Elämää maalla 125.

 

Viikon tauko tästä blogista meni nopeasti. Kaipasinkin kirjoittamista, koska se luo elämääni järjestystä. Muuta somea en juuri katsonut.

Olen päättänyt tehdä voimaharjoittelua kotona. Katetrin takia en saisi rasittaa vatsan seutua enkä muutenkaan tehdä mitään liian lujaa. Kystofix katetri on virtsaumpeen ja se laitettiin vatsan läpi suoraan virtsarakkoon. Teen kyykkyjä, painoilla rintaa ja käsien lihaksia. Jalan nostoa makuulta. Tuntuu ihanalta, kun lihaksia polttelee. Joka toinen päivä teen tätä ja joka toinen päivä teen rivakan kävelylenkin.

Oli muutama sateeton päivä, ja kävin puolukassa ja sienessä. Puolukoita sain vain 5 kiloa ja sieniä, etenkin kantarelleja, monta korillista. Tänä vuonna on ihmeen paljon kantarelleja. Lempisieniäni herkkutatteja en löytänyt, vaikka kuinka metsissä rymysin.

Puolukoiden poiminta oli haasteellista, kun en saisi kyykkiä ihan alas. Niitä piti poimia suorin säärin. Välillä väsyin ja kyllästyin tähän ja poimin niitä polviltani ja istualtani - olin varmaan huvittava näky.

Sain vasemman käden etusormeen toisen asteen palovamman ottaessani peltiä uunista. Osa sormesta meni sinipunaiseksi, eikä tullut rakkoa. Päätin, etten käytä mitään laastareita tai sideharsoja. Ajattelin, että se paranee näin paremmin. Apteekista sain vaurioituneen ihon hoitovoidetta. Kaikki kenelle näytin sormea miltei kauhistuivat. Oli se ruma näky. En voinut koukistaa sormea, koska se oli turvoksissa. En olisi voinut kirjoittaa tätä blogiakaan. Puhumattakaan hapanjuurileivonnasta.

Olen ikävissäni, etten ole voinut leipoa hapanjuuri reissumimmejä (reissumiehiä). On pitänyt ostaa kaupasta leipää ensimmäisen kerran vuoteen. Tavallinen leipä on lörtsyä ja mautonta.

Nyt sormeen on alkanut kasvaa uutta ihoa, eikä se ole enää vereslihalla. Kipu on hävinnyt. Edelleen sormi on sinipunainen.

Olen vielä kiinnostunut homeopatiasta virtsaummen hoitoon. Mutta aina kun soitan homeopatiakeskukseen, puhelin piippaa varattua.

Mies ei ole edelleenkään antanut purkaa edesmenneen isänsä laatikoita. Niissä on lähinnä papereita. Hävittäisin kuulema tärkeät paperit, koska olen niin kärsimätön ja huolimaton. Olohuone on siis täynnä laatikoita. Ehkä mies saa ne jouluun mennessä purettua. Hän sanoo, ettei ole töiden vuoksi ehtinyt niitä purkaa. Kuitenkin hänellä on aikaa soittaa iltaisin viulua, pianoa ja kitaraa. En ole hänelle katkera. Kukin tavallaan. Tilanne on lähinnä huvittava. Ja ei tarvitse siivota olohuonetta. Inhoan imurointia. Pölyt pyyhkisin kyllä.

Palaneesta sormesta huolimatta siivosin ja imuroinkin. Sormesta tuli verta. Ja imurointi on vaivalloista, koska en saa kyykkiä - joten se oli pikaimurointi.

Kävin kampaajalla, kun hermostuin hiuspehkooni. Leikkauksen lisäksi väri vaihdettiin vaaleaan kupariin ja tehtiin vaaleita raitoja. Kampaaja oli tehnyt raitoja paljon etuhiuksiin, joten näytän nyt blondilta. Julkaisen kuvan tästä joskus. Vaihteluahan tämä on.

Meidän keittiö on niin suuri, että kutsun sitä tupakeittiöksi. Sisustukseen tuli suurehko muutos, kun halusin miehen isän vanhan sohvan keittiöön pianon eteen. Onhan pianokin keittiössä epätavallinen. Toinen piano on olohuoneessa. Niinpä tuumasta toimeen. Alan ollut jo tottunut sohvaan.

Kuolinpesässä oli myös perinteisin maalein maalattuja hyllyjä. Laitoin nekin keittiöön. Tavallaan tämä on kotoisaa.

En ole ottanut paljoakaan valokuvia kesällä, koska en edelleenkään osaa siirtää kuvia tietokoneelle. Blogin kuvat tulee itsestään.

Hyvää syksyistä viikonloppua kaikille!