Kaamosajan herkuttelu

 

Nyt kaamosaikana minulla tekee mieli hiilihydraatteja ja makeaa. Juustovoileipiä ja suklaata. Olen yleensä lihonut kaamosaikana muutaman kilon, vaikka en ole tuntenut kaamosväsymystä. Nyt laihdutan, ja kaamossyöpöttely on pidettävä lempeästi kurissa. Noin kerran viikossa  herkuttelen yhden illan. Tai milloin siltä tuntuu.En syö aivan lautasmallin mukaan, koska lautasellani on kaksi kolmas osa kasviksia ja yksi kolmas osa jotakin proteiinia esimerkiksi papupihvejä ja falafel-pyöryköitä. Lisäkettä en syö.

Kaamoskiloja joka kolmennella

Kaamosväsymys ja kaamosmasennus on pidettävä erillään. Varsinaisesta kaamosmasennuksesta kärsii noin kaksi prosenttia ihmisistä.

Joka kolmannella suomalaisella on kuitenkin kaamosoireita. Pimeyden lisääntyminen laskee mielialaa, väsyttää ja saa syömään rasvaista ja makeaa. Myös sisäinen kello ja nälkäviestit menevät sekaisin. Kaamos sotkee elimistön hormonitoimintaa, myös nälän ja kylläisyyden tunteiden synnyttämiä hormoneja.

Tunnesyömistä vai nälkä?

Kaamoskiloja tulee siis ikävän helposti.Varsinkin tunnesyöjät ja syömistään vahvasti kontrolloivat ovat otollista maaperää. Kaamosväsymys voi moninkertaistaa ahmimiskohtaukset ja herkuttelun tarpeet.Tunnesyömisessä tukahdutetaan vaikeita tunteita.

Jos syö liian pienen aamupalan ja lounaan, illalla on niin iso nälkä, että se synnyttää tunnesyömisen kokemuksia. Jos kaamos saa aikaan tunnesyömistä tai muita syömiskohtauksia ja hallitsematonta makeanhimoa, paino voi nousta jopa kilon viikossa tai nopeamminkin.

Lempeää puhetta syömiseen

Lempeä puhe kannattaa aina. Tutkimuksissa on osoitettu sen tasapainottavan syömistä. Ruokaan on hyvä suhtautua joustavasti ja sallivasti. Lempeä ruokasuhde toimii kuitenkin vain, jos syömisen perusasiat ovat kunnossa.

Sallivuus on hyvästä, jos syö jo riittävän monipuolisesti ja säännöllisesti. Jos ateria- ja unirytmi on sekaisin, ja ruokaan liittyy paljon negatiivisia ajatuksia ja kieltoja, ei seuraa hyvää, jos yhtäkkiä syö kaiken, mitä tekee mieli.

 Aamiainen kuin kirkasvalo

Riittävä syöminen aamusta auttaa nälän säätelyssä. Silloin jaksaa hyvin koko päivän, eikä iltaa kohti tule voimakkaita mielitekoja. Aamiaisen tulisi sisältää 300-500 kaloria. Riittävä aamiainen suojaa tutkitusti myös kaamosoireilta. Se normalisoi elimistön sisäistä kelloa, kuten aamuinen kirkasvalohoitokin. On kuitenkin haasteellista syödä kunnolla, koska aamunälkä voi kaamosaikaan häipyä täysin.

Kasvikset

Kasvisten sisältämät antioksidantit ja muut yhdisteet vaikuttavat mielialaa parantavasti. Kasvisten runsaaseen käyttöön olisi hyvä oppia jo ennen pimeää aikaa, koska väsyneenä kasvikset tipahtavat ensimmäisenä lautaselta pois, ellei niitä kokkaa rutiinilla.

Monipuolinen ruokavalio ylipäätään pitää yllä hyvää mieltä. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että ainakin täysjyvävilja, omega-3-rasvahapot, pähkinät ja siemenet auttavat siinä.

Kun aamiainen ja lounas on riittävä ja muutenkin syö fiksusti, voi syödä, mitä tekee mieli. Jos tulee kuitenkin syömiskohtauksia, kannattaa muistaa, että vaikka paketti ei ole ihan vielä kasassa, on jo oppinut paljon ja on hyvällä tiellä.

Lähteet: Referaatti Hyvä Terveys 13/2022, kuvat Pexels

Psykiatrisessa sairaalassa osa 5.

Minkälainen on päivänkulku psykiatrisessa sairaalassa?

Minä nousen sängystä yleensä kello 5-6 välillä.

Sitä ennen olen jo herännyt käytävällä kirmailevan maanikon höpötykseen ja kikatukseen.

Hän aloittaa päivän toimensa  täysin freesinä, elämää kuplivana.

Aurinkoisena. Hurlum hei. Huolta ei.

Toiset potilaat ovien takana kiristelevät leukapieliään.

Joskus joku avaa oven ja huutaa: Nyt saatana hiljaa. 
Hiljaa. Aamu alkaa yleensä näin.

Minä meikkaan. Juu, psykiatrisessa sairaalassakin.  Se sitoo ahdistusta.  Se rauhoittaa. 

Saan aamulääkkeet nyt siis aikaistettuna kello 6.30. Tuon kellon ajan tulen muistamaan aina. Se on minulle niin tärkeä.

Ettei vieroitusoireet muutu ihan hallitsemattomiksi.

Näihin pieniin ja keskisuuriin vieroitusoireisiin auttaa meditaatio, mindfullness,  hengittely ja hengitysten laskeminen. Käsi pallealla, käsi rinnalla. 

Aamupala on 7.30. Se on runsas ja hyvä. On kaurapuuroa, leipää, leikkeleitä; tomaattia, kurkkua, salaattia, paprikaa, hedelmiä ja kahvia. 

Kahvi on olennaista täällä.
Kahvi on uskonto.
Kahvi on sairaalapotilaiden morfiini.

Sitten haen vesipullon huoneesta ja lähden kuntosalille. Ovet lukossa. Pyydän nöyrästi hoitajaa avaamaan.

Kuntosali on hieno. Iso ja paljon laitteita. Häikäisee. Että tällaisessa paikassa. Että tällaisille ihmisille. Potilaille.

Juuri heille. He sitä eniten tarvitsevat.( Älä vähättele itseäsi ja muita.)

Olen kuntosalilla reilun tunnin ja monesti menen sen jälkeen saunaan. Kyllä. Hienot saunatkin on. 

Silloin aikoinaan he ovat ymmärtäneet ja rahaakin on ollut tietty enemmän punamullan aikaan.

(Maanikko tuli kaupoilta ja rilluttelee ja laulaa nyt yhteistilassa. Hänen kikatuksensa on ruvennut är-syt-tä-mään. En anna sen rassata hermoja en. Olen tyyni. Minulla on kuori. Sillä selvä. Ja jos joskus on sellainen olo, että kaipaa vähän huvitusta, on helppo mennä hänen luokseen. Sitä tulee. Epäloogisia kertomuksia. Laulua. Ja muita sirkushuveja.)

Kun kirjoitan tätä iltapäivällä viiden maissa. Huomaan ensi kertaa, että iltapäivän valo on erilainen kuin ennen. Se on kevään valoa. Olo kevenee.

Asiaan (kuinkahan monta kertaa joudun sanomaan tämän itselleni):
Kello 11.00 on lounas ruokasalissa. Salaatteja on aina paljon. Pääruoka minulla kohtuullisen hyvä kasvisruoka. Jälkiruoka.
Kuinkahan paljon lihon täällä oloaikanani, koska on kilpirauhasen vajaatoimintaa ja aineenvaihdunta on vähän hidas? Mutta se on sivuseikka. Keskityn vieroituksen onnistumiseen.

Lounaan jälkeen yleensä luen. Teen tätä blogia. Luen muitten blogeja. Mindfullnesshetki.

Kello 14.00 on odotettu päiväkahviaika. Kahvi on hyvää ja kuumaa. Tarjolla jokin makea leivonnainen. Paljon mukavaa ja rentoa rupattelua meidän vähän vanhempien potilaiden kanssa ja väliin myös nuorempien kanssa.

Ihmettelen - vanha akan ketale - miksi hoitajat ei mitenkään puutu tuohon hillittömään jatkuvaan, jatkuvaan musiikin soittoon. Ehkä nuorten on annettava ilmaista itseään. Meidän vanhempien maan matosten hermojen kustannuksella. Eihän meistä ole enää oikein mihinkään.

Vähän ennen kello 15 lähden lenkille. Ovi lukossa. Pyydän hoitajaa nöyrästi aukaisemaan. 

Sitten raikas ilma humahtaa ovelta vastaan. Tekee niin uskomattoman hyvää kävellä ripeästi.

Ulkona. 

Irti.

Kello 16.00 on päivällinen osastolla. Meillä kaikilla on joka kerta eri merkitty paikka ruokailulle nimilapulla. Istumapaikoissa on jokin salainen logiikka, joka ei aukea minulle. Päivällinen ei ole yhtä tuhti kuin lounas. Hyvä niin.

Päivällisen jälkeen me muutama potilas keitämme kahvit toimintahuoneessa. Huvittava nimi. Koska siellä ei ole muuta toimintaa kuin kahvinjuonti. Mutta sehän on tosiaan tämän paikan uskonto. Tämä kahvi. Juomme pitkään ja hartaasti. Huom. kirjoitin ajattelematta sanan hartaasti. Sekin nyt todistaa elävästä uskostamme.

Minä venyttelen huoneemme lattialla päivän kuntoilujen jälkitoimena. Luen kirjaa. Kirjoitan postauksen.

Iltapala on kello 19.30. Sekin on runsas kuten aamupala. Iltalääkkeet. Käyn suihkussa. Hurisevan ilmastoinnin takia etenkin kasvoni ja jalkapohjani kuivuvat. Rasvaan jalkapohjat. Puhdistan kasvot. Seerumia ja yövoidetta. Muusta kropasta en viitsi huolehtia milloinkaan. Meditaatiohetki.

Luen kirjaa sängyssä ja jo ennen kello 21 uni alkaa painaa silmiäni.

Huomaan nyt, että koko tämä päivänkulku rytmittyi ruoka- ja kahviaikojen mukaan. Mutta niin laitoksissa käy.

Tämä on ihan hyvä laitos, kun ajattelee ja muistaa, että tämä on laitos.

Päätin rikkoa edes yhden rutiinini

 

Minä päätin  olla nyt radikaali naisihminen. No, eipä tuo taida  kovin mullistavaa olla rikkoa aamiaisrutiininsa. Kovin pieni on tämä elämäni.

Olen kauan aikaa syönyt aamupalaksi turkkilaista jugurttia marjoilla, avokadon, saksanpähkinöitä, granaattiomenamehua kollageeni jauheella terästettynä, kahvia. Mutta nyt tämä nainen alkaa syödä kaurapuuroa marjojen kanssa. Granaattiomenamehu säilyy aamupalassa, koska se on niin ihanan kirpakkaa. Että varmasti aukaisee silmät. Ja nyt ruisleipää juustolla. Avokado ja saksanpähkinät jääköön vaikka välipalaksi.

Olen vallan innostunut surauttamaan smoothien välipalaksi. Joko vihersmoothieta, jossa on lehtikaalia tai pinaattia, varsiselleriä ja reippaasti inkivääriä ja piimää nesteenä. Jees, tähän smoothieen voisin lisätä nuo avokadon ja saksanpähkinät. Marjasmoothiessa on usein mustikoita, mansikoita, vadelmia ja nesteenä mantelimaitoa. Tykkään vain kovasti smoothien mausta ja raikkaudesta. Terveysvaikutukset tulee kakkosena.

Mutta aamuni hiljaisuus pysyy varmaan loppuelämäni. Ei radiota, televisiota, digiä. Vain pieni lukuhetki aamiaisen äärellä. Eikä kiirettä. Ehkäpä - tiedä häntä - teen muutoksia myös muihinkin rutiineihin. Katsotaan nyt sitten. Olisiko tämä sitä viidenkympin villitystä? Mutta toisaalta niin, niin pientä näpertelyä ja muutosta. Vapaaehtoistyötä vanhusten parissa olen vähän suunnitellut. Se ei taida olla kovinkaan villiä. Jotta kunnon villitys olisi vallannut minut. Luulen että minun olisi pitänyt muuttaa pukeutumista, meikata kunnolla ja silmäillä muita miehiä. Eipä sovi asiantilaan.

Asiantuntijat neuvovat käymään läpi rutiineja ja hylkäämään vain huonoja sellaisia. Hyvistä rutiineista kannattaa pitää kiinni. Nimenomaan jos siltä tuntuu. Rutiineja kannattaisi rikkoa niin, että uudet rutiinit tuottaisivat mielihyvää, oppimisen iloa ja työasioista irtaantumista.

    

Ihminen tottuu nopeasti mihin tahansa. Tottuu olemaan vaikka sohvaperuna, joka ei juurikaan harrastele liikuntaa. Perjantaikänneihin tottuu ja monenlaisiin muihin riippuvuuksiin.

Rutiinit ovat ihmiselle tärkeitä. Ne lisäävät tunnetta arjen hallinnasta ja turvallisuudesta. Rutiinit myös vapauttavat voimavaroja, kun ei tarvitse joka päivä miettiä, mitenhän tämänkin  jutun tekisin.

    Näin ensimmäiset sinivuokot muutama päivä sitten.

Lopuksi neljä vinkkiä rutiineiden ravisteluun.

1)Liiku. Jos alat liikkua enemmän. Elämässä tapahtuu muitakin muutoksia. Uni on parempaa. Mieliala on positiivisuusvoittoinen.

2)Opiskele uutta. Uuden oppiminen virkistää kummasti mieltä. Minulla se on tällä hetkellä digin opettelua.

3)Anna tilaa luovuudelle. Aloita uusi harrastus, joka virittelee luovuutta. Vaikka laulua, näyttelemistä, tanssia, maalaamista, kirjoittamista, kaunokirjallisuuden lukemista.

4)Liikutu. Mene luontoon, konsertteihin, teatteriin, elokuviin. Eläydy ja anna tunteiden koskettaa. Itkun ja naurun tulla. Näin sisäinen maailmasi rikastuu ja laajenee.

Minkälaisia rutiineja sinulla on?

   

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2018, kuvat omat

Päivittäiset rutiininit eivät olekaan huono asia

Olen tähän asti ajatellut, että rutiinit on jonkinlaista jämähtämistä, kalkkeutumista, tylsää elämää. Olen suunnitellut rikkovani rutiinit. Silloin kuvittelen olevani vapaampi. Kuin perhonen.

Blogia Mummon päivitykset pitävän Kirsti Kaijan muistaakseni kesällä antama kommentti rutiineista sai minut pohtimaan. Kirsti sanoi - monen sijaislapsen ja omiensa äiti -, että rutiinit luo turvallisuutta. Pähkäilyni jälkeen ajattelen, että Kirsti oli oikeassa. Rutiinit tuovat turvallisuutta ja jatkuvuutta.

Minulla on aika monia rutiineja: Aamupala on aina samanlainen. Aloitan opetustunnit aina samalla tavalla. Toivotan hyvää päivää tunnin ajankohdasta riippuen. Sitten näpsäytän tietokoneen, näytön ja docu-kameran auki. Sitten possaolot Wilma-järjestelmään ja paperiselle tuntipäiväkirjalle.

Pidän tuntikuulustelun (jo vähän vanhanaikaista, mutta vanhanaikainen ihminenhän minä olen). Sitten aloitan tunnin aiheen, jos tietokone ja ohjelma suostuu pelittämään.

Voimakas rutiini on myös illan kahden tunnin lukuaika. Lenkki ja kuntosali.

Siinä taisi olla tärkeimmät rutiinit. Ehkä vielä lisäksi naaman meikkaus aamulla.

Hesarissa oli juttu juuri näistä rutiineista. Pääpointti oli se:tykkää rutiineista, koska ne tuovat eämään mielekkyyttä.

Kun arki sujuu rutineineen omalla painollaan, vapautuu energiaa uusille ajatuksille.

Elämän tietty säännöllisyys lisää merkityksen tunnetta.

Samanlaisina toistuvat asiat - vaikkapa tietty ruokailuaika, liikunta-aika - tuovat elämään eheyttä ja mielekkyyttä. 

Rutiinien järjestyksentunne lisää energiaa myös tavoitella suurempia ajatuksia ja päämääriä. Kun olen lukenut klassikkokirjailijoiden elämäkertoja, niissä on usein pistänyt silmään elämän rutiinit. Usein tiukatkin. Juuri tiettynä aikana lounas ja päivällinen. Päiväkävely. Illan lukuhetki.

Jees,  rutiinit eivät tapa luovuutta!

No, minua helpotti tämä artikkeli. Ei siis pidä yrittää rikkoa tieten tahtoen rutiineja. Koska niistä on paljon hyötyä. Jää enemmän aikaa ajatella itselleen kokemia tärkeitä asioita.

Mutta kuitenkin joskus voi rikkoa rutiinejaan jonkin aikaa. Minä tein niin retro Las Palmasin matkallani. Olen jo aikaisemmin kertonut, että muun muassa kännykkäni tilttasi jo loman alkumetreillä. Enkä voinut siksi postata näitä muutamia lomakuvia. Kännykkä on nyt huollettu ja toimii taas. Sain siirrettyä kuvat koneelle. Ja kun nyt oli puhe rutiineista ja niiden rikkomisesta. Laitan kuvat tähän. Nehän on sitten tietty minun surkeahkoa laatua. 

               Lentokoneessa innostuneena otettu kuva.

  Matkalla hotelliin otettu kuva. Myös kaksi seuraavaa.

   Huoneeni oli ihan kelvollinen. Asuin siinä yksin koko reissun ajan.

   Matkalaukut oli vaihtuneet. Tämä on se väärä matkalukku. Täysin identtinen omani kanssa.
    Jouduin odottamaan omaa laukkua lähes vuorokauden.

             Ensimmäisenä iltana matkasta ja matkalaukun katoamisen ryydyttämänä kävin
                    syömässä ensimmäisessä vastaan tulevassa ravintolassa. Kalaa, simpukoita
                    kermaista kastiketta. Kasvishöystöä. Ranskiksia. Ei ollut mikään kulinaristinen kokemus.
                     Mutta vei nälän.

  Tällaisia tauluja oli ravintolan seinillä.

               Intohimoni espresso. Sitä tulikin juotua paljon, paljon reissulla.

  Ja viiniä kanssa. Lähinnä illalla ruuan kanssa.

Onko sinulla rutiineja? Jos on, esimerkiksi millaisia?

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.11.2017, kuvat Pexel, Pixabay, omat