perjantai 18. syyskuuta 2026

Elämää maalla 126.

 

Mustasilmäsusannaa ja krassia sekaisin.


Kirjoitan tätä samalla, kun teen hapanjuuri reissumimmejä (reissumiehiä). Niitä pitää kohottaa neljä kertaa koko prosessin aikana - joten joutaanhan tässä. Nykyisin teen eniten ruisleipää. Noita reissumimmejä ja ruislimppuja. Lisäksi teen usein vaaleaa leipää: ranskalaista ja kreikkalaista maalaisleipää, kauraleipää, saaristolaisleipää, pähkinäleipää, karpaloleipää...


Olen alkanut tottua tähän Kystofix virtsakatetriin, joka laitettiin suoraan mahan läpi virtsarakkoon. Siinä on mahdollisuus pissata myös normaalisti, mitä minä nykyisin teen. Katetri tuo jonkinlaista turvaa, jos ei onnistukaan.


Juon myös karpalomehua päivittäin ja olen alkanut syödä toissatalvena lääkärin määräämää virtsatietulehduksen estolääkettä, vaikka yksi lääkäri oli kovasti sitä vastaan, koska ne sisältävät antibioottia, mikä voi tehdä resistenssin.


Olen niin peloissani virtsarakontulehduksista ja niitä seuraavasta virtsaummesta, etten enää välitä, vaikka vatsan mikrobisto kärsisi. Kuitenkin syön hapankaalia, jugurttia. Juon piimää ja syön maitohappobakteereja purkista.


Silti tunnen itseni vähän sairaaksi ja kireäksi, koska katetria on välillä tarkastettava. Neuroottisena tarkastan liian usein. Vatsan reikää suojaava sideharsotaitos ja teippi on vaihdettava päivittäin. Samoin pitää suihkutella vedellä. Enkä saa rehkiä ja mennä aivan kyykkyyn.


Tässä taannoin aloitin "kuntosalin" kotona. Huomasin, että olen aivan rapakunnossa. Toisaalta on mielenkiintoista tarkkailla, miten kunto nousee. Tykkään.


Saunan pesu on ongelma. Siinä minä olen tottunut kyykkimään ja pesemään juuriharjalla. Eräs ystävä sanoi, että on olemassa varrellisia harjoja Tokmannilla. Pyysin miestäni ostamaan sellaisen. Ei osta. Sanoin hänelle, että saunan pesu on nyt sinun - hän suorastaan tyrmistyi.


Olen alkanut pelätä autolla ajoa. Se johtuu siitä, että risteyksessä painoin kaasua, vaikka olisi pitänyt jarruttaa, ja auto oli tulossa. Ei muuta kuin enemmän kaasua. Takana tuleva auto tööttäsi. Onneksi ei käynyt pahoin. Yksi kerta ihmettelin, miten näen niin huonosti. Kotona huomasin, että minulla on lukulasit päässä. Tämä hajamielisyyteni. Kaipa tämä vaihe menee ohi, koska kaipaan niin ihmisten ilmoille.


Miehen isän kuolinpesän laatikot ovat edelleen koskemattomina olohuoneessa ja osin keittiössä. Mies ei pidä tunnetusti kiirettä. Ja minä en saa niihen miehen mielestä koskea, koska olen niin kärsimätön ja huolimaton. No, joo - hapanjuurileipominen ei ole parantanut kärsimättömyyttäni. Kuten odotin.


Tein tässä vaatteiden läpikäymisen, mutta en raaskinut heittää pois kuin t-paitoja, rikkoutuneita lökökotihousuja ja joitakin mekkoja, jotka ei mahtuneet enää päälle, kun keskivartaloon on tullut rasvaa. Saan monista vaatteista voimaa ja itsevarmuutta. Suurin osa vaatteistani on mukavia päällä. Ei kiristä.


Olen tehnyt someen säännöt tai itse asiassa tätä on jatkunut pidempään: saan olla facessa tunnin, instassa tunnin ja katsoa suoratoistopalveluja kaksi tuntia joka toinen päivä. Muuten teen kotitöitä, kävelen metsässä, kuntoilen ja luen. Paljon.


Olen tyytyväinen Ruotsin vaalien lopputulokseen.Rasistiset Ruotsidemokraatit hävisivät vasemmistolle! Olen itse punavihreä. Saksan vaaleja en ole seurannut. Ehkä niissä käy samoin kuin Ruotsissa. Suomen tulevissa vaaleissa varmasti kokoomus ja persut häviävät - oppositiopuolueet yleensä voittavat.


Eipä kuin Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!