keskiviikko 20. toukokuuta 2026

Ahdistuksesta



Minä olen ahdistusihminen. Kävin ahdistuksen ja paniikkihäiriön takia psykiatrilla. Hän suositteli omatoimimenetelmiä ja kirjoitti rauhoittavien reseptin. Onneksi olen kehittänyt toimivan hengitystekniikan ahdistusta ja paniikkkiohtausta vastaan. Minun paniikki luokiteltiin vaikeaksi, koska se on koko kehollinen ja mielen ongelma. Vatsakin menee löysälle.


Hengitän nenän kautta kolmeen laskien, pidän tauon ja hengitän ulos suun kautta kuuteen laskien.


Minulle voi tulla voimakas ahdistus missä ja miten vain: yksin, läheisten kanssa ja ihmisjoukossa. Ahdistuksessa ei ole selvää kohdetta kuten pelossa.


Luvut sen kertovat: etenkin nuoret naiset ovat ahdistuneempia kuin koskaan ennen. Toisaalta emme ehkä tunnista, millaiset tunteet kuuluvat tavalliseen elämään.


Nykyisin kaikkia ahdistaa. Tunneilmaus on tullut arkeemme niin, ettei ole enää selvää, mitä se oikeastaan tarkoittaa.


Kun masennus velloo menneessä, ahdistuneella murehtiminen liittyy tulevaan, Mieli ry:n psykologi Outi Mäkinen kuvailee.


Ahdistukseen ei useinkaan liity edes alakuloa, pikemminkin ihminen on huolestunut. Sanana ahdistus on irronnut psykiatrisista diagnooseista. Tarkalleen ottaen ahdistuneisuushäiriöstä eli neuroosista.


Nykyisin ahdistus terminä on väljä tapa viitata siihen, että on kuormittunut, huono tai epämiellyttävä olo, nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala sanoo.


Tänä päivänä erityisen ahdistuneita ovat nuoret naiset. Tämä pätee lukujenkin valossa. Tyttöjen ahdistus tulee jo yläkoulussa. Tämä jatkuu aina työelämään saakka, jossa nuorten naisten sairauspoissaolot mielenterveysongelmien takia ovat jyrkimmässä kasvussa.


Miksi? Mäkinen sanoo listan, joka on pitkä ja polveileva. Ainakin hormonaalinen vaihtelu vaikuttaa naisten mielialaan. Tyttöjen murrosikä on nyt aikaistunut. Myös vaihdevuodet vaikuttavat. Evoluutiokin vaikuttaa: on esitetty, että naisilla on taipumus tunnistaa huolia ja vaaroja.


Työelämä on sirpaloitunut. Naiset ovat miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa. Heillä on haasteita työelämässä ja perheessä.


"Toisaalta nuorta naista on sosiaalisestikin lupa ahdistaa. Miestä taas voi vituttaa. Vihaisuus ja itkuisuus eivät ole vieläkään yhtä sallittuja eri sukupuolille."


Puhe ahdistuksesta korostuu somessa. Siellä on vaikea välttyä sisällöltä, että elämä on vaarallista ja pelottavaa, eikä siitä voi selvitä. Some saa ajattelemaan, olenko oikeanlainen, ovatko toiset minua parempia.



"Märehtiminen vain vahvistaa negatiivisia kehiä. Silloin pitää astua ulos ajatuksistaan ja miettiä, miten voi liittyä toisiin ja antaa heille", Kaltiala summaa.


Terve ahdistus on tarpeellinenkin tunne: se viestii, että jonkin on muututtava, ihmisen on toimittava. Haitallinen ahdistus saa lamaantumaan ja vetäytymään.


Nyt kun ahdistus sanana yleistyy, vaarana on medikalisoituminen. Siis se, että normaaleista tunteista tehdään epänormaaleja. Tunteiden uskotaan olevan merkki siitä, että kokijassa on vikaa. Tunteita ei hyväksytä vaan ne pitäisi hoidattaa pois.


On konkreettisia ongelmia, jotka on ratkaistavissa ilman psykologista apua. Kuten tenttiahdistus, jonka voittaa parhaiten lukemalla oppikirjat.


Ikävään tunteeseen ei ole pakettiratkaisua. Tämäkin on osa elämää. "Ongelmaksi se koituu vasta, kun kielenkäyttö johtaa epäterveellisiin ratkaisuihin. Avuttomuuteen, ettei voi hallita mitään", Kaltiala summaa.


Tämän vuoksi puheen ahdistuksesta olisi hänestä hyvä pysyä mittasuhteissaan.


Psykologina Mäkisestä on toissijaista, miten ihminen kuvaa pahaa oloaan, ehkä ahdistuksena, ehkä masentuneisuutena. Tärkeä asia on, että tunnistaa, milloin ei enää pärjää olonsa kanssa yksin. Apua tähän olisi saatava matalalla kynnyksellä.


"Minua huolestuttaa ja välillä suututtaakin julkisuudessa vallalla oleva sävy, että nuoret ovat liian herkkiä. Ikään kuin ahdistus ei voisi olla todellista."


Hänestä se osoittaa, että yhteiskunnassa on yhteisöllisyyden  ja empatian vajetta. Sitten, kun kyse on todellisesta ahdistuksesta, sitä saatetaan alkaa vähätellä. Että ahdistusta, niinpä niin, kaikillahan sitä on.



Lähteet: Helsingin Sanomat 6.12.2025, kuvat omat



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!