Läheisten kuolema muutti minua

Läheisen kuolema voi nostaa tietoisuuteen surun lisäksi myös irrallisuudentunnetta, katkeruutta ja häpeää. Jos äidin tai isän tai molemmat menettää nuorena. Menettää samalla palan tulevaisuutta.

                              Itsemurha

Minun isäni ja läheisin ystäväni tekivät itsemurhan. Itsemurhaan liittyy paljon muutakin kuin vain kuolema ja menetys. Tietoisuuteen voi nousta vihaa ja syyllisyyttä. Miksi sinä jätit minut? Olisinko voinut auttaa sinua paremmin?

Itsemurha aiheuttaa häpeää. Sitä minäkin tunsin etenkin isän itsemurhasta. Oliko isäni jotenkin huono tai paha? Ei ollut. Hän oli rakastava isä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä huolimatta.

Pahimmillaan häpeä voi peittää surun.

Olen huomannut. Että läheisen itsemurhasta puhuminen aiheuttaa muissa hämmennystä. Kiusaantumista. Joten en puhu aiheesta kuin aivan läheisimpien kanssa.

                   Nuori suree tulevaa

Minä surin etenkin sitä, ettei minulla ollut enää yhteistä tulevaisuutta läheisteni kanssa. He eivät tulisi näkemään mahdollista perhettäni, valmistumistani yliopistosta ja elämääni yleensä.

Etenkin isän kuolema heijastui turvallisuuden tunteeseeni. Hän ei ollut enää neuvomassa ja huolehtimassa. Äitini oli tuolloin jo alkoholisti.

Toisaalta on vähän itsekästä ajatella läheisten kuolemaa siinä mielessä. Että mitä se minulle aiheutti.

Tärkeintä on, että isäni ja ystävättäreni saivat rauhan.

                        Tukipilarit

Kun siskoni kuoli keuhkosyöpään vain 51-vuotiaana. Se oli iso shokki, vaikka siihen oli kolmen vuoden ajan ehtinyt jotenkin valmistautua. Mutta silti kuolema on armoton. Järkytys. Kaiken loppu.

Siskoni oli kuten äiti minulle ja mummi lapsilleni. Koska oma äiti ei alkoholismin takia pystynyt huolehtimaan lapsistaan.

Vielä nytkin kun jotakin erityistä tapahtuu. Ajattelen, että soitan siskolleni. Kunnes havahdun siihen, ettei häntä enää ole.

                    Surua ei voi ennustaa

Suru on aina yksilöllinen kokemus, johon voi vaikuttaa menneisyys, elämänkatsomus, elämäntilanne ja luonne.

Edes se miten läheiset välit on ollut vanhempiin. Ei ennusta sitä, miten raskaalta kuolema tuntuu.

Jos suhde vanhempiin on ollut etäinen. Pelkästään se voi olla valtavan surullista.

Katkeruus ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet voivat nousta uudelleen pintaan.

Jos vanhempi jää etäiseksi - kuten äitini alkoholismin takia - ei välttämättä jää kaipaamaan hänen seuraansa.

Kuolema voi havahduttaa suremaan sitä, mitä kaikkea vaille jäi lapsuudessaan tai nuoruudessaan. Miksi viina oli minua tärkeämpi? Olen jo pystynyt kauan sitten antamaan äidille anteeksi. Hänhän oli sairas.

                     Älä suorita tunteita

Suru voi tulla heti. Tai antaa odotella itseään. Kukin suree omalla tavallaan.

Ei ole oikeaa tapaa surra. Jos suru pitkittyy yli vuoden mittaiseksi. Se on voinut muuttua masennukseksi. Mistä voi tietää tarvitseeko apua?

Moni saa vanhemman kuoleman jälkeen apua sisaruksista, koska he usein elävät samankaltaisessa tilanteessa. Vertaistukea voi saada muun muassa seurakuntien sururyhmistä. Minulle paras apu suruihini on olleet läheiset ystävät. Olen siitä heille syvästi kiitollinen.

Jos arjesta selviytyminen tuntuu melkein mahdottomalta. Kannattaa hakea ammattilaisen apua. Aukaista surun solmuja.

Surujeni jälkeen tiedän, että elämä on hauras. Olen oppinut elämään enemmän hetkessä. Kun saan vielä elää. En marise

vähästä. On siunaus, että osaan nauttia pienistäkin asioista.

Surulla on meille paljon sanottavaa. Se vie meidät vaikeiden asioiden ja tunteiden äärelle. Se voi viedä meidät tutkimaan ja rakentamaan itseä uudella tavalla.

Oletko sinä menettänyt läheisiäsi liian varhain? Miten olet selvinnyt surusta? Miten suru on muuttanut sinua?

Lähteet: Kauneus&terveys 12/2018, kuvat omat

Päätin rikkoa edes yhden rutiinini

 

Minä päätin  olla nyt radikaali naisihminen. No, eipä tuo taida  kovin mullistavaa olla rikkoa aamiaisrutiininsa. Kovin pieni on tämä elämäni.

Olen kauan aikaa syönyt aamupalaksi turkkilaista jugurttia marjoilla, avokadon, saksanpähkinöitä, granaattiomenamehua kollageeni jauheella terästettynä, kahvia. Mutta nyt tämä nainen alkaa syödä kaurapuuroa marjojen kanssa. Granaattiomenamehu säilyy aamupalassa, koska se on niin ihanan kirpakkaa. Että varmasti aukaisee silmät. Ja nyt ruisleipää juustolla. Avokado ja saksanpähkinät jääköön vaikka välipalaksi.

Olen vallan innostunut surauttamaan smoothien välipalaksi. Joko vihersmoothieta, jossa on lehtikaalia tai pinaattia, varsiselleriä ja reippaasti inkivääriä ja piimää nesteenä. Jees, tähän smoothieen voisin lisätä nuo avokadon ja saksanpähkinät. Marjasmoothiessa on usein mustikoita, mansikoita, vadelmia ja nesteenä mantelimaitoa. Tykkään vain kovasti smoothien mausta ja raikkaudesta. Terveysvaikutukset tulee kakkosena.

Mutta aamuni hiljaisuus pysyy varmaan loppuelämäni. Ei radiota, televisiota, digiä. Vain pieni lukuhetki aamiaisen äärellä. Eikä kiirettä. Ehkäpä - tiedä häntä - teen muutoksia myös muihinkin rutiineihin. Katsotaan nyt sitten. Olisiko tämä sitä viidenkympin villitystä? Mutta toisaalta niin, niin pientä näpertelyä ja muutosta. Vapaaehtoistyötä vanhusten parissa olen vähän suunnitellut. Se ei taida olla kovinkaan villiä. Jotta kunnon villitys olisi vallannut minut. Luulen että minun olisi pitänyt muuttaa pukeutumista, meikata kunnolla ja silmäillä muita miehiä. Eipä sovi asiantilaan.

Asiantuntijat neuvovat käymään läpi rutiineja ja hylkäämään vain huonoja sellaisia. Hyvistä rutiineista kannattaa pitää kiinni. Nimenomaan jos siltä tuntuu. Rutiineja kannattaisi rikkoa niin, että uudet rutiinit tuottaisivat mielihyvää, oppimisen iloa ja työasioista irtaantumista.

    

Ihminen tottuu nopeasti mihin tahansa. Tottuu olemaan vaikka sohvaperuna, joka ei juurikaan harrastele liikuntaa. Perjantaikänneihin tottuu ja monenlaisiin muihin riippuvuuksiin.

Rutiinit ovat ihmiselle tärkeitä. Ne lisäävät tunnetta arjen hallinnasta ja turvallisuudesta. Rutiinit myös vapauttavat voimavaroja, kun ei tarvitse joka päivä miettiä, mitenhän tämänkin  jutun tekisin.

    Näin ensimmäiset sinivuokot muutama päivä sitten.

Lopuksi neljä vinkkiä rutiineiden ravisteluun.

1)Liiku. Jos alat liikkua enemmän. Elämässä tapahtuu muitakin muutoksia. Uni on parempaa. Mieliala on positiivisuusvoittoinen.

2)Opiskele uutta. Uuden oppiminen virkistää kummasti mieltä. Minulla se on tällä hetkellä digin opettelua.

3)Anna tilaa luovuudelle. Aloita uusi harrastus, joka virittelee luovuutta. Vaikka laulua, näyttelemistä, tanssia, maalaamista, kirjoittamista, kaunokirjallisuuden lukemista.

4)Liikutu. Mene luontoon, konsertteihin, teatteriin, elokuviin. Eläydy ja anna tunteiden koskettaa. Itkun ja naurun tulla. Näin sisäinen maailmasi rikastuu ja laajenee.

Minkälaisia rutiineja sinulla on?

   

Lähteet: Kauneus&Terveys 6/2018, kuvat omat

Päivittäiset rutiininit eivät olekaan huono asia

Olen tähän asti ajatellut, että rutiinit on jonkinlaista jämähtämistä, kalkkeutumista, tylsää elämää. Olen suunnitellut rikkovani rutiinit. Silloin kuvittelen olevani vapaampi. Kuin perhonen.

Blogia Mummon päivitykset pitävän Kirsti Kaijan muistaakseni kesällä antama kommentti rutiineista sai minut pohtimaan. Kirsti sanoi - monen sijaislapsen ja omiensa äiti -, että rutiinit luo turvallisuutta. Pähkäilyni jälkeen ajattelen, että Kirsti oli oikeassa. Rutiinit tuovat turvallisuutta ja jatkuvuutta.

Minulla on aika monia rutiineja: Aamupala on aina samanlainen. Aloitan opetustunnit aina samalla tavalla. Toivotan hyvää päivää tunnin ajankohdasta riippuen. Sitten näpsäytän tietokoneen, näytön ja docu-kameran auki. Sitten possaolot Wilma-järjestelmään ja paperiselle tuntipäiväkirjalle.

Pidän tuntikuulustelun (jo vähän vanhanaikaista, mutta vanhanaikainen ihminenhän minä olen). Sitten aloitan tunnin aiheen, jos tietokone ja ohjelma suostuu pelittämään.

Voimakas rutiini on myös illan kahden tunnin lukuaika. Lenkki ja kuntosali.

Siinä taisi olla tärkeimmät rutiinit. Ehkä vielä lisäksi naaman meikkaus aamulla.

Hesarissa oli juttu juuri näistä rutiineista. Pääpointti oli se:tykkää rutiineista, koska ne tuovat eämään mielekkyyttä.

Kun arki sujuu rutineineen omalla painollaan, vapautuu energiaa uusille ajatuksille.

Elämän tietty säännöllisyys lisää merkityksen tunnetta.

Samanlaisina toistuvat asiat - vaikkapa tietty ruokailuaika, liikunta-aika - tuovat elämään eheyttä ja mielekkyyttä. 

Rutiinien järjestyksentunne lisää energiaa myös tavoitella suurempia ajatuksia ja päämääriä. Kun olen lukenut klassikkokirjailijoiden elämäkertoja, niissä on usein pistänyt silmään elämän rutiinit. Usein tiukatkin. Juuri tiettynä aikana lounas ja päivällinen. Päiväkävely. Illan lukuhetki.

Jees,  rutiinit eivät tapa luovuutta!

No, minua helpotti tämä artikkeli. Ei siis pidä yrittää rikkoa tieten tahtoen rutiineja. Koska niistä on paljon hyötyä. Jää enemmän aikaa ajatella itselleen kokemia tärkeitä asioita.

Mutta kuitenkin joskus voi rikkoa rutiinejaan jonkin aikaa. Minä tein niin retro Las Palmasin matkallani. Olen jo aikaisemmin kertonut, että muun muassa kännykkäni tilttasi jo loman alkumetreillä. Enkä voinut siksi postata näitä muutamia lomakuvia. Kännykkä on nyt huollettu ja toimii taas. Sain siirrettyä kuvat koneelle. Ja kun nyt oli puhe rutiineista ja niiden rikkomisesta. Laitan kuvat tähän. Nehän on sitten tietty minun surkeahkoa laatua. 

               Lentokoneessa innostuneena otettu kuva.

  Matkalla hotelliin otettu kuva. Myös kaksi seuraavaa.

   Huoneeni oli ihan kelvollinen. Asuin siinä yksin koko reissun ajan.

   Matkalaukut oli vaihtuneet. Tämä on se väärä matkalukku. Täysin identtinen omani kanssa.
    Jouduin odottamaan omaa laukkua lähes vuorokauden.

             Ensimmäisenä iltana matkasta ja matkalaukun katoamisen ryydyttämänä kävin
                    syömässä ensimmäisessä vastaan tulevassa ravintolassa. Kalaa, simpukoita
                    kermaista kastiketta. Kasvishöystöä. Ranskiksia. Ei ollut mikään kulinaristinen kokemus.
                     Mutta vei nälän.

  Tällaisia tauluja oli ravintolan seinillä.

               Intohimoni espresso. Sitä tulikin juotua paljon, paljon reissulla.

  Ja viiniä kanssa. Lähinnä illalla ruuan kanssa.

Onko sinulla rutiineja? Jos on, esimerkiksi millaisia?

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.11.2017, kuvat Pexel, Pixabay, omat