Elämää maalla 112.

 

Tiistaina päätimme miehen kanssa lämmittää pönttöuuneja viimeisen kerran ennen kesää. Ilma oli kolea. Vaikka talvella välillä koin raskaaksi uunien lämmittämisen, halkojen raahaamisen saavilla liiteristä tai katoksen alta - nyt oli haikea olo.

Puilla lämmittäminen tuo erilaisen lämmön kuin esimerkiksi sähkölämmitys - lämpö on hivenen kosteaa, ja räsähtelevät halot uunissa luo tunnelmaa. Poltetaan puiden elämä. Heidän ainokaisensa.

En jaksa olla ihmettelemättä toukokuuta. Huhtikuussa kaikki oli harmaata ja ruskeaa. Nyt vehmasta. Puut ovat jotenkin hennon ja ujon vihreitä.

Lähinaapuri, maanviljelijä, tekee maatöitä. Hän on karhinnut maan ja kylvää siemeniä. Lokit rääkyvät pellolla, koska saavat helposti syötävää.

Eilen olimme Helsingissä  tyhjentämässä ihanan edesmenneen apen asuntoa. Asunto on korkea rivitalo. Aloitimme kirjahyllystä. Sitä on yksi seinä kokonaan. Lundian hylly. Aiomme tuoda siitä kaksi osaa kotiin katosta lattiaan. Tietty loput kirjat pitää  yrittää kaupata Finlandia-yritykselle. Jos se ei sovi, kirjat päätyvät kotiimme tai kierrätykseen.

Kirjojen valitseminen oli minun asia. Valitsin täysin tuntemattomia hyvin vanhoja kirjoja ja minulle tuttuja kirjailijoita sekä Otavan keltaisen kirjaston kirjoja. Tyhjentäminen vei aikaa. Onneksi mies kantoi kuutta isoa muovi- ja pahvipakkausta autoon. Minä en siihen kyennyt katetrini takia.

Otimme huoneistosta yhden maton keittiöön, kolme kynttilänjalkaa ja vähän käsipyyhkeitä. Neljä pikaria. Useamman hajuveden.

Miehen sisarelle Haminaan täytyi viedä olohuoneen aito itämainen matto, valkeita lakanoita, kaksi isoa jalkalamppua ja eteisen aulan lamppu,  leivänpaahdin ja tietyt kirjat.

Paikan päällä vasta tajusin, että meillä on asunnon tyhjentämisessä iso työ.   Seuraavalla kerralla viemme laatikoita ja roskasäkkejä asuntoon. Näin voimme lajitella jätteen. Muovia tulee varmasti paljon sekä sekaroskia. Viemme kierrätykseen ehkä loput tavaroista. Olohuoneen vadelmanpunaisen sohvan haluaisin, mutta se ei sopisi meille muutoin kuin vanhan sohvan poistolla. Niin meillä olisi olohuoneessa kaksi erilaisen punaista sohvaa.

Asuntoa täytyy tyhjentää miehen vapaapäivinä. Ja aika kiireesti, koska se pannaan myyntiin kesällä. Piha on pieni ja nätti. Yksi erittäin hyvin leikattu omenapuu, kasvimaa ja perennapenkki.

Meiltä on paljon matkaa Helsinkiin. Eli yhdellä kerralla olisi pakko tyhjentää paljon. Keittiön antiikkinen ruokapöytä ei sovi meille eikä erittäin hyväkuntoinen keltainen sohvatuoli ja rahi. Niitä voisi mainostaa Torissa.

En ymmärrä miksi miehen Haminassa asuva sisar ei halua huonekaluja. Hän on vasta muuttanut omakotitalosta kaksioon lapsensa kanssa ja molemmat nukkuvat patjoilla. Sänkyjäkin asunnossa olisi yksi iso ja yksi pieni. Toisaalta sisko suunnittelee kolmion ostamista.

Minun kannettava temppuilee. Hiirtä ja hiirialustaa ei saa siihen paikkaan kuin kuuluisi. Ehkä ensi viikolla saan aikaiseksi käynnin kaupassa, josta tietsikka ja kännykkä on ostettu. Pyydän apua kuvien siirtämiseen kännykästä koneelle ja tähän hiiriongelmaan.Katsotaan.

Olen alkanut jo sopeutua Kystofix-katetriin. Pissaan jo nyt spontaanisti. Toivon, että katetri otettaisiin pois kahden viikon kuluttua, kun minulla on hoitajalle aika pallongin täyttämiseen.

Haluan niin kovasti tehdä puutarhatöitä. Ensi viikolla kyllä laitan ulkona köynnöskukkien ruukut kuntoon. Vaihdan tai lisään mullat. Kylvän krassit. Voin multasäkistä pikkuhiljaa otta sankollisen enkä kaataa multaa säkistä. Istutan myös kesäkukat. En tiedä vielä mitkä.Valitsen spontaanisti. Veran haudalle vien verenpisaroita, koska hauta on varjossa. Toivottavasti vatsan reikä kestää tämän. Mies ei halua tehdä puutarhatöitä. Hänellä on hommaa yhden suuren männyn pilkkomisessa. Hyvä näin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Voisiko tämä olla Parkinsonin tautia?

 

Parkinson on hyvin hitaasti etenevä sairaus, jossa ei tule äkillisiä hyppyjä huonompaan suuntaan. Sitä voi verrata polven tai lonkan nivelrikkoon, joka sekin etenee rauhallisesti vuosien tai vuosikymmenten ajan.

Pitääkö huolestua, kun toinen käsi vapisee omia aikojaan? Miksi kävely on muuttunut miltei töpöttelyksi? Parkinsonin taudin oireet saattavat sekoittua muihin iän tuomiin muutoksiin.

"Millaisista oireista voi epäillä Parkinsonin tautia?"

Yleisin oire on toisen käden lepovapina. Liikkeet hidastuvat aiemmasta, muun muassa kävelyvauhti hiipuu. Kömpelyyttäkin saattaa olla: käsiala voi muuttua pieneksi söherrykseksi tai sormien napsuttelu ei enää onnistu.

Ennakoivia oireita   saattaa tulla vuosia tai vuosikymmeniä ennen sairastumista. Tällaisia ovat esimerkiksi ummetus tai hajuaistin heikkeneminen.

"Mihin muihin sairauksiin alkuoireet voi sekoittaa?"

Vapina voi liittyä essentiaaliseen vapinaan, jossa oireet ovat symmetrisesti molemmilla puolilla kehoa ja ne tulevat liikkeessä. Tunnetuin ilmenemistapa lienee "kahvikuppineuroosi", jossa kuppia kannatteleva käsi vapisee.

Unihäiriöitä on monessa sairaudessa. Parkinsonissa on tavallista jalkojen tai käsien liikuttelu unitapahtumien mukaan.

Erilaiset vatsavaivat ovat hyvin yleisiä ja lisääntyvät iän myötä. Parkinsonissa yleinen vatsavaiva on ummetus.

"Kuinka tauti todetaan?"

Diagnoosi tehdään aina neurologin vastaanotolla haastattelemalla ja yksinkertaisilla neurologisilla testeillä.  

Lääkäri kysyy oireista, muista sairauksista sekä lääkkeistä. Hän tarkkailee potilaan oireita tämän istuessa sängyn reunalla Lääkäri muun muassa pyytää nostamaan käsiä ja jalkoja sekä koskettamaan nenää.

Joskus kuvataan aivot, Parkinsonin tauti ei näy kuvissa, mutta se voi  paljastaa muun oireiden taustalla olevan sairauden, esimerkiksi aivokasvaimen.

Mutkikkaissa tapauksissa voidaan kokeilla jotakin Parkinsonin lääkettä. "Diaagnoosi varmistuu, jos lääke auttaa."

"Millaista hoito on?"

Vaikka Parkinsonin syytä ei tiedetä, sen oireita voidaan lievittää lääkkeillä ja kuntoutuksella. Myös liikunta vähentää oireita. Tässä tärkeää ei ole laji vaan se, että ylipäänsä liikkuu monipuolisesti. Hampaat irvessä ei kannata liikkua.

"Yleisin lääke on levodopa. Tämä on dopamiinin esiaste, joka sisältää hiipuvaa dopamiinimäärää."

Laitehoitoja voi myös harkita, jos ei pärjää lääkkeillä. Aivoihin asennetaan leikkauksessa syvästimulaattori, eräänlainen tahdistin, joka stimuloi aivoja sähköisesti.

Uusia hoitoja etsitään hyvin aktiivisesti, toiveita on, että 5-10 vuoden päästä lääkkeillä pystytään hidastamaan tautia.

"Voiko itse tehdä muuta kuin liikkua aktiivisesti?"

Ruokavalion monipuolisuus on tärkeää. On näyttöä jonkin verran, että Välimeren ruokavalio on hyödyllistä, siis paljon vihreitä, pehmeitä rasvoja ja kalaa. Vitamiinilisät ei auta.

"Onko Parkinsonin tauti perinnöllistä?"

Parkinson ei ole selvästi perinnöllinen tauti. Suomessa tunnetaan vain muutamia sukuja, joissa parkinson selvästi perityy.

ET/8, kuvat omat

Kasvokkain tapaaminen tekee hyvää!

Minulla on Turussa kolme "opiskelusiskoa", joita tapaan joka kesä. On ihana nähdä toisen tunteet ja eleet kasvokkain. Se tuo läheisyyden tunnetta. Meillä on oma Whatsapp-ryhmä ja soittelemme toisillemme. Mutta mikään ei voita kesäistä tapaamista.

Ostokset voidaan tilata kotiin, pankkiasiat hoidetaan verkossa, ja ystävien kanssa lähtetellään viestejä. Kasvokkaiset kohtaamiset ovat vähentyneet paljon. Mikä vaikutus tällä on meihin?

Sosiaalisen kanssakäymisen huippujakso oli Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla. Kanssakäyminen merkitsee aikaa, joka käytetään seurusteluun perheenjäsenten kanssa, tuttavien ja ystävien kanssa  kotona tai muualla sekä kylässä käyntiä. Tämä aika alkoi vähentyä jo 1990-luvun lopulla ja muutos on jatkunut samanlaisena 2000-luvun ajan. Se asia ei ole kuitenkaan muuttunut, että ihminen on sosiaalinen eläin - ja kaipaa siksi aitoja kohtaamisia kasvokkain.

Eniten kanssakäymisen muutos näkyy nuorissa. Aika, jonka nuoret viettävät kasvokkain on kutistunut 20 vuodessa jopa neljäsosaan.

Monet tutkijat arvioivat, että älypuhelinten ja somen keskellä kasvaneet nuoret ovat saaneet vähemmän tilaisuuksia harjoitella vuorovaikutustaitoja kasvotusten. Niukka määrä livekohtaamisia näyttäisi olevan yhteydessä siihen, että kohtaamiset tuntuvat hankalilta. Tämä asia ei ole aivan yksiselitteinen, eivätkä syy- ja seuraussuhteet ole selviä.

Kanssaoleminen toisen ihmisen kanssa myös aktivoi sosiaalisten siteiden ja luottamuksen kannalta tärkeää hormonia, oksitosiinia. Tämä auttaa vahvistamaan ihmissuhteita, vähentää stressiä ja lisää empatiaa. Myös toista ymmärretään paremmin, kun tavataan kasvokkain.

Suurin osa toisen tulkitsemisesta perustuu kehon kieleen: eleisiin, katseisiin sekä äänen piirteisiin, kuten sen sävyyn, nopeuteen ja voimakkuuteen. Maksimissaan vain noin 30 prosenttia viestistä kantautuu sanallisesti tai emojeilla.

Tutkijat arvioivat, että videoyhteydet aiheuttavat niin sanottua "Zoom-uupumusta" eli ne lisäävät henkistä kuormitusta ja ahdistusta.Videopuhelut voivat tietyissä oloissa väsyttää, koska ne vaativat jatkuvaa keskittymistä ja itsehavainnointia. Ne voivat tuoda myös ulkonäköpaineita ja itsekriittisyyttä, koska niissä näkee itsensä jatkuvasti ruudulla. Videoyhteys ei myöskään tuota samanlaista oksitosiinin eritystä ja palkitsevuuden tunnetta kuin perinteinen tapaaminen, koska siitä puuttuu kehollinen läsnäolo.

Sosiaalinen hyvinvointi ei ole vain vuorovaikutusta, saati puhumista - näitä enemmän se on kuulumista johonkin. Se voi syntyä myös ilman sananvaihtoa esimerkiksi kuntosalilla tai vaikka näyttelyssä. Tämä passiivinen sosiaalisuus saattaa olla erityisen tärkeää niille, jotka eivät jostain syystä halua tai jaksa intensiivistä vuorovaikutusta, mutta kaipaavat silti jonkinlaista yhteyden tunnetta.

Joskus jopa lyhyet arkiset kontaktit, kuten juttelu kahvilan työntekijän kanssa tai pelkkä läsnäolo julkisissa tiloissa, voivat parantaa hyvinvointia.

Psykologia-lehden päätoimittaja, sosiaalipsykologi Eemeli Hakoköngäs sanoo: "Sosiaalinen vuorovaikutus, ryhmäjäsenyys ja yhteyden tunteen kokeminen ovat käytännössä kaikkien ihmisten jakamia perustarpeita. Silti sosiaalisen vuorovaikutuksen tarve vaihtelee suuresti yksilöiden välillä."

Introvertit ja ekstrovertit janoavat sosiaalisia tilanteita eri tavoin, koska heidän aivonsa reagoivat eri tavalla. Ekstrovertin aivot kaipaavat ja sietävät enemmän stimulaatiota ja uusia kokemuksia. Samanlainen stimuloiminen voi olla introvertille hyvin uuvuttavaa.

"Lopulta kaikki kuitenkin tarvitsevat sosiaalisia kontakteja ja kasvokkaista kohtaamista. Kaikki myös hyötyvät niistä. Myös ne, jotka eivät aina hakeudu toisten seuraan. Välillä se mitä haluamme ja mitä tarvitsemme eivät kohtaa. Saatamme haluta vaivattomuuden vuoksi digikohtaamisia, mutta todellisuudessa tarvita lähikohtaamisia kaikkine rasittavinekin puolineen."

Kasvokkain kohdatessa syntyy luottamusta ja myötätuntoa. Muiden ymmärtäminen helpottuu ja kyky ilmaista myötätuntoa ja ystävällisyyttä kasvaa.

 Lähteet:Hyvä Terveys 7/2025, kuvat Pexels

Elämää maalla 111.

 

                       Unelmia krassista.

Tällä viikolla kävi häsläys terveyskeskuksen puolelta. Virtsakatetria paikallaan pitävä pallongi pitää tarkistaa noin kolmen viikon välein. Se on vedellä täytetty ja se tarkistetaan, että varmistutaan, että siellä on tarpeeksi vettä.

Hoitaja laittoi lisää vettä. Samalla kyselin häneltä yleistä Kystofix-katetrista. Selvisi, ettei vatsan reikää ole tarkoituskaan arpeuttaa ja kuivata, koska kaikki toimenpiteet - myös katetrin vaihto - suoritetaan sen kautta. Sitä pitäisi siis suihkutella vedellä joka päivä ja peittää sideharsolla.

Selvisi myös, että putkea ja virtsankeräyspussia ei tarvitse laittaa yöksi. Tämä oli minulle iso helpotus, koska ne piti asetella sopivasti yötä varten, mikä oli hankalaa. En ymmärrä, miksi kystofix-katetrista ei ole  selvää opastuslehtistä.

Noin kahden tunnin päästä hoitaja soitti hätääntyneenä, voinko tulla takaisin vastaanotolle. Hän oli selannut papereitani ja niissä oli puolta pienempi vesimäärä pallongissa kuin hän laittoi. Vaarana oli, että pallongi poksahtaa rikki ja katetri irtoaa - plus runsas pissan määrä reiästä. Lähdin nopeasti terveyskeskukseen. Ylimääräinen vesi poistettiin. Ja hoitaja pahoitteli ja pahoitteli. Sanoin, ettei ollut suuri homma tulla uudestaan. Olin vain kiitollinen, että pallongi ei ollut ehtinyt poksahtaa rikki.

Lisää alapään kuulumisia. Minun alapääni kirveli ja kutisi viikkoja. Vasta tällä viikolla mieleen tuli, että se voi olla hiivasienitulehdus. Apteekista sai ilman reseptiä lääkettä, ja kuhina loppui kolmessa päivässä. Voi minua typerystä!

Somea selatessa tulen vihaiseksi mielenterveys- ja elämäntaito terapeuttien mainostamisesta. Onneksi psykoterapeutti on suojattu ammattinimike. He eivät voi käyttää sitä. Tällä viikolla pisti silmään manifestaatio viikonloppukurssi. Täyttä huttua. Kirjoitetaan universumin voimasta. En ymmärrä koko sanaa ja sen merkitystä. Onko kyseessä avaruuden voima? Sana on muotisana nykyisin. Usein on myös mainoksia traumasta parantumiseksi.

Trauma sanaakin käytetään turhan kevyesti, esimerkiksi, että poikaystävä jätti minut nuorena - tosi asiassa trauma on äärimmäinen ja hyvin vaikea kokemus, johon ei auta viikonloppukurssi vaan kriisipsykoterapia, jota sain itse tyttäreni kuoltua.

Elämään kuuluu silloin tällöin vaikeat tunteet ja hankaluudet. Ymmärrän, että vaikeita mielenterveysongelmia pitää hoitaa ammattilainen. Tavallinen ahdistus ei ole mielenterveysongelma. Nykyinen individualistinen psykoterapiakulttuuri tarjoaa hoitoa myös lievimpiin mielenterveysongelmiin. Minun ahdistus ja paniikkikohtaukset eivät ole lieviä. Onneksi paniikkikohtauksia ei ole ollut kuukausiin. Jos sellainen orastaa lasken hengityksiäni. Kolme  sisään, tauko, kuusi ulos.

Lievät mielenterveysongelmat eivät ole välttämättä yksilön syy, vaikka niin käsitetään individualistisessa kulttuurissa. Itse asiassa niiden syy voi olla yhteiskunnassa - esimerkiksi lapsiperheköyhyys - ja yhteisöllisyydessä.

Yhteisöllisyys ja turvaverkot ovat vähentyneet paljon ja monet lievemmät ongelmat johtuvat lähinnä yksinäisyydestä, runsaasta alkoholin käytöstä tai jostakin muusta vastaavasta. Medikalisaatio eli lääketieteellistyminen tekee usein ongelmista sairauksia. Olen itsekin osaksi tässä kuplassa.

Painukoot hittoon somen terapeutit! Suorastaan rahastavat puoskarit!

Tämä juttu on siis ollut muun muassa ajatuksissa. Mutta asiasta toiseen: olen monta vuotta kaivannut mummon pelargonioita, jotka oli kesät talvet ikkunanlaudalla. Niitä kutsuttiin pelakuusiksi Tänä vuonna kasvatin niitä itse. Annoin niiden talvehtia ikkunan laudalla. Ja nyt keväällä ne olivat aikamoisia rumiluksia, mutta kukkivat silti. Nyt minulla on mummon pelargonioita!

               Pelargonia on etualalla, huono kuva.

En saa siirretyksi kuvia kännykästä tietokoneelle, mutta ne siirtyvät itsestään nimitykseen Blogi. ATK on ihmeellistä. Mutta en siis voi käyttää uusimpia kuvia kuin vain blogissa.

Olen selaillut myös somessa, kuinka ihmiset tekevät puutarhatöitä. Olen aidosti kateellinen. Köynnöskukkaruukut ja kattilat sun muut pitäisi siistiä ja osaan vaihdettava multa. Kävelylenkille lähtiessä katson niitä kaipaavasti.Kesäkukat pitäisi istuttaa. Samoin kasvimaa pitäisi kitkeä, kääntää ja kylvää tämän kuun lopulla. Onneksi köynnöskukkien taimet kasvavat hyvin. Uskalsin jo lannoittaa ne. Jotta tämä reikä vatsassa ei repeäisi, olisi pakko pyytää miestä apuun. Toivon kovasti, että kuun lopussa katetri voitaisiin poistaa. Olen jo pissannut silloin tällöin spontaanisti. Kunpa se vielä yleistyisi.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Nainen ja sepelvaltimotauti

Vaikka miehellä ja naisella olisi samat sepelvaltimotaudin riskitekijät, miehet sairastuvat keskimäärin 65-vuotiaana, 7-10 vuotta nuorempina kuin naiset.

Erityisesti naisilla sydänkohtauksen oireet ovat vaikeammin tunnistettavissa kuin miehillä. Rintakipua ei ole välttämättä lainkaan. Kipu voi olla yläselässä, ylävatsalla,  kaulalla tai leukaperissä, jopa hampaissa. Myös hikoilu, tykyttävä sydän, närästys ja pahoinvointi voivat johtua sydämestä.

Sepelvaltimotautiin voi viitata, kun kävelylenkki tai portaiden nousu muuttuu aiempaa raskaammaksi ilman, että on viime aikoina sairastanut flunssan tai jättänyt liikunnan vähiin.

Naisen vaihdevuosien jälkeen erot miesten ja naisten välillä alkavat tasaantua. Kun estrogeeni vähenee, verenpaine voi nousta, elimistön kyky tuottaa insuliinia vähenee ja verisuonten joustavuus alkaa vähentyä. Kaikki tämä voi johtaa sepelvaltimotaudin kehittymiseen.

Vaihdevuosioireiden hoitoon käytetty hormonikorvaushoito antaa suojaa sydämelle vain niin kauan, kun sitä käytetään.

Vuosikymmenten aikana sepelvaltimoiden seinämiin kertyy plakkia. "Plakki ahtauttaa ja tukkii suonet." Sepelvaltimotauti on, kun sepelvaltimoista ainakin yksi on ahtautunut väihintään puoliksi.

Sydänkohtaukseksi nimitetään sepelvaltimoiden äkillistä ahtautumista tai tukkeutumista.  

Jos päivystykseen tulee potilas , jolla on rintakipuja tai muita sydämeen viittaavia oireita, lääkäri arvioi sydänkohtauksen todennäköisyyden. Tämä tehdään oireiden, riskitekijöiden, sydänkäyrän ja verikokeen perusteella.

Nykyiset kuvantamistutkimukset ovat tarkkoja. Käytetään sepelvaltimoiden tietokonekerroskuvausta ja varjoainekuvausta. Sepelvaltimoiden tukokset hoidetaan aina pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella.

Pallolaajennus tai ohitusleikkaus ovat potilaalle suuria  asioita, mutta sepelvaltimotaudin hoidossa ne ovat vain pieni osa. Jatkossa tärkeintä on lääkehoito, joka vähentää uuden infarktin riskiä.

Surullista kyllä ensimmäisen infarktin jälkeen lähes joka neljäs potilas saa uuden infarktin tai aivoverisuonten tukoksen vuoden kuluessa.

Tehokkaan hoidon seurauksena vakavankin sydänkohtauksen jälkeen elämänlaatu voi palautua ennalleen. Yleensä ihminen voi jatkaa harrastuksiaan ja liikkumista entiseen tapaan.

Sydänkohtauksen jälkeen pysyväksi lääkehoidoksi jää veritulppien syntyä ehkäisevä aspiriini, kolesterolilääkitys statiini, tarvittaessa verenpainelääkitys ja joskus myös sykkeen nousua rauhoittava ja rytmihäiriöitä estävä beetasalpaaja.Vuoden ajan käytetään myös veren hyytymistä estävää hepariinia.

Lähteet: Kaiketi Hyvä Terveys, kuvat Pexels

Uhriutuja

 

Uhriutujasta tuntuu, että hänelle tapahtuu jatkuvasti vääryyksiä. Ympäröivä maailma ja ihmiset tuntuvat usein epäoikeudenmukaisilta.

"Uhriutuja kokee, että hänelle tapahtuvat asiat ovat jonkin muun syytä tai että hän on olosuhteiden uhri. Siihen liittyy ajatus, että itsellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia. Tavallisia mantroja ovat minä en ikinä onnistu ja aina minä teen jotakin väärin",sanoo psykologi Nina Lyytinen.

Jokainen kokee joskus epäoikeudenmukaisuutta, se on inhimillistä. "Etenkin stressaantuneena, väsyneenä tai paineen alla katse kapeutuu ja pienetkin asiat voivat tuntua vääryyksiltä", Lyytinen sanoo.

Kun monet arkiset kohtaamiset ja vuorovaikutustilanteet päätyvät tunteeseen, että taas minua sorsittiin, on paikallaan miettiä: olenko uhrituja?

"Yksi merkki on se, että kiistoissa ja epäonnistumisissa siirtää syyn muihin ihmisiin. Uhriutumiseen voi liittyä myös kateuden tunteita tai vertailua: muilla on helpompaa kuin minulla."

Sekin on yleistä, että mielen sisäiseen jupinaan voi jäädä jumiin. Silloin uhriutuminen käy haitalliseksi ja alkaa vaikuttaa mielialaan. Olo saattaa olla ahdistunut ja allapäin. Ulospäin tämä voi näyttää marttyyriutena.

"Uhriutujan voi olla myös vaikea iloita toisen onnistumisista. Hänelle tulee tunne, että se on minulta pois", Lyytinen sanoo.

Tämän vuoksi esimerkiksi some voi lisätä vettä myllyyn. Siellä toisten onnen hetket ja ilot hersyvät näkyville.

Uhriutuminen nousee usein esille parisuhteessa. Se ei aina vaadi riitaa, vaan arkinenkin hetki voi olla kimmoke.. Tällainen voi olla vaikkapa kysymys: "Etkö tuonut juustoa kaupasta?" Viaton kysymys voi herättää ajatuksen, että taas minä epäonnistuin, aina teen väärin.

Yleinen ajatus on, ettei tule kuulluksi tai ymmärretyksi. Tällaiset tilanteet voivat nostaa tunteen, ettei omilla tarpeilla ja tunteilla ole merkitystä - ja uhriutumisen kierre vahvistuu.Uhriutujalle nousee mieleen usein ajatus minua ei arvosteta.

Miksi sitten joillekkin kehittyy tapa uhriutua? Yksi keskeinen tekijä on lapsuuden turvattomuus ja laiminlyönnin kokemukset.Uhriutumisen taustalla voi olla aito kokemus siitä, ettei ole tullut kuulluksi tai nähdyksi.

"Turvattomuus ei aina tarkoita väkivaltaa, vaan se on voinut olla emotionaalista laiminlyöntiä. Onnistumisia ja epäonnistumisia ei ole nähty eikä myötäeletty." Tällöin uhritumisesta on tullut tapa suojata itseään.

Heikko itsetunto voi altistaa uhrautumiselle. Jos vaikeudet ja epäonnistumiset laittaa muiden syyksi, oma arvo ei joudu vaakalaudalle eikä tarvitse kohdata vaikeita tunteita, kuten häpeää ja huonommuuden kokemusta.

"Joskus uhrautujat voivat käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti. He vetoavat omiin loukattuihin tunteisiin ja voivat oikeuttaa itselleen sen vuoksi epäasiallisen käytöksen muita kohtaan", Lyytinen sanoo.

Jotta uhriutuminen vähenisi ja elämään tulisi keveyttä, ensimmäinen asia on tunnistaa negatiivinen ajatuskehä. Jaahas taas se lähti kulkemaan minulle käy aina näin, olen ikuinen epäonnistuja.

"Kannattaa pohtia, onko negatiivisuudesta itselle jotain hyötyä. Entä mitä tapahtuu, jos siitä päästää irti?"

Uhriutuja hakeutuu herkästi sellaisten ihmisten seuraan, jotka tukevat negatiivisia ajatuksia. Mitä tapahtuisi, jos rohkenisikin pohtia tapahtunutta ihmisen kanssa, joka uskaltaa haastaa?

"Ajattelutavan muutos vaatii paljon rohkeutta refllektoida omaa toimintaa. Siinä auttaa, jos erotteee, mitkä asiat ovat omaa syytä ja omalla vastuulla, mihin itsellä on ollut vaikutusta ja mitkä asiat ovat oikeasti muiden vastuulla."

Uhriutumisesta irti päästäminen tuo elämään uudenlaista kaistaa: identiteetti ei rakennu kärsimyksen varaan. Sen tilalle voi tulla uusi kokemus aktiivisesta toimijuudesta ja valinnan mahdollisuuksista. Ihmissuhteisiinkin tulee rentoutta ja välittömyyttä.

Lähteet: Hyvä Terveys 5/2026, kuvat omat

Elämää maalla 110.

Oikein hyvää vapunpäivää kaikille!

Me tapamme mukaisesti juhlimme vappua jo aattona eilen. Juhliminen oli syömistä ja juomista. Ruuat varmasti riittävät tällekin päivälle. Kuohuviini ei, josta minulle tuli pikkukrapula.

Tein itse jo toissa päivänä lounaaksi perunasalaatin, jotta se ehtisi maustua.  Keitin kiinteää lajiketta olevat perunat kuorineen, kuorin ne kypsinä ja pilkoin melko isoiksi paloiksi. Lisäsin kapriksia ja vähän maustekurkkua. Kastikkeen tein kermaviilistä, ruohosipulista, mustapippurista, valkosipulista, etikasta, suolasta ja sokerista.Itse tehty perunasalaatti voittaa täydellisesti kaupan majoneesissa lilluvat salaatit. Tein myös tonnikalasalaatin. Nakkeina miehellä oli lihanakkeja, minulla kasvis. Tytär juhli kavereineen.

On saamarin valitettavaa, etten osaa vieläkään siirtää valokuvia koneelle. Kävin jo kaupasta kysymässä apuja. Siellä sitten osasin siirtää kuvat - kotona en. Minun pitäisi olla tässä asiassa itselle ankarampi ja varata vaikka kaksi päivää opettelemiseen. Mutta kun toisaalta ei kiinnosta it-hommat - jumankauta Marja, ota itsestäsi niskasta kiinni!

Päivälliseksi söimme parsaa, vihreää salaattia. ja uusia perunoita Egyptistä. Parsalle vain lämmitin valmiin hollandaisekastikkeen.

Illalla sitten söimme juustoja ja kaupan yrttipatonkia. Valko- ja sinihomejuustoa, alppi kreiviä ja mustaa emmentaalia. Punaista paprikaa, viinirypäleitä ja variksenmarjahilloa, jota tein kesällä.

Vapun vietto kyllä eroaa niin, niin paljon opiskeluaikojen vapusta, jolloin juhlittiin melkein kolme päivää. Eikä edes tullut paha krapula. Me olemme molemmat miehen kanssa hukanneet ylioppilaslakit monissa muutoissa. No, täällä periferiassa niitä ei yleensä edes pidetä päässä ravintolassa ja "kaduilla". Täällä on kolme lounasravintolaa, joista yksi lopettaa kesällä. Jäljelle jää S-marketissa oleva lounasravintola ja hyvä thaimaalainen. Mikään niistä ei tietenkään tarjoile päivällistä tai illallista. Yksi pubi on.

Mennyt viikko on ollut minulle henkisesti parempi. Sain miehen imuroimaan keskiviikkona sanomatta sanaakaan ja ilman huutamista. Tuskin olisinkaan jaksanut huutaa. Hän itse alkoi imuroida keskiviikkona. Minä pyyhin pölyt, siivosin vessan. Tovin olin odottanut - yllätyin täysin. Uskalsin jopa opettaa hänet imuroimaan pienellä suuttimella itämaisen maton ja sohvan, koska ne ovat aina täynnä kissankarvoja ja makuuhuoneessa vielä puuroskaa lämmityksen takia.

Onnekseni katetriin vaihdettiin osa, jolla saan siitä paksun letkun ja keräyspussin pois! Pääsen taas maailmaan ja ihmisten ilmoille. Olinkin jo mökkihöperö. Nyt vähitellen tällä viikolla olen harjoitellut itse pissaamista ja se aluksi välillä onnistui. Sitten en enää parina päivänä tarvinnut katetria avuksi lainkaan. Koputan puuta! Mutta olen hyvin, hyvin kiitollinen tästä tilanteesta. Koulutan virtsarakkoa pitkän levon jälkeen. Voi, jospa ennen kesää saisi katetrin pois.

Ensimmäinen kuva Pexels, joka vastasi melkein täysin meidän vappuparsaamme. Toisessa kuvassa kangasvuokkoja tai kylmän kukkia.

Eläkkeelle jääminen saattaa aiheuttaa kriisin

 

"Eläkkeelle jääminen voi vaikuttaa identiteettiin järisyttävästi", sanoo identiteettiä tutkinut psykologian dosentti Päivi Fadjukoff Jyväskylän yliopistosta.

Identiteetillä tarkoitetaan pysyvämpää minäkokemusta. Se on ihmisen ymmärrys siitä, kuka minä olen ja mikä on minun suhde muihin ihmisiin.

Työ on osalla suuri osa identiteettiä, koska muut määrittävät meidät työn kautta ja me myös määrittelemme sillä itse itseämme. Työ on ajallisesti valtavan suuri  osa elämäämme.

Kun eläkkeellä identiteetin keskeinen osa yhtäkkiä häviää, tunteet voivat olla monenlaisia: voimme tuntea vihaa, surua ja pettymystä tai kokea olevamme hukassa.

"Töiden loppumisen myötä arki muuttuu kokonaan. Ihminen joutuu muokkaamaan uudestaan merkityssuhteen kuka minä olen ja kenelle olen tärkeä."

Eläkkeelle jääminen saattaa aiheuttaa kriisin, vaikka eläkeiän tietäisi olevan edessä. Varttuneemman ihmisen on vaikeampaa muodostaa uutta identiteettiä kuin nuoren.

"Vaikka aikuisella identiteetti on jo usein vakiintunut, identiteetin horjuminen voi aiheuttaa myös sen, että ihminen joutuu pohtimaan omaa paikkaansa. Hän voi oppia itsestään tärkeitä asioita."

"Vaikeatkin kohdat saattavat vahvistaa meitä ihmisinä. Saa olla surullinen, mutta samalla kannattaa antaa tilaa itselle ja pyrkiä tunnistamaan uusia ituja."

Jos työn rooli on ollut todella dominoiva, eläkeikä voi olla vielä kovempi paikka. Elämässä on hyvä olla myös muuta sisältöä: läheisiä, ystäviä, harrastuksia.

Eläkkeelle jäämiseen voi alkaa varautua muutama vuosi etukäteen. Kannattaa pohdiskella muun muassa sitä, mitkä asiat ovat minulle työssä tärkeitä.

"Onko minulle tärkeää vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa? Vai onko uusien ongelmien ratkaiseminen, uusien ideoiden tuottaminen tai käsillä tekeminen sitä ominta itseä?"

Kun alkaa ymmärtää sitä, mikä työssä on tärkeää, voi kokeilla siirtää samoja asioita esimerkiksi jonkin uuden harrastuksen pariin. Voisi ajatella avoimesti: voisiko tuollaistakin kokeilla?

"Ei mene hukkaan, jos vaikkapa harrastuksen suhteen kokeilee useampaa juttua ennen kuin löytää omansa: sopiiko minulle kuorolaulu, sulkapallo vai sittenkin joku muu."

Parhaimmillaan eläkkeelle jääminen voi olla identiteetin kannalta myös todella hyvä juttu.

"Silloin voi löytää uuden vaiheen elämässä, uusia ilonaiheita, tekemistä ja merkityksellisyyden tunnetta."

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.4.2026, kuvat omat

Parisuhteen sabotointi

Selvää  sabotointia on vaikka kumppanin toistuva pettäminen. Sitä on samalla passiivisempi toiminta kuten vetäytyminen.

Ihmissuhteisiin erikoistunut psykologi Maarit Grönroos nimeää sabotoinnin keinoksi myös marttyyriksi teketymisen, toisen ainaisen syyttelemisen ja mykkäkoulun pitämisen avoimen keskustelun sijaan.

Sabotointia voi olla myös taloudellinen toiminta. Ihminen saattaa käyttää yhteisiä rahoja omiin tarkoituksiinsa.

Sabotoinnin seuraukset tulevat usein esiin kaavamaisina riitoina. Riidan aihe saattaa olla vaikkapa se, pitääkö suhteen vaikeuksista puhua tai ei.

Keskustelun seuraukset saattavat pelottaa sabotoijaa, kuten se, että kumppani osoittaisi tyytymättömyyttä vetäytyjän toimintaan tai jopa kertoisi, että haluaa erota.

Sabotoija ei kuitenkaan tunnista omaa pelkoaan. Tämän vuoksi hän poistuu juttuhetkistä ovet paukkuen tai aloittaa mykkäkoulun vain siksi, että toinen kehtasi ehdottaa vetäytyjän mielestä turhaa keskustelua.

Sabotointiin vetäytymällä henkilöllä ei usein ole kykyä tai jaksamista käydä kumppaninsa kanssa vakavaa keskustelua siitä, pitäisikö erota.

"Sen sijaan sabotoija pyrkii viemään tilannetta omalla toiminnallaan kriittiseen käännekohtaan, jossa suhde varmasti tulee päätökseensä", Gröroos sanoo.

Tällaiseen toimintaan turvautuva sabotoija ei siis ota vastuuta suhteesta - muttei myöskään suhteen päättämisestä.

"Aina sabotoija ei todellakaan tiedosta sabotoivansa suhdetta. Mutta hän tekee sitä silti, ehkä siksi, että hän pelkää tulevansa lopulta torjutuksi."

Sabotoijan perimmäinen tarkoitus on usein suojella itseään. Ehkä vaikeat kokemukset aiemmista suhteista ovat opettaneet tavan pysyä turvassa olemalla epäreilu toiselle. 

Tiedostamattaan sabotoija voi ajatella, että henkinen vetäytyminen suojaa itseä myös eron kipeydeltä, jos ero joskus tuleekin eteen.

Pettymyksiin "valmistautuminen" voi toki tarjota sabotoijalle hetkeksi helpottavan olon.

"Mutta ei tällaisella keinolla sisällöllisesti rikasta elämää varmaankaan saa. Monet puolet omassa itsessäkin jäävät tunnistamatta, jos toimii suhteissaan jatkuvasti peloista käsin. Silloin ei välttämättä opi huomaamaan, mitä esimerkiksi tarvitsee tai mitä pohjimmiltaan pelkää."

Lopulta ihminen saattaa saada itsensä katkerasti uskomaan niinkin, että hylätyksi tuleminen on hänen väistämätön kohtalonsa.

"Elämässä kun tulee uudelleen ja uudelleen vastaan tilanne, jossa toiselta hakee läheisyyttä mutta sen menettämiseen johtavalla tavalla."

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.3.2026, kuvat omat

Elämää maalla 109.

 

On kulunut reilu viikko siitä, että pyysin miestä imuroimaan. Jotta vatsan reikä parantuisi, en saa kyykkiä, kurottaa, muutenkaan rehkiä. Kun pesin ikkunat, reikä repesi vähän.

Manjana mies ei ole siis imuroinut. Viime kerralla kirjoitin, että hän ei olisi imuroinut neljään vuoteen - mutta en edes muista tarkkaan. Silloinkin kun olin töissä, siivosin yksin perjantaina. Mies ei ole siis imuroinut vuosikausiin. Ketkuilija.

Jos hän ei ensi viikolla imuroi, tulee riita. Minä huudan ja saatan paiskoa esineitä seinään. Mies karkaa. Mutta hetken kuluttua hän tulee takaisin, ja sovimme riidan. Siis imuroinnin. Tuon jälkeen mies varmasti imuroi.

Tuntuu toisaalta pikkumaiselta tuo koko imuroinnin vaatiminen. Täällä voisi olla likaista, jos en katselisi likaisimpia paikkoja. Makuuhuoneen itämaista mattoa ja sohvaa, jotka molemmat ovat kissankarvoissa, ja makuuhuoneessa lisäksi puuroskaa, koska lämmitämme pönttöuunia. En pitäisi silmälaseja kotona - aika outoa. Voisin imuroida itse, kun tuo reikä on parantunut.

Viime kerralla, kun olin näyttämässä vatsan reikää sairaanhoitajalle, hän sanoi, että se ei ole ollenkaan riittävästi parantunut. Päätin lopettaa vedellä suihkuttelun ja saunomisen, koska ne vie pikkuisen arven pois. Nyt vaihdan vain sideharsotaitoksen joka päivä teippaamalla haavateipillä. Vie paljon aikaa - minulta kömpelökätiseltä.

Minun pitää pitää tiukkoja alushousuja, koska osa ohuesta putkesta ei saa roikkua ja venyttää katetria. Osa putkesta pitää olla siis alushousujen alla. Kerran desinfioin reikää ja desinfiontiainetta valui alas häpyhuuliin. Siitä alkoi kipu niissä. Tiukat alushousut vain lisää kipua. En ole keksinyt muuta, kun antaa ilmakylpyä häpyhuulille. Makaan siis sängyssä housut kintussa. Voi tätä elämää.

Hoitaja käski myös alkaa käyttää paikallisestrogeenia. Se vahvistaisi myös virtsarakon seinämää emättimen lisäksi. Ostin myös voidetta, jota voi käyttää muihin emättimen ulko-osiin. Se kirveltää tosi paljon. Käytän siis Niveaa. Pruuttaan emätin estrogeenitabletin joka ilta erityisellä "muovikynällä". Vaikka sitä pitäisi viikon jälkeen käyttää vain joka kolmas päivä, hoitaja käski käyttää sitä joka ilta.

Vitsarakon tulehduksen pelossa juon joka päivä karpalomehua ja nokkosteetä. Nokkosta suositteli eräs kommentoija. Ne ovat ehkä auttaneet, sillä minulla ei ole ollut virtsarakon tulehdusta viikkoihin. Mahtavaa.

Alakuloni on voimistunut - pelkään, että putoan masennuksen mustaan kuiluun. Onneksi alakulolle on selvä syy: tämä katetri. Ja en pääse ihmisten ilmoille paksun putken ja keräyspussin kanssa.

Kampaajallekin pitäisi päästä. Minun hiukseni ovat mallista kasvaneet aivan liian paljon. Samoin etuosan vaalea palkki on noin viisi senttiä hiusten yläpäästä. Kulmatkin pitäisi värjätä maltillisesti ja tietty nyppiä. Itse olen huono nyppimään. Nypin liian paljon.

Eräs ystävä hehkutti, miten ihana on kevät ja kukkien laitto terassille. Hän oli ostanut myös uudet vihreät verhot, tyynyt ja torkkupeiton.Sitten hän sanoi, etteikö hän ole empaattinen, kun hehuttaa niin paljon omia asioitaan, ja minä olen alakuloinen. Sanoin että ei mitään hätää. Minä olen myös empaattinen ja hyvin iloinen hehkutuksestasi. Se tosiaan parantaa mielialaa.

Köynnöskukkien taimet ovat kasvaneet hurjasti. Nyt pohdin, kylvinkö ne liian aikaisin. No, parempi iso taimi kuin pieni istuttaessani niitä ulos ruukkuihin. En voinut olla tilaamatta keijunmekkoja omien taimien lisäksi.

Olen tällä viikolla leiponut hapanjuuri ranskalaista maalaisleipää ja reissumimmejä. Tiikerikakunkin tein.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Oma muutos voi pelottaa läheisiä

 

Kun ihminen muuttuu, myös läheisten on sopeuduttava siihen. Hyväkin muutos saattaa joskus olla vaikea ottaa vastaan.

Kun ihminen esimerkiksi alkaa asettaa rajoja, ottaa etäisyyttä tai haluaa enemmän omaa aikaa, toisin tekeminen voi herättää läheisissä surua, hämmennystä tai pelkoa.

"Miksi näin käy?" Johtava psykoterapeutti Aino Juusola muistuttaa, että yksilöllinen muutos vaikuttaa lähes aina myös ihmissuhteisiin.

Muiden reaktiot  voivat vaihdella paljon. Yksi voi suhtautua positiivisesti muutokseen, toinen torjuvasti. Muutos voi herättää muissa muun muassa pelkoa suhteen päättymisestä tai siitä, että toinen muuttuu vieraaksi.

Surua voi aiheuttaa esimerkiksi vanhemman ja aikuisen lapsen suhteessa, jossa toinen osapuoli on ollut pitkään rajattomasti käytettävissä ja päättää nyt rajoittaa yhteydenpitoa.

Muutos voi herättää toisissa myönteisiä tuntemuksia, kuten iloa, helpotusta tai ylpeyttä. Joskus ihmiset voivat inspiroitua läheisen muutoksesta.

"Jos ihmisellä on hyvin vahvana esimerkiksi uskomus siitä, että minut tullaan hylkäämään, niin se saattaa hyvin herkästi nousta pintaan, jos toinen muuttuu."

Läheisen muutos voi tuntua raskaalta, jos se pakottaa muuttamaan omiakin tapoja. "Toisen muutos pakottaa minutkin katsomaan peiliin. Jos itse ei ole valmis muutokseen, niin se voi olla aika vaikeatakin ja tuottaa vaikka syyllisyyttä."

"Jos toisen käytös on ollut jollain tavalla muiden energiaa vievää tai tuottanut muille haittaa, usein sen muutos koetaan positiivisena."

Jos ihminen alkaa seistä tukevasti omilla jaloillaan eikä nojaa enää yhtä paljon muihin, se vaikuttaa myönteisesti pari- ja ystävyyssuhteisiin.

Parhaimmillaan sisäinen muutos vaikuttaa myönteisesti molempiin osapuoliin ja vahvistaa ihmissuhteita.

Esimerkiksi ristiriitatilanteissa asioiden purkaminen ja käsittely helpottuu, kun toinen osapuoli on opetellut käsittelemään tunteitaan.

Sisäinen muutos tapahtuu yleensä hitaasti ja voi tulla muille yllätyksenä. Omaa muutosta kannattaa selittää läheisille erityisesti silloin, kun se alkaa näkyä konkreettisesti käytöksessä tai arjessa. Asiasta kannattaa kertoa minämuodossa ja puhua, mitä tavoittelee.

"Esimerkiksi, että minä olen viime aikoina oivaltanut tarvitsevani enemmän omaa aikaa jaksaakseni. Minä en tee tätä sinua vastaan vaan minä tarvitsen tätä, jotta voisin olla parempi kumppani tai ystävä."

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.2.2026, kuvat Pexels ja omat

Vihasta

 

Minä näytän onneksi kuitenkin aika harvoin vihani miehelle. Tosiaankin suutun ja huudan, mutta tilanne menee nopeasti ohi ja teemme rauhan. Vihassa on voimaa. Ja se jotenkin puhdistaa.

Olen pohdiskellut, mistä voimakas vihani johtuu. Olen tullut siihen tulokseen, että sain näyttää vihani lapsuudenkodissa. Isän kanssa riideltiin tai minä riitelin. Suutuin yhä enemmän, kun isä vain naureskeli minulle. En sitten enää jaksanut riidellä. Isäni kanssa riideltiin lähinnä maailmankatsomuksesta ja arvoista.

Äidin kanssa riideltiin käytännön asioista. Kotona minun tehtäväni oli muun muassa tiskata iltapäivän tiskit koulun jälkeen. Joskus äiti ei ollut tiskannut aamun ja päivän tiskejä. Suutuin tästä.

Sisarusten kanssa riideltiin mitä ihmeellisistä asioista. Riideltiin paljon. Minä yleensä voitin riidan, koska olin ehkä älykkäämpi kuin esimerkiksi molemmat veljeni. Toisen todistuksessa oli vain viitosia tai nelosia. Minulla oli kaikki ysejä tai kymppejä. Isä oli tästä todella iloinen ja ylpeä. Olin isän tyttö.

Omien lasten kanssa myös riideltiin, mutta minä en korottanut ääntäni. Lapsilla oli leikkihuone. Mutta illalla huomasin, että iso osa leluista oli kannettu olohuoneeseen. Suutuin tästä. Lapset olivat jo nukkumassa. Siivosin sitten itse lelut leikkihuoneeseen.

Olen joskus vihainen vielä nykyäänkin itselleni, esimerkiksi jos en ole saanut jotain tärkeää tehtävää aikaiseksi. Sätin itseäni. Mutta saan siitä myös voimaa ja teen melko heti tehtävän.

Vihan kannattaa olla. Se on inhimillinen perustunne samalla tavalla kuin ilo ja suru. Vihaa ilman ei voi elää, eikä sitä voi olla ilmaisematta. Vaikka vihaansa ei myöntäisi edes itselleen, se tulee esiin toiminnassa: eleissä, ilmeissä, valinnoissa ja päätöksissä.

Tiedostamaton viha voi johtaa muun muassa eristäytymiseen, uupumukseen ja jatkuvaan valittamiseen. Joskus peitetty viha voi tuoda esiin surua ja masennusta.

Viha on hyvä voima, koska se auttaa puolustautumaan, korjaamaan epäkohtia ja erillistymään muista.

Psykologi Mikael Heinon  ajatuksia siitä, miten voi tulla sinuiksi vihan kanssa:

"Kunnioita

kokemustasi. Älä sivuuta vihaasi. Ajattele, että tunne on tärkeä.

Luota

itseesi. Usein on helppoa puolustaa muita. Kokeile suuttua itsesi puolesta.

Kerro

miltä tuntuu: loukkaannuin, sattuu, tulin ohitetuksi. Pettymys johtaa vihaan.

Keskustele

syyttämisen sijaan. Räyhäämällä ohitat aidot tunteesi ja syvällisen kohtaamisen.

Toimi

tunteesi mukaan. Suututtaako epäkohta? Muuta se vihasi tuomalla energialla.

Anna

muiden olla vihaisia. Ei ole oikein kieltää toisilta heidän tunteitaan, ei vihaakaan."

Lähteet: Kuneus&Terveys 4/2026, kuvat Pixabay, omat

Elämää maalla 108.

 

No, niin minulla on nyt kystofix-katetri, joka laitettiin mahan läpi suoraan virtsarakkoon. Olin jo onnellinen, että voin käydä ihmisten ilmoilla, mutta osottautui, että katetrin virtsanpoisto ei onnistu ilman putkea ja keräyspussia. Näin ei ollut viime vuonna. Nyt katetri on joku maanantaituote.

Voisin olla noin tunnin esimerkiksi kampaamossa hiusten leikkauksessa, mutta sitten pitäisi kiirehtiä kotiin, koska virtsaan niin tiheästi. Kystofix-katetrista voi siis poistaa letkun ja keräyspussin, ja jäljelle jää noin 10 sentin mittainen katetrin osa, josta voisi virtsata.

Olen siis kotona ja tummissa surun vesissä - erakkona. Olen tehnyt nyt kävelylenkkejä, vaikka en tiedä, saako niitä jo tässä vaiheessa tehdä. En saisi rehkiä, kyykkiä, kurotella, nostaa... Näin reikä vatsassa ei repeilisi ja parantuisi hyvin - ja se onneksi parantuu. Sen sideharsotaitos pitää vaihtaa joka päivä. Minulle käsistä kömpelölle se on työlästä. Etenkin sen teippaaminen.

Katetriin saa koskea vain saippualla pestyin tai desinfioiduilla käsin. Tämäkin jo kyllästyttää. Katetrin pientä letkua on tarkistettava, ettei se olisi liian tiukalla ja katetri lähtisi irti.

Kevätsiivouksen voin nyt unohtaa. Ikkunat sain pestyä. Imuroinnissa pitää kyykkiä ja vetää imuria ja se ei tekisi hyvää reiälle. Mutta tämä likaisuus ärsyttää. Makuuhuoneen itämainen matto ja toinen sohva ovat täynnä kissan karvoja.

Pyysin miestä imuroimaan. Hän ei ole imuroinut aikoihin -  ehkä yli neljä vuotta sitten. Jos silloinkaan. Mies ei pitänyt ajatuksesta ollenkaan. Mutta kun en asettanut aikarajaa vaan sanoin, että voi imuroida silloin, kun huvittaa ja on aikaa, hän myöntyi. Saas nähdä, milloin imurointi toteutuu. Mies kun on manjana, huomenna sitten tyyppiä.

Pääsiäisviikolla perjantaina - katetri oli laitettu torstaina - jouduimme lähtemään päivystykseen, koska en ollut voinut pissata aamulla ja päivällä. Katetrin virtsanpoisto ei toiminut.

Pääsimme nopeasti hoitajan luo. Hän onnistui saamaan katetrin toimimaan. Siinä oli jokin tukos. Todennäköisesti minun omaa kudosta. Hän valutti virtsaa ja sitä tuli vähän yli kaksi litraa. Hirmuinen määrä, hän sanoi. Ihme, ettei virtsarakko ollut revennyt.

Mies oli neljä päivää Järvenpäässä kurssilla. Hän ei ollut muistanut kantaa sisään polttopuita. Joten jouduin  kantamaan ne itse, mikä ei tehnyt hyvää mahan reiälle. Laitoin aina saaviin vain noin sylillisen puita ja kannoin sisään. Jouduin tekemään tätä kolme kertaa, jotta saisin uunin lämpiämään. Se oli kaksi viikkoa sitten, ja lämmitystä vielä tarvittiin. Nyt ei enää tarvitse lämmittää - suureksi onneksi. Kevät on kuukauden edellä.

Kotihoito kävi kerran pääsiäisviikon lauantaina ja lupasi tulla tiistaina uudestaan, mutta heitä ei ole  näkynyt. En viitsi soittaa moneen numeroon ja odotella vastaamista.Jota hommaa kärsimättömänä ihmisenä inhoan.Ja opin itse teippaamaan sideharsotaitoksen reiän päälle.

Tuntuu, että olen vanhentunut kymmenen vuotta tämän virtsaummen takia. Kasvot näyttävät vitivalkoisilta, ja ryppyjä on tullut lisää, vaikka hoidan kasvoja entiseen malliin. Teen kasvonaamiotkin kerran viikossa sunnuntaina. Puhdistavan ja elvyttävän.

Kasvoihin pidin joka keväisen C-vitamiinikuurin Muru Murun seerumilla ja voiteella. Nyt käytän normaaleja kasvovettä, Evolven seerumia ja voidetta. Annan jokaisen aineen imeytyä ennen kuin laitan toisen päälle.

Suureksi onneksi voin leipoa. Olen tehnyt kaksi kertaa hapanjuuri ruismimmejä ja samoin kaksi kertaa ranskalaista maalaisleipää ja speltti-vehnäleipää. Saan leipomisesta paljon iloa. En osaa vieläkään siirtää kuvia kännykästä kannettavaan ja siksi en voi näyttää uusia kuvia.

Iloa saan myös hyvinvoivista köynnöskasvitaimista. Olen jo koulinut ne istuvassa asennossa. Nyt suihkuttelen niitä pari kertaa päivässä, mutta en tiedä, milloin lannoitus aloitetaan. Pitää tarkistaa netistä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Terveydenhoitajan laukku. Keräsin yhteen aikaan vanhoja ammatillisia laukkuja muun muassa geologin laukun.