Miksi ahdistaa?

 

Minä olen ahdistusihminen. Ahdistus voi tulla milloin tahansa. Minulla ei ole selkeää syytä. Onneksi paniikkikohtauksia ei ole ollut moneen kuukauteen. Ahdistukseni paheni 21-vuotiaan tyttäreni kuoleman jälkeen neljä vuotta sitten. Sain hyvin pahoja paniikkikohtauksia. Yleisellä tasolla uskon että ahdistukseni liittyy siihen, että olen erityisherkkä.

Joskus ruokakaupassa alkaa ahdistus hiipiä, mutta rauhoittelen mieltäni sillä ajatuksella, että kaikki täällä vaan etsivät ja katselevat ruokiaan kuten minä. Tämä yleensä toimii. Samoin jutteleminen jonkun - yleensä ikääntyneen - ihmisen kanssa. Olen ehkä ainoa päivän mittaan kassahenkilön lisäksi, kenen kanssa hän saa jutella. Tällainen ihminen aloittaa keskustelun, se voi olla ruuasta ja sen kallistumisesta, säästä ja esimerkiksi hänen vaivoistaan.

Esimerkiksi murrosikäisistä tytöistä 31 prosentilla ahdistuksen oireet riittävät nykyisin ahdistuneisuushäiriön kliiniseen raja-arvoon, kertoo Turun yliopiston uunituore tutkimus. Aikuisillakin ahdistuneisuus on kasvussa.

Ahdistus voi olla tunnetila, jossa on pelkoa ja huolta liittyen johonkin menneisyyden, nykyhetken tai tulevaisuuden tapahtumaan. Yleensä se on sekoitus epämiellyttäviä ajatuksia, tunteita ja kehollisia tuntemuksia. Mukaan voi tulla panikointia, kauhua, syvää epävarmuutta itsestä. Oireiden kroonistuessa kyse on yleensä varmasti diagnosoitavasta ahdistuneisuushäiriöstä.

Kun lapsuus on älylaitteistunut, vapaat leikit, pelit ja fyysinen sosiaalisuus ovat vähentyneet.Älypuhelimet sotkivat yhden sukupolven mielenterveyden, sanoo maailmankuulu sosiaalipsykologi Jonahtan Haidt  teoksessaan Anxiuous Generation (2024).Haidtia on kritisoitu liian suoraviivaisista päätelmistä, mutta kiistatta nuorten mielenterveysongelmat, mukaan lukien itsetuhoinen ajattelu räjähtivät kasvuun 2010-luvun alussa ja silloin älypuhelinten ja somen suosio kasvoi voimakkaasti.

Muiden nisäkkäiden tapaan luonto on ohjelmoinut lapset leikkeihin ja seikkailuihin, kirjoittaa lasten neurologiseen kehitykseen erikoistunut Jacqueline Harding teoksessaan The Brain that Loves to Play.

"Leikkien ja seikkailujen kautta lapsi saa eväitä, joiden avulla hän voi luoda ystävyyssuhteita ja voi arvioida riskejä sekä käsitellä pelkoja ja ahdistusta. Kaikki tämä on aivojen valmistumista aikuisuuteen", Harding kirjoittaa.

Tämä poikkeama luonnon suunnittelemasta lapsuudesta on häirinnyt lasten neurologista ja sosiaalista kehitystä. Se on voinut johtaa yksinäisyyteen, sosiaaliseen vertailuun, perfektionismiin sekä vaikoiteen irrottautua älylaitteista.

Vaikka älylaitteet eivät ole olleet varttuneemille samanlainen mielen tehosekoitin kuin nykylapsille, yli 45-vuotiaistakin huomattava määrä kärsii ahdistuneisuudesta.

Ahdistuneisuushäiriöstä on tullut yleisin yli kymmenen päivää kestävien sairauspoissaolojen syy julkisella sektorilla.

"Kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta on koko ajan vähemmän ja somen ulkonäkökeskeisyys ja peukutukset haastavat itsetuntoa", johtajaylilääkäri Tuula Metsä sanoo. Ahdistusta kirvoittavat myös elämän sirpaloituminen, suorituskeskeisyys, arjen kiire ja epävarmuus omassa taloudessa ja työelämässä.

Onko kaikki ahdistus samanlaista? Vastaus on ei. Lähtökohtaisesti se on tunne, johon liittyy huoli jostakin tapahtumasta, mutta ahdistuksen alkuperä on ihmisen itsensä sisällä. Tarkemmin sanottuna kehoaisteissa. Tämän välittämänä aivot seuraavat alituisesti sisäisiä tiloja, esimerkiksi sydämensykettä, ruuansulatuselimistön toimintaa, veren hiilidioksiditasoja ja jopa silmänvalkuaisia.

Stressiviestit kulkevat aivojen mantelitumakkeeseen, joka käsittelee pelkoa ja uhkaa.

"Tunne voi olla rasituksen ja kahvin juomisen aiheuttama. Stressiviestit kulkevat aivojen mantelitumakkeeseen, joka käsittelee pelkoa ja uhkaa."

" Kehon ja mielen välinen vuorovaikutus voi johtaa noidankehään, joka vain vahvistaa ahdistusta."

"Toiset on biologiansa puolesta viritetty niin, että ärsykkeet herättävät tavanomaisia voimakkaampia reaktioita. Tämä on tavallista esimerkiksi erityisen herkillä ihmisillä sekä niillä, joilla on persoonallisuudessaan epävakaita piirteitä."

Jos on herkkyyttä kofeiinille, viisi kuppia kahvia päivässä nostaa riskin ahdistukselle ja paniikkikohtauksille jo korkealle tasolle. 

Myös ruokavalio vaikuttaa. Jos syö riittävästi kuitupitoista ruokaa, kuten täysjyväviljaa ja kasviksia, bakteeristo kiittää mielen ravinnosta tuottamalla ahdistusta alentavia hormoneja.

Välttely on Emilia Kujalan mukaan piirre, joka yhdistää vakavammin ahdistuneita. Ahdistuneet pyrkivät yleensä kaikin keinoin välttämään ahdistusta herättäviä asioita ja tilanteita.

"Mutta välttelyn kautta tavanomainen elämään kuuluva ahdistuneisuus voi kroonistua ahdistuneisuushäiriöksi. Terapiahoito on suurelta osin välttämiskäyttäytymisen purkamista, Kujala sanoo."

Ahdistuneisuus voi johtaa helposti liialliseen itsetarkkailuun. "Silloin ihminen tarkkailee ahdistuksen fyysisiä oireita, jotta osaisi suojata itseään tilanteilta ja ärsykkeiltä, jotka voivat pahentaa oloa. Tämä johtaa usein oireiden pahenemiseen."

"Jos metodeita ohjaa pakonomainen tarve päästä ahdistuksesta eroon, neuvot eivät yleensä toimi. Hyödyllisempi motiivi on ahdistuksen hyväksyminen. Hengitysharjoitus voi auttaa tässä antamalla turvallista oloa."

Vakavan ahdistuksen voi tunnistaa siitä, että se on jatkuvaa ja häiritsee arkea ja ihmissuhteita paljon. Oireisiin kuuluvat usein yleistynyt huolehtineisuus, paniikkikohtaukset, pakko-oireet tai sosiaalisten tilanteiden pelko.

Nykyisin arkipäiväiset ahdistuksen tunteet voidaan tulkita lääketieteelisiksi ongelmiksi, vaikka ne olisivat luonnollisia reaktioita elämän haasteisiin tai elintapoihin.

"Omassa terapiatyössäni opettavaisimpia eivät ole olleet tilanteet, joissa ahdistus on karkotettu kokonaan vaan se, että sen kanssa voi elää ja toimia", Kujala sanoo.

Lähteet: Hyvä Terveys 10/25, kuvat omat.