Päivittäiset rutiininit eivät olekaan huono asia

Olen tähän asti ajatellut, että rutiinit on jonkinlaista jämähtämistä, kalkkeutumista, tylsää elämää. Olen suunnitellut rikkovani rutiinit. Silloin kuvittelen olevani vapaampi. Kuin perhonen.

Blogia Mummon päivitykset pitävän Kirsti Kaijan muistaakseni kesällä antama kommentti rutiineista sai minut pohtimaan. Kirsti sanoi - monen sijaislapsen ja omiensa äiti -, että rutiinit luo turvallisuutta. Pähkäilyni jälkeen ajattelen, että Kirsti oli oikeassa. Rutiinit tuovat turvallisuutta ja jatkuvuutta.

Minulla on aika monia rutiineja: Aamupala on aina samanlainen. Aloitan opetustunnit aina samalla tavalla. Toivotan hyvää päivää tunnin ajankohdasta riippuen. Sitten näpsäytän tietokoneen, näytön ja docu-kameran auki. Sitten possaolot Wilma-järjestelmään ja paperiselle tuntipäiväkirjalle.

Pidän tuntikuulustelun (jo vähän vanhanaikaista, mutta vanhanaikainen ihminenhän minä olen). Sitten aloitan tunnin aiheen, jos tietokone ja ohjelma suostuu pelittämään.

Voimakas rutiini on myös illan kahden tunnin lukuaika. Lenkki ja kuntosali.

Siinä taisi olla tärkeimmät rutiinit. Ehkä vielä lisäksi naaman meikkaus aamulla.

Hesarissa oli juttu juuri näistä rutiineista. Pääpointti oli se:tykkää rutiineista, koska ne tuovat eämään mielekkyyttä.

Kun arki sujuu rutineineen omalla painollaan, vapautuu energiaa uusille ajatuksille.

Elämän tietty säännöllisyys lisää merkityksen tunnetta.

Samanlaisina toistuvat asiat - vaikkapa tietty ruokailuaika, liikunta-aika - tuovat elämään eheyttä ja mielekkyyttä. 

Rutiinien järjestyksentunne lisää energiaa myös tavoitella suurempia ajatuksia ja päämääriä. Kun olen lukenut klassikkokirjailijoiden elämäkertoja, niissä on usein pistänyt silmään elämän rutiinit. Usein tiukatkin. Juuri tiettynä aikana lounas ja päivällinen. Päiväkävely. Illan lukuhetki.

Jees,  rutiinit eivät tapa luovuutta!

No, minua helpotti tämä artikkeli. Ei siis pidä yrittää rikkoa tieten tahtoen rutiineja. Koska niistä on paljon hyötyä. Jää enemmän aikaa ajatella itselleen kokemia tärkeitä asioita.

Mutta kuitenkin joskus voi rikkoa rutiinejaan jonkin aikaa. Minä tein niin retro Las Palmasin matkallani. Olen jo aikaisemmin kertonut, että muun muassa kännykkäni tilttasi jo loman alkumetreillä. Enkä voinut siksi postata näitä muutamia lomakuvia. Kännykkä on nyt huollettu ja toimii taas. Sain siirrettyä kuvat koneelle. Ja kun nyt oli puhe rutiineista ja niiden rikkomisesta. Laitan kuvat tähän. Nehän on sitten tietty minun surkeahkoa laatua. 

               Lentokoneessa innostuneena otettu kuva.

  Matkalla hotelliin otettu kuva. Myös kaksi seuraavaa.

   Huoneeni oli ihan kelvollinen. Asuin siinä yksin koko reissun ajan.

   Matkalaukut oli vaihtuneet. Tämä on se väärä matkalukku. Täysin identtinen omani kanssa.
    Jouduin odottamaan omaa laukkua lähes vuorokauden.

             Ensimmäisenä iltana matkasta ja matkalaukun katoamisen ryydyttämänä kävin
                    syömässä ensimmäisessä vastaan tulevassa ravintolassa. Kalaa, simpukoita
                    kermaista kastiketta. Kasvishöystöä. Ranskiksia. Ei ollut mikään kulinaristinen kokemus.
                     Mutta vei nälän.

  Tällaisia tauluja oli ravintolan seinillä.

               Intohimoni espresso. Sitä tulikin juotua paljon, paljon reissulla.

  Ja viiniä kanssa. Lähinnä illalla ruuan kanssa.

Onko sinulla rutiineja? Jos on, esimerkiksi millaisia?

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.11.2017, kuvat Pexel, Pixabay, omat