maanantai 30. huhtikuuta 2018

Yritän sisustaa ja mies kauhistelee


Mies tuli kotiin töistään. Ensi sanoiksi sanoi, että mitä hemmettiä tuo kalaverkko tekee eteisen seinällä? Minä siihen: Ai, sä huomasit, että se on kalaverkko. Hienoa! Mä "stailasin" ja asettelin sitä niin pitkään. Että pelkäsin. Ettei se enää näytä kalaverkolta. Se on nyt meidän uusi sisusustuselementti. 


Tuo "elementti" on outo sana. Oikein hieno myös. Käytän sitä nyt  tässä kirjoituksessa siksi, että vaikuttaisin paremmalta sisustajalta.

Koska asia on niin että en osaa sisustaa. Harmonisesti, kauniisti.

Mutta eihän se sisustamista estä. Vaikka ei ole niin sanotusti silmää.

Yritän silti aina vaan. Sisustaminen on itse asiassa mukavaa ja luovaa toimintaa. Oli jälki sitten millaista tahansa.

Viime aikoina on ollut käytettyjen tavaroiden suosikkina käsin virkattu pitsi ja ryijyt. Moderneja ryijyjä olen keräillyt jo vuosia. Tänä vuonna tuli ensimmäistä kertaa ostettua virkattua pitsiä. Kun oli niin halpa ja kaunis. Vanha pitsipäiväpeite on nyt olohuoneen toisen sohvan päällä.

                               Tämä kuva huijaa. Kalaverkko on harmaa eikä ruskea.

Sain tämän inspiraation, kun olin taas haahuilemassa kirpparilla. Kun näin kalaverkot, päätin, että yksi tuollainen on saatava kotiin. Ripustaisin sen olohuoneen seinälle.  Valitsemani kalaverkko oli lisäksi kauniin värinen Ja minähän tykkään väreistä.


Silmäilin sitten olohuonetta. Ja tulin lyhyen mietinnän jälkeen siihen tulokseen, että siellä on jo seinillä tarpeeksi sisustuselementtejä. Lapseni sanovat, että meidän talo on kuin kirpputori. Siinä on kieltämättä totuuden siemen. Lopulta päädyin eteiseen. Kun se on sisustuselementillisesti aika tyhjä. Hain vasaran ja nauloja autotallista. Ja ei kun sisustamaan.


Kalaverkko oli julmetun iso. Tuumiskelin, että annan sen isoudelle tilaa. Mutta eteinen on pieni. Ei sinne kannata mitään kauhean isoa sisustuselementtiä laittaa. Tämän tajusin ihan omalla maalaisjärjellä.

Naulasin ylhäälle ensimmäiset kaksi naulaa. Ripustin verkon. About tunnin naulasin ja asettelin sitä pienemmäksi.Asettelu oli kuin meditaatiota. Tiivistä. Olikohan minulla flow-tila?


Sori, ettei tässä kirjoituksessa ole kuvia itse työprosessista. Olin aivan liian innoissani. Että olisin muistanut kameran.

No, kun mieheni kerrankin reagoi johonkin uuteen sisustuselementtiin. Päätin puhua siinä samassa hötäkässä miehen tekemään hyllyn harmaan kalaverkon yläpuolelle. Voisin siihen ikään kuin harmaan kalaverkon vastapainoksi laittaa lukemattomia kaapissa lojuvia värikkäitä retroastioita ja muuta sellasta vanhaa. Tykkään kaikesta vanhasta viattoman kauniista. Nyt vanha laulu Youtubesta. Laila kinnusen Lazzarella.





Ja oikeastaan pitäisi saada hylly myös keittiön ikkunan verhotankoon.

Mies tietty huokaili. Tulevan työnsä määrää ja sanoi: Katotaan sitten myöhemmin ja painui iltapäivätirsoilleen.

Entä minä sitten? Olin kuljeskellut kirpputorilla muka jotakin etsien yli tunnin. Ja havahtunut kalaverkkoihin. Sen päälle tunti naulaamista, asettelua ja tiirustamista eri näkökulmista. Että niin. Enkö minä ollut tehnyt mitään tuon uuden sisustuselementin suhteen? Mutta en totisesti yhtään rankkaa. Kevättä rinnassa. Mukavaa. Miehen näkökulma ajatuksia lukien: Katsoi minua tavallista pitempään. Ehkä pohdiskeli, onko tuo vaimo mennyt lopullisesti sekaisin. Ja aina se kiire.



Minkä minä sille voin - jo ihan aikuinen ihminen tai oikeastaan myöhäiskeski-ikäinen nainen -, että minulla on usein kiirus paikasta paikkaan. Ajatuksesta toiseen. Ne hyllyt on saatava nopeasti! Itse asiassa miksi en tee niitä itse?  Lautaa on. Mutta taidot kehnot.

Katsotaan miten tilanne kehittyy.

Saako kevät sinut sisustamaan?



lauantai 28. huhtikuuta 2018

Syön ruokaa, en vain ravintoaineita



Minä haluan nauttia ruuasta. Mutta on olemassa myös aivan vastakkaisia mielipiteitä. Syöminen on suoritus. Oikeaoppinen. Etenkin terveellinen.

Jos syömiseen liittyy jotenkin pelko, ja ruoka alkaa hallita arkea, voidaan puhua sairaudesta nimeltään ortoreksia. Eli pakkomielteisestä terveellisen syömisen halusta. Lievempänä ruokapelosta kärsii moni niin sanottu tervekin.

Syöminen on mielestäni paljon muutakin kuin ravintoaineiden tankkausta. Se on kokonaisvaltainen elämys: tunnelma, tuoksut, hyvä maku.


Nykyisin tiukkaan ravintoainetietoisuuteen kuuluu: lisäaineeton, gluteeniton, sokeriton, ei valkeaa viljaa sisältävä ruokavalio. Terveellisyydellä voidaan perustella mitä hulluimpiakin ruokavalioita. Ravitsemustieteilijä Heli Kuusipelto sanoo, että hän tutkijana näkee, että ääridieetit sairastuttavat. Ennen pitkään.


Suosittu ravintoainekeskustelu vaihtuu melko nopeasti. Yhdessä vaiheessa pinnalla oli seleeni ja rauta.Sitten tuli C- ja D-vitamiinit. Nyt pinnalla on paras proteiinin, hiilihydraatin ja rasvan suhde.


Nopeina kuin perhoset mielenkiinto liittää ravintoaineista toisiin. Toisenlaiseen syömiseen. Vaikka ehdottomuuden ei pitäisi kuulua syömiseen. Ihmisen elimistö on sellainen, että voimme syödä monenlaista ruokaa. Vaikutus terveyteen näkyy vasta pitkällä aikavälillä. Voi käydä välillä huoleti pizzalla, syödä suklaata tai irtokarkkeja. Mistä kukin tykkää.

Pakonomaisen ruuansyömisen kontrollin ydin on kontrollin menetys. Pelon takana voi olla monia tunteita. Esimerkiksi uskomus hylätyksi tulemisesta, parisuhteen ja elämän muut vaikeudet, väsymys, ahdistuneisuus...


Perusjuttu syömiselle voisi olla yksinkertainen: riittävä, säännöllinen, värikäs ruoka. Kun tämä on kunnossa. Mitään kikkailua ei tarvita.


Kaikkien ei tarvitse olla fitnessihmisiä ruoka-aine kuureineen. Koko ajan. Syöminen on vain osa elämää. Vain osa.  Voidaan välillä syödä sitä sun tätä. Elämä ei ole ikinä täydellistä. Eikä meistä ihmisistä tule koskaan valmiita.

Mikä on sinun suhteesi syömiseen?




Lähteet: Hyvä Terveys 4/2017, kuvat Pexel ja Pixabay 

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Päivän asu ja kuulumiset



Oli viime viikonloppuna tarkoitus tehdä edes jotakin kevätsiivousta. Eli pestä ikkunat. Sunnuntaina pitkän jahkailun jälkeen. Päätin toimia. Mutta ikkunanpesuaine ja Wileda liinat - tai mitkä ne nyt ovatkaan - oli lopussa. Liian pitkä matka kylälle ostamaan vain niitä. Ajattelin, että voinhan maanantaina työreissaamisen ohessa ostaa ne.

Olisihan ne ikkunat voinut pestä yleispuhditusaineella, ruokasoodavedellä, etikkavedellä ja lastalla. Toki tiesin tämän. Mutta uskottelin itselleni muuta. Oikeastaan olin tyytyväinen, että aine ja liinat oli lopussa. Sain jatkaa vetkuttelua. 

Se oli ihan mukavaa.


Tunika on vanha ja merkiltään Anna Field. Mies kuvasi. Kenotan ja murjotan  pönttöuunin edessä. Kuvat edustavat taas Epäselvää koulukuntaamme.


Olen mennyt Instagrammiin. Vai pitäisikö sanoa hienosti. Että minulla on instatili. Kuvia lähettelen. Ilman kunnon käsitystä, miten insta toimii. Kokemus ehkä opettaa. 

Oikeastaan on piristävää tehdä välillä jotakin puolihuitaisten.


Yhtenä aamuna menin töihin aika vartalonmyöteisessä mekossa.  Ajattelin jopa laihtuneeni, kun mekko tuntui niin väljältä.

Töissä ihmettelin, mikä oppilaita naurattaa. Sitten ystävällinen oppilas sanoi, että sun vetoketju on takaa auki ja hän tuli vetäisemään sen kiinni. Mukavat oppilaani. En ollut muistanut pyytää miestä sulkemaan selkäpuolella olevaa pitkää vetoketjua. Niin kuin hän yleensä tekee. Omat kädet ei yllä.


Huhtikuun ahdistusta - joka on kai minun kevätväsymystä - on ollut tänä keväänä onneksi aika vähänlaisesti. Mutta silti olen käynyt lenkillä niin, että olen katsonut vain tietä. En ruman ruskeanharmaata - kuin kuollutta - maisemaa.


Minulla on ollut huhtikuun ahdistus koko nuoruus- ja aikuisikäni. Ehkä siihen vaikuttaa yhtäkkiä yltäkylläinen valo. Joka paljastaa kaiken lian, roskat, turran ja marron maan. Myös kotona kaikki lika näkyy selvemmin. Ja pitäisi siivota. 

Pitäisi. Niinpä.


T.S. Eliotin runo tuo hieman lohtua. Ja se toimii ikään kuin vertaistukena:
Huhtikuu on kuukausista julmin, 
se työntää sireenejä kuolleesta maasta,
sekoittaen muiston ja pyyteen, 
kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, 
kietoen maan lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin.

Mitkä on sinun pahimmat pukeutumismokasi?

Hyvää viikonloppua kaikille!


torstai 26. huhtikuuta 2018

Ihmissuhdetyöt ja minun opettajan työni

 

Ihmissuhdetyö esimerkiksi minun opettajan työ on välillä raskasta. Opettamisen lisäksi - joka on suuri ihmissuhdekontakti - oppilaita käy tämän tästä kysymässä kurssin itsenäisestä suorittamisesta, essee-aiheista, koepäivistä, kokeen palautuksesta.

Opetustunnit on suunniteltava. On palavereja ja kokouksia työkavereiden ja rehtorin kanssa.  Kokeiden tekemistä ja tarkastamista. Ylioppilaskirjoitukset! Uuden opetussuunnitelman mukaisten kirjojen ja opetusaineiston päivittämistä. Omien opetettavien aineiden ammattikirjallisuuden lukemista. Koulutusta.  Välituntivalvontaa. Sairaspoissaolot pitäisi itse merkitä uuteen ohjelmaan. Vanhempainiltoja. Veso-päiviä. Wilman merkintöjä. Sähköpostiviestejä.



Raskain työllistäjä minulle on tällä hetkellä opetusaineiston ja kokeiden digitalisoituminen. Enää ei pärjää pelkällä paperilla. Opetuskalvot on historiaa. Kaikki tulee nyt tietokoneelta ja verkosta. Siinä digiblondi joutuu välillä sadattelemaan ja turhautumaan. Kun hieno tietsikka ei toimikaan niin kuin pitäisi. Huh! Kylläpä  tuli nyt marmatettua työstäni.  Pitäisi ylipäätään olla kiitollinen, että on työpaikka. Onneksi suurin osa oppilaista on fiksua, avarakatseista ja mukavaa porukkaa.


Joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Ja heistä joka toisella masennus uusiutuu. Masennuksen syynä voi olla monia tekijöitä. Esimerkiksi työstressi, kotiasiat, vaikea elämäntilanne, ihmissuhdeongelmat, työttömyys, pitkittynyt suru.


Stressiä tuo kiire, paineet pärjätä, epäselvät työtehtävät; kokemus ettei voi hallita työtään tai vaikuttaa sen sisältöön. Toisessa ääripäässä stressin syynä voi olla työttömyys. Tekemistä ei pitäisi olla liian paljon tai liian vähän.


Opettaja ei ole nykyisin erityisesti auktoriteetti. Vaan hän joutuu työskentelemään myös tunteillaan. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan koko ajan enemmän. Oppilaat ovat yksilöitä, joita opettajat valmentavat ja ohjaavat.


Ihmissuhdetyötä sisältävässä työssä on selkeästi kohonnut riski sairastua masennukseen. Tutkimusten mukaan masennuslääkkeitä käyttävät etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät, naispoliisit, psykologit, kodinhoitajat, opettajat, mieslääkärit. Työ joka ei painotu ihmissuhteisiin stressaa ja masentaa vähemmän.


Tulisi jo se opettajan pitkä kesäloma. Siitähän saa aina kuulla. "On teillä helppoa, kun on pitkät kesälomat ja lyhyet työpäivät." Sanon aina: Tervetuloa kokeilemaan pyöritystä. Ei se työ ole pelkkää opetustuntien pitämistä ja kahvin kittaamista välitunnilla. Lisäksi minullakin on välillä kahdeksan tuntia opetusta. Sen jälkeen on suunniteltava vielä seuraavan päivän oppitunnit. Monesti kun sulkee lukion oven, työasiat pyörivät pitkin iltaa mielessä. Vielä tässäkin iässä.



Mitä mieltä sinä olet opettajan työstä, ihmissuhdetyötä tekevien masennuslääkkeiden syömisestä tai heidän masennuksesta yleensä?




Lähteet: Helsingin Sanomat 12.4.2018, kuvat omat

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Enkeliusko ja enkelihoitajat ovat nyt suosittuja




Tämä kirjoitus on nyt sellainen, että lukija voi olla kernaasti eri mieltä.

Uskomushoidoista yleensä
Minusta jokainen voi uskoa, mihin haluaa. Jos se tuo hänelle empatiankykyä, rakkaudellisuutta, rehellisyyttä, hyvinvointia. Eikä ole vain egotrippailua. Sitä taasen en hyväksy, että sairaita ja pahoinvoivia ihmisiä käytetään hyväksi reippaasti rahastamalla uskomushoidoilla. Esimerkiksi meedioilla, ennustajilla, enkelihoitajilla, henkiparantajilla... Jne. Jne. Alalla on monenlaista yrittäjää.

Toisaalta ymmärrän sen, jos vakavaan sairauteen ei löydy enää muuta hoitokeinoa kuin uskomushoidot. Se tuo ainakin hetkeksi lohtua. Mutta siinä ei saisi liikkua liian isot rahasummat. Samoin vakavasti psyykkisesti sairaita  ei saisi houkutella uskomushoitojen piiriin. Koska ihminen ei siinä tilassa tiedä, mitä tekee.

Hyvin nuorena jonkinlaisessa "kriisissä" - vaikka en kyllä tuohon aikaan tiennyt mikä on todellinen kriisi - kävin astrologilla ja ennustajalla. Kyllä ne vähän lohduttivat. Mutta se perustui siihen, että sain puhua ongelmistani jollekin täysin tuntemattomalle.

Usein ihmiset turvautuvat uskomushoitoihin, kun on vaikea elämäntilanne. Ennustajalta toivotaan kuultavan. Että paremmat ajat vielä koittavat. Niin ennustajat usein sanovatkin ja tuovat lohtua ihmiselle. Onko siinä mitään väärää? Kyllä ainakin joskus, jos se maksaa aivan liian paljon rahaa.



Enkelibisnes
En pidä siitä, että enkeliuskolla rahastetaan. Enkelit ovat jotakin kaunista ja kuuluvat kulttuurimme kristilliseen perintöön. Enkelihoidolla rahastaminen on ikävä kyllä yleistä. Enkelihoitajalta saa apua, jos maksaa 2,59 euroa/min+pvm, lähihoitona 80 euroa/tunti tai nettikurssina 1400 euroa.

Henna enkelihoitaja on hyvin suosittu facessa. Hänellä on hyvin kalliita enkelihoitokursseja. Hän myy myös nauhoitteita, joissa tutustutaan yksisarvisiin, enkeleihin, entisiin elämiin. Siinä ohessa hän kauppaa  Juice plus ravintolisää.

On olemassa myös perusteluja uskomushoitojen rajoittamiseksi. Jo Jyrki Kataisen hallituksessa aloitettiin Ruotsin mallin mukainen "puoskarilain" valmistelu. Ruotsissa enkelihoitaja ei saa hoitaa sairauksia. Uskomushoitajat ei saa myydä hoitojaan syöpäsairaille ja muita vakavia tauteja sairastaville eikä lapsille.



Suomalaisten enkeliusko
Tällä hetkellä Suomessa on enemmän enkeleihin uskovia ihmisiä kuin niitä, jotka eivät usko. Enkelit ovat yliluonnollisina olentoina jo uskottavampia kuin Jeesus. Jeesuksen ylösnousemukseen uskoo enää 38 prosenttia ihmisistä.

Nykyään kristinuskon oppi ja kirkko ei enää määrittele uskoa. Kristitty ihminen voi uskoa myös henkiseen kasvuun, energioihin, kristallien ja kivien parantavaan voimaan, uskomushoitoihin.

Yksijumalaisissa uskonnoissa enkeleille tuli erityinen tarve. Sillä yksi Jumala oli niin kaukainen ja hamoton. Enkelit oli niin sanotusti helpommin lähestyttäviä. Enkeli nimi tulee kreikan sanasta "välittäjä".

Nykyinen enkeliusko on 90 prosenttisesti naisten uskoa. Se on arkea muuttavaa ja terapeuttista uskonnollisuutta. Ja sitä halveksitaan kahdesta suunnasta: virallisen uskonnon ja rationaalisen maailmankuvan vaalijoilta päin.

Dosentti ja lääkäri Marja-Liisa Honkasalon mielestä lääketieteen ihmiskuva on liian kapea. Kaikki ihmiset ei pidä siitä, että hoito on niin teknistä, etäistä ja lääkkeisiin perustuvaa. He kokevat, etteivät tule kuulluiksi. Pelkästään se että joku kuuntelee, vaikuttaa paljon hyvinvointiin.



Käytännössä enkelihoito voi sujua näin. Asiakas lepää hierontapöydällä, sängyssä, sohvalla, jossa hänet peitetään valkoisilla huovilla. Häntä neuvotaan hengittämään ulos kaikki jännitykset ja murheet. Ja sisäänhengityksessä vetämään kehoon maailmankaikkeuden valoa ja rakkautta. Enkelihoitaja seisoo ja pitää käsiään asiakkaan yllä. Sitten noin parikymmenen minuutin päästä hoitaja ilmoittaa, että esimerkiksi enkeli Gabriel on saapunut. Ja kertoo mikä on hänen viestinsä. Hoidon aikana voi ilmestyä muitakin enkeleitä.



Enkeleistä
3000 vuotta sitten kerrottiin tarinaa, jossa enkeli ilmestyi Moosekselle keskellä palavaa pensasta ja sanoi:"Minä olen sinun isäsi Jumala, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Tämä on yksi maailmanhistorian tunnetuimmista enkelitarinoista.

Lähi-Idässä oli jo ennen kristinuskoa siivekkäitä jumalhahmoja. Monisiipiset kerubit ja rukouksia välittävät serafit. Ajanlaskun alun uskonnollisissa teksteissä kerrotaan arkkienkeleistä, joita on seitsemän. Muun muassa Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, Sariel. Mikael ja Gabriel ovat myös islamin uskon enkeleitä.

Toisaalta olen ajatellut. Että ihmiset laittavat rahaa kosmetologeille, hierojille, kampaamoihin, ulkomaan matkoihin. Miksi ihmiset eivät saisi laittaa rahaa myös uskomushoitoihin, jos ne tuovat hyvän olon? Tämä on vaikea kysymys. Moni vastaisi siihen, että uskomushoidot ei ole konkreettisia - tästä maailmasta - vaan pelkkiä uskomuksia.Länsimainen rationaalinen järki ei hyväksy niitä. Mutta miksi mennä aina järjen mukaan? Voihan sitä myös mennä tunteiden mukaan.

Mitä mieltä sinä olet enkeleistä ja enkelihoidoista?





Lähteet: HS kuukausiliite huhtikuu 2018 N:o 553, kuvat Pixabay

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Rohkea, kiistelty käsitys ihmisen luonteesta





Sigmund Freud kiinnitti ensimmäisenä psykologiassa  huomion varhaislapsuuden kokemusten tärkeyteen. Varhaislapsuuden kokemukset näkyvät aikuisessa ihmisessä.

Pieni lapsi - niin kuin aikuinenkin - haluaa kokea mielihyvää. Mutta jos tietyssä varhaislapsuuden kehitysvaiheessa mielihyvän kokemuksia on liikaa tai liian vähän. Tapahtuu kiinnittymä eli fiksaatio tähän varhaislapsuuden vaiheeseen.


Mielestäni Freud kuvasi näitä varhaislapsuuden vaiheita rohkeasti, ennakkoluulottomasti, kiistanalaisesti. Hänen teoriansa suututti ja aiheutti paheennusta 1800-luvun lopun Wienissä. Sitten teoriaan.

  • 0-1 vuotias lapsi elää oraalivaihetta; mielihyvä suun kautta
  • 1-2 vuotias lapsi elää anaalivaihetta; mielihyvä peräaukon ja virtsaamisen kautta
  • 3-5 vuotias lapsi elää fallista vaihetta; mielihyvä "rakastumisesta" isään tai äitiin
Oraalivaihe
Oraalivaiheen ongelmat -lapsi  saa liikaa tai liian vähän mielihyvää - aiheuttaa oraalisen persoonallisuuden eli luonteen. Tässä rinnan imeminen on keskeinen mielihyvän lähde. Sekä se saako rintaa liian vähän tai paljon. Vauva myös imee maailmaa sisäänsä. Rintaimetyksessä läheisyys, lämpö, äidin ihon tuntuma ovat myös tärkeitä.


Oraalivaiheen ongelmista voi aiheutua ihmisen liiallinen lapsellisuus, hyvätahtoisuus; tupakan, alkoholin, herkkujen "imeminen" maidon sijasta. Olen itse fiksoitunut tähän vaiheeseen.  Minun oli äärimmäisen vaikea jo monta vuotta sitten lopettaa tupakan poltto.Aikoinaan äiti kertoi, ettei minulle ollut tarpeeksi rintamaitoa. Joten minua pulloruokittiin. Onhan sekin imemistä. Mutta siitä voi puuttua läheisyys, lämpö tai äidin ihon tuntuma. Tästä voi olla montaa eri mieltä. Ikuinen kiista rinta- ja pulloimetyksestä.


Anaalivaihe
Anaalivaiheessa lapsi oppii hallitsemaan rakkoa ja ulostusta. Ensimmäinen kakka pottaan voi olla kuin lahja äidille. Lapsi saattaa esitellä sitä  innoissaan uuteen taitoonsa ihastuneena.

Jos siisteyskasvatus on anaalivaiheessa liiallista tai liian vähäistä syntyy fiksaatio tähän vaiheeseen. Lasta pitäisi kehua, kun hän oppii potalle ja pääsee vaipoistaan. Tätä vaihetta kuvaa pidätys ja päästäminen. Välinpitämättömyys tai liika kehu voi aiheuttaa anaalisen persoonallisuuden. Jota on - yllätys kyllä - eniten opettajissa.


Freud kuvaili anaalisen persoonallisuuden jämptisti: siisteys, tarkkuus ja saituus. Myöhemmin anaalinen persoonallisuus on liitetty esimerkiksi sadomasokistisesta seksistä nauttiviin ihmisiin.


Fallinen vaihe
Fallisessa vaiheessa lapsi kokee oidipaalitilanteen. Tyttö rakastuu isäänsä ja poika äitiinsä. Joskus myös johonkin perhettä lähellä olevaan vastakkaista sukupuolta olevaan aikuiseen.


Freudin mukaan pojan oidipaalitilanne päättyy kastraation pelkoon. Että isä kastroisi hänet kostoksi äitiin rakastumisesta. Mutta vähitellen poika luopuu toiveestaan saada äiti kokonaan omakseen ja alkaa samaistua isäänsä.

Jos poika fiksoituu tähän vaiheeseen. Äiti on osoittanut liian vähän tai paljon rakkautta. Hän kärsii aikuisena niin sanotusta don Juanismista. Hänen on valloitettava naisia ahkerasti. Mieluiten jo varattuja naisia.


Tytön oidipaalitilanne alkaa peniskateudesta. Tyttö huomaa, että isällä on jotakin, mitä hänellä ei ole. Rakastumalla isäänsä hän kuvittelee saavansa myös hänen peniksensä. Vähitellen tyttö alkaa ymmärtää, ettei hän voi saada isää kokonaan itselleen. Ja tyttö alkaa samaistua äitiinsä.

Falliseen vaiheeseen kiinnittynyt nainen haluaa näyttää seksikkäältä ja pukeutuu sen mukaisesti. Mutta hän ei osaa nauttia seksistä. Freudin mukaan tällainen nainen voi kuluttaa loppuun kolmekin aviomiestä.

Suurin osa lapsista saa sopivissa määrin mielihyvää. Mutta näitä kiinnittymiä voi esiintyä monellakin eri asteisina.

Mitä mieltä sinä olet Freudin rohkeasta teoriasta?



Lähteet: tiedot omat, kuvat omat, viimeinen kuva Pixabay



maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vaatteiden ekologisuus on kasvava trendi


Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus nalkuttaa, että kaikkien pitäisi pukeutua ekologisiin, ympäristöystävällisiin vaatteisiin. Vaan tarkoitus on antaa vinkkejä jo asiasta kiinnostuneille. Tai miten vain.

Olen alkanut ostaa vähemmän uusia vaatteita kuin ennen. Minulle on kertynyt vaatteita paljon noin parinkymmenen vuoden sisällä. Ostan kirppareilta. Kierrätän vaatteet, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. Kaupoista ja netistä yritän ostaa laadukkaita ja pitkään kestäviä vaatteita.



Viime vuosina ollaan tultu tietoisemmaksi siitä, miten vaateteollisuudella on suuri vaikutus ympäristöön. Esimerkiksi Indonesian Citarum-joki on yksi maailman saastuneimmista. Syynä vaateteollisuuden kemikaalit. Maassa tuotetaan halpatyövoimalla vaatteita länsimaihin.

Suomen Luonto Lehden vuoden 2017 turhakkeeksi valittiin fleecevaatteet, joista irtoaa pesussa paljon mikromuovia. Ja se päätyy vesistöihin. Tämä muoviongelma on yleisesti tiedossa. Kalojen  ja vesilintujen elimistöön voi päätyä muovia ja ne kuolevat siihen ennen pitkään.


 
Seuraavaksi muutama vinkki ekologisempiin vaatteisiin.
Ensimmäinen voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta on itse asiassa helppo toteuttaa.

Valitse 33 vaatetta, joita käytät kolmen kuukauden ajan. Vie loput vaatteet varastoon. Kolmen kuukauden jälkeen voit päivittää vaatekaappiasi tuomalla varastosta "uusia" tilalle ja viemällä "vanhoja" vaatteita varastoon. Lukumäärän - 33 vaatetta - on pysyttävä koko ajan samana. Alusvaatteita ja sukkia ei lasketa mukaan.

Tällä tavalla huomaa, mitä vaatteita oikeasti käyttää. Ja kun vaatteet ei unohdu vaatekaapin uumeniin, ei tule ostaneeksi joitakin sen tyyppisiä vaatteita, joita jo omistaa.



Toinen vinkki: Älä juokse kärppänä muodin perässä. Vaan suunnittele etukäteen mitä oikeasti tarvitset. Todellisia tarpeitaan voi hahmottaa paremmin. Jos niistä kirjoittaa listan. Eikä ryntää kaupasta kauppaan. Tai napsuttele vimmaisesti nettisivulta toiselle.

Myös ostoksista kannattaisi pitää listaa. Näin saa tarkan kuvan siitä, mitä on vuoden aikana hankkinut. Ekologinen shoppaaja ostaa myös käytettyjä vaatteita.



Mikä tekstiili on ympäristöystävällisin?  Kotimainen villa. Mutta sitä ei ole tarpeeksi saatavilla. Puuvillan luomusta voi varmistua, jos vaatteessa on GOTS- järjestön sertifikaatti.

Paras ympäristöteko on ostaa vaatteita, joita käyttää pitkään. Vaatteita kannattaisi myös korjata ja muokata.

Oletko sinä kiinnostunut vaatteiden ja muiden tuotteiden ympäristöystävällisyydestä?



Lähteet: Anna 22.2/8, kuvat Pexel