torstai 31. maaliskuuta 2022

Torkuttaminen panee elimistön sekaisin

 


Torkuttaminen tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun kello soi aamulla eikä millään jaksaisi vielä herätä. Pöhnäinen olo herättyä on merkki siitä, että torkuttaminen on häirinnyt kehon uni-valverytmiä.


Kun ihminen nukkuu hänen ruumiinlämpötila on matalampi ja hormonitoiminta  erilaista. Elimistö alkaa valmistautua heräämiseen jo ennen aamua. Ruumiin lämpötila alkaa nousta, ja melatoniinin määrä kehossa vähenee.


Torkuttamisessa on seurauksena, ettei keho enää tiedä, saisiko se oikeastaan levätä vai pitäisikö sen lähteä liikkeelle. Fysiologinen säätelykin voi häiriintyä.

 

Torkuttaminen sekoittaa esimerkiksi vireystilaa ylläpitävien hormonien toimintaa, minkä seurauksena ihminen saattaa olla päivällä väsynyt.Se muuttaa hormonien toimintaa, ja aamulla ei  tee mieli syödäkkään. Aamun syömättömyys voi kostautua voimattomuutena ja ilta-ahmimisena.


Torkuttaminen sekoittaa myös suoliston toimintaa. Suolisto herää yleensä aamuisin. Kännykän pirinän jälkeiset torkahdukset antavat kuitenkin suolistolle vihjeen, ettei sen olekaan vielä aika lähteä käyntiin. Tästä voi olla seurauksena esimerkiksi ummetus tai turvottava olo.


On olemassa sellaisiakin ihmisiä, joiden elimistön toimintaan torkuttaminen ei merkittävällä tavalla vaikuta. He ovat kuitenkin selkeä vähemmistö.

Erityisesti iltavirkut ovat taipuvaisia turvautumaan torkuttamiseen. Moni iltavirkku joutuu heräämään töihin huomattavaisesti aiemmin kuin hänen sisäisen kellonsa sanelemalle unirytmille on optimaallista.

Pimeä vuodenaika hankaloittaa monen aamuherätystä, sillä keho kaipaa valoa herätäkseen. Valon lisääminen aamuun saattaa auttaa heräämään jo ensimmäiseen kellon soittoon.




Lähteet: Referaatti  Helsingin Sanomat 30.12.2021, kuvat Pexels

tiistai 29. maaliskuuta 2022

Onko sinulla jokin tunnelukko?

 





Minulla on selvästi jonkinasteinen vaativuuden tunnelukko, joka on onneksi iän myötä helpottunut, melkein kadonnut kokonaan. Olin melko ankara itselleni. Lukiossa piti olla kiitettävä oppilas. Opiskeluaikana piti saada tentistä kolmonen, joka oli korkein arvosana. Aikanaan lukion opettajan töissä piti tehdä aina tuntien viikkosuunnitelma ja käydä tunnit erikseen läpi. Olin tarkka siinä, että oppikirja piti käydä kurssin aikana loppuun. Huomaan, että sana "pitää" on keskeinen tässä tekstissäkin.


Jos tietyissä tilanteissa toistuvat haitalliset ajattelutavat ja, tunteet ottavat vallan, voi kyseessä olla tunnelukko.Ajatellaan, että niiden keskiössä on ajatus siitä, että lapsuudessa opitut keinot reagoida, kokea, ajatella ja käyttäytyä vaikuttavat vielä aikuisena ja saavat toimimaan joissain tilanteissa lapsen kaltaisesti. Seuraavassa suomalaisille ominaisia tunnelukkoja.


Vaativuus

Vaativuuden tunnelukko on silmiinpistävän yleinen. Se on ankaruutta itseään kohtaan. Tämän tunnelukon omaavan puheissa korostuu tavallisesti "pitää" tai on "pakko" tehdä jotakin. Jos itselleen asetettua tavoitetta ei ylitä, riittämättömyyden tunne ottaa vallan.


Hylkääminen

On melko tavallista, että lasta hylätään vahingossa. Hylkääminen ei ole monesti konkreettista vaan henkistä.Itsessään voi tunnistaa hylkäämisn tunnelukkoa, jos elämää ohjaa esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelko.


Emotionaalinen estyneisyys

Estyneisyyden tunnelukkoon liittyy tiedostamaton tarve ja tunne siitä, että tunteet pitää piilottaa. Tämän tunnelukon omaava ihminen uskoo, että tunteiden ilmaisussa on jotakin hävettävää ja väärää, koska kokemusten mukaan niiden ilmaiseminen voi tuottaa negatiivisia asioita.


Joillakin estyneisyys on todella pahaa ja se aiheuttaa yksinäisyyttä. Ihmisellä voi olla vaikea luoda tunneyhteyttä muihin ihmisiin.


Vajavuus

Jos ihmisellä on vajavuuden tunnelukon piirteitä, hän uskoo olevansa vääränlainen tai kelpaamaton. Hänen on vaikea uskoa, että hän voisi olla rakastettu.


Tähän tunnelukkoon liittyy vahvaa häpeän tunnetta. Tunnelukko voi aiheuttaa esimerkiksi täydellisyyden tavoittelua, esiintymisjännitystä ja uupumukseen asti suorittamista.


Uhrautuminen

Uhrautuja voi ottaa esimerkiksi "kotimarttyyrin" roolin. Hän panee omat tarpeet sivuun. Ihminen ajattelee muiden tarpeiden tyydyttämistä. Jos hän ei huomioi muita ihmisiä, hän pelkää pahoittavansa toisten mielen ja kokee syyllisyyttä.



Lähteet:IL lifestyle,mieli, kuvat omat

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Surutyöni 100. ja vaihdevuosista




Rakas Vera-tyttäremme kuoli tammikuussa vuosi sitten. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä kuolemaan. Syy "tuntematon".


Minä olen alkanut nähdä Veran mielikuvissani iloisena, jopa nauraa räkättämässä. Tämä on hyvin lohdullista. Tuo uskoa, toivoa ja rakkautta kuten kristinuskossa sanotaan. Kriisiterapia on tehnyt minulle hyvää.


Olen alkanut myös ajatella, että ehkä Veran oli aika lähteä. Taivaaseen tai ylempään tietoisuuden tasoon. Ylin tietoisuus oli niin päättänyt.


Kun puuhaan kotona, esimerkiksi imuroin, ajattelen, miten Vera olisi sen tehnyt. Varmasti tarkemmin kuin minä.


Kirjoitan tähän nyt vaihdevuosijuttua, koska sekin on ollut osaltaan vaikuttamassa suruun. Mielialani ovat vaihdelleet melko paljon, vaikka kyllähän ne vaihtelevat yhden päivän aikana itse kullakin.


Olen sählännyt tässä vaihdevuositapauksessa. Olen tavattoman hajamielinen ajan, vuosien suhteen. Tajusin vasta, että minullahan loppui kuukautiset kolme vuotta sitten. Ajattelin sen johtuvan E-pillereistä. Mutta eipä kuukautisia tullut pillereiden lopettamisen jälkeenkään. Tuolloin kolme vuotta sitten myös välillä aamuisin tuli hikoilukohtaus kasvoille. Harmitti, kun meikki meni. Ehkä se oli jonkinlainen kuuma aalto.


Nyt muutama kuukausi sitten kävin kahdella eri gynekologilla. Toinen sanoi, että on vaihdevuodet, vaikka munasarjoissa oli vähän toimintaa. "Olethan jo 56-vuotias." Hän ehdotti hormonikierukkaa, jonka hän sitten laittoi. Ja jonka poistatin muutama päivä sen jälkeen. En muista mikä oli oma syy, mutta sen muistan, että mieheni kannusti sen tekemään. Hän perusteli sen sillä, ettei kehoon kannata saattaa ylimääräisiä aineita.


Kävin toisella gynekologilla vielä tarkistuttamassa asiaa. Tämä gynekologi ei sanonut juuta eikä jaata. Ehdotin itse estrogeenigeeliä, josta hän sitten kirjoitti reseptin. Pakkauksessa luki 1-2 painallusta, annosta päivittäin. Pumppasin yhden annoksen ja kahden viikon jälkeen geeli alkoi vaikuttaa. Kävin kierroksilla ja tuli huono olo. Soitin toiselle gynekologille, ja hän neuvoi lopettamaan geelin.


Nyt vain ihmettelen tätä juttua. Onko minulla jo olleet vaihdevuodet? Vähäisin oirein. Tähän on voinut vaikuttaa se, että juon granaattiomenamehua päivittäin. Joidenkin lähteiden mukaan se on vahvin kasviestrogeeni. Samoin soijassa on paljon kasviestrogeenia. Syön aika usein soijarouheesta tai tofusta tehtyjä ruokia. Koputan puuta tälle oireettomuudelleni.



  

torstai 24. maaliskuuta 2022

Tavarani hukassa



Voihan kiesus miten kova olen hukkaamaan tavaroita. Pahimpia ovat silmälasit, kännykkä ja vaatteet. Minulla on miinus näkö eli en näe kunnolla kauas. Ikänäköäkin on tullut, mutta näen aivan hyvin lähelle, kun otan nuo miinuslasit pois. Silmälasini ovat hyvin vikkelät ja pontevat.


Olen hukannut silmälasini kaupassa, kun olen tiiraillut pakkausmerkintöjä. Hikipäässä sitten etsinyt silmälaseja. Tätä on tapahtunut usein, kaupalla ei ole niin väliä. Se voi olla vaatekauppa, kirjakauppa, ruokakauppa, kukkakauppa... Vikkelät silmälasini löytävät nopeasti piilon.


Kotona silmälasit voivat  piiloutua mitä kummallisimpiin paikkoihin, ja jos olen lähdössä jonnekin, joudun etsimään niitä paniikissa. Silmälasini ovat olleet muun muassa vaatekaapissa, pellon reunalla, roskiksessa, lattialla sängyn vieressä, sänky on hyvä piilopaikka levottomille silmälaseilleni.


Ne tykkäävät myös oleskella kirjahyllyssä,  TV:n päällä, sohvassa. Sentään jääkaappiin en ole niitä unohtanut. Vera sanoi aikoinaan, että minun rilleissä pitäisi olla ketjut, että kuljettelisin niitä aina mukanani. Hyvä pointti. Mutta en ole saanut sitä aikaiseksi.


Siivotessa silmälasit oikein kiihdyttävät itsensä liikkeeseen. Koska en näe kunnolla lähelle, minun on otettava silmälasit pois, kun huomaan tahran lattialla. Onko se oikeasti tahra? Pitäisikö sitä jynnsätä mopilla kunnolla? Ei auta muu, kuin ottaa rillit pois ja tiedostomattomasti laskea ne lattialle. Sitten taas mopin kanssa heilumista. Ja missä silmälasit ovat? Missä laskin ne käsistäni? Mopatulle alueelle niitä etsimään ja jostakin kohtaa ne löytyvät, ja saan märät sukat. Tätä iloa silmälaseillani kestää koko siivouksen ajan.  



Kännykkä ei ole niin nopealiikkeinen kuin silmälasit. Se on vipeltänyt muun muassa silmälasien lailla vaatekaappiin, pihalle, uimarannalle, kauppaan ja autoon. Lompakko on laiska liikkumaan, eikä häviä usein,paitsi kirjastoon hyllyille ja lehtilukupaikalle, mutta se myös lymyilee jossakin laukun tavarapaljouden alla.


Päätin kerran siivota lompakon kuiteista ja muusta sälästä. Sitten kun seuraavan kerran aukaisin lompakon, huomasin, ettei siinä ole enää seteleitä. Yhdistin tilanteen lompakon siivoamiseen  ja löysin rahat roskiksesta. Ja niin, niin paljon muitakin tavaroita on hävinnyt.



Kaikki varmasti tietää sukat. Ne voivat yöllä hiiviskellä esimerkiksi pöydän tai  sängyn alle. Hävitä pesukoneeseen. Lenkkivaatteet - nopeaan kyytiin  tottuneet - voivat olla esimerkiksi likaisten vaatteiden korissa, vaikka eivät ole likaiset. Toisella puolella kotia, jossa on ulko-ovi, lenkkivaatteet voivat löytyä kylmältä kuistilta, sängyn alta tai vaatekaapissa, vaikka niille on oma paikka eteisessä. Te rakkaat tavarani, miksi ette viihdy minun luonani? Vaan varmaan kokoonnutte öisin, pidätte pirskeitä ja juttelette tyhmistä ihmisistä.


Sanotaan, että multitaskaaminen on suurin syy tavaroiden kadottamiseen. Monitekeminen sopii minuun nykyisin. Sählään nopeasti asiasta toiseen.


Unohtelua lisää myös stressi, ahdistuneisuus, masennus ja uniongelmat ja tietyt lääkkeet. Syitä on monia kuten muistin kadottajiakin on.


tiistai 22. maaliskuuta 2022

Onko jollakin tutullasi persoonallisuushäiriö?

 


Melkein kaikilla meistä on tuttavapiirissä ihmisiä, jotka käyttäytyvät normista poikkeavasti. Osa meistä tunnistaa itsessäkin piirteitä, jotka hankaloittavat elämää. Yleensä ihminen ei hae apua persoonallisuuden pulmiin vaan esimerkiksi masennukseen ja ahdistukseen.


Persoonallisuushäiriöstä käytettiin usea vuosikymmen sitten sanaa luonnevika. Mielenterveyden häiriöt luokitellaan vaikeusasteen mukaan neurooseiksi, mielialahäiriöiksi, persoonallisuushäiriöiksi ja psykooseiksi.

Seuraavaksi muutamia erilaisia persoonallisuushäiriöitä:


Epäluuloinen persoonallisuus

Ihminen tuntee, että toinen tekee hänelle pahaa. Hän uskoo, että maailmaan ja muihin ei voi luottaa, ja hän ajattelee aidosti olevansa uhattuna. Hän tuntee syvää ja laaja-alaista turvattomuutta ja epäluuloa muihin ihmisiin.


Estynyt persoonallisuus

Ihminen  kokee olevansa epäkelpo ja huono ihminen. Hän on voimakkaan estoinen ja kärsii jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta. Hän on erittäin yliherkkä kaikesta itseen kohdistetusta arvostelusta.


Eristäytyvä persoonallisuus

Ihmisellä on tunteiden ilmaisun tai mielihyvän kokeminen erittäin rajoittunutta. Eristäytyvälle persoonallisuudelle on yleistä laaja-alainen vetäytyminen ihmissuhteista. Hän voi elää erakkoelämää.


Pakko-oireinen persoonallisuus

Ihminen kehittää helposti pakkotoimintoja- ja ajatuksia. Pakko-oireet ovat sisäisen ahdistuksen hallintamekanismeja , joista hän ei kykene luopumaan. Vaativat piirteet voivat johtaa uupumiseen.


Pakko-oireisella on korostunut täydellisyyden ja kontrollin tarve joustavuuden ja avoimuuden kustannuksella. Hän keskittyy korostuneesti    sääntöihin ja aikatauluihin ja omistautuu työlle harrastusten ja ystävyyssuhteiden kustannuksella.





Epävakaa persoonallisuus

Ihminen voi saada hallitsemattomia vihanpurkauksia ja tuntee niiden jälkeen katumusta ja pelkää hylätyksi tulemista. Hän saattaa myös käyttäytyä itsetuhoisesti.


Hänellä on impulsiivista käyttäytymistä sauraamuksista riippumatta. Hän ottaa riskejä: pelaamisessa, riskiseksissä, lohtushoppailussa. Hän myös uhkailee ja hakee huomiota, mikä voi johtaa todellisiin vaaratilanteisiin.


Huomionhakuinen persoonallisuus

Huomionhakuiselle persoonalle on tyypillistaä korostuneet dramaattinen tai teatraalinen tunteiden ilmaisu ja huomionhakeminen. Hänellä voi olla myös ulkonäön ylikorostumista, ja tilanteeseen sopimatonta, seksuaalisesti viettelevää käytöstä.


Ihminen saattaa vältellä tavallista elämää, ottaa seksuaalisia riskejä, shoppailee ja juhlii holtittomasti.


Narsistinen persoonallisuus

Arkikielessä narsismiin liitetään itsekeskeisyys, itserakkaus ja omahyväisyys. 


Narsisti kohottaa itsensä muiden yläpuolelle, uskoo olevansa erityinen, ensiluokkainen hyvä tyyppi ja ajattelee, etteivät säännöt koske häntä.


Hän käyttää ihmisiä hyväkseen ja kokee muut hänen ylemmyyttään ihailevina.


Narsisimiin liittyy myös empatian puute. Narsisti ei käsitä muiden tunteita, eikä pysty tunnustamaan omia heikkouksiaan. Hän ei kykene myöntämään olleensa väärässä. Syyllisyydentunteet ovat vähäisiä.



Lähteet: IL lifestyle mieli, kuvat omat



lauantai 19. maaliskuuta 2022

Surutyöni 99.

 




Rakas Vera-tyttäremme kuoli viime vuoden tammikuussa. Hän oli terve ja hyväkuntoinen 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Syy kuolemalle ei selvinnyt, se on kuolinsyyraportin mukaan "tuntematon". Teen surutyötä.


Olen taas alkanut käsitellä Veran kuolemaa kriisiterapeutin kanssa, koska olin miltei epätoivoinen siitä, ettei suru muuttunut vuodessa lähes miksikään. Kriisiterapia on melko raskasta, mutta myös auttaa. Enkä ole terapeutin mukaan ainoa ihminen, jolla pahinkin suru kestää yli vuoden. Terapiassa olen itkenyt hallitsemattomasti ja myös nauranut hyville muistoille Verasta. Ja paljon muuta.


Toinen tyttäremme tuli tosiaan takaisin Suomeen hevostallilta Saksasta. Luulimme miehen kanssa, että hän menee paikalliseen kaasutehtaaseen töihin. Mutta hän pääsikin kaasutehtaan omistajan hevostallille töihin. Tallilla on kymmenen hevosta, ja tytär tyytyväinen jo itselleen tuttuun työhön.


Tytär kulkee päivittäin kotimme ohi töihin. Sovimme, että hän käy kotona syömässä. Miten ihanaa! Saan laittaa ruokaa myös hänelle. "Hoitaa". Pitää huolta. Rakastaa.


Loukkasin selkäni taas. Hain saavin kanssa polttopuita liiteristä. Paluumatkalla saavi käissä otin ulkokengät pois jalasta eteisessä. Kiersin vartaloani. Ja sitten uilaisi ja rutisi, sattui alaselkään. Saavi kirposi käsistäni, ja kipu selässä ja pakarassa sai täyden vallan.


Kipua on kestänyt jo muutaman päivän. Yritän kuitenkin liikkua, mutta lenkille en uskalla lähteä. Jatkuva sisällä oleminen väsyttää. Mutta pelkään tuupertuavani tielle. Pysyttelen siis sisällä.


Olen alkanut ajatella, että ruokakaupassa kaatumisen jälkeinen selkäkipu ja nyt tämä ovat pitkälti psykosomaattisia. Tavallaan olen alitajuisesti järjestänyt nämä itselleni. Selkäkivun taustalla on ajatus, etten enää jaksa kantaa.


Kantaminen symboloi jaksamista. Kun ei jaksa kantaa surua, se aiheuttaa selkäkivun, selällähän kannetaan. Taakka on liian raskas. En jaksa kantaa surua Verasta. Näin itse koen. Matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun mukaan mitään tällaista ei olisi. Kaikki silkkaa sattumaa.


Paniikinestolääkkeet loppuivat, eikä lääkäri uusi reseptiä, koska ne on vain tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja, ovathan ne bentsodiatesepiineja, joihin kehittyy helposti riippuvuus. Olen todella surullinen tästä. Nyt on taas otettava vastaan pahatkin paniikkikohtaukset, jotka mielestäni kuluttavat aivoja. Etenkin rankat kohtaukset, joiden jälkeen en pysty puhumaan ja lähimuisti on mennyt.


Tunteet tällä hetkellä:Ilma on tahmeaa ja paksua. Se salpaa hengen, ja kuin lima valtaa kehon. Muinainen äyriäinen asttuu minuun ja ajattelee hahmottomia ajatuksia On kuljettava mustissa metsissä. Ansa ja pakokauhu. Käännyn takaisin. Rutisen. Kylmetyn. Ei ole suojaa. Hämärä laatoittuu  mustaan mereen.Vain paniikin tuska ja ahdistuksen täyttymys. Vera, tule takaisin.






torstai 17. maaliskuuta 2022

Puhutaanko parisuhteessa tarpeeksi?

 


Me puhutaan miehen kanssa mielestäni tarpeeksi. Usein ei tarvitse kysyäkään keskustelun aluksi, mitä kumppani ajattelee. Sen näkee jo ilmeistä ja eleistä, ja aistii intuitiivisesti. Totta kai puhutaan sitten siitä tunteesta tai asiasta, mikä vaivaa kumppania.


Ongelmia on kiukun purkamisessa, koska se menee helposti huutamiseksi. Oikein puhkeaa kukkaansa tai täyteen loistoonsa. Saatan heitellä astioita seinään. Sovimme kuitenkin riidat nopeasti. En osaa pitää mykkäkoulua lainkaan. Puhumme myös paljon ilmastokriisistä, Ukrainan tilanteesta, politiikasta ja maailman tapahtumista. Parannetaan maailmaa. Yhdessä se on helppoa ja antoisaa.


Suhteen alussa puhuminen on monista helppoa ja runsasta. Tekee mieli keskustella vaikka läpi yön. Vuosien saatossa puhuminen voi kuitenkin vähentyä huomattavasti, jopa melkein kokonaan.


Monet ajattelevat suojelevansa suhdetta sillä, etteivät kerro siihen liittyviä ikäviä asioita kumppanilleen. Mutta puhumattomat asiat vaikuttavat paljon suhteen ilmapiiriin. Jopa enemmän kuin ääneen lausutut asiat. Ja itse asiassa se, miten puhutaan on tärkeämpää kuin se, mistä puhutaan. Äänensävyllä, ilmeillä ja elekielellä on vähintään yhtä suuri vaikutus kuin aihevalinnoilla.

  


Amerikkalainen psykologi ja pariterapian uranuurtaja John Gottman on tutkinut paljon parisuhteen onnistumisen ennusmerkkejä. Hänen mukaansa myönteisen ja kielteisen vuorovaikutuksen suhteellinen osuus on tärkein suhteen pitkäaikaista ennustetta määrittävä tekijä.


Mitä enemmän suhteessa on kielteistä vuorovaikutusta, kuten kumppanin vähättelyä ja kritisointia, sen todennäköisemmin pari eroaa.


Oma keskustelutapa syntyy osin myös lapsuuden kiintymissuhdemallien mukaan. Jos lapsena ei ole sallittu tunteista tai vaikeista, kipeistä aiheista puhumista, on se aikuisenakin haastavaa. 


Jos esimerkiksi kaipaa kumppanin tukea ja syliä, mutta kokee sen pyytämisen vaikeaksi, saattaa alkaa vaatia huomiota kiukuttelemalla puhumisen sijaan.


Suhteessa olisi hyvä oppia keskustelemaan erityisesti pettymyksistä, koska myös kumppanit tuottavat toisilleen usein pettymyksiä. Pettymyksen kaataminen toisen päälle syyttelemällä tai mököttämällä vaikuttaa parisuhteeseen kielteisesti. Kumppanin tunteen sietäminen on tässä tilanteessa tärkeämpää kuin suoraan ratkaisuyrityksiin kiiruhtaminen. Olemalla hiljaa ja myötätunteisesti läsnä, antaa luvan tuntea myös vaikeita tunteita turvallisesti.




Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 3.3.2022, kuvat omat

  

tiistai 15. maaliskuuta 2022

Uutisiin Ukrainasta voi jäädä koukkuun

 


Minä en aio ahdistua   Ukrainan sodasta. Totta kai se surettaa , että viattomat ihmiset saa kärsiä Putinin harhaisuuden takia. Minulla on jo suruahdistusta valmiiksi Veran kuoleman jälkeen. En tietoisesti halua ahdistua lisää. Katson vain iltauutiset ja luen Hesarin.

Nyt tuntuu, että vähän juoruilen, kun kerron tuttavastani. Hän nimittäin uskoo, että Venäjä hyökkää Suomeen. Ensiksi Venäjä laskee viruksia ja salpaa rahalaitoksia ja somen. Tämän takia tuttavani tyhjensi pankkitilinsä, jotta rahoja ei vietäisi, ja olisi kriisin aikana käteistä, koska vain se käy kaupoissa ja muissa. Hän hankki myös hätäruokavaraston. Sitten Venäjä hyökkää Suomeen ja miehittää maan. Tavallisia ihmisiä kuolee sodassa, joka on rankempi kuin talvi- ja jatkosota. Hui, mitä ajatuksia! Minä en usko lainkaan tuollaiseen.

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan uutisoidaan tarkasti ja seurataan tarkasti. Ehkä talvi- ja jatkosota Venäjän kanssa voi olla ihmisten mielessä. Moni katsoo uutisia todella paljon. Usein vaikka tarkoitus olisi silmäillä nopeasti viimeisimmät käänteet, kännykän tai television ääressä vierähtää tunti jos toinenkin.


Psykoterapeutti Ville merinen sanoo: "Kun kriisi uhkaa, ihminen pyrkii luonnostaan hankkimaan tietoa, jotta hän voi yrittää hallita tilannetta paremmin."  


Jos lähellä tapahtuu jotakin pelottavaa, kuten Ukrainan sota ja koronapandemia, ihmisellä on tarve katsoa, mistä on kyse. Ihmisissä on sisäänrakennettu uteliaisuus pelottavia asioita kohtaan.Tietyistä nettisivuista ja uutislähetyksistä tulee rutiini, ja pian kierre on valmis.


Usein luetaan sellaistakin, josta tiedetään, ettei se tee hyvää. Etenkin keskustelupalstoilta löytyy sekopäitä, joille sota on mahdollisuus purkaa omia patoutumiaan trollaamalla ja jakamalla huuhaa-informaatiota.


Jatkuvien negatiivisten ja surullisten uutisten lukemiselle on annettu oma nimikin: doomscrolling eli tuomioselailu. Tuomioselailu vie mielen kohti synkkyyttä. Ihminen ei jaksa enää tehdä normaaleita asioitakaan kuten ennen tai asiat voivat alkaa tuntua turhilta. Mitä järkeä omalla hyvällä elämällä, kun toiset kärsivät sodassa?



Mediakäytön tiheydellä, kestolla ja monipuolisuudella on tutkitusti yhteys lisääntyneisiin  masennusoireisiin, ahdistukseen ja pelkoihin. Erityisesti somen käyttö liittyy voimakkaampaan psyykkiseen rasitukseen.


Etenkin nuorilla voi olla paha olo: Ukrainan tilanne pelottaa ja itkettää jopa päiväkausia. Leviääkö sota Suomeen? Miksi ukrainalaisten pitää kärsiä?Nuoret ovat aikuisia alttiimpia ahdistumiselle, koska heidän ajattelunsa on vasta kehittymässä.


Useat suomalaiset ovat valjastaneet turhautumisensa ja huolensa auttamisen energiaksi. Esimerkiksi Unicef ja Kirkon Ulkomaanapu ovat saaneet lahjoituksia poikkeuksellisen nopeasti ja paljon.


Uutisvirran seuraamista kannattaisi rajoittaa silloin, jos normaali arki ja hyvinvointi alkavat kärsiä, tai jos käytöstä tulee addiktiivista.


Puhelimen käyttöään voisi rajata sopimalla itsensä kanssa, että katsoo uutiset vain aamulla, kolmelta iltapäivällä ja illalla.




Lähteet: Helsingin Sanomat 3.3.2022, kuvat Pexels

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Surutyöni 98.

 

Minä kuvaan aika paljon teitä ja polkuja, koska ne ovat elämänkulun symboleja. Joskus talvea,mielialaa ja pahaa oloa, joskus muita vuodenaikoja tyytyväisyyden kuvina.


Rakas 22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli vuosi sitten nukkuessaan. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyyraportin mukaan syy kuolemaan on tuntematon. Teen surutyötä.


Olin vajaan viikon Turussa some- ja kännykkätauolla opiskeluaikaisten ystävien luona. Meitä oli ja on neljän tytön porukka. Kaksi Turusta ja kaksi Itä-Suomesta. Asuin yhden ystävän luona. Oli ilo päästä tästä kyläpahaisesta eroon suurempaan kaupunkiin. Ja Turku on niin kaunis kaupunki. Someton elämä ei tuntunut vaikealta. Puhelimesta en kokonaan luopunut vaan pidin sitä ajoittain auki, koska olisi voinut tulla hyvin tärkeä puhelu.


Tuntui, että ei olisi ollut lainkaan taukoa ystävien viime tapaamisesta ja puhelin- ja Messenger-keskusteluista. Aloitetiin siitä, mihin viimeksi jäätiin.


Turun reissu nosti mielialaani. Tuntuu, että puhuttiin kaikki asiat ja tunteet halki. Ystävien kuulumisista, minun surutyöstä ja kaikesta maan ja taivaan välistä. Myös juhlittiin ja juotiin viiniä reippaastikin.Ystävät ovat  ihania.


Tulin kotiin hyvin mielialoin, mutta kotona tuntui, että täällä on niin paljon muistoja Verasta, että lyyhistyin suruun taas. Se velloo kuin villi musta vesi mielessäni. En kestä! Haluan Veran luokse. Erilaiset itsemurhatavat valtaavat mielen. Olen jo 56-vuotias, elänyt todella rikkaan elämän, joutaisin kuolla.


En kuitenkaan usko, että toteutan itsemurhan, se on tavallaan lohduttava fantasia. Tuottaisin läheisille suuren surun. Ja tiedän, että läheisen ihmisen itsemurha aiheuttaa surun lisäksi syyllisyyden ja häpeän tunteita. Olisinko voinut tehdä enemmän? Isäni ja paras ystäväni tekivät itsemurhan. Suru säilyy vaikeana läpi elämäni.


Onnekseni toinen tyttäreni tuli kolmen vuoden jälkeen Saksasta kotiin, missä oli hevostöissä. Hän ja hänen ystävänsä ajoivat autolla Saksasta Suomeen. Mielestäni se oli rohkeaa. Nyt näen häntä enemmän ja hän tuo toivoa elämään.


Olimme valinneet hänelle vuokra-asunnon, joita täällä muuttotappiokunnassa  on paljon tarjolla.  Kotonamme on myös varastossa  huonekaluja. Tytär  halusi Veran huoneesta ison taulutelevision, sängyn, peilin ja toimistotuolin. Hänellä on huonekaluja myös varastossa kahden kaverin luona. Ajattelin etukäteen, että on varmasti vaikea luopua Veran huoneen tavaroista. Emme ole vieläkään kajonnut huoneeseenja tyhjentäntäneet sitä. Mutta ei se onneksi tuntunut pahalta. Tavarat ikään kuin jatkavat elämäänsä tyttären luona.  Tuovat toivoa. Elämä jatkuu.


Kuvassa Vera ylioppilaana. Hän on selvästi muokannut kuvaa, mutta lähes todellinen se on.

lauantai 5. maaliskuuta 2022

Ihastuminen parisuhteen aikana

 




"Minulla on ollut useita ihastuksia parisuhteen aikana. Ne ovat saaneet minut loistamaan, jaksamaan ja olen pitänyt itsestäni enemmän."


Näin sanoo 66-vuotias nainen Helsingin Sanomien kyselyssä ihastumisesta parisuhteen aikana. Kyselyssä lähes kaikki toteavat, että ihastuminen on normaalia, vaikka olisikin parisuhteessa.


Monet vastaajat kertovat hämmentyneensä ihastumistaan ja tunteneensa siitä syyllisyyttä. Toisaalta ihastuminen on tuonut iloa elämään.


Psykologi ja psykoterapeutti Suvi Laru kertoo, että ihastuminen parisuhteen aikana on tavallista, eikä siitä tarvitse potea syyllisyyttä.



"Kohtaamme arjessamme ja parisuhteenkin aikana monenlaisia ihmisiä, ja jotkut heistä saattavat tuntua erityisen ihanilta. Oleellista on se, mitä ihastuksen tunteelle tekee."


Ihastuksia ilmaantuu monenlaisissa tilanteissa, usein silloin, kun käsillä on jokin tiedostettu tai tiedostamaton ristiriita tai haastetta aiheuttava elämäntilanne.


"Kolmekymppisenä tutustuin työpaikalla naiseen, joka kiehtoi minua. Olimme molemmat naimisissa, ja lapsiakin oli. Suhde eteni vääjäämättä siihen, että erosimme tahoillammme ja perustimme uusperheen." Näin kertoo 65-vuotias mies.


Jotkut ovat herkempiä ihastumaan, joidenkin mielessä tunteet sysäävät liikkeelle myllerryksen, joka saa kyseenalaistamaan omaa parisuhdetta. Toisille ihastus on vain tunne muiden joukossa.


Tärkeää olisi uskaltaa pysähtyä ihastumisen tunteen äärelle, antaa sille tilaa ja pohtia, mikä sen merkitys omassa elämässä voisi olla.


Ihastuksen tunteet voivat olla intiimejä, eikä niistä siksi ole helppoa puhua läheisille, kuten puolisolle.


Laru sanoo: "Fantasiat voivat rikastuttaa elämää ja seksuaalisuutta. Joskus ajatellaan, että parisuhteessa pitäisi jakaa kaikki. Jokaisella kuitenkin  on oikeus intimiteettiin myös suhteessa."


Parhaimmillaan ihastuksesta kertominen voi kuitenkin lujittaa suhdetta ja johtaa tärkeään keskusteluun molempien toiveista ja tarpeista.


Ei ole yhtä oikeaa tapaa suhtautua ihastuksiin. Jokainen parisuhde on erilainen. Yksi pari voi sopia, että ihastuksen tunteiden ei anneta johtaa tekoihin, mutta tunteista voidaan jutella yhdessä.


Pidän nyt noin viikon tauon postausten julkaisemisesta ja koko somesta. Lähden Turkuun tapaamaan opiskeluaikaisia ystäviä. En ota läppäriä mukaan ja puhelintakin pidän miltei koko ajan kiinni. Sometauko ja pieni matka tekevät hyvää.





Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 24.2.2022

torstai 3. maaliskuuta 2022

Mieli painonhallinassa

 


Itsekuri ja ylipaino ei liity toisiinsa, sanoo syömisen pulmiin erikoistunut psykologi Taija Wilenius. Laihduttaminen voi aiheuttaa jopa lihavuutta, silti vanhentuneet käsitykset painonhallinnassa istuvat tiukassa.


Terveysongelmia aiheuttavaa ylipainoa hoidettiin terveydenhuollossa pääasiassa ruokavalio-ohjeilla.Ylipainoisia neuvottiin noudattamaan niukkaenergisia dieettejä. Mutta usein, kun tutkittavia seurattiin, paino vähitellen nousi  entisiin mittoihin.


Syömisen säätelyyn liittyviä tekijöitä ovat:

Syömistä ohjailee fysiologiset tekijät, kuten geenit, hormonitoiminta ja aineenvaihdunta. Toiseksi syömiseen vaikuttavat psykologiset tekijät, esimerkiksi tunteiden säätely ja ajatusmallit. Kolmanneksi säätelyyn ohjaa se ympäristö ja kulttuuri, jossa eletään.


Geenit vaikuttavat nälän tunnetta ja kylläisyyttä säätelevien hermoverkkojen kehittymiseen.Mielihyvän kokemiseen liittyvä opioidijärjestelmä saattaa joillakin ihmisillä olla sellainen, että mieliteko syödä herää herkemmin pelkän ruoan näkemisestä, ja syömisestä saatu nautinnon tunne on poikkeuksellisen voimakas. Se altistaa painon nousulle, kertoo Wilenius.



Toinen esimerkki on stressi. Se on yksi merkittävimmistä syistä lihavuuden taustalla, sillä se vaikuttaa syömiseen monin tavoin. Ensinnäkin se vaikuttaa itsesäätelyyn, kun ihminen on kroonisessa stressitilassa, hän toimii niin sanotusti automaattiohjauksella ja impulsiivisemmin. Myös stressin aiheuttama kortisolitasojen nousu lisää mielitekoja syödä rasvaista ja makeaa ruokaa.


Stressaantunut ihminen voi kaivata rauhoittumista, ja jo vauvana opimme, että syöminen rauhoittaa. Mutta jos napostelusta tulee ainoa tapa rauhoittaa stressiä, energiaa kertyy helposti liikaa, koska stressi vaikuttaa myös kylläisyyden säätelyyn.


Kielteisen minäkuvan lisäksi kykenemättömyys tunnistaa omia tunteita vaikuttaa syömiseen. Tukahdettuja tunteita ja tarpeita hoidetaan usein syömisellä.


Wilenius sanoo: "Painon säätelyn pulmat ovat kuitenkin niin monisyisiä, ettei niihin läheskään aina auta neuvot siitä, miten syödä terveellisesti. Usein pysyvään syömistapojen muutokseen vaaditaan omien ajatus- ja toimintamallien tiedostamista."




Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 10.2.2022, kuvat omat






  


Lähteet: Helsingin Sanomat 20.2.2022, kuvat omat

tiistai 1. maaliskuuta 2022

Ou nou, ikuinen selluliitti



Meikäläisellä on paljon selluliittia. Sitä on reisissä, takapuolessa ja alleissa. Ei auta muu,kun hyväksyä tämä.


Selluliitti syntyy niin, että ihon pintakerrosten alla on rasvaa, joka jakautuu ikään kuin pieniin lokeroihin. Lokeroiden seinämät ovat sidekudosta. Kun seinämät syystä tai toisesta vetäytyvät lähemmäs toisiaan, muhkurainen rasva puristuu ylöspäin ja iholla erottuu selluliittia.


Rasva on samaa kuin muuallakin, se vain jakautuu epätasaisesti. Kaikkein yleisimmin selluliittia tulee lantiolle, reisiin ja vatsaan. Selluliitin muodostumiseen vaikuttavat perimä, hormonit, ikä ja elintavat. Yksi tai useampi tekijä jäykistaa sidekudosta ja edesauttaa näin selluloosan kehittymistä. Ikä ohetaa  ihoa, jonka vuoksi selluliitti näkyy helpommin.


Naisilla on jopa 90 prosentilla selluliittia. Sitä voi tulla yhtä lailla hoikemmalle ja pyöreämällekin. Miehille sitä puolestaan ei juurikaan tule. Miesten rasvakudos on rakenteeltaan erilaista kuin naisten.


Kun selluliittia on tullut, se on lopullista. Yksi keino vähentää sitä, on liikunta.Tupakointi, ylipaino ja runsashiilihydraattinen ruokavalio voivat edesauttaa selluliitin muodostumista.


Se, että selluliittia on suurella osalla naisista, tekee siitä epäilemättä tuottoisan bisneksen. Mutta selluliittivoiteet, rasvaimu ja kuivaharjaus eivät poista sitä. Voiteet ja kuivaharjaus voivat  lisätä pintaverenkiertoa, mutta eivät kuitenkaan poista selluliittia.







Lähteet: Helsingin Sanomat 17.2.221, kuvat Pexels