perjantai 12. heinäkuuta 2024

Elämää maalla 29.

 


Varoitan jo etukäteen, että tästä tulee varsinainen purnauspostaus.


Minulla on reilut kymmenen vuotta ollut aamuverensokeri juuri ja juuri viitearvojen sisällä tai vähän yli. Näin on ollut yleensä. Siihen ei ole juurikaan vaikuttanut, olenko ollut laiha, normaalipainoinen vai pullukka kuten nyt. Paastoverensokeri on ollut normaali. Korkea aamuverensokeri vaikuttaa aamiaisen jälkeen niin, että olen äärettömän väsynyt. Minun on ollut aina varattava aamusta puoli tuntia sängyssä lepäämiseen. Sitten olo on kohentunut.


Minulta otetaan verikokeet kolmen kuukauden välein, koska minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka heittelee välillä ylitoiminnan puolelle, ja lääkitystä pitää usein säätää. Samalla otetaan yleensä myös muita verikokeita esimerkiksi sokeri ja kolesteroli.


Kolme kuukautta sitten verikokeissa sokeri oli entisellään. Nyt uusimmassa se oli noussut aika lailla muun muassa aamuverensokeri oli 0,8, kun viitearvot ovat alle 0,6. Ja paastoverensokeri oli huonontunut. Sain ajan diabeteshoitajalle. Hän sanoi heti, että minulla on tyypin 2 diabetes. Järkytyin. Järkytyin valtavasti.


Tyypin 2 diabeteksen liitännäissairauksia voi olla kohonnut verenpaine ja huonot kolesteroliarvot. Niitä minulla ei onneksi ollut. Mutta voivat tulla.


Sitten käytiin läpi minun ruokavalio, joka on rutiterveellinen. En ole syönyt 38 vuoteen lihaa. Olen liikkunut useamman kerran viikossa. Hoitaja sanoi, että tyypin 2 diabetes on hyvin periytyvä, oliko vanhemmillani sama tauti? En tosiaan tiedä. Isä kuoli itsemurhaan 46-vuotiaana ja äiti alkoholiin 60-vuotiaana. Isän aikaan tuskin mittailtiin verensokeria. Äidin kanssa asiasta ei ollut milloinkaan puhetta. Ehkä olen taudin heiltä perinyt. Painostani hoitaja ei sanonut mitään.


Lääkitys aloitettiin heti maanantaina Metforem-lääkkeellä, joka vähentää glukoosin uudistuotantoa maksassa ja parantaa kudosten sokerinkulutusta. Ei siis vielä insuliinia.


Lääkityksen sivuoireet ovat olleet todellakin upean hirveät. Niiden sanotaan vaivaavan hoidon alussa. Olen ollut kuin sairas koko viikon. Jalkapohjatkin ovat olleet kipeät. On oksettanut. Olen ripuloinut. Olen maannut sängyssä kiroten sairauttani. En ole liikkunut koko viikkoon.


Pahin sivuoire on maitohappoasidoosi, joka voi johtaa koomaan, mutta se on hyvin harvinainen, eikä minulla ole ollut sen oireista kaikkia.


Henkisellä puolella on ollut työstämistä, koska tämä on kuitenkin vakava sairaus. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ikääntyminen on vaikuttanut diabeteksen puhkeamiseen. Sillehän en voi mitään. Mutta voin surra sairauttani. Minun pitää hyväksyä se osaksi identiteettiä.


Onneksi tähän sairauteen on lääkkeet, ja elämä voi jatkua entisenlaisena. Olisi aivan eri asia, jos minulla olisi vaikkapa syöpä.


Täällä oli tiistaina kova ukkonen. Minä tavallaan pidän siitä, kun luonto osoittaa suuruutensa ja voimansa. Kille-kissikin halusi istua ulkona kuistilla tarkkailemassa tilannetta. Meillä ei ole mitään hätää, vaikka mies on nyt viikon työkeikalla.


Viime viikolla aloin ihastella mesiangervoja. Niiden tuoksu on ihana, miltei juovuttava, ja ne ovat kauniita. Kerään kukintoja hiusten huuhteluveteen.


Sen verran olen liikkunut, että olen huolehtinut köynnös- ja kesäkukistani. Mukulasta kasvattamissani daalioissa yhdessä näkyy nyt nuppuja. Ne on puolen metrin mittaisia rökelöitä. Toivottavasti alkavat kukkia.


Viime viikonloppuna multasin myös perunan toiseen kertaan. Perunamaa näyttää hyvältä.


Eipäs tässä muuta kuin  Hyvää viikonloppua kaikille!



11 kommenttia:

  1. Täällä myös metforem lääkitys, 2 aamulla ja. 2 illalla. Tulee nyt 2 vuotta täyteen. Kaikki on menny hyvin. Mulla on myös kasvain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Anonyymi. Hienoa, että sinulla on mennyt kaikki hyvin. Pahoitteluni kasvaimesta.

      Poista
  2. Moikka, itselläni on ollut yli 30 v 1 tyypin diabetes, kyllä tän sairauden kanssa pärjää, kun ei ala "sairastamaan ". Pitää vaan hoitaa nää jutut mitä se tuo hoidettava. Kyllä näihin tottuu. Ota vihollinen viereesi, tai kaveri kainaloon. Ihminen itseloppupeleissä määrää miten tulee sairautensa kanssa toimeen, Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Marjo. Sinullakin siis diabetes. Tuo on niin totta, että ihminen loppupeleissä määrää, miten tulee sairautensa kanssa toimeen. Minä teen nyt psyykkistä työtä, että hyväksyisin sairauden osaksi identiteettiä eli pysyvämpää minäkäsitystä. Se ottaa aikansa, mutta on lopulta hyvä asia. Ja tähänkin ajan myötä tottuu.

      Poista
  3. Kurja kuulla uudesta lääkityksestäsi ja hurjista sivuoireista! Minua "uhkaa" kolesterolilääkitys. Syksyllä otetaan verikokeet, jotka määräävät asian. Verenpaine- ja kilpirauhaslääkitys jo on, en haluaisi enää lisää. Olen hoikka, raitis vegaani, en laita leivälle mitään (rasvaa, vegejuustoa tms) ja enkä syö paistettuja ruokia tai mitään salaattikastikkeita.

    Mutta uteliaisuuttani: miten teet angervoista hiushuuhteluveden? Itse olen joskus tehnyt angervovettä, jolla huuhtelen hiukset viimeisen kerran pesun jälkeen eli jätän sen huuhtelun hiuksiin. Olen kerännyt angervon lehtiä, upottanut ne kuumaan veteen, repinyt ja murskannut lehdet. Sitten siivilöin lehdet pois ja annan veden jäähtyä. Pitäisi vahvistaa hiuksia. Mutta onko parempi käyttää kukintoja?

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi NK. Toivottavasti tuo kolesteroli on syksyllä OK. On se tosiaan outoa, että sinäkin olet hoikka ja raitis vegaani, etkä pane leivälle levitettä ja juustoa., et syö paistettuja ruokia tai salaattikastikkeita, silti sinulla on verenpainetta. Varmaankin sen täytyy olla perinnöllistä.

    Teen angervojen kukista huuhteluveden ja samalla tavalla kuin sinä lehdistä. Kannattaa mielestäni käyttää kukintoja silloin kun niitä on. Kuivatuista mesiangervon lehdistä saa myös hyvää teetä, samoin horsmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että verenpainetautini on perintöä isältä. Äidillä taas on korkea kolesteroli (isä kuoli niin nuorena, ettei silloin juuri kolesteroleja mittailtu, mutta epäilen, että arvot olivat koholla hänelläkin). Perinnöllisen sairauden kurja puoli on juuri se, ettei elämäntavoilla ole paljoa merkitystä- ei ainakaan parempaan suuntaan.

      Pitääkin kokeilla käyttää myös angervon kukinnot, kun seuraavan kerran teen hiushuuhteluvettä. Kiitos myös teevinkeistä! Olisi kyllä ihana juoda itse tehtyä "kesäteetä" vaikka keskellä talvea!

      Poista
    2. Kiitos kommentistasi NK. On todellakin, todellakin turhauttavaa, että elämäntavoilla ei voi vaikuttaa suvun terveysroinaan, mikä käy päälle ehkä yleensä ikääntyessä.

      Poista
    3. Totta, niin totta! Verenpaineeni on ollut aina liian korkea, jo alakoulussa ensimmäisissä mittauksissa. Nuorena minulta tutkittiin sairaalassa kaikki mahdollinen, muttei löydetty muuta vikaa kuin se huono perimä. Loppuikäisen lääkityksen sain muistaakseni 26-vuotiaana (olen nyt 53). Ja olen sellainen ihminen, joka mielellään korjaisi sairauksia elämäntapamuutoksilla, ei lääkkeillä. Tosi turhauttavaa!

      Poista
  5. Tsemppiä ja jaksamista!
    Lääkkeet ovat nykyään uskomattoman tehokkaita.
    Ja ihminenkin taipuu aika moneen suuntaan.
    Tästä eteenpäin vahvaa iloista tahtoa!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi Susanna. Eihän tässä muuta kuin eteenpäin.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!