Tämä viikko on mennyt sekoillessa. Ensiksikin muistin väärin - vaikka katsoin kalenterista - ATK-yksilöopetuksen. Menin sinne maanantaina kuntosalin jälkeen. Mutta ATK-luokkaa jo siivottiin. Sitten melkein paniikissa koputtelin kaikkiin oviin.
Seuraavana päivänä oli ATK-kurssi, ja tajusin, että yksilöopetus on sen jälkeen. Valitettavasti opettajalla oli muu tärkeä meno, joten hän ei voinut opettaa. Ensi viikolla sitten.
Keskiviikkona menin kampaamoon kello 10. Kampaaja ihmetteli, miksi tulin paikalle. Sopersin jotakin kalenterista. Hän sanoi, että minulla on aika vasta torstaina. Eilen sitten pistettiin kuontalo kuriin.
Leivoin keskiviikkona reissumimmi hapanjuurileipää. Paiston aikana ihmettelin muovin hajua, joka tuli uunista. Ajattelin, että uuni reistailee. Paistojen lopuksi katsoin kunnolla uuniin ja siellä oli vihreä skrapani. Ei aavistustakaan, miten se oli sinne joutunut. Piti tuulettaa ja pestä uuni perusteellisesti.
Seuraavana aamuna tuli nuohooja kuten joka syksy. Hän ihmetteli muovin hajua, ovi oli selällään, samoin uuni 200 asteessa. Sanoin, että olen heittänyt muovisen skrapani uuniin. Hän varmaankin ajatteli mikä sekopäinen muija.
Oli sitten tarkoitus eilen leipoa ranskalaista maalaisjuurileipää. Kun kumosin kohonneen taikinan työpöydälle, se levisi ja oli aivan liian löysää. Olin varmaankin sekoillut ainesosien suhteessa. Ei auttanut muu kuin tehdä sämpylöitä, joista tulikin maistuvia.
Tämä sekoiluistani.
Olen lukenut Eeva- Liisa Mannerin runoja. Tämä sykähdytti:
Vihreä aamu lankeaa alas puista,
puiden lehtien läpi, linnut pudottavat laulunsa
Puiden lehtien läpi.
Aamut putoavat, linnut, laulut,
sateet satavat: pilvet, taivaan paimentolaiset
hajoavat tuuleen.
Vuodenajat kääntyvät, syksy
kulkee korjuuvaunulla ohi
läpi hiljaisten laaksojen.
Talvi avaa vaippansa, peittää peltojen ruudut.
Aloin myös lukea tämän vuoden Nobel palkitun kirjailijan Làszlò Krasznahorkain Saatanatangoa. Se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja kiitettävältä. Meinaa ahmaista mukanaan.
Eeva- Liisa Mannerin runo on hieman alakuloinen - kuten minä nyt. Tämä ei ole kaamosmasennusta - oikeastaan pidän kaamoksesta. Se on jotenkin tunnelmallista. Lempivuodenaikojani on kaikki paitsi pitkä, pitkä talvi.
Olen ollut myös ahdistunut ja saanut melkein paniikkikohtauksia. Silloin olen laskenut hengitystäni: kolme kertaa sisään, tauko, kuusi kertaa ulos. En ole voinut saada paniikkilääkkeitäni, koska ne on koko Suomesta loppu. Sain korvaavaa lääkettä, mutta se melkein pahentaa oloa. Olen sitten ilman ja turvaudun hengitysharjoituksiin.
Olen edelleen koukussa hapanjuurileivontaan. Olen leiponut tällä viikolla jo kolme kertaa. Se on ennätykseni - taidan olla helposti addiktoituva. Tai sitten olen vain innostunut. Jos innostun jostakin puuhasta se yleensä menee överiksi. Esimerkiksi yhtenä loppukesänä innostuin mustikan poiminnasta ja poimin niitä yli sata kiloa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta 🍁❤️
VastaaPoista