torstai 18. lokakuuta 2018

Häpeä



Kuinkahan monta kertaa olen tuntenut häpeää sanomisistani? Mistä minun päähän pälkähti sanoa noin? Olen liian impulsiivinen ihminen. Sanon ja mietin ja häpeän vasta sanomisen jälkeen.

Mutta voin "onnitella" itseäni: tämä on hyvää häpeää. Hyvä häpeä on eräänlainen moraalinvartija. Se kuuluu elämiseen yhteisössä. Muut ihmiset pitää ottaa huomioon.  Ei voi elää kuin ellun kana. Pitää osata pyytää anteeksi. Minä ihan oikeasti kadun kerkeää kieltäni.


                    Huono häpeä
Haitallinen häpeä on kuin ruosteista vettä tihkuva musta tunneli, jossa ei suuaukkoa näy. Se on alati jatkuva tunne, joka syö kantajansa ihmisarvoa ja itsetuntoa.

Ulkopuolisuuden tunne ja vähitellen eristäytyminen ihmissuhteista voi kertoa siitä.

Myös täydellisyydentavoittelu tai jatkuva miellyttämisen tarve kuuluvat huonoon häpeään. Ja ne voivat jossakin vaiheessa uuvuttaa ihmisen täysin.


Huono häpeä voi ottaa muotonsa myös aggressiivisuutena, hyökkäävyytenä tai jatkuvana puheripulina. Näin häpeäjä yrittää peittää todellisen minänsä.

Sen pienen lapsena loukatun. Lapsena hänelle on ehkä naurettu epäonnistumisista. Vähätelty. Vaikka epäonnistuneelle lapselle voisi sanoa:"Kaikki epäonnistuu välillä. Kyllä se ensi kerralla sujuu. Olet hyvä tuommoisena kuin olet." Häpeäjä on juonut häpeän mustan tervan jo lapsuudenkodin liian kovasta asenneilmastosta.


Häpeä voi myös kanavoitua päihteiden käyttöön. "Minulla ei ole mitään arvoa, sama miten elän."

Huono häpeä voi tehdä ihmisestä myös epäitsenäisen. Hän voi tavallista alttiimmin langeta uskonnollisiin lahkoihin tai narsistin pauloihin. Niillehän pitää olla kiltti. Häpeän voi unohtaa.



Häpeä laskee itsearvostusta ja vähentää halua pitää itsestään huolta. Tämä saattaa johtaa ylipainoon, ja liikunnan välttelemiseen. Ei tietenkään kaikissa tapauksissa.

                 Miten irtautua huonosta häpeästä?
Jotta paha häpeä vähentyisi. Yhteys häpeän tunteen ja sen laukaisseen tilanteen välillä olisi hyvä oppia vähitellen tunnistamaan. Voi pohtia. Mikä nimenomaisessa tilanteessa tai toisessa ihmisessä tuo häpeää? Tämä vaatii harjoittelua, koska kyse voi olla penen pienestäkin seikasta.


Häpeä voi hellittää, kun - vaikka väkisin - altistaa itsensä sitä aiheuttaville tilanteille. Itsensä asettaminen epämukavuusalueelle vahvistaa aivoissa alueita, jotka heikentävät häpeään liittyvää ahdistusta. Tämä harjoittelu vaatii paljon. Mutta elämä voi alkaa tuntua elämältä. Hyvinvointi nousee kohisten.

Kaikilla meistä on paljon tiedostamattomia voimavaroja. Ihmisen mieli ja aivot ovat miltei äärettömän isoja alueita. Pienetkin onnistumiset palkitsevat ja tuovat itseluottamusta.

Minkälaisista asioista sinä tunnet häpeää?





Lähteet: Anna 6.9.2018/36, kuvat omat


6 kommenttia:

  1. Mukava kuulla että hyvä häpeä on hyödyllinen moraalinvartija, vaikka harvoin sammakoita suustani päästelenkin.
    Tuo huono häpeä vaikuttaakin kiinnostavalta, joskus olen huomannut ihmisessä häpeän ja hämmennyksen aiheuttaman puheripulin lisäksi yletöntä vitsien heittelyä, jolla ilmeisesti peittää jotain itsestään. Ja niin, hyökkäily toista ihmistä vastaan kuuluu varmasti samaan sarjaan. Ikäviä juttuja, mutta onhan meitä moneksi.
    Itse en ole erityisen impulsiivinen henkilö, ennemminkin mietin sanomisiani paljolti, ja osaan oikeasti olla hiljaa oikealla hetkellä. Myötähäpeä on joskus sellainen tunne, mikä on ennemminkin sääliä toista ihmistä kohtaan. Monta kertaa olen huomannut että se olen juuri minä, joka ottaa tilanteen haltuun jos joku on mokannut itsensä pahasti.
    Mielenkiintoinen postaus jälleen, hyvää torstaipäivää sinulle Marja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki, kommentistasi. Mielenkiintoista, että olet tunnistanut tuon häpeän kaiken puheen ja vitsien laukomisen alta. Sinä olet varmaankin perusluonteeltasi rauhallinen. Ja mietit ennen kuin sanot. Mikä olisi tietenkin kaikille parasta. Mutta kun me ihmiset ollaan niin erilaisia. Ja se on rikkaus, vaikka voi aiheuttaa kahnaustakin. Myötähäpeä jonkun puolesta tekee niin kipeää ja ikävää oloa. Hyvää torstaita sinulle!

      Poista
  2. Kyllähän sitä on nähty jos jonkinlaista häpeän peittelyä, puhumattomuus mm.elämässä on musta aukko josta ei puhuta ja huomaahan tuon että onhan se hävettävä osa elämää, ajattelen näin että jos myöntäisi avoimesti nämä hävettävät asiat niin kaikilla osapuolilla olisi helpompaa, kaikkihan mokailevat. Niin kauhealta kun se voi tuntua niin olen tuntenut omista vanhemmistani myötähäpeää, onhan vanhemmat lapselle todella tärkeitä. Olenkin vanhemmiten miettinyt miten suuri vaikutus vanhemmilla onkin lapsen elämään,mm. itsetunnon kehittymiseen. Mukava lukea että täällä blogimaailmassa on tuollainen ihminen kuin Tuulikki jolla tuntuu olevan elämän kaikki osa-alueet hallinnassa, lukijasta ainakin tuntuu siltä. Mielenkiintoinen aihe tälläkin kertaa Marja:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Juu, nämä mustat aukot. Salaisuudet. Suuret häpeät. Jotkut ovat pitäneet hävettäviä asioita niin vaikeana jakaa toisten kanssa. Että mustaa aukkoa on voitu lapioida koko aikuisikä. Voi kuulle, kyllä minäkin vanhemmistani olen tuntenut suurtakin häpeää. Ajan saatossa se on onneksi muuttunut kiitollisuudeksi ja anteeksiannoksi. Olivathan he minun ainoat äiti ja isä. Pienelle lapselle vanhemmat ovat kaikki kaikessa. Heiltä opitaan asioita mallioppimisen kautta, kiintymyssuhteessa.
      Kivaa torstaita sinulle.

      Poista
  3. Hyvä aihe, sillä häpeää on joskus vaikea tunnistaa. Se kätkeytyy niin monenlaisen käytöksen taakse.
    Eniten sitä on elämässä joutunut häpeämään omia mokiaan. Jotkut niistä antaa itselle anteeksi pian, toiset aiheuttavat häpeää pitempään.
    Usein joudun häpeämään hitaan hoksani aiheuttamia noloja tilanteita. Tässä kerran tajusin auton avaimesta loppuneen patterin kun tulin kaupasta täyden ostoskärryn kanssa. Avaimenperänä on ostoskärryn poletti. Mietin miten saan kärryä nostettua niin, että saan oven avaimella manuaalisesti auki. Paikalle tuli kaksi pikkupoikaa, pyysin apua. Toinen pojista pujotti auton avaimen pois renkaasta, joka yhdisti sen polettiin. Arvaa hävettikö.
    Mukavaa illan jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Joo kyllä ne omat hölmöilyt eniten hävettää. Kokemusta riittää laajasti. Kuule, ei minullakaan hoksottimet kovinkaan rivakasti toimi tai jos toimii niin usein omituisesti. Kyllä pikkupojat on teräviä. Hauska juttu. Ja tietty hävettävä. Mutta asia tuli hoidetuksi.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!