Stressi ja sen hallinta

 

Eletään maailmassa, jossa stressi on suurelle osalle ihmisistä päivittäinen seuralainen. Monia vaivaa jatkuva kiire. Töitä voi olla liikaa tai odotukset niitä kohtaan voivat olla kohtuuttomat.

Ihmissuhteet töissä ja kotona saattavat aiheuttaa kuormitusta. Muun muassa jatkuva tuen, arvostuksen tai vastavuoroisuuden puute kuormittaa ketä tahansa.

Harvinaisia mutta voimakkaimpia stressin aiheuttajia ovat äkilliset traumaattiset tapahtumat, kuten onnettomuudet tai läheisen kuolema.

Psykiatrian professori Soili Lehto Oslon yliopistosta kertoo, että stressi määritellään tilana, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että hänen on vaikea käsitellä niitä.

Kaikki stressi ei ole kuitenkaan haitallista. Hyvä stressi on yleensä lyhytaikaista. Se voi liittyä vaikkapa uuteen ja haastavaan työtehtävään, joka innostaa. Jos ihminen kokee hallitsevansa tilanteen, stressi todennäköisesti auttaa häntä tekemään parhaansa.

"Hyödyllinen stressi auttaa olemaan skarppi ja ohjaamaan huomion täysin johonkin haastavaan asiaan. Silloin ihminen myös todennäköisesti onnistuu siinä hyvin", Lehto kertoo.

Haitalliseksi stressi muuttuu silloin, kun se pitkittyy. Ihmisellä ei ole riittävästi aikaa tai kykyä palautua, ja erilaiset haasteet pyörivät jatkuvasti mielessä. Vaikeinta ja terveydelle haitallisinta stressi on yleensä silloin, kun sen taustalla on jokin yksittäinen koko elämää muuttava kielteinen tapahtuma, kuten oma tai perheenjäsenen vakava sairastuminen, onnettomuus tai äkillinen kuolema.  Silloin stressi on niin voimakasta, että sitä on mahdotonta käsitellä", Lehto sanoo.

"Jo yhteen perustarpeeseen liiittyvä puute on stressaavaa. Vielä stressaavampaa on, jos puutteita on useampia", Lehto kertoo.

Myös epävarmuus stressaa ihmisiä paljon. Ihmisten kyvyssä sietää stressiä on eroja. Jos varhaislapsuudessa on ollut runsaasti kielteisiä kokemuksia, stressinsietojärjestelmä saattaa toimia vielä aikuisenakin niin, että se reagoi voimakkaasti pieniinkin asioihin.

Yleensä ensireaktio stressaavaan tilanteeseen on eri ihmisillä melko samankaltainen. Autonomisen hermoston aktivoiva osa alkaa valmistaa ihmisen toimimaan haastavassa tai uhkaavassa tilanteessa. Tällöin on tavallista kärsiä esimerkiksi uni- tai keskittymisvaikeuksista.

Jos stressin aiheuttaja ei häviä elämästä, se voi näkyä monella eri tavalla kuten korkeana verenpaineena, ruoansulatusvaivoina, päänsärkynä, närästyksenä tai niska-hartijavaivoina. Myös immuunijärjestelmän toiminta saattaaa heiketä niin, että ihminen saa helposti erilaisia virusinfektioita.

Psyykkisesti pitkittynyt stressi voi näkyä haluna eristäytyä, ärtyneisyytenä, masentuneisuutena tai ahdistuksena. Aikaisemmin kiinnostaneet asiat menettävät merkityksensä.

Miten hoitaa stressiä? Kaikille yhteisiä ovat terveelliset elämäntavat eli terveellinen ruokavalio, riittävä uni ja liikkuminen vähintään pari kertaa viikossa.

"Terveelliset elämäntavat voivat kuulostaa tylsältä stressinhallintakeinolta, mutta ne auttavat elimistöä olemaan optimaalisessa tilassa. Se auttaa hallitsemaan stressiä paremmin", Lehto sanoo.

Yksilölliset keinot täytyy jokaisen löytää itse. Niihin voi kuulua mitä tahansa, mikä tuo hyvää oloa. Itseään kiinnostavia ja ilahduttavia asioita kannattaa pyrkiä lisäämään elämään.

"Esimerkiksi luonnossa liikkuminen, juokseminen, tanssiminen, joogaaminen, meditaatio tai neulominen voivat auttaa rentoutumaan", Lehto vinkkaa.

Lehto ei suosittele käyttämään alkoholia rentoutumiskeinona. Viinilasillinen voi auttaa yhtenä tai kahtena yönä nukahtamaan paremmin. Elimistö tottuu alkoholiin nopeasti. Tämän jälkeen alkoholin hyvät vaikutukset häviävät kokonaan ja jäljelle jäävät vain huonot.

"Varsinkin pitkäaikainen ja runsas käyttö on aivoille ja koko elimistölle hyvin haitallista. Silloin ihmisellä ei ole energiaa hoitaa stressiä hyvillä keinoilla, kuten terveellisellä ruoalla ja liikkumisella."

Lähteet: Diabetes 3/2025, kuvat omat.

Miksi ahdistaa?

 

Minä olen ahdistusihminen. Ahdistus voi tulla milloin tahansa. Minulla ei ole selkeää syytä. Onneksi paniikkikohtauksia ei ole ollut moneen kuukauteen. Ahdistukseni paheni 21-vuotiaan tyttäreni kuoleman jälkeen neljä vuotta sitten. Sain hyvin pahoja paniikkikohtauksia. Yleisellä tasolla uskon että ahdistukseni liittyy siihen, että olen erityisherkkä.

Joskus ruokakaupassa alkaa ahdistus hiipiä, mutta rauhoittelen mieltäni sillä ajatuksella, että kaikki täällä vaan etsivät ja katselevat ruokiaan kuten minä. Tämä yleensä toimii. Samoin jutteleminen jonkun - yleensä ikääntyneen - ihmisen kanssa. Olen ehkä ainoa päivän mittaan kassahenkilön lisäksi, kenen kanssa hän saa jutella. Tällainen ihminen aloittaa keskustelun, se voi olla ruuasta ja sen kallistumisesta, säästä ja esimerkiksi hänen vaivoistaan.

Esimerkiksi murrosikäisistä tytöistä 31 prosentilla ahdistuksen oireet riittävät nykyisin ahdistuneisuushäiriön kliiniseen raja-arvoon, kertoo Turun yliopiston uunituore tutkimus. Aikuisillakin ahdistuneisuus on kasvussa.

Ahdistus voi olla tunnetila, jossa on pelkoa ja huolta liittyen johonkin menneisyyden, nykyhetken tai tulevaisuuden tapahtumaan. Yleensä se on sekoitus epämiellyttäviä ajatuksia, tunteita ja kehollisia tuntemuksia. Mukaan voi tulla panikointia, kauhua, syvää epävarmuutta itsestä. Oireiden kroonistuessa kyse on yleensä varmasti diagnosoitavasta ahdistuneisuushäiriöstä.

Kun lapsuus on älylaitteistunut, vapaat leikit, pelit ja fyysinen sosiaalisuus ovat vähentyneet.Älypuhelimet sotkivat yhden sukupolven mielenterveyden, sanoo maailmankuulu sosiaalipsykologi Jonahtan Haidt  teoksessaan Anxiuous Generation (2024).Haidtia on kritisoitu liian suoraviivaisista päätelmistä, mutta kiistatta nuorten mielenterveysongelmat, mukaan lukien itsetuhoinen ajattelu räjähtivät kasvuun 2010-luvun alussa ja silloin älypuhelinten ja somen suosio kasvoi voimakkaasti.

Muiden nisäkkäiden tapaan luonto on ohjelmoinut lapset leikkeihin ja seikkailuihin, kirjoittaa lasten neurologiseen kehitykseen erikoistunut Jacqueline Harding teoksessaan The Brain that Loves to Play.

"Leikkien ja seikkailujen kautta lapsi saa eväitä, joiden avulla hän voi luoda ystävyyssuhteita ja voi arvioida riskejä sekä käsitellä pelkoja ja ahdistusta. Kaikki tämä on aivojen valmistumista aikuisuuteen", Harding kirjoittaa.

Tämä poikkeama luonnon suunnittelemasta lapsuudesta on häirinnyt lasten neurologista ja sosiaalista kehitystä. Se on voinut johtaa yksinäisyyteen, sosiaaliseen vertailuun, perfektionismiin sekä vaikoiteen irrottautua älylaitteista.

Vaikka älylaitteet eivät ole olleet varttuneemille samanlainen mielen tehosekoitin kuin nykylapsille, yli 45-vuotiaistakin huomattava määrä kärsii ahdistuneisuudesta.

Ahdistuneisuushäiriöstä on tullut yleisin yli kymmenen päivää kestävien sairauspoissaolojen syy julkisella sektorilla.

"Kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta on koko ajan vähemmän ja somen ulkonäkökeskeisyys ja peukutukset haastavat itsetuntoa", johtajaylilääkäri Tuula Metsä sanoo. Ahdistusta kirvoittavat myös elämän sirpaloituminen, suorituskeskeisyys, arjen kiire ja epävarmuus omassa taloudessa ja työelämässä.

Onko kaikki ahdistus samanlaista? Vastaus on ei. Lähtökohtaisesti se on tunne, johon liittyy huoli jostakin tapahtumasta, mutta ahdistuksen alkuperä on ihmisen itsensä sisällä. Tarkemmin sanottuna kehoaisteissa. Tämän välittämänä aivot seuraavat alituisesti sisäisiä tiloja, esimerkiksi sydämensykettä, ruuansulatuselimistön toimintaa, veren hiilidioksiditasoja ja jopa silmänvalkuaisia.

Stressiviestit kulkevat aivojen mantelitumakkeeseen, joka käsittelee pelkoa ja uhkaa.

"Tunne voi olla rasituksen ja kahvin juomisen aiheuttama. Stressiviestit kulkevat aivojen mantelitumakkeeseen, joka käsittelee pelkoa ja uhkaa."

" Kehon ja mielen välinen vuorovaikutus voi johtaa noidankehään, joka vain vahvistaa ahdistusta."

"Toiset on biologiansa puolesta viritetty niin, että ärsykkeet herättävät tavanomaisia voimakkaampia reaktioita. Tämä on tavallista esimerkiksi erityisen herkillä ihmisillä sekä niillä, joilla on persoonallisuudessaan epävakaita piirteitä."

Jos on herkkyyttä kofeiinille, viisi kuppia kahvia päivässä nostaa riskin ahdistukselle ja paniikkikohtauksille jo korkealle tasolle. 

Myös ruokavalio vaikuttaa. Jos syö riittävästi kuitupitoista ruokaa, kuten täysjyväviljaa ja kasviksia, bakteeristo kiittää mielen ravinnosta tuottamalla ahdistusta alentavia hormoneja.

Välttely on Emilia Kujalan mukaan piirre, joka yhdistää vakavammin ahdistuneita. Ahdistuneet pyrkivät yleensä kaikin keinoin välttämään ahdistusta herättäviä asioita ja tilanteita.

"Mutta välttelyn kautta tavanomainen elämään kuuluva ahdistuneisuus voi kroonistua ahdistuneisuushäiriöksi. Terapiahoito on suurelta osin välttämiskäyttäytymisen purkamista, Kujala sanoo."

Ahdistuneisuus voi johtaa helposti liialliseen itsetarkkailuun. "Silloin ihminen tarkkailee ahdistuksen fyysisiä oireita, jotta osaisi suojata itseään tilanteilta ja ärsykkeiltä, jotka voivat pahentaa oloa. Tämä johtaa usein oireiden pahenemiseen."

"Jos metodeita ohjaa pakonomainen tarve päästä ahdistuksesta eroon, neuvot eivät yleensä toimi. Hyödyllisempi motiivi on ahdistuksen hyväksyminen. Hengitysharjoitus voi auttaa tässä antamalla turvallista oloa."

Vakavan ahdistuksen voi tunnistaa siitä, että se on jatkuvaa ja häiritsee arkea ja ihmissuhteita paljon. Oireisiin kuuluvat usein yleistynyt huolehtineisuus, paniikkikohtaukset, pakko-oireet tai sosiaalisten tilanteiden pelko.

Nykyisin arkipäiväiset ahdistuksen tunteet voidaan tulkita lääketieteelisiksi ongelmiksi, vaikka ne olisivat luonnollisia reaktioita elämän haasteisiin tai elintapoihin.

"Omassa terapiatyössäni opettavaisimpia eivät ole olleet tilanteet, joissa ahdistus on karkotettu kokonaan vaan se, että sen kanssa voi elää ja toimia", Kujala sanoo.

Lähteet: Hyvä Terveys 10/25, kuvat omat.

Vitkuttelu

Minä en todellakaan ole vitkuttelija, koska olen niin kärsimätön ihminen. Aina kaikki hommat pois alta. Sen sijaan mieheni on vitkuttelija. Hän siirtää hommia aina tulevaisuuteen ja toimii ehkä parhaiten paineen alla.

Vitkuttelu voi helpottaa stressiä, antaa aikaa itselleen, suojella minäkuvaa tai mahdollistaa kapinoinnin. Mutta sen hyödyt jäävät yleensä väliaikaisiksi, sanoo vitkutteluun perehtynyt psykologi Minna Miao.

Kyselytutkimusten mukaan 70 prosenttia opiskelijoista ja 20 prosenttia työikäisistä kertoo vitkuttelevansa hommien aloittamista haitaksi asti.

Vitkuttelu tai siis toiselta nimeltä prokrastinaatio on määritelmällisesti kielteistä, kertoo psykologi Minna Miao.

Vitkuttelussa on kyse vaikeudesta aloittaa epämiellyttäväksi tai huonosti motivoiviksi koettuja tehtäviä.

Näin voi käydä ilman ulkoista syytä, ihminen ei vain saa aloittaneeksi tehtäviä.

"Prokrastinoinnin määritelmään kuuluu se, että pitkällä aikavälillä sen haitat ylittävät hyödyt", Miao kertoo.

Ja paljon haittoja vitkuttelulla riittää. Opinnot pitkittyvät, ihminen saattaa juuttua epämieluisaan työhön tai rahavaikeuksiin. Psykologisia vaikutuksia ovat muun muassa häpeä, jatkuva kiireen tunne ja riittämätön olo.

Vitkuttelevien opiskelijoiden esimerkki voi auttaa ymmärtämään vitkuttelemisen kiehtovuutta. Kukapa ei haluaisi vähentää sressiä vaikka edes väliaikaisesti? Vitkuttelu liitetään yleensä juuri opiskeluun.

Vitkuttelun takana voi olla monenlaisia mekanismeja. Yksi näistä on klassinen itsepetos. Tässä ihminen ajattelee oikeastaan pystyvänsä hommiin vasta kun on ihan pakko. Miao on tunnistanut sen myös itsessään. "Nuorempana ajattelin, että olisin poikkeuksellisen tehokas paineen alla. Tästä sain tekosyyn lykätä hommia viime tippaan."

On totta, että määräajan lähestyminen usein lisää motivaatiota. Mutta kun hommat joutuu tekemään kiireellä, stressi pahenee.Tämäkin saattaa olla osittain tarkoituksellista. Jos tekee työt tiukkaa aikarajaa vasten, niitä ei jää nysväämään loputtomiin, ja aikaa jää enemmän muuhun.

Viisas vetäisi kuitenkin rajansa ilman vitkuttelua, Miao huomauttaa."Ei kaikkea elämässä kannata tehdä 100 prosentin panoksella, usein 50 tai 80 prosenttia voi riittää. Mutta kannattaa itse harkita, mihin kannattaa panostaa ja missä voi ottaa iisimmin."

Vitkuttelu voidaan nähdä myös kapinana. Kohtuuttomaksi tai turhaksi koetun työn lykkäys voi olla hiljainen vastalause tehtävää kohtaan.

Houkuttelevuudestaan ja välittömistä hyödyistään  huolimatta vitkuttelua ei siis voi pitää hyödyllisenä tapana. Miten vitkuttelusta sitten pääsisi eroon? "Vitkuttelu on inhimillistä. Sen lopettaminen kerralla ja lopullisesti ei ole kovinkaan hyvä tavoite."

Niinpä vitkuttelua kannattaakin lähestyä aina tapaus kerrallaan. Sen yllättäessä Miao ehdottaakin kysymään ensin itseltä, miksi homma täytyy ylipäänsä tehdä. "Työhön liittyvien epämukavien tunteiden kanssa on helpompi tulla toimeen, kun työt nähdään edes jossain määrin mielekkäinä. Voi vaikka miettiä, miten tylsän työn hoitaminen pois alta edistää omia  pitkän aikavälin tavoitteita", Miao sanoo.

"Joskus kannattaa miettiä sitäkin, tarvitseeko hommaa ylipäänsä hoitaa. Työlistalle voi eksyä myös turhia hommia."

Isot ja kaoottiset tehtävät voi pilkkoa myös osiin. Kirjoitustöissä tavan klassikko on niin sanottu pomodoro eli tomaattikellotekniikka. Tässä suljetaan kaikki muut häiriöt ja kirjoitetaan 25 minuuttia, ja sen jälkeen on aina viiden minuutin tauko.

Neljän tomaatin eli kahden tunnin jälkeen saa pidemmän, ainakin puolen tunnin tauon. Tekniikan erinomaisena puolena on palkitsevien taukojen toistuminen usein.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.8.2023, kuvat Pexels ja Pixabay

Miksi kannattaa viettää aikaa yksin?

Mielestäni on vähän prameilevaa sanoa, että "elän hetkessä". Kyllähän näitä tilanteita on, mutta ei jatkuvasti. Ihmiselle on tyypillistä ajatella, mitä tein äsken ja mitä teen seuraavaksi ihmisjoukossakin.

Toisten ihmisten keskellä saattaa keskittyä enemmän muihin kuin itseen. Ainainen sosiaalisuus tai kiireisyys voi olla jopa keino vältellä omien tunteiden, tarpeiden ja elämän epäkohtien kohtaamista. Näitä auttaa selvittämään hetkellinen yksinolo.

Yksin voi uppoutua itselle tärkeisiin puuhiin. Jos sekä työ että kotielämä on hyvin sosiaalista, voi ajautua huolehtimaan ensisijaisesti muista. Se, että osaa nauttia vapaaehtoisesta yksinolosta, lisää tyytyväisyyden tunteita itseä ja elämää kohtaan.

Kun voi hyvin, on enemmän annettavaa myös muille. Kiireinen ja suorittava elämä ei juuri tarjoa mahdollisuutta pysähtyä läheisen äärelle. Yksin oleminen saattaa tukea palautumista ja tunnetaitoja, jolloin pystyy olemaan empaattisemmin läsnä myös muille.

Omien arvojen kirkastaminen lisää merkityksellisyyden ja vähentää tyytymättömyyden ja uupuneisuuden tunteita. Voit miettiä tärkeimmät arvosi: millaista elämää haluat elää, mikä on sinulle tärkeää, mitä kohti haluat elämässäsi kulkea ja mitä haluat vähentää.

Yksinolon taitoa voi harjoitella pienillä teoilla: kahvi itsekseen kahvilassa tai rauhallinen ulkoilu. Jos yksinolo ahdistaa hyvin häiritsevästi, sitä on hyvä käydä läpi vaikka ammattilaisen kanssa.

Lähteet: Kauneus&Terveys 2023-6.

Ihana joutilaisuus

                       Kille huilaa.

Minä osaan olla etenkin iltaisin aivan joutilas. Luen paljon,  kirjoitan tätä blogia ja yhtä käsikirjoitusta, käyn lenkillä metsässä, tapaan ystäviä. Lapsuuden kotini  omalaatuisen ankaruuden takia en osaa lukea päivällä. Se tuntuisi laiskuudelta.  Sadepäivänäkin. 

Omakotitalossa on paljon puuhaa kesällä: korjauksia, polttopuiden tekoa sirkkelillä ja puutarhanhoitoa. Puutarhanhoito on kyllä niin rentouttavaa, että pidän sitä toisaalta joutilaisuutena. Samoin kuin sienestämistä. Ai jai, miten ihanaa, kun kohta alkaa kantarellit nousta maasta. Marjojenpoimintaa kärsimättömänä ihmisenä aivan inhoan, enkä siinä rentoutuisi. Harteilla raskas työn taakka.

Miljoonien ihmisten elämän seisauttamalla korona-pandemialla saattoi olla odottamaton seuraus. Vaikka se oli pelottavaa, korona sai aikaan hyvääkin. Tärkeiksi tulivat pienet ja jokapäiväiset asiat, jotka meillä olivat jo lähellämme, mutta joita olimme pitäneet itsestään selviyksinä. Ehkä moni ei haluakaan palata entiseen.

Mitä joutilaisuus on? Kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala määrittelee sen: "Joutilaisuus on täydellistä joutenoloa, toimettomuutta, laiskottelua ja tästä kaikesta seuraavaa kiirettömyyttä."

Kiire voi pönkittää itsetuntoa, sillä se saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi. Ellei olla koko ajan tehokkaita, tunnemme itsemme hyödyttömiksi ja podemme huonoa omatuntoa, mutta jaksaaksemme tarvitsemme myös täydellistä joutenoloa. Tässä asiassa olisi itsekasvatuksen paikka ehkäpä suorastaan asennekasvatuksen paikka.

Koronan poikkeusaikana olemme myös voineet hyvällä omatunnolla tehdä asioita, joita haluaisimme tehdä, jos olisimme palkkatyöstä vapaita.Yksi on voinut käyttää  luppoajan puutarhan hoitoon. Joku on käpertynyt sohvalle ja lukee. Yksi on alkanut harrastaa ulkoilua ja kuntoilua.

Pandemia pakotti ihmiset muuttamaan kulutustottumuksiaan ja elämänrytmiään. Monet ovat tehneet vähemmän työtä ja täyttäneet vapaa-ajan muulla kuin shoppaamalla.

Lähteet:  Helsingin Sanomat 22.6.2020, kuvat omat

Yhä useampi nainen pelkää loppuunpalamista

Ajattelin nyt koronaviruksen aikaan, että en enää kirjoittaisi kielteisistä asioista,  koska me kaikki ollaan valmiiksi tarpeeksi kovilla  ja joka tuutista tavallisen median tapaan tulee koronaa ja koronaa. Somessa onneksi välillä sentään yritetään vähän piristääkin.

Haluan kuitenkin elää mahdollisimman normaalisti ja tietyin rutiinein, joten mieleen tulee näitä negatiivisiakin aiheita. Olen jopa  blogissani oikein erikoistunut niihin, koska haluan olla vastapainoa aina iloisiin blogeihin. Silloin kuin aloin kirjottaa tätä blogia melkein kolme vuotta sitten, päätin, ettei mikään aihe ole ongelma tai vieras. Joten näillä mennään.

Uuden työolotutkimuksen mukaan suomalaisnaisten riski sairastua vakavaan työuupumukseen on yli kaksinkertaistunut viiden viime vuoden aikana. Lähes joka viides työikäinen nainen kertoo olevansa selvässä vaarassa sairastua työuupumukseen. Työuupumuksen vaara on lisääntynyt etenkin alle 45-vuotiailla naisilla.

Psyykkinen oireilu on lisääntynyt pikkuhiljaa 2000-luvulla, mutta viiden viime vuoden aikana naisten oireilu on lisääntynyt voimakkaasti. Suuri muutos hätkähdytti jopa tutkijat.

Tutkimuksen mukaan puolet naisista kertoi tuntevansa väsymystä ja tarmottomuutta vähintään kerran viikossa. Viikottaisista univaikeuksista kärsii melkein puolet naisista. Ärtyneisyyttä ja hermostuneisuutta koki joka kolmas nainen. Aiempaa useampi nainen tuntee laiminlyövänsä kotiasioita töiden vuoksi.

Työolotutkimuksessa työuupumuksen pelko näkyy erityisesti sosiaali- ja terveysalalla ja opetus- ja asiakastyössä työskentelevien naisten keskuudessa. Naiset kokevat nyt haittaavaa kiirettä eniten 40 vuoteen.

Kielteisestä kehityksestä huolimatta ilmeni myönteistäkin kehitystä. Suomalaiset kokevat, että työpaikat ovat perhemyönteisempiä, ja esimiestyöhön  ja sosiaaliseen tukeen ollaan aiempaa tyytyväisempiä.

Naiset arvostavat työtään aiempaa enemmän. Ensimmäistä kertaa naisilla työ on erittäin tärkeä asia useammin kuin miehillä. Nämäkin voivat kytkeytyä toisiinsa: työ on tärkeä, ja se halutaan tehdä hyvin, mutta arjen kuormitus ja kiire käyvät raskaiksi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.3.2020, kuvat omat

Muistini pätkii - pitääkö huolestua?

Minä olen ensiksikin ollut koko ikäni hajamielinen. Minulla on sellaisia muistihäiriöitä, että makuuhuoneessa ajattelen meneväni hakemaan tiettyä esinettä keittiöstä. Mutta kun pääsen keittiöön, en enää muista, mitä olin hakemassa. Ja kun pääsen takaisin makuuhuoneeseen, muistan asian. Ei kun takaisin keittiöön. Siis melkoiseksi ravaamiseksi on tullut tämä elämä.

Ja silmälasit ja kännykkä. Yhtenään kadoksissa. Meidän perheen yhteinen harrastus on etsiä minun silmälasejani. Ne saattaa löytyä vaatekaapista liinavaatteiden päältä (Mitä ihmettä olen ollut siellä tekemässä?). Eteisestä pakastimen päältä (Tämä on ymmärrettävissä. Tulin lenkiltä, oli kuuma, silmälasit huurussa, äkkiä pois jonnekin). Viime kesänä silmälasit löytyivät kerran kasvimaan laidalta. Oli varmaan tullut kuuma ja silmälasit vaan äkkiä pois jonnekin. Palataanpa takaisin varsinaiseen aiheeseen.

Jos kyseessä on yksittäiset kiireisiin tilanteisiin liittyvät unohdukset, ei ole syytä epäillä mitään vakavaa. Mutta jos unohdukset toistuvat ja muut joutuvat huomauttamaan asiasta, kannattaa muisti tutkituttaa.

Kiire saa muistin pätkimään

Yleensä lyhytkestoisen muistin eli työmuistin ongelmat johtuvat kiireestä ja multitaskaamisesta. Pää ei pysy mukana arjen pyörityksessä ja vauhdissa.

Myös huolet, kivut ja kehnosti nukutut yöt voivat vaikuttaa muistin toimintaan. Valtaosalla työntekijöistä muistiongelmat ovat lieviä ja tilapäisiä.

Työn aiheuttama  aivojen kuormitus on lisääntynyt. Koko aika tulee uusia tietokoneohjelmia ja muuta digiä. Jos työn vaatimukset ylittävät työntekijän tiedonkäsittelyn normaalit rajat, muistin ja tarkkaavaisuuden virheitä tulee helposti.

Masennus heikentää muistia

Joskus muistiongelmien  taustalla voi olla masennusta ja ahdistuneisuutta. Tämä johtuu aivoista. Masennus pienentää muistin toiminnalle tärkeää hippokampusta. Myös otsalohkojen toiminta heikkenee ja muistaminen vaikeutuu. Nämä muistiongelmat on melko lieviä.

Työuupumus lisää riskiä saada masennus. Aivojen jaksamisesta pitäisi pitää huolta jo silloin, kun ongelmia ei vielä  ole. Lisäksi masennus nostaa hieman riskiä sairastua muistisairauksiin.

Vakavat vitamiinien puutostilat ja kilpirauhasen vajaatoiminta voi saada muistin pätkimään.

Muutokset ja stressi

Alkava Alzheimerin tauti voi oireilla muun muassa oppimisen vaikeuksina, unohteluna ja siinä, ettei muista, vaikka muistutetaan.

Pitkäkestoinen stressi pienentää muistialueen kokoa, ja riski sairastua Alzheimerin  tautiin voi jonkun verran kasvaa.

Pelkäätkö, että sairastut muistisairaukseen? Onko lähipiirissäsi muistisairauteen sairastunutta?

Lähteet:Kauneus&terveys 2/2019

Yritän sisustaa ja mies kauhistelee

Mies tuli kotiin töistään. Ensi sanoiksi sanoi, että mitä hemmettiä tuo kalaverkko tekee eteisen seinällä? Minä siihen: Ai, sä huomasit, että se on kalaverkko. Hienoa! Mä "stailasin" ja asettelin sitä niin pitkään. Että pelkäsin. Ettei se enää näytä kalaverkolta. Se on nyt meidän uusi sisusustuselementti. 

Tuo "elementti" on outo sana. Oikein hieno myös. Käytän sitä nyt  tässä kirjoituksessa siksi, että vaikuttaisin paremmalta sisustajalta.

Koska asia on niin että en osaa sisustaa. Harmonisesti, kauniisti.

Mutta eihän se sisustamista estä. Vaikka ei ole niin sanotusti silmää.

Yritän silti aina vaan. Sisustaminen on itse asiassa mukavaa ja luovaa toimintaa. Oli jälki sitten millaista tahansa.

Viime aikoina on ollut käytettyjen tavaroiden suosikkina käsin virkattu pitsi ja ryijyt. Moderneja ryijyjä olen keräillyt jo vuosia. Tänä vuonna tuli ensimmäistä kertaa ostettua virkattua pitsiä. Kun oli niin halpa ja kaunis. Vanha pitsipäiväpeite on nyt olohuoneen toisen sohvan päällä.

                               Tämä kuva huijaa. Kalaverkko on harmaa eikä ruskea.

Sain tämän inspiraation, kun olin taas haahuilemassa kirpparilla. Kun näin kalaverkot, päätin, että yksi tuollainen on saatava kotiin. Ripustaisin sen olohuoneen seinälle.  Valitsemani kalaverkko oli lisäksi kauniin värinen Ja minähän tykkään väreistä.

Silmäilin sitten olohuonetta. Ja tulin lyhyen mietinnän jälkeen siihen tulokseen, että siellä on jo seinillä tarpeeksi sisustuselementtejä. Lapseni sanovat, että meidän talo on kuin kirpputori. Siinä on kieltämättä totuuden siemen. Lopulta päädyin eteiseen. Kun se on sisustuselementillisesti aika tyhjä. Hain vasaran ja nauloja autotallista. Ja ei kun sisustamaan.

Kalaverkko oli julmetun iso. Tuumiskelin, että annan sen isoudelle tilaa. Mutta eteinen on pieni. Ei sinne kannata mitään kauhean isoa sisustuselementtiä laittaa. Tämän tajusin ihan omalla maalaisjärjellä.

Naulasin ylhäälle ensimmäiset kaksi naulaa. Ripustin verkon. About tunnin naulasin ja asettelin sitä pienemmäksi.Asettelu oli kuin meditaatiota. Tiivistä. Olikohan minulla flow-tila?

Sori, ettei tässä kirjoituksessa ole kuvia itse työprosessista. Olin aivan liian innoissani. Että olisin muistanut kameran.

No, kun mieheni kerrankin reagoi johonkin uuteen sisustuselementtiin. Päätin puhua siinä samassa hötäkässä miehen tekemään hyllyn harmaan kalaverkon yläpuolelle. Voisin siihen ikään kuin harmaan kalaverkon vastapainoksi laittaa lukemattomia kaapissa lojuvia värikkäitä retroastioita ja muuta sellasta vanhaa. Tykkään kaikesta vanhasta viattoman kauniista. Nyt vanha laulu Youtubesta. Laila kinnusen Lazzarella.

Ja oikeastaan pitäisi saada hylly myös keittiön ikkunan verhotankoon.

Mies tietty huokaili. Tulevan työnsä määrää ja sanoi: Katotaan sitten myöhemmin ja painui iltapäivätirsoilleen.

Entä minä sitten? Olin kuljeskellut kirpputorilla muka jotakin etsien yli tunnin. Ja havahtunut kalaverkkoihin. Sen päälle tunti naulaamista, asettelua ja tiirustamista eri näkökulmista. Että niin. Enkö minä ollut tehnyt mitään tuon uuden sisustuselementin suhteen? Mutta en totisesti yhtään rankkaa. Kevättä rinnassa. Mukavaa. Miehen näkökulma ajatuksia lukien: Katsoi minua tavallista pitempään. Ehkä pohdiskeli, onko tuo vaimo mennyt lopullisesti sekaisin. Ja aina se kiire.

Minkä minä sille voin - jo ihan aikuinen ihminen tai oikeastaan myöhäiskeski-ikäinen nainen -, että minulla on usein kiirus paikasta paikkaan. Ajatuksesta toiseen. Ne hyllyt on saatava nopeasti! Itse asiassa miksi en tee niitä itse?  Lautaa on. Mutta taidot kehnot.

Katsotaan miten tilanne kehittyy.

Saako kevät sinut sisustamaan?

Ihmissuhdetyöt ja minun opettajan työni

 

Ihmissuhdetyö esimerkiksi minun opettajan työ on välillä raskasta. Opettamisen lisäksi - joka on suuri ihmissuhdekontakti - oppilaita käy tämän tästä kysymässä kurssin itsenäisestä suorittamisesta, essee-aiheista, koepäivistä, kokeen palautuksesta.

Opetustunnit on suunniteltava. On palavereja ja kokouksia työkavereiden ja rehtorin kanssa.  Kokeiden tekemistä ja tarkastamista. Ylioppilaskirjoitukset! Uuden opetussuunnitelman mukaisten kirjojen ja opetusaineiston päivittämistä. Omien opetettavien aineiden ammattikirjallisuuden lukemista. Koulutusta.  Välituntivalvontaa. Sairaspoissaolot pitäisi itse merkitä uuteen ohjelmaan. Vanhempainiltoja. Veso-päiviä. Wilman merkintöjä. Sähköpostiviestejä.

Raskain työllistäjä minulle on tällä hetkellä opetusaineiston ja kokeiden digitalisoituminen. Enää ei pärjää pelkällä paperilla. Opetuskalvot on historiaa. Kaikki tulee nyt tietokoneelta ja verkosta. Siinä digiblondi joutuu välillä sadattelemaan ja turhautumaan. Kun hieno tietsikka ei toimikaan niin kuin pitäisi. Huh! Kylläpä  tuli nyt marmatettua työstäni.  Pitäisi ylipäätään olla kiitollinen, että on työpaikka. Onneksi suurin osa oppilaista on fiksua, avarakatseista ja mukavaa porukkaa.

Joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Ja heistä joka toisella masennus uusiutuu. Masennuksen syynä voi olla monia tekijöitä. Esimerkiksi työstressi, kotiasiat, vaikea elämäntilanne, ihmissuhdeongelmat, työttömyys, pitkittynyt suru.

Stressiä tuo kiire, paineet pärjätä, epäselvät työtehtävät; kokemus ettei voi hallita työtään tai vaikuttaa sen sisältöön. Toisessa ääripäässä stressin syynä voi olla työttömyys. Tekemistä ei pitäisi olla liian paljon tai liian vähän.

Opettaja ei ole nykyisin erityisesti auktoriteetti. Vaan hän joutuu työskentelemään myös tunteillaan. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan koko ajan enemmän. Oppilaat ovat yksilöitä, joita opettajat valmentavat ja ohjaavat.

Ihmissuhdetyötä sisältävässä työssä on selkeästi kohonnut riski sairastua masennukseen. Tutkimusten mukaan masennuslääkkeitä käyttävät etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät, naispoliisit, psykologit, kodinhoitajat, opettajat, mieslääkärit. Työ joka ei painotu ihmissuhteisiin stressaa ja masentaa vähemmän.

Tulisi jo se opettajan pitkä kesäloma. Siitähän saa aina kuulla. "On teillä helppoa, kun on pitkät kesälomat ja lyhyet työpäivät." Sanon aina: Tervetuloa kokeilemaan pyöritystä. Ei se työ ole pelkkää opetustuntien pitämistä ja kahvin kittaamista välitunnilla. Lisäksi minullakin on välillä kahdeksan tuntia opetusta. Sen jälkeen on suunniteltava vielä seuraavan päivän oppitunnit. Monesti kun sulkee lukion oven, työasiat pyörivät pitkin iltaa mielessä. Vielä tässäkin iässä.

Mitä mieltä sinä olet opettajan työstä, ihmissuhdetyötä tekevien masennuslääkkeiden syömisestä tai heidän masennuksesta yleensä?

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.4.2018, kuvat omat