Näin sanoo psykiatrian professori ja unitutkimusjohtaja Tiina Paunio Helsingin yliopistosta.
Minä nukun yleensä erittäin hyvin. Vaivun nopeasti uneen. Viime kesänä oli yöllä kova ukkonen, mutta en herännyt siihenkään. En herää esimerkiksi pissalle. Aamulla on virkeä olo, jos olen nukkunut 8-9 untia. Hyvin harvoin minulla on unettomuutta jonkin sressaavan asian takia. Mutta koputan puuta.
Nukkumisesta, unettomuudesta ja stressistä puhutaan nyt paljon esimerkiksi somessa. Olen melkein väsynyt koko aiheisiin. Seuraavassa kuitenkin siitä:
Unettomuus kolminkertaistaa riskin sairastua masennukseen. Masennuksen puhkeaminen on kenties aina monen tekijän summa, mutta unettomuus heikentää kykyä käsitellä tunteita ja lisää katastrofiajatuksia.
Hyvin, hyvin pitkä unettomuus saattaa johtaa jopa psykoosiin.
Paunio sanoo: "Mielestäni olemme hukanneet unen merkityksen mielen hyvinvoinnissa, vaikka sen pitäisi olla tärkeysjärjestyksemme kärjessä."
Alkuyön non-REM-uni painottuu syvään eli elvyttävään uneen, joka on hermosolujen palautumisen kannalta tärkeintä. Se helpottaa elpymään kuormituksesta ja virkistää.
Tämän vuoksi illan rauhoittaminen ja tutut rutiinit hammaspesuineen ovat merkityksellisiä: ne antavat aivoille signaalin, että uniaika lähestyy, jolloin nukahtaminenkin usein helpottuu.
"Unettomuudesta kärsivä on usein huolestumisherkkä ja murehtija. Kun illalla pitäisi hiljentää aivot ja nukahtaa, se ei onnistukaan, koska huolet jäävät rullaamaan päähän. Asioita vatvoo ja vatvoo, mutta ratkaisuja ei vain synny."
On tavallista jumiutua yksin ahdistaviin ajatuksiin, kun paljon hedelmällisempää olisi hyvä käydä niitä läpi vaikka ystävän kanssa. Kun asioista ja tunteista puhuu ääneen, niiden on helpompi asettua uomiinsa.
Vaikka ei pitäisi esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjoista ja muista, toinen hyvä keino on kirjoittaa huolenaiheet konkreettisesti paperille ennen nukkumaanmenoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!