Puutarhanhoito toimii kuin masennuslääke

Minä iloitsen puutarhanhoidosta. Ensinnäkin saa olla ulkotöissä ja näkee kättensä työn tuloksen nopeasti. Rentoudun puutarhassa, laulaa rallattelen yksinäni ja puhun kasveille.

Maaperästä löytyy lähes masennuslääkkeen veroista bakteeria. Mycobacterium vaccae lisää serotoniinin tuotantoa, joka masennuksen aikana vähenee. Se rentouttaa ja tuo onnellisuutta. Bakteerin saa maata möyhentäessä. Hyvät vaikutukset tulee kosketuksen kautta iholle ja ilman kautta hengittäessä.

Allergioiden ja luonnon yhteydestä on eniten näyttöjä. Luonnon antama suoja atopiaa vastaan on suurin varhaislapsuudessa, mutta vastustuskykyä kannattaa kerätä koko elämän ajan.

Keskittyminen tekee hyvää

Kasvimaan kylväminen ja kitkeminen tempaisevat mukaansa. Aivot saa lepohetken, kun kasvit vie huomion. Puutarhanhoito on kuin mindfulnessia, keskittymistä nykyhetkeen. Puutarhanhoito on kuin kävely tai lenkki, jolloin uusia näkökulmia ja ajatuksia tulee mieleen. Voidaan saavuttaa flow-tila.

Apua stressiin

Luonnon rauhoittavaa vaikutusta on mitattu. On havaittu, että jo viiden minuutin oleskelu kasvien parissa alentaa verenpainetta stressihormonien kortisolin ja adrenaliinin vähentyessä.

Hyogon yliopistossa tehty tutkimus japanilaisten muistisairaiden parissa osoitti, että puutarhanhoito lievittää stressiä enemmän kuin muu askartelu.

Paino laskee ja kunto nousee

Tunti puutarhassa kuluu kuin huomaamatta ja samalla saa liikuntaa kävelemisen ja imuroinnin verran.

Puutarhatyö parantaa myös tasapainoa, koordinaatiota ja lihasvoimaa.

Painonhallinnassakin on puutarhatyöstä apua. Noin 70-kiloinen ihminen pudottaa tunnissa lähes 300 kaloria.

Hyötyjä vanhuuteen

Puutarhatoimintaa on tarjolla myös vanhuksille. Kasvit voivat herättää aistien avulla muistoja aiemmasta elämästä. Tunne että on vielä osallisena elämänmenossa voimistuu. Kerran opitut puutarhuritaidot pysyvät muistissa usein senkin jälkeen, kun on jo vaikea hahmottaa, mikä päivä on tai keitä ympärillä on.

Lähteet: kadonneet, kuvat omat

Kosto

 

Minä rakastuin opiskeluaikana. Muutimme miehen kanssa yhteen, ja elämä oli ihanaa ensimmäiset kaksi vuotta. Se oli symbioosivaihetta. Ikään kuin sulauduimme toisiimme.

Sitten kerran mies oli yön poissa. Olin raivoissani. Hän selitti, että oli käyttäytynyt yökerhossa niin huonosti, että poliisit olivat vieneet hänet putkaan.

Silloin ei ollut kännyköitä, joilla ottaa kuvia. Oli tavallinen kamera, jonka filmi vietiin kehitettäväksi. Hain kuvat. Ja niissä vieras nainen seisoi ulkona ja istui meidän sohvalla. Olin päivät töissä, ja mies teki työssään lähinnä ilta- ja yövuoroja. He olivat tavanneet siis päivällä ja ehkä naineet meidän sängyssä. Miehen "putkayö" oli ilmeisesti hotelliyö tuon naisen kanssa.

Minä kostin tuhoavasti. Löysin miehen kalenterista tuon naisen puhelinnumeron. Soitin, ja hänen aviomies vastasi puhelimeen. Kerroin hänelle, että vaimosi pettää sinua mieheni kanssa. Kuinka nautinkaan tuosta puhelinsoitosta!

Sitten muutin pois, vaikka mieheni vannoi rakkautta ja leperteli minulle. "En olisi voinut olla tosissani minua yli kymmentä vuotta vanhan naisen kanssa."

Minulla oli heti sen jälkeen yksi laastarisuhde. Mies näki meidät yhdessä käsikkäin, ja tuli haastamaan riitaa. Onneksi tämä uusi mies oli melkein kaksi metriä pitkä ja raamikas. Ex-mies ei uskaltanut käydä hänen kimppuunsa. Laastarisuhde kesti muutamia kuukausia. Olin onnellinen, että pääsin eroon miehestäni, vaikka nololla tavalla.

Kun puoliso pettää tai jättää, mieleen saattaa tulla erilaisia kostosuunnitelmia.

Julkisuudessa on puhuttu muun muassa termistä kostokroppa. Tällä tarkoitetaan eron jälkeen timmiksi treenattua kehoa, jolla todistetaan ex-kumppanille, miten hehkeän tyypin tämä on menettänyt.

Puhutaan myös laastarisuhteista, joilla pyritään tekemään entinen kumppani mustasukkaiseksi.

Hylkääminen herättää kipeitä tunteita. Ei siis ole ihmeellistä, että esimerkiksi jätetyksi tullut alkaa hautoa kostoa.

Kostofantasioita on ehkä kaikilla jossain vaiheessa elämää, sanoo psykologi Elina Reenkola.

Vaikka kosto kävisi joskus mielessä, toiset ovat herkempiä hautomaan kostoa. Loukattu itsetunto, turvattomuus ja varhaiset kokemukset vääryydestä voivat altistaa kostoajatuksille.

"Jos on lapsuudessa tai nuoruudessa kokenut fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, maaperä on otollisempaa kostofantasioille." Kostofantasioiden takana on usein nöyryytys, häpäisy tai sorto. Kostoa hautova haluaa korjata kokemansa vääryyden. Hän haluaa kääntä asetelman niin, että on itse se vahvempi ja voimakas.

Kostoa voi hautoa kohteelle, joka on loukannut, mutta myöskin sijaiskohteelle. Häväisty saattaa ajatella, että kostaa entisen puolison sijasta tämän uudelle kumppanille.

Onko kostofantasioista jotakin hyötyä? Aivotutkimuksissa on käynyt ilmi, että koston ajatteleminen aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää ja tuo mielihyvää. Koston toteuttaminen ei tutkimusten mukaan tuota niin paljon mielihyvää kuin kostaja odottaisi.

"Kostofantasiat ovat luovaa ajattelua. Fantasiassa voi palauttaa itsetuntonsa ja panna toisen kärsimään saman, mitä itse on  kärsinyt."

Ajatukset eivät ole samat kuin teot. "Ajatusten ja tekojen välillä on valtameri. On kamalaa, jos ei uskalla edes ajatella."

Kostaja haluaa saada aikaiseksi muutoksen kumppanissaan, kertoa ikävistä tunteistaan tai tasata tilit.

Harva kostaa niin radikaalisti, että syö eksänsä kultakalat, kuten teki eräs amerikkalaisnainen. Tai antaa poliisille perättömän vihjeen ex-puolisostaan, kuten teki eräs suomalaismies. Puhumattakaan äärimmäisistä ja väkivaltaisista teoista.

Reenkola jakaa koston rakentavaan ja tuhoavaan. Rakentavaan kostoon liittyy "se klassinen ajatus, että minä näytän, kuinka menestyn".

Sisuuntumalla petetty todistaa sekä itselleen että toiselle, että nöyryyttävä teko ei nujerra häntä. Joskus kostaja haluaa herättää kateutta. Koston välineenä voi olla vaikka hieno uusi auto tai timmiksi treenattu vartalo. "Rakentava kosto ei vahingoita ketään. Se saattaa jopa viedä elämässä eteenpäin."

Tuhoavan koston tarkoituksena on vahingoittaa kohdetta. Silloin nöyryytetty haluaa oikeasti satuttaa, esimerkiksi pilata toisen elämän tai uuden parisuhteen.

Raja rakentavan ja tuohoavan koston välillä voi olla kuitenkin häilyvä ja vaikeasti havaittavissa."Jos on todella pahasti kohdeltu, kokenut esimerkiksi väkivaltaa, se voi käynnistää tuhoavia kostoajatuksia."

Jos kostoajatukset eivät jätä rauhaan, niiden käsittelyyn saattaa hyvä olla hakea apua. "Usein pelätään, että tunteet valtaavat kuin hyökyaalto, jos niille antaa tilaa. Se on pikemminkin päinvastoin. Jos tunteitaan koettaa väkisin poistaa tai kontrolloida, ne eivät häviä."

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.5.2024, kuvat omat

Elämää maalla 24.

 

Kohta saadaan raparperia.

Täällä on hyvin kylmä kausi - en puhu takatalvesta, koska ei ole ollut lunta. Niinpä puiden raahaaminen saavilla liiteristä jatkuu ja sitten pönttöuunien lämmittäminen. Ketuttaa. Jatkan myös lintujen ruokintaa, koska käy niin sääli heitä.

Olen päättänyt kasvattaa perunaa tänä vuonna. En ole ikinä kasvattanut. Selasin netistä kasvatusohjeita, mutta missään ei sanottu, kuinka syvälle siemenperunat täytyy istuttaa ja pitääkö olla idätetyt siemenperunat. No, viimein  selvisi, että istutetaan viisi senttiä mullan alle. Myös idätykseen sain ohjeen, ettei touko kesäkuun vaihteessa istutettaville siemenperunoille tarvita idätystä, koska maa on jo niin lämmin.

Ostin Mainiosta siemenperunat ja  kysyin melkein kaikilta muilta asiakkailta, että ovatko he viljelleet perunaa, tarvitsisin opastusta. Kukaan ei ollut viljellyt. Kaupan kassa tiesi, että siemenperunat istutetaan parinkymmenen sentin päästä toisistaan. Vaikutin varmasti omituiselta. Mutta mitäs siitä!

Yhtenä päivänä olin jostakin syystä vihainen. Sille ei ollut mitään syytä. Niinpä päätin lopettaa sen: menin kuokkimaan kasvimaata. Se on aika kovaa hommaa. Sattui alaselkään.  Hiki valui selästä ja kasvoilta. Tein homman tapani mukaan nopeasti. Mutta vihaisuus loppui.

Päätin siivota vessasta luonnonkosmetiikka korin, jossa oli myös alimmaisina kemikaalikosmetiikkaa. Dödö on kemikaalinen. En ole löytänyt luonnonkosmetiikasta tarpeeksi tehokasta tuotetta. Samoin meikkivoiteeni on kemikaalinen. Olen testannut varmaan liki kymmenen luonnonkosmetiikka meikkivoidetta, enkä ole löytänyt sopivaa.

Korissa oli eniten ihon puhdistusaineita. En ymmärrä, että niitä on niin karttunut.

Nämä lähti pois jätelajitteluun.

Tässä lopputulos.

Kun tässä  ollaan niin kosmetiikassa, en malta olla esittelemättä lempituotteitani, joita alan taas käyttää, kun tämä kemikaalikosmetiikka kokeilu on ohi.

Ruusuvesi tuoksuu vienosti ruusulle. Käytän sitä aina seerumin ja kasvovoiteen alla. Samoin käytän sitä hiuksiin ja kuumalla säällä suihkuttelen sitä kasvoille.

Tämä tuote sisältää luonnon retinolia.

Tässä on inhokki tuotteeni. Se tuoksuu hyvin vahvasti. Niin vahvasti, etten ole sitä edes testannut. Nyt se toimii öljynä jalkapohjille. Muutoin Khadi on kaiketi kelvollinen merkki. Minulla on sen öljyhoito hiuksiin, ja se on tehokas.

Tässä siivouksessa siivosin vain päivittäistuotteita. Minulla on myös jonkin verran kasvonaamioita ja meikkejä. Tämä kosmetiikasta.

Nyt haravoimiseen. Haravoin meidän pienen etupihan syksyllä. Se on pieni sen takia, että miehen autot ovat vallanneet etupihan. Pohdiskelin, että kannattaako sitä haravoida. Sitten Hesarissa oli juttu juuri tästä.

 

Tampereen Puutarhaseuran puheenjohtaja sanoo muun muassa näin: "On totta, että pihan haravoiminen on turhaa, ja suositus olisikin, että lehdet ajettaisiin mieluummin ruohonleikkurilla silpuksi nurmikolle. Kasvijäte hajoaa pihalla hyödylliseksi humukseksi, jonka ansiosta maa pysyy multavana."

Päätin, että en haravoi, vaikka tykkään siitä puuhasta.

Kaikki köynnöskasvitaimet voivat hyvin. Kepitin ne viime viikolla. Ja jo nyt ne ovat kiivenneet kepin yläosaan. Lannoitan ensimmäisen kerran ne tänään.

Miehen kanssa päätettiin, että nyt on käytettävä pois pakasteessa olevat marjat. Vähän mustikkaa sinne jätettiin. Tein mustikkakiisseliä ja vispipuuroa. Mies teki mehua, joka on aivan taivaallisen hyvää.

Eilen meille aivan tuntematon mökkiläinen tuli kysymään, syödäänkö me kalaa. Totta kai syödään. Hän antoi meille hauen ja kaksi siikaa. Tämä oli aika merkillinen tapaus.

Kävimme maanantaina Helsingissä katsomassa miehen isää, joka on kuntoutuksessa. Hän sai kaksi aivoverenvuotoa ja hänellä on alkava Alzheimer. Hän vaikutti olevan hyvin masentunut tilastaan. Kaikki oli turhaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Alkoholista

 

Nykykäsityksen mukaan alkoholismi on aivosairaus. Ei vain huono tapa. Minun äidinpuoleisesta suvusta melkein kaikki sisarukset olivat alkoholisteja. Myös äiti. Samoin ukki. Kun sitä ryyppäämistä katsoi läheltä, oli vaikea ajatella, että tuolla on nyt vaan aivosairaus, ei hän voi asialle mitään.

Läheisissä alkoholismi herättää monia tunteita, esimerkiksi hylkäämiskokemuksia, ristiriitoja, turvattomuutta. Silloin aikoinaan, kun piti katsella näiden alkoholistien toilailuja, minun mielestä he olivat vain ihmisiä, jotka halusivat, että aina on kivaa, mukava, pehmeä olo. Huolet ei paina.  Vaikka huolet ja murheet kuuluvat elämään. Tätä nykyä pidän kuitenkin alkoholismia sairautena.

A-klinikka Oy:n johtavan ylilääkärin Kaarlo Simojoen mukaan suomalaisen alkoholikulttuurin suuri ongelma on se, että alkoholinkäytöstä ei puhuta avoimesti. Ihmiset pitävät juomisensa piilossa leimautumisen pelossa. 

Alkoholi ei ole täysin vaaraton aine. Juomisella on fyysisten haittojen lisäksi psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Se herättää monenlaisia tunteita läheisissä.

Alkoholin käyttöön liittyy aina  riski. Jokainen voi tulla ajan kanssa riippuvaiseksi alkoholista, jos juo sitä säännöllisesti.

Ihmisten on kuitenkin vaikea hahmottaa muutosta omassa alkoholin käytössään. Ongelmat eivät tule ajoissa esiin. Suurin osa alkoholin haitoista syntyy tavallisen ihmisen säännöllisestä alkoholin käytöstä.

Alkoholilla on monia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Niin sanottu sivistynyt alkoholinkäyttö ja ylipaino ovat nykyisin yleisin maksakirroosin syy.

Naisilla kohtalainen riski syntyy seitsemällä alkoholiannoksella viikossa, tällä määrällä maksa-arvot jo nousevat. Tämä voi vaikuttaa hurjasti psyykeen, uneen ja työtehoon. Alkoholi myös lihottaa, ja huomattava osa suomalaisten miesten keskivartalolihavuudesta johtuu alkoholista.

Suomessa 77 prosenttia alkoholista juodaan kotona ja noin 11 prosenttia ravintoloissa. Kotona juovilta puuttuu sosiaalinen kontrolli. Kauheinta on, jos tulee leimatuksi alkoholistiksi, ja siksi oma käyttö pidetään piilossa. Juominen ei ole kuitenkaan yksilöllinen asia, koska se vaikuttaa aina myös läheisiin.

Lähteet: Yhteishyvä 5/20, kuvat Pixabay

Mustasukkaisuudesta

 

Kumpi tuntuisi pahemmalta: se että kumppani olisi tunnetasolla uskoton, kiintyisi johonkin toiseen ihmiseen vai että kumppani harrastaisi seksiä jonkun toisen kanssa?

Tätä on tutkittu tuhansia kertoja vuosikymmenten ajan. Ja on havaittu, että tutkimusten vastauksissa on sukupuolieroja.

On tultu siihen tulokseen, että miehiä häiritsee enemmän se, että kumppani harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Naisilla painottuu huoli, että kumppani kiintyy tunnetasolla johonkin toiseen. Lisäksi naiset ovat yleensä kokonaisuudessaan mustasukkaisempia kuin miehet.

Åbo Akademin psykologian professori Patrick Jernin mukaan: "kun katsoo oikeasti petettyjä ihmisiä, ei ole läheskään niin tavallista, että ihmiset oikeasti jättävät kumppaninsa."

Se on Jernin mielestä aivan ymmärrettävää. Jos osapuolilla on yhteinen koti, lainoja tai lapsia - heillä on voimakkaammat kannustimet pysyä yhdessä uskottomuudesta huolimatta. Ero tietäisi usein elintason laskua.

"En suosittele ketään miestä pettämään kumppaniaan siinä luulossa, että naiset sen jotenkin hyväksyvät."

Mustasukkaisuuden sukupuolierot pätevät tutkimusten mukaan heteroseksuaaleihin. Avoimissa tai polyamorisissa suhteissa vapaaehtoisesti elävät näyttävät myös olevan vähemmän mustasukkaisia niin seksin suhteen kuin muutoinkin.

Hollantilaistutkija Bram Buunk jakaa mustasukkaisuuden kolmeen lajiin. On reaktiivista mustasukkaisuutta. Siinä ihminen kokee muun muassa suuttumista ja huolta tilanteesta, jossa hänen kumppanillaan olisi ollut tai olisi parhaillaan sutinaa jonkun muun kanssa.

Kumppani ehkä tulkitsee reaktiivisen mustasukkaisuuden merkiksi rakkaudesta ja välittämisestä.

Toiseksi on omistushaluista mustasukkaisuutta.Omistushaluiset mustasukkaiset heterot yrittävät estää kumppaninsa kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. He eivät todennäköisesti hyväksy sitä, kumppanilla on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä.

Ääritapauksissa he saattavat sortua väkivaltaan tai vakoiluun, kun he yrittävät rajoittaa kumppaninsa itsenäisyyttä. Tällaisella ihmisellä on voinut ollut lapsena huono kiintymyssuhde vanhempiinsa.

Kolmas mustasukkaisuuden tyyppi on ahdistunut mustasukkaisuus. Ihminen kokee ahdistusta, epäluuloa, huolta ja epäluottamusta. Hän märehtii ajatusta kumppanin uskottomuudesta ja kuvittelee sitä mielessään.

Tutkijat ovat selvittäneet myös esimerkiksi kumppanin puoleensavetävyyttä ja luotettavuutta. Jos ihminen pitää kumppaniaan hyvin paljon puoleensavetämämpänä kuin mitä itse kokee olevansa, hän on todennäköisemmin mustasukkainen.

Perimä vaikuttaa mustasukkaisuuten melko vähän. Ihmisten mustasukkaisuuseroista noin 30 prosenttia selittyy perimällä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.4.2024, kuvat omat

Elämää maalla 23.

 

Vappu tuli ja meni. Me emme ole juhlineet miehen kanssa kolmeen vuoteen juhlapyhiä, vaikka Vera-tyttären kuolemasta on jo aikaa tuo kolme vuotta. Toinen tytär juhlii kavereiden kanssa. 

Juhlisimme, jos suru Verasta ei kävisi niin suureksi ja tuskaisaksi. Kun tytöt olivat pienempiä vappu oli suuri juhla. Tein simaa ja munkkeja. Peruna-, viher-  ja tonnikalasalaatteja. Parsaa ja pastaa. Me vanhemmat olimme selvin päin.

Koristelimme talon serpentiineillä ja ilmapalloilla. Kun Vera oli 18-vuotias, joimme kuohuviiniä ja söimme juustoja. Miten kaipaankaan!

Surua on lisännyt se, että paras ystäväni teki vappuna parisenkymmentä vuotta sitten itsemurhan hyppäämällä kahdeksannesta kerroksesta katuun. Hänen kumppaninsa jätti hänet ja hän alkoi juoda. Joi ajokortin ja työpaikan. Asuimme silloin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Kutsuin tuon ystäväni luoksemme, jottei hän joisi. Hän oli kaksi viikkoa meillä, mutta kun hän pääsi Helsinkiin hän joi ja teki viikon päästä itsemurhan. Syyllisyys on vaivannut minua kaikki nämä vuodet. Entä jos hän olisi ollut pitempään meillä, hän ei olisi tehnyt itsemurhaa?

Opiskeluaikoina Turun yliopistossa vaput olivat railakkaita. Juhliminen aloitettiin vapun aattona  jonkun kotona. Joimme kuoharia, shotteja ja söimme hyvin. Sitten lähdettiin Turun keskustan huminoihin rilluttelemaan.

Vapun päivänä kävimme päivällä pizzalla. Ja juhliminen jatkui taas valkoviinin voimin. Meillä oli neljän tytön porukka. Kuinka kaipaankaan noita aikoja!

Omassa lapsuudessani ennen isän itsemurhaa ja äidin alkoholisoitumista vaput olivat hauskoja ja herkullisia. Äiti teki simaa, munkkeja, rosetteja ja tippaleipiä. Syötiin myös vähän paremmin. Me lapset saatiin uudet kesävaatteet.Muistot ovat kauniita.

Perustin noin kolme vuotta sitten hyötykasvipenkin, jossa kasvaa karviais- ja mustaherukka pensaat. Sen oli tarkoitus olla niin. Mutta sitten kevätpimahdin ja ostin siihen kaksi rhodoa ja varjoliljaa.

Sitten seurasi sipulikukat. Krookukset, lumikellot, scillat, narsissit, tulppaanit, hyasintit,  kirjopikarililjat ja monenmoisia liljoja. Viime syksynä ostin joitakin uusien kukkien sipuleita, mutta en muista mitä. Ehkä ne ovat gladioluksia. Nyt on todella vaikea poimia marjoja, kun ei tiedä miten jalkansa asettaisi, ettei vaurioita kukkia. Kille-kissi on myös ottanut osan penkistä vessakseen. Siinä sipulit lentelevät ja niitä on turha istuttaa uudelleen.

Olen nyt saanut koulittua kylvölaatikoista kaikki taimet ruukkuihin. Olen pannut yhteen ruukkuun kolme kasvia, jotta ne olisivat tuuheita ulos istuttaessa. Olen todella iloinen siitä, että kylvö onnistui. Kylvin kelloköynnöstä, keijunmekkoa, mustasilmäsusannaa, aitoelämänlankaa ja krassia. Mustasilmäsusannan ja keijunmekon siemenet itivät huonosti, mutta sain kuitenkin muutaman taimen. Istutin myös daalian mukuloita ensimmäistä kertaa ruukkuihin ja nyt ne alkavat versoa. Pidän hyvää huolta taimistani.

Käyn nyt vain kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Ehkä siksi, että sinne kertyy matkaa 40 kilometriä. Tai sitten laiskuuttani. Ensimmäisen vuoden hurmos alkaa mennä ohi. Juttelin salin omistajan fysioterapeutin kanssa, onko kaksi kertaa liian vähän, kun en ole edistynyt. Hän sanoi, että kaksi kertaa riittää ylläpitämään lihaskuntoa, mutta ei kasvata sitä. Varaudun vanhuuteen.

Ensi viikolla siirrän talvivaatteet ja -kengät varastoon. Tilalle välikausitakki, ohuempia puseroita ja mekkoja. Tämä on ihana rituaali. Samoin kuin ensimmäisen nokkoskeiton valmistus ja syöminen.

Ja, jihuu! Uunien lämmityskausi on ohi. Ei enää halkojen raahaamista saavilla liiteristä ja ulkorakennuksen katoksesta. Vaikeaa sytyttämistä. Mutta ihanaa lämpöä.

Hyvää viikonloppua!

WHO: Laihduttajan ei kannata käyttää makeutusaineita

 

Tämä suositus perustuu terveysjärjestön tuoreeseen systemaattiseen katsaukseen. Meta-analyysin tulokset viittaavat WHO:n mukaan siihen, että sokerittomien makeutusaineiden käyttö "ei anna mitään pitkäaikaista etua kehon rasvan vähentämisessä aikuisilla tai lapsilla".

Makeutusaineiden käytöllä voi olla lisäksi ei-toivottuja vaikutuksia. Niiden pitkäaikainen käyttö voi WHO:n mukaan lisätä kakkostyypin diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä kuolleisuuden riskiä aikuisilla.

Mutta syy siihen, miksi runsas makeutusaineiden käyttö on väestötutkimuksissa kytköksissä suurempaan sairastuvuuteen, on kuitenkin epäselvä.

Sokeria korvataan nykyään monissa ruuissa ja juomissa makeutusaineilla. Yleisiä makeutusaineita ovat muun muassa asesulfaami K, aspartaami, sakariini, sukraloosi, stevia ja sen johdannaiset.

Katsaus ja suositus ei koske polyoleja eli sokerialkoholeja, joista makeuttajina käytetään yleisimmin sorbitolia ja ksylitolia.

Vähäkalorisilla elintarvikkeilla pyritään hillitsemään lihavuusepidemian paisumista. Valtaosa yli 30-vuotiaista suomalaisista on ylipainoisia. Se on yleistynyt myös lapsilla, ja 2-16-vuotiaista suomalaisista pojista 29 prosenttia ja tytöistä 19 prosenttia oli toissa vuonna ylipainoisia.

WHO sanoo: "Ihmisten pitäisi vähentää jo varhaisessa vaiheessa elämäänsä kaikkiaan ruokavalionsa makeutta, jotta heidän terveytensä kohentuisi".

WHO:n suositus ei ole saanut tuoreeltaan asiantuntijoiden varauksetonta tukea.WHO itsekin toteaa, että makeutusaineista laihdutuksessa on ristiriitaisia tuloksia, eikä pitkäaikaiskäytön seurauksista ole selvyyttä.

Viime vuosina on havaittu, että aivot jäävät huutamaan muuta ruokaa makeutusainejuomien jälkeen. Jos ihminen nauttii sokeria, aivojen kylläisyyskeskus havaitsee energian, ja ruokahalu laantuu.

Toiminnallisissa magneettikuvissa sokerit aktivoivat kylläisyyden ja aivojen palkitsemisjärjestelmän, ja vähäkaloriset makeutusaineet eivät saaneet samaa aikaan.

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 18.5.2023, kuvat Pexels