Ympäristöahdistus

 

Suomen pitäisi olla hiilineutraali maa vuoteen 2035 mennessä. Hiilijalanjälkiä pitäisi pienentää. Hiilinieluja, jotka tarkoittavat toimia, joilla sidotaan kasvihuonepäästöjä pois ilmakehästä, pitäisi lisätä. Moni - etenkin nuori ihminen - ei usko, että Suomi lopultakaan ei kunnolla lisää ilmastonmuutostoimia. Ja ennen muuta tarvittaisiin todella nopeita toimia.

Myös Ukrainan tilanne ja Venäjän pelko saattavat aiheuttaa ahdistusta, mutta sitä en käsittele tässä jutussa.

Nyt ei siis puhuta masennuksesta, vaan kaikkien mieliin ajoittain nousevista uhkakuvista ja synkkenevistä tulevaisuudennäkymistä.

Ympäristötutkija ja teologian dosentti Panu Pihkala tutkii erityisesti ympäristöahdistusta ja siihen liittyviä tunteita. "Ahdistus on muhkea paketti, joka voi sisältää monenlaisia vaikeita tunteita surusta syyllisyyteen ja huolesta häpeään. Silti se voi olla myös merkki tärkeästä välittämisestä ", hän sanoo.

Vaikka ahdistus poikii stressiä ja huolta. Panu Pihkala ei kehoita sysäämään tunnetta pois. Hän sanoo: " Hankalien tunteiden tulo ja pureskelu on tärkeää, sillä niissä on informaatiota ja energiaa. Käytännöllinen ahdistus on pelon sisar, merkki, että maailma kiinnostaa. Se auttaa reagoimaan itseä huolestuttaviin asioihin."

On kuitenkin tärkeää säädellä ja kanavoida tunteesta nousevaa energiaa oikein, eikä vaan lillua siinä tai heittäytyä sen vietäväksi.

Suomalaisten ympäristöahdistusta mittaavissa tutkimuksissa voimattomuuden tunne nousee kärkisijoille, avuttomuus ja riittämättömyys heti vanavedessä.

Keskustelukaverista tai mediasta, jossa kerrotaan mahdollisia ratkaisuja tähän maailman ongelmaan, on usein apua.

"Ahdistuksen vyöryessä on hyvä löytää riittävän kokoisia asioita, joilla voi edes vähän vaikuttaa huolestumisen juurisyyhyn." Voi muun muassa pienentää aktiivisesti hiilijalanjälkeään, lopettaa lentämisen, ostaa kierrätettyjä tai hyvin kestäviä vaatteita, ryhtyä vegaaniksi tai kasvissyöjäksi.

Pihkala neuvoo ympäritöahdistuksesta kärsiviä ihmisiä esimerkiksi sytyttämään kynttilän, maalaamaan, kirjoittamaan tai menemään rauhalliselle lenkille. On hyvä etsiä vertaistukea, jolloin huomaa, että ei ole asian kanssa yksin.

Oman ahdistuksen ja surun lieventämisessä voi käyttää turvapaikkamenetelmää. "Ahdistuksen vyöryessä on jo valmiiksi mielessä rauhallinen paikka vaikkapa mummolassa tai mökkimaisemissa. Sinne voi paeta silmät kiinni hetkeksi leputtamaan ajatuksia."

Ihmismielessä kuten luonnossakin on vuodenaikoja. Joskus on vain esimerkiksi hyväksyä pimeä alakuloa ja elää valoisia kesäöitä odotellen.

"Vaikeat tunteet ovat siis osa elämää", Pihkala muistuttaa. Kahden tason näkökyky merkitsee säännöllistä huomion kiinnittämistä sekä vaikeuksiin että hyviin asioihin. "Kun muistamme hyvät asiat ja kiitollisuuden, jaksamme paremmin."

Syvempi merkityksen kokeminen ja toivo juurruttaa tekemään jotain vaikean asian äärellä - ja se riittää. 

Äkkiseltään on vaikea tehdä elämänmittaisia muutoksia, mutta jo pienet askeleet toivottuun suuntaan suitsivat pahinta ahdistusta.

Lähteet: Hyvä Terveys 10/2023, kuvat omat

Mikä pilasi ystävyyteni?

Nykyisin tämä uusi Bloggeri toimii hyvin. Aluksi sen kanssa oli paljon vaikeuksia ja tehtävää. Hyvä näin. Nyt aiheeseen. Minulla on jo melko pitkän elämäni aikana loppunut kaksi ystävyyttä riitaisissa tunnelmissa.  Toinen monta vuotta sitten hyvä ystävä, johon tutustuin töissä. Viihdyimme toistemme seurassa niin hyvin, että työkaveruus syveni ystävyydeksi.

Mutta ajan myötä ystävyys muuttui, mikä johtui lähinnä siitä, että ystävälläni alkoi suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Tätä jännitettä hän alkoi purkaa minuun. Vaikka näimme töissä, hän soitti minulle töiden jälkeen tuntien puheluja. Minulla oli pienet lapset ja kotityöt, eikä minulla olisi ollut aikaa pitkiin puheluihin, mutta tämä ei tullut ystävälleni mieleenkään. Välillä hän saattoi piikitellä minua alistetuksi vaimoraukaksi räkänokka lapsien kanssa. Hän inhosi pieniä lapsia.

Loppujen lopuksi suoraan sanottuna hän vuodatti kaiken paskan minun päälleni. Ystävyys oli yksisuuntaista. Olisin halunnut puhua myös omista iloistani ja murheistani. Mutta se ei käynyt päinsä. Näin jatkui melkein puoli vuotta. Kuuntelin, kuuntelin, kommentoin, lohdutin. Tilanne ei näyttänyt muuttuvan.

Eräänä iltana puhelimessa sitten sanoin hänelle, että minusta tuntuu, että ystävyytemme alkaa olla minulle raskasta. Ja niin ei saisi olla ystävyyssuhteessa, mutta hän ei kunnolla kuunnellut tätäkään. Hän ei ikinä kysynyt minulta, mitä minulle kuuluu. "Ystävyys" kuitenkin jatkui. Noin vuoden päästä sanoin hänelle suoraan, että en halua enää jatkaa ystävyyssuhdettamme. Sain kauhean paskan vyöryn niskaani. Hän haukkui minua tunnekylmäksi idiootiksi, päivitteli, miten oli viitsinytkään tuhlata aikaa minuun, olin huonoa sitä sun tätä... Niin ystävyys loppui.

Ystävyyteen voi tulla säröjä ajan mittaan. Ystävä voi etääntyä tai käyttäytyä kummallisesti, ja luottamus alkaa horjua. Hän voi sulkea korvansa täysin toisen asioilta. Jopa piikitellä ja arvostella toista. Hän saattaa kaataa murheensa täysin toisen niskaan. Valitusryöppy jatkuu ja jatkuu.

Pahantuulisena hän saattaa olla ivallinen ja vihjaileva toisen persoonallisuudesta. Muuttunut käytös ei aina liity moitteiden kohteeseen. Taustalla voi olla monta erilaista asiaa. Etenkin jos kyse on pitkästä ystävyyssuhteesta, kannattaa selvittää käytöksen taustaa ennen kuin loukkaantuu.

Ihminen voi muuttua ajan myötä, eivätkä ystävätkään pysy vuodesta toiseen samanlaisina. Ystävä saattaa olla kuormittavassa elämäntilanteessa ja purkaa turhautumistaan luotettavana pitämälleen ihmiselle. Joskus ystävän tuen tarve kasvaa niin suureksi, ettei siihen pysty enää vastaamaan. Tai ilkeily aiheuttaa kohtuutonta mielipahaa.

Moittiminen ja arvostelu eivät kuulu mihinkään ihmissuhteeseen, eivät sen enempää ystävyys- kuin perhesuhteisiin tai työkavereiden väleihin. Kaikki piikittely ja vähättely ovat henkistä väkivaltaa. Ihminen on fyysisesti ja henkisesti koskematon, oli ihmissuhde minkälainen hyvänsä.

Joskus ystävä voi muuttua hätävaraksi, johon puretaan pahaa oloa ja kiukkua. Osa ystävistä putoaa pois elämän varrella, mutta se on aivan luonnollista.

Joskus tapahtuu myös niin, että kun vanhat koulukaverit tapaavat 40 vuoden jälkeen, tuntuu kuin ystävyys jatkuisi siitä, mihin jäätiin. Aivan kuin vuosikymmeniä ei olisi välissä.

Ystävyyden katkeaminen on aina menetys, ja menetyksiin liittyy surua. Ihminen saattaa myös punnita sitä, kelpaako hän tulevaisuudessa, jos nyt ei kelvannut. Ystävyyden päättymisessä on paljon läpikäytävää.

Joskus päädytään siihen, että ystävyyssuhde on parempi katkaista. Tähän ollaan menossa, jos ystävyyttä alkaa varjostaa henkisen väkivallan piirteet tai luottamuksen pettäminen.

Uusia ystävyyssuhteita voi luoda myös varttuneemmalla iällä. Uuden ystävyyssuhteen luomiseen liittyy myös riskejä. Toinen ei saata olla halukas syventämään tuttavuutta ystävyydeksi saakka. Ystävyydessä voi saada samanlaiset pakit kuin parisuhteen luomisessa. Silloin joutuu kohtaamaan pettymyksen ja surun.

Lähteet: Voi hyvin 8/2020, kuvat omat

Tästä tulin tosi vihaiseksi!

Luin Hesarista tämän jutun ja melkeinpä raivostuin. Jutun ydinsisältö on, että terveistä tehdään sairaita, jotta lääkeyhtiöt rikastuisivat. Lääkeyhtiöt ohjailevat lääkäreitä. Laajat taudinmääritykset kasvattava lääkeyhtiöiden tuloja. Niin se vain on.

Tutkijat kuvaavat tätä ilmiötä käsitteellä Disease mongering, sairauksien kaupustelu. Se tarkoittaa sitä, että sairauksiksi määritellään normaaleja tai ikääntymiseen liittyviä vaivoja. Puhutaan myös medikalisaatiosta eli lääketieteellistämisestä.

Seuraavaksi normaaleja olotiloja, joihin kaupataan lääkkeitä:

Suru  

Pitkittyneen surun häiriö tulee Suomessa muutaman vuoden päästä käyttöön otettavaan tautiluokitukseen. Häiriö voidaan todeta, jos läheisen kuoleman menetyksestä on kulunut kuusi kuukautta.

Mutta jos läheinen on kuollut, eikö ole normaalia surra pitkään?

Eri asia on tietysti se, jos pitkä suru vie toimintakyvyn ja muuttuu syväksi masennukseksi.

Myös lievän masennuksen diagnosoiminen sairautena on pulmallista. Eikö alakuloinen mieliala kuulu välillä elämään?

Adhd

Yhdysvalloissa jo yli yhdeksällä prosentilla alle 18-vuotiaista lapsista diagnosoidaan adhd. Luku on suuri, ja herättää epäilyjä. Suomessa luku on 3,6-7,2 prosenttia.

Adhd saattaa sekoittua käytöshäiriöihin, kielelliseen erityisvaikeuteen, mielialahäiriöihin ja traumaperäiseen stressireaktioon.

Melko usein adhd-diagnoosi halutaan vain siksi, että levoton lapsi pääsee tuettuun opetukseen, jossa ryhmäkoot ovat pieniä.

Naisten haluttomuus

Naisten seksuaalinen haluttomuus esitetään säännöllisesti sairautena, kun siihen myydään uutta lääkettä. Usein viitataan tutkimukseen, jonka mukaan yli 40 prosentilla naisista on tämä "sairaus". Käsittämätöntä ja absurdia!

Voihan haluttomuuden taustalla olla monta syytä, minkä varmaankin kaikki naiset tietävät. Väsymys. Ongelmia parisuhteessa. Henkilön normaali tila.

Yliaktiivinen rakko

Lääketeollisuus on professorien ja muiden mielipidevaikuttajien avulla markkinoinut yliaktiivisen rakon yksittäiseksi sairaudeksi, vaikkei se sitä ole.

Vaiva hoituu ajoittamalla juomiset ja pidentämällä tietoisesti virtasausväliä. Ei siihen mitään lääkettä tarvitse.

Lähteet: Helsingin Sanomat 7.10.2019, kuvat omat

Kuolleiden läheisten viestit

Tämän päiväinen aihe voi tuntua huuhaalta, mutta näin olen täysin selväjärkisesti kokenut.Minä olen kokenut monia vainajakohtaamisia. Kokemukseni ovat olleet suurilta osin sisäisiä kokemuksia ja aistein havaittavia kokemuksia. Minun luokseni ovat tulleet isä, äiti, eno ja paras ystäväni. Kokemukset lohduttivat, enkä  pelkää kovinkaan paljon  kuolemaa.

Pappi ja psykoterapeutti Markku Siltala on kerännyt väitöskirjaansa reilut 600:n ihmisen vainajakokemukset.

1)Minkälaisia  ovat tyypilliset vainajakokemukset?

Väitöskirjaansa Siltala jakoi vainajakokemukset kolmeen luokkaan.

• Aistein havaittava kokemus: ihminen kuulee edesmenneen puheen, näkee hänet tai tuntee kosketuksen.
• Sisäisesti tunnetu kokemus: vainajaa ei näe tai kuule, mutta hänen läsnäolonsa tuntee vahvasti.
• Unitilakokemus:vainaja ilmestyy hyvin todentuntoisena uneen.

Kaikkia kokemuksia yhdistää se, että edesmennyt läheinen tuo usein jonkun viestin.  Vainaja saattaa ilmestyä kesken arkiaskareiden.

2)Lohduttaako vainajakokemus surussa?

Yleensä vainajakokemus auttaa surussa. Ihmiset kuvailevat kokemusta lohdulliseksi, kauniiksi ja koskettavaksi. Lohdullinen viesti vainajalta on, että kuolema ei ole kaiken loppu ja on kuolemanjälkeistä elämää.

Vainajakokemuksesta voi saada myös aivan konkreettista apua. Eräs nainen sanoi saaneensa unessa puolisoltaan tietokoneen salasanan, jolla sai tietokoneen toimimaan.

3)Voiko vainajan kohtaaminen lieventää kuoleman pelkoa?

Vähän yli puolelta vainajakokemus lievensi kuoleman pelkoa merkittävästi. Moni kuvaili kuolleesta hehkuvan ylimaallista rauhaa ja rakkautta.

4)Kuinka yleisiä vainajakokemukset ovat?

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kolmasosa ihmisistä kokee vainajan läsnäolon. Vainajakokemukset ovat tunnettuja kaikkialla maailmassa ja niitä tapahtuu kaikissa uskonnoissa. Vainajakokemuksia on tapahtunut sekä uskonnollisille ihmisille että ateisteille.

5)Miten vainajakokemuksiin tulisi suhtautua?

Kannattaa luottaa omaan kokemukseen ja tulkintaan. Kokemuksista olisi hyvä jutella jonkun läheisen tai luotettavan ystävän kanssa. Jos kertoessaan huomaa toisen suhtautuvan vähättelevästi, kannattaa olla hiljaa. Jotkut ihmiset saattavat ajatella, että kokija on kuvitellut asian. Toisten kyseenalaistava suhtautuminen ei tutkimuksessa kuitenkaan muuttanut tulkintaa kuolleen läheisen  kohtaamisesta, koska se oli niin todentuntuinen.

Onko sinulla tai tuttavallisilla kokemusta vainajien viesteistä?

Lähteet: hävinnyt, kuvat omat

• 
  

Pettäminen parisuhteessa

Pettämisessä ei ole aina kyse rakkaudettomuudesta tai seksin puutteesta. Myös onnellisissa suhteissa petetään.

Psykoterapeutti Annikki Kaikkonen teki väitöskirjan pettämisestä, jota varten hän syvähaastatteli 40:ää puolisoaan pettänyttä tai petetyksi tullutta.

Kaikkonen ajattelee pettämistä janana. Sen toisessa päässä on lyhyet syrjähypyt eli tilapäiset käyttösuhteet ja toisessa päässä suhteet, jossa toinen puolisoista on syvästi rakastunut uuteen ihmiseen.

Onnellisessa parisuhteessa syrjähypystä saatetaan hakea vaihtelua ja uusia kokemuksia. Tämä pätee etenkin kroonisiin pettäjiin. Kun Kaikkonen kysyi, olivatko he kertoneet syrjähypystä puolisolleen: "Eivät tietenkään olleet. Hehän rakastivat puolisoaan. Puoliso on puoliso ja toiset toisia."

Jännityspettämisen lisäksi on muun muassa kostopettämistä ja vihapettämistä.

Joku saattaa vältellä liian läheisiä ihmissuhteita pitämällä yhtä aikaa monta suhdetta.

Joku saattaa etsiä uutta onnea ennen kuin uskaltaa erota.

Pettäminen ajoittuu monesti elämän taitekohtiin. Kun lapsia syntyy, kun lapset muuttavat pois kotoa tai kun oma vanhempi kuolee.

Petetyn tunteet

Petetyt kokevat vihaa, surua, pelkoa ja myös häpeää. Petetyt häpeävät monesti sitä, etteivät ole onnistuneet pitämään puolisoaan. He häpeävät itseään ja samalla häväistyksi tulemista.

Monille peteyksi tuleminen on aiheuttanut trauman, joka palaa mieleen vielä vuosia tapahtuneen jälkeen.

Traumaattinen kriisi eroaa tavallisesta kriisistä siinä, että traumamuisto palautuu väkisin mieleen ja pakottaa ihmisen kokemaan uudelleen ne tunteet, kivun, häpeän, jonka pettäminen aiheutti.

Jos parisuhde jatkuu pettämisen jälkeen, se voi olla molemmille raskasta vuoristorataa. Pettänyt uupuu siitä, että aina kaivetaan auki samat haavat ja petetty pettyy, kun kokee, ettei kumppani puhalla haavoihin, jotka on aiheuttanut.

Miten uskottomuudesta voi selvitä?

Kaikkonen sanoo: "Uskottomuuskriisissä ei voi mennä yli tai ohi vaan on mentävä sen läpi."

Petetyksi tulleen on yritettävä sietää kivuliaita tunteita. Olisi hyvä purkkaa läheiselle ystävälle ajatuksia, surra ja käsitellä tapahtunutta.

Parhaiten selviävät ne, joilla on paljon keinoja työstää tapahtunutta. Esimerkiksi hyvät sosiaaliset suhteet, kyky olla yhteydessä omiin tunteisiin, paljon harrastuksia.

Myös musiikki, taide, liikunta helpottavat selviämistä. Jotkut saavat lopullisen avun psykoterapiasta.

Mitä sinä ajattelet pettämisestä? Eroaisitko suhteesta, jos saisit kuulla kumppanin pettäneen sinua?

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.2.2019, kuvat Pixabay

Tunnesyömisestä

Minä en ole varsinainen tunnesyöjä. Mutta syön tavallista kasvisruokaani usein liian suuria annoksia. Tiedän - järjen tasolla - , että tähän auttaisi se, että lopettaisi liian suuren annoksen syömisen kesken. Ja odottelisi noin viisi minuuttia ja tuntisi jo itsensä kylläiseksi. Kylläisyyden tunne ei tule heti syömisen loputtua. Vaan se kestää tuon viisiminuuttisen. Joskus teenkin näin. Joskus en.

Tunnesyöjä nimensä mukaisesti turruttaa syömisellä tunteitaan ja etsii ruoasta usein rakkautta. Tai rauhaa epämääräiseen ahdistukseen. Piristystä väsymykseen. Vatsa eli fyysinen nälkä ei ohjaa syömistä vaan tunteet.

Tunnesyöminen myös toimii jonkun aikaa. Syöminen laskee stressitasoa, tyynnyttää ja tuo turvallisuudentunnetta.

Kun ihminen syö tunteisiinsa, hän syö myös usein liikaa. Sen jälkeen vatsaan sattuu, sydän tykyttelee, on ähky. Kehon tuntemukset nousevat näin pintaan, ja huolet unohtuvat hetkeksi.

Mutta vaikutus on lyhytaikainen. Ja pian syömisen jälkeen tulevat häpeän- ja syyllisyyden tunteet. Tunnesyöjä päättää aloittaa huomenna terveellisen syömisen.

Tunnesyömiseen paras lääke on riittävä, säännöllinen syöminen. Tärkeää olisi päästä irti turhista rajoituksista ja alkaa syödä intuitiivisesti eli silloin kun on oikeasti nälkä. Kun turhat rajoitukset poistetaan ja kaikki on lähtökohtaisesti sallittua, mieliteot vähenevät.

Keho on viisas. Ja osaa syödä tarpeen mukaan, kun siihen vain uskaltaa luottaa.

Nykyisin on paljon ruokauskovaisuutta eli ruokailu on täynnä tiukkoja opinkappaleita. Mitä tiukempia sääntöjä ruokailuun liittyy, sitä vaikeampaa  kehon intuitiivinen kuuntelu - todellisen nälän tunteminen - on. Ja sitä helpommin lopulta lihoo.

Ruoan kuuluisi antaa elinvoimaa ja iloa, ei viedä niitä.

Kun tasapaino syömiselle löytyy, olisi tilaisuus ruveta kuulostelemaan ja tutkimaan tunteita, joiden välttelemiseksi tunnesyötiin. Se voi olla vaikeaa. Pelottavaakin.

Keho saattaa kertoa, mistä tunteesta on kyse. Esimerkiksi viha saa levottomaksi. Suru tuntuu rinnassa ja kurkunpäässä. Stressi sekoittaa vatsan. Ahdistus tuo häilyvää levottomuutta.

Kun on löytänyt tunteen. Sen äärelle voi pysähtyä ja kysyä, mitä tunne haluaa viestittää. Tunteet ovat viestintuojia. Esimerkiksi kiukku voi viestittää, että tunnet jonkun polkevan oikeuksiasi.

Tunteiden kanssa kannattaa tulla sinuiksi. Se lisää hyvinvointia. Ja tunteet yleensä tulevat ja menevät, eikä niille välttämättä tarvitse tehdä mitään.

Minkälainen syöjä sinä olet? Mitä mieltä olet tunnesyömisestä?

Lähteet: Voihyvin 9/2018, kuvat Pixabay

Läheisten kuolema muutti minua

Läheisen kuolema voi nostaa tietoisuuteen surun lisäksi myös irrallisuudentunnetta, katkeruutta ja häpeää. Jos äidin tai isän tai molemmat menettää nuorena. Menettää samalla palan tulevaisuutta.

                              Itsemurha

Minun isäni ja läheisin ystäväni tekivät itsemurhan. Itsemurhaan liittyy paljon muutakin kuin vain kuolema ja menetys. Tietoisuuteen voi nousta vihaa ja syyllisyyttä. Miksi sinä jätit minut? Olisinko voinut auttaa sinua paremmin?

Itsemurha aiheuttaa häpeää. Sitä minäkin tunsin etenkin isän itsemurhasta. Oliko isäni jotenkin huono tai paha? Ei ollut. Hän oli rakastava isä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä huolimatta.

Pahimmillaan häpeä voi peittää surun.

Olen huomannut. Että läheisen itsemurhasta puhuminen aiheuttaa muissa hämmennystä. Kiusaantumista. Joten en puhu aiheesta kuin aivan läheisimpien kanssa.

                   Nuori suree tulevaa

Minä surin etenkin sitä, ettei minulla ollut enää yhteistä tulevaisuutta läheisteni kanssa. He eivät tulisi näkemään mahdollista perhettäni, valmistumistani yliopistosta ja elämääni yleensä.

Etenkin isän kuolema heijastui turvallisuuden tunteeseeni. Hän ei ollut enää neuvomassa ja huolehtimassa. Äitini oli tuolloin jo alkoholisti.

Toisaalta on vähän itsekästä ajatella läheisten kuolemaa siinä mielessä. Että mitä se minulle aiheutti.

Tärkeintä on, että isäni ja ystävättäreni saivat rauhan.

                        Tukipilarit

Kun siskoni kuoli keuhkosyöpään vain 51-vuotiaana. Se oli iso shokki, vaikka siihen oli kolmen vuoden ajan ehtinyt jotenkin valmistautua. Mutta silti kuolema on armoton. Järkytys. Kaiken loppu.

Siskoni oli kuten äiti minulle ja mummi lapsilleni. Koska oma äiti ei alkoholismin takia pystynyt huolehtimaan lapsistaan.

Vielä nytkin kun jotakin erityistä tapahtuu. Ajattelen, että soitan siskolleni. Kunnes havahdun siihen, ettei häntä enää ole.

                    Surua ei voi ennustaa

Suru on aina yksilöllinen kokemus, johon voi vaikuttaa menneisyys, elämänkatsomus, elämäntilanne ja luonne.

Edes se miten läheiset välit on ollut vanhempiin. Ei ennusta sitä, miten raskaalta kuolema tuntuu.

Jos suhde vanhempiin on ollut etäinen. Pelkästään se voi olla valtavan surullista.

Katkeruus ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet voivat nousta uudelleen pintaan.

Jos vanhempi jää etäiseksi - kuten äitini alkoholismin takia - ei välttämättä jää kaipaamaan hänen seuraansa.

Kuolema voi havahduttaa suremaan sitä, mitä kaikkea vaille jäi lapsuudessaan tai nuoruudessaan. Miksi viina oli minua tärkeämpi? Olen jo pystynyt kauan sitten antamaan äidille anteeksi. Hänhän oli sairas.

                     Älä suorita tunteita

Suru voi tulla heti. Tai antaa odotella itseään. Kukin suree omalla tavallaan.

Ei ole oikeaa tapaa surra. Jos suru pitkittyy yli vuoden mittaiseksi. Se on voinut muuttua masennukseksi. Mistä voi tietää tarvitseeko apua?

Moni saa vanhemman kuoleman jälkeen apua sisaruksista, koska he usein elävät samankaltaisessa tilanteessa. Vertaistukea voi saada muun muassa seurakuntien sururyhmistä. Minulle paras apu suruihini on olleet läheiset ystävät. Olen siitä heille syvästi kiitollinen.

Jos arjesta selviytyminen tuntuu melkein mahdottomalta. Kannattaa hakea ammattilaisen apua. Aukaista surun solmuja.

Surujeni jälkeen tiedän, että elämä on hauras. Olen oppinut elämään enemmän hetkessä. Kun saan vielä elää. En marise

vähästä. On siunaus, että osaan nauttia pienistäkin asioista.

Surulla on meille paljon sanottavaa. Se vie meidät vaikeiden asioiden ja tunteiden äärelle. Se voi viedä meidät tutkimaan ja rakentamaan itseä uudella tavalla.

Oletko sinä menettänyt läheisiäsi liian varhain? Miten olet selvinnyt surusta? Miten suru on muuttanut sinua?

Lähteet: Kauneus&terveys 12/2018, kuvat omat

Tunnesyömiseni

Minä olen huomannut joskus syöväni suruun. Jotakin suolaista. Pizzaa, tortillasipsejä, juustoja.

Tunnesyöinen määritellään yksinkertaisesti: ihminen syö tunteiden eikä nälän takia.

Ihminen ei halua käsitellä tunteitaan, joita syömisen taustalla on. Esimerkiksi pelkoa, ahdistusta, surua. Minä en vain välillä kerta kaikkiaan jaksa käsitellä etenkään surua. Kun on jo tarpeeksi mustissa vesissä valmiiksi. Miksi ei voisi huilia ja syödä jotakin hyvää?

Hesari kysyi noin 700 ihmiseltä tunnesyömisestä.

Yksi esimerkkivastaus oli tämä."Viimeksi tällä viikolla päädyin töissä tilanteeseen, joka sai minut itkemään. Illalla vedin pussillisen suklaakuulia ja suklaapatukan. Helpotti."

Jostakin syystä tunteiden kohtaaminen on meille nykyihmisille vaikeaa. Ennen elämä otettiin vastaan sellaisena kuin se oli. Hyväksyttiin, että vaikeudet, vaikeat tunteet kuuluvat elämään. Nykyisin esimerkiksi kun ahdistaa, se on kauhean iso asia. Eikä sitä oteta tavalliseen elämään kuuluvana asiana. Välillä menee hyvin. Välillä menee huonosti.

Lapsuuskin saattaa heijastua syömiseen.Jos lapsuudessa on aina saanut lohdutukseksi jotakin makeaa. Sama voi jatkua aikuisena.

Tunnesyömisestä pääsee eroon vain, että kohtaa tunteensa. Ja pohtii niitä mielessään. Jos jaksaa.

Tätäkin voi kokeilla: Kun mielihalu iskee, voi psähtyä 30 sekunniksi ja hengittää rauhallisesti. Kuulostella kehon tuntemuksia. 

Myös monet fyysiset  asiat voi auttaa. Liikunta tai toisen ihmisen kosketus. Ne ovat ainakin minulle molemmat tärkeitä.


Lipsahtaako sinulla joskus tunnesyömisen puolelle?

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.12.2017, kuvat omat