta. Piru vie! Hän on paras opettamaan. Toinen nuori mies näytti prosessin nopeasti. Pyysin häntä hidastamaan, jotta ymmärtäisin ja oppisin kuvien siirtämisen, joka on tuon myyjän mukaankin liian monimutkaista. Kotiin päästyäni en muistanut mitään. Ehkä alkava muistisairaus.


Hyvää viikonloppua kaikille!




keskiviikko 3. kesäkuuta 2026

Kourallinen herkkuja jokaisena päivänä

 


Esimerkiksi kaikki kielletty kiinnostaa lasta, sanoo ravitsemusterapeutti Mari Aalto. Tämän vuoksi herkuista pitäisi tehdä yhtä neutraali asia kuin aamupalasta.


Nyrkkisääntö on, että aterian jälkeen pitää ottaa jälkiruoka. Se voi olla muun muassa, mitä kulloinkin tekee mieli ja mitä kaapista löytyy: esimerkiksi pari keksiä, rivi suklaata tai jäätelöpuikko. Sopiva määrä on se, mikä mahtuu omaan kouraan.


Jälkiruoka päivässä auttaa siinä, että suhde ruokaan ja herkutteluun muuttuu mahdollisemman neutraaliksi ja terveeksi eikä hallitse mieltä.

 

Monesti juuri kielletyt asiat kiehtovat, joten kun jälkiruoan sallii, mielenkiinto häviää, eikä sitä välttämättä tee enää edes mieli.


On tärkeää muistaa, että jälkiruoka on yksi osa ateriarytmiä, johon kuuluu yleensä aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Syömisen hallinta toimii silloin, kun nälkää ei pääse kasvattamaan liian suureksi. Ateriavälin täytyisi pysyä noin kolmessa tunnissa. Kun aterioita jättää väliin, mieliteot paisuvat pintaan.


Jokaisen perheenjäsenen tulee noudattaa samoja sääntöjä eli myös vanhemmat syövät jälkiruokaa oman kourallisen verran. Lapset ottavat vanhempien ruokailutottumuksista hyvin vahvasti mallia. Monet syömishäiriöpotilaat kertovat, että lapsena heidän vanhempansa eivät koskaan syöneet herkkuja. Vasta myöhemmin on selvinnyt, että herkut kaivettiin esiin vasta lasten nukkuessa. Kun herkut ovat olleet kokonaan kiellettyjä, lapsi on oppinut syömään niitä itsekin salaa.


Karkkipäivää ei tarvitse lopettaa, mutta ajan myötä karkit todennäköisesti kiinnostavat vähemmän. Rajat herkuille on silti hyvä määritellä ja pitää niistä kiinni. Jälkiruoka ei kuulu aamu- ja iltapalalle ja  lounaalle vaan se syödään päivällisen jälkeen.


Jälkiruoka kannattaisi ottaa mukaan aterialle heti kun lapsi kiinnostuu herkuista. Jos hyvä pohja ruokasuhteelle rakennetaan jo lapsena, se säilyy koko elämän.


Lähteet: Helsingin Sanomat 21.9.2024, kuvat Pexels




maanantai 1. kesäkuuta 2026

Syitä nauruun

 


1) Nauru rentouttaa lihaksia. Stressi voi tuntua sekä mielessä että kehossa. Se jäykistää lihakset. Nauru rentouttaa koko kehon. Lihaksia rentouttava vaikutus kestää noin 45 minuuttia.


2) Nauru on hyvää kapinaa. Ääneen nauraminen on ollut pitkään hyvien tapojen vastaista. Etenkään sota-aikana ei ollut suotavaa, että lapsetkaan nauroivat.


3)Nauraminen vapauttaa kehossa endorfiineja. Tämä tuottaa mielihyvää, ja saa ajatukset keskittymään muuhun kuin mielessä pyöriviin murheisiin. Endorfiini helpottaa myös kipua.


4)Vahingonilo on ikävää, ja sepä jopa naurattaa. Samoin selän takana nauraminen on huono tapa.





Lähteet: Referaatti Kauneus&Terveys 14/2021, kuvat Pexels

perjantai 29. toukokuuta 2026

Elämää maalla 114.



Ei ole ollut mukava viikko. Pelkään niin virtsarakontulehdusta. Keskiviikkona kirveli pissatessa - ajattelin että se saakeli taas. Join päivän aikana pullollisen karpalomehua ja paljon vettä. Eilen tuntui paremmalta. Mutta edelleen juon paljon mehua ja vettä. Karpalomehua olen juonut jo aikaisemmin päivittäin koko tämän  virtsaummen ja tulehdusten pelossa. Jos tulee virtsarakontulehdus, en ehkä voi pissata ilman katetria. Nyt olen jo muutaman viikon pissannut normaalisti. Siitä olen onnellinen. Olen ajatellut, että pyytäisin katetrin poistoa puolessa välissä kesäkuuta. Silloin  en enää pelkäisi sitä, ettei pissaa tulisikaan.


Nyt perjantaina on katetrin pallongien ilmaus. Pallongit pitävät katetria paikoillaan. Se on nopea toimenpide, ja tehdään vatsan reiästä. Reikä tulehtui, mutta desinfioin ja suihkuttelin sitä paljon, ja märkiminen loppui.


Olen alkanut karaista köynnöskukkiani. Ne ovat päivän ulkona. En meinannut saada kelloköynnöksen taimia irti toisistaan. Ne olivat takertuneet toisiinsa kärhöjen avulla. Yksi niistä kärsi niin, että kuoli. Mutta niitä on enemmän kuin tarpeeksi. Odotan niin, niin paljon, että voisin istuttaa ne ruukkuihin. Katetrin reikää toki pitää varoa, ettei se kärsisi. Mutta vältän kyykkyasentoa.


En ole käynyt tämän katetrihomman takia kuntosalilla puoleen vuoteen - ja sen huomaa. Olen menettänyt lihasmassaa, eikä voimia ole niin paljon kuin aikaisemmin. Suorastaan rakastan käydä kuntosalilla. Jospa taas kesällä, kun katetri olisi pois.


Päädyin siihen, että keittiössä on liikaa roinaa. Kirpputori meininkiä. Mies siivoaa yhtä ulkorakennuksen huonetta, että sinne mahtuisi piano. Jo meidän kolmas. Hän on vienyt tavaraa kaatopaikalle. Niinpä yhteen kuormaan laitoin kolme ompelukonetta. Ihastuin aikoinaan niiden laukkuihin. Oli laukunkeräilykausi. Luovuin myös geologin ja kotisairaanhoitajan vanhoista laukuista. Voi sitä lian määrää niiden alla, koska en ole laiskana niitä siirrellyt imuroidessa ja moppaamisessa.


Likaa yritin aluksi poistaa luonnon pesuaineella ja juuriharjalla. Ei tehonnut. Sitten luovuin periaatteestani käyttää vain luonnon puhdistusainetta. Ruiskutin tavallista pesuainetta ja annoin vaikuttaa. Sitten pata-patalla hinkkaus, ja lika lähti pois. Operaatioon meni tunti.


Kille-kissi on herättänyt minut täsmällisesti tällä viikolla aamukuudelta hurjalla maunnalla. Kaipaa seuraa. Sitten silittelyä. Ennen hän tykkäsi mahan rapsuttelusta. Nyt ei anna tehdä sitä lainkaan. Työntää tassullaan käden pois. Pelkään, että hänellä on siellä kasvain - onhan Kille jo 17-vuotias. Viemme hänet eläinlääkärille piakkoin.


Silittely vie ehkä kipua pois. Kille nukkuu miltei kaiket päivät. Välillä kun puuhaan keittiössä, hän tulee pöydälle seuraamaan sitä. Näin on miltei aina. Hän tahtoo olla mukana tai pitää itseään jonkinlaisena pomona. Killellä on onneksi vielä edelleen tosi hyvä ruokahalu.


Teki tosiaan hyvää käydä yhden ystävän kanssa kahvilla. Aluksi keskusteltiin hänen vaivoista, lähinnä nivelrikosta,ja sitten minun. Sain purettua tympeää oloani, mutta varoin väsyttämästä häntä liikaa. Kaikella on rajansa.


Olen leiponut tällä viikolla paljon. Kaksi kertaa hapanjuurileipää, korvapuusteja ja kuvassa olevan sitruunakakun.


Hyvää viikonloppua kaikille!





.

keskiviikko 27. toukokuuta 2026

Tunnekuohusta

 


Olen jo varmasti täällä monta kertaa kertonut, että meillä riidellään hyvin harvoin, mutta sitäkin tulisemmin minun osalta. Huudan ja saatan paiskoa astioita seinään. Mies menee karkuun, mutta tulee hetken päästä takaisin, kun minä nöyränä lakaisen lasinsirpaleita pois. Keskustellaan ja tehdään sovinto.



Temperamentti  voi vaikuttaa siihen, miten herkästi ja millaisella volyymilla reagoidaan asioihin, psykologi Annu Nevala kertoo. Jotkut kokevat tunteita voimakkaammin kuin toiset, eikä kierroksilta laskeutuminen käy kaikilta yhtä helposti. Se on osittain periytyvää, eivätkä vitsit kuumaverisistä sukulinjoista ole täysin tuulesta temmattuja.


"Tunteiden säätely on kykyä säädellä tunteen voimakkuutta ja sitä, miten reagoi tunteeseen silloin, kun se virtaa."


Tunteiden säätelyä on myös taito tyynnytellä itseään sen jälkeen, kun vahvin tunne on mennyt ohi.


Ärsyyntyminen on inhimillistä. Olisiko huonolle tilanteelle olemassa tunneälykkäämpi ja rakentavampi ratkaisu? Ensimmäinen keino on ottaa tunteeseen etäisyyttä, tavalla tai toisella.


Kun suututtaa, yksinkertainen mutta toimiva keino on poistua tilanteesta hetkeksi. Jos paikalta ei voi lähteä jäähtymään, voi ehdottaa esimerkiksi, että puhuttaisiinko tästä vähän myöhemmin.


Toiseksi on hyvä miettiä, värittääkö omaa reaktiota esimerkiksi nälkä tai väsymys? Tai tapahtuiko aiemmin päivällä jotain, minkä vuoksi olit jo valmiiksi ärsyyntynyt?


Yksi ja sama  tilanne saattaa myös johtaa hyvin erilaisiin tulkintoihin. Esimerkiksi vaikkapa työkaveri kysyy yllättäen, voitko ottaa ylimääräisen homman hoitaaksesi, voi jollakin iskeä ensimmäiseksi epäreiluuden tunne. Taasko muut eivät hoida hommiaan, hän pohtii, ja suusta voi päästä kipakka palaute. Tämä tulkinta viittaa siihen, että apua on kyselty kuormittavasti ennenkin, ja kiehumispiste saavutetaan siksi nopeasti. Mutta toisaalta siksi sama pyyntö voi ilahduttaa uutta ja paikkaansa etsivää työntekijää, joka ajattelee "Jes, minuun luotetaan!"


"Mitä vahvempi turvan tunne ihmisellä on, sitä joustavampi hän on tulkinnoissaan. Hän osaa myös säädellä tunteitaan paremmin", Nevala toteaa.


Melkein kaikki suuttuu ja menettää malttinsa joskus. "Ei ole inhimillistä odottaa, että tunteet olisivat aina täydellisesti säädeltyjä tai ettei mikään näkyisi tai tuntuisi. Ei ole olemassa tiettyä maalia, johon tunteiden säätelyä harjoittelemalla pitäisi päästä."


Avainkysymys kuitenkin on, koituuko tunteenpurkauksista haittaa itselle tai lähipiirille.Jos ärsytyskynnys on hyvin matala ja asiat johtavat aina usein muiden syyttelyyn ja solvaamiseen,tähän tulisi suhtautua vakavasti. Ammattiapu voisi olla tarpeen. "Tunteiden säätelyssä voi aina kehittyä, vaikka sen kanssa olisi haasteita."


Näitä saamarin kuvia ei saa tästä pois. Anteeksi.


Lähteet: Hyvä Terveys 4/2026, kuvat Pexels

maanantai 25. toukokuuta 2026

Eikö vastoinkäymisiä kestetä kuten ennen?



Somessa on alettu nähdä trauma-sanaa tiheästi. Joku voi esimerkiksi kertoa, että seurustelusuhteen päättyminen teininä on aiheuttanut hänelle trauman, joka vaikuttaa vielä aikuisuudessa. 


Jos tarkkoja ollaan, kyseessä ei ole kuitenkaan trauma. "Tiukasti määriteltynä traumalla tarkoitetaan psyykkistä vammaa tai vaurioita, joka on aiheutunut jostakin traumaattisesta tapahtumasta", psyykkistä traumaa tutkinut psykologian tohtori Samuli Kangaslampi Tampereen yliopistosta sanoo.


Uudessa ICD-11-diagnoosiluokituksessa sanotaan, että trauma voi aiheutua tapahtumasta. joka on "äärimmäisen uhkaava ja hirvittävä."


Tällaisia tapahtumia voivat olla muun muassa liikenneonnettomuus, raiskauksen uhriksi joutuminen tai raju koulukiusaaminen.


"Nyt trauma on arkikielessä laajentunut tarkoittamaan mitä tahansa ikävää kokemusta, joka edelleen vaikuttaa meihin jotenkin negatiivisesti", Kangaslampi sanoo.


Traumapuheen yleistymiselle saattaa olla monenlaisia syitä. Moni käy terapiassa, ja sieltä voi tarttua mukaan ammattilaissanastoa.


Mutta voiko traumapuheen yleistyminen liittyä myös siihen, ettei enää kestetä vastoinkäymisiä samaan tapaan kuin ennen. Onko nykyihmisen resilienssi eli kyky kestää ja palautua vastoinkäymisistä heikentynyt?


"Mutta onhan ihmisten elämä ainakin Suomessa keskimäärin helpompaa kuin ennen.  Ihmisillä on vähemmän todella kammottavia kokemuksia. Esimerkiksi menetämme paljon vähemmän lapsia kuin aikaisemmin", Kangasluoma sanoo.


"Nykyihmisen näkökulmasta lapsen menettäminen on yksi kamalimpia asioita, mitä ihminen voi kokea."


Nykyään ajatellaan helposti, ettei elämässä pitäisi tapahtua mitään hyvin kamalaa.


Jokaisen elämään kuuluu kuitenkin vääjäämättömästi vastoinkäymisiä, surua ja myös kuolemaa.

Monet menneisyydessä tapahtuneet asiat voivat oirehtia aikuisuudessa masennuksena tai ahdistuksena  ilman, että kyseessä on kuitenkaan varsinainen trauma.


Muun muassa lapsuudessa koettu voimakas emotionaalinen laiminlyönti voi olla lapsen kehityksen kannalta äärimmäisen haitallista - jopa haitallisempaa kuin fyysinen kaltoinkohtelu.


Omatoimiseen traumadiagnosointiin liittyy sudenkuoppia.Ihminen voi esimerkiksi alkaa ajatella, että paha oloni tai oireeni johtuvat vain jostakin menneisyydestä tapahtuneesta. Tosiassa pahan olon syyt saattavat olla monimutkaisempia.   Terveydenhoidossa on hyvin tärkeää päästä oikean syyn jäljille, koska vaikkapa masennuksen ja traumaperäisen stressihäiriön hoidot poikkeavat toisistaan.


"Traumaperäisen stressihäiriön tunnistaa siitä, että oireilu on alkanut  traumaattisen tilanteen jälkeen. Oireilua voivat olla muun muassa takaumat ja se, että pyrkii välttelemään traumaan liittyviä asioita", Kangaslampi tiivistää.


On olemassa ainakin yksi syy, miksi osa ihmisistä kestää vastoinkäymisiä huonommin kuin toiset.



"Tiedetään, että alhainen mielenterveyden lähtötaso, esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus ja stressi, heikentävät ihmisen kykyä kestää vastoinkäymisiä", Kangaslampi sanoo.


Jos valmiiksi ahdistunut ihminen joutuu vaikkapa onnettomuuteen, todennäköisyys myös traumaperäiseen stressihäiriöön nousee.


Vahvat ihmissuhteet nostavat resilienssiä ja auttavat myös selviämään, jos ihminen joutuu traumaattiseen tilanteeseen. Kangasniemi on vähän huolissaan nuorten aikuisten yksinäisyydestä ja sosiaalisten suhteiden keskittymisestä someen.


"Sosiaalinen media ei korvaa kasvokkaisia suhteita, eikä sieltä saa samanlaista tukea."


Voi olla siis mahdollista, että lisääntynyt yksinäisyys on heikentänyt nuorten aikuisten resilienssiä eli estää ja palautua vaikeista tapahtumista.


Lähteet: Helsingin Sanomat 30.1.2026, kuvat omat