torstai 19. toukokuuta 2022

Ylipaino on usein perinnöllistä

 


Yksilölliset erot painonhallinnassa ovat isoja ja yleensä perittyjä. Ne eivät välttämättä johda lihomiseen, mutta vaikuttavat siihen, kuinka paljon tulee syöneeksi. Perimä vaikuttaa sekä aineenvaihdunnan ominaisuuksiin ja aivotoimintaan.


140 000 kaksosen  kaksostutkimuksen  mukaan lihavuudesta yli puolet on periytyvää. Yksilölliset tekijät kuten aineenvaihdunnan vilkkaus on perimän sanelemaa.


Esimerkiksi kylläisyyshormonin tuotanto on suurelta osin perinnöllinen ominaisuus.Perimä selittää myös ruokahalun säätelyyn liityyviä ominaisuuksia, joilla on lihomistaipumuksen kannalta ratkaiseva merkitys.


Kun ruokaa on tarjolla rajattomasti vaikkapa buffet-pöydässä, kaikilla on taipumus syödä vähän liikaa, mutta "paemman ruokahalun" perineet syövät paljon runsaammin.


Jotkut voivat saada taipumuksen syödä liikaa jo hedelmöityksen hetkellä, kun vanhemmilta saadut geenit yhdistyvät lapsen perimäksi. Toisilla ruokahalu muodostuu äidin kohdussa. Runsaasti ylipainoisen äidin lapsi sopeutuu jo sikiöaikana saamaan liikaa ravintoa, jolloin hän kaipaa enemmän ruokaa myös syntymän jälkeen. Raskauden aikana ei siis kannattaisi syödä "kahden edestä".



Makeiden ja rasvaisten herkkujen himossa on suuria yksilöllisiä geneettisiä eroja. Muun muassa suklaanhimo johtuu siitä, että aivojen mielihyväkeskus reagoi suklaan syömiseen voimakkaasti. Aivojen kuvatamistutkimuksissa herkkua syödessä kaikilla nähdään aivojen mielihyväkeskuksessa signaaleja, mutta suklaanhimoisella siellä on todellinen vipinä.


Geenien lisäksi makumieltymyksiin ja himoihin vaikuttaa varhaislapsuuden tottumukset.


Herkkuja himoitsevan painonhallintaa vaikeuttaa entisestään se, että jo hyvän ruoan näkeminen käynnistää aivoissa reaktioita, jotka liittyvät haluun. Tämäkin on osittain peritty ominaisuus.

 
Mikään näistä geneettisistä ominaisuuksista ei ole sellainen, etteikö painonhallinta olisi mahdollista. Tilanne kuitenkin on se, että nykyisen ruokaympäristön runsaudessa se on toisille huomattavasti keskimääräistä vaikeampaa.





Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 7.4.2022, kuvat Pexels

tiistai 17. toukokuuta 2022

Monilla on huijarisyndrooma työpaikalla

 





Yllättävän moni ajattelee työpaikallaan, ettei osaa työtään, vaan huijaa työkaveriensa luulemaan niin. Huijariajattelijan mielen voivat vallata ahdistavat ajatukset, joita leimaa epäilys omasta osaamisesta työpaikalla.


Jos hujariajattelija saa sairausdiagnoosin, se on yleensä ahdistuneisuus tai masennus. Huijariajattelu ei ole kuitenkaan pysyvä olotila.


Muun muassa tietotyössä onnistumista on vaikea mitata. Täysin abstraktissa työssä on vaikea osoittaa osaamisensa ja pätevyytensä. Työpaikalla kilpailuhenkisyys on omiaan synnyttämään huijariajatuksia, samoin toistuvat yt-neuvottelut.


Huijariajattelija voi uuvuttaa itsensä työllä. Hän ajattelee, että mitä enemmän itsestään antaa, sitä parempi on.


Hujariajatteluun taipuvaisimpia ovat korkeakoulutetut naiset. Mutta siitä kärsii myös miehet ja alempien koulutustasojen ammateissa työskentelevät.


Jotkut tuntevat huijaavansa tietyissä tehtävissä, mutta olevansa hyviä toisissa tehtävissä. Kun rutiini työhön kehittyy, myös huijariajatukset lievenevät. Tärkeintä on ymmärtää oma osaamisensa. Kun huijari oppii sanomaan itselleen, että tämä työ on nyt tehty ja se on hyvä, se tuo mielenrauhaa.





Helsingin Sanomat 2.9.2021, kuvat omat

lauantai 14. toukokuuta 2022

Surutyöni 105.



Rakas Vera-tyttäremme kuoli reilu vuosi sitten. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija, hyväkuntoinen ja terve. Kuolinsyytutkimuksessa ei löytynyt syytä hänen kuolemaansa. Se saattoi olla lähinnä sydämen rytmihäiriö. Teen surutyötä.


Olen todella ihmeissäni, että muutama vuosi sitten perustamani kukkapenkistä on noussut krookuksia, narsisseja, hyasintteja, helmililjoja ja tulppaaneja. En muista niitä istuttaneeni. En muista sipulien ostamista. Kukkapenkki on ollut lähinnä hyötykasveille, mustalle viinimarjalle, kurpitsoille, karviaiselle, rodolle ja  maanpeitekasveille perustettu. En muista! Tällaista on surutyö. Mutta on ihanaa katsella näitä kukkia. Ne kukkivat mlkein vuorotellen. Aina on jotakin kaunista kukkapenkissä.


Tunteet nyt: Sanani ovat kuivia. Seison jyrkänteen reunalla. Hypätäkö vai puhjeta  kuin toukokuu. Sinä Vera olet mielessäni. Välillä haluan niin kovasti olla kanssasi. Lähteä tästä toivottumuudesta. Pirstouden palasiksi. Itken ja huudan. En voi päästää irti. En koskaan. Vaikka nyt linnut pudottavat laulunsa. Niin kauniina. Yltäkylläisinä.


Kävelen metsäpolkuja. Katselen järveä. Luonnon täyteläisyyttä. Melkein onnellisena. Mutta pimeä olento liikkuu minussa. Syvällä. Tunnen sen ilkeyden ja mustuuden.


Kohta on aika kylvää kasvimaa. Ostin paljon siemeniä, muun muassa lehtikaalia, sipulin istukkaita, erilaisia salaatteja, kehäkukan, kamomillan, korianterin ja muiden yrttien siemeniä. Aion tilata Viherpeukalolta jaloelämänlankaa ja sammalleimua.


Tukokuu on minulle vuoden paras kuukausi. Luonto näyttää viattomalta, puut avaavat vähitellen silmunsa, maa vihertää, ei ole enää harmaa ja ruskea kuten huhtikuussa. Pidän myös kesäkuukausista, syksystä ja talvesta. Oikeastaan kaikista vuodenajoista. Nyt surussa pimeä syksy ja talvi suojaavat ja lohduttavat. Ne ovat hyviä kuukausia. Voi käpertyä turvalliseen ja suojaavaan pimeään. Olla lähtemättä ja toimelias.  Ja kuolema on pimeä.


Olen edelleen miettinyt, onko minulla vaihdevuodet vai onko ne menneet.  Muistan, että kolme vuotta sitten heräsin joskus aamulla yövaatteet ja lakanat kosteana hiestä. Oli myös lähinnä lämpimiä aaltoja muutaman kerran. En pitänyt niitä vaihdevuosioireina, koska ne olivat niin lieviä. En ylipäätään ajatellut, että minulla olisi vaihdevuodet. Miksiköhän. Mieliala vaihteli kuten nytkin. Mutta se on kenties aivan tavalliseen elämään kuuluva ominaisuus. Tunteet tulee ja menee. Kokonaisuutta katsoen minä olen selvinnyt vaihdevuosista helpolla. Sentään jotakin helppoa tässä elämässä.




torstai 12. toukokuuta 2022

Vainoharhaisuus on yksinvaltiaan ominaisuus

 





Seuraava teksti sopii mielestäni myös Putiniin, jonka valta on saanut hänelle aikaan vainoharhaisuutta.


Adol Hitler, Josef Stalin,Idi Amin, Zimbabwen Mugabe, Saddam Hussein, Muammar Gaddafi, Kim Jong-il, Juri Andropov... Näillä kaikilla  itsevaltiailla oli itsevaltiaiden ainainen ammattitauti: paranoidisuus. Se ruokkii itsevaltiaita, jotka ovat eristäytyneet todellisuudesta kultaiseen häkkiinsä.


Lähes jokaisen pitkään hallinneiden yksinvaltiaiden mielessä pyörivät samanlaiset ajatukset. Merkittävimmin yksinvaltiaiden yhdistää heidän narsismi ja vainoharhaisuus.


Tutkijoiden mukaan itsevaltiaiden arkea hallitsevat vahvasti myös alituinen pelko, epäluulo ja ylikorostunut tarve näyttää ja käyttää valtaa.



Tutkimukset ovat osoittaneet, että yksinvaltiaat ovat paitsi narsisteja myös syvästi vainoharhaisia, epäsosiaalisia ja sadistisia. Narsistisen yksinvaltiaan käytöstä ja toimia määrää itseihailu ja ihailluksi tulemisen tarve.


Itsevaltiaat näkevät itsensä ainutlaatuisina yli-ihmisinä, joille on annettu erityinen tehtävä. Heillä on mielestään oikeus elää tehtäväänsä välittämättä muista ihmisistä tai säännöistä.


Yksinvaltiaiden vainoharhat näyttävät kehittyvän, kun he ympäröivät itsensä yhä tiiviimmin samanmieleisten hännystelijöiden joukolla.


Lopulta kuplan sisään ei tihku enää lainkaan tervettä kritiikkiä ja kyseenalaistavaa keskustelua. Hännystelijät ruokkivat yksinvaltijaiden epäluuloja, pelkoja ja suuruudenhulluja kuvitelmia, kun he pyrkivät vahvistamaan omaa asemaansa. Julmimmatkin diktaattorit kerjäävät teoillaan ihailua ja hyväksyntää.


Ylevät eleet kääntyvät kuitenkin loukatun ylpeyden sävyttämäksi kostoksi, jos niitä ei arvosteta. Kynnys kostolle on matala, sillä narsismiin liittyy kyvyttömyys tuntea empatiaa muita ihmisiä kohtaan.


Paljastava merkki vainoharhojen vauhdittumisesta ovat yksinvaltiaan mahtipontiset tavoitteet ja heidän itselleen myöntämät tunnustukset. Vaikka lähes jokainen yksinvaltias pyrkii olemaan vallassa koko ikänsä, vain neljäsosalle se onnistuu.




Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 14.4.2022

.

tiistai 10. toukokuuta 2022

Miten saada tyytyväisyyttä elämäänsä?

 


Minä en tunne tällä hetkellä  melkein lainkaan tyytyväisyyttä elämääni Veran kuoleman takia. Olen tyytyväinen vain siihen, että olen vielä elossa. Luulen, että tyytyväisyyteni lisääntyy kesällä, kun luonto on kauneimmillaan, ja saan tehdä puutarhatöitä. Aikaisemmin koin paljonkin tyytyväisyyttä , mutta tietenkin oli jaksoja, jolloin en kokenut sitä, etenkin elämän murroskohdissa.

Tyytyväisyyden kysymykseen vastaa Emma Seppälä psykologian tohtori, joka on erikoistunut  onnellisuuden, myötätunnon ja tunneälyn tutkimukseen.


Seppälän mukaan on kahdenlaista onnellisuutta: hedonistista ja eudaimonista. Hedonistinen on itsekästä omien mielihalujen tyydyttämistä. Eudaimoninen onni on antamista ja jakamista toisten ihmisten kanssa.


Jatkuva asioiden tavoitteleminen oman itsen kustannuksella ajaa ihmisen taistele tai pakene -tilaan, joka on pitkään jatkuessaan uhka terveydelle. Stressitila on kehittynyt evoluution mukana pelastamaan henkemme vaaratilanteesta. Kun vaara on ohi, kehon pitäisi palata muutamassa minuutissa lepotilaan. Nyt palauttava rauhallisuus jää yhä useammin pois kokonaan, ja stressi on kroonista.



Pohjimmiltaan on kyse siitä, että ihminen haluaa olla hyödyksi ja menestyä. Pohjois-Euroopassa tätä selittää protestanttinen etiikka, jonka mukaan olemme mitattavissa sen mukaan, mitä saamme aikaan.


Jatkuva suorittaminen saa ajatukset vaeltamaan ja estää hetkessä elämistä. Se vie kauemmaksi onnellisuudesta. Kun ihminen on läsnä nytkyhetkessä eli ajattelee sitä, mitä parhaillaan tekee, ollaan tutkimusten mukaan onnellisempia riippumatta siitä, tuoko tekeminen iloa vai ei.


Onnellisuuteen liittyy myös kiitollisuus siitä, mitä on. Kiitollisuuden lisäksi toinen yksinkertainen tapa saada onnea on keskittyä hengittämiseen. Siihen Seppälä kiinnittää huomiota joka päivä.



Kun ihminen on todella ahdistunut tai peloissaan, on selvää, etteivät rationaaliset ja loogiset neuvot auta. Kun iso tunne ottaa vallan,  Seppälä kannustaa keskittymään hengittämiseen. Näin parasympaattinen hermosto aktivoituu ja olo helpottuu.


Eudaimoninen onni on pysyvämpää kuin hedonistinen. Ihmiset, jotka suosivat elämässään epäitsekästä onnea, voivat tutkimusten mukaan fyysisestikin paremmin.


Seppälä korostaakin välittämisen ja aidon läsnäolon tärkeyttä. Onnellisuuden resepti on yksinkertainen: anna aikaasi myös muille ja tee hyvää toisille.  


Kestävän onnen lähde ovat toiset ihmiset, mutta itsestäänkin pitää välittää ja olla armollinen itselleen.






Lähteet: Helsingin Sanomat 24.12.2020, kuvat omat.






  

lauantai 7. toukokuuta 2022

Surutyöni 104.

 




Rakas Vera-tyttäremme kuoli reilu vuosi sitten. Hän oli 22-vuotias terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytä ei löydetty. Vera kuoli nukkuessaan. Teen surutyötä.


Olen nukkunut todella pitkiä yöunia viime aikoina, jopa 13 tuntia. Näin oli surutyön alkuvaiheessakin. Palaanko taas surun käsittelemisestä reagointiin? Ehkä.


Tuntuu välillä, että kevään ylenpalttinen valo saa hermostoni vihlomaan. Onneksi on puutarhan kevättyöt. Kun keskittyy yksinkertaiseen tekemiseen, mieli rauhoittuu. Se on kuin mindfulnessia, meditaatiota. Tutkittu juttukin.


Haravoin pihaa ja kasvimaata, koska se on suuren kuusen alla ja siitä tulee paljon roskaa. Talvella omenapuita on järsitty, lieneekö jänis tai rusakko. Onneksi ei pahasti. Niiden elämä jatkuu.


Nyt  tuntuu: Suruni on kuin tunneli. Olen välillä julmuuden keskipisteessä. Repeydyn ilmaan, joka on paksua. Kiedon käteni, Vera, sinun ympärillesi, muiston ympärille.


Veran kuoleman jälkeen suru oli mustaa. Noitia ja piruja. Nyt se on hämäryyttä mielessä huikaisevassa valossa. Vastakohtia. Turhia merkityksiä katveessa. Itkua varhain aamulla. Kaipausta.


Luonnossa tapahtuu niin paljon nyt: leskenlehdet tien pientareella, sini- ja valkovuokot, krookukset. Ilma täynnä linnunlaulua. Lupausta kesästä.


Vera kulkee mukana keväisillä teillä ja poluilla. Järven rannassa. Paukkuva ääni, ja jäät lähtee. Kevään vallankumous.


Luin Nina Lykken Kohonnut riski-romaanin. Se piti otteessaan, sujuvaa tekstiä. Satiiria nykyisestä keskiluokasta ja muistakin.Päähenkilö on lääkäri ja pettänyt miestään yhden vuoden, jää kiinni ja muuttaa nukkumaan hoitohuoneeseensa. Välillä niin täyteläistä mustaa huumoria, kun esimerkiksi hermostuu joillekin kaikkea vaativille potilaille. Nauratti.


Katsoin Yle areenasta tosipohjaisen minisarjan Peribrittiläinen skandaali. Yläluokkalaisten rumasta erosta ja oikeudenkäynnistä. Etenkin naisparonin tilanne välillä pakahdutti. Sarja on brittiläinen laatusarja, ja siinä naispääosaa näytteli sama nainen kuin kuin nuorta Elisabethia sarjassa The Crown. Ehkä katson toisen tosipohjaisen brittisarjan Perienglantilainen Skandaali.


Minun on nyt vain elettävä tässä aaltoilevassa surussa. Joka on kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan ajan kuluessa. En nää esimerkiksi Veraa monissa tilanteissa mielikuvissani monesti joka päivä. Rauha ja kaunis suru lisääntyvät.



torstai 5. toukokuuta 2022

Laihduttaneet voivat saada painoa helpommin kuin ei-laihduttaneet




Minä laihdutin toissa vuonna 13 kiloa viidessä kuukaudessa.   Vauhti oli yksi kiloa viikossa. Se oli ehkä liian nopeaa laihduttamista. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta tuolloin kun laihdutin, kilpirauhanen oli ylitoiminnan puolella. Aineenvaihdunta ja laihtuminen oli nopeaa, sekä sydän tykytteli.


Sain tämän selville, kun tuli kutsu sisätautien lääkärille kontrolliin. Hän oli elämäni ihanin lääkäri. Hän oli tutkinut kilpirauhasarvot useampien vuosien ajalta ja uusien verikokeiden perusteella hän sanoi, että minulla on ollut vuosia kilpirahasen ylitoiminta. Ylitoiminta voi olla vaarallistakin, koska se altistaa halvauksille. Ihmettelen, etteivät terveyskeskuksen lääkärit olleet puuttuneet tähän. Tyroksiinilääkitystä vähennettiin, ja arvot tasaantuivat keskitasolle.


Nyt olen lähinnä tyttären kuoleman aiheuttaman lohtusyömisen ja hidastuneen aineenvaihdunnan takia saanut painoa takaisin . Paino on tullut nopeasti ja helposti. En tämän surutyöni takia yritäkkään laihduttaa. Sitten aikanaan. Jos silloinkaan. Minulle sopii hyvin seuraava teksti.


Joskus elämässään laihduttaneilla on suurempi painoindeksi, isompi vyötärönympärys ja riski sairastua kakkostyypin diabetekseen.


Sadattuhannet suomalaiset yrittävät tänäkin vuonna laihduttaa, yli kolmasosa naisista ja viidesosa miehistä. Suurimmalla osalla laihdutetut kilot kertyvät takaisin. Tulos on juuri päinvastainen kuin on toivottu: laihduttajat lihovat enemmän. Laihdutuskuurin jälkeen kilot voivat tulla ekstranakin takaisin. Laihdutusyritykset eivät toimi pitkän ajan kuluessa.


Kiloja ei yritä karistaa vain ylipainoiset ihmiset, vaan näin tekevät myös normaalipainoiset, etenkin naiset. Normaalipainoisten kannattaisi kuitenkin välttää turhaa laihduttamista. Normaalipainoiset, jotka ovat laihduttaneet, lihovat enemmän kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät ole laihduttaneet.



Elimistö on kehittynyt vastustamaan laihtumista. Se on evoluution näkökulmasta järkevää, jotta ihminen on pysynyt hengissä, kun ravintoa on ollut saatavilla vain niukasti.


Kun ihminen laiduttaa, nälästä ja kylläisyyden tunteesta aivoille viestivien suolistohormonien toiminta muuttuu:  kylläisyyshormonien eritys vähenee ja samalla nälkähormonien eritys lisääntyy.


Laihduttajan keho yrittää jarrutella perusaineenvaihduntaa, jottei energiaa kuluisi niin paljon.   Laihdutus voi myös lamaannuttaa rasvakudoksen mitokondriot eli solumoottorit.


Paino laskee laihduttaessa alimmilleen noin puolen vuoden kuluttua laihdutuksen aloituksesta. Paino pysyy sen jälkeen tasaisena muutaman kuukauden, kunnes painolla on taipumus nousta. Voi seurata painon jojoilu. Melko moni päätyy epäonnistuneen painonpudotuksen jälkeen laihduttamaan uudelleen.


Tunnesyöminen on etenkin kielteisten tunteiden ja ajatusten säätelyä syömisellä. Se on yksi painonnousun riskitekijä. Lohtusyömisellä saatu energia on usein osittain ylimääräistä energiaa.


Toistuvat epäonnistumiset laihduttaessa voivat vähentää itseluottamusta. Jos itsetunnon ja itsepysyvyyden kokemukset heikkenevät, myös todennäköisyys onnistua painonpudotuksessa voi heikentyä.


Jos ylipainoa on runsaasti, ja laihtuminen hyödyttäisi terveyttä, painon pudottamista kannattaa ajatella. Siihen ei kuitenkaan kannata lähteä liian kevein perustein.



Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 28.2.2022, kuvat Pexels





tiistai 3. toukokuuta 2022

Itsetunto

 




On pulmallista, jos koko itsetunto rakentuu suoritusten varaan tai se on niin korostunut, ettei mikään riitä. Toisaalta me aikuiset suoritamme enemmän tai vähemmän, ja itsetunto vahvistuu onnistumisista.


Itsetunto ei ole koko ajan samana pysyvä vaan se voi vaihdella tilanteesta toiseen. Joissakin tilanteissa olemme vahvimmilla kuin joissakin toisissa. Itsetunto kehittyy läpi elämän, ja vanhemmilla ihmisillä se voi olla vakaampi ja parempi kuin nuoremmilla.


Yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissamme olisi hyvä muistaa, ettei itsetunto ole kiinni vain itsestä vaan se kehittyy vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.


Riittävän hyvä minä voi edetä tekemällä asioita, joista nauttii. Se voi tehdä hyvää, että keskittyy itselleen tärkeisiin juttuihin ja saa jopa niistä hyvää palautetta. Joissakin vaikeissa tilanteissa voi myös kysyä itseltään, että entä jos hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen ja lopettaisin itseni soimaamisen sisäisessä puheessa.





Lähteet: Hyvä terveys 10/2021, kuvat omat





lauantai 30. huhtikuuta 2022

Iloista vappua!

 



                              Iloista vappua kaikille!


Vappu on kevään, ylioppilaiden ja työväen juhla.Toivon, että kaikki nauttisivat juhlasta.


Me emme oikeastaan tänä vuonna vietä vappua. Se tuo liikaa muistoja mieleen kuolleesta tyttärestä Verasta. Samoin minun paras ystäväni kuoli eräänä vappuna, hän teki itsemurhan. Poltan kynttilöitä molempien kuvien vieressä ja laitan maljakkoon sini- ja valkovuokkoja.


Yleensä olemme juhlineet vappua yhden ystäväpariskunnan kanssa. On juotu kuohuviniä, syöty herkkuja, joskus tanssittukin. Oi voi, myös ne opiskelija-ajan vaput. Jaksettiin juhlia ja hullutella kaksi päivää.


Sen verran juhlimme tänä vuonna, että tein eilen munkkeja ja perunasalaattia. Kaupasta kasvisnakkeja. Siinäpä on menyy täksi päiväksi.


Itse tehty perunasalaatti on minulle herkkua. Keitän perunat ja kuorin ne. Perunan pitää olla lajikkeeltaan kiinteä. Teen kermaviilikastikkeen, jossa on valkosipulinkynsi, etikkaa, suolaa, mustapippuria ja sokeria.Kuutioin perunat ronskiksi paloiksi. Lisäksi salaattiin tulee maustekurkkua, kaprista ja ruohosipulia.





torstai 28. huhtikuuta 2022

Varastamishimo eli kleptomania

 


Luin Hesarista tosijutun Päivistä, nimi on muutettu:

Päivi alkoi varastaa noin kymmenen vuotiaana. Kaikilla tytöillä oli söpöjä vihkoja ja tuoksukumeja. Päivillä ei ollut rahaa ostaa niitä. Niinpä hän keksi varastamisen, jotta kuuluisi joukkoon.


Aluksi Päivi varasti harvakseltaan, mutta vähitellen tahti kiihtyi. Varastamisen jännitys tuntui hyvältä, onnistuminen vielä paremmalta.


Varastaminen jatkui sitten opiskelijana ja työelämässä, ja se jatkuu edelleen, vaikka Päivi on nyt keskituloinen keski-ikäinen. Köyhinä opiskeluvuosina Päivi osti kaupasta puurohiutaleet ja juurekset, mutta jätti maksamatta peston. Myöhemmin pesto vaihtui kosmetiikkaan.



Päivi sanoo: "Olen tarkkana raha-asioista. Enkä koskaan ole ollut holtiton, ottanut velkaa tai elänyt yli varojen. Laskut maksan aina ajoissa. Varastin sellaista, mihin rahat eivät riittäneet."


Päivi jäi koukkuun varastamisen tuomaan jännitykseen. Hän on jäänyt kiinni yhden kerran 40 vuotta kestäneessä varastelussa. Päiviä hävetti, että oli ollut niin huolimaton. Hän pysyi rauhallisena, ja otti vastaan sakot. Mutta tämä ei hillinnyt varastamista.


"Yleensä suunnittelen tekemiseni. En ole tyhmä. Varastaminen on minulle vähän kuin psykologista peliä, jonka haluan voittaa. Melkein mitä tahansa psytyy varastamaan, jos on riittävästi pokkaa."


Päivillä sitä on. Hän ei aina odota, että kaupan henkilökunta katsoo toisaalle. Hän kertoo varastaneensa samalla, kun jutteli vartijan kanssa. "Ja kerran olen kävellyt pois liikkeestä ulos maton kanssa."


Päiville jännitys on edelleen hyvin koukuttavaa, ja nyt jännitykseen on löytynyt vielä ylimääräinen kierre. Hän saattaa palauttaa kauppaan ylimääräiset tavarat, joita ei tarvitsekkaan. Hän ei ala myydä mitään.


Päivi ei halua vieläkään luopua varastamisesta. "Se ei tule tapahtumaan sen takia, että haluaisin olla kunnollisempi tai kiltimpi, ja että joku normi vaatii sitä. Varastaminen on minulle psyykkinen turva, enkä ole kokenut hyödylliseksi luopua siitä.Joku saa lohtua syömällä kaksi litraa jäätelöä. Minua lohduttaa se, että varastan ja olen tuhma."



Sitten vähän varastamisen teoriaa:

Pakonomainen kleptomania eli varasteluhimo on hillitsemishäiriöihin kuuluva sairaus kuten peliriippuvuuskin. Varastamisen tarve kumpuaa emotionaalisista syistä, halusta kokea elämyksiä ja saada helpotusta ahdistukseen tai tyhjyyden tunteeseen.


Ihminen ei pysty hillitsemään varastamiseen johtavaa impulssia. Varstettu esine ei ole pointti vaan teon toteuttamisen jännitys ja sen tuoma tyydytys.


Kleptomanian oireet alkavat tavallisesti alle 20-vuotiaana. Kolme neljäs osa on naisia. Syytä tähän suhteeseen tai sairauteen ei ylipäätänsä tiedetä.


Sairauden taustalla voi olla neuropsykologisia tekijöitä niin kuin rahapeliongelman kehittymisessä. Välittäjäaine dopamiinin aineenvaihdunta aivojen mielihyväkeskuksessa on keskeinen altistaja toiminnallisissa riippuvuushäiriöissä. Näin ihminen ei saa tarpeeksi kiksejä niin sanotuista tavallisista asioista, vaan tarvitsee esimerkiksi varastamisen tai pelaamisen tuomaa jännitystä, joka sitten koukuttaa.


Jännityksen tarve korostuu erityisesti silloin, kun elämässä tapahtuu ikäviä ja vaikeita asioita. Syyllisyys on tyypillistä hillitsemishäiriöissä. Aktiivisia vaiheita on erityisesti silloin, kun elämässä on muutenkin vaikeaa esimerkiksi työasioissa tai parisuhteessa.


Psykologinen tarve tyydyttää ahdistusta on niin voimakas, että sitä on jopa vaikea ymmärtää. Varastaminen ja pelaaminen tuovat hetken rauhan mielen kamppailuun.


Himovarastajat hakevat todella heikosti apua. Peliriippuvuuden vuoksi ajaudutaan hoitoon silloin, kun on pelattu omat, puolison ja muiden läheisten rahat.





Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 14.4.2022, kuvat Pexels







maanantai 25. huhtikuuta 2022

Omegat ruoasta vai pillereistä?




Laillistetun ravitsemusneuvojan, FT:n, MBA:n Reijo Laatikaisen mukaan omega-3-rasvahappojen erinomaisuutta korostavat lähes kaikki tahot: lisäravinnekauppiaat, lääkärit ja ravitsemustieteilijät. Silti kalaöljykapseleien tarpeellisuudesta on paljon ristiriitaista näyttöä.


Omega-3 rasvahappojen saanti ruoasta ennustaa väestötasolla hyvää verisuoniterveyttä ja parempia muistitoimintoja ikääntyessä.  Tästä on suuri tutkimusnäyttö. Siksi kaksi vuosikymmentä sitten ryhdyttiin valtaviin pilleritutkimuksiin, joissa syötiin 2-4 omegapilleriä päivässä. Tutkimuksia on tehty reumaatikoilla, sydänsairailla, muistiongelmaisilla ja terveillä useissa maissa. Niiden keskeinen tulos on, että pillereinä otettu kalaöljy ei estä merkittävästi sydänsairauksia tai aivoinfarkteja eikä juurikaan piristä muistia.




Joissakin tutkimuksissa on havaittu pientä suojavaikutusta, jos omega-3-rasvahappojen saanti on ollut alunperin vähäistä. Reumaatikoilla omegat ovat vähentäneet hiukan aamujäykkyyttä ja kipulääkkeen tarvetta. Ihmevaikutuksia ei kuitenkaan ole.


Muutamissa laajoissa ravitsemustutkimuksissa ruokavaliolla on todella voitu estää sydän- ja verisuonisairauksia. Näihin tutkimuksiin kuuluu ruokavalioneuvontaa, ja omega-3-rasvahappojen saanti turvattiin kalalla, margariinilla, saksanpähkinöillä tai kasviöljyllä. Omega-3 pillereitä ei käytetty. Sydän- ja verisuonisairauksien riski väheni 30 prosentilla muutaman vuoden seurannassa. Ravitsemusneuvot olivat hyvin samanlaisia kuin ravitsemussuosituksissa nykyisin: lisää vihanneksia, täysjyväviljaa, kalaa, vähemmän punaista ja prosessoitua lihaa.



Kaikki tutkimusnäyttö viittaa vahvasti siihen, että omega-3-rasvahapot kannattaisi saada ennen muuta ruoasta. Se onnistuu, kun syö rasvaista kalaa kaksi kertaa viikossa ja saksanpähkinöitä kaksi ruokalusikallista päivässä sekä suosii rypsiöljyä ruoan laittoon ja levitteeksi rypsipohjaista levitettä. Sen sijaan netissä paljon kehutut kookosöljy ja avokadoöljy eivät sisällä omega-3 rasvahappoja, eikä niiden varaan voi laskea mitään. Eli nautitaan omegat ruoasta.




Lähteet: Apu terveys 9/2020, kuvat Pixabay

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Surutyöni 103.

 





Rakas Vera-tyttäremme kuoli tammikuussa 2021. Hän oli 22-vuotias terve molekyylibiologian opiskelija. Perusteellisessa kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä hänen kuolemaansa. Syy "tuntematon". Teen surutyötä.

Varmaankin jokaisena huhtikuuna olen laittanut tähän blogiin T.S Eliotin runon Autio maa. Niin nytkin. 

"Huhtikuu on kuukausista julmin,

se työntää sireenejä maasta, 

sekoittaa muiston ja pyyteen, 

kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella.

Talvi piti meidät lämpiminä,

kietomalla lumeen ja unohdukseen, 

kätkemällä elämän hivenen

kuiviin juurikyhmyihin..."


Huhtikuu on minulle kuukausista julmin. Edes syksy- ja talvikuukaudet eivät ole sitä pahempia. Itse asiassa pidän syksystä ja talvesta. Niihin ja pimeyteen voi rauhassa käpertyä mukavuuteen ja kuin turvaan.


Nyt on jo onneksi huhtikuun loppupuoli. Pian on toukokuu. Rakastan sitä, kun kasvien lehtivihreä rummut kumisevat ja suovat vihreyden ja kevätkukkien nousta jo lämmenneestä maasta.  Nyt lumitilanne on melkein sama kuin tavallisessa maaliskuussa. Mutta hupenevat lumikinokset ovat mustia liasta. Harmaa ja ruskea ruoho makaa kylmää maata vasten. Roskat ja varikset lepattavat.


Luonnon ja ympäristön huhtikuun rumuus vaikuttaa siihen, että on pakotettava itsensä lenkille, kun ei haluttaisi nähdä ojien ja pienten lumikinosten rumuutta. Näin ei ole muina kuukausina.


Minulle on suuri ilo, kun sipulikukat alkavat nousta mullasta. Jo nyt lumikellot ja  krookukset tulevat vaikka lumen läpi ilahduttamaan. Julmasta huhtikuusta huolimatta on tässä kuukaudessa paljon iloa. On mukava myös seurata puiden silmujen paisumista. Ja kuunnella monipuolistuvaa lintujen laulua.


Nyt suru jauhautuu kahden kiven välissä, ajatusten ja tunteiden, järjen ja sydämen, jotka kiertävät eri suuntiin vieroksuen toisiaan. Välillä olen niin pysähtynyt suruun, että olen kuin patsas.


Suru muuttaa vähitellen muotoaan. Se on nyt muuttumassa kaipaukseksi ja armollisemmaksi suruksi. Ahdistus on, mutta paniikkikohtaukset ovat vähentyneet. Ne ovat sitten hyvin rankkoja, enkä kykene puhumaan niiden jälkeen. En seuraavana aamunakaan, vaikka olen nukkunut 12-13 tunnin yöunen. Kohtauksen jälkeen on suuri väsymys.


Kissat Kille ja Siiri ovat keväästä hyvin tyytyväisiä. He ovat piristyneet. He nuuhkivat maan tuoksua. Minulle se haisee kuin mätä, mutta kissojen hommia on kiva seurata. Heillä on paljon kevättöitä ja öisin he pitävät kokouksiaan.


Niin, on ihanaa, kun tulee toukokuu. Sen alussa istutan orvokit ruukkuihin, jotka ovat itseasiassa vanhoja kattiloita. Loppukuusta voi sitten kylvää kasvimaalla. Kille-kissa on aina apulaisena. Hän tykkää, kun kuopsutan maata. Kylväessäni hän retkahtelee kylvövaonkin päälle. Mutta muuten hän on hyvää seuraa. Kuvassa Kille pötköttelee sohvalla.










torstai 21. huhtikuuta 2022

Kateudesta

 



Yleensä  neuvotaan, että jos jonkun tekemiset vaikka somessa ärsyttävät ja herättävät kateutta, kannattaa lakata seuraamasta. Tyypillisempää on kuitenkin ehkä se, että kateus herää, kun seuraa itselleen läheisen ihmisen elämää.


Monesti, kun ihminen vertaa itseään muihin, herää niin sanottua hyödyllistä kateutta, joka auttaa tekemään hyviä valintoja omassakin elämässä. Hyödyllistä kateutta kokiessaan ihminen innostuu toisen onnistumisista, eikä koe, että ne olisivat itseltään pois.


Haitallisessa kateudessa tuntuu siltä, että toisen kanssa kilpaillaan niukoista resursseista eivätkä molemmat voi hyötyä tilanteesta. Kateus voi synnyttää myös häpeää.


Sosiaalisen vertailun tekeminen, esimerkiksi kateudessa, on olennainen osa sosiaalisen tietojen käsittelyn prosessia. Lajinhehityksessä on ollut tärkeää saada tietoa esimerkiksi omasta paikasta laumassa, jota vertailu tuottaa.


Häpeä johtuu osittain siitä, että kulttuurisesti kateus on tabuksi luokiteltava tunne. Jo Raamatun kymmenessä käskyssä kielletään toiselle kuuluvien asioiden tavoittelu.


Kun joitakin tunteita luokitellaan hyviksi ja toisia pahoiksi, unohtuu helposti, miksi tunteet ovat olemassa.   Ne voivat sisältää tärkeitä viestejä. Esimekiksi kateus ei herää ihmiselle merkityksettömistä asioista. Mutta silti ihmiset kokevat herkästi itsensä huonoksi vain sillä perusteella, että heillä on joku yksittäinen tunne jollakin hetkellä.


Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, ja arvioivat itsensä suhteessa toisiin. Kateus syntyy tämän sivutuotteena.


Jos kasvuympäristössä on arvostettu suorittamista ja vaikka verrattu lasta toisiin lapsiin, on hän luultavasti oppinut tavallista vahvemmin ajattelemaan omaa elämää sosiaalisen vertailun kautta.


Jos miettii, millaisessa ilmapiirissä on kasvanut, voi ymmärtää paremmin sitä, miksi ylipäätään kokee kilpailevansa muiden kanssa. Kilpailun lopettamista voi auttaa esimerkiksi se, jos miettii, mistä muista asioista kuin tavoitteissa onnistumisesta voisi itse arvostaa itseään.





Lähteet:Referaatti Helsingin Sanomat 31.3.2022, kuvat omat

 


tiistai 19. huhtikuuta 2022

Masennus voi uhata iltavirkkuja

 

Minä olen ilta- ja aamuvirkun sekoitus. Nykyään kirjoitan yhtä käsikirjoitusta jopa kello kolmeen asti yöllä. Välillä silmät alkaa lupsutella jo kello kymmenen. Menen silloin nukkumaan ja herään kello seitsemän. Yöunta minun on saatava vähintään kahdeksan tuntia, mieluiten 9-10. Nukahdan helposti ja nukun sikeästi, en heräile yöllä. Hyvät unenlahjat olen ehkä perinyt isältäni.


Tutkimus selvitti 18 000 ihmisen nukkumista. Masennukseen ja ahdistusoireisiin liittyy usein yöunien vähäisyys.


Työssä käyvillä iltavirkuilla uni jää usein tavallista vähäisemmäksi toisin kuin niillä, jotka saavat nukkua pidempään.


Mielenterveyden ongelmat, niiden diagnoosit ja sairaalahoito ovat myös yleisimpiä iltavirkkujen keskuudessa.Riittämätön unen määrä näyttelee isoa roolia iltavirkkujen mielenterveysongelmissa.


Iltavirkuilla on jo aiemmissa tutkimuksessa osoitettu olevan erilaisia uniongelmia kuten unettomuumuutta, liian vähäiseksi jäävää unta ja niin sanottua sosiaalista jetlagia. Tämä sosiaalinen aikaerorasitus tarkoittaa sitä, että iltavirkkujen sisäinen kello voi pyöriä eri ajassa kuin ympäröivä yhteiskunta, joka on rakennettu aamuvirkkujen ehdoilla.



Tutkimuksen mukaan iltavirkuista yli neljännesosa kertoi, ettei saa juuri koskaan terpeeksi unta. Aamuvirkuista vain joka kymmenes valitti samaa.


Iltavirkuilla oli tutkimuksen perusteella useammin sairaalahoitoa vaativia mielenterveyden ongelmia. Tavallisempia olivat masennusjaksot, stressiin liittyvät ongelmat, neuroottiset ajatukset, somaattiset häiriöt ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Somaattisissa häiriöissä ihmisillä on ruumiillisia tuntemuksia, kuten kipuja, ilman havaittua fyysistä sairautta.


Iltavirkut ovat tutkimuksen mukaan nuorempia ja todennäköisemmin työelämässä. Aamuvirkuista isompi osa oli eläkkeellä. Iso osa iltavirkuista oli myös korkeammin koulutettuja.




Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 15.7.2021, kuvat Pixabay


  

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Hyvää pääsiäistä kaikille!

 


Hyvää pääsiäistä kaikille! Minulle pääsiäinen on ollut kristillisistä juhlapyhistä tärkein. Se on aluksi suunnattoman surullinen ja sitten valtavaa iloa.


Me emme tänä vuonna juhli pääsiäistä mitenkään sen kummemmin. Kuoleen rakkaan tyttäreni varjo pimentää juhlahalut. Juhlapyhäthän ovat vaikeita sureville, kun ei rakas kuollut ole enää seurassa.


Kuva: Pexels

torstai 14. huhtikuuta 2022

Miellyttämisenhalu

 


Kun toisten  ihmisten huomioiminen alkaa haitata omaa  elämää, kyse on  omia tarpeitaan ja tunteitaan laiminlyövästä, korostuneesta miellyttämisenhalusta. Liiallista miellyttämisenhalua pidetään hankalana silloin, kun se liitetään uhrautuvuuteen ja siihen, että sivuuttaa omat tarpeet.


Miellyttämisenhalu voi kietoutua vaikkapa masennuksen kaltaisiin mielialaongelmiin, jolloin ihminen ei pidä omia tarpeitaan ja tunteitaan tärkeinä vaan suuntautuu mieluummin toisten ihmisten tarpeisiin.  


Liiallinen miellyttämisenhalu voi  olla myös yritys kompensoida haurasta itestuntoa, ja välttää tunnetta siitä, että on huono ja ei-hyväksytty.


Miellyttämisenhalu,avuliaisuus tai kiltteys eivät sinälläään ole huonoja ominaisuuksia, kunhan ne ei vaikuta toimintakykyyn.


Miellyttämisenhaluun liittyvät usein avuliaisuus, luotettavuus ja toisten ihmisten huomiominen. Näiden vastapari itsekkyys ja ärtymys. Liiallisen miellyttämisenhalun voimakkuus vaihtelee ihmisestä toiseen. Jollakin miellyttämishalu voi liittyä johonkin tiettyyn elämän osa-alueeseen, esimerkiksi  parisuhteeseen, toisilla se  värittää koko elämää.




Miten voi päästä liiallisesta miellyttämisenhalusta eroon? Ensiksi voi kysyä itseltään: mitä minä haluan? Mikä tuntuu pahalta, mikä hyvältä? Kun nämä on selvillä, voi etsiä keinoja kulkea tarpeitaan kohti.


Kun ihmiselle itselleen paljastuu, miten paljosta hän on miellyttämisen takia jäänyt paitsi, hänelle  saattaa tulla vihan ja aggression tunteita. Tässä kohti hänelle onkin tärkeää opetella sellaista jämäkkyyttä, jonka avulla voi pitää puolensa loukkaamatta muita.


Tasapainon ja tyytyväisyyden ydin elämässä yleensä on, että erottaa, sen mitä minä koen, ei välttämättä ole se, mitä toinen kokee.


Auttajan pitää vain löytää sellainen tasapaino, että saa toisten auttamisesta voimaa, ei vain jatkuvasti menetä sitä.


Liiallinen miellyttämisenhalu voi laukaista autettavassa epätoivottua käytöstä: hän voi vaikkapa tottua jatkuvaan apuun siinä määrin, että alkaa pitää sitä itsestäänselvyytenä tai jopa hyväksikäyttää auttajaansa.


Silloinkin, kun läheiset tuntuvat odottavan apua, miellyttäjän on hyvä muistaa, että muutoksen on lähdettävä omasta itsestään.


"Elämän karu tosiassa on, että toisiin voimme vaikutta aika vähän. Omaan itseemme pystymme vaikuttamaan."



Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 31.3.2022, kuvat omat    

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Mikroaaltouuniin liitty yhä uskomuksia ja harhaluuloja

 


Mikroaaltouuni tuli Suomeen 1960-luvulla, mutta vakiinnutti asemansa 1980-luvulla. Se on kodinkone, jota on kummekstittu ja myös pelätty. Siihen on liitetty paljon harhaluuloja ja myyttejä.


Seuraavaksi väitteitä mikroaaltouunista:

Mikron säteily on vaarallista

Tarua:

Kun mikrot tulivat Suomeen, alettiin epäillä, onko niiden säteilyssä terveysriski. Asia voi mietityttää monia edelleen.Mutta kun ovi on käytön aikana kiinni, sieltä ei tule mitään ulos. Säteilyä ei siirry ruokaankaan.


Vanhaakin mikroa voi käyttää huoletta

Totta:

Oikein käytettynä mikro kestää useita vuosia. Sitä ei tarvitse vaihtaa uuteen, vaikka joku osa hajoaisikin.  Jos esimerkiksi pohjalla oleva lasi tai sen muovirinkula särkyy, sen voi korvata ehjällä. Kallis mikro on järkevää korjauttaa.


Mikroon ei saa laittaa mitä tahansa

Totta:

Mikroon eivät sovi esimerkiksi kultareunaiset posliinit tai melamiinia sisältävät muoviastiat, kuten jotkut leivontakulhot. Ylipäätänsä muovin kuumentamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Metallisia astioita ei suositella mikroon.



Mikro vaikuttaa ruoan ravintoaineisiin

Tarua:

Yksi yleinen harhaluulo kohdistuu mikrossa lämmitetyn ruoan ravintoarvoihin. Mutta kaikki kypsennystavat voivat toki vaikuttaa hiukan ruoan ravintoarvoihin ja koostumukseen. Mikroihin ei liity olennaista haittaa.


Mikroa voi käyttää kuten uunia

Tarua:

Vaikka mikroaaltouuni on kätevä kapistus, se sopii parhaiten ruoan lämmittämiseen ja lyhyempiaikaiseen kypsennykseen ja kokkauksen esivalmisteluihin. Pidemmän kypsennysajan ruoat kannattaa valmistaa liedellä tai uunissa.


Mikrokupu on turhake

Osittain totta:

Mikrokupua on syytä käyttää ahkerasti. Se suojaa mikroa roiskeilta. Esimerkiksi riisillä on tapana sinkoilla ympäriinsä, kuten myös sulatetulla rasvalla. Suojaava kupu ei hidasta ruoan valmistumista.


Mikro pitää puhdistaa jokaisen käyttökerran jälkeen

Totta:

Mikroa kannattaa pyyhkiä ja putsata jokaisen käyttökerran jälkeen. Näin lika ei pinty ja se irtoaa helpommin. Mikrokupu ja pyörivä lautanen on hyvä puhdistaa erillisinä säännöllisen väliajoin. Tällä tavalla lika ei pääse pinttymään ja se irtoaa helpommin.




Lähtet: referaatti Helsingin Sanomat 13.3.2022, kuvat Pexels