Onko sinulla elämässäsi yhteenkuuluvuutta ja merkitystä?

    Nina Terno Aurinkoratsastaja

Emily Esfahani Smithin menestysteos Merkityksellisyyden voima toi minulle toivoa, kun olen nyt vähän haavoilla. Identiteettikriisissä.

Smithin mukaan merkityksellisyyden neljä osa-aluetta ovat: yhteenkuuluvuus, tarkoitus, tarinankerronta ja itsen ylittäminen.

Kirja on raikas vaihtoehto nykyiselle niin suositulle positiiviselle psykologialle. Joka korostaa yksilöllisyyttä, onnen tavoittelua, miltei täydellistä elämää henkisesti ja aineellisesti. Self Help-oppaita pusketaan ulos kustantamoista: "Viisi askelta onneen", "Näin menestyt".

Jos Smithin kirjan pääsanoma pitäisi tiivistää yhdeksi lauseeksi - tosin se on aika vaikeaa - se voisi olla: Merkityksellinen elämä on oman tarkoituksen toteuttamista yhdessä muiden ihmisten kanssa - onnellisuus on sen sivutuote.

                              Yhteenkuuluvuus

Miksi voimme yhteiskuntana huonommin kuin ennen, vaikka Suomi on vauras maa? Itsemurhat, masennus, päihdeongelmat on lisääntyneet. Tähän Smith antaa vastauksen: Olemme kadottaneet yhteisöllisyyden. Ihminen voi paremmin, kun hän ei ole yksin vaan kuuluu johonkin yhteisöön ja kokee yhteenkuuluvuutta. Se parantaa hyvinvointia rutkasti.

Myötätunto on yhteenkuuluvuuden pohjavirta. "Kun avaamme sydämemme toisille ja kohtelemme heitä rakkaudella, ylevöitämme sekä meitä ympäröivät ihmiset että itsemme."

                             Tarkoitus

Tarkoitus on elämän päämäärä. Suurin osa tavoitteista on välttämättömiä ja tavallisia. Ne kuuluvat normaaliin arkielämään. Tarkoitus on jotakin suurempaa. Se on päämäärä, jota kohti teemme psyykkistä työtä, pohdiskelua.

On helppo sanoa, että elämän tarkoitus on elämä itse. Onko jonkun  ihmisen huonon olon tarkoitus huono olo itse? Enpä usko.

Vaikka olen psykologian, uskonnon, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja ja mietin näitä juttuja työkseni. Tässä identiteettikriisissä mieleeni on tullut monenmoista. Olenko kadottanut tarkoitukseni työn alle tai taakse? Melkein aivan kuin latelisin korulauseita. Itse oikeasti jotenkin sisäisesti tyhjänä. Tuntuu, että minua kannattelevat vain nuoret ja ihanat oppilaani. He tuovat merkityksellisyyttä työhön.

Pitäisikö minun vaihtaa alaa? Joudunko työkyvyttömyyseläkkeelle sairauteni vuoksi?

Vai pitäisikö tämän henkevän jaarittelun sijasta laskeutua maan pinnalle? Ja lopettaa tämä jonkin laatuinen itsesäälissä rypeminen? Mutta minkä sille voin, että olen aina ollut niin sanotusti syvämietteinen.

Smithin mukaan elämän tarkoitukseen kuuluu myös halu parantaa maailmaa. Ja antaa itsestään jotakin johonkin suurempaan. Eikä pyöriä vain oman navan ympärillä.

                 Tarinankerronta

Tämä tuntuu suomalaisesta vähän oudolta. Mutta Yhdysvalloissa on jopa tarinankerrontailtoja, joissa voi kertoa niin merkityksellisen tarinan, että se muutti itseä.

Mutta tämän voi suomalaisittain tuoda ihan yksilötasolle. Toiselle ihmiselle voi kertoa tarinansa. Jakaa sen. Ja sillä tavalla ehkä eheytyä, kun sanoittaa tunteensa ja kokemuksensa.

Tutkimukset ovat osoittaneet muun muassa sen. Että kaunokirjallisuus voi auttaa esimerkiksi trauman kohdanneita ihmisiä selviytymään kokemuksistaan. Traagisia tarinoita lukemalla voi prosessoida järkyttävää tapahtumaa alitajuisesti säilyttäen kuitenkin etäisyyden omiin tuskallisiin muistoihin.

                       Itsen ylittäminen

Itsen ylittävä kokemus tarkoittaa hetkeä, jolloin tunnetaan nousevan jokapäiväisen arjen yläpuolelle. Kokemaan jotakin korkeampaa. Esimerkiksi uskonnolliset kokemukset voi olla tällaisia. Mutta on paljon muitakin itsen ylittämisen kokemuksia. Esimerkiksi hyvin vaikean ongelman ratkaiseminen.

Toisaalta tuntuu vähän turhamaiselta ja "hienolta" pohtia omaa merkitystään keski-ikäisenä, keskiluokkaisena länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan jäsenenä. Ehkä länsimaissa olemme onnettomia juuri siksi, että meillä on liikaa aikaa pohtia elämän tarkoitusta. Köyhissä maissa ihmisen tarkoitus on usein saada ruokaa syödäkseen. Samoin Suomessa maaseutukulttuurin aikaan ihmisillä oli niin paljon työtä, etteivät he ehtineet haikailla elämän tarkoitustaan.

Mitä mieltä sinä olet Emily Esfahani Smithin ajatuksista?

Sain Emily Esfahani Smithin teoksen Merkityksellisyyden voima arvostelukappaleena tuumakustannukselta. Paljon kiitoksia.

Lähteet: Emily Esfahani Smith Merkityksellisyyden voima, kuvat omat

Ahdistus ja mitä sille voi tehdä

Minä olen melko herkästi ahdistuva ihminen. Joskus vain tulee ahdistunut olo. Enkä ymmärrä, mistä se johtuu. Osansa siinä on varmaan jo lapsuudesta nouseva tunne, jolloin jouduin huolehtimaan ja murehtimaan monista kodin asioista.Pelolla on selvä kohde ja syy. Ahdistuksella ei ole välttämättä selvää syytä. Se on  mielenvellontaa. Pakottaa ja tykyttää mielessä. Eikä sitä pääse karkuun.

Yleinen ahdistushäiriö on jatkuvaa murehtimista. Sen sijaan on vain luonnollista olla ahdistunut ihmissuhteista, työttömyydestä, läheisen sairastumisesta. Niihin on odotettavissa joku ratkaisu.

Jos ahdistuneisuus vain jatkuu ja jatkuu vaikean tilanteen mentyä ohi. Ja huomaa murehtivansa paljon asioita, kyse voi olla ahdistuneisuushäiriöstä.

Se voi vaikeuttaa unensaamista. Panee pohtimaan ikäviä asioita, joita on tulossa seuraavana päivänä tai lähitulevaisuudessa.

Psyykkinen kuormitus hälyttää usein fyysisillä oireilla, koska ihminen on kokonaisuus: Sydän tykyttelee, hengittäminen tuntuu vaikealta, vatsassa kipristelee...

 Onneksi pahasta olosta voidaan nykyisin puhuakin saamatta hullun stigmaa. Ennen se ei ollut samalla tavalla sosiaalisesti hyväksyttävää. Kärsittiin epämääräisestä huonosta olosta, jota häädettiin usein alkoholilla. Alkoholi voi hetkeksi rentouttaa. Mutta tutkimusten mukaan se pidemmän päälle lisää ahdistusta.

Ahdistuneisuushäiriöistä kärsii eniten 45-59-vuotiaat. Toiseksi eniten 30-44-vuotiaat.

Ylihuolehtivaisten vanhempien lapset voi oppia taipumuksen ahdistua. He voivat oppia huolehtijoiksi ja murehtijoiksi.

Liioitellen voi sanoa. Että ahdistuksesta johtuvat kehon oireet ovat vain puolustautumaan valmistautuvan kehon sivutuotteita. Tämä ajatus voi osaltaan auttaa vapautumaan ahdistuneisuudesta.

                           Ahdistuksen hoitoa kotikonstein

• Tunnista missä tilanteissa ahdistus iskee ja alkaa tuntuua fyysisestikin.
• Huomaa miten tulkitset tilannetta. Hätää ei aina nostakaan haastava tilanne tai ihmiset. Ahdistus nousee omista odotuksista.
• Etsi vaihtoehtoisia tulkintoja. Kun ymmärtää, että ahdistus liittyy omiin automatisoituihin ajatuksiin ja tulkintoihin, mitä on tapahtumassa, voi alkaa etsiä vaihtoehtoisia tulkintoja tapahtumille.
• Tarkastele tunteitasi. Kun olet alkanut ymmärtää omien tunteiden merkityksen, voit alkaa harjoitella niistä vapautumista. Yhtenä keinona voi olla hengitys- ja rentoutumisharjoitukset.Vaikeisiin tilanteisiin vähitellen tapahtuva siedättäminen voi auttaa. Tunteita ei pidä kieltää vaan tarkastella niitä rauhassa.
• Opi sietämään ahdistusta. Epävarmuus kuuluu elämään. Kun sitä oppii sietämään tulevaisuus ja hyvinvointi näyttää turvallisemmalta.

Minkälaisista asioista sinä ahdistut?

Lähteet:Hyväterveys 12/2018, kuvat omat

Käsitellyt selfiet lisäävät ulkonäköpaineita

Nykyisin on helppoja kuvankäsittelysovelluksia. Ja osittain sen myötä some on täyttynyt virheettömillä kasvoilla.

Muokatut kuvat voivat muuttaa myös kauneusnormeja. Etenkin nuorilla täydellisiksi käsitellyt kuvat voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia ja ruumiinkuvan häiriöitä.

Tutkijoiden mukaan plastiikkakirurgien uusia asiakkaita on ihmiset, jotka haluavat näyttää samalta kuin filtteröidyissä selfieissä.

Paljon aikaa somessa viettävillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla on yli kaksi kertaa suurempi riski syömis- ja kehonkuvaongelmiin kuin somessa kohtuullisesti aikaa viettävillä. Sometus voi lietsoa kehohäpeää.

Tietoisuus somekuvien epäaitoudesta voi auttaa. Mallien kuvien katselu tuottaa vähemmän kehopaineita, kun ne on merkitty käsitellyiksi.

Mitä sinä ajattelet täydellisisiksi käsitellyistä selfieistä tai muista kuvista?

Lähde: Helsingin Sanomat 11.10.2018, kuvat Pixabay

Elämänkumppaniin voi rakastua uudelleen

Jos suhteessa ei ole tapahtunut mitään todella pahaa - esimerkiksi pettämistä - voi hiipunut rakkaus roihahtaa vielä uudelleen liekkeihin.

On melko yleistä, etenkin pitkässä suhteessa, että suhde on laimentunut ajan myötä. Tietynlainen side voi kumminkin olla  yhä olemassa. Ihminen myös muistaa, miksi aikoinaan rakastui kumppaniinsa.

Rakkautta kuvataan viihteessä yleensä intohimoiseksi ja vahvaksi. Niinpä jotkut parit saattavat uskoa. Että he eivät ole riittävän rakastuneita.

Uudelleen rakastuminen vaatii suhteen tomuttamista, raikastamista, työstämistä. Tarvitaan luottamusta jatkuvuuteen ja pysyvyyteen. Vaikka seksi on tärkeää. Ei intohimoinen seksi yleensä riitä ratkaisuksi.

Rehellisyys itselle ja toiselle on tärkeää. On liikuttavaa keskustella yhdessä, miksi silloin kauan sitten rakastuimme toisiimme.

Yhteisen valokuvan pitäminen esillä on hyvä käytännön kikka. Sitä voi pysähtyä katselemaan. Se muistuttaa yhteisestä historiasta.

Parisuhteessa ei tarvitse pitää mitään jäykkiä "nyt keskustellaan"-kokouksia. Vaan suhteesta voi puhua arkipäiväisten tekemisten lomassa. Tärkeää on yhteinen aika. Jolloin polte voi herätä vähitellen.

Oletko kokenut uudelleen rakastumisen vanhaan kumppaniisi?

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.9.2018, kuvat Pixabay

Matkoilla

No, enpä ollut sen verran enempää matkoilla kuin tunnin lentomatkan päässä Suomesta. Viikonloppureissulla tytärtäni tapaamassa Riikassa. Hänellä oli maanantaina kemian tentti. Joten emme viettäneet niin paljon aikaa yhdessä kuin olisin halunnut. Mutta niinhän se on, että kaikki ei onnistu niin kuin Strömsössä.

Asuin apartmentissa ja olin siihen hyvin tyytyväinen. Paljon tilaa kolmessa tasossa. En voinut asua tyttäreni luona, koska hän asuu kimppakämpässä, eikä sinne olisi mahtunut. Apartment voitti mielestäni hotellin. Niin kaunis ja tilava se oli. Ja tietty edullinen. Vain 100 € viikonloppu.

Osa ottamistani kuvista katosi digiavaruuteen. Ja itselleni ominaisen järjettömästi kiinnitin huomiota pieniin yksityiskohtiin. Muun muassa ikkunoiden ja ovien rautakoristeisiin ja muuhunkin. Illallisen jälkeen tytär vei minut puoliväkisin baariin. Tunsin olevani siellä täysi vanhus. Ihastuin baarin seiniin, jotka oli tapetoitu vanhoilla kuvilla. Minä tykkään niin kovasti kaikesta vanhasta ja usein tunnen eläväni väärällä aikakaudella. Kukkia en voinut olla kuvaamatta. Kukkahullu kun olen.

  Baarin tapetti.

                     Erittäin rustiikki käsienpesuallas.

                     

Kunnon turistin tavoin kävin myös sightseeingillakin.

Seuraavat kuvat otin, kun kävelin ensimmäistä kertaa keskustaan.

         St. Petercen kirkko.

Tietysti syötiin hyvin. Se on aina reissuillani tärkeää.

                      Tyttären riistamykyt.

         Minun paikallista mozzarellaa erilaisilla tomaateilla.

                                      

                                          Parsa-katkarapusalaatti.

                                         Aamianen ennen ja jälkeen.

Harakka löysi yhdeltä torilta monta korupuotia. Ostin korvikset. En ostanut koko matkalla ainoatakaan vaatetta. Vain nuo korvikset, vähän luonnonkosmetiikkaa ja tuliaiset. Voi että olin ylpeä itsestäni, etten törsännyt vain siksi, että kaikki oli halvempaa kuin Suomessa. Ekologisista syistä olen päättänyt tänä vuonna olla ostamatta uusia vaatteita jo kahden ostamani lisäksi. Kyllähän noita vaatekaapeissa riittää.

Kävelin kaikki välimatkat. Suosiolla ja haikein mielin vaihdoin korkkarit lenkkareihin. Riikassa iso osa takseista on huijaritakseja. Oikean saa vain puhelimella tilaamalla. Epäkäytännöllisenä ihmisenä se ei minulta sujunut. Samoin löytää oikeaan paikkaan menevät bussit, raitiovaunut ja metrot. Olen tosi hömelö. Toisaalta kävelemällä pääsee uuden kaupungin imuun, sisään ja arkeen paremmin kuin taksilla suhaamalla.

Vanha kaupunki illalla ja aamulla.

Riika on 800 vuotta vanha kaupunki, ja sen huomasi. Vanhoja, kauniita rakennuksia oli ympäri kaupunkia. Ei vain vanhassa kaupungissa. Kun tulin Helsinkiin ja ajoin bussilla lentokentältä rautatieasemalle, katselin armasta pääkaupunkia. Ja kyllähän se vaikutti esteettisesti onnettomalta verrattuna Riikaan. Helsinki on vain niin nuori kaupunki. Historian tuulahdus ei vielä viriä.

Minkälainen matkailija sinä olet? Kiiruhdatko nähtävyydeltä toiselle? Vai vain fiilistelet kaikessa rauhassa? Suunnitteletko matkan ohjelman etukäteen?

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Lähteet: omat, kuvat omat